Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19695)
Vierailija kirjoitti:
Juuri lehtiuutisessa Helsingin kaupungin varhaiskasvatusjohtaja Miia Kemppi totesi, että varhaiskasvatusta ei pidetä enää vanhempien vaan lasten oikeutena.
Entä lasten oikeus omiin vanhempiinsa? Lasten oikeus vapaapäiviin ja lomiin? Lasten oikeus tehdä edes kohtuullista hoitoviikkoa?
Joo tätä lasten oikeuttahan nämä monet varhaiskasvatuksen asiantuntijat toitottavat laput silmillään. Voisivatko jo lopettaa?
Tässäkin ketjussa on kerrottu mikä on todellisuus tällä hetkellä päiväkodeissa ja miten väsyneitä työntekijät yksinkertaisesti ovat. Läheskään joka ryhmässä ei ole edes vakituista vaka-opea, hyvä jos edes joku vakituinen työntekijä löytyy, joka sitten vastaa ryhmän toiminnasta ilman tarvittavaa koulutusta tai resursseja.
Lapset ja perheet ja heidän asenteet ovat muuttuneet siihen suuntaan, että he tarvitsisivat paljon enemmän tukea ja ohjausta ihan kaikessa, mutta toisaalta resurssit ovat huonontuneet tosi paljon, alalta lähtee hyvät ja osaavat työntekijät pois, enkä kyllä ihmettele yhtään.
Lapset tässä kärsii ja seurauksia tullaan kantamaan pitkään. Fiksut ja omista lapsistaan välittävät vanhemmat uskaltavat toimia kuten järki ja sydän sanoo ja hoitavat lapsensa kotona kaikesta painostuksesta huolimatta.
Älkää ainakaan laittako niitä vauvoja päiväkoteihin tai virikehoitoon pieniä taaperoita, jos itse olette kotona! Näillä lapsilla pitäisi ehdottomasti olla oikeus olla kotona omien vanhempiensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri lehtiuutisessa Helsingin kaupungin varhaiskasvatusjohtaja Miia Kemppi totesi, että varhaiskasvatusta ei pidetä enää vanhempien vaan lasten oikeutena.
Entä lasten oikeus omiin vanhempiinsa? Lasten oikeus vapaapäiviin ja lomiin? Lasten oikeus tehdä edes kohtuullista hoitoviikkoa?
Joo tätä lasten oikeuttahan nämä monet varhaiskasvatuksen asiantuntijat toitottavat laput silmillään. Voisivatko jo lopettaa?
Tässäkin ketjussa on kerrottu mikä on todellisuus tällä hetkellä päiväkodeissa ja miten väsyneitä työntekijät yksinkertaisesti ovat. Läheskään joka ryhmässä ei ole edes vakituista vaka-opea, hyvä jos edes joku vakituinen työntekijä löytyy, joka sitten vastaa ryhmän toiminnasta ilman tarvittavaa koulutusta tai resursseja.
Lapset ja perheet ja heidän asenteet ovat muuttuneet siihen suuntaan, että he tarvitsisivat paljon enemmän tukea ja ohjausta ihan kaikessa, mutta toisaalta resurssit ovat huonontuneet tosi paljon, alalta lähtee hyvät ja osaavat työntekijät pois, enkä kyllä ihmettele yhtään.
Lapset tässä kärsii ja seurauksia tullaan kantamaan pitkään. Fiksut ja omista lapsistaan välittävät vanhemmat uskaltavat toimia kuten järki ja sydän sanoo ja hoitavat lapsensa kotona kaikesta painostuksesta huolimatta.
Älkää ainakaan laittako niitä vauvoja päiväkoteihin tai virikehoitoon pieniä taaperoita, jos itse olette kotona! Näillä lapsilla pitäisi ehdottomasti olla oikeus olla kotona omien vanhempiensa kanssa.
Tein lastentarhanopettajan ja sitten vakaopettajan töitä päiväkodeissa yli 20 vuotta. Tekisin vieläkin ja ilolla, jos päiväkodeissa yhä olisi olosuhteet, jotka siellä vallitsivat vuoteen 2010 saakka. Sen jälkeen on menty niin hurjaa kyytiä kohti ala-arvoista työntekijöiden ja lasten kohtelua aovan joka ikisestä näkökulmasta arvioituna, etten enää edes harkitse alalle paluuta. Lähdin pois surullisena, parhaassa työiässä reilu nelikymppisenä, eikä mikään saa palaamaan tuohon nykyisen kaltaiseen vastenmieliseen kidutukseen. Pääkaupunkiseudulla työ päiväkodeissa on nykyään helvetill*stä. Edes työyhteisön sisällä ei ole keskinäistä iloa, arvostusta ja toistensa työn tukemista. Valovuosien päässä on menneiden vuosikymmenten leikit, sadut ja teatteriprojektit.
Edellisille kommentoijille kiitos tuosta lauseesta "alalta lähtee hyvät ja osaavat työntekijät pois, enkä kyllä ihmettele yhtään" sekä kehoituksesta olla viemättä lapsiaan nykyisiin hirviölaitoksiin. On täysin absurdia, että koulutetut vanhemmat eivät usko todellisuutta vaan jotenkin kuvittelevat, että päiväkodeissa (juuri siellä omassa) asiat olisivat jotenkin hyvin, vaikka lapsi muuttuu apaattiseksi, stressaantuneeksi, itkuiseksi, etääntyneeksi ja keskittumiskyvyttömäksi. Tottakai muuttuu. Lukekaa mediaa ja uskokaa, siellä päiväkodeissa ei ole sellaista kuin oli silloin, kun äiti ja isi oli pieniä.
Vierailija kirjoitti:
Juuri lehtiuutisessa Helsingin kaupungin varhaiskasvatusjohtaja Miia Kemppi totesi, että varhaiskasvatusta ei pidetä enää vanhempien vaan lasten oikeutena.
Entä lasten oikeus omiin vanhempiinsa? Lasten oikeus vapaapäiviin ja lomiin? Lasten oikeus tehdä edes kohtuullista hoitoviikkoa?
Mielestäni on ihan hyvä, että lapsilla on oikeus varhaiskasvatukseen. Sitä en sen sijaan ymmärrä, että miksi varhaiskasvatukseen ei voida linjata samoja loma-aikoja kuin esi- ja perusopetukseen? Varhaiskasvatus voisi kulkea käsi kädessä esiopetuksen kanssa: 4h päivässä ja loma-aikoina sitä ei tarjottaisi. Tehdäänhän jo nyt samaa rajausta avoimen varhaiskasvatuksen kanssa siellä, missä sitä vielä on tarjolla. Työssäkäyvien ja opiskelevien vanhempien lapsille voisi tarjota lisäksi täydentävää varhaiskasvatusta, josta perittäisiin esim. tuntiperustainen maksu.
Näin saataisiin henkilökunta riittämään paremmin, kun SAK-ajat ja palaverit voisi järjestää sen jälkeen, kun pelkässä varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa olevat lapset ovat lähteneet kotiin ja lapsia on paikalla vähemmän. Aamut ja iltapäivät eivät myöskään olisi niin kuormittavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesälomakysely umpeutui. On se kyllä kumma, että kesän päivystysaikana hoidontarve on suurin nimenomaan näillä kotiäitien lapsilla, siis näillä joiden äiti on vauvan kanssa kotona. Ei yhden yhtä lomapäivää koko päivystyskuukauden aikana ja ihan sama mikä päiväkoti päivystää, sinne on se lapsi raahattava joka päivä klo 7.30-16.30. Muun perheen on mukava sitten viettää rantapäivää yhdessä ja hakea pieni piltti juuri kun päiväkoti sulkeutuu.
Jep. Nämä lapset käy niin sääliksi. Siellä ne kesäpäivystyksessä kuuntelee kateellisena, kun muut lapset puhuvat kesälomasuunitelmistaan.
Tänä keväänä minä olen sanonut suoraan näille vanhemmille, että lapsetkin tarvitsevat lomaa. Päiväkotipäivä on lapselle kuin aikuiselle työpäivä ja lapsi ansaitsee viettää kunnon kesäloman mikäli se on mahdollista. Uskallan sanoa nyt ihan suoraan, sillä minun työsopimukseni loppuu kesäkuun lopussa, enkä aio palata alalle enää koskaan. Olen myös sanonut suoraan sen, että kipeää lasta et tuo päiväkotiin vaan lapsen paikka on toipua kotona kunnolla terveeksi. Muutama vanhempi varmaan valittaa johtajalle, mutta ei kiinnosta. Min pidän näiden lasten puolia, joten en koe tekeväni väärin.
Et toimi väärin, vaan täysin oikein. Kaikkien pitäisi toimia juuri samalla tavalla. Miten yleensä johtajat suhtautuvat tuollaisiin valituksiin?
Kaikista raskainta työssä on huomata se, kuinka vanhemmat eivät välitä omasta lapsestaan.
Riippuu johtajasta. Meillä oli ennen ihana, kokenut lastentarhanopettaja johtajana joka oikeasti piti työntekijöiden puolia. Oli eräänkin kerran ihanasti mun tukena, kun ryhmääni sattui eräs todella vaikea äiti joka valitti ihan kaikesta ja soitteli yhtenään johtajalle. Toki johtaja tarttui oikeisiin epäkohtiin ja väärinkäytöksiin, mutta ymmärsi hyvin, milloin vanhempi valittaa ns. turhasta. Vanha johtaja jäi eläkkeelle ja uusi on kyllä sitä luokkaa, että levittäisi punaisen matonkin vanhempien eteen jos nämä sitä vaatisivat.
Minä taas olen niin vanha kettu, että minua ei kiinnostele jonkun johtajan mielipide minun työtavasta.
Aivan yksi hailee, mitä joku vanhempi mussuttaa pomolleni ja mitä pomo mussuttaa minulle. Niin kauan kun en tee laittomuuksia, on johtajan höpötykset kärpäsen surinaa korvissani.
Paksu nahka on kätevä, suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesälomakysely umpeutui. On se kyllä kumma, että kesän päivystysaikana hoidontarve on suurin nimenomaan näillä kotiäitien lapsilla, siis näillä joiden äiti on vauvan kanssa kotona. Ei yhden yhtä lomapäivää koko päivystyskuukauden aikana ja ihan sama mikä päiväkoti päivystää, sinne on se lapsi raahattava joka päivä klo 7.30-16.30. Muun perheen on mukava sitten viettää rantapäivää yhdessä ja hakea pieni piltti juuri kun päiväkoti sulkeutuu.
Jep. Nämä lapset käy niin sääliksi. Siellä ne kesäpäivystyksessä kuuntelee kateellisena, kun muut lapset puhuvat kesälomasuunitelmistaan.
Tänä keväänä minä olen sanonut suoraan näille vanhemmille, että lapsetkin tarvitsevat lomaa. Päiväkotipäivä on lapselle kuin aikuiselle työpäivä ja lapsi ansaitsee viettää kunnon kesäloman mikäli se on mahdollista. Uskallan sanoa nyt ihan suoraan, sillä minun työsopimukseni loppuu kesäkuun lopussa, enkä aio palata alalle enää koskaan. Olen myös sanonut suoraan sen, että kipeää lasta et tuo päiväkotiin vaan lapsen paikka on toipua kotona kunnolla terveeksi. Muutama vanhempi varmaan valittaa johtajalle, mutta ei kiinnosta. Min pidän näiden lasten puolia, joten en koe tekeväni väärin.
Et toimi väärin, vaan täysin oikein. Kaikkien pitäisi toimia juuri samalla tavalla. Miten yleensä johtajat suhtautuvat tuollaisiin valituksiin?
Kaikista raskainta työssä on huomata se, kuinka vanhemmat eivät välitä omasta lapsestaan.
Riippuu johtajasta. Meillä oli ennen ihana, kokenut lastentarhanopettaja johtajana joka oikeasti piti työntekijöiden puolia. Oli eräänkin kerran ihanasti mun tukena, kun ryhmääni sattui eräs todella vaikea äiti joka valitti ihan kaikesta ja soitteli yhtenään johtajalle. Toki johtaja tarttui oikeisiin epäkohtiin ja väärinkäytöksiin, mutta ymmärsi hyvin, milloin vanhempi valittaa ns. turhasta. Vanha johtaja jäi eläkkeelle ja uusi on kyllä sitä luokkaa, että levittäisi punaisen matonkin vanhempien eteen jos nämä sitä vaatisivat.
Minä taas olen niin vanha kettu, että minua ei kiinnostele jonkun johtajan mielipide minun työtavasta.
Aivan yksi hailee, mitä joku vanhempi mussuttaa pomolleni ja mitä pomo mussuttaa minulle. Niin kauan kun en tee laittomuuksia, on johtajan höpötykset kärpäsen surinaa korvissani.
Paksu nahka on kätevä, suosittelen.
Mulla oli kerran tollainen paksunahkainen vanha kettu työkaverina, loistotyyppi. Se oli iso nainen, kuusissakymmenissä, roteva ja rehevä ja joka ikinen piltti nukkui päiväunet, siivosi leikkinsä jäljet paikoilleen, söi lautasensa tyhjäksi ja puki itse haalarinsa, kun tämä oli paikalla. Arki oli selkeää, reilua ja rullasi menemään ilman mitään vikinöitä ja väkerryksiä. Siellä oli tekemisen meininki ja turvallista olla.
Sitten se lähti eläkkeelle. Vuonna 2020. Arvatkaapa millaista on nyt? Tilalle tuli vastavalmistunut kandi, joka kimittää korkealla äänellä, liehuu milloin missäkin kuin huono balleriina ja kaikki on sekaisin, tyyppi on sairaslomalla suunnilleen 30% työajasta ja saa ihmeellisiä kilareita yhtäkkiä, kaikki on aina jonkun muun vika eikä lapset usko enää mitään. Sillä kestää surutta puoli tuntia pukea yksi ainoa 2-vuotias, joka pyörittää tätä opea 6-0. Suu käy taukoamatta ja naamalla on tekohymy niin että leukaluut on jo jumittunut yhteen asentoon, silmissä möllöttää tyhjyys tai kiukku. Lapset juoksee, hyppii, huutaa, lyö ja hilluu kirkuen ja tämä istuu siellä keskellä yhden ainoan taaperon kanssa sepustaen jostakin kestävän kehityksen ketusta, joka osaa viedä hiekanmurun oikeaan roskikseen...
Anna mun kaikki kestää, vielä kuukausi tätä ja sitten riitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesälomakysely umpeutui. On se kyllä kumma, että kesän päivystysaikana hoidontarve on suurin nimenomaan näillä kotiäitien lapsilla, siis näillä joiden äiti on vauvan kanssa kotona. Ei yhden yhtä lomapäivää koko päivystyskuukauden aikana ja ihan sama mikä päiväkoti päivystää, sinne on se lapsi raahattava joka päivä klo 7.30-16.30. Muun perheen on mukava sitten viettää rantapäivää yhdessä ja hakea pieni piltti juuri kun päiväkoti sulkeutuu.
Jep. Nämä lapset käy niin sääliksi. Siellä ne kesäpäivystyksessä kuuntelee kateellisena, kun muut lapset puhuvat kesälomasuunitelmistaan.
Tänä keväänä minä olen sanonut suoraan näille vanhemmille, että lapsetkin tarvitsevat lomaa. Päiväkotipäivä on lapselle kuin aikuiselle työpäivä ja lapsi ansaitsee viettää kunnon kesäloman mikäli se on mahdollista. Uskallan sanoa nyt ihan suoraan, sillä minun työsopimukseni loppuu kesäkuun lopussa, enkä aio palata alalle enää koskaan. Olen myös sanonut suoraan sen, että kipeää lasta et tuo päiväkotiin vaan lapsen paikka on toipua kotona kunnolla terveeksi. Muutama vanhempi varmaan valittaa johtajalle, mutta ei kiinnosta. Min pidän näiden lasten puolia, joten en koe tekeväni väärin.
Et toimi väärin, vaan täysin oikein. Kaikkien pitäisi toimia juuri samalla tavalla. Miten yleensä johtajat suhtautuvat tuollaisiin valituksiin?
Kaikista raskainta työssä on huomata se, kuinka vanhemmat eivät välitä omasta lapsestaan.
Riippuu johtajasta. Meillä oli ennen ihana, kokenut lastentarhanopettaja johtajana joka oikeasti piti työntekijöiden puolia. Oli eräänkin kerran ihanasti mun tukena, kun ryhmääni sattui eräs todella vaikea äiti joka valitti ihan kaikesta ja soitteli yhtenään johtajalle. Toki johtaja tarttui oikeisiin epäkohtiin ja väärinkäytöksiin, mutta ymmärsi hyvin, milloin vanhempi valittaa ns. turhasta. Vanha johtaja jäi eläkkeelle ja uusi on kyllä sitä luokkaa, että levittäisi punaisen matonkin vanhempien eteen jos nämä sitä vaatisivat.
Minä taas olen niin vanha kettu, että minua ei kiinnostele jonkun johtajan mielipide minun työtavasta.
Aivan yksi hailee, mitä joku vanhempi mussuttaa pomolleni ja mitä pomo mussuttaa minulle. Niin kauan kun en tee laittomuuksia, on johtajan höpötykset kärpäsen surinaa korvissani.
Paksu nahka on kätevä, suosittelen.Mulla oli kerran tollainen paksunahkainen vanha kettu työkaverina, loistotyyppi. Se oli iso nainen, kuusissakymmenissä, roteva ja rehevä ja joka ikinen piltti nukkui päiväunet, siivosi leikkinsä jäljet paikoilleen, söi lautasensa tyhjäksi ja puki itse haalarinsa, kun tämä oli paikalla. Arki oli selkeää, reilua ja rullasi menemään ilman mitään vikinöitä ja väkerryksiä. Siellä oli tekemisen meininki ja turvallista olla.
Sitten se lähti eläkkeelle. Vuonna 2020. Arvatkaapa millaista on nyt? Tilalle tuli vastavalmistunut kandi, joka kimittää korkealla äänellä, liehuu milloin missäkin kuin huono balleriina ja kaikki on sekaisin, tyyppi on sairaslomalla suunnilleen 30% työajasta ja saa ihmeellisiä kilareita yhtäkkiä, kaikki on aina jonkun muun vika eikä lapset usko enää mitään. Sillä kestää surutta puoli tuntia pukea yksi ainoa 2-vuotias, joka pyörittää tätä opea 6-0. Suu käy taukoamatta ja naamalla on tekohymy niin että leukaluut on jo jumittunut yhteen asentoon, silmissä möllöttää tyhjyys tai kiukku. Lapset juoksee, hyppii, huutaa, lyö ja hilluu kirkuen ja tämä istuu siellä keskellä yhden ainoan taaperon kanssa sepustaen jostakin kestävän kehityksen ketusta, joka osaa viedä hiekanmurun oikeaan roskikseen...
Anna mun kaikki kestää, vielä kuukausi tätä ja sitten riitti.
Vanha polvi vielä kuritti. Uudet on jo yliopistossa opetettu tunnekasvattajiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesälomakysely umpeutui. On se kyllä kumma, että kesän päivystysaikana hoidontarve on suurin nimenomaan näillä kotiäitien lapsilla, siis näillä joiden äiti on vauvan kanssa kotona. Ei yhden yhtä lomapäivää koko päivystyskuukauden aikana ja ihan sama mikä päiväkoti päivystää, sinne on se lapsi raahattava joka päivä klo 7.30-16.30. Muun perheen on mukava sitten viettää rantapäivää yhdessä ja hakea pieni piltti juuri kun päiväkoti sulkeutuu.
Jep. Nämä lapset käy niin sääliksi. Siellä ne kesäpäivystyksessä kuuntelee kateellisena, kun muut lapset puhuvat kesälomasuunitelmistaan.
Tänä keväänä minä olen sanonut suoraan näille vanhemmille, että lapsetkin tarvitsevat lomaa. Päiväkotipäivä on lapselle kuin aikuiselle työpäivä ja lapsi ansaitsee viettää kunnon kesäloman mikäli se on mahdollista. Uskallan sanoa nyt ihan suoraan, sillä minun työsopimukseni loppuu kesäkuun lopussa, enkä aio palata alalle enää koskaan. Olen myös sanonut suoraan sen, että kipeää lasta et tuo päiväkotiin vaan lapsen paikka on toipua kotona kunnolla terveeksi. Muutama vanhempi varmaan valittaa johtajalle, mutta ei kiinnosta. Min pidän näiden lasten puolia, joten en koe tekeväni väärin.
Et toimi väärin, vaan täysin oikein. Kaikkien pitäisi toimia juuri samalla tavalla. Miten yleensä johtajat suhtautuvat tuollaisiin valituksiin?
Kaikista raskainta työssä on huomata se, kuinka vanhemmat eivät välitä omasta lapsestaan.
Riippuu johtajasta. Meillä oli ennen ihana, kokenut lastentarhanopettaja johtajana joka oikeasti piti työntekijöiden puolia. Oli eräänkin kerran ihanasti mun tukena, kun ryhmääni sattui eräs todella vaikea äiti joka valitti ihan kaikesta ja soitteli yhtenään johtajalle. Toki johtaja tarttui oikeisiin epäkohtiin ja väärinkäytöksiin, mutta ymmärsi hyvin, milloin vanhempi valittaa ns. turhasta. Vanha johtaja jäi eläkkeelle ja uusi on kyllä sitä luokkaa, että levittäisi punaisen matonkin vanhempien eteen jos nämä sitä vaatisivat.
Minä taas olen niin vanha kettu, että minua ei kiinnostele jonkun johtajan mielipide minun työtavasta.
Aivan yksi hailee, mitä joku vanhempi mussuttaa pomolleni ja mitä pomo mussuttaa minulle. Niin kauan kun en tee laittomuuksia, on johtajan höpötykset kärpäsen surinaa korvissani.
Paksu nahka on kätevä, suosittelen.Mulla oli kerran tollainen paksunahkainen vanha kettu työkaverina, loistotyyppi. Se oli iso nainen, kuusissakymmenissä, roteva ja rehevä ja joka ikinen piltti nukkui päiväunet, siivosi leikkinsä jäljet paikoilleen, söi lautasensa tyhjäksi ja puki itse haalarinsa, kun tämä oli paikalla. Arki oli selkeää, reilua ja rullasi menemään ilman mitään vikinöitä ja väkerryksiä. Siellä oli tekemisen meininki ja turvallista olla.
Sitten se lähti eläkkeelle. Vuonna 2020. Arvatkaapa millaista on nyt? Tilalle tuli vastavalmistunut kandi, joka kimittää korkealla äänellä, liehuu milloin missäkin kuin huono balleriina ja kaikki on sekaisin, tyyppi on sairaslomalla suunnilleen 30% työajasta ja saa ihmeellisiä kilareita yhtäkkiä, kaikki on aina jonkun muun vika eikä lapset usko enää mitään. Sillä kestää surutta puoli tuntia pukea yksi ainoa 2-vuotias, joka pyörittää tätä opea 6-0. Suu käy taukoamatta ja naamalla on tekohymy niin että leukaluut on jo jumittunut yhteen asentoon, silmissä möllöttää tyhjyys tai kiukku. Lapset juoksee, hyppii, huutaa, lyö ja hilluu kirkuen ja tämä istuu siellä keskellä yhden ainoan taaperon kanssa sepustaen jostakin kestävän kehityksen ketusta, joka osaa viedä hiekanmurun oikeaan roskikseen...
Anna mun kaikki kestää, vielä kuukausi tätä ja sitten riitti.
Vanha polvi vielä kuritti. Uudet on jo yliopistossa opetettu tunnekasvattajiksi.
Ja höpönlöpön, ei päiväkotien henkilökunta ole ketään kurittanut. Kodeissakin fyysinen kuritus kiellettiin lailla jo vuonna 1984.
Nämä uuden vakalain 2015 / 2018 aikana valmistuneet varhaiskasvatuksen kandit ovat kuin Neuvostoliiton kouluttamat puoluetoverit, uuden airuen neuvostoihmiset, jotka eivät tiedä ja tajua menneestä mitään eivätkä edes näe kuinka hölmöiltä näyttävät sinisilmäisyydessään ja kritiikittömässä aivopesun tuloksessaan.
Uusien vakakasvattajien koulutukseen sisäänotossa yksi valintakriteeri on hakijan "koulutettavuus alttius". Eikö tuon jo pitäisi saada jokaisen täysjärkisen ihmisen hälytyskellot soimaan? Paitsi tietysti niiden, jotka ovat päässeet täysillä "soveltuvuuspisteillä" sisään siihen koulutuspolkuun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesälomakysely umpeutui. On se kyllä kumma, että kesän päivystysaikana hoidontarve on suurin nimenomaan näillä kotiäitien lapsilla, siis näillä joiden äiti on vauvan kanssa kotona. Ei yhden yhtä lomapäivää koko päivystyskuukauden aikana ja ihan sama mikä päiväkoti päivystää, sinne on se lapsi raahattava joka päivä klo 7.30-16.30. Muun perheen on mukava sitten viettää rantapäivää yhdessä ja hakea pieni piltti juuri kun päiväkoti sulkeutuu.
Jep. Nämä lapset käy niin sääliksi. Siellä ne kesäpäivystyksessä kuuntelee kateellisena, kun muut lapset puhuvat kesälomasuunitelmistaan.
Tänä keväänä minä olen sanonut suoraan näille vanhemmille, että lapsetkin tarvitsevat lomaa. Päiväkotipäivä on lapselle kuin aikuiselle työpäivä ja lapsi ansaitsee viettää kunnon kesäloman mikäli se on mahdollista. Uskallan sanoa nyt ihan suoraan, sillä minun työsopimukseni loppuu kesäkuun lopussa, enkä aio palata alalle enää koskaan. Olen myös sanonut suoraan sen, että kipeää lasta et tuo päiväkotiin vaan lapsen paikka on toipua kotona kunnolla terveeksi. Muutama vanhempi varmaan valittaa johtajalle, mutta ei kiinnosta. Min pidän näiden lasten puolia, joten en koe tekeväni väärin.
Et toimi väärin, vaan täysin oikein. Kaikkien pitäisi toimia juuri samalla tavalla. Miten yleensä johtajat suhtautuvat tuollaisiin valituksiin?
Kaikista raskainta työssä on huomata se, kuinka vanhemmat eivät välitä omasta lapsestaan.
Riippuu johtajasta. Meillä oli ennen ihana, kokenut lastentarhanopettaja johtajana joka oikeasti piti työntekijöiden puolia. Oli eräänkin kerran ihanasti mun tukena, kun ryhmääni sattui eräs todella vaikea äiti joka valitti ihan kaikesta ja soitteli yhtenään johtajalle. Toki johtaja tarttui oikeisiin epäkohtiin ja väärinkäytöksiin, mutta ymmärsi hyvin, milloin vanhempi valittaa ns. turhasta. Vanha johtaja jäi eläkkeelle ja uusi on kyllä sitä luokkaa, että levittäisi punaisen matonkin vanhempien eteen jos nämä sitä vaatisivat.
Minä taas olen niin vanha kettu, että minua ei kiinnostele jonkun johtajan mielipide minun työtavasta.
Aivan yksi hailee, mitä joku vanhempi mussuttaa pomolleni ja mitä pomo mussuttaa minulle. Niin kauan kun en tee laittomuuksia, on johtajan höpötykset kärpäsen surinaa korvissani.
Paksu nahka on kätevä, suosittelen.Mulla oli kerran tollainen paksunahkainen vanha kettu työkaverina, loistotyyppi. Se oli iso nainen, kuusissakymmenissä, roteva ja rehevä ja joka ikinen piltti nukkui päiväunet, siivosi leikkinsä jäljet paikoilleen, söi lautasensa tyhjäksi ja puki itse haalarinsa, kun tämä oli paikalla. Arki oli selkeää, reilua ja rullasi menemään ilman mitään vikinöitä ja väkerryksiä. Siellä oli tekemisen meininki ja turvallista olla.
Sitten se lähti eläkkeelle. Vuonna 2020. Arvatkaapa millaista on nyt? Tilalle tuli vastavalmistunut kandi, joka kimittää korkealla äänellä, liehuu milloin missäkin kuin huono balleriina ja kaikki on sekaisin, tyyppi on sairaslomalla suunnilleen 30% työajasta ja saa ihmeellisiä kilareita yhtäkkiä, kaikki on aina jonkun muun vika eikä lapset usko enää mitään. Sillä kestää surutta puoli tuntia pukea yksi ainoa 2-vuotias, joka pyörittää tätä opea 6-0. Suu käy taukoamatta ja naamalla on tekohymy niin että leukaluut on jo jumittunut yhteen asentoon, silmissä möllöttää tyhjyys tai kiukku. Lapset juoksee, hyppii, huutaa, lyö ja hilluu kirkuen ja tämä istuu siellä keskellä yhden ainoan taaperon kanssa sepustaen jostakin kestävän kehityksen ketusta, joka osaa viedä hiekanmurun oikeaan roskikseen...
Anna mun kaikki kestää, vielä kuukausi tätä ja sitten riitti.
Koska hoksataan, että tämä uusi "positiivinen ja humaani" kasvatusmalli on täysin epärealistinen? Se ajaa perheet ja päiväkodit kaaokseen, tekee lapsista hirviöitä ja aikuisista hermoheikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesälomakysely umpeutui. On se kyllä kumma, että kesän päivystysaikana hoidontarve on suurin nimenomaan näillä kotiäitien lapsilla, siis näillä joiden äiti on vauvan kanssa kotona. Ei yhden yhtä lomapäivää koko päivystyskuukauden aikana ja ihan sama mikä päiväkoti päivystää, sinne on se lapsi raahattava joka päivä klo 7.30-16.30. Muun perheen on mukava sitten viettää rantapäivää yhdessä ja hakea pieni piltti juuri kun päiväkoti sulkeutuu.
Jep. Nämä lapset käy niin sääliksi. Siellä ne kesäpäivystyksessä kuuntelee kateellisena, kun muut lapset puhuvat kesälomasuunitelmistaan.
Tänä keväänä minä olen sanonut suoraan näille vanhemmille, että lapsetkin tarvitsevat lomaa. Päiväkotipäivä on lapselle kuin aikuiselle työpäivä ja lapsi ansaitsee viettää kunnon kesäloman mikäli se on mahdollista. Uskallan sanoa nyt ihan suoraan, sillä minun työsopimukseni loppuu kesäkuun lopussa, enkä aio palata alalle enää koskaan. Olen myös sanonut suoraan sen, että kipeää lasta et tuo päiväkotiin vaan lapsen paikka on toipua kotona kunnolla terveeksi. Muutama vanhempi varmaan valittaa johtajalle, mutta ei kiinnosta. Min pidän näiden lasten puolia, joten en koe tekeväni väärin.
Et toimi väärin, vaan täysin oikein. Kaikkien pitäisi toimia juuri samalla tavalla. Miten yleensä johtajat suhtautuvat tuollaisiin valituksiin?
Kaikista raskainta työssä on huomata se, kuinka vanhemmat eivät välitä omasta lapsestaan.
Riippuu johtajasta. Meillä oli ennen ihana, kokenut lastentarhanopettaja johtajana joka oikeasti piti työntekijöiden puolia. Oli eräänkin kerran ihanasti mun tukena, kun ryhmääni sattui eräs todella vaikea äiti joka valitti ihan kaikesta ja soitteli yhtenään johtajalle. Toki johtaja tarttui oikeisiin epäkohtiin ja väärinkäytöksiin, mutta ymmärsi hyvin, milloin vanhempi valittaa ns. turhasta. Vanha johtaja jäi eläkkeelle ja uusi on kyllä sitä luokkaa, että levittäisi punaisen matonkin vanhempien eteen jos nämä sitä vaatisivat.
Minä taas olen niin vanha kettu, että minua ei kiinnostele jonkun johtajan mielipide minun työtavasta.
Aivan yksi hailee, mitä joku vanhempi mussuttaa pomolleni ja mitä pomo mussuttaa minulle. Niin kauan kun en tee laittomuuksia, on johtajan höpötykset kärpäsen surinaa korvissani.
Paksu nahka on kätevä, suosittelen.Mulla oli kerran tollainen paksunahkainen vanha kettu työkaverina, loistotyyppi. Se oli iso nainen, kuusissakymmenissä, roteva ja rehevä ja joka ikinen piltti nukkui päiväunet, siivosi leikkinsä jäljet paikoilleen, söi lautasensa tyhjäksi ja puki itse haalarinsa, kun tämä oli paikalla. Arki oli selkeää, reilua ja rullasi menemään ilman mitään vikinöitä ja väkerryksiä. Siellä oli tekemisen meininki ja turvallista olla.
Sitten se lähti eläkkeelle. Vuonna 2020. Arvatkaapa millaista on nyt? Tilalle tuli vastavalmistunut kandi, joka kimittää korkealla äänellä, liehuu milloin missäkin kuin huono balleriina ja kaikki on sekaisin, tyyppi on sairaslomalla suunnilleen 30% työajasta ja saa ihmeellisiä kilareita yhtäkkiä, kaikki on aina jonkun muun vika eikä lapset usko enää mitään. Sillä kestää surutta puoli tuntia pukea yksi ainoa 2-vuotias, joka pyörittää tätä opea 6-0. Suu käy taukoamatta ja naamalla on tekohymy niin että leukaluut on jo jumittunut yhteen asentoon, silmissä möllöttää tyhjyys tai kiukku. Lapset juoksee, hyppii, huutaa, lyö ja hilluu kirkuen ja tämä istuu siellä keskellä yhden ainoan taaperon kanssa sepustaen jostakin kestävän kehityksen ketusta, joka osaa viedä hiekanmurun oikeaan roskikseen...
Anna mun kaikki kestää, vielä kuukausi tätä ja sitten riitti.
Vanha polvi vielä kuritti. Uudet on jo yliopistossa opetettu tunnekasvattajiksi.
Mitä tarkoitat "vanhalla polvella"?
Millä tavalla nämä opettajat ja hoitajat kurittivat lapsia?
Mihin "tietosi" perustuu?
Millä tavoin mainitsemasi "tunnekasvatus" eroaa vuonna 2014 toteutetusta kasvatuksesta ja opetuksesta?
Jos olet itse syntynyt ennen vuotta 2015 ja toimit nyt kasvattajana, näetkö kurittamalla toteutetun kasvatuksen omalla kohdallasi aiheuttavan riskin, että olet huono toimija muiden perheiden lasten keskuudessa? Vai oletko ollut immuuni "vanhan polven kurittamiselle"? Kenties kasvanut kotona? Poikkeusyksilö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesälomakysely umpeutui. On se kyllä kumma, että kesän päivystysaikana hoidontarve on suurin nimenomaan näillä kotiäitien lapsilla, siis näillä joiden äiti on vauvan kanssa kotona. Ei yhden yhtä lomapäivää koko päivystyskuukauden aikana ja ihan sama mikä päiväkoti päivystää, sinne on se lapsi raahattava joka päivä klo 7.30-16.30. Muun perheen on mukava sitten viettää rantapäivää yhdessä ja hakea pieni piltti juuri kun päiväkoti sulkeutuu.
Jep. Nämä lapset käy niin sääliksi. Siellä ne kesäpäivystyksessä kuuntelee kateellisena, kun muut lapset puhuvat kesälomasuunitelmistaan.
Tänä keväänä minä olen sanonut suoraan näille vanhemmille, että lapsetkin tarvitsevat lomaa. Päiväkotipäivä on lapselle kuin aikuiselle työpäivä ja lapsi ansaitsee viettää kunnon kesäloman mikäli se on mahdollista. Uskallan sanoa nyt ihan suoraan, sillä minun työsopimukseni loppuu kesäkuun lopussa, enkä aio palata alalle enää koskaan. Olen myös sanonut suoraan sen, että kipeää lasta et tuo päiväkotiin vaan lapsen paikka on toipua kotona kunnolla terveeksi. Muutama vanhempi varmaan valittaa johtajalle, mutta ei kiinnosta. Min pidän näiden lasten puolia, joten en koe tekeväni väärin.
Et toimi väärin, vaan täysin oikein. Kaikkien pitäisi toimia juuri samalla tavalla. Miten yleensä johtajat suhtautuvat tuollaisiin valituksiin?
Kaikista raskainta työssä on huomata se, kuinka vanhemmat eivät välitä omasta lapsestaan.
Riippuu johtajasta. Meillä oli ennen ihana, kokenut lastentarhanopettaja johtajana joka oikeasti piti työntekijöiden puolia. Oli eräänkin kerran ihanasti mun tukena, kun ryhmääni sattui eräs todella vaikea äiti joka valitti ihan kaikesta ja soitteli yhtenään johtajalle. Toki johtaja tarttui oikeisiin epäkohtiin ja väärinkäytöksiin, mutta ymmärsi hyvin, milloin vanhempi valittaa ns. turhasta. Vanha johtaja jäi eläkkeelle ja uusi on kyllä sitä luokkaa, että levittäisi punaisen matonkin vanhempien eteen jos nämä sitä vaatisivat.
Minä taas olen niin vanha kettu, että minua ei kiinnostele jonkun johtajan mielipide minun työtavasta.
Aivan yksi hailee, mitä joku vanhempi mussuttaa pomolleni ja mitä pomo mussuttaa minulle. Niin kauan kun en tee laittomuuksia, on johtajan höpötykset kärpäsen surinaa korvissani.
Paksu nahka on kätevä, suosittelen.Mulla oli kerran tollainen paksunahkainen vanha kettu työkaverina, loistotyyppi. Se oli iso nainen, kuusissakymmenissä, roteva ja rehevä ja joka ikinen piltti nukkui päiväunet, siivosi leikkinsä jäljet paikoilleen, söi lautasensa tyhjäksi ja puki itse haalarinsa, kun tämä oli paikalla. Arki oli selkeää, reilua ja rullasi menemään ilman mitään vikinöitä ja väkerryksiä. Siellä oli tekemisen meininki ja turvallista olla.
Sitten se lähti eläkkeelle. Vuonna 2020. Arvatkaapa millaista on nyt? Tilalle tuli vastavalmistunut kandi, joka kimittää korkealla äänellä, liehuu milloin missäkin kuin huono balleriina ja kaikki on sekaisin, tyyppi on sairaslomalla suunnilleen 30% työajasta ja saa ihmeellisiä kilareita yhtäkkiä, kaikki on aina jonkun muun vika eikä lapset usko enää mitään. Sillä kestää surutta puoli tuntia pukea yksi ainoa 2-vuotias, joka pyörittää tätä opea 6-0. Suu käy taukoamatta ja naamalla on tekohymy niin että leukaluut on jo jumittunut yhteen asentoon, silmissä möllöttää tyhjyys tai kiukku. Lapset juoksee, hyppii, huutaa, lyö ja hilluu kirkuen ja tämä istuu siellä keskellä yhden ainoan taaperon kanssa sepustaen jostakin kestävän kehityksen ketusta, joka osaa viedä hiekanmurun oikeaan roskikseen...
Anna mun kaikki kestää, vielä kuukausi tätä ja sitten riitti.
Vanha polvi vielä kuritti. Uudet on jo yliopistossa opetettu tunnekasvattajiksi.
Ja höpönlöpön, ei päiväkotien henkilökunta ole ketään kurittanut. Kodeissakin fyysinen kuritus kiellettiin lailla jo vuonna 1984.
Nämä uuden vakalain 2015 / 2018 aikana valmistuneet varhaiskasvatuksen kandit ovat kuin Neuvostoliiton kouluttamat puoluetoverit, uuden airuen neuvostoihmiset, jotka eivät tiedä ja tajua menneestä mitään eivätkä edes näe kuinka hölmöiltä näyttävät sinisilmäisyydessään ja kritiikittömässä aivopesun tuloksessaan.
Uusien vakakasvattajien koulutukseen sisäänotossa yksi valintakriteeri on hakijan "koulutettavuus alttius". Eikö tuon jo pitäisi saada jokaisen täysjärkisen ihmisen hälytyskellot soimaan? Paitsi tietysti niiden, jotka ovat päässeet täysillä "soveltuvuuspisteillä" sisään siihen koulutuspolkuun...
Kyllä vielä päivähoitolain aikaan kuritettiin monin tavoin. Jäähypenkki oli ehkä yleisin kuritusmenetelmä, mutta usein otettiin myös väkisin syliin rauhoittumaan, pidettiin kädestä kiinni, takavarikoitiin leluja, teetettiin lapsilla ylimääräisiä töitä, pakotettiin keskeyttämään leikki ja muuta.
Vierailija kirjoitti:
" Mutta onko päiväkoti ratkaisu kaikkiin perheiden kokemiin haasteisiin? Onko varhaiskasvatuksen työntekijät kykeneväisiä ottamaan vastuulleen kaikenlaiset ongelmat ja tilanteet maan ja taivaan väliltä?
Tuntuu siis, että lastensuojelun ym. ensisijainen tukimuoto on sysätä lapsi aina vaan pidemmäksi aikaa päiväkotiin, aamusta iltaan vuoden ympäri. Silläkö ratkeaa perheiden ongelmat? Vai olisiko syytä jonkinlaiseen muuhunkin tukeen?"
Varhaiskasvatuksen eli päiväkodin missä pääasiassa hoidetaan lapsia joita vanhhemmat sinne hoitoon tuovat odotetaan ihan pokkana nykyään olevan:
- instanssi joka kasvattaa (käytös, emotionaalinen kasvatus tunnetaitoineen, ryhmä- ja leikkitaidot), opettaa (pedagogiset taidot, motoriikka- ja liikunnalliset taidot kuten pyöräily, luistelu,uinti, ulkopelit ja leikit,+ hoitaa lapsen kokonaisvaltaisesti perushoidosta lähtien (vaatehuolto, lepo-ja rahoittuminen, hygieniakasvatus, ravitsemis-ja ruokailukäytänteet), akateemisesti lasten kehitystä raportoiva sekä sen tavoitteita ja lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa yhdessä vanhempien ja kasvatustiimin kanssa säännöllisesti evaluoiva vastuullinen instanssi.
sen lisäksi
- perheneuvola
- 24 tuntia auki/ joka päivä
- sosiaalitoimisto /lastensuojelun tarpeen arviointiyksikkö
- lasten psykiatrian akuuttiosasto
- psykologisia palveluja tarjoava taho
-moniammatillisesti valveutunut multitaskaaja ja joka vanhemman/lapsen ongelmaan oikeaa asiantuntijuutta tarjoava osaamis- ja kriisikeskus
Tässäpä oivallinen työnkuva! Sinne vaan kaikki hommiin ja hoitamaan tämän maan väestö kuntoon. Palkaksi 2000 euroa kuussa ja haukut päälle. Eikö nappaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesälomakysely umpeutui. On se kyllä kumma, että kesän päivystysaikana hoidontarve on suurin nimenomaan näillä kotiäitien lapsilla, siis näillä joiden äiti on vauvan kanssa kotona. Ei yhden yhtä lomapäivää koko päivystyskuukauden aikana ja ihan sama mikä päiväkoti päivystää, sinne on se lapsi raahattava joka päivä klo 7.30-16.30. Muun perheen on mukava sitten viettää rantapäivää yhdessä ja hakea pieni piltti juuri kun päiväkoti sulkeutuu.
Jep. Nämä lapset käy niin sääliksi. Siellä ne kesäpäivystyksessä kuuntelee kateellisena, kun muut lapset puhuvat kesälomasuunitelmistaan.
Tänä keväänä minä olen sanonut suoraan näille vanhemmille, että lapsetkin tarvitsevat lomaa. Päiväkotipäivä on lapselle kuin aikuiselle työpäivä ja lapsi ansaitsee viettää kunnon kesäloman mikäli se on mahdollista. Uskallan sanoa nyt ihan suoraan, sillä minun työsopimukseni loppuu kesäkuun lopussa, enkä aio palata alalle enää koskaan. Olen myös sanonut suoraan sen, että kipeää lasta et tuo päiväkotiin vaan lapsen paikka on toipua kotona kunnolla terveeksi. Muutama vanhempi varmaan valittaa johtajalle, mutta ei kiinnosta. Min pidän näiden lasten puolia, joten en koe tekeväni väärin.
Et toimi väärin, vaan täysin oikein. Kaikkien pitäisi toimia juuri samalla tavalla. Miten yleensä johtajat suhtautuvat tuollaisiin valituksiin?
Kaikista raskainta työssä on huomata se, kuinka vanhemmat eivät välitä omasta lapsestaan.
Riippuu johtajasta. Meillä oli ennen ihana, kokenut lastentarhanopettaja johtajana joka oikeasti piti työntekijöiden puolia. Oli eräänkin kerran ihanasti mun tukena, kun ryhmääni sattui eräs todella vaikea äiti joka valitti ihan kaikesta ja soitteli yhtenään johtajalle. Toki johtaja tarttui oikeisiin epäkohtiin ja väärinkäytöksiin, mutta ymmärsi hyvin, milloin vanhempi valittaa ns. turhasta. Vanha johtaja jäi eläkkeelle ja uusi on kyllä sitä luokkaa, että levittäisi punaisen matonkin vanhempien eteen jos nämä sitä vaatisivat.
Minä taas olen niin vanha kettu, että minua ei kiinnostele jonkun johtajan mielipide minun työtavasta.
Aivan yksi hailee, mitä joku vanhempi mussuttaa pomolleni ja mitä pomo mussuttaa minulle. Niin kauan kun en tee laittomuuksia, on johtajan höpötykset kärpäsen surinaa korvissani.
Paksu nahka on kätevä, suosittelen.Mulla oli kerran tollainen paksunahkainen vanha kettu työkaverina, loistotyyppi. Se oli iso nainen, kuusissakymmenissä, roteva ja rehevä ja joka ikinen piltti nukkui päiväunet, siivosi leikkinsä jäljet paikoilleen, söi lautasensa tyhjäksi ja puki itse haalarinsa, kun tämä oli paikalla. Arki oli selkeää, reilua ja rullasi menemään ilman mitään vikinöitä ja väkerryksiä. Siellä oli tekemisen meininki ja turvallista olla.
Sitten se lähti eläkkeelle. Vuonna 2020. Arvatkaapa millaista on nyt? Tilalle tuli vastavalmistunut kandi, joka kimittää korkealla äänellä, liehuu milloin missäkin kuin huono balleriina ja kaikki on sekaisin, tyyppi on sairaslomalla suunnilleen 30% työajasta ja saa ihmeellisiä kilareita yhtäkkiä, kaikki on aina jonkun muun vika eikä lapset usko enää mitään. Sillä kestää surutta puoli tuntia pukea yksi ainoa 2-vuotias, joka pyörittää tätä opea 6-0. Suu käy taukoamatta ja naamalla on tekohymy niin että leukaluut on jo jumittunut yhteen asentoon, silmissä möllöttää tyhjyys tai kiukku. Lapset juoksee, hyppii, huutaa, lyö ja hilluu kirkuen ja tämä istuu siellä keskellä yhden ainoan taaperon kanssa sepustaen jostakin kestävän kehityksen ketusta, joka osaa viedä hiekanmurun oikeaan roskikseen...
Anna mun kaikki kestää, vielä kuukausi tätä ja sitten riitti.
Vanha polvi vielä kuritti. Uudet on jo yliopistossa opetettu tunnekasvattajiksi.
Ja höpönlöpön, ei päiväkotien henkilökunta ole ketään kurittanut. Kodeissakin fyysinen kuritus kiellettiin lailla jo vuonna 1984.
Nämä uuden vakalain 2015 / 2018 aikana valmistuneet varhaiskasvatuksen kandit ovat kuin Neuvostoliiton kouluttamat puoluetoverit, uuden airuen neuvostoihmiset, jotka eivät tiedä ja tajua menneestä mitään eivätkä edes näe kuinka hölmöiltä näyttävät sinisilmäisyydessään ja kritiikittömässä aivopesun tuloksessaan.
Uusien vakakasvattajien koulutukseen sisäänotossa yksi valintakriteeri on hakijan "koulutettavuus alttius". Eikö tuon jo pitäisi saada jokaisen täysjärkisen ihmisen hälytyskellot soimaan? Paitsi tietysti niiden, jotka ovat päässeet täysillä "soveltuvuuspisteillä" sisään siihen koulutuspolkuun...
Kyllä vielä päivähoitolain aikaan kuritettiin monin tavoin. Jäähypenkki oli ehkä yleisin kuritusmenetelmä, mutta usein otettiin myös väkisin syliin rauhoittumaan, pidettiin kädestä kiinni, takavarikoitiin leluja, teetettiin lapsilla ylimääräisiä töitä, pakotettiin keskeyttämään leikki ja muuta.
Mitä lapsen piinaaminen hyödyttää? Oppiminen tapahtuu positiivisen esimerkin ja keskustelun kautta. Ei sillä että tahallaan tuotetaan lapselle pahaa oloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Mutta onko päiväkoti ratkaisu kaikkiin perheiden kokemiin haasteisiin? Onko varhaiskasvatuksen työntekijät kykeneväisiä ottamaan vastuulleen kaikenlaiset ongelmat ja tilanteet maan ja taivaan väliltä?
Tuntuu siis, että lastensuojelun ym. ensisijainen tukimuoto on sysätä lapsi aina vaan pidemmäksi aikaa päiväkotiin, aamusta iltaan vuoden ympäri. Silläkö ratkeaa perheiden ongelmat? Vai olisiko syytä jonkinlaiseen muuhunkin tukeen?"
Varhaiskasvatuksen eli päiväkodin missä pääasiassa hoidetaan lapsia joita vanhhemmat sinne hoitoon tuovat odotetaan ihan pokkana nykyään olevan:
- instanssi joka kasvattaa (käytös, emotionaalinen kasvatus tunnetaitoineen, ryhmä- ja leikkitaidot), opettaa (pedagogiset taidot, motoriikka- ja liikunnalliset taidot kuten pyöräily, luistelu,uinti, ulkopelit ja leikit,+ hoitaa lapsen kokonaisvaltaisesti perushoidosta lähtien (vaatehuolto, lepo-ja rahoittuminen, hygieniakasvatus, ravitsemis-ja ruokailukäytänteet), akateemisesti lasten kehitystä raportoiva sekä sen tavoitteita ja lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa yhdessä vanhempien ja kasvatustiimin kanssa säännöllisesti evaluoiva vastuullinen instanssi.
sen lisäksi
- perheneuvola
- 24 tuntia auki/ joka päivä
- sosiaalitoimisto /lastensuojelun tarpeen arviointiyksikkö
- lasten psykiatrian akuuttiosasto
- psykologisia palveluja tarjoava taho
-moniammatillisesti valveutunut multitaskaaja ja joka vanhemman/lapsen ongelmaan oikeaa asiantuntijuutta tarjoava osaamis- ja kriisikeskus
Tässäpä oivallinen työnkuva! Sinne vaan kaikki hommiin ja hoitamaan tämän maan väestö kuntoon. Palkaksi 2000 euroa kuussa ja haukut päälle. Eikö nappaa?
Missä kulkee varhaiskasvatusyksikön kasvatusvastuun raja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesälomakysely umpeutui. On se kyllä kumma, että kesän päivystysaikana hoidontarve on suurin nimenomaan näillä kotiäitien lapsilla, siis näillä joiden äiti on vauvan kanssa kotona. Ei yhden yhtä lomapäivää koko päivystyskuukauden aikana ja ihan sama mikä päiväkoti päivystää, sinne on se lapsi raahattava joka päivä klo 7.30-16.30. Muun perheen on mukava sitten viettää rantapäivää yhdessä ja hakea pieni piltti juuri kun päiväkoti sulkeutuu.
Jep. Nämä lapset käy niin sääliksi. Siellä ne kesäpäivystyksessä kuuntelee kateellisena, kun muut lapset puhuvat kesälomasuunitelmistaan.
Tänä keväänä minä olen sanonut suoraan näille vanhemmille, että lapsetkin tarvitsevat lomaa. Päiväkotipäivä on lapselle kuin aikuiselle työpäivä ja lapsi ansaitsee viettää kunnon kesäloman mikäli se on mahdollista. Uskallan sanoa nyt ihan suoraan, sillä minun työsopimukseni loppuu kesäkuun lopussa, enkä aio palata alalle enää koskaan. Olen myös sanonut suoraan sen, että kipeää lasta et tuo päiväkotiin vaan lapsen paikka on toipua kotona kunnolla terveeksi. Muutama vanhempi varmaan valittaa johtajalle, mutta ei kiinnosta. Min pidän näiden lasten puolia, joten en koe tekeväni väärin.
Et toimi väärin, vaan täysin oikein. Kaikkien pitäisi toimia juuri samalla tavalla. Miten yleensä johtajat suhtautuvat tuollaisiin valituksiin?
Kaikista raskainta työssä on huomata se, kuinka vanhemmat eivät välitä omasta lapsestaan.
Riippuu johtajasta. Meillä oli ennen ihana, kokenut lastentarhanopettaja johtajana joka oikeasti piti työntekijöiden puolia. Oli eräänkin kerran ihanasti mun tukena, kun ryhmääni sattui eräs todella vaikea äiti joka valitti ihan kaikesta ja soitteli yhtenään johtajalle. Toki johtaja tarttui oikeisiin epäkohtiin ja väärinkäytöksiin, mutta ymmärsi hyvin, milloin vanhempi valittaa ns. turhasta. Vanha johtaja jäi eläkkeelle ja uusi on kyllä sitä luokkaa, että levittäisi punaisen matonkin vanhempien eteen jos nämä sitä vaatisivat.
Minä taas olen niin vanha kettu, että minua ei kiinnostele jonkun johtajan mielipide minun työtavasta.
Aivan yksi hailee, mitä joku vanhempi mussuttaa pomolleni ja mitä pomo mussuttaa minulle. Niin kauan kun en tee laittomuuksia, on johtajan höpötykset kärpäsen surinaa korvissani.
Paksu nahka on kätevä, suosittelen.Mulla oli kerran tollainen paksunahkainen vanha kettu työkaverina, loistotyyppi. Se oli iso nainen, kuusissakymmenissä, roteva ja rehevä ja joka ikinen piltti nukkui päiväunet, siivosi leikkinsä jäljet paikoilleen, söi lautasensa tyhjäksi ja puki itse haalarinsa, kun tämä oli paikalla. Arki oli selkeää, reilua ja rullasi menemään ilman mitään vikinöitä ja väkerryksiä. Siellä oli tekemisen meininki ja turvallista olla.
Sitten se lähti eläkkeelle. Vuonna 2020. Arvatkaapa millaista on nyt? Tilalle tuli vastavalmistunut kandi, joka kimittää korkealla äänellä, liehuu milloin missäkin kuin huono balleriina ja kaikki on sekaisin, tyyppi on sairaslomalla suunnilleen 30% työajasta ja saa ihmeellisiä kilareita yhtäkkiä, kaikki on aina jonkun muun vika eikä lapset usko enää mitään. Sillä kestää surutta puoli tuntia pukea yksi ainoa 2-vuotias, joka pyörittää tätä opea 6-0. Suu käy taukoamatta ja naamalla on tekohymy niin että leukaluut on jo jumittunut yhteen asentoon, silmissä möllöttää tyhjyys tai kiukku. Lapset juoksee, hyppii, huutaa, lyö ja hilluu kirkuen ja tämä istuu siellä keskellä yhden ainoan taaperon kanssa sepustaen jostakin kestävän kehityksen ketusta, joka osaa viedä hiekanmurun oikeaan roskikseen...
Anna mun kaikki kestää, vielä kuukausi tätä ja sitten riitti.
Vanha polvi vielä kuritti. Uudet on jo yliopistossa opetettu tunnekasvattajiksi.
Ja höpönlöpön, ei päiväkotien henkilökunta ole ketään kurittanut. Kodeissakin fyysinen kuritus kiellettiin lailla jo vuonna 1984.
Nämä uuden vakalain 2015 / 2018 aikana valmistuneet varhaiskasvatuksen kandit ovat kuin Neuvostoliiton kouluttamat puoluetoverit, uuden airuen neuvostoihmiset, jotka eivät tiedä ja tajua menneestä mitään eivätkä edes näe kuinka hölmöiltä näyttävät sinisilmäisyydessään ja kritiikittömässä aivopesun tuloksessaan.
Uusien vakakasvattajien koulutukseen sisäänotossa yksi valintakriteeri on hakijan "koulutettavuus alttius". Eikö tuon jo pitäisi saada jokaisen täysjärkisen ihmisen hälytyskellot soimaan? Paitsi tietysti niiden, jotka ovat päässeet täysillä "soveltuvuuspisteillä" sisään siihen koulutuspolkuun...
Kyllä vielä päivähoitolain aikaan kuritettiin monin tavoin. Jäähypenkki oli ehkä yleisin kuritusmenetelmä, mutta usein otettiin myös väkisin syliin rauhoittumaan, pidettiin kädestä kiinni, takavarikoitiin leluja, teetettiin lapsilla ylimääräisiä töitä, pakotettiin keskeyttämään leikki ja muuta.
Nyt kannattaa sun olla yhteydessä poliisiin, että esim. Fifa ja kaikki kiekkoliigat syyllistyy väkivaltaan ja tunne-elämän vaurioittamiseen, koska siellä jaetaan keltaisia ja punaisia kortteja ja pannaan pelaaja jäähylle, jos rikkoo pelin sääntöjä! Siis ihan totta, siellähän pelaa ihan junnujakin ja noin niille tehdään. Ja vanhemmat maksaa tuhansia euroja niistä mahdollisuuksista viedä lapsensa sinne. Ja ne lapset vielä haluaa mennä sinne!
Ei, kyllä tässä nyt on joku tosi pielessä, tunnekasvatus sinne urheiluhareastuksiin on saatava ja samat tulotasot kuin päiväkodeissa.
Ja mitä ihmettä! Onko jossain todellakin joskus pidetty toista ihmistä kädestä kiinni tai otettu syliin? Mitä ihmettä! Siis oikeasti, onko joskus oletettu, että lapsi osallistuisi esim. siivoamiseen tai ei saisi ottaa ihan minkä haluaa tavaran milloin haluaa mihin tahansa haluaa toimintaan??? Apua!
Miten tämä ihmiskunta voi olla olemassa ja lisääntynyt vielä? Miten muualla maailmassa pärjätään, kun vai. Suomessa tiedetään, että lapsilta ei saa (enää) vaatia mitään aan aikuisen tulee olla lapsen palvelija kaikessa mitä tämä haluaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesälomakysely umpeutui. On se kyllä kumma, että kesän päivystysaikana hoidontarve on suurin nimenomaan näillä kotiäitien lapsilla, siis näillä joiden äiti on vauvan kanssa kotona. Ei yhden yhtä lomapäivää koko päivystyskuukauden aikana ja ihan sama mikä päiväkoti päivystää, sinne on se lapsi raahattava joka päivä klo 7.30-16.30. Muun perheen on mukava sitten viettää rantapäivää yhdessä ja hakea pieni piltti juuri kun päiväkoti sulkeutuu.
Jep. Nämä lapset käy niin sääliksi. Siellä ne kesäpäivystyksessä kuuntelee kateellisena, kun muut lapset puhuvat kesälomasuunitelmistaan.
Tänä keväänä minä olen sanonut suoraan näille vanhemmille, että lapsetkin tarvitsevat lomaa. Päiväkotipäivä on lapselle kuin aikuiselle työpäivä ja lapsi ansaitsee viettää kunnon kesäloman mikäli se on mahdollista. Uskallan sanoa nyt ihan suoraan, sillä minun työsopimukseni loppuu kesäkuun lopussa, enkä aio palata alalle enää koskaan. Olen myös sanonut suoraan sen, että kipeää lasta et tuo päiväkotiin vaan lapsen paikka on toipua kotona kunnolla terveeksi. Muutama vanhempi varmaan valittaa johtajalle, mutta ei kiinnosta. Min pidän näiden lasten puolia, joten en koe tekeväni väärin.
Et toimi väärin, vaan täysin oikein. Kaikkien pitäisi toimia juuri samalla tavalla. Miten yleensä johtajat suhtautuvat tuollaisiin valituksiin?
Kaikista raskainta työssä on huomata se, kuinka vanhemmat eivät välitä omasta lapsestaan.
Riippuu johtajasta. Meillä oli ennen ihana, kokenut lastentarhanopettaja johtajana joka oikeasti piti työntekijöiden puolia. Oli eräänkin kerran ihanasti mun tukena, kun ryhmääni sattui eräs todella vaikea äiti joka valitti ihan kaikesta ja soitteli yhtenään johtajalle. Toki johtaja tarttui oikeisiin epäkohtiin ja väärinkäytöksiin, mutta ymmärsi hyvin, milloin vanhempi valittaa ns. turhasta. Vanha johtaja jäi eläkkeelle ja uusi on kyllä sitä luokkaa, että levittäisi punaisen matonkin vanhempien eteen jos nämä sitä vaatisivat.
Minä taas olen niin vanha kettu, että minua ei kiinnostele jonkun johtajan mielipide minun työtavasta.
Aivan yksi hailee, mitä joku vanhempi mussuttaa pomolleni ja mitä pomo mussuttaa minulle. Niin kauan kun en tee laittomuuksia, on johtajan höpötykset kärpäsen surinaa korvissani.
Paksu nahka on kätevä, suosittelen.Mulla oli kerran tollainen paksunahkainen vanha kettu työkaverina, loistotyyppi. Se oli iso nainen, kuusissakymmenissä, roteva ja rehevä ja joka ikinen piltti nukkui päiväunet, siivosi leikkinsä jäljet paikoilleen, söi lautasensa tyhjäksi ja puki itse haalarinsa, kun tämä oli paikalla. Arki oli selkeää, reilua ja rullasi menemään ilman mitään vikinöitä ja väkerryksiä. Siellä oli tekemisen meininki ja turvallista olla.
Sitten se lähti eläkkeelle. Vuonna 2020. Arvatkaapa millaista on nyt? Tilalle tuli vastavalmistunut kandi, joka kimittää korkealla äänellä, liehuu milloin missäkin kuin huono balleriina ja kaikki on sekaisin, tyyppi on sairaslomalla suunnilleen 30% työajasta ja saa ihmeellisiä kilareita yhtäkkiä, kaikki on aina jonkun muun vika eikä lapset usko enää mitään. Sillä kestää surutta puoli tuntia pukea yksi ainoa 2-vuotias, joka pyörittää tätä opea 6-0. Suu käy taukoamatta ja naamalla on tekohymy niin että leukaluut on jo jumittunut yhteen asentoon, silmissä möllöttää tyhjyys tai kiukku. Lapset juoksee, hyppii, huutaa, lyö ja hilluu kirkuen ja tämä istuu siellä keskellä yhden ainoan taaperon kanssa sepustaen jostakin kestävän kehityksen ketusta, joka osaa viedä hiekanmurun oikeaan roskikseen...
Anna mun kaikki kestää, vielä kuukausi tätä ja sitten riitti.
Vanha polvi vielä kuritti. Uudet on jo yliopistossa opetettu tunnekasvattajiksi.
Ja höpönlöpön, ei päiväkotien henkilökunta ole ketään kurittanut. Kodeissakin fyysinen kuritus kiellettiin lailla jo vuonna 1984.
Nämä uuden vakalain 2015 / 2018 aikana valmistuneet varhaiskasvatuksen kandit ovat kuin Neuvostoliiton kouluttamat puoluetoverit, uuden airuen neuvostoihmiset, jotka eivät tiedä ja tajua menneestä mitään eivätkä edes näe kuinka hölmöiltä näyttävät sinisilmäisyydessään ja kritiikittömässä aivopesun tuloksessaan.
Uusien vakakasvattajien koulutukseen sisäänotossa yksi valintakriteeri on hakijan "koulutettavuus alttius". Eikö tuon jo pitäisi saada jokaisen täysjärkisen ihmisen hälytyskellot soimaan? Paitsi tietysti niiden, jotka ovat päässeet täysillä "soveltuvuuspisteillä" sisään siihen koulutuspolkuun...
Kyllä vielä päivähoitolain aikaan kuritettiin monin tavoin. Jäähypenkki oli ehkä yleisin kuritusmenetelmä, mutta usein otettiin myös väkisin syliin rauhoittumaan, pidettiin kädestä kiinni, takavarikoitiin leluja, teetettiin lapsilla ylimääräisiä töitä, pakotettiin keskeyttämään leikki ja muuta.
🤣😂🤪
Relaa.
Se kannattaa.
Veikkaan, että sulle tulee pitkähkö "jäähy" tolla menolla tässä maailmassa. Tai sitten luostariin. Tämä on karu maailma sun kaltaisille.
Naurettavia tuollaiset tunnesoopa höpötykset. Tässä valtion taloustilanteessa on syytä opettaa lapsillekin markkinavoimien realiteetteja ja järkikasvatusta. Työpaikkoja ja riittäviä elinolosuhteita ei tule tulevaisuudessa riittämään kaikille. Ne tulee menestymään, jotka osaavat tehdä ja ajatella itse sekä ymmärtävät riittävästi maailmasta. Sitten on se joukko, jotka velloo niissä omissa tuntemuksissaan ja avuntarpeissaan, ja ne on ne, jotka tippuu kyydistä, kun ei ole enää kaikkia mukana roikottavaa "hyvinvointiyhteiskuntaa". Se järjestelmä luotiin sen ajan tarpeisiin, sitä alettiin käyttää hyväksi ja siksipä se nyt romuttuu itse omaan mahdottomuuteensa.
Kuten romuttuu omaan mahdottomuuteensa tämä varhaiskasvatuskin. Jos ei jo ole romuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesälomakysely umpeutui. On se kyllä kumma, että kesän päivystysaikana hoidontarve on suurin nimenomaan näillä kotiäitien lapsilla, siis näillä joiden äiti on vauvan kanssa kotona. Ei yhden yhtä lomapäivää koko päivystyskuukauden aikana ja ihan sama mikä päiväkoti päivystää, sinne on se lapsi raahattava joka päivä klo 7.30-16.30. Muun perheen on mukava sitten viettää rantapäivää yhdessä ja hakea pieni piltti juuri kun päiväkoti sulkeutuu.
Jep. Nämä lapset käy niin sääliksi. Siellä ne kesäpäivystyksessä kuuntelee kateellisena, kun muut lapset puhuvat kesälomasuunitelmistaan.
Tänä keväänä minä olen sanonut suoraan näille vanhemmille, että lapsetkin tarvitsevat lomaa. Päiväkotipäivä on lapselle kuin aikuiselle työpäivä ja lapsi ansaitsee viettää kunnon kesäloman mikäli se on mahdollista. Uskallan sanoa nyt ihan suoraan, sillä minun työsopimukseni loppuu kesäkuun lopussa, enkä aio palata alalle enää koskaan. Olen myös sanonut suoraan sen, että kipeää lasta et tuo päiväkotiin vaan lapsen paikka on toipua kotona kunnolla terveeksi. Muutama vanhempi varmaan valittaa johtajalle, mutta ei kiinnosta. Min pidän näiden lasten puolia, joten en koe tekeväni väärin.
Et toimi väärin, vaan täysin oikein. Kaikkien pitäisi toimia juuri samalla tavalla. Miten yleensä johtajat suhtautuvat tuollaisiin valituksiin?
Kaikista raskainta työssä on huomata se, kuinka vanhemmat eivät välitä omasta lapsestaan.
Riippuu johtajasta. Meillä oli ennen ihana, kokenut lastentarhanopettaja johtajana joka oikeasti piti työntekijöiden puolia. Oli eräänkin kerran ihanasti mun tukena, kun ryhmääni sattui eräs todella vaikea äiti joka valitti ihan kaikesta ja soitteli yhtenään johtajalle. Toki johtaja tarttui oikeisiin epäkohtiin ja väärinkäytöksiin, mutta ymmärsi hyvin, milloin vanhempi valittaa ns. turhasta. Vanha johtaja jäi eläkkeelle ja uusi on kyllä sitä luokkaa, että levittäisi punaisen matonkin vanhempien eteen jos nämä sitä vaatisivat.
Minä taas olen niin vanha kettu, että minua ei kiinnostele jonkun johtajan mielipide minun työtavasta.
Aivan yksi hailee, mitä joku vanhempi mussuttaa pomolleni ja mitä pomo mussuttaa minulle. Niin kauan kun en tee laittomuuksia, on johtajan höpötykset kärpäsen surinaa korvissani.
Paksu nahka on kätevä, suosittelen.Mulla oli kerran tollainen paksunahkainen vanha kettu työkaverina, loistotyyppi. Se oli iso nainen, kuusissakymmenissä, roteva ja rehevä ja joka ikinen piltti nukkui päiväunet, siivosi leikkinsä jäljet paikoilleen, söi lautasensa tyhjäksi ja puki itse haalarinsa, kun tämä oli paikalla. Arki oli selkeää, reilua ja rullasi menemään ilman mitään vikinöitä ja väkerryksiä. Siellä oli tekemisen meininki ja turvallista olla.
Sitten se lähti eläkkeelle. Vuonna 2020. Arvatkaapa millaista on nyt? Tilalle tuli vastavalmistunut kandi, joka kimittää korkealla äänellä, liehuu milloin missäkin kuin huono balleriina ja kaikki on sekaisin, tyyppi on sairaslomalla suunnilleen 30% työajasta ja saa ihmeellisiä kilareita yhtäkkiä, kaikki on aina jonkun muun vika eikä lapset usko enää mitään. Sillä kestää surutta puoli tuntia pukea yksi ainoa 2-vuotias, joka pyörittää tätä opea 6-0. Suu käy taukoamatta ja naamalla on tekohymy niin että leukaluut on jo jumittunut yhteen asentoon, silmissä möllöttää tyhjyys tai kiukku. Lapset juoksee, hyppii, huutaa, lyö ja hilluu kirkuen ja tämä istuu siellä keskellä yhden ainoan taaperon kanssa sepustaen jostakin kestävän kehityksen ketusta, joka osaa viedä hiekanmurun oikeaan roskikseen...
Anna mun kaikki kestää, vielä kuukausi tätä ja sitten riitti.
Vanha polvi vielä kuritti. Uudet on jo yliopistossa opetettu tunnekasvattajiksi.
Ja höpönlöpön, ei päiväkotien henkilökunta ole ketään kurittanut. Kodeissakin fyysinen kuritus kiellettiin lailla jo vuonna 1984.
Nämä uuden vakalain 2015 / 2018 aikana valmistuneet varhaiskasvatuksen kandit ovat kuin Neuvostoliiton kouluttamat puoluetoverit, uuden airuen neuvostoihmiset, jotka eivät tiedä ja tajua menneestä mitään eivätkä edes näe kuinka hölmöiltä näyttävät sinisilmäisyydessään ja kritiikittömässä aivopesun tuloksessaan.
Uusien vakakasvattajien koulutukseen sisäänotossa yksi valintakriteeri on hakijan "koulutettavuus alttius". Eikö tuon jo pitäisi saada jokaisen täysjärkisen ihmisen hälytyskellot soimaan? Paitsi tietysti niiden, jotka ovat päässeet täysillä "soveltuvuuspisteillä" sisään siihen koulutuspolkuun...
Kyllä vielä päivähoitolain aikaan kuritettiin monin tavoin. Jäähypenkki oli ehkä yleisin kuritusmenetelmä, mutta usein otettiin myös väkisin syliin rauhoittumaan, pidettiin kädestä kiinni, takavarikoitiin leluja, teetettiin lapsilla ylimääräisiä töitä, pakotettiin keskeyttämään leikki ja muuta.
Itse teen tätä vieläkin, jos vielä jaksan muiden lässyttäessä ympärillä, jos tulee potkut niin tulee, lapsia en kuitenkaan satuta, enkä halua nöyryyttää, vaan laittaa stopin huonolle ja vahingollisellekkin käytökselle. Lapsi ei opi kontrolloimaan itseään, jos ei ensin aikuinen kontrolloi häntä ja näytä miten kuuluu toimia ja mitä tapahtuu jos toimii väärin.
Pelkkä positiivisuus ei ole koko ihmiskunnan historian aikana ollut riittävä motivaattori, aina on niitä joille se kyseinen positiivisuus ei esim. tunnukkaan missään tai jotka vain kokee jonkun asian niin äärettömän turhaksi, ettei mikään kehu tai aikuisen hymy tai edes tarrapalkinto riitä palkaksi.
Sen vuoksi aikuistenkin maailmassa rankaistaan jos rikkoo sääntöjä, sen sijaan että palkittaisiin jos noudattaa sääntöjä. Jälkimmäinen kun olisi jo pelkästään aikamoinen urakkakin saati sitten että tosiaan löytyisi jokaiselle se sopiva palkka + pitääkö ihmisen osata joskus toimia ilman, että hyötyy siitä itse minkään varsinaisen palkinnon muodossa? Toisinsanoen, toimia pakosti, joko sosiaalisten normien pakottamana (aiheuttaa pahennusta = saa rangaistuksen sitä kautta jos ei toimi tietyllä tavalla) tai sitten lakien ja rangaistusten pakottamana (sakot, vankeus, julkinen häpeä jne.).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesälomakysely umpeutui. On se kyllä kumma, että kesän päivystysaikana hoidontarve on suurin nimenomaan näillä kotiäitien lapsilla, siis näillä joiden äiti on vauvan kanssa kotona. Ei yhden yhtä lomapäivää koko päivystyskuukauden aikana ja ihan sama mikä päiväkoti päivystää, sinne on se lapsi raahattava joka päivä klo 7.30-16.30. Muun perheen on mukava sitten viettää rantapäivää yhdessä ja hakea pieni piltti juuri kun päiväkoti sulkeutuu.
Jep. Nämä lapset käy niin sääliksi. Siellä ne kesäpäivystyksessä kuuntelee kateellisena, kun muut lapset puhuvat kesälomasuunitelmistaan.
Tänä keväänä minä olen sanonut suoraan näille vanhemmille, että lapsetkin tarvitsevat lomaa. Päiväkotipäivä on lapselle kuin aikuiselle työpäivä ja lapsi ansaitsee viettää kunnon kesäloman mikäli se on mahdollista. Uskallan sanoa nyt ihan suoraan, sillä minun työsopimukseni loppuu kesäkuun lopussa, enkä aio palata alalle enää koskaan. Olen myös sanonut suoraan sen, että kipeää lasta et tuo päiväkotiin vaan lapsen paikka on toipua kotona kunnolla terveeksi. Muutama vanhempi varmaan valittaa johtajalle, mutta ei kiinnosta. Min pidän näiden lasten puolia, joten en koe tekeväni väärin.
Et toimi väärin, vaan täysin oikein. Kaikkien pitäisi toimia juuri samalla tavalla. Miten yleensä johtajat suhtautuvat tuollaisiin valituksiin?
Kaikista raskainta työssä on huomata se, kuinka vanhemmat eivät välitä omasta lapsestaan.
Riippuu johtajasta. Meillä oli ennen ihana, kokenut lastentarhanopettaja johtajana joka oikeasti piti työntekijöiden puolia. Oli eräänkin kerran ihanasti mun tukena, kun ryhmääni sattui eräs todella vaikea äiti joka valitti ihan kaikesta ja soitteli yhtenään johtajalle. Toki johtaja tarttui oikeisiin epäkohtiin ja väärinkäytöksiin, mutta ymmärsi hyvin, milloin vanhempi valittaa ns. turhasta. Vanha johtaja jäi eläkkeelle ja uusi on kyllä sitä luokkaa, että levittäisi punaisen matonkin vanhempien eteen jos nämä sitä vaatisivat.
Minä taas olen niin vanha kettu, että minua ei kiinnostele jonkun johtajan mielipide minun työtavasta.
Aivan yksi hailee, mitä joku vanhempi mussuttaa pomolleni ja mitä pomo mussuttaa minulle. Niin kauan kun en tee laittomuuksia, on johtajan höpötykset kärpäsen surinaa korvissani.
Paksu nahka on kätevä, suosittelen.Mulla oli kerran tollainen paksunahkainen vanha kettu työkaverina, loistotyyppi. Se oli iso nainen, kuusissakymmenissä, roteva ja rehevä ja joka ikinen piltti nukkui päiväunet, siivosi leikkinsä jäljet paikoilleen, söi lautasensa tyhjäksi ja puki itse haalarinsa, kun tämä oli paikalla. Arki oli selkeää, reilua ja rullasi menemään ilman mitään vikinöitä ja väkerryksiä. Siellä oli tekemisen meininki ja turvallista olla.
Sitten se lähti eläkkeelle. Vuonna 2020. Arvatkaapa millaista on nyt? Tilalle tuli vastavalmistunut kandi, joka kimittää korkealla äänellä, liehuu milloin missäkin kuin huono balleriina ja kaikki on sekaisin, tyyppi on sairaslomalla suunnilleen 30% työajasta ja saa ihmeellisiä kilareita yhtäkkiä, kaikki on aina jonkun muun vika eikä lapset usko enää mitään. Sillä kestää surutta puoli tuntia pukea yksi ainoa 2-vuotias, joka pyörittää tätä opea 6-0. Suu käy taukoamatta ja naamalla on tekohymy niin että leukaluut on jo jumittunut yhteen asentoon, silmissä möllöttää tyhjyys tai kiukku. Lapset juoksee, hyppii, huutaa, lyö ja hilluu kirkuen ja tämä istuu siellä keskellä yhden ainoan taaperon kanssa sepustaen jostakin kestävän kehityksen ketusta, joka osaa viedä hiekanmurun oikeaan roskikseen...
Anna mun kaikki kestää, vielä kuukausi tätä ja sitten riitti.
Vanha polvi vielä kuritti. Uudet on jo yliopistossa opetettu tunnekasvattajiksi.
Ja höpönlöpön, ei päiväkotien henkilökunta ole ketään kurittanut. Kodeissakin fyysinen kuritus kiellettiin lailla jo vuonna 1984.
Nämä uuden vakalain 2015 / 2018 aikana valmistuneet varhaiskasvatuksen kandit ovat kuin Neuvostoliiton kouluttamat puoluetoverit, uuden airuen neuvostoihmiset, jotka eivät tiedä ja tajua menneestä mitään eivätkä edes näe kuinka hölmöiltä näyttävät sinisilmäisyydessään ja kritiikittömässä aivopesun tuloksessaan.
Uusien vakakasvattajien koulutukseen sisäänotossa yksi valintakriteeri on hakijan "koulutettavuus alttius". Eikö tuon jo pitäisi saada jokaisen täysjärkisen ihmisen hälytyskellot soimaan? Paitsi tietysti niiden, jotka ovat päässeet täysillä "soveltuvuuspisteillä" sisään siihen koulutuspolkuun...
Kyllä vielä päivähoitolain aikaan kuritettiin monin tavoin. Jäähypenkki oli ehkä yleisin kuritusmenetelmä, mutta usein otettiin myös väkisin syliin rauhoittumaan, pidettiin kädestä kiinni, takavarikoitiin leluja, teetettiin lapsilla ylimääräisiä töitä, pakotettiin keskeyttämään leikki ja muuta.
Itse teen tätä vieläkin, jos vielä jaksan muiden lässyttäessä ympärillä, jos tulee potkut niin tulee, lapsia en kuitenkaan satuta, enkä halua nöyryyttää, vaan laittaa stopin huonolle ja vahingollisellekkin käytökselle. Lapsi ei opi kontrolloimaan itseään, jos ei ensin aikuinen kontrolloi häntä ja näytä miten kuuluu toimia ja mitä tapahtuu jos toimii väärin.
Pelkkä positiivisuus ei ole koko ihmiskunnan historian aikana ollut riittävä motivaattori, aina on niitä joille se kyseinen positiivisuus ei esim. tunnukkaan missään tai jotka vain kokee jonkun asian niin äärettömän turhaksi, ettei mikään kehu tai aikuisen hymy tai edes tarrapalkinto riitä palkaksi.
Sen vuoksi aikuistenkin maailmassa rankaistaan jos rikkoo sääntöjä, sen sijaan että palkittaisiin jos noudattaa sääntöjä. Jälkimmäinen kun olisi jo pelkästään aikamoinen urakkakin saati sitten että tosiaan löytyisi jokaiselle se sopiva palkka + pitääkö ihmisen osata joskus toimia ilman, että hyötyy siitä itse minkään varsinaisen palkinnon muodossa? Toisinsanoen, toimia pakosti, joko sosiaalisten normien pakottamana (aiheuttaa pahennusta = saa rangaistuksen sitä kautta jos ei toimi tietyllä tavalla) tai sitten lakien ja rangaistusten pakottamana (sakot, vankeus, julkinen häpeä jne.).
Palkintona sosiaalisten normien ja lakien noudattamisesta jokaiselle on parempi ja turvallisempi yhteiskunta sekä parempi mieli kun huomoidaan toinen toisia. Nämä asiat on vaan niin abstrakteja ettei niitä pienille lapsille auta hirveästi selitellä, joten oppivat ensin pakolla ja sitten myöhemmin osa varmaan tulee tiedostamaan paremmin, että miksi sitä tottelemista ja sääntöjen noudattamista on vaadittu. Harvassa on ne aikuiset ihmiset jotka oikeasti jotain anarkiaa tänne haluaisi.
Noin mielenkiinnosta herää kysymys, onko esim. sodassa tapahtuva kidutus, raiskaaminen, tappaminen, varastaminen, hyväksikäyttö, silpominen, aivopesu ym. terrori jotenkin helpommin käsiteltävissä, jos on kasvanut tunnetaitoiseksi? Että voi paremmin selittää itselleen, miltä nyt tuntuu ja että tuosta vihollisen sotilaasta tuntuu varmaan siltä ja tältä kun se nyt hakkaa minua ja vetelee kynsiäni pois. Auttaako tunnetaito selviämään tilanteesta paremmin (jos on vielä hengissä) vai voiko se traumatisoida vielä pahemmin, kun oma uskomusjärjestelmä on niin kaukana todellisuudesta?
Tämä ei ole hypoteettinen kysymys vaan realistinen. Sota on käynnissä ja jatkuu tuossa ihan naapurissa. Ja niitä sodan uhreja pakenee Suomeen joka päivä, ihan sinne päiväkoteihinkin. Kuka kantaa vastuun, kun joku Tuija siellä auttaa sanoittamaan näiden ihmisten tunteita? Siis millä pätevyydellä? Tietääkö Tuija yhtään, mitä se sota siellä Sudanissa tai Ukrainassa pitää sisällään?
Jep näin on. Itse tunnen paljon ulkomailta tulleita ihmisiä, jotka opiskelleet lähihoitajiksi Suomessa, eikä taida heistä yksikään enää asua täällä. Muualle Eurooppaan ovat lähteneet ja hyvin ovat töitä saaneet sieltä.