Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19761)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten näin monella sekoittuu tunnekasvatus ja rajattomuus? Eiväthän ne sulje toisiaan pois tai ole vastakohtia. Sen olen kyllä huomannut että osa vanhemmista (+jotkut epävarmat sijaiset) ajattelevat että jos lapsi ei halua tehdä jotain asiaa hänelle on annettava periksi. Kun taas tunnekasvatuksen metodeilla ristiriitatilanteessa lapsen tunnetila tunnistetaan ja sanoitetaan ja sitten lyhyesti perustellen jatketaan kuten aikuinen halusi (jos tilanne on sellainen että vaihtoehtoja ei ole). Tarjotaan syliä. Ei tietenkään jäädä joka asiasta neuvottelemaan lapsen kanssa.
Itse ainakin ajattelen että tällainenkin (eli tunne tulee lyhyesti mainittua) on tunnekasvatusta:
Aikuinen lapselle:
"Joo tiedän että sinua harmittaa tämä asia. Nyt me tehdään näin. " tai
"Katsopa kaverin ilmettä, mitä luulet tuntuiko kivalta?" Ja jos lapsi vastaa mitä sattuu niin aikuinen korjaa, että ei tunnu kivalta ja nuin ei voi tehdä.
Nämä esimerkkejä ristiriitatilanteista. Toki tunnekasvatusta myös positiivisissa tilanteissa. "Kylläpä näytät iloiselta" tms. Ja esimerkiksi ikävöivän taaperon kohdalla lohdutusta eikä vain hoputeta leikkeihin tms. Eikös sen pitäisi olla ihan normikasvatusta että lasten kanssa puhutaan iloista ja suruista ja peloista ja vihasta jne.
Ei ainakaan itselle ole aina helppoa. Varsinkaan (mielestäni) turhasta kiukuttelevan kanssa en jaksa alkaa sanoittamaan vaikka pitäisi :D Eikä näitä päiväkodin kiireessä ole mahdollista aina toteuttaa. Ja välillä lapsi haluaa rauhoittua itsekseen.
Toivoisin kyllä enemmän sensitiivisyyttä herkkien lasten kanssa. Esim. jännittävä tilanne voi aiheuttaa "kiukun" eikä lapsi silloin tahalleen ole hankala. Pelkkä jännittämisen kysyminen voi lopettaa kiukun.
90-luvun kasvattina olisin kyllä toivonut lapsuuteen enemmän tunteista puhumista ihan arjen tilanteissa, koska olen aika huono kertomaan todelliset, erityisesti ne hankalat tunteeni muille ja olen sitä aikuisena joutunut opettelemaan. Minusta on mukava miten nykylapset avoimesti sanovat esim. "Rakastan sinua". Huomaa, että kotona on puhuttu tunteista.
Eiköhän vain suomalaisten masennus ja ahdistuskin johdu jossain määrin padotuista tunteista. Oletteko tutustuneet kirjaan Tunne Lukkosi?
T. Vaka-ope
Siis ennen tunnekasvatuksen aikaa lapset eivät osanneet sanoa "rakastan sinua" eikä ikävöivää taaperoa lohdutettu? Tekisi mieli kysyä, että ehditkö koskaan toimia lastentarhanopettajana, vai ovatko kokemuksesi vain vakaopen työstä ja tunnekasvatuksen ajalta?
Niin no tämähän nimenomaan on sitä tunnekasvatusta. Ei se ole uusi keksintö (onneksi!) mutta nyt sille on annettu nimi ja sitä nostettu esiin. Olen toiminut lasten kanssa 15 vuotta.
Tunnekasvatus on tunteiden sanoitusta, tunnekortteja, tunnemittareita, tunnetaitoja, tunnepääomaa ja tunnekapasiteettiä. Ja totta kai sitä, että ongelmallisista käytännöistä jotka esimerkiksi haittaavat lasten tunnetaitoja luovutaan. Boomerien aikuisia kasvatusmenetelmiä ei tarvita, koska tunnekasvatuksen menetelmät toimivat paljon paremmin.
Kuka päättää, mitkä ovat näitä "ongelmallisia käytäntöjä, joista pitää luopua"? Jos on kaksi työntekijää ryhmässä ja toisen mielestä tunnemittari ja kokemattoman kasvattajan kritiikitön ideologiausko sanoittaessaan mielivaltaisesti lasten tunnetiloja on se ongelmallinen käytäntö, josta pitäisi luopuua, koska se haittaa lasten tervettä emotionaalista kehitystä, niin luovutaanko siitä nykyisessä varhaiskasvatuksessa? Vai tarkoittaako edellinen kommentoija, että vain joillakin kasvattajilla päiväkodeissa on valta ja vapaus määritellä, mikä on ongelmallista ja mikä ei, mistä luovutaan ja mistä ei?
Onko niin, että nykyiset varhaiskasvatuksen opettajat näkevät itsensä asemassa, jossa he saavat käyttää asemaansa perustuvaa valtaa ajaakseen omat mielipiteensä, näkemyksensä ja tulkintansa muiden ohi? Eikö olekaan niin, että toiminta perustuu ohjaavaan asiakirjaan ja kriittiseen neuvotteluun työ tiimissä sekä yhteistyössä lasten ja heidän huoltajiensa kanssa, kuten laki edellyttää? Edes päiväkodin johtaja tai kunnan varhaiskasvatusjohtaja ei voi kävellä noiden yli, vaan on virkamiehenä erityisen vastuun alaisena velvoitettu noudattaman vain ja ainoastaan opetussuunnitelmien ja lakien kirjauksia.
Siellä ei ole mainintaa tunnemittarista laisinkaan.
Suosittelen varovaisuutta, ylpeys käy lankeemuksen edellä, sanotaan.
Opettaja vastaa pedagogiikasta ja laatii vasun, joka ohjaa yksilöllisesti lapsen opetusta ja kasvatusta. Opettaja luonnollisesti valitsee opetuskeinot.
Ei muuten pidä paikkaansa. Opettaja ei yksin päätä siellä yhtään mitään.
Tämä asia on fakta.
Opettaja, kuten muukin tiimin jäsenet johtajat mukaan lukien, lukevat tarkkaan ne ohjaavat asiakirjat ja noudattavat niissä lukevaa sisältöä. Se juuri on valtakunnallisen varhaiskasvatuksen ja uudistuksen koko pihvi ja idea: tarjota kaikille maan lapsille mahdollisimman tasalaatuista ja yhteneviin käytäntöhin perustuvaa varhaisen kasvun ja oppimisen toimintaa.
Kukin opettaja yksinäinään ei siellä sooloile, siitä juuri pyritään eroon.
Olet ymmärtänyt täysin päinvastoin koko varhaiskasvatuksen opettajan työn. Se, että opettaja vastaa pedagogiikasta tarkoittaa käytännössä sitä, että se opettaja on siellä syytetyn penkillä, jos toimintaa ei ole toteutettu juuri sillä tavoin kuin niissä ohjaavissa asiakirjoissa valtakunnan ja kunnan tadolla määrätään.
Tähän perustuu 1.8.2021 lakiin tullut lisäys, että jokaisella on velvollisuus ilmoittaa, jos lapsella tai lapsi ryhmällä ei toteudu ohjaavien asiakirjojen mukainen varhaiskasvatus. Sitten selvitetään, johtuuko ongelma kunnasta (resurssit), päiväkodista (johtaja) vai ryhmän opettajasta (osaamattomuus, piittaamattomuus, laiminlyönti, omaehtoisuus).
Tämä tosiasia ei alapeukuilla muuksi muutu.
Niin kunnalla on varhaiskasvatussuunnitelma, jossa kerrotaan, että jokainen tutustuu vaikkapa kirjastoon ja käydään Lasten museossa. Sen lapsikohtaisen yksilöllisen suunnitelman tekee opettaja, joka vastaa ryhmänsä pedagogiikasta. Tätä vasua sitten hoitajat noudattavat ryhmän arjessa.
Olet joko provo tai et osaa työtäsi.
Opettaja kirjoittaa lasten vasut. Siis kirjoittaa, ja pitää huolen, että kirjoitus perustuu kaikkien tiimin jäsenten kuulemiseen sekä lapsen kuulemiseen ja huoltajien osallisuuteen.
Sitä suunnitelmaa, sen asianmukaisuutta ja toteutumista arvioidaan jatkuvasti. Huoltajat, lapsi ja kaikki tiimin jäsenet voivat kirjauttaa sinne omassa roolissaan kommentteja ja opettaja vastaa siitä, että ne myös kirjataan siinä muodossa kuin kommentin esittäjä ne haluaa kirjattavaksi.
Lapsen varhaiskasvatuksen suunnitelma ja ryhmän varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan aina yhteistyössä, ei koskaan yhden työläisen mielivallan mukaan.
Lapsiryhmässä toimiva opettaja ei ole muiden henkilökunnan jäsenten esimies, pomo eikä heitä tai heidän työtään määräävä taho. Jokaisella työntekijällä on oma työsopimus työnantajan kanssa ja työtä ohjaava lähiesihenkilö sekä tämän työtä ohjaava kuntakoneisto. Opettaja ei ole kenenkään esihenkilö.
Kuule, ei se opettaja siellä mikään sihteeri ole, vaan sen ryhmän akateeminen, joka vastaa pedagogisesta toiminnasta.
Kuule, akateeminen on tainnut valmistua huonoin arvosanoin tai jättänyt ryhmätöissä oman panoksensa antamatta, jos ei osaa tuon vertaa virallisia ohjeita lukea ja ymmärtää.
Nimenomaan se opettaja on sihteeri, joka kirjaa ylös, mitä eri yhteistyön osapuolet ovat asioista mieltä. Ei opettaja tiedä mitä lapsi, vanhempi, terveydenhoidon osaava lastenhoitaja ja sosiaalialan korkeakoulutettu sosionomi osaavat ja tietävät. Se opettaja osaa vaan sen kasvatustieteen kandin verran, ja se on todella vähän. Kuitenkin opettaja on opetellut hernepussileikkejä, pianonsoittoa ja draamapedagogiikkaa, joilla voi ohjata lapsille leikkejä. Myös sosionomit ja lastenhoitajat ovat opiskelleet leikkien leikittämistä, mutta eivät pelkästään sitä.
Opettajan kirjaamistehtäviin, niihin yhdessä tehtyjen suunnittelujen ja arviointien dokumentointiin ja yhdessä tehtyjen kehitysideoiden kirjaamiseen on varattu työaikaa 5h / vk. Osan siitä tekevät päiväkodin opettajat kaikki yhdessä. Silloin opettajat tuovat pedapalaveriin tietoon omien tiimiensä tiimipalavereissa, yhteissuunnitteluissa ja käytännöissä esiin tulleita onnistumisia ja huolenaiheita. Samalla jaetaan tietoa uusista tutkimustuloksista ja ohjeista, jotka opettaja sitten vie muille tiimin jäsenille tiedoksi ryhmän tiimipalaverissa sekä kuulee heitä, että tietää, mitä viedä jälleen mukanaan tiedoksi seuraavaan pedapalaveriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten näin monella sekoittuu tunnekasvatus ja rajattomuus? Eiväthän ne sulje toisiaan pois tai ole vastakohtia. Sen olen kyllä huomannut että osa vanhemmista (+jotkut epävarmat sijaiset) ajattelevat että jos lapsi ei halua tehdä jotain asiaa hänelle on annettava periksi. Kun taas tunnekasvatuksen metodeilla ristiriitatilanteessa lapsen tunnetila tunnistetaan ja sanoitetaan ja sitten lyhyesti perustellen jatketaan kuten aikuinen halusi (jos tilanne on sellainen että vaihtoehtoja ei ole). Tarjotaan syliä. Ei tietenkään jäädä joka asiasta neuvottelemaan lapsen kanssa.
Itse ainakin ajattelen että tällainenkin (eli tunne tulee lyhyesti mainittua) on tunnekasvatusta:
Aikuinen lapselle:
"Joo tiedän että sinua harmittaa tämä asia. Nyt me tehdään näin. " tai
"Katsopa kaverin ilmettä, mitä luulet tuntuiko kivalta?" Ja jos lapsi vastaa mitä sattuu niin aikuinen korjaa, että ei tunnu kivalta ja nuin ei voi tehdä.
Nämä esimerkkejä ristiriitatilanteista. Toki tunnekasvatusta myös positiivisissa tilanteissa. "Kylläpä näytät iloiselta" tms. Ja esimerkiksi ikävöivän taaperon kohdalla lohdutusta eikä vain hoputeta leikkeihin tms. Eikös sen pitäisi olla ihan normikasvatusta että lasten kanssa puhutaan iloista ja suruista ja peloista ja vihasta jne.
Ei ainakaan itselle ole aina helppoa. Varsinkaan (mielestäni) turhasta kiukuttelevan kanssa en jaksa alkaa sanoittamaan vaikka pitäisi :D Eikä näitä päiväkodin kiireessä ole mahdollista aina toteuttaa. Ja välillä lapsi haluaa rauhoittua itsekseen.
Toivoisin kyllä enemmän sensitiivisyyttä herkkien lasten kanssa. Esim. jännittävä tilanne voi aiheuttaa "kiukun" eikä lapsi silloin tahalleen ole hankala. Pelkkä jännittämisen kysyminen voi lopettaa kiukun.
90-luvun kasvattina olisin kyllä toivonut lapsuuteen enemmän tunteista puhumista ihan arjen tilanteissa, koska olen aika huono kertomaan todelliset, erityisesti ne hankalat tunteeni muille ja olen sitä aikuisena joutunut opettelemaan. Minusta on mukava miten nykylapset avoimesti sanovat esim. "Rakastan sinua". Huomaa, että kotona on puhuttu tunteista.
Eiköhän vain suomalaisten masennus ja ahdistuskin johdu jossain määrin padotuista tunteista. Oletteko tutustuneet kirjaan Tunne Lukkosi?
T. Vaka-ope
Siis ennen tunnekasvatuksen aikaa lapset eivät osanneet sanoa "rakastan sinua" eikä ikävöivää taaperoa lohdutettu? Tekisi mieli kysyä, että ehditkö koskaan toimia lastentarhanopettajana, vai ovatko kokemuksesi vain vakaopen työstä ja tunnekasvatuksen ajalta?
Niin no tämähän nimenomaan on sitä tunnekasvatusta. Ei se ole uusi keksintö (onneksi!) mutta nyt sille on annettu nimi ja sitä nostettu esiin. Olen toiminut lasten kanssa 15 vuotta.
Tunnekasvatus on tunteiden sanoitusta, tunnekortteja, tunnemittareita, tunnetaitoja, tunnepääomaa ja tunnekapasiteettiä. Ja totta kai sitä, että ongelmallisista käytännöistä jotka esimerkiksi haittaavat lasten tunnetaitoja luovutaan. Boomerien aikuisia kasvatusmenetelmiä ei tarvita, koska tunnekasvatuksen menetelmät toimivat paljon paremmin.
Kuka päättää, mitkä ovat näitä "ongelmallisia käytäntöjä, joista pitää luopua"? Jos on kaksi työntekijää ryhmässä ja toisen mielestä tunnemittari ja kokemattoman kasvattajan kritiikitön ideologiausko sanoittaessaan mielivaltaisesti lasten tunnetiloja on se ongelmallinen käytäntö, josta pitäisi luopuua, koska se haittaa lasten tervettä emotionaalista kehitystä, niin luovutaanko siitä nykyisessä varhaiskasvatuksessa? Vai tarkoittaako edellinen kommentoija, että vain joillakin kasvattajilla päiväkodeissa on valta ja vapaus määritellä, mikä on ongelmallista ja mikä ei, mistä luovutaan ja mistä ei?
Onko niin, että nykyiset varhaiskasvatuksen opettajat näkevät itsensä asemassa, jossa he saavat käyttää asemaansa perustuvaa valtaa ajaakseen omat mielipiteensä, näkemyksensä ja tulkintansa muiden ohi? Eikö olekaan niin, että toiminta perustuu ohjaavaan asiakirjaan ja kriittiseen neuvotteluun työ tiimissä sekä yhteistyössä lasten ja heidän huoltajiensa kanssa, kuten laki edellyttää? Edes päiväkodin johtaja tai kunnan varhaiskasvatusjohtaja ei voi kävellä noiden yli, vaan on virkamiehenä erityisen vastuun alaisena velvoitettu noudattaman vain ja ainoastaan opetussuunnitelmien ja lakien kirjauksia.
Siellä ei ole mainintaa tunnemittarista laisinkaan.
Suosittelen varovaisuutta, ylpeys käy lankeemuksen edellä, sanotaan.
Opettaja vastaa pedagogiikasta ja laatii vasun, joka ohjaa yksilöllisesti lapsen opetusta ja kasvatusta. Opettaja luonnollisesti valitsee opetuskeinot.
Ei muuten pidä paikkaansa. Opettaja ei yksin päätä siellä yhtään mitään.
Tämä asia on fakta.
Opettaja, kuten muukin tiimin jäsenet johtajat mukaan lukien, lukevat tarkkaan ne ohjaavat asiakirjat ja noudattavat niissä lukevaa sisältöä. Se juuri on valtakunnallisen varhaiskasvatuksen ja uudistuksen koko pihvi ja idea: tarjota kaikille maan lapsille mahdollisimman tasalaatuista ja yhteneviin käytäntöhin perustuvaa varhaisen kasvun ja oppimisen toimintaa.
Kukin opettaja yksinäinään ei siellä sooloile, siitä juuri pyritään eroon.
Olet ymmärtänyt täysin päinvastoin koko varhaiskasvatuksen opettajan työn. Se, että opettaja vastaa pedagogiikasta tarkoittaa käytännössä sitä, että se opettaja on siellä syytetyn penkillä, jos toimintaa ei ole toteutettu juuri sillä tavoin kuin niissä ohjaavissa asiakirjoissa valtakunnan ja kunnan tadolla määrätään.
Tähän perustuu 1.8.2021 lakiin tullut lisäys, että jokaisella on velvollisuus ilmoittaa, jos lapsella tai lapsi ryhmällä ei toteudu ohjaavien asiakirjojen mukainen varhaiskasvatus. Sitten selvitetään, johtuuko ongelma kunnasta (resurssit), päiväkodista (johtaja) vai ryhmän opettajasta (osaamattomuus, piittaamattomuus, laiminlyönti, omaehtoisuus).
Tämä tosiasia ei alapeukuilla muuksi muutu.
Niin kunnalla on varhaiskasvatussuunnitelma, jossa kerrotaan, että jokainen tutustuu vaikkapa kirjastoon ja käydään Lasten museossa. Sen lapsikohtaisen yksilöllisen suunnitelman tekee opettaja, joka vastaa ryhmänsä pedagogiikasta. Tätä vasua sitten hoitajat noudattavat ryhmän arjessa.
Olet joko provo tai et osaa työtäsi.
Opettaja kirjoittaa lasten vasut. Siis kirjoittaa, ja pitää huolen, että kirjoitus perustuu kaikkien tiimin jäsenten kuulemiseen sekä lapsen kuulemiseen ja huoltajien osallisuuteen.
Sitä suunnitelmaa, sen asianmukaisuutta ja toteutumista arvioidaan jatkuvasti. Huoltajat, lapsi ja kaikki tiimin jäsenet voivat kirjauttaa sinne omassa roolissaan kommentteja ja opettaja vastaa siitä, että ne myös kirjataan siinä muodossa kuin kommentin esittäjä ne haluaa kirjattavaksi.
Lapsen varhaiskasvatuksen suunnitelma ja ryhmän varhaiskasvatussuunnitelma laaditaan aina yhteistyössä, ei koskaan yhden työläisen mielivallan mukaan.
Lapsiryhmässä toimiva opettaja ei ole muiden henkilökunnan jäsenten esimies, pomo eikä heitä tai heidän työtään määräävä taho. Jokaisella työntekijällä on oma työsopimus työnantajan kanssa ja työtä ohjaava lähiesihenkilö sekä tämän työtä ohjaava kuntakoneisto. Opettaja ei ole kenenkään esihenkilö.
Kuule, ei se opettaja siellä mikään sihteeri ole, vaan sen ryhmän akateeminen, joka vastaa pedagogisesta toiminnasta.
Kuule, akateeminen on tainnut valmistua huonoin arvosanoin tai jättänyt ryhmätöissä oman panoksensa antamatta, jos ei osaa tuon vertaa virallisia ohjeita lukea ja ymmärtää.
Nimenomaan se opettaja on sihteeri, joka kirjaa ylös, mitä eri yhteistyön osapuolet ovat asioista mieltä. Ei opettaja tiedä mitä lapsi, vanhempi, terveydenhoidon osaava lastenhoitaja ja sosiaalialan korkeakoulutettu sosionomi osaavat ja tietävät. Se opettaja osaa vaan sen kasvatustieteen kandin verran, ja se on todella vähän. Kuitenkin opettaja on opetellut hernepussileikkejä, pianonsoittoa ja draamapedagogiikkaa, joilla voi ohjata lapsille leikkejä. Myös sosionomit ja lastenhoitajat ovat opiskelleet leikkien leikittämistä, mutta eivät pelkästään sitä.
Opettajan kirjaamistehtäviin, niihin yhdessä tehtyjen suunnittelujen ja arviointien dokumentointiin ja yhdessä tehtyjen kehitysideoiden kirjaamiseen on varattu työaikaa 5h / vk. Osan siitä tekevät päiväkodin opettajat kaikki yhdessä. Silloin opettajat tuovat pedapalaveriin tietoon omien tiimiensä tiimipalavereissa, yhteissuunnitteluissa ja käytännöissä esiin tulleita onnistumisia ja huolenaiheita. Samalla jaetaan tietoa uusista tutkimustuloksista ja ohjeista, jotka opettaja sitten vie muille tiimin jäsenille tiedoksi ryhmän tiimipalaverissa sekä kuulee heitä, että tietää, mitä viedä jälleen mukanaan tiedoksi seuraavaan pedapalaveriin.
Ja höpsis. Jos näin olisi, siellä olisi toimistosihteeri opettajana eikä akateeminen. Oman lapsen kanssa vasut on tehty lapsen opettajan ja vanhempien kanssa käydyn keskustelun perusteella ja se on nimenomaisesti opettaja, joka kirjaa ja päättää mitä kirjataan ja miten vasua arjessa toteutetaan. Hoitaja tai sosionomi ei ole ollut keskusteluissa mukana.
Vierailija kirjoitti:
Samalla jaetaan tietoa uusista tutkimustuloksista ja ohjeista, jotka opettaja sitten vie muille tiimin jäsenille tiedoksi
Uusimmat vinkit tunnelämpömittareista...
Ja höpsis. Jos näin olisi, siellä olisi toimistosihteeri opettajana eikä akateeminen. Oman lapsen kanssa vasut on tehty lapsen opettajan ja vanhempien kanssa käydyn keskustelun perusteella ja se on nimenomaisesti opettaja, joka kirjaa ja päättää mitä kirjataan ja miten vasua arjessa toteutetaan. Hoitaja tai sosionomi ei ole ollut keskusteluissa mukana. [/quote]
No eihän siellä keskustelussa vanhempien kanssa voi olla koko tiimi, ei niitä lapsia voi yksin jättää ryhmään. Eikä keskusteluun tule lapsen koko suku mukaan vaikka isovanhemmat, molemmat vanhemmat, sisarukset, tädit, sedät, kummit jne. olisivatkin osa lapsen kasvumaailmaa.
En jatka enää samasta asiasta jankuttamista. Ohjeet lukevat siellä laissa ja valtakunnallisessa varhaiskasvatuksen suunnitelman perusteissa, löytyvät vapaasti opetushallituksen sivuilta. Sieltä voi myös kysyä, jos et jotain tiedä (suosittelen).
Se, että johonkin on laadittu velvoittavat ohjeet ei vielä tarkoita, että yksittäinen työntekijä toimisi aina oikein. Kun tekee väärin, kannatraa etsiä tietoa miten asia tehdään oikein ja sitten pyytää anteeksi loukatuilta ja yrittää korjata aikaansaamansa sotku. Sitten vaan yrittää jatkossa toimia oikein.
Tsemppiä!
Kuulostaa vastenmieliseltä työpaikalta tuo varhaiskasvatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vastenmieliseltä työpaikalta tuo varhaiskasvatus.
Juuri siksi sieltä työntekijät pakenevatkin. Aikanaan joskus vuonna 2013 on saatettu mennä töihin kodinomaiseen päivähoitopaikkaan, ja sittemmin on sitä löytänyt itsensä kafkamaisen varhaiskasvatuslaitoksen palkkalistoilta, kun toimintaa talossa on "vähän" uudistettu.
Hirveää hirveää.
Ei riitä että voit keskittyä omaan ryhmääsi, vaan sinun pitää juosta ympäri päiväkotia auttamassa ja paikkamassa muissa ryhmissä. Kun on palaveria, SAK aikoja, koulutuksia yms. Samaan aikaan laskennallisesti lapsimäärt ok vaikka työntekijät äärirajoilla jaksamisen kanssa ja lapset entistä levottomampia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hirveää hirveää.
Ei riitä että voit keskittyä omaan ryhmääsi, vaan sinun pitää juosta ympäri päiväkotia auttamassa ja paikkamassa muissa ryhmissä. Kun on palaveria, SAK aikoja, koulutuksia yms. Samaan aikaan laskennallisesti lapsimäärt ok vaikka työntekijät äärirajoilla jaksamisen kanssa ja lapset entistä levottomampia
Näinpä.
En ole tällä viikolla ehtinyt vielä kertaakaan sille huimalle 11min päivittäisellä kahvitauollekaan, taukoni olleet ne 3x n.1-2min, kun juoksin käymään pissalla.
Vierailija kirjoitti:
Hirveää hirveää.
Ei riitä että voit keskittyä omaan ryhmääsi, vaan sinun pitää juosta ympäri päiväkotia auttamassa ja paikkamassa muissa ryhmissä. Kun on palaveria, SAK aikoja, koulutuksia yms. Samaan aikaan laskennallisesti lapsimäärt ok vaikka työntekijät äärirajoilla jaksamisen kanssa ja lapset entistä levottomampia
Tämä niin totta ja varsinkin kuntapuolella tää paperi-palaverishit on ihan järkkyä. Hyvin kirjoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja höpsis. Jos näin olisi, siellä olisi toimistosihteeri opettajana eikä akateeminen. Oman lapsen kanssa vasut on tehty lapsen opettajan ja vanhempien kanssa käydyn keskustelun perusteella ja se on nimenomaisesti opettaja, joka kirjaa ja päättää mitä kirjataan ja miten vasua arjessa toteutetaan. Hoitaja tai sosionomi ei ole ollut keskusteluissa mukana.
No eihän siellä keskustelussa vanhempien kanssa voi olla koko tiimi, ei niitä lapsia voi yksin jättää ryhmään. Eikä keskusteluun tule lapsen koko suku mukaan vaikka isovanhemmat, molemmat vanhemmat, sisarukset, tädit, sedät, kummit jne. olisivatkin osa lapsen kasvumaailmaa.
En jatka enää samasta asiasta jankuttamista. Ohjeet lukevat siellä laissa ja valtakunnallisessa varhaiskasvatuksen suunnitelman perusteissa, löytyvät vapaasti opetushallituksen sivuilta. Sieltä voi myös kysyä, jos et jotain tiedä (suosittelen).
Se, että johonkin on laadittu velvoittavat ohjeet ei vielä tarkoita, että yksittäinen työntekijä toimisi aina oikein. Kun tekee väärin, kannatraa etsiä tietoa miten asia tehdään oikein ja sitten pyytää anteeksi loukatuilta ja yrittää korjata aikaansaamansa sotku. Sitten vaan yrittää jatkossa toimia oikein.
Tsemppiä!
Päiväkodissa tai perhepäivähoidossa olevalle lapselle on laadittava henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma lapsen kasvatuksen, opetuksen ja hoidon toteuttamiseksi. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan on kirjattava tavoitteet lapsen varhaiskasvatuksen toteuttamiseksi lapsen kehitystä, oppimista ja hyvinvointia tukevalla tavalla sekä toimenpiteet tavoitteiden toteuttamiseksi. Päiväkodeissa sen laatimisesta vastaa varhaiskasvatuksen opettajaksi kelpoinen henkilö. Varhaiskasvatuslaki 23§.
Aika yksiselitteisesti sen suunnitelman tekee opettaja, joka siitä myös vastaa. Ei lastenhoitaja eikä laitosapulainen eikä naapurin Pena.
"Itseasiassa kaikki kohtaamani haastavat ja narsistisesti tai muuten toisia huonosti kohdelleet työkaverit ja johtajat ovat kaikki olleet järjestään 50-60 -vuotiaita. Että se niistä käytöstavoista. Suurin osa tietysti käyttäytyy asiallisesti, mutta harvemmin nuoret ovat pomottamassa työpaikoilla. T. Nuori työntekijä"
Täytyy sanoia että alalta muutaman vuoden kokemuksella pahimmat mulkut on 25-35 ikäsektorilla. Vastavalmistuneet lähärit ja vaka-opet rasittavimpia länkyttäjiä. "Möä irtisanon itteni jos mää en saa sitä ryhmää kun mä haluun, nyt on opettajien markkinat mistäs löydätte uuden hähäähää".
Ilkeillään veemäisesti työkaverille joka on suositumpi, kauniimpi tai onnellisessa avioliitossa tyyliin "en tervehdi vaan nakkelen niskoja", höhötetään suureen ääneen nauraen kaikkien muiden vitseille mutta yhden tullessa ollaan tylyjä k-päitä.
Ollaan vastuuntunnottomia ja jätetään omat työt surutta toiselle.
Ollaan veteliä ja pinnataan niin paljoin kun mahdollista yleensä toimistossa jalat esimihen pöydällä kun kissa on poissa, jne.
Laitetaan esimiestä halvalla selän takana haukkuen todella törkeästi joka ainoa päivä mutta kasvotusten nuollaan percettä lurpslurps hihiihihii.
Taannutaan kakaroiksi ja ollaan yksi lapsi lisää ryhmässä. Otetaan apu vastaan mutta ei kiitetä eikä koskaan tarjouduta itse jeesaamaan.
Sijaisia kohdellaan kuin näkymättömiä piikoja, ei puhutella mutta komennetaan ulos että itse saa olla lämpimässä. Ja joo ikähaitari tommonen 25-35.
Vanhimmat työkaverit aina olleet asiallisia ja fiksuja. Joitakin karseita kypsempiä torpedoja ollut sijaisina, mutta harvemmin .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveää hirveää.
Ei riitä että voit keskittyä omaan ryhmääsi, vaan sinun pitää juosta ympäri päiväkotia auttamassa ja paikkamassa muissa ryhmissä. Kun on palaveria, SAK aikoja, koulutuksia yms. Samaan aikaan laskennallisesti lapsimäärt ok vaikka työntekijät äärirajoilla jaksamisen kanssa ja lapset entistä levottomampiaNäinpä.
En ole tällä viikolla ehtinyt vielä kertaakaan sille huimalle 11min päivittäisellä kahvitauollekaan, taukoni olleet ne 3x n.1-2min, kun juoksin käymään pissalla."Täysin ammatinvalintakysymys. Juoskaa aivan rauhassa kuset housuissa matalapalkkaiset piiat. Katsokaa välittääkö kukaan, vähiten ammattiliitonne minne kannatte kiltisti jäsenmaksuja vähistä rahoistanne saamatta mitään vastineeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveää hirveää.
Ei riitä että voit keskittyä omaan ryhmääsi, vaan sinun pitää juosta ympäri päiväkotia auttamassa ja paikkamassa muissa ryhmissä. Kun on palaveria, SAK aikoja, koulutuksia yms. Samaan aikaan laskennallisesti lapsimäärt ok vaikka työntekijät äärirajoilla jaksamisen kanssa ja lapset entistä levottomampiaNäinpä.
En ole tällä viikolla ehtinyt vielä kertaakaan sille huimalle 11min päivittäisellä kahvitauollekaan, taukoni olleet ne 3x n.1-2min, kun juoksin käymään pissalla."Täysin ammatinvalintakysymys. Juoskaa aivan rauhassa kuset housuissa matalapalkkaiset piiat. Katsokaa välittääkö kukaan, vähiten ammattiliitonne minne kannatte kiltisti jäsenmaksuja vähistä rahoistanne saamatta mitään vastineeksi.
Voi olla, sen sijaan se, että on noin k*sipää ei olekaan valinta kysymys vaan ihan synnynnäinen ominaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveää hirveää.
Ei riitä että voit keskittyä omaan ryhmääsi, vaan sinun pitää juosta ympäri päiväkotia auttamassa ja paikkamassa muissa ryhmissä. Kun on palaveria, SAK aikoja, koulutuksia yms. Samaan aikaan laskennallisesti lapsimäärt ok vaikka työntekijät äärirajoilla jaksamisen kanssa ja lapset entistä levottomampiaNäinpä.
En ole tällä viikolla ehtinyt vielä kertaakaan sille huimalle 11min päivittäisellä kahvitauollekaan, taukoni olleet ne 3x n.1-2min, kun juoksin käymään pissalla."Täysin ammatinvalintakysymys. Juoskaa aivan rauhassa kuset housuissa matalapalkkaiset piiat. Katsokaa välittääkö kukaan, vähiten ammattiliitonne minne kannatte kiltisti jäsenmaksuja vähistä rahoistanne saamatta mitään vastineeksi.
Ei yksinomaan ammatinvalinta- vaan myös ammattitaito- ja työn järjestelykysymys.
En kehtaisi kehuskella tuollaisella viikon "suorituksella", vaan pitäisin sitä surkeana epäonnistumisena ja peiliin katsomisen paikkana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveää hirveää.
Ei riitä että voit keskittyä omaan ryhmääsi, vaan sinun pitää juosta ympäri päiväkotia auttamassa ja paikkamassa muissa ryhmissä. Kun on palaveria, SAK aikoja, koulutuksia yms. Samaan aikaan laskennallisesti lapsimäärt ok vaikka työntekijät äärirajoilla jaksamisen kanssa ja lapset entistä levottomampiaNäinpä.
En ole tällä viikolla ehtinyt vielä kertaakaan sille huimalle 11min päivittäisellä kahvitauollekaan, taukoni olleet ne 3x n.1-2min, kun juoksin käymään pissalla."Täysin ammatinvalintakysymys. Juoskaa aivan rauhassa kuset housuissa matalapalkkaiset piiat. Katsokaa välittääkö kukaan, vähiten ammattiliitonne minne kannatte kiltisti jäsenmaksuja vähistä rahoistanne saamatta mitään vastineeksi.
Voi olla, sen sijaan se, että on noin k*sipää ei olekaan valinta kysymys vaan ihan synnynnäinen ominaisuus.
Turha valittaa kun itse on tiensä valinnut/hyväksynyt. Mitä k-päistä mielestäsi on muka hänessä, joka sanoo asiat niin kuin se on? Olisiko pitänyt ruokkia itsesääliöäsi tyyliin voi pientä raukkaa tuliko pisut housuun kun et päässyt koko työpäivänä veskiin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveää hirveää.
Ei riitä että voit keskittyä omaan ryhmääsi, vaan sinun pitää juosta ympäri päiväkotia auttamassa ja paikkamassa muissa ryhmissä. Kun on palaveria, SAK aikoja, koulutuksia yms. Samaan aikaan laskennallisesti lapsimäärt ok vaikka työntekijät äärirajoilla jaksamisen kanssa ja lapset entistä levottomampiaNäinpä.
En ole tällä viikolla ehtinyt vielä kertaakaan sille huimalle 11min päivittäisellä kahvitauollekaan, taukoni olleet ne 3x n.1-2min, kun juoksin käymään pissalla."Täysin ammatinvalintakysymys. Juoskaa aivan rauhassa kuset housuissa matalapalkkaiset piiat. Katsokaa välittääkö kukaan, vähiten ammattiliitonne minne kannatte kiltisti jäsenmaksuja vähistä rahoistanne saamatta mitään vastineeksi.
Ei yksinomaan ammatinvalinta- vaan myös ammattitaito- ja työn järjestelykysymys.
En kehtaisi kehuskella tuollaisella viikon "suorituksella", vaan pitäisin sitä surkeana epäonnistumisena ja peiliin katsomisen paikkana.
Olen täysin samaa mieltä. Marttyyriys ei vaan jotenkin vakuuta kun kuitenkin suostutaan vaikka mihin.
Tunnekasvattajille. Olette onnistuneet työssänne, jos ryhmässänne ja tiimissänne on myönteinen tunneilmapiiri, ja jaatte myönteisiä tunteita lasten kanssa.
Jos tunteista ei tehdä "mörköjä" tai manipuloinnin kohteita, vaan ne vaan ovat. Tulevat ja menevät. Esim. viha on pohjimmiltaan voimakas ase vääryyttä vastaan, mutta monelle kasvattajalle hankala tunne.
Tasainen tyytyväisyys on ihan riittävä (ja jopa tavoiteltava) tunnetila.
Ei tunnekasvatuksen tarvitse olla uuvuttavaa draamaa tai keskittyä negatiivisina pidettyihin tunteisiin, koska se, mihin keskitymme, kasvaa ja vahvistuu.
Vierailija kirjoitti:
Tunnekasvattajille. Olette onnistuneet työssänne, jos ryhmässänne ja tiimissänne on myönteinen tunneilmapiiri, ja jaatte myönteisiä tunteita lasten kanssa.
Jos tunteista ei tehdä "mörköjä" tai manipuloinnin kohteita, vaan ne vaan ovat. Tulevat ja menevät. Esim. viha on pohjimmiltaan voimakas ase vääryyttä vastaan, mutta monelle kasvattajalle hankala tunne.
Tasainen tyytyväisyys on ihan riittävä (ja jopa tavoiteltava) tunnetila.
Ei tunnekasvatuksen tarvitse olla uuvuttavaa draamaa tai keskittyä negatiivisina pidettyihin tunteisiin, koska se, mihin keskitymme, kasvaa ja vahvistuu.
Lässyn lässyn. Otan osaa niiden puolesta jotka joutuvat tuollaista soopaa oikein opiskelemaan ja vielä kuuntelemaan/toteuttamaan työssään.
"Tunteet vaan ovat" "Ei tokikaan tehdä niistä mörköjä!"
Kuka tuollakin pilipalilla on keksinyt rahastaa yksinkertaisia hyväuskoisia....?
Kasvakaa jo aikuisiksi -
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnekasvattajille. Olette onnistuneet työssänne, jos ryhmässänne ja tiimissänne on myönteinen tunneilmapiiri, ja jaatte myönteisiä tunteita lasten kanssa.
Jos tunteista ei tehdä "mörköjä" tai manipuloinnin kohteita, vaan ne vaan ovat. Tulevat ja menevät. Esim. viha on pohjimmiltaan voimakas ase vääryyttä vastaan, mutta monelle kasvattajalle hankala tunne.
Tasainen tyytyväisyys on ihan riittävä (ja jopa tavoiteltava) tunnetila.
Ei tunnekasvatuksen tarvitse olla uuvuttavaa draamaa tai keskittyä negatiivisina pidettyihin tunteisiin, koska se, mihin keskitymme, kasvaa ja vahvistuu.
Lässyn lässyn. Otan osaa niiden puolesta jotka joutuvat tuollaista soopaa oikein opiskelemaan ja vielä kuuntelemaan/toteuttamaan työssään.
"Tunteet vaan ovat" "Ei tokikaan tehdä niistä mörköjä!"
Kuka tuollakin pilipalilla on keksinyt rahastaa yksinkertaisia hyväuskoisia....?
Kasvakaa jo aikuisiksi -[/quote
Kuin myös 👍
Tulee mieleen, että millä ajalla ne vaipat vaihdetaan, kun pitää laatia hirveä määrä suunnitelmia ja sitten vielä päivittää ja arvioida niitä suunnitelmia yhteistyössä eri tahojen kanssa.