Onko taiteen oltava kaunista? Onko ruma taide epätaidetta?

Taiteen on oltava puhuttelevaa. Ei tarvitse olla kaunista.

Kauneus on katsojan silmässä.

Vierailija kirjoitti:

Taiteen on oltava puhuttelevaa. Ei tarvitse olla kaunista.

Onko puhuttelevuus taiteen välttämätön kriteeri?

Kiasman kissavideokin on kuulemma taidetta, joten ei.

Taiteen pitää olla ainakin sellaista, mitä taidemaalari Wojciech Siudmak tekee.

Ei tartte olla, joskus rumuus voi olla jopa osittain se pointti.

Taiteella on tietyt reunaehdot esim. maalauksen pitää olla visuaalinen. Jos onnistuu toteuttamaan rumuuden reunaehtojen sisään, silloin ollaan onnistuttu.

Kuvataiteen koulutus tähtää siihen, että opetellaan nuo reunaehdot, esim. mikä on hyvä sommitelma, mikä näyttää yleisen maun mukaan kauniilta ja harmoniselta.

Kun on oppinut säännöt, niitä voidaan alkaa rikkomaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei tartte olla, joskus rumuus voi olla jopa osittain se pointti.

Rumuus pitää olla tehty visuaalisesti. Pointti on, että tekeminen on tietoista. Pitää pystyä perustelemaan, miksi tekemäsi ruma on hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taiteen on oltava puhuttelevaa. Ei tarvitse olla kaunista.

Onko puhuttelevuus taiteen välttämätön kriteeri?

Riippuu ihmisestä, miten taiteen kokee. Jotkut varmaankin tarkoittavat taiteella vain verhoihinsa sopivaa, pikkusievää kukkataulua.

Minulle parasta taidetta on sellainen, joka saa näkemään asiat jotenkin toisin, yllättävällä tavalla. Varmaan siten on myös puhuttelevaa.

Rumuudella sinänsä ei ole merkitystä, mutta olen joskus abstraktia taidetta katsellessani miettinyt, että onkohan tässä nyt kuraattoria huijattu. Esim. taulu, joka on maalattu pelkästään yhdellä värillä, tai pari viivaa kankaalla. Ainakaan sellainen taide ei puhuttele minua. Ehkä joku muu saa siitä irti jotakin.

Hyvä aloitus!

Edellinen pointti tietoisesta tekemisestä on hyvä. Taide on usein esteettisesti miellyttävää, mutta ei aina. Jos se ei ole (tai vaikka olisikin), voi siinä olla mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä viesti. Rumuus on usein jopa kiehtovampaa kuin kauneus.

Kävin hiljattain katsomassa Kiasmassa Iiu Susirajan näyttelyä. Kuvat olivat outoja ja epämukavia. Silti sanoisin, että ehdottomasti taidetta. Sellaisiin teoksiin ehkä usein liittyykin katsojan reaktio ikään kuin osana teosta.

Ei tarvitse olla kaunista.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä aloitus!

Edellinen pointti tietoisesta tekemisestä on hyvä. Taide on usein esteettisesti miellyttävää, mutta ei aina. Jos se ei ole (tai vaikka olisikin), voi siinä olla mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä viesti. Rumuus on usein jopa kiehtovampaa kuin kauneus.

Kävin hiljattain katsomassa Kiasmassa Iiu Susirajan näyttelyä. Kuvat olivat outoja ja epämukavia. Silti sanoisin, että ehdottomasti taidetta. Sellaisiin teoksiin ehkä usein liittyykin katsojan reaktio ikään kuin osana teosta.

Tykkään Liu Susirajan kuvista. Tehty pienellä budjetilla. Kekseliäitä ja rohkeita. Hauskoja. Kuvat ovat esteettisiä. Voin samaistua tuohon tunteeseen, kun viettää paljon aikaa yksin kotona ja taide pyörii oman pään ympärillä.

uvataiteen koulutus tähtää siihen, että opetellaan nuo reunaehdot, esim. mikä on hyvä sommitelma, mikä näyttää yleisen maun mukaan kauniilta ja harmoniselta.

Kun on oppinut säännöt, niitä voidaan alkaa rikkomaan.

-mua jotenki huvittaa ihminen visuaalisella alalla, joka on kirjasta lukenut että mikä näyttää hyvältä. :'D

Kun sen tajuaa,on se taidetta,on se sitten rumaa tai kaunista. Itse valokuvaan ja kerran otin kuvan kaverin ikkunalaudasta jossa oli hyvä varjo,ja varjossa oleva kukka oli hyvännäköinen. Ystäväni totesi että onpas pimeä,eihän tuossa näy mitään. Eli on se myös katsojan silmässä se kauneus ja se taide.

Nuo Iiu Susirajan kuvat olivat sillai hienoja että se herätti ajatuksia vaikka ne olivat mun silmään kamalia. Mutta ne puhuttivat kuitenkin.

Taiteen tehtävä on kertoa jotankin, jos taideteos on "ruma niin silloin se kertoo "rumuudesta" mikä nyt sitten on kaunista ja mikä rumaa. kaunis voi olla rumaa ja ruma kaunista. Riippuu kuka katsoo miten katsoo ja mitä ikäänkuin yrittää taiteesta löytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taiteen on oltava puhuttelevaa. Ei tarvitse olla kaunista.

Onko puhuttelevuus taiteen välttämätön kriteeri?

Riippuu ihmisestä, miten taiteen kokee. Jotkut varmaankin tarkoittavat taiteella vain verhoihinsa sopivaa, pikkusievää kukkataulua.

Minulle parasta taidetta on sellainen, joka saa näkemään asiat jotenkin toisin, yllättävällä tavalla. Varmaan siten on myös puhuttelevaa.

Rumuudella sinänsä ei ole merkitystä, mutta olen joskus abstraktia taidetta katsellessani miettinyt, että onkohan tässä nyt kuraattoria huijattu. Esim. taulu, joka on maalattu pelkästään yhdellä värillä, tai pari viivaa kankaalla. Ainakaan sellainen taide ei puhuttele minua. Ehkä joku muu saa siitä irti jotakin.

Se onkin se rohkeus ja uusi idea, että joku keksii laittaa ensimmäisenä esille taulun, joka on maalattu vain yhdellä värillä. Jos tekee saman kaksikymmentä vuotta myöhemmin, sitten se ei ole enää mielenkiintoista.

Kyse voi olla myös siitä väristä, millä maalaus on maalattu. Väripigmentin tarina voi olla se juttu. Pitää lukea maalauksen tekstit, jotta pääsee kiinni ajatukseen.

Pari viivaa kankaalla on myös rohkeaa. Onhan siinä maalauspohja ja sen kangas ja pohjustus. Jospa maalauspohjan kankaalla on tarina? Se voi olla pohjan väri ja kankaan struktuuri, joka tekee maalauksen.

Mikä väri on valittu, millä siveltimellä viivat on maalattu, taiteilijan kädenjälki näkyy viivassa. Ovatko viivat rohkeita vai hentoja? Missä työ on maalattu?

Kaikki tämä.

Mun mielestä kaikki virran mukana meneminen on epätaiteellista. Se on epätaiteellista, että joku valittu "guru" vois päättää mikä on sitä taidetta... Kaikki maailman muoti, design, mutotoilu mekat on yöks. 

Uskaltakaa olla yksilöitä. Se, että joku on opiskellut aihetta, ei tee siitä parempaa taidetta kuin joku joka ei ole opiskellut. Sen olen oppinut kaiken maailman näyttelyitä koluamalla, aihetta opsikelemalla jne jne jne.

Antaa kaikkien kukkien kukkia.

Ainoa mitä en hyväksy on kopioimiskulttuuri... Se on kirosana ja suuri arvoa alentava verenimijä.

Kukaan ei saa kiksejä kaikesta taiteesta. Ei nin ole tarkoitettukaan. Tykkää taiteesta oman henkilökohtaisen agendasi mukaan, äläsiksi koska se on muodikasta tai joku kaverisi tai ihailemasi tyyppi pitää... älä oo bääbää

Kauneuden käsitys muuttuu vuosien kuluessa.

Joskus 1700-luvulla ei ollut maisemamaalauksia, luontoa ei edes arvostettu kokemuksena. Sen keksiminen, että MAISEMA on jotain hienoa ja kaunista ja kalliin maalauksen arvoista, oli iso juttu. Sitä ennen maisema oli maalauksissa vain ihmisen taustalla. Tämä oli mullistavaa.

Taide on ajankuvan ideointia. Keksii asioita, jotka ovat meidän aikaamme ja vähän edellä.

Kauneus ei ole taiteen välttämätön kriteeri (määritelläänpä kauneus tässä subjektiiviseksi tai tiettyjen mittasuhteiden mukaisuudeksi). Minusta taiteen välttämättömiä kriteerejä ovat teoksen synty luovan prosessin kautta, se että tekijä pitää sitä taiteena ja se, että se koskettaa vastaanottajaa (edes osaa vastaanottajista). Koskettaminen eli tunteiden ja ajatusten herättäminen voi tapahtua monenlaisia reittejä pitkin.

Esimerkkinä viimeksi mainitusta... Katsoin joitain viikkoja sitten Youtube-videon, jonka tekijä kritisoi nykytaidetta sen rumuuden tähden ja otti esimerkiksi erään maalauksen 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. Maalaus oli ensi katsomalta minustakin epäesteettinen eikä ainakaan mieltä ylentävä.

Mutta videon tekijä haukkui sitä niin paljon, että maalaus herätti mielenkiintoni ja halun puolustaa sitä, kun ajattelin, mitä tekijä oli mahtanut tuntea ja ajatella sitä maalatessaan. Parissa minuutissa maalaus oli alkanut koskettaa minua. Reitti siihen oli ollut se, että toinen vastaanottaja lytännyt sen!

En suhtaudu taiteeseen kauhean vakavasti enkä pidä tarkoista kriteereistä taiteelle, kuten tuosta esimerkistä huomaa. Taide on aina ollut minulle tärkeää ja pidän sitä myös yhteisöllisesti tärkeänä.

Toisin kuin kulttuurimarxismiin aivopestyt teeskentelijät väittävät, visuaalisen taiteen tulee juuri ja nimenomaan olla esteettisesti jollain tavalla miellyttävää. Se voi olla abstraktia, mutta jos se näyttää siltä kuin joku olisi vain sotannut taulun umpimähkäisesti tai oksentanut sen päälle, niin ei se ole taidetta. Taideteoksesta täytyy tulla se vaikutelma, että sen luominen on vaatinut osaamista, jota on vain taiteilijalla eikä kenellä tahansa. Ei sekään ole musiikkia, jos joku äänittää sekavaa meteliä, vaikka siinä olisi käytetty soittimia. 

Moniin ihmisiin menee täydestä, kun joku modernin taiteen "asiantuntija" selittää, että joku hirveä tekele on hieno teos, koska se "puhuttelee". Ei oikeaa taideteosta tarvitse selittää, sen ymmärtää taiteeksi "asiantuntematonkin" satunnainen taidemuseossa kävijä ilman "asiantuntijan" hienoja sanoja.