Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19761)
" Kohta se taas alkaa. Pääsee hoitamaan lähes vauvaikäisiä lapsia, joiden ei kuuluisi olla päiväkodissa, vaan kotona oman lomalla olevan äitinsä tai isänsä kanssa. Pääsee pyyhkimään näiden lasten jatkuvasti valuvaa nenää ja kuuntelemaan itkua ja ikävöintiä siitä kuinka haluaisivat vanhempansa luokse. Missä äiti on? Miksi äiti ei tule hakemaan? Minä haluan äidin luokse kotiin. Ja äiti venyttää hakua mahdollisimman myöhään, koska HÄNELLÄ on siihen oikeus."
"Koska äiti tulee?"
"Koska mua tullaan hakemaan?"
"Onko siihen vielä kauan, tulee se pian?"
"Koska äiti tulee?"
"Koska mua tullaan hakemaan?"
"Onko siihen vielä kauan, tuleeko se pian?"
"Mulla on vatsa kipeä, soita äidille että se tulaa hakemaan"
"Soitiksä äidille?"
"Mullon huono olo soita äidille että se tulis"
" Mä haluan kotiin (itkee)"
"Mä en halua olla päiväkodissa"
"Soita mun äidille jooko?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten näin monella sekoittuu tunnekasvatus ja rajattomuus? Eiväthän ne sulje toisiaan pois tai ole vastakohtia. Sen olen kyllä huomannut että osa vanhemmista (+jotkut epävarmat sijaiset) ajattelevat että jos lapsi ei halua tehdä jotain asiaa hänelle on annettava periksi. Kun taas tunnekasvatuksen metodeilla ristiriitatilanteessa lapsen tunnetila tunnistetaan ja sanoitetaan ja sitten lyhyesti perustellen jatketaan kuten aikuinen halusi (jos tilanne on sellainen että vaihtoehtoja ei ole). Tarjotaan syliä. Ei tietenkään jäädä joka asiasta neuvottelemaan lapsen kanssa.
Itse ainakin ajattelen että tällainenkin (eli tunne tulee lyhyesti mainittua) on tunnekasvatusta:
Aikuinen lapselle:
"Joo tiedän että sinua harmittaa tämä asia. Nyt me tehdään näin. " tai
"Katsopa kaverin ilmettä, mitä luulet tuntuiko kivalta?" Ja jos lapsi vastaa mitä sattuu niin aikuinen korjaa, että ei tunnu kivalta ja nuin ei voi tehdä.
Nämä esimerkkejä ristiriitatilanteista. Toki tunnekasvatusta myös positiivisissa tilanteissa. "Kylläpä näytät iloiselta" tms. Ja esimerkiksi ikävöivän taaperon kohdalla lohdutusta eikä vain hoputeta leikkeihin tms. Eikös sen pitäisi olla ihan normikasvatusta että lasten kanssa puhutaan iloista ja suruista ja peloista ja vihasta jne.
Ei ainakaan itselle ole aina helppoa. Varsinkaan (mielestäni) turhasta kiukuttelevan kanssa en jaksa alkaa sanoittamaan vaikka pitäisi :D Eikä näitä päiväkodin kiireessä ole mahdollista aina toteuttaa. Ja välillä lapsi haluaa rauhoittua itsekseen.
Toivoisin kyllä enemmän sensitiivisyyttä herkkien lasten kanssa. Esim. jännittävä tilanne voi aiheuttaa "kiukun" eikä lapsi silloin tahalleen ole hankala. Pelkkä jännittämisen kysyminen voi lopettaa kiukun.
90-luvun kasvattina olisin kyllä toivonut lapsuuteen enemmän tunteista puhumista ihan arjen tilanteissa, koska olen aika huono kertomaan todelliset, erityisesti ne hankalat tunteeni muille ja olen sitä aikuisena joutunut opettelemaan. Minusta on mukava miten nykylapset avoimesti sanovat esim. "Rakastan sinua". Huomaa, että kotona on puhuttu tunteista.
Eiköhän vain suomalaisten masennus ja ahdistuskin johdu jossain määrin padotuista tunteista. Oletteko tutustuneet kirjaan Tunne Lukkosi?
T. Vaka-ope
Voi jessus. Miten tollasia on saatu aikaan? Onko ne kaikki tollasia?
Todellakin ymmärrän, miksi ne jo pitkän uran tehneet lastenhoitajat ja lastentarhanopettajat lähtee menemään. Tai puhuu näistä uusista kynttilöistä niin kun puhuu tässäkin ketjussa.
Hirveitä.
Ei ne ihan kaikki ole, mutta todella moni. Olen tehnyt jo 35 v open hommia, joten lähinnä huvittaa tämä uusi valioluokka näissä kandeissa.
Ajattelen, että kyllä se elämä opettaa. Kunhan löytyy parisuhde ja saa ne omat lapset, samalla viitisen vuotta kunnon työntekoa ja riittävästi kolhuja, niin jos vielä siinä vaiheessa on mukana kehässä, niin asenne on kummasti jo muuttunut. 😉
Vierailija kirjoitti:
Miten näin monella sekoittuu tunnekasvatus ja rajattomuus? Eiväthän ne sulje toisiaan pois tai ole vastakohtia. Sen olen kyllä huomannut että osa vanhemmista (+jotkut epävarmat sijaiset) ajattelevat että jos lapsi ei halua tehdä jotain asiaa hänelle on annettava periksi. Kun taas tunnekasvatuksen metodeilla ristiriitatilanteessa lapsen tunnetila tunnistetaan ja sanoitetaan ja sitten lyhyesti perustellen jatketaan kuten aikuinen halusi (jos tilanne on sellainen että vaihtoehtoja ei ole). Tarjotaan syliä. Ei tietenkään jäädä joka asiasta neuvottelemaan lapsen kanssa.
Tunnekasvattaja voi asettaa rajat, mutta kuria hän ei useimmille lapsille pysty pitämään. Keinoja millä lasta voisi toimivalla tavalla painostaa tai pakottaa ei vaan ole. Eli kun sanoitus ei auta niin tunnekasvattaja on keinoton. Perinteiset keinot eli lapsen uhkaileminen, kiristäminen tai lahjominen eivät ole tunnekasvatuksen piirissä hyväksyttyjä menetelmiä. Myös lapsen fyysistä pakottamista katsotaan yhä enemmän kieroon, ja yleensä se on päiväkodeissa sallittua ainoastaan vaaratilanteissa ja silloinkin siitä seuraa jälkikäteen valtavasti paperityötä.
Vierailija kirjoitti:
"Minä vanhempana en hyväksy, että sinä, joka puhut jo täällä tuolla asenteella,
sanoitat yhtään lasteni tunteita tai muuten manipuloit heitä taikka käytät valtaasi heidän tai meidän vanhempien yli.
Kuten eräs isä sanoi vastoittain varhaiskasvatuksesta ja siellä häärivistä ihmisistä keskustellessamme, on ihan sama, mitä ne siellä tekee,
kasvatan oman lapseni jo 1-vuotiaasta kriittiseksi ja
tietoisesti auktoriteettien valtaa kyseenalaistavaksi."
Sitten nämä tietoisesti auktoriteettien valtaa kyseenalaistaviksi kasvatetut juoksee pitkin seiniä rauhoittumatta ja yrittävät syödessä lyödä ruokailuvälineellä kaveria silmään. Koska mua huvitti, isi sanoo ettei tarvi kuunnella sua pälä-pälä.
Vanhempi on sen oman lapsensa auktoriteetti numero yksi, sekä tunnetasolla että arjessa, tiedonjaossa ja luottamuksessa.
Päikyntätit ovat niitä tarhassa asioita hoitavia työntekijöitä. Yksikään lapsi ei valitse päiväkodissa ryhmässä työskentelevää vierasta ihmistä ensisijaiseksi turvakseen. Joka ikiselle lapselle se turva ja lojaliteetin kohde on se oma vanhempi. Oli se vanhempi tai se ulkopuolinen hoitaja ihan millainen vaan, niin näin se on ja tulee olemaan.
Vasuun, eli lapsen omaan varhaiskasvatuksen suunnitelmaan, kirjoitetaan, mikä on lapsen näkemys omaan kasvatukseensa sekä mitkä ovat hänen huoltajiensa näkemykset ja sitten kirjoitetaan, kuinka nämä näkemykset otetaan huomioon päiväkodin arjessa ja juuri sen lapsen kasvatuksessa.
Jos joku huoltaja kieltää, että juuri sinä ihminen et opeta minun lapselleni yhtä ainoaa omaa tulkintaasi hänen tunteistaan, niin tuo kielto kirjoitetaan sinne vasuun huoltajan kantana. Laki ei edellytä, että tuollaista toivetta ei tarvitsisi noudattaa. Päinvastoin, tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän vain suomalaisten masennus ja ahdistuskin johdu jossain määrin padotuista tunteista. Oletteko tutustuneet kirjaan Tunne Lukkosi?
Meidän ovikelloa soitti jehovantodistaja ja se kysyi, että olemmeko tutustuneet Vartiotorni-lehteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On todella kornia, että jos lapsi ei pidä hänen ryhmänsä jostakin aikuisesta, ei luota tähän tai pelkää sitä tms., niin silti tuo ihminen olisi oikeutettu puuttumaan toisen henkilökohtaiseen, itselle kuuluvaan alueeseen kuten tunteet. Millä ihmeen oikeudella se aikuinen saisi astua lapsen intiimialueelle? Sitten jossain nukkarissa kyllä kysellään, haluatko että silitän sua, mutta jos toisella on mikä tahansa tunnetila, niin nähdään automaattiseksi oikeudeksi mennä puuttumaan siihen, ronklimaan, pakottamaan lapsi kertomaan omista henkilökohtaisista asioistaan tuolle ihmiselle, vain koska hän on lapsi ja toinen on aikuinen. Järkyttävää.
Jopa rikollisilla, vaikka olisi tappanut sata ihmistä, on oikeus pysyä hiljaa, sanoa en kommentoi tai olla kertomatta omia ajatuksiaan ja tunteitaan yhtään kenellekään. Sama oikeus on aivan kaikilla ihmisillä.
Paitsi näköjään joillakin lapsilla, jotka sattuvat joutumaan näiden tunnekasvattajien ryhmiin.
En hyväksy.
" Kohta se taas alkaa. Pääsee hoitamaan lähes vauvaikäisiä lapsia, joiden ei kuuluisi olla päiväkodissa, vaan kotona oman lomalla olevan äitinsä tai isänsä kanssa. Pääsee pyyhkimään näiden lasten jatkuvasti valuvaa nenää ja kuuntelemaan itkua ja ikävöintiä siitä kuinka haluaisivat vanhempansa luokse. Missä äiti on? Miksi äiti ei tule hakemaan? Minä haluan äidin luokse kotiin. Ja äiti venyttää hakua mahdollisimman myöhään, koska HÄNELLÄ on siihen oikeus."
"Koska äiti tulee?"
"Koska mua tullaan hakemaan?"
"Onko siihen vielä kauan, tulee se pian?"
"Koska äiti tulee?"
"Koska mua tullaan hakemaan?"
"Onko siihen vielä kauan, tuleeko se pian?"
"Mulla on vatsa kipeä, soita äidille että se tulaa hakemaan"
"Soitiksä äidille?"
"Mullon huono olo soita äidille että se tulis"
" Mä haluan kotiin (itkee)"
"Mä en halua olla päiväkodissa"
"Soita mun äidille jooko?""
--
"Miksi mut haetaan AINA viimesenä?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On todella kornia, että jos lapsi ei pidä hänen ryhmänsä jostakin aikuisesta, ei luota tähän tai pelkää sitä tms., niin silti tuo ihminen olisi oikeutettu puuttumaan toisen henkilökohtaiseen, itselle kuuluvaan alueeseen kuten tunteet. Millä ihmeen oikeudella se aikuinen saisi astua lapsen intiimialueelle? Sitten jossain nukkarissa kyllä kysellään, haluatko että silitän sua, mutta jos toisella on mikä tahansa tunnetila, niin nähdään automaattiseksi oikeudeksi mennä puuttumaan siihen, ronklimaan, pakottamaan lapsi kertomaan omista henkilökohtaisista asioistaan tuolle ihmiselle, vain koska hän on lapsi ja toinen on aikuinen. Järkyttävää.
Jopa rikollisilla, vaikka olisi tappanut sata ihmistä, on oikeus pysyä hiljaa, sanoa en kommentoi tai olla kertomatta omia ajatuksiaan ja tunteitaan yhtään kenellekään. Sama oikeus on aivan kaikilla ihmisillä.
Paitsi näköjään joillakin lapsilla, jotka sattuvat joutumaan näiden tunnekasvattajien ryhmiin.
En hyväksy."
En minäkään hyväksu kaikkea pedagogiikkaa mitä varhaiskasvatuksen sisällä lapsilla toteutetaan. Siksipä en lastani veisikään virikehoitoon tai varhaiskasvatuksen pariin.
Kyllä siinä vaiheessa kun lapsensa "tarhaan" roudaa, niin todellakin luovuttaa sen arkipäivän kasvatusvastuun hänelle kuka siellä sattuu dallaamaan milläkin vaka-tittelillä, kai sinä sen ymmärrät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minä vanhempana en hyväksy, että sinä, joka puhut jo täällä tuolla asenteella,
sanoitat yhtään lasteni tunteita tai muuten manipuloit heitä taikka käytät valtaasi heidän tai meidän vanhempien yli.
Kuten eräs isä sanoi vastoittain varhaiskasvatuksesta ja siellä häärivistä ihmisistä keskustellessamme, on ihan sama, mitä ne siellä tekee,
kasvatan oman lapseni jo 1-vuotiaasta kriittiseksi ja
tietoisesti auktoriteettien valtaa kyseenalaistavaksi."
Sitten nämä tietoisesti auktoriteettien valtaa kyseenalaistaviksi kasvatetut juoksee pitkin seiniä rauhoittumatta ja yrittävät syödessä lyödä ruokailuvälineellä kaveria silmään. Koska mua huvitti, isi sanoo ettei tarvi kuunnella sua pälä-pälä.
Vanhempi on sen oman lapsensa auktoriteetti numero yksi, sekä tunnetasolla että arjessa, tiedonjaossa ja luottamuksessa.
Päikyntätit ovat niitä tarhassa asioita hoitavia työntekijöitä. Yksikään lapsi ei valitse päiväkodissa ryhmässä työskentelevää vierasta ihmistä ensisijaiseksi turvakseen. Joka ikiselle lapselle se turva ja lojaliteetin kohde on se oma vanhempi. Oli se vanhempi tai se ulkopuolinen hoitaja ihan millainen vaan, niin näin se on ja tulee olemaan.
Vasuun, eli lapsen omaan varhaiskasvatuksen suunnitelmaan, kirjoitetaan, mikä on lapsen näkemys omaan kasvatukseensa sekä mitkä ovat hänen huoltajiensa näkemykset ja sitten kirjoitetaan, kuinka nämä näkemykset otetaan huomioon päiväkodin arjessa ja juuri sen lapsen kasvatuksessa.
Jos joku huoltaja kieltää, että juuri sinä ihminen et opeta minun lapselleni yhtä ainoaa omaa tulkintaasi hänen tunteistaan, niin tuo kielto kirjoitetaan sinne vasuun huoltajan kantana. Laki ei edellytä, että tuollaista toivetta ei tarvitsisi noudattaa. Päinvastoin, tarvitsee.
No nyt siellä joku kirjoittelee länsimaalaisesta pilvilinnastaan käsin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vakalaisten ÄO on todennäköisesti melko surkea.
Vierailija kirjoitti:
Vakalaisten ÄO on todennäköisesti melko surkea.
Ei pelkästään todennäköisesti, vaan on. Ne on semmosia hobitti tyyppisiä hahmoja, yksinkertaisia, tykkää herkuista ja loukkaantuu helposti, tunteellisia ja jotenkin tosi naiveja. Aika harmittomia loppupeleissä, tyytyvät vähään ja välillä vähän kiukuttelevat kun harmittaa. Nyt kun niillä on sellaiset langassa roikkuvat helmet, joilla voi äänestää, mikä tunnetila itsellä on, niin kaikki taas hyvin pitkäksi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtajan tärkeys vakalla:
-Kun johtaja ei ymmärrä, että alle kolmevuotiaiden ryhmässä tarvitaan apukäsiä. -Kun johtaja ei ymmärrä, että ryhmän erityislapsi tarvitsee sen yhden aikuisen myös silloin, kun hänen henkilökohtainen avustajansa on lomalla.
-Kun johtaja kertoo huolehtivansa uusien työntekijöiden työhyvinvoinnista, mutta hän on tekemisillään tai ennemminkin tekemättä jättämisillään lähinnä polkenut työntekijöiden työhyvinvointia alemmas.
Voisihan tätä listaa jatkaa loputtomiin, mutta tässä nyt pieni kooste harmituksen aiheista vakassa. Vakassa moni asia riippuu johtajasta, talosta, tiloista, työkavereista, asuinalueesta ja jopa perheiden sosioekonominen tausta näkyy vahvasti vakan arjessa.
Miksi päiväkoti ei voi olla vaan päiväkoti? Miksi siitä on tehty vaka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Vanhempi on sen oman lapsensa auktoriteetti numero yksi, sekä tunnetasolla että arjessa, tiedonjaossa ja luottamuksessa.
Päikyntätit ovat niitä tarhassa asioita hoitavia työntekijöitä. ...
..Jos joku huoltaja kieltää, että juuri sinä ihminen et opeta minun lapselleni yhtä ainoaa omaa tulkintaasi hänen tunteistaan, niin tuo kielto kirjoitetaan sinne vasuun huoltajan kantana. Laki ei edellytä, että tuollaista toivetta ei tarvitsisi noudattaa. Päinvastoin, tarvitsee."
No hyvänen aika OLKAA niitä auktoriteetteja niille lapsillenne, kasvarrakaa heistä fiksuja hyväkäytöksisiä pärjääjiä, sen sijaan että annatte niifden rauhassa kehittyä huutaviksi kurittomiksi räkänokiksi jotka juoksuttavat teitä hakutilanteessa puoli puolituntia pitkin "päikyn" pihaa teidän vinkuessa sormi suussa : "kulta tulisik sää jo, saat pullan jos tuut"
Turhan moni jättää kasvatusvastuun täysin vähättelemilleen "päikyntädeille" ja ihmettelevät kun eivät millään jaksa oman lapsensa seuraa tippaakaan edes lomilla.
Vierailija kirjoitti:
No hyvänen aika OLKAA niitä auktoriteetteja niille lapsillenne, kasvarrakaa heistä fiksuja hyväkäytöksisiä pärjääjiä, sen sijaan että annatte niifden rauhassa kehittyä huutaviksi kurittomiksi räkänokiksi jotka juoksuttavat teitä hakutilanteessa puoli puolituntia pitkin "päikyn" pihaa teidän vinkuessa sormi suussa : "kulta tulisik sää jo, saat pullan jos tuut"
Turhan moni jättää kasvatusvastuun täysin vähättelemilleen "päikyntädeille" ja ihmettelevät kun eivät millään jaksa oman lapsensa seuraa tippaakaan edes lomilla.
Esim. jokunen sivu takaperin yksi päikyntäti selittii, että ei ollut keinoja estää lapsia juoksemasta päikyn pihassa lätäkössä ja kastelemasta itseään. Ja toinen taas mm. selitti, että ylipäätään suurin osa lapsista (kahdeksan kymmenestä) on sellaisia, että he eivät juuri tottele päikyntätejä.
Eli on ne samat ongelmat päikyn tädeilläkin. Eikä yhtään yllätä että on, koska eivät hekään lapsia kurittaa saa, vaan kurinpito rakentuu houkuttelun ja maanittelun varaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi päiväkoti ei voi olla vaan päiväkoti? Miksi siitä on tehty vaka?
Päiväkoti sanana viittaa päivähoitopaikkaan. Eli että se olisi kodin korvaaja siksi aikaa kun vanhemmat ovat töissä. Siinä ei siis oteta huomioon varhaiskasvatusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi päiväkoti ei voi olla vaan päiväkoti? Miksi siitä on tehty vaka?
Päiväkoti sanana viittaa päivähoitopaikkaan. Eli että se olisi kodin korvaaja siksi aikaa kun vanhemmat ovat töissä. Siinä ei siis oteta huomioon varhaiskasvatusta.
Oletko nyt ihan tosissasi? Luuletko että päivähoidossa on vaan säilytetty lapsia tekemättä niiden kanssa mitään? Totta helkutissa pienten lasten kanssa oleminen on koko ajan "varhaiskasvatusta", he kasvaa ja kehittyyy ja oppii koko ajan uusia asioita, vaikkei olisikaan jotain muka hienoa opetussuunnitelmaa tätä asiaa tukemassa. Joo ei oltu keksitty tuollaista sanaa kuin "varhaiskasvatus", mutta aina on lapsia silti varhaiskasvatettu, aina. Toki nykyajan meno että istuteen lapsia passiiviseksi tabletin äärelle, niin liikaa tehty se varmasti hidastaa kehitystä ja voisi sanoa, ettei ole varhaiskasvattamista, mutta tuskinpa päiväkodeissa näin toimittaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi päiväkoti ei voi olla vaan päiväkoti? Miksi siitä on tehty vaka?
Päiväkoti sanana viittaa päivähoitopaikkaan. Eli että se olisi kodin korvaaja siksi aikaa kun vanhemmat ovat töissä. Siinä ei siis oteta huomioon varhaiskasvatusta.
Oletko nyt ihan tosissasi? Luuletko että päivähoidossa on vaan säilytetty lapsia tekemättä niiden kanssa mitään? Totta helkutissa pienten lasten kanssa oleminen on koko ajan "varhaiskasvatusta", he kasvaa ja kehittyyy ja oppii koko ajan uusia asioita, vaikkei olisikaan jotain muka hienoa opetussuunnitelmaa tätä asiaa tukemassa. Joo ei oltu keksitty tuollaista sanaa kuin "varhaiskasvatus", mutta aina on lapsia silti varhaiskasvatettu, aina. Toki nykyajan meno että istuteen lapsia passiiviseksi tabletin äärelle, niin liikaa tehty se varmasti hidastaa kehitystä ja voisi sanoa, ettei ole varhaiskasvattamista, mutta tuskinpa päiväkodeissa näin toimittaisiin.
Se ei ole selvää monille, että on varhaiskasvatusta. Siksi enää ei esimerkiksi puhuta lastentarhanopettajista ja lastenhoitajista, koska ne termit johtivat harhaan.
Vierailija kirjoitti:
"Vanhempi on sen oman lapsensa auktoriteetti numero yksi, sekä tunnetasolla että arjessa, tiedonjaossa ja luottamuksessa.
Päikyntätit ovat niitä tarhassa asioita hoitavia työntekijöitä. ...
..Jos joku huoltaja kieltää, että juuri sinä ihminen et opeta minun lapselleni yhtä ainoaa omaa tulkintaasi hänen tunteistaan, niin tuo kielto kirjoitetaan sinne vasuun huoltajan kantana. Laki ei edellytä, että tuollaista toivetta ei tarvitsisi noudattaa. Päinvastoin, tarvitsee."
No hyvänen aika OLKAA niitä auktoriteetteja niille lapsillenne, kasvarrakaa heistä fiksuja hyväkäytöksisiä pärjääjiä, sen sijaan että annatte niifden rauhassa kehittyä huutaviksi kurittomiksi räkänokiksi jotka juoksuttavat teitä hakutilanteessa puoli puolituntia pitkin "päikyn" pihaa teidän vinkuessa sormi suussa : "kulta tulisik sää jo, saat pullan jos tuut"
Turhan moni jättää kasvatusvastuun täysin vähättelemilleen "päikyntädeille" ja ihmettelevät kun eivät millään jaksa oman lapsensa seuraa tippaakaan edes lomilla.
Kasvatusvastuu on sekä juridinen vastuu että eettinen vastuu.
Ihminen joko kantaa vastuun jostain tai ei kanna. Tätä ihmiselle ominaista piirrettä jättää vastuunsa kantamatta, silloin kun siitä on itselle jotakin etua tai hyötyä, on sivistysvaltioissa säädelty lainsäädännöllä. Vastuu on siis määrätty yhteiskunnan toimesta, jotta heikoimmat eivät kuolisi vaan he saisivat suopeat kasvuolosuhteet aikuisuuteen saakka. Vastuun kantamatta jättämisellä on seurauksia.
Pääosa vanhemmista kokee sisäsyntyistä moraalista, eettistä ja aivan fysiologistakin vastuuntuntoa ja huolenpidon tarvetta jälkeläisiään kohtaan. Osa tätä huolenpidon, hoivan ja turvan varmistamista on, että hankkii perheelle asunnon, jossa on lämmitys, sähkö, vesi, teleyhteydet, asiallinen kalustus, riittävästi ravitsevaa ruokaa, vaatetus jne. kaikille perheenjäsenille. Suomessa lähes kaikki hankkivat nämä perusasiat nykyään rahalla, ostamalla ne muilta tuottajilta. Jotta olisi rahaa ostaa nämä perustoimeentulon asiat, on saatava rahaa niihin jostain. Yleensä raha saadaan ansaitsemalla se omalla työllä, siis myymällä omaa työpanosta, osaamista ja hankittua pääomaa jollekin toiselle.
Päiväkotilaitos myy lastenhoidon, opetuksen ja kasvatuksen palvelua ihmisille, joilla on pieniä lapsia. Yhteiskunta (siis jokainen kansalainen) maksaa suurimman osan tuosta kulusta ja ne vanhemmat, jotka tienaavat omalla työllään paljon rahaa, osallistuvat lapsensa päiväkotikuluihin nimellisellä lisäsummalla. Tämä järjestelmä mahdollistaa sen, että lapset saavat kasvatusta samalla, kun vanhemmat ovat ansaitsemassa rahaa työssään, hoitamassa omaisuuttaan tai itseään tai iäkkäitä vanhempiaan, opiskelemassa, elämässä sitä elämää, johon heidän resurssinsa riittävät.
Lapsilla on oma elämänsä. Siihen saakka, kun he täyttävät 18 vuotta, on lapsen huoltajalla päävastuu lapsen kasvatuksesta ja hoidosta. Tähän vastuuseen sisältyy mahdollisuus ostaa käytännön kasvatustyö ulkopuoliselta, esim. päiväkodilta. Päiväkotipäivän ajan ammattikasvattajat kantavat työsopimuksensa velvoittamina vastuun lasten suunnitelmallisesta ja laadukkaasta, tasa-arvoisesta kasvatuksesta. Jos et siihen pysty, puretaan työsopimus kanssasi. Joku muu pystyy. Sen muun löytäminen tai kouluttaminen on palveluntuottajan vastuulla.
Lapsilla on nykyään lisäksi subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen. Jos esim. lastensuojelu, neuvola, kotouttamisjärjestelmä tms. arvioivat, että on lapsen etu olla ammattikasvatuksen piirissä tai että kotona ei kyetä tarjoamaan lapsen kehitystasoon vastaavaa kasvatusta, voidaan suositella lapsen viemistä päiväkotiin arkipäivien ajaksi.
"Minä vanhempana en hyväksy, että sinä, joka puhut jo täällä tuolla asenteella,
sanoitat yhtään lasteni tunteita tai muuten manipuloit heitä taikka käytät valtaasi heidän tai meidän vanhempien yli.
Kuten eräs isä sanoi vastoittain varhaiskasvatuksesta ja siellä häärivistä ihmisistä keskustellessamme, on ihan sama, mitä ne siellä tekee,
kasvatan oman lapseni jo 1-vuotiaasta kriittiseksi ja
tietoisesti auktoriteettien valtaa kyseenalaistavaksi."
Sitten nämä tietoisesti auktoriteettien valtaa kyseenalaistaviksi kasvatetut juoksee pitkin seiniä rauhoittumatta ja yrittävät syödessä lyödä ruokailuvälineellä kaveria silmään. Koska mua huvitti, isi sanoo ettei tarvi kuunnella sua pälä-pälä.