Tabu: ruokakaupat hyödyntävät muistisairaita ihmisiä
Sivusta on tullut seurattua useampaakin muistisairasta ikäihmistä. Nämä muistinsa menettäneet saattavat asioida läheisessä ruokakaupassa jopa useamman kerran päivässä tai tilata kotiinkuljetuksella ruokaa lukuisia kertoja viikossa. Eikä kaupallakaan soita kelloja se, että yksinelävä ihminen ostaa/tilaa ruokaa, pesuaineita yms 1000-1500 eurolla kuukaudessa. Ja kyllä sitä pienemmissä kaupoissa/pienemmillä paikkakunnilla tasan tarkkaan tiedetään ne vakituiset asiakkaat. Jos Maire käy kolmesti päivässä ostamassa punaista maitoa, gotleria, ruisleipää ja puurohiutaleita tai yksinasuva, lapseton, pieniruokainen Kalevi tilaa ruokaa tonnilla kuukaudessa, niin pitäisi siellä lähikaupassa työntekijöillä soida hälytyskellot. Hirveää, miten kaupat sumeilematta käyttävät noiden muistisairauden muistamattomuutta hyväksi ja ajattelevat vain omaa bisnestään. Paras oli, kun kuulin erään ruokakaupan puuttuneen asiaan vasta, kun vuosia kalliita kotiinkuljetuksia tilannut muistisairas mummo ei enää muistanutkaan maksaa kauppalaskujaan.
Kommentit (9)
Tosi vaikeaa mennä puuttumaan toisten ostoksiin. Voi olla iso perhe joka käy kylässä, tai voi ostaa hyväntekeväisyyteen, auttaa vaikka lastaan. Pahimmillaan käy niin että menettää hyvän asiakkaan jolla ei olekaan mitään ongelmaa. Korkea ikä ei välttämättä tarkoita aina muistiongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Tosi vaikeaa mennä puuttumaan toisten ostoksiin. Voi olla iso perhe joka käy kylässä, tai voi ostaa hyväntekeväisyyteen, auttaa vaikka lastaan. Pahimmillaan käy niin että menettää hyvän asiakkaan jolla ei olekaan mitään ongelmaa. Korkea ikä ei välttämättä tarkoita aina muistiongelmia.
Lapsia saa auttaa. Mutta ei firmat saa rahastaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi vaikeaa mennä puuttumaan toisten ostoksiin. Voi olla iso perhe joka käy kylässä, tai voi ostaa hyväntekeväisyyteen, auttaa vaikka lastaan. Pahimmillaan käy niin että menettää hyvän asiakkaan jolla ei olekaan mitään ongelmaa. Korkea ikä ei välttämättä tarkoita aina muistiongelmia.
Lapsia saa auttaa. Mutta ei firmat saa rahastaa!
Tietysti saavat rahastaa sen mitä myyvät. Eivät ole mitään hyväntekeväisyyslaitoksia. Ei asiakasta voi luokitella holhottavaksi pelkän iän ja ostosten perusteella. Huoli-ilmoitus sitten vaan jos näyttää että ei ole homma hallussa, ensin pitää kysellä kuulumisia ja yrittää selvittää onko vanhus vielä kartalla.
Vierailija kirjoitti:
Pelottavaa. Kyllä sairaille täytyy löytyä sukulainen apuun tai avustajia. Hoitsukin jos tarvitsee. Vaikka asiakkaalle mieluisaan aikaan, ettei ole aamu aina pakollinen.
Luuletko, että joku hoitaja ehtii käydä Mairen kanssa kaupassa? Hyvä, kun ehtii katsoa, että Maire on herännyt, ottanut lääkkeet ja syönyt jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelottavaa. Kyllä sairaille täytyy löytyä sukulainen apuun tai avustajia. Hoitsukin jos tarvitsee. Vaikka asiakkaalle mieluisaan aikaan, ettei ole aamu aina pakollinen.
Luuletko, että joku hoitaja ehtii käydä Mairen kanssa kaupassa? Hyvä, kun ehtii katsoa, että Maire on herännyt, ottanut lääkkeet ja syönyt jotain.
Jos on noin vammainen, niin hankkii omalla rahalla ympäri vuorokautisen hoitajan itselleen
Vierailija kirjoitti:
Tosi vaikeaa mennä puuttumaan toisten ostoksiin. Voi olla iso perhe joka käy kylässä, tai voi ostaa hyväntekeväisyyteen, auttaa vaikka lastaan. Pahimmillaan käy niin että menettää hyvän asiakkaan jolla ei olekaan mitään ongelmaa. Korkea ikä ei välttämättä tarkoita aina muistiongelmia.
Korkea ikä ei tarkoita muistiongelmaa. Mutta jos aiemmin skarppi asiakas muuttuukin aivan toisenlaiseksi ja tulee kolmatta kertaa päivässä ostamaan samat ostokset, niin pitäisihän sen herätellä. Ja pienemmillä paikkakunnilla/kaupoissa kyllä hyvin tunnetaan vakiasiakkaat. Asiakkaat usein juttelevat myyjille/myyjät tuntevat alueen asukkaita muutenkin. Eli tiedetään, että ei sen Mairen luona asu muita eikä Kalevilla ole lapsia, jotka kyläilisivät.
Vierailija kirjoitti:
Tosi vaikeaa mennä puuttumaan toisten ostoksiin. Voi olla iso perhe joka käy kylässä, tai voi ostaa hyväntekeväisyyteen, auttaa vaikka lastaan. Pahimmillaan käy niin että menettää hyvän asiakkaan jolla ei olekaan mitään ongelmaa. Korkea ikä ei välttämättä tarkoita aina muistiongelmia.
Voihan sitä hyväntekeväisyyteen ostaa ruokaa. Silloin ne vain yleensä ovat säilykkeitä yms muuta kuivassa säilyvää. Ja harvapa käy hyväntekeväisyyteen ostamassa vaikka kolmesti päivässä muutamaa maitolitraa.
Ja tuskinpa siinä hyvää asiakasta menettää, jos kysäisee, että mitäs ajattelit Maire maidolla tehdä, kun tänään olet ostanut jo 6 litraa.
Mistä se kauppias tietää kuka asuu yksin ja kenellä muistisairaus? Pitääkö hätistellä joulun alla kaikki mummot pois kaupasta kun lapset ja lapsenlapset on tulossa syömään, että et sä mummo hyvä mitään 10kilon kinkkua tartte!
Pelottavaa. Kyllä sairaille täytyy löytyä sukulainen apuun tai avustajia. Hoitsukin jos tarvitsee. Vaikka asiakkaalle mieluisaan aikaan, ettei ole aamu aina pakollinen.