Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19761)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, olipa taas päivä, kymmenestä lapsesta ehkä 2 toimii normaalisti siirtymissä, loput pistää hanttiin aivan kaikessa ja vaatii aikuisen jatkuvan huomion pukemisiin ja ihan kaikkeen muuhunkin. Puhutaan kuitenkin eskareista ja ollaan jo keväässä menossa.
Jotakin on tässä yhteiskunnassa mennyt pahasti pieleen.
Joo, mikä siinä on että nykylapset vaativat jatkuvan aikuisen huomion joka asiassa? Kyllähän jo esim 3-vuotiaankin pitäisi itsekseen suoriutua monista jutuista ja osata edes hetken leikkiä itsekseenkin, mutta ei nämä nykylapset osaa! Kokoajan vaaditaan huomiota ja apua ihan kaikessa. Ja sitten hermostutaan suunnattomasti, mennään jopa täysin pois tolaltaan jos ei se apu ole heti tarjolla. Eipä ole ihme että nämä lapset kärrätään hoitoon, vaikka todellista tarvetta ei olisi. Mutta miksi kasvattaa lapsista tällaisia?
1. Vanhempien mielestä on tärkeää huomioida lapsen tunteet ja mahdollistaa lapselle vapaa tunneilmaisu.
2. Vanhemmilla ei ole muuta keinoa puuttua lapsen raivoamiseen kuin se, että he yrittävät olla mahdollisimman mieliksi lapselle. Siksi he tarjoavat lapselle ylenpalttisesti huomiota.
Miksi lapsen raivaamiseen pitäisi puuttua mitenkään? Eikö sen voi vaan antaa olla? Meneehän se ohi.
Kaikkien hermot kiristyvät kun lapsi käyttäytyy kuin hirviö. Se ei ole ihmisille hyväksi. Lisäksi raivoamisesta aiheutuu usein erilaista vaaraa lapselle itselleen, toisille ihmisille ja/tai tavaroille.
Kyllähän se loppuu, jos lapsi oppii ettei sillä tavalla saa aikuisen huomiota. Kun lasta sitten päinvastoin kehutaan ja huomioidaan hyvästä käytöksestä, niin tämä käytös lisääntyy. Lapsi tekee tasan sitä josta saa eniten huomiota.
Jo pienelle lapselle on syytä opettaa myös perus käytöstapoja. Tätä ei monikaan vanhempi tee, miksi? Ei ole hyvien tapojen mukaista heittäytyä maahan raivoamaan noin esimerkiksi.
Pieni lapsi riehuu sen vuoksi, että hänelle ei ole vielä kehittynyt kykyjä käsitellä tunteitaan tai ymmärtää niitä. Ei hän vielä kykene tietenkään ymmärtämään käytöstapoja. Raivoavan lapsen saa rauhoitettua kun pysyy itse rauhallisena ja tarvittaessa lapsen voi ottaa vaikka syliin. Raivoavaa lasta ei missään tapauksessa saisi ohittaa saati jättää yksin tunnemellastuksensa kanssa, lapsi ei välttämättä pääse tunnemylläkästään omin voimin pois, hän tarvitsee siihen aikuisen apua.
Tunnekasvattajat tosiaan ajattelevat noin, että lapsen käytöksen takana on aina tunteiden käsittely tai ymmärtäminen, ja että siksi tarvitaan tunteiden sanoitusta ja näitä tunnemittareita ja muita.
Saavat hyvää tulosta aikaiseksi. Kannattaisi opiskella lasten tunne-elämän keiityksestä edes alkeet.
Mitä nyt päiväkodit ovat kaaoksessa ja pääosa lapsista tekee mitä tykkää ilman, että hoitajilla on juuri keinoja saada heitä kuriin. Tunnekasvatus on malliesimerkki kasvatusaatteesta jossa se opetettava teoria on rajussa ristiriidassa todellisuuden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, olipa taas päivä, kymmenestä lapsesta ehkä 2 toimii normaalisti siirtymissä, loput pistää hanttiin aivan kaikessa ja vaatii aikuisen jatkuvan huomion pukemisiin ja ihan kaikkeen muuhunkin. Puhutaan kuitenkin eskareista ja ollaan jo keväässä menossa.
Jotakin on tässä yhteiskunnassa mennyt pahasti pieleen.
Joo, mikä siinä on että nykylapset vaativat jatkuvan aikuisen huomion joka asiassa? Kyllähän jo esim 3-vuotiaankin pitäisi itsekseen suoriutua monista jutuista ja osata edes hetken leikkiä itsekseenkin, mutta ei nämä nykylapset osaa! Kokoajan vaaditaan huomiota ja apua ihan kaikessa. Ja sitten hermostutaan suunnattomasti, mennään jopa täysin pois tolaltaan jos ei se apu ole heti tarjolla. Eipä ole ihme että nämä lapset kärrätään hoitoon, vaikka todellista tarvetta ei olisi. Mutta miksi kasvattaa lapsista tällaisia?
1. Vanhempien mielestä on tärkeää huomioida lapsen tunteet ja mahdollistaa lapselle vapaa tunneilmaisu.
2. Vanhemmilla ei ole muuta keinoa puuttua lapsen raivoamiseen kuin se, että he yrittävät olla mahdollisimman mieliksi lapselle. Siksi he tarjoavat lapselle ylenpalttisesti huomiota.
Miksi lapsen raivaamiseen pitäisi puuttua mitenkään? Eikö sen voi vaan antaa olla? Meneehän se ohi.
Kaikkien hermot kiristyvät kun lapsi käyttäytyy kuin hirviö. Se ei ole ihmisille hyväksi. Lisäksi raivoamisesta aiheutuu usein erilaista vaaraa lapselle itselleen, toisille ihmisille ja/tai tavaroille.
Kyllähän se loppuu, jos lapsi oppii ettei sillä tavalla saa aikuisen huomiota. Kun lasta sitten päinvastoin kehutaan ja huomioidaan hyvästä käytöksestä, niin tämä käytös lisääntyy. Lapsi tekee tasan sitä josta saa eniten huomiota.
Jo pienelle lapselle on syytä opettaa myös perus käytöstapoja. Tätä ei monikaan vanhempi tee, miksi? Ei ole hyvien tapojen mukaista heittäytyä maahan raivoamaan noin esimerkiksi.
Pieni lapsi riehuu sen vuoksi, että hänelle ei ole vielä kehittynyt kykyjä käsitellä tunteitaan tai ymmärtää niitä. Ei hän vielä kykene tietenkään ymmärtämään käytöstapoja. Raivoavan lapsen saa rauhoitettua kun pysyy itse rauhallisena ja tarvittaessa lapsen voi ottaa vaikka syliin. Raivoavaa lasta ei missään tapauksessa saisi ohittaa saati jättää yksin tunnemellastuksensa kanssa, lapsi ei välttämättä pääse tunnemylläkästään omin voimin pois, hän tarvitsee siihen aikuisen apua.
Tunnekasvattajat tosiaan ajattelevat noin, että lapsen käytöksen takana on aina tunteiden käsittely tai ymmärtäminen, ja että siksi tarvitaan tunteiden sanoitusta ja näitä tunnemittareita ja muita.
Saavat hyvää tulosta aikaiseksi. Kannattaisi opiskella lasten tunne-elämän keiityksestä edes alkeet.
Mitä nyt päiväkodit ovat kaaoksessa ja pääosa lapsista tekee mitä tykkää ilman, että hoitajilla on juuri keinoja saada heitä kuriin. Tunnekasvatus on malliesimerkki kasvatusaatteesta jossa se opetettava teoria on rajussa ristiriidassa todellisuuden kanssa.
Se, että sinulla ei ole keinoja ei tarkoita sitä, että niitä ei olisi olemassa. Et sinä saa lupaa niitä lapsia hakata tai vastaavaa vaikka et tunnekasvatuksesta mitään ymmärräkään. Raivoava lapsi rauhoittuu, kun hänen kanssaan jutellaan tilanteesta, ehkä halataan. Ei sillä, että vedät luunappia päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, olipa taas päivä, kymmenestä lapsesta ehkä 2 toimii normaalisti siirtymissä, loput pistää hanttiin aivan kaikessa ja vaatii aikuisen jatkuvan huomion pukemisiin ja ihan kaikkeen muuhunkin. Puhutaan kuitenkin eskareista ja ollaan jo keväässä menossa.
Jotakin on tässä yhteiskunnassa mennyt pahasti pieleen.
Joo, mikä siinä on että nykylapset vaativat jatkuvan aikuisen huomion joka asiassa? Kyllähän jo esim 3-vuotiaankin pitäisi itsekseen suoriutua monista jutuista ja osata edes hetken leikkiä itsekseenkin, mutta ei nämä nykylapset osaa! Kokoajan vaaditaan huomiota ja apua ihan kaikessa. Ja sitten hermostutaan suunnattomasti, mennään jopa täysin pois tolaltaan jos ei se apu ole heti tarjolla. Eipä ole ihme että nämä lapset kärrätään hoitoon, vaikka todellista tarvetta ei olisi. Mutta miksi kasvattaa lapsista tällaisia?
1. Vanhempien mielestä on tärkeää huomioida lapsen tunteet ja mahdollistaa lapselle vapaa tunneilmaisu.
2. Vanhemmilla ei ole muuta keinoa puuttua lapsen raivoamiseen kuin se, että he yrittävät olla mahdollisimman mieliksi lapselle. Siksi he tarjoavat lapselle ylenpalttisesti huomiota.
Miksi lapsen raivaamiseen pitäisi puuttua mitenkään? Eikö sen voi vaan antaa olla? Meneehän se ohi.
Kaikkien hermot kiristyvät kun lapsi käyttäytyy kuin hirviö. Se ei ole ihmisille hyväksi. Lisäksi raivoamisesta aiheutuu usein erilaista vaaraa lapselle itselleen, toisille ihmisille ja/tai tavaroille.
Kyllähän se loppuu, jos lapsi oppii ettei sillä tavalla saa aikuisen huomiota. Kun lasta sitten päinvastoin kehutaan ja huomioidaan hyvästä käytöksestä, niin tämä käytös lisääntyy. Lapsi tekee tasan sitä josta saa eniten huomiota.
Jo pienelle lapselle on syytä opettaa myös perus käytöstapoja. Tätä ei monikaan vanhempi tee, miksi? Ei ole hyvien tapojen mukaista heittäytyä maahan raivoamaan noin esimerkiksi.
Pieni lapsi riehuu sen vuoksi, että hänelle ei ole vielä kehittynyt kykyjä käsitellä tunteitaan tai ymmärtää niitä. Ei hän vielä kykene tietenkään ymmärtämään käytöstapoja. Raivoavan lapsen saa rauhoitettua kun pysyy itse rauhallisena ja tarvittaessa lapsen voi ottaa vaikka syliin. Raivoavaa lasta ei missään tapauksessa saisi ohittaa saati jättää yksin tunnemellastuksensa kanssa, lapsi ei välttämättä pääse tunnemylläkästään omin voimin pois, hän tarvitsee siihen aikuisen apua.
Tunnekasvattajat tosiaan ajattelevat noin, että lapsen käytöksen takana on aina tunteiden käsittely tai ymmärtäminen, ja että siksi tarvitaan tunteiden sanoitusta ja näitä tunnemittareita ja muita.
Saavat hyvää tulosta aikaiseksi. Kannattaisi opiskella lasten tunne-elämän keiityksestä edes alkeet.
Mitä nyt päiväkodit ovat kaaoksessa ja pääosa lapsista tekee mitä tykkää ilman, että hoitajilla on juuri keinoja saada heitä kuriin. Tunnekasvatus on malliesimerkki kasvatusaatteesta jossa se opetettava teoria on rajussa ristiriidassa todellisuuden kanssa.
Se, että sinulla ei ole keinoja ei tarkoita sitä, että niitä ei olisi olemassa. Et sinä saa lupaa niitä lapsia hakata tai vastaavaa vaikka et tunnekasvatuksesta mitään ymmärräkään. Raivoava lapsi rauhoittuu, kun hänen kanssaan jutellaan tilanteesta, ehkä halataan. Ei sillä, että vedät luunappia päähän.
Tuo juttelu- ja halaamistaktiikka ei onnistu edes ammattikasvattajilta käytännön elämässä. Toivottavasti jatkossa Suomeen saadaan sellaiset päättäjät kasvatusalalle joiden maalaisjärki ei ole tunneideologian samentama niin kuin nykyisin valitettavasti on asian laita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, olipa taas päivä, kymmenestä lapsesta ehkä 2 toimii normaalisti siirtymissä, loput pistää hanttiin aivan kaikessa ja vaatii aikuisen jatkuvan huomion pukemisiin ja ihan kaikkeen muuhunkin. Puhutaan kuitenkin eskareista ja ollaan jo keväässä menossa.
Jotakin on tässä yhteiskunnassa mennyt pahasti pieleen.
Joo, mikä siinä on että nykylapset vaativat jatkuvan aikuisen huomion joka asiassa? Kyllähän jo esim 3-vuotiaankin pitäisi itsekseen suoriutua monista jutuista ja osata edes hetken leikkiä itsekseenkin, mutta ei nämä nykylapset osaa! Kokoajan vaaditaan huomiota ja apua ihan kaikessa. Ja sitten hermostutaan suunnattomasti, mennään jopa täysin pois tolaltaan jos ei se apu ole heti tarjolla. Eipä ole ihme että nämä lapset kärrätään hoitoon, vaikka todellista tarvetta ei olisi. Mutta miksi kasvattaa lapsista tällaisia?
1. Vanhempien mielestä on tärkeää huomioida lapsen tunteet ja mahdollistaa lapselle vapaa tunneilmaisu.
2. Vanhemmilla ei ole muuta keinoa puuttua lapsen raivoamiseen kuin se, että he yrittävät olla mahdollisimman mieliksi lapselle. Siksi he tarjoavat lapselle ylenpalttisesti huomiota.
Miksi lapsen raivaamiseen pitäisi puuttua mitenkään? Eikö sen voi vaan antaa olla? Meneehän se ohi.
Kaikkien hermot kiristyvät kun lapsi käyttäytyy kuin hirviö. Se ei ole ihmisille hyväksi. Lisäksi raivoamisesta aiheutuu usein erilaista vaaraa lapselle itselleen, toisille ihmisille ja/tai tavaroille.
Kyllähän se loppuu, jos lapsi oppii ettei sillä tavalla saa aikuisen huomiota. Kun lasta sitten päinvastoin kehutaan ja huomioidaan hyvästä käytöksestä, niin tämä käytös lisääntyy. Lapsi tekee tasan sitä josta saa eniten huomiota.
Jo pienelle lapselle on syytä opettaa myös perus käytöstapoja. Tätä ei monikaan vanhempi tee, miksi? Ei ole hyvien tapojen mukaista heittäytyä maahan raivoamaan noin esimerkiksi.
Pieni lapsi riehuu sen vuoksi, että hänelle ei ole vielä kehittynyt kykyjä käsitellä tunteitaan tai ymmärtää niitä. Ei hän vielä kykene tietenkään ymmärtämään käytöstapoja. Raivoavan lapsen saa rauhoitettua kun pysyy itse rauhallisena ja tarvittaessa lapsen voi ottaa vaikka syliin. Raivoavaa lasta ei missään tapauksessa saisi ohittaa saati jättää yksin tunnemellastuksensa kanssa, lapsi ei välttämättä pääse tunnemylläkästään omin voimin pois, hän tarvitsee siihen aikuisen apua.
Tunnekasvattajat tosiaan ajattelevat noin, että lapsen käytöksen takana on aina tunteiden käsittely tai ymmärtäminen, ja että siksi tarvitaan tunteiden sanoitusta ja näitä tunnemittareita ja muita.
Saavat hyvää tulosta aikaiseksi. Kannattaisi opiskella lasten tunne-elämän keiityksestä edes alkeet.
Mitä nyt päiväkodit ovat kaaoksessa ja pääosa lapsista tekee mitä tykkää ilman, että hoitajilla on juuri keinoja saada heitä kuriin. Tunnekasvatus on malliesimerkki kasvatusaatteesta jossa se opetettava teoria on rajussa ristiriidassa todellisuuden kanssa.
Se, että sinulla ei ole keinoja ei tarkoita sitä, että niitä ei olisi olemassa. Et sinä saa lupaa niitä lapsia hakata tai vastaavaa vaikka et tunnekasvatuksesta mitään ymmärräkään. Raivoava lapsi rauhoittuu, kun hänen kanssaan jutellaan tilanteesta, ehkä halataan. Ei sillä, että vedät luunappia päähän.
Tuo juttelu- ja halaamistaktiikka ei onnistu edes ammattikasvattajilta käytännön elämässä. Toivottavasti jatkossa Suomeen saadaan sellaiset päättäjät kasvatusalalle joiden maalaisjärki ei ole tunneideologian samentama niin kuin nykyisin valitettavasti on asian laita.
Kerropa sinä sitten miksi se lapsi raivoaa ja miten se rauhoittuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, olipa taas päivä, kymmenestä lapsesta ehkä 2 toimii normaalisti siirtymissä, loput pistää hanttiin aivan kaikessa ja vaatii aikuisen jatkuvan huomion pukemisiin ja ihan kaikkeen muuhunkin. Puhutaan kuitenkin eskareista ja ollaan jo keväässä menossa.
Jotakin on tässä yhteiskunnassa mennyt pahasti pieleen.
Joo, mikä siinä on että nykylapset vaativat jatkuvan aikuisen huomion joka asiassa? Kyllähän jo esim 3-vuotiaankin pitäisi itsekseen suoriutua monista jutuista ja osata edes hetken leikkiä itsekseenkin, mutta ei nämä nykylapset osaa! Kokoajan vaaditaan huomiota ja apua ihan kaikessa. Ja sitten hermostutaan suunnattomasti, mennään jopa täysin pois tolaltaan jos ei se apu ole heti tarjolla. Eipä ole ihme että nämä lapset kärrätään hoitoon, vaikka todellista tarvetta ei olisi. Mutta miksi kasvattaa lapsista tällaisia?
1. Vanhempien mielestä on tärkeää huomioida lapsen tunteet ja mahdollistaa lapselle vapaa tunneilmaisu.
2. Vanhemmilla ei ole muuta keinoa puuttua lapsen raivoamiseen kuin se, että he yrittävät olla mahdollisimman mieliksi lapselle. Siksi he tarjoavat lapselle ylenpalttisesti huomiota.
Miksi lapsen raivaamiseen pitäisi puuttua mitenkään? Eikö sen voi vaan antaa olla? Meneehän se ohi.
Kaikkien hermot kiristyvät kun lapsi käyttäytyy kuin hirviö. Se ei ole ihmisille hyväksi. Lisäksi raivoamisesta aiheutuu usein erilaista vaaraa lapselle itselleen, toisille ihmisille ja/tai tavaroille.
Kyllähän se loppuu, jos lapsi oppii ettei sillä tavalla saa aikuisen huomiota. Kun lasta sitten päinvastoin kehutaan ja huomioidaan hyvästä käytöksestä, niin tämä käytös lisääntyy. Lapsi tekee tasan sitä josta saa eniten huomiota.
Jo pienelle lapselle on syytä opettaa myös perus käytöstapoja. Tätä ei monikaan vanhempi tee, miksi? Ei ole hyvien tapojen mukaista heittäytyä maahan raivoamaan noin esimerkiksi.
Pieni lapsi riehuu sen vuoksi, että hänelle ei ole vielä kehittynyt kykyjä käsitellä tunteitaan tai ymmärtää niitä. Ei hän vielä kykene tietenkään ymmärtämään käytöstapoja. Raivoavan lapsen saa rauhoitettua kun pysyy itse rauhallisena ja tarvittaessa lapsen voi ottaa vaikka syliin. Raivoavaa lasta ei missään tapauksessa saisi ohittaa saati jättää yksin tunnemellastuksensa kanssa, lapsi ei välttämättä pääse tunnemylläkästään omin voimin pois, hän tarvitsee siihen aikuisen apua.
Tunnekasvattajat tosiaan ajattelevat noin, että lapsen käytöksen takana on aina tunteiden käsittely tai ymmärtäminen, ja että siksi tarvitaan tunteiden sanoitusta ja näitä tunnemittareita ja muita.
Saavat hyvää tulosta aikaiseksi. Kannattaisi opiskella lasten tunne-elämän keiityksestä edes alkeet.
Mitä nyt päiväkodit ovat kaaoksessa ja pääosa lapsista tekee mitä tykkää ilman, että hoitajilla on juuri keinoja saada heitä kuriin. Tunnekasvatus on malliesimerkki kasvatusaatteesta jossa se opetettava teoria on rajussa ristiriidassa todellisuuden kanssa.
Se, että sinulla ei ole keinoja ei tarkoita sitä, että niitä ei olisi olemassa. Et sinä saa lupaa niitä lapsia hakata tai vastaavaa vaikka et tunnekasvatuksesta mitään ymmärräkään. Raivoava lapsi rauhoittuu, kun hänen kanssaan jutellaan tilanteesta, ehkä halataan. Ei sillä, että vedät luunappia päähän.
Tuo juttelu- ja halaamistaktiikka ei onnistu edes ammattikasvattajilta käytännön elämässä. Toivottavasti jatkossa Suomeen saadaan sellaiset päättäjät kasvatusalalle joiden maalaisjärki ei ole tunneideologian samentama niin kuin nykyisin valitettavasti on asian laita.
Kerropa sinä sitten miksi se lapsi raivoaa ja miten se rauhoittuu?
Yleensä raivoaminen on oire siitä, että lapsi yrittää saavuttaa sillä jotain tavoittelemaansa asiaa kuten aikuisen huomiota tai jotakin aineellista hyödykettä. Usein (vaikkakaan ei mitenkään aina) siihen liittyy myös jonkinlainen väsymystila tai muu huono olo kuten nälkä lapsen osalta. Väsyneenä tai muuten huonosta olosta kärsivänä järki ei oikein pelaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, olipa taas päivä, kymmenestä lapsesta ehkä 2 toimii normaalisti siirtymissä, loput pistää hanttiin aivan kaikessa ja vaatii aikuisen jatkuvan huomion pukemisiin ja ihan kaikkeen muuhunkin. Puhutaan kuitenkin eskareista ja ollaan jo keväässä menossa.
Jotakin on tässä yhteiskunnassa mennyt pahasti pieleen.
Joo, mikä siinä on että nykylapset vaativat jatkuvan aikuisen huomion joka asiassa? Kyllähän jo esim 3-vuotiaankin pitäisi itsekseen suoriutua monista jutuista ja osata edes hetken leikkiä itsekseenkin, mutta ei nämä nykylapset osaa! Kokoajan vaaditaan huomiota ja apua ihan kaikessa. Ja sitten hermostutaan suunnattomasti, mennään jopa täysin pois tolaltaan jos ei se apu ole heti tarjolla. Eipä ole ihme että nämä lapset kärrätään hoitoon, vaikka todellista tarvetta ei olisi. Mutta miksi kasvattaa lapsista tällaisia?
1. Vanhempien mielestä on tärkeää huomioida lapsen tunteet ja mahdollistaa lapselle vapaa tunneilmaisu.
2. Vanhemmilla ei ole muuta keinoa puuttua lapsen raivoamiseen kuin se, että he yrittävät olla mahdollisimman mieliksi lapselle. Siksi he tarjoavat lapselle ylenpalttisesti huomiota.
Miksi lapsen raivaamiseen pitäisi puuttua mitenkään? Eikö sen voi vaan antaa olla? Meneehän se ohi.
Kaikkien hermot kiristyvät kun lapsi käyttäytyy kuin hirviö. Se ei ole ihmisille hyväksi. Lisäksi raivoamisesta aiheutuu usein erilaista vaaraa lapselle itselleen, toisille ihmisille ja/tai tavaroille.
Kyllähän se loppuu, jos lapsi oppii ettei sillä tavalla saa aikuisen huomiota. Kun lasta sitten päinvastoin kehutaan ja huomioidaan hyvästä käytöksestä, niin tämä käytös lisääntyy. Lapsi tekee tasan sitä josta saa eniten huomiota.
Jo pienelle lapselle on syytä opettaa myös perus käytöstapoja. Tätä ei monikaan vanhempi tee, miksi? Ei ole hyvien tapojen mukaista heittäytyä maahan raivoamaan noin esimerkiksi.
Lapsen raivoaminen on usein niin vahingollista, että siihen on vain puututtava heti koska se on vaaraksi. Lisäksi lapset ovat hyviä manipuloimaan vanhempia ja hoitajia, eli jos lapsi ei saa lievällä raivoamisella itselleen huomiota, niin usein hän alkaa raivota niin pahasti, että lopulta sen huomion saa. Lapsi saattaa esimerkiksi yhdistää raivoamiseensa jonkun ihmisen tai lemmikin kimppuun käymistä, tavaroiden rikkomista, kadulle autojen sekaan juoksemista tai jotain muuta, millä hän saa varmasti aikuisessa aikaan reaktion.
Kyllä puhutaan jo jostain käytöshäiriöstä, kun jos lapsi ei raivoamalla saa tahtoaan läpi, niin hän juoksee auton alle? Ei ole kovin normaalia käytöstä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, olipa taas päivä, kymmenestä lapsesta ehkä 2 toimii normaalisti siirtymissä, loput pistää hanttiin aivan kaikessa ja vaatii aikuisen jatkuvan huomion pukemisiin ja ihan kaikkeen muuhunkin. Puhutaan kuitenkin eskareista ja ollaan jo keväässä menossa.
Jotakin on tässä yhteiskunnassa mennyt pahasti pieleen.
Joo, mikä siinä on että nykylapset vaativat jatkuvan aikuisen huomion joka asiassa? Kyllähän jo esim 3-vuotiaankin pitäisi itsekseen suoriutua monista jutuista ja osata edes hetken leikkiä itsekseenkin, mutta ei nämä nykylapset osaa! Kokoajan vaaditaan huomiota ja apua ihan kaikessa. Ja sitten hermostutaan suunnattomasti, mennään jopa täysin pois tolaltaan jos ei se apu ole heti tarjolla. Eipä ole ihme että nämä lapset kärrätään hoitoon, vaikka todellista tarvetta ei olisi. Mutta miksi kasvattaa lapsista tällaisia?
1. Vanhempien mielestä on tärkeää huomioida lapsen tunteet ja mahdollistaa lapselle vapaa tunneilmaisu.
2. Vanhemmilla ei ole muuta keinoa puuttua lapsen raivoamiseen kuin se, että he yrittävät olla mahdollisimman mieliksi lapselle. Siksi he tarjoavat lapselle ylenpalttisesti huomiota.
Miksi lapsen raivaamiseen pitäisi puuttua mitenkään? Eikö sen voi vaan antaa olla? Meneehän se ohi.
Kaikkien hermot kiristyvät kun lapsi käyttäytyy kuin hirviö. Se ei ole ihmisille hyväksi. Lisäksi raivoamisesta aiheutuu usein erilaista vaaraa lapselle itselleen, toisille ihmisille ja/tai tavaroille.
Kyllähän se loppuu, jos lapsi oppii ettei sillä tavalla saa aikuisen huomiota. Kun lasta sitten päinvastoin kehutaan ja huomioidaan hyvästä käytöksestä, niin tämä käytös lisääntyy. Lapsi tekee tasan sitä josta saa eniten huomiota.
Jo pienelle lapselle on syytä opettaa myös perus käytöstapoja. Tätä ei monikaan vanhempi tee, miksi? Ei ole hyvien tapojen mukaista heittäytyä maahan raivoamaan noin esimerkiksi.
Pieni lapsi riehuu sen vuoksi, että hänelle ei ole vielä kehittynyt kykyjä käsitellä tunteitaan tai ymmärtää niitä. Ei hän vielä kykene tietenkään ymmärtämään käytöstapoja. Raivoavan lapsen saa rauhoitettua kun pysyy itse rauhallisena ja tarvittaessa lapsen voi ottaa vaikka syliin. Raivoavaa lasta ei missään tapauksessa saisi ohittaa saati jättää yksin tunnemellastuksensa kanssa, lapsi ei välttämättä pääse tunnemylläkästään omin voimin pois, hän tarvitsee siihen aikuisen apua.
Tunnekasvattajat tosiaan ajattelevat noin, että lapsen käytöksen takana on aina tunteiden käsittely tai ymmärtäminen, ja että siksi tarvitaan tunteiden sanoitusta ja näitä tunnemittareita ja muita.
Saavat hyvää tulosta aikaiseksi. Kannattaisi opiskella lasten tunne-elämän keiityksestä edes alkeet.
Mitä nyt päiväkodit ovat kaaoksessa ja pääosa lapsista tekee mitä tykkää ilman, että hoitajilla on juuri keinoja saada heitä kuriin. Tunnekasvatus on malliesimerkki kasvatusaatteesta jossa se opetettava teoria on rajussa ristiriidassa todellisuuden kanssa.
Se, että sinulla ei ole keinoja ei tarkoita sitä, että niitä ei olisi olemassa. Et sinä saa lupaa niitä lapsia hakata tai vastaavaa vaikka et tunnekasvatuksesta mitään ymmärräkään. Raivoava lapsi rauhoittuu, kun hänen kanssaan jutellaan tilanteesta, ehkä halataan. Ei sillä, että vedät luunappia päähän.
Tuo juttelu- ja halaamistaktiikka ei onnistu edes ammattikasvattajilta käytännön elämässä. Toivottavasti jatkossa Suomeen saadaan sellaiset päättäjät kasvatusalalle joiden maalaisjärki ei ole tunneideologian samentama niin kuin nykyisin valitettavasti on asian laita.
Kerropa sinä sitten miksi se lapsi raivoaa ja miten se rauhoittuu?
Yleensä raivoaminen on oire siitä, että lapsi yrittää saavuttaa sillä jotain tavoittelemaansa asiaa kuten aikuisen huomiota tai jotakin aineellista hyödykettä. Usein (vaikkakaan ei mitenkään aina) siihen liittyy myös jonkinlainen väsymystila tai muu huono olo kuten nälkä lapsen osalta. Väsyneenä tai muuten huonosta olosta kärsivänä järki ei oikein pelaa.
Ja miten sinä sen raivoavan lapsen saat rauhoittumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastenhoitaja. kirjoitti:
Olen ollut 10 vuotta lastenhoitajana, välissä olin 3 vuotta pois opiskelemassa muuta. Kun palasin niin huomasin tuon että lapsen koskemattomuus (joka on toki tärkeä asia) oli viety aivan överille tasolle.
Ryhmä johon meni oli hyvin rauhaton ja siellä oli muutama todellinen tuentarvitsija, mutta osa rauhattomuutta oli mielestäni täysin henkilökunnan arkuutta puuttua tilanteisiin fyysisesti.
Lapset mm. keksivät pihalla loskakelillä riisua kengät ja heitellä niitä pitkin pihaa. Nuorehko ope ja avustaja yritti puhumalla saada lapsia laittamaan kenkiä jalkaan, mutta lapset ei ottaneet kuuleviin korviinsa asiaa vaan suoraan nauroivat päälle ja jatkoivat touhujaan. Minä nappasin kaksi lasta kainaloon ja vein toisen eteisen toiseen nurkkaan ja toisen toiseen nurkkaan istumaan ja sanoin että voimme istua tässä loppu-ulkoilun jos kengät ei mene takaisin jalkaan ja pysy niissä. Toinen koitti livistää takaisin ulos sukkasillaan ja nappasin hänet takaisin paikoilleen. Lopulta kengät meni jalkaan ja palattiin ulos leikkimään.
Lasten oli myös vaikea rauhottua mm istumaan ruokapöytään, pukea, olla piirissä edes pientä hetkeä ja he juoksi ja riehui ympäri osastoa, mm. heitellen tavaroita minua ja muita lapsia päin. Todellakin menin ja otin näitä lapsia kädestä kiinni ja pidin mm. piirissä ja ruokapöydässä sylissä enkä päästänyt juoksemaan. Mahdollisimman hellästi toki ja samalla selittäen miksi kesken ruokailun ei saa juosta vaan pitää istua omalla paikalla. Ei vaatinut kuin muutaman toiston niin nämä lapset asettui.
Ryhmän ope kertoi ettei he uskalla koskea lapsiin, koska talon erityisopettaja oli pitänyt luennon siitä miten se on lainvastaista 😂 Tällä alalla pitää olla myös pokkaa tehdä niin kuin sydän sanoo että on oikein. Minusta se tuo jokaiselle lapselle pikemminkin turvaa että aikuinen uskaltaa hänet pysäyttää ja ottaa syliin, asettaa rajoja eikä hätkähdä lapsen kiukkua ja uhoa. Tottakai on lapsia joille esim sylissä pitäminen on syystä x ja y ihan OIKEASTI ahdistavaa ja heidän kanssa pitää keksiä hieman eri keinoja, mutta suurin osa lapsista kestää kyllä täysin sen että heitä fyysisesti rajoitetaan pitämällä kädestä kiinni tai ottamalla syliin, etenkin kun aikuinen on hänelle tuttu ja muutoin turvallinen.
Mitä ihmettä?
Eikö todellakaan kukaan reagoinut tuohon erityisopettajan väittämään jostain lainvastaisuudesta? Erkkaope ei ole mikään oikeusoppinut. Millaisia työyhteisöjä nämä päiväkodit oikein ovat? Kuka vaan voi päättää alkaa julistaa omia oppejaan ja ideologioitaan ja muut värisevät peloissaan, tottelevat mitään kyseenalaistamatta? Aina pitää selvittää, mistä tieto on peräisin ja kuinka relevanttia se on.
Meillä on päiväkodissa hierarkia, avustajat on alimpana hierarkiassa, sitten tulee lastenhoitajat, sosionomit, opettajat, eskari-opettajat, varhaiserityisopettaja/mahdolliset erinäiset mentorit, varajohtaja, johtaja. Tuossa järjestyksessä.
Kyllä se niin on, että varhaiserityisopettaja käy ryhmässä vilaisemassa ja kertomassa mitä minkäkin lapsen kanssa kuuluu tehdä ja sitä sitten noudatetaan piste, vaikka ne toimet on välillä ihan idioottimaisen hölmöjä, veoilla on johtajien ja varajohtajien vahva tuki ja usein päällikkötasolle asti, ei siinä ole millään lastenhoitajalla eikä välttämättä tavallisella opettajallakaan hirveästi sananvaltaa.
Voit tehdä erilailla, mutta sittenpä oletkin hankala työntekijä.
Aamen! Luokanopettajana pitkään toimineena, esiopetusryhmään päiväkotiin opettajaksi harhautuneena huomasin tämän, kuinka veo veti herneet nenään kun tein työtäni ja odotin oikeasti toimivaa yhteistyötä erityisopettajalta.
Pian olinkin oikein aluejohtajan puhuttelussa kun en tunnistanut ja noudattanut hierarkian kirjoittamattomia sääntöjä ja kumarrellut veoa vaan tein itse omat pedagogiset ratkaisuni oman lapsiryhmäni kanssa.
Palasin vuoden jälkeen takaisin koulun puolelle, enkä ole katunut sekuntiakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, olipa taas päivä, kymmenestä lapsesta ehkä 2 toimii normaalisti siirtymissä, loput pistää hanttiin aivan kaikessa ja vaatii aikuisen jatkuvan huomion pukemisiin ja ihan kaikkeen muuhunkin. Puhutaan kuitenkin eskareista ja ollaan jo keväässä menossa.
Jotakin on tässä yhteiskunnassa mennyt pahasti pieleen.
Joo, mikä siinä on että nykylapset vaativat jatkuvan aikuisen huomion joka asiassa? Kyllähän jo esim 3-vuotiaankin pitäisi itsekseen suoriutua monista jutuista ja osata edes hetken leikkiä itsekseenkin, mutta ei nämä nykylapset osaa! Kokoajan vaaditaan huomiota ja apua ihan kaikessa. Ja sitten hermostutaan suunnattomasti, mennään jopa täysin pois tolaltaan jos ei se apu ole heti tarjolla. Eipä ole ihme että nämä lapset kärrätään hoitoon, vaikka todellista tarvetta ei olisi. Mutta miksi kasvattaa lapsista tällaisia?
1. Vanhempien mielestä on tärkeää huomioida lapsen tunteet ja mahdollistaa lapselle vapaa tunneilmaisu.
2. Vanhemmilla ei ole muuta keinoa puuttua lapsen raivoamiseen kuin se, että he yrittävät olla mahdollisimman mieliksi lapselle. Siksi he tarjoavat lapselle ylenpalttisesti huomiota.
Miksi lapsen raivaamiseen pitäisi puuttua mitenkään? Eikö sen voi vaan antaa olla? Meneehän se ohi.
Kaikkien hermot kiristyvät kun lapsi käyttäytyy kuin hirviö. Se ei ole ihmisille hyväksi. Lisäksi raivoamisesta aiheutuu usein erilaista vaaraa lapselle itselleen, toisille ihmisille ja/tai tavaroille.
Kyllähän se loppuu, jos lapsi oppii ettei sillä tavalla saa aikuisen huomiota. Kun lasta sitten päinvastoin kehutaan ja huomioidaan hyvästä käytöksestä, niin tämä käytös lisääntyy. Lapsi tekee tasan sitä josta saa eniten huomiota.
Jo pienelle lapselle on syytä opettaa myös perus käytöstapoja. Tätä ei monikaan vanhempi tee, miksi? Ei ole hyvien tapojen mukaista heittäytyä maahan raivoamaan noin esimerkiksi.
Pieni lapsi riehuu sen vuoksi, että hänelle ei ole vielä kehittynyt kykyjä käsitellä tunteitaan tai ymmärtää niitä. Ei hän vielä kykene tietenkään ymmärtämään käytöstapoja. Raivoavan lapsen saa rauhoitettua kun pysyy itse rauhallisena ja tarvittaessa lapsen voi ottaa vaikka syliin. Raivoavaa lasta ei missään tapauksessa saisi ohittaa saati jättää yksin tunnemellastuksensa kanssa, lapsi ei välttämättä pääse tunnemylläkästään omin voimin pois, hän tarvitsee siihen aikuisen apua.
Tunnekasvattajat tosiaan ajattelevat noin, että lapsen käytöksen takana on aina tunteiden käsittely tai ymmärtäminen, ja että siksi tarvitaan tunteiden sanoitusta ja näitä tunnemittareita ja muita.
Saavat hyvää tulosta aikaiseksi. Kannattaisi opiskella lasten tunne-elämän keiityksestä edes alkeet.
Mitä nyt päiväkodit ovat kaaoksessa ja pääosa lapsista tekee mitä tykkää ilman, että hoitajilla on juuri keinoja saada heitä kuriin. Tunnekasvatus on malliesimerkki kasvatusaatteesta jossa se opetettava teoria on rajussa ristiriidassa todellisuuden kanssa.
Se, että sinulla ei ole keinoja ei tarkoita sitä, että niitä ei olisi olemassa. Et sinä saa lupaa niitä lapsia hakata tai vastaavaa vaikka et tunnekasvatuksesta mitään ymmärräkään. Raivoava lapsi rauhoittuu, kun hänen kanssaan jutellaan tilanteesta, ehkä halataan. Ei sillä, että vedät luunappia päähän.
Tuo juttelu- ja halaamistaktiikka ei onnistu edes ammattikasvattajilta käytännön elämässä. Toivottavasti jatkossa Suomeen saadaan sellaiset päättäjät kasvatusalalle joiden maalaisjärki ei ole tunneideologian samentama niin kuin nykyisin valitettavasti on asian laita.
Kerropa sinä sitten miksi se lapsi raivoaa ja miten se rauhoittuu?
Yleensä raivoaminen on oire siitä, että lapsi yrittää saavuttaa sillä jotain tavoittelemaansa asiaa kuten aikuisen huomiota tai jotakin aineellista hyödykettä. Usein (vaikkakaan ei mitenkään aina) siihen liittyy myös jonkinlainen väsymystila tai muu huono olo kuten nälkä lapsen osalta. Väsyneenä tai muuten huonosta olosta kärsivänä järki ei oikein pelaa.
Ja miten sinä sen raivoavan lapsen saat rauhoittumaan?
Mahdollisimman vähäeleisesti juttelee rauhoittavasti lapselle, mutta ei liikoja, eikä jää jankuttamaan mitään kun lapsi siinä mielentilassa. Jos lapsi aina vaan jatkaa, niin ihan voi sanoa eträ nyt riittää tuollainen huono käytös, kukaan ei sitä jaksa kuunnella. T. Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, olipa taas päivä, kymmenestä lapsesta ehkä 2 toimii normaalisti siirtymissä, loput pistää hanttiin aivan kaikessa ja vaatii aikuisen jatkuvan huomion pukemisiin ja ihan kaikkeen muuhunkin. Puhutaan kuitenkin eskareista ja ollaan jo keväässä menossa.
Jotakin on tässä yhteiskunnassa mennyt pahasti pieleen.
Joo, mikä siinä on että nykylapset vaativat jatkuvan aikuisen huomion joka asiassa? Kyllähän jo esim 3-vuotiaankin pitäisi itsekseen suoriutua monista jutuista ja osata edes hetken leikkiä itsekseenkin, mutta ei nämä nykylapset osaa! Kokoajan vaaditaan huomiota ja apua ihan kaikessa. Ja sitten hermostutaan suunnattomasti, mennään jopa täysin pois tolaltaan jos ei se apu ole heti tarjolla. Eipä ole ihme että nämä lapset kärrätään hoitoon, vaikka todellista tarvetta ei olisi. Mutta miksi kasvattaa lapsista tällaisia?
1. Vanhempien mielestä on tärkeää huomioida lapsen tunteet ja mahdollistaa lapselle vapaa tunneilmaisu.
2. Vanhemmilla ei ole muuta keinoa puuttua lapsen raivoamiseen kuin se, että he yrittävät olla mahdollisimman mieliksi lapselle. Siksi he tarjoavat lapselle ylenpalttisesti huomiota.
Miksi lapsen raivaamiseen pitäisi puuttua mitenkään? Eikö sen voi vaan antaa olla? Meneehän se ohi.
Kaikkien hermot kiristyvät kun lapsi käyttäytyy kuin hirviö. Se ei ole ihmisille hyväksi. Lisäksi raivoamisesta aiheutuu usein erilaista vaaraa lapselle itselleen, toisille ihmisille ja/tai tavaroille.
Kyllähän se loppuu, jos lapsi oppii ettei sillä tavalla saa aikuisen huomiota. Kun lasta sitten päinvastoin kehutaan ja huomioidaan hyvästä käytöksestä, niin tämä käytös lisääntyy. Lapsi tekee tasan sitä josta saa eniten huomiota.
Jo pienelle lapselle on syytä opettaa myös perus käytöstapoja. Tätä ei monikaan vanhempi tee, miksi? Ei ole hyvien tapojen mukaista heittäytyä maahan raivoamaan noin esimerkiksi.
Lapsen raivoaminen on usein niin vahingollista, että siihen on vain puututtava heti koska se on vaaraksi. Lisäksi lapset ovat hyviä manipuloimaan vanhempia ja hoitajia, eli jos lapsi ei saa lievällä raivoamisella itselleen huomiota, niin usein hän alkaa raivota niin pahasti, että lopulta sen huomion saa. Lapsi saattaa esimerkiksi yhdistää raivoamiseensa jonkun ihmisen tai lemmikin kimppuun käymistä, tavaroiden rikkomista, kadulle autojen sekaan juoksemista tai jotain muuta, millä hän saa varmasti aikuisessa aikaan reaktion.
Kyllä puhutaan jo jostain käytöshäiriöstä, kun jos lapsi ei raivoamalla saa tahtoaan läpi, niin hän juoksee auton alle? Ei ole kovin normaalia käytöstä kyllä.
Lapsi on usein oppinut sen, että kadulle juokseminen on kiellettyä, ja juoksee sitten uhmatakseen. Tämä on ihan normaalia käytöstä lapselta. Ei se tarkoita sitä, että lapsi olisi jotenkin itsetuhoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, olipa taas päivä, kymmenestä lapsesta ehkä 2 toimii normaalisti siirtymissä, loput pistää hanttiin aivan kaikessa ja vaatii aikuisen jatkuvan huomion pukemisiin ja ihan kaikkeen muuhunkin. Puhutaan kuitenkin eskareista ja ollaan jo keväässä menossa.
Jotakin on tässä yhteiskunnassa mennyt pahasti pieleen.
Joo, mikä siinä on että nykylapset vaativat jatkuvan aikuisen huomion joka asiassa? Kyllähän jo esim 3-vuotiaankin pitäisi itsekseen suoriutua monista jutuista ja osata edes hetken leikkiä itsekseenkin, mutta ei nämä nykylapset osaa! Kokoajan vaaditaan huomiota ja apua ihan kaikessa. Ja sitten hermostutaan suunnattomasti, mennään jopa täysin pois tolaltaan jos ei se apu ole heti tarjolla. Eipä ole ihme että nämä lapset kärrätään hoitoon, vaikka todellista tarvetta ei olisi. Mutta miksi kasvattaa lapsista tällaisia?
1. Vanhempien mielestä on tärkeää huomioida lapsen tunteet ja mahdollistaa lapselle vapaa tunneilmaisu.
2. Vanhemmilla ei ole muuta keinoa puuttua lapsen raivoamiseen kuin se, että he yrittävät olla mahdollisimman mieliksi lapselle. Siksi he tarjoavat lapselle ylenpalttisesti huomiota.
Miksi lapsen raivaamiseen pitäisi puuttua mitenkään? Eikö sen voi vaan antaa olla? Meneehän se ohi.
Kaikkien hermot kiristyvät kun lapsi käyttäytyy kuin hirviö. Se ei ole ihmisille hyväksi. Lisäksi raivoamisesta aiheutuu usein erilaista vaaraa lapselle itselleen, toisille ihmisille ja/tai tavaroille.
Kyllähän se loppuu, jos lapsi oppii ettei sillä tavalla saa aikuisen huomiota. Kun lasta sitten päinvastoin kehutaan ja huomioidaan hyvästä käytöksestä, niin tämä käytös lisääntyy. Lapsi tekee tasan sitä josta saa eniten huomiota.
Jo pienelle lapselle on syytä opettaa myös perus käytöstapoja. Tätä ei monikaan vanhempi tee, miksi? Ei ole hyvien tapojen mukaista heittäytyä maahan raivoamaan noin esimerkiksi.
Lapsen raivoaminen on usein niin vahingollista, että siihen on vain puututtava heti koska se on vaaraksi. Lisäksi lapset ovat hyviä manipuloimaan vanhempia ja hoitajia, eli jos lapsi ei saa lievällä raivoamisella itselleen huomiota, niin usein hän alkaa raivota niin pahasti, että lopulta sen huomion saa. Lapsi saattaa esimerkiksi yhdistää raivoamiseensa jonkun ihmisen tai lemmikin kimppuun käymistä, tavaroiden rikkomista, kadulle autojen sekaan juoksemista tai jotain muuta, millä hän saa varmasti aikuisessa aikaan reaktion.
Kyllä puhutaan jo jostain käytöshäiriöstä, kun jos lapsi ei raivoamalla saa tahtoaan läpi, niin hän juoksee auton alle? Ei ole kovin normaalia käytöstä kyllä.
Lapsi on usein oppinut sen, että kadulle juokseminen on kiellettyä, ja juoksee sitten uhmatakseen. Tämä on ihan normaalia käytöstä lapselta. Ei se tarkoita sitä, että lapsi olisi jotenkin itsetuhoinen.
Ei ehkä itsetuhoinen, mutta sitten jollaintapaa kyllä jälkeenjäänyt.
Sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, olipa taas päivä, kymmenestä lapsesta ehkä 2 toimii normaalisti siirtymissä, loput pistää hanttiin aivan kaikessa ja vaatii aikuisen jatkuvan huomion pukemisiin ja ihan kaikkeen muuhunkin. Puhutaan kuitenkin eskareista ja ollaan jo keväässä menossa.
Jotakin on tässä yhteiskunnassa mennyt pahasti pieleen.
Joo, mikä siinä on että nykylapset vaativat jatkuvan aikuisen huomion joka asiassa? Kyllähän jo esim 3-vuotiaankin pitäisi itsekseen suoriutua monista jutuista ja osata edes hetken leikkiä itsekseenkin, mutta ei nämä nykylapset osaa! Kokoajan vaaditaan huomiota ja apua ihan kaikessa. Ja sitten hermostutaan suunnattomasti, mennään jopa täysin pois tolaltaan jos ei se apu ole heti tarjolla. Eipä ole ihme että nämä lapset kärrätään hoitoon, vaikka todellista tarvetta ei olisi. Mutta miksi kasvattaa lapsista tällaisia?
1. Vanhempien mielestä on tärkeää huomioida lapsen tunteet ja mahdollistaa lapselle vapaa tunneilmaisu.
2. Vanhemmilla ei ole muuta keinoa puuttua lapsen raivoamiseen kuin se, että he yrittävät olla mahdollisimman mieliksi lapselle. Siksi he tarjoavat lapselle ylenpalttisesti huomiota.
Miksi lapsen raivaamiseen pitäisi puuttua mitenkään? Eikö sen voi vaan antaa olla? Meneehän se ohi.
Kaikkien hermot kiristyvät kun lapsi käyttäytyy kuin hirviö. Se ei ole ihmisille hyväksi. Lisäksi raivoamisesta aiheutuu usein erilaista vaaraa lapselle itselleen, toisille ihmisille ja/tai tavaroille.
Kyllähän se loppuu, jos lapsi oppii ettei sillä tavalla saa aikuisen huomiota. Kun lasta sitten päinvastoin kehutaan ja huomioidaan hyvästä käytöksestä, niin tämä käytös lisääntyy. Lapsi tekee tasan sitä josta saa eniten huomiota.
Jo pienelle lapselle on syytä opettaa myös perus käytöstapoja. Tätä ei monikaan vanhempi tee, miksi? Ei ole hyvien tapojen mukaista heittäytyä maahan raivoamaan noin esimerkiksi.
Lapsen raivoaminen on usein niin vahingollista, että siihen on vain puututtava heti koska se on vaaraksi. Lisäksi lapset ovat hyviä manipuloimaan vanhempia ja hoitajia, eli jos lapsi ei saa lievällä raivoamisella itselleen huomiota, niin usein hän alkaa raivota niin pahasti, että lopulta sen huomion saa. Lapsi saattaa esimerkiksi yhdistää raivoamiseensa jonkun ihmisen tai lemmikin kimppuun käymistä, tavaroiden rikkomista, kadulle autojen sekaan juoksemista tai jotain muuta, millä hän saa varmasti aikuisessa aikaan reaktion.
Kyllä puhutaan jo jostain käytöshäiriöstä, kun jos lapsi ei raivoamalla saa tahtoaan läpi, niin hän juoksee auton alle? Ei ole kovin normaalia käytöstä kyllä.
Lapsi on usein oppinut sen, että kadulle juokseminen on kiellettyä, ja juoksee sitten uhmatakseen. Tämä on ihan normaalia käytöstä lapselta. Ei se tarkoita sitä, että lapsi olisi jotenkin itsetuhoinen.
Ei tuo kyllä kovin normaalia uhmaa ole. Tai ehkä näillä nykylapsilla sitten onkin, koska ovat täysin rajattomia.
Miksi lapsen pitää tuolla tavalla uhmata? Siksikö että on yleensä saanut päättää kaikesta ja tällä kertaa ei sitten saakkaan ja menee aivan pois tolaltaan asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, olipa taas päivä, kymmenestä lapsesta ehkä 2 toimii normaalisti siirtymissä, loput pistää hanttiin aivan kaikessa ja vaatii aikuisen jatkuvan huomion pukemisiin ja ihan kaikkeen muuhunkin. Puhutaan kuitenkin eskareista ja ollaan jo keväässä menossa.
Jotakin on tässä yhteiskunnassa mennyt pahasti pieleen.
Joo, mikä siinä on että nykylapset vaativat jatkuvan aikuisen huomion joka asiassa? Kyllähän jo esim 3-vuotiaankin pitäisi itsekseen suoriutua monista jutuista ja osata edes hetken leikkiä itsekseenkin, mutta ei nämä nykylapset osaa! Kokoajan vaaditaan huomiota ja apua ihan kaikessa. Ja sitten hermostutaan suunnattomasti, mennään jopa täysin pois tolaltaan jos ei se apu ole heti tarjolla. Eipä ole ihme että nämä lapset kärrätään hoitoon, vaikka todellista tarvetta ei olisi. Mutta miksi kasvattaa lapsista tällaisia?
1. Vanhempien mielestä on tärkeää huomioida lapsen tunteet ja mahdollistaa lapselle vapaa tunneilmaisu.
2. Vanhemmilla ei ole muuta keinoa puuttua lapsen raivoamiseen kuin se, että he yrittävät olla mahdollisimman mieliksi lapselle. Siksi he tarjoavat lapselle ylenpalttisesti huomiota.
Miksi lapsen raivaamiseen pitäisi puuttua mitenkään? Eikö sen voi vaan antaa olla? Meneehän se ohi.
Kaikkien hermot kiristyvät kun lapsi käyttäytyy kuin hirviö. Se ei ole ihmisille hyväksi. Lisäksi raivoamisesta aiheutuu usein erilaista vaaraa lapselle itselleen, toisille ihmisille ja/tai tavaroille.
Kyllähän se loppuu, jos lapsi oppii ettei sillä tavalla saa aikuisen huomiota. Kun lasta sitten päinvastoin kehutaan ja huomioidaan hyvästä käytöksestä, niin tämä käytös lisääntyy. Lapsi tekee tasan sitä josta saa eniten huomiota.
Jo pienelle lapselle on syytä opettaa myös perus käytöstapoja. Tätä ei monikaan vanhempi tee, miksi? Ei ole hyvien tapojen mukaista heittäytyä maahan raivoamaan noin esimerkiksi.
Lapsen raivoaminen on usein niin vahingollista, että siihen on vain puututtava heti koska se on vaaraksi. Lisäksi lapset ovat hyviä manipuloimaan vanhempia ja hoitajia, eli jos lapsi ei saa lievällä raivoamisella itselleen huomiota, niin usein hän alkaa raivota niin pahasti, että lopulta sen huomion saa. Lapsi saattaa esimerkiksi yhdistää raivoamiseensa jonkun ihmisen tai lemmikin kimppuun käymistä, tavaroiden rikkomista, kadulle autojen sekaan juoksemista tai jotain muuta, millä hän saa varmasti aikuisessa aikaan reaktion.
Kyllä puhutaan jo jostain käytöshäiriöstä, kun jos lapsi ei raivoamalla saa tahtoaan läpi, niin hän juoksee auton alle? Ei ole kovin normaalia käytöstä kyllä.
Lapsi on usein oppinut sen, että kadulle juokseminen on kiellettyä, ja juoksee sitten uhmatakseen. Tämä on ihan normaalia käytöstä lapselta. Ei se tarkoita sitä, että lapsi olisi jotenkin itsetuhoinen.
Ei ehkä itsetuhoinen, mutta sitten jollaintapaa kyllä jälkeenjäänyt.
Sivusta
Minkäikäiselle lapselle tuollainen käytös on normaalia? Ei läheskään kaikki lapset satuta edes toisia vaikka olisivat miten vihaisia. Tai riko tavaroita tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, olipa taas päivä, kymmenestä lapsesta ehkä 2 toimii normaalisti siirtymissä, loput pistää hanttiin aivan kaikessa ja vaatii aikuisen jatkuvan huomion pukemisiin ja ihan kaikkeen muuhunkin. Puhutaan kuitenkin eskareista ja ollaan jo keväässä menossa.
Jotakin on tässä yhteiskunnassa mennyt pahasti pieleen.
Joo, mikä siinä on että nykylapset vaativat jatkuvan aikuisen huomion joka asiassa? Kyllähän jo esim 3-vuotiaankin pitäisi itsekseen suoriutua monista jutuista ja osata edes hetken leikkiä itsekseenkin, mutta ei nämä nykylapset osaa! Kokoajan vaaditaan huomiota ja apua ihan kaikessa. Ja sitten hermostutaan suunnattomasti, mennään jopa täysin pois tolaltaan jos ei se apu ole heti tarjolla. Eipä ole ihme että nämä lapset kärrätään hoitoon, vaikka todellista tarvetta ei olisi. Mutta miksi kasvattaa lapsista tällaisia?
1. Vanhempien mielestä on tärkeää huomioida lapsen tunteet ja mahdollistaa lapselle vapaa tunneilmaisu.
2. Vanhemmilla ei ole muuta keinoa puuttua lapsen raivoamiseen kuin se, että he yrittävät olla mahdollisimman mieliksi lapselle. Siksi he tarjoavat lapselle ylenpalttisesti huomiota.
Miksi lapsen raivaamiseen pitäisi puuttua mitenkään? Eikö sen voi vaan antaa olla? Meneehän se ohi.
Kaikkien hermot kiristyvät kun lapsi käyttäytyy kuin hirviö. Se ei ole ihmisille hyväksi. Lisäksi raivoamisesta aiheutuu usein erilaista vaaraa lapselle itselleen, toisille ihmisille ja/tai tavaroille.
Kyllähän se loppuu, jos lapsi oppii ettei sillä tavalla saa aikuisen huomiota. Kun lasta sitten päinvastoin kehutaan ja huomioidaan hyvästä käytöksestä, niin tämä käytös lisääntyy. Lapsi tekee tasan sitä josta saa eniten huomiota.
Jo pienelle lapselle on syytä opettaa myös perus käytöstapoja. Tätä ei monikaan vanhempi tee, miksi? Ei ole hyvien tapojen mukaista heittäytyä maahan raivoamaan noin esimerkiksi.
Pieni lapsi riehuu sen vuoksi, että hänelle ei ole vielä kehittynyt kykyjä käsitellä tunteitaan tai ymmärtää niitä. Ei hän vielä kykene tietenkään ymmärtämään käytöstapoja. Raivoavan lapsen saa rauhoitettua kun pysyy itse rauhallisena ja tarvittaessa lapsen voi ottaa vaikka syliin. Raivoavaa lasta ei missään tapauksessa saisi ohittaa saati jättää yksin tunnemellastuksensa kanssa, lapsi ei välttämättä pääse tunnemylläkästään omin voimin pois, hän tarvitsee siihen aikuisen apua.
Tunnekasvattajat tosiaan ajattelevat noin, että lapsen käytöksen takana on aina tunteiden käsittely tai ymmärtäminen, ja että siksi tarvitaan tunteiden sanoitusta ja näitä tunnemittareita ja muita.
Saavat hyvää tulosta aikaiseksi. Kannattaisi opiskella lasten tunne-elämän keiityksestä edes alkeet.
Mitä nyt päiväkodit ovat kaaoksessa ja pääosa lapsista tekee mitä tykkää ilman, että hoitajilla on juuri keinoja saada heitä kuriin. Tunnekasvatus on malliesimerkki kasvatusaatteesta jossa se opetettava teoria on rajussa ristiriidassa todellisuuden kanssa.
Se, että sinulla ei ole keinoja ei tarkoita sitä, että niitä ei olisi olemassa. Et sinä saa lupaa niitä lapsia hakata tai vastaavaa vaikka et tunnekasvatuksesta mitään ymmärräkään. Raivoava lapsi rauhoittuu, kun hänen kanssaan jutellaan tilanteesta, ehkä halataan. Ei sillä, että vedät luunappia päähän.
Tuo juttelu- ja halaamistaktiikka ei onnistu edes ammattikasvattajilta käytännön elämässä. Toivottavasti jatkossa Suomeen saadaan sellaiset päättäjät kasvatusalalle joiden maalaisjärki ei ole tunneideologian samentama niin kuin nykyisin valitettavasti on asian laita.
Kerropa sinä sitten miksi se lapsi raivoaa ja miten se rauhoittuu?
Yleensä raivoaminen on oire siitä, että lapsi yrittää saavuttaa sillä jotain tavoittelemaansa asiaa kuten aikuisen huomiota tai jotakin aineellista hyödykettä. Usein (vaikkakaan ei mitenkään aina) siihen liittyy myös jonkinlainen väsymystila tai muu huono olo kuten nälkä lapsen osalta. Väsyneenä tai muuten huonosta olosta kärsivänä järki ei oikein pelaa.
Ja miten sinä sen raivoavan lapsen saat rauhoittumaan?
Mulla on ns pahimmassa raivoamis iassa oleva lapsi, joka raivostuu ja muuttuu punaiseksi huutaen "ei" 🍅
Yleensa kyykistyn alas ja sanon etta saa olla kiukkuinen. Ettei saa silti lyoda/purra/heittaa tavaroita. Etta huutamalla en ymmarra miksi olet suuttunut, kehotan kertomaan mika kiukuttaa.
Toimii muutamassa sekunnissa. Noh, ehka 20sek ja lapsi on jo sylissa halaamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, olipa taas päivä, kymmenestä lapsesta ehkä 2 toimii normaalisti siirtymissä, loput pistää hanttiin aivan kaikessa ja vaatii aikuisen jatkuvan huomion pukemisiin ja ihan kaikkeen muuhunkin. Puhutaan kuitenkin eskareista ja ollaan jo keväässä menossa.
Jotakin on tässä yhteiskunnassa mennyt pahasti pieleen.
Joo, mikä siinä on että nykylapset vaativat jatkuvan aikuisen huomion joka asiassa? Kyllähän jo esim 3-vuotiaankin pitäisi itsekseen suoriutua monista jutuista ja osata edes hetken leikkiä itsekseenkin, mutta ei nämä nykylapset osaa! Kokoajan vaaditaan huomiota ja apua ihan kaikessa. Ja sitten hermostutaan suunnattomasti, mennään jopa täysin pois tolaltaan jos ei se apu ole heti tarjolla. Eipä ole ihme että nämä lapset kärrätään hoitoon, vaikka todellista tarvetta ei olisi. Mutta miksi kasvattaa lapsista tällaisia?
1. Vanhempien mielestä on tärkeää huomioida lapsen tunteet ja mahdollistaa lapselle vapaa tunneilmaisu.
2. Vanhemmilla ei ole muuta keinoa puuttua lapsen raivoamiseen kuin se, että he yrittävät olla mahdollisimman mieliksi lapselle. Siksi he tarjoavat lapselle ylenpalttisesti huomiota.
Miksi lapsen raivaamiseen pitäisi puuttua mitenkään? Eikö sen voi vaan antaa olla? Meneehän se ohi.
Kaikkien hermot kiristyvät kun lapsi käyttäytyy kuin hirviö. Se ei ole ihmisille hyväksi. Lisäksi raivoamisesta aiheutuu usein erilaista vaaraa lapselle itselleen, toisille ihmisille ja/tai tavaroille.
Kyllähän se loppuu, jos lapsi oppii ettei sillä tavalla saa aikuisen huomiota. Kun lasta sitten päinvastoin kehutaan ja huomioidaan hyvästä käytöksestä, niin tämä käytös lisääntyy. Lapsi tekee tasan sitä josta saa eniten huomiota.
Jo pienelle lapselle on syytä opettaa myös perus käytöstapoja. Tätä ei monikaan vanhempi tee, miksi? Ei ole hyvien tapojen mukaista heittäytyä maahan raivoamaan noin esimerkiksi.
Pieni lapsi riehuu sen vuoksi, että hänelle ei ole vielä kehittynyt kykyjä käsitellä tunteitaan tai ymmärtää niitä. Ei hän vielä kykene tietenkään ymmärtämään käytöstapoja. Raivoavan lapsen saa rauhoitettua kun pysyy itse rauhallisena ja tarvittaessa lapsen voi ottaa vaikka syliin. Raivoavaa lasta ei missään tapauksessa saisi ohittaa saati jättää yksin tunnemellastuksensa kanssa, lapsi ei välttämättä pääse tunnemylläkästään omin voimin pois, hän tarvitsee siihen aikuisen apua.
Tunnekasvattajat tosiaan ajattelevat noin, että lapsen käytöksen takana on aina tunteiden käsittely tai ymmärtäminen, ja että siksi tarvitaan tunteiden sanoitusta ja näitä tunnemittareita ja muita.
Saavat hyvää tulosta aikaiseksi. Kannattaisi opiskella lasten tunne-elämän keiityksestä edes alkeet.
Mitä nyt päiväkodit ovat kaaoksessa ja pääosa lapsista tekee mitä tykkää ilman, että hoitajilla on juuri keinoja saada heitä kuriin. Tunnekasvatus on malliesimerkki kasvatusaatteesta jossa se opetettava teoria on rajussa ristiriidassa todellisuuden kanssa.
Se, että sinulla ei ole keinoja ei tarkoita sitä, että niitä ei olisi olemassa. Et sinä saa lupaa niitä lapsia hakata tai vastaavaa vaikka et tunnekasvatuksesta mitään ymmärräkään. Raivoava lapsi rauhoittuu, kun hänen kanssaan jutellaan tilanteesta, ehkä halataan. Ei sillä, että vedät luunappia päähän.
Tuo juttelu- ja halaamistaktiikka ei onnistu edes ammattikasvattajilta käytännön elämässä. Toivottavasti jatkossa Suomeen saadaan sellaiset päättäjät kasvatusalalle joiden maalaisjärki ei ole tunneideologian samentama niin kuin nykyisin valitettavasti on asian laita.
Kerropa sinä sitten miksi se lapsi raivoaa ja miten se rauhoittuu?
Yleensä raivoaminen on oire siitä, että lapsi yrittää saavuttaa sillä jotain tavoittelemaansa asiaa kuten aikuisen huomiota tai jotakin aineellista hyödykettä. Usein (vaikkakaan ei mitenkään aina) siihen liittyy myös jonkinlainen väsymystila tai muu huono olo kuten nälkä lapsen osalta. Väsyneenä tai muuten huonosta olosta kärsivänä järki ei oikein pelaa.
Ja miten sinä sen raivoavan lapsen saat rauhoittumaan?
Se on hyvin tilannekohtainen asia joka riippuu mm. raivoamisen syistä.
Monissa tilanteissa lapsi hyvä saada pysymään paikoillaan, minimoimaan lapselta virikkeet ja tavalla tai toisella saatava lapsen tajuntaan se ajatus, että nyt on vain rauhoituttava ja/tai että riehumalla ei voi saada sitä asiaa mitä hän tavoitteli itselleen.
Ei tähän asiaan voi antaa mitään lyhyttä yleispätevää ohjetta enkä todellakaan jaksa kirjoittaa tähän mitään tiiliskiven paksuista kirjaa asiasta.
Viimeksi kärräsin puistossa raivarin saaneen 3v:n yksinkertaisesti pois sieltä. En siis jäänyt neuvottelemaan tai jotenkin hyvittelemään lasta siinä tilanteessa. Matka meni sen merkeissä, että lapsi riuhtoi rattaissa ja karjui putkihuutoa. Tosin loppumatkasta se riehuminen alkoi mennä enemmän näyttelemisen puolelle eli muodon vuoksi protestoimiseksi. Sitten lapsi alkoikin jo olla vastaanottavainen järkipuheelle ja rauhoittui aika nopeaan.
Vierailija kirjoitti:
Argh tunnehömpästä kun puhutaan niin mitä olette mieltä äidistä joka sössöttää lapselle ja sanoittaa hänen tunteitaan päiväkodin eteisessä siten että hoitaja ei pääse ajoissa kotiin, kun on ensin tuonut 2-vuotiaan aikaisin aamulla hoitoon ja pitänyt häntä siellä koko pitkän päivän, jotta saa olla rauhassa vauvan kanssa kotona? Voiko olla raivostuttavampaa!? Samalla äiti ei missään nimessä halua kuulla, että lapsi ikävöinyt häntä päivän aikana. On siinäkin tekopyhyyttä kerrakseen, v*ttu!
Kuulostaa hirveältä ja tyhmältä :D ja noitahan päikkyjen eteisissä on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luxemburgissa varhaiskasvatuksen opettajan palkka on 6800,- €/kk.
Suomessa max 2790, -. Tuo Helsingissä, muissa kunnissa paljon vähemmän.
Revi siitä.
Oikeasti, kuka hullu tekee tuollaista työtä jollain parin tonnin palkalla, siis nykyaikana? Suomalainen lukion ja yliopiston käynyt ihminen?
No, tosi harva enää tekee. Paitsi lastenhoitajat, jotka tekee niitä irtisanoutuneiden opettajien sijaisuuksia. Vuosi vuoden perään ketjuttaen. Ei siellä mitkään pätevät opettajat pysy. No, ehkä joku vastavalmistunut saattaa olla vuoden tai pari, harvoin nekään.
Onneksi tämä ongelma korjaantuu, kun aletaan vaatia maisterin koulutusta niin kuin ministeriön virkamiehet suunnittelevat.
En usko, että korjautuu. Maisteritason tutkinto on enemmänkin akateeminen ja asiantuntijatehtäviin suuntaava tutkinto. En jotenkin näe, että maisterit jaksaisivat montaa vuotta peräkkäin tehdä tuollaista varsin suorittavaa dead-end työtä. Lasten opettaminen ja kasvun tukeminen on ihan kivaa aikansa, mutta kyllä se niin on, että kun teet sitä yhtä ja samaa vuodesta toiseen, niin alkaa oma elämänpiiri ja mielekkyys supistua. Varhaiskasvatus on sellainen nuorille ja eläkeikää lähestyville sopiva, muutaman vuoden työtehtävä. Eniten siellä kärsivät 28-58 - vuotiaat.
Kaikki opettajat ekaluokasta lähtien ovat maistereita. Ihan sitä samaa suorittavaa dead-end-työtä se on yläkoulussakin. Rutiinilla mennään ja päivittäin selvitellään, kuka töni ketä.
Joo, opetusta on 4h /pv ja palkka on tonnin tai kaksi kuussa parempi, pitkät lomat eikä tartte päivittäin seistä tuntikaupalla kuralätäkössä.
Olisipa tosiaan opetusta vain 4 tuntia päivässä ja sillä lailla mukavasti klo 8-12. Koulussa ollaan joka päivä klo 8-15 riippumatta opetustuntien määrästä ja kotona jatketaan hommia. Opetustunteja minulla on 27. Joka päivä on kaksi välituntivalvontaa.
Varhaiskasvatusopettajat valitsivat itse aikoinaan palkankorotukset sen sijaan, että olisivat siirtyneet muiden opettajien kanssa samaan lomasysteemiin. Ei ole peruskouluopettajien vika, että heillä on nyt lyhyemmät lomat. Yhtä lailla minä voisin porata, miksi ammattikouluissa on vielä pidemmät lomat ja lyhyemmät päivät kuin peruskoulun opettajalla. Ihan itse oman alani valitsin. Olisin yhtä hyvin voinut mennä sinne amikseen tai vaikka ammattikorkeaan opettamaan, samalla pätevyydellähän sinne pääsee.
Jos minusta olisi kiinni, vaka-opettajat saisivat tietenkin saman palkan kuin minä peruskoulussa ja heillä olisi samat lomat. Se ei ole minulta pois. Mutta minä en ole asiasta päättämässä.
Ammattikoulun opettajine loma on kesällä neljä viikkoa. Ammattikoulua käydään nykyään 11kk vuodesta. Työpäivät ovat 8-15. Yhdenkään peruskoulun opettajan ei tarvitse olla koululla klo 15 jos opetusvelvollisuustunnit ovat päättyneet klo 12.
Pointti onkin siinä, että ne tunnit eivät lopu klo 12 vaan oppitunteja on kahdeksan ja kolmen välillä, joten koululla on oltava koko päivä, koska hyppytunneilla ei ehdi kotiin. Hyvä kun ehtii istahtaa ja syödä, yleensä hyppäri menee kopiokoneella tai tekstejä tarkastellessa. Itsellä on opetunteja se 27, siinä ei ihan puoliltapäivin lähdetä kotio huilaamaan.
Eka- ja tokaluokalla on lyhyet päivät, mutta ei se työ ole pelkkää oppituntien pitämistä. Kolmannesta eteenpäin päivät pitenevät, omalla lapsellakin on jo 25 tuntia viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, olipa taas päivä, kymmenestä lapsesta ehkä 2 toimii normaalisti siirtymissä, loput pistää hanttiin aivan kaikessa ja vaatii aikuisen jatkuvan huomion pukemisiin ja ihan kaikkeen muuhunkin. Puhutaan kuitenkin eskareista ja ollaan jo keväässä menossa.
Jotakin on tässä yhteiskunnassa mennyt pahasti pieleen.
Joo, mikä siinä on että nykylapset vaativat jatkuvan aikuisen huomion joka asiassa? Kyllähän jo esim 3-vuotiaankin pitäisi itsekseen suoriutua monista jutuista ja osata edes hetken leikkiä itsekseenkin, mutta ei nämä nykylapset osaa! Kokoajan vaaditaan huomiota ja apua ihan kaikessa. Ja sitten hermostutaan suunnattomasti, mennään jopa täysin pois tolaltaan jos ei se apu ole heti tarjolla. Eipä ole ihme että nämä lapset kärrätään hoitoon, vaikka todellista tarvetta ei olisi. Mutta miksi kasvattaa lapsista tällaisia?
1. Vanhempien mielestä on tärkeää huomioida lapsen tunteet ja mahdollistaa lapselle vapaa tunneilmaisu.
2. Vanhemmilla ei ole muuta keinoa puuttua lapsen raivoamiseen kuin se, että he yrittävät olla mahdollisimman mieliksi lapselle. Siksi he tarjoavat lapselle ylenpalttisesti huomiota.
Miksi lapsen raivaamiseen pitäisi puuttua mitenkään? Eikö sen voi vaan antaa olla? Meneehän se ohi.
Kaikkien hermot kiristyvät kun lapsi käyttäytyy kuin hirviö. Se ei ole ihmisille hyväksi. Lisäksi raivoamisesta aiheutuu usein erilaista vaaraa lapselle itselleen, toisille ihmisille ja/tai tavaroille.
Kyllähän se loppuu, jos lapsi oppii ettei sillä tavalla saa aikuisen huomiota. Kun lasta sitten päinvastoin kehutaan ja huomioidaan hyvästä käytöksestä, niin tämä käytös lisääntyy. Lapsi tekee tasan sitä josta saa eniten huomiota.
Jo pienelle lapselle on syytä opettaa myös perus käytöstapoja. Tätä ei monikaan vanhempi tee, miksi? Ei ole hyvien tapojen mukaista heittäytyä maahan raivoamaan noin esimerkiksi.
Pieni lapsi riehuu sen vuoksi, että hänelle ei ole vielä kehittynyt kykyjä käsitellä tunteitaan tai ymmärtää niitä. Ei hän vielä kykene tietenkään ymmärtämään käytöstapoja. Raivoavan lapsen saa rauhoitettua kun pysyy itse rauhallisena ja tarvittaessa lapsen voi ottaa vaikka syliin. Raivoavaa lasta ei missään tapauksessa saisi ohittaa saati jättää yksin tunnemellastuksensa kanssa, lapsi ei välttämättä pääse tunnemylläkästään omin voimin pois, hän tarvitsee siihen aikuisen apua.
Tunnekasvattajat tosiaan ajattelevat noin, että lapsen käytöksen takana on aina tunteiden käsittely tai ymmärtäminen, ja että siksi tarvitaan tunteiden sanoitusta ja näitä tunnemittareita ja muita.
Saavat hyvää tulosta aikaiseksi. Kannattaisi opiskella lasten tunne-elämän keiityksestä edes alkeet.
Mitä nyt päiväkodit ovat kaaoksessa ja pääosa lapsista tekee mitä tykkää ilman, että hoitajilla on juuri keinoja saada heitä kuriin. Tunnekasvatus on malliesimerkki kasvatusaatteesta jossa se opetettava teoria on rajussa ristiriidassa todellisuuden kanssa.
Se, että sinulla ei ole keinoja ei tarkoita sitä, että niitä ei olisi olemassa. Et sinä saa lupaa niitä lapsia hakata tai vastaavaa vaikka et tunnekasvatuksesta mitään ymmärräkään. Raivoava lapsi rauhoittuu, kun hänen kanssaan jutellaan tilanteesta, ehkä halataan. Ei sillä, että vedät luunappia päähän.
Tuo juttelu- ja halaamistaktiikka ei onnistu edes ammattikasvattajilta käytännön elämässä. Toivottavasti jatkossa Suomeen saadaan sellaiset päättäjät kasvatusalalle joiden maalaisjärki ei ole tunneideologian samentama niin kuin nykyisin valitettavasti on asian laita.
Kerropa sinä sitten miksi se lapsi raivoaa ja miten se rauhoittuu?
Yleensä raivoaminen on oire siitä, että lapsi yrittää saavuttaa sillä jotain tavoittelemaansa asiaa kuten aikuisen huomiota tai jotakin aineellista hyödykettä. Usein (vaikkakaan ei mitenkään aina) siihen liittyy myös jonkinlainen väsymystila tai muu huono olo kuten nälkä lapsen osalta. Väsyneenä tai muuten huonosta olosta kärsivänä järki ei oikein pelaa.
Ja miten sinä sen raivoavan lapsen saat rauhoittumaan?
Panostaisin ennaltaehkäisyyn. Kun lapsi saa olla lapsi (sopivat rajat ja paljon rakkautta), raivoaminen ei kovin hyvin istu siihen yhtälöön ja tunneilmapiiriin.
Raivoaminen vie valtavasti energiaa lapselta. Lapset ovat viisaita, hekin valitsevat taistelunsa. Lapsi ei siihen ryhdy, ellei hän kokisi saavuttavansa sillä jotain (ja/tai psyykkinen pahoinvointi taustalla).
Eli panostamalla lapsen hyvinvointiin ja olemalla hyvänä esimerkkinä, pyrkimällä tavoittamaan lapsen kokemuksen ja syyn reaktiolleen, osaamalla tarvittaessa jämäkästi kieltää ja rajata, olemalla palkitsematta ei-toivottua käytöstä (esim. ylenpalttisella huomioimisella).
Yksi esimerkki päiväkodin eteisestä: pukemistilanne sadevaatteineen. Lapset (3-5 -vuotiaita) ponnistelivat vaatteita päälleen, mutta tarvitsivat myös aikuisten apua, odottaen kukin vuoroaan. Eräs tulisemman temperamentin lapsi nosti huudon ja raivon. Kolme kasvattajaa jatkoivat rauhallisesti työtään, sanoen raivoavalle lapselle, että jokaista autetaan vuorollaan. Lapsi ei siis saavuttanut raivoamisellaan mitään. Aikuiset eivät keskeyttäneet kaikkea, eivät menneet raivoamiseen mukaan, eivätkä hädissään menneet auttamaan raivoavaa lasta, jättäen muut sivuun. (Sivusilmällä toki varmistin, ettei raivoava satuta ketään eikä riko mitään). Häntä autettiin omalla vuorollaan ja hänen tunnetilansa tasoittui pian. Tämäkin lapsi oli fiksu, hän säästi vastaisuudessa energiansa johonkin muuhun kuin eteisessä (tai muuallakaan) raivoamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh, olipa taas päivä, kymmenestä lapsesta ehkä 2 toimii normaalisti siirtymissä, loput pistää hanttiin aivan kaikessa ja vaatii aikuisen jatkuvan huomion pukemisiin ja ihan kaikkeen muuhunkin. Puhutaan kuitenkin eskareista ja ollaan jo keväässä menossa.
Jotakin on tässä yhteiskunnassa mennyt pahasti pieleen.
Joo, mikä siinä on että nykylapset vaativat jatkuvan aikuisen huomion joka asiassa? Kyllähän jo esim 3-vuotiaankin pitäisi itsekseen suoriutua monista jutuista ja osata edes hetken leikkiä itsekseenkin, mutta ei nämä nykylapset osaa! Kokoajan vaaditaan huomiota ja apua ihan kaikessa. Ja sitten hermostutaan suunnattomasti, mennään jopa täysin pois tolaltaan jos ei se apu ole heti tarjolla. Eipä ole ihme että nämä lapset kärrätään hoitoon, vaikka todellista tarvetta ei olisi. Mutta miksi kasvattaa lapsista tällaisia?
1. Vanhempien mielestä on tärkeää huomioida lapsen tunteet ja mahdollistaa lapselle vapaa tunneilmaisu.
2. Vanhemmilla ei ole muuta keinoa puuttua lapsen raivoamiseen kuin se, että he yrittävät olla mahdollisimman mieliksi lapselle. Siksi he tarjoavat lapselle ylenpalttisesti huomiota.
Miksi lapsen raivaamiseen pitäisi puuttua mitenkään? Eikö sen voi vaan antaa olla? Meneehän se ohi.
Kaikkien hermot kiristyvät kun lapsi käyttäytyy kuin hirviö. Se ei ole ihmisille hyväksi. Lisäksi raivoamisesta aiheutuu usein erilaista vaaraa lapselle itselleen, toisille ihmisille ja/tai tavaroille.
Kyllähän se loppuu, jos lapsi oppii ettei sillä tavalla saa aikuisen huomiota. Kun lasta sitten päinvastoin kehutaan ja huomioidaan hyvästä käytöksestä, niin tämä käytös lisääntyy. Lapsi tekee tasan sitä josta saa eniten huomiota.
Jo pienelle lapselle on syytä opettaa myös perus käytöstapoja. Tätä ei monikaan vanhempi tee, miksi? Ei ole hyvien tapojen mukaista heittäytyä maahan raivoamaan noin esimerkiksi.
Hyvätapaisuutta ei enää arvosteta. Eihän niillä vanhemmillakaan monilla ole minkäänlaisia käytöstapoja.
Kaikkien EU maiden pitäisi luvata kaikki apu Puolan naisille. Aborttipillerit nyt ei paljoa maksa. Törkeää että naisia saa alistaa noin Euroopassa kenenkään puuttumatta. Vaadin omaa EU edustajaani edistämään tätä.