Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Jos joku hoitaja huomaa toisen hoitajan käyttäytyvän kaltoin lapsia kohtaan, niin solidaarisuus on väärin. Ei täällä meillä mitään ole tapahtunut, hyvin on päivä mennyt kerrotaan vanhemmille. Samaa jargoniaa vaikka lapsi kertoo toista kotona. On se kumma, ettei joku päiväkodinjohtaja osaa johtaa. Kun kertoo epäkohdista, niin vastaus on, että sun pitää sitten tehdä valitus AVI:n.

Mitä tarkoittaa kaltoin käyttäytyminen? Onko esimerkiksi painopeiton käyttäminen lapsella kaltoin käyttäytymistä, koska se on kiellettyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millon tämä tuhoisa vaka-homma oikeen loppuu? Pitäs heti lopettaa, tässä kärsii lapset ja yhteiskunta!

Äitinä olen ollut erittäin tyytyväinen juuri varhaiskasvatukseen lapseni kohdalla. Lapsellani on ollut ihanat opettajat ja ammattitaitoiset, pätevät työntekijät koko päiväkotiajan. Koen, että lapseni on oppinut päiväkodissa aivan valtavasti ja hienoja asioita siellä käydään läpi. Lisäksi lapsi sai sieltä kaverit, joiden kanssa on mukava ollut jatkaa ala-asteella ja entiset opettajat moikkaavat lapselleni ja itselleni vielä nykyisinkin ja lähettävät lapselleni terveisiä.

Joo, no sun lapset ei ole olleet 1 ja 2 vuotiaita viimeisen kolmen vuoden aikana. Et siis tiedä yhtään mistä puhut. Täysin eri maailma tämä nykysysteemi kuin omillasi oli.

Mun lapsi meni yksityiseen päiväkotiin, kun oli 2,5v ja 4 -vuotiaana kunnalliseen. Nyt on ekalla luokalla koulussa. Enköhän minä jotain tiedä päiväkotimaailmasta viime vuosina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että päiväkodeissa viljellään kaikenlaisia "sääntöjä" ja "kieltoja" ja pelotellaan uhkilla niitä henkilökunnan jäseniä, siis niitä työntekijöitä. Kyllä lastenkasvatus on täysin toisinpäin tapahtuvaa toimintaa ollut kautta aikojen ja joka ikisessä kolkassa tällä planeetalla. Jopa eläinmaailmassa tajutaan, että aikuinen ohjaa, kieltää, estää ja tuuppii eteenpäin poikasiaan niin, että nämä eivät joudu vaaraan ja oppivat itse toimimaan maailmassa niin, että lauma toimii.

Mitä nämä täysin käsittämättömät uudet "säännöt" ja toiminnan rajoittamisen kiellot oikein ovat? Mistä tällainen sääntökirja löytyy ja kuka sen on laatinut?

Olen jokseenkin varma, että sellaista ei ole vaan kyseessä on varhaiskasvatusuudistuksen surkean huono johtaminen, jolloin muutosta ei ole johdettu mitenkään. Sellaisissa tilanteissa juuri alkavat rehottaa kaiken maailman itse keksityt tulkinnat, selitykset, mutut, päätelmät ja muu disinformaatio. Lukekaa ne oikeasti toimintaa ohjaavat asiakirjat ihhan itse ja huomatkaa, ettei siellä ole yhden yhtä tuollaista kieltoa. Ei tietenkään laissa lue mitään jostain painopeitoista, eikä ole ikinä lukenutkaan.

Kannattaa lopettaa se "rikkinäinen puhelin" - leikki ihan alkuunsa ja sitten lukea ajatuksella ja ymmärrystä käyttäen, mitä niissä laki- ja ops-teksteissä oikeasti sanotaan.

Jos oikeus lapsen rajoittamiseen olisi, niin se olisi kirjattu varhaiskasvatuslakiin. Myös lapsilla on koskemattomuus rikoslain ja perustuslain mukaan, eikä siitä voida poiketa ilman, että asiasta on säädetty laissa.

Esimerkiksi perusopetuslaissa opettajille ja rehtorille on annettu oikeus rajoittaa lapsia tietyissä tilanteissa. Mutta tosiaan ei varhaiskasvatuslaissa.

Älä höpötä.

Sinä et ole päässyt edes oikeustieteellisen tiedekunnan pääsykokeesta läpi saati suorittanut siitä alinta mahdollista tutkintoa, tuskin olet edes hakenut niihin pääsykokeisiin.

Tuollaiset tolvanat, jotka keksivät aivan itse, ja sitten vielä huutelevat ääneen, moisia älyttömyyksiä pitäisi saattaa vastuuseen sanomisistaan. Oikeasti pitäisi ottaa moinen lietsoja esille ja vastaamaan levittämänsä pötypuheen ja lietsonnan seurauksista.

Jos et rajoita alle kouluikäisen pienen lapsen toimintaa ja aiheutat näin hänelle tai hänen lähellään oleville lapsille, aikuisille, eläimille tai ympäristölle vaaratilanteen omalla toiminnallasi, olet syyllistynyt kasvatusvastuusi laiminlyöntiin ja pahimmassa tapauksessa heitteillejättöön ja muiden henkilöiden ja ympäristön suojelun laiminlyöntiin.

Joka ikistä 0-6-vuotiasta lasta rajoitetaan tarvittaessa fyysisesti. Se on ammattitaitoa, että tajuaa tämän ja osaa niin toimia. Samoin heitä pidetään kädestä liikenteessä, sylitellään, halataan, silitetään, kammataan hiuksia, pestään peppu, pyyhitään kakkaviirut pepusta ja osoitetaan muuten ihmislajille ominaista huolenpitoa.

Seuraavan kerran kun kävelet kadulla, katso miltä näyttää jalkakäytävää indikoiva liikennemerkki. Siinä miesoletettu pitää lasta kädestä kiinni. Sinulla lienee joku ongelma tämänkin kanssa?

Juuri näin.

Lakiin kirjoitettaisiin, jos näin ei saisi toimia, siis mikä on kiellettyä tai jos kasvatusvaltaa on rajoitettu, kuten koulujen kohdalla osittain on.

Varhaiskasvatuksessa fyysinen kontrolli on osa kasvatusta. Väkivaltaa ja alistamista ei tietenkään sallita. Siis ei keneltäkään.

Väkivaltaa ei sallita tietenkään myös lapsilta ja siihen puuttumiseen on olemassa selkeät ohjeet ja menettelytavat. "Kiinnipito" on varhaiskasvatuksessa hyväksytty rajoittamistoimenpide, kun lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti itseään, ympäristöään tai muita ihmisiä tai eläimiä kohtaan, mukaan lukien aikuista kohtaan. Toimenpiteeseen ja suoritustekniikkaan on kirjalliset ohjeet ja siitä laaditaan raportti, jossa näkyy tilannekuvauksen ohella lapsen, tilannetta hoitaneen kasvattajan sekä mahdollisten uhrien nimet ja vammat. Raportti toimitetaan varhaiskasvatusalueen päällikölle.

Henkilöstöllä, kuten kaikilla lapsilla, on oikeus fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen. Jos joku vaarantaa tämän muiden koskemattomuuden omalla toiminnallaan, on kasvatusvastuullisen aikuisen vastuulla puuttua tilanteeseen niin, että aiheutettu vaara muita kohtaan poistuu. Fyysiseen rajoittamiseen on varhaiskasvatuksessa oikeus, jos tilanne sitä vaatii. Mikäli lapsen kehitystaso riittää sanallisten ohjeiden noudattamiseen, käytetään ensisijaisesti niitä.

Lahjonta, kiristys ja häpäisy eivät ole perusteltavissa olevia toimintatapoja.

Saako lasta vaatia tottelemaan? Sehän on alistamista, että hoitaja päättää ja lapsi tottelee.

Voiko aikuista alistaa noudattamaan liikennesääntöjä, työpaikan sääntöjä ym.? Ihan sama asia. Lasta on hyvä opastaa jo noudattamaan sääntöjä joita tulee aikuisiällä paljon vastaan.

Aikuista ja lasta ei voi verrata keskenään. Ihmisen aivot kehittyvät 25 vuotiaaksi asti. Riippuu siitä miten opetetaan sääntöjä. Päiväkodin ihmisillä ei ole mitään oikeutta käyttää väkivaltaa toisten ihmisten lapsiin retuuttamalla tai käymällä millään tavoin käsiksi lapseen näppeineen. Siinä syyllistyy rikokseen. Ei aikuisetkaan saa retuuttaa tai vääntää käsistä työpaikalla työkavereitaan.

Meinaatko ettei lapselle saa laittaa mitään rajoja? Juuri tämän takia monet lähtee. Ei kukaan työntekijä halua kokea väkivaltaa ja uhkaavia tilanteita. Eikä nähdä kuinka ne hiljaiset ja arat lapset kärsivät näistä riehujista.

Käsiksi ei saa käydä ja retuuttaa, sen kieltää jo lakikin. Kuka tuolla olisi jatkuvasti kyttäämässä mitä tapahtuu päivän aikana. Iltapäivällä vaan hoetaan, että hyvin meni päivä. Kotona paljastuu lapsessa tuoreita mustelmia. Eräs vanhempi näki hakutilanteessa itse tilanteen pihalla, lapsi itki räkä poskellä ja kukaan hoitajista ei reagoinut. Yks hoitaja rupes retuuttamaan lasta kädestä sisälle päiväkotiin sanoen, että kävele, kyllä sinä osaat itsekin kävellä. Vanhempi oli äänettömästi mennyt sisälle, koonnut kaikki lapsen vaatteet ja tavarat ja sen päiväkodin varhaiskasvatus palvelut päättyi siihen paikkaan heidän kohdaltaan.

Se "retuuttaminen" johtuu usein siitä, että lapsi itse heittäytyy ja rempoo kun pitää kädestä tai vaatteesta kiinni, se ei varsinaisesti olle silloin kiinnipitäjän puolesta mitään retuuttamista edes, kun hän on passiivisena tilanteessa, ainoastaan pitämässä lapsesta kiinni.

Kuvailemasi tilanne siitä, että lapsi ei suostu kävelemään: Nämä ohimennen nähdyt tilanteet ovat usein vähän vaikeita, koska ohikulkeva ei voi tietää kauanko tilanne on jo kestänyt, ehkä lapsi on jo huutanut 20 minuuttia putkeen eikä suostu liikkumaan puhumisen voimalla vaikka mitä tekisi ja varhaiskasvattajalla alkaa olla hiki pinnassa kun tietää, että hänen vastuullaan on muitakin kuin se yksi lapsi. Osa lapsista on lisäksi yllättävän painavia, että jos on yhtään selkäongelmia tai muita nivelongelmia (jotka ovat alalla työskentelevillä erittäin yleisiä, kun fyysinen työ kuluttaa kehoa) niin ei sitä lasta niin vain nostetatakkaan syliin ja kanneta sisälle: Osa lapsista on sellaisia tankkeja että oppivat hyödäntämään tätä ja rimpuilemaan niin ettei sylissä pidellä, vaatisi siis kaksi ihmista kantamaan lapsi hallitusti sisälle poliisityyliin, mutta sellaiseen taas ei ole resursseja.

Aika puun ja kuoren välissä me työntekijät yleensä noissa tilanteissa ollaan ja sitten kun hoidat asian jotenkin muuten kuin jäämällä sen yhden kieltäytyjä kanssa tunniksi jumiin siihen tilanteeseen (ja mahdollisesti myöhästymällä ihan kaikesta toiminnasta ruokailua ja nukkumista myöten), niin aika herkästi kauhistellaan ja syytetään retuuttamisesta.

Me emme voi houkutella lapsia sisälle sillä, että saat sitten pelata puolituntia tabletilla lempipeliäsi tai katsoa lempiohjelmaasi, kuten te kotona voitte tehdä ja myös teettekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa varhaiskasvatuksen väki. Lapset on teidän työnantajanne. Jos ei olis lapsia niin teilläkään ei olisi töitä. Ihan sama kuin mikä tahansa asiakaspalvelutyö, asiakasta pitää kunnioittaa ja arvostaa. Muutenkin hyvä perhepäivähoitaja on miljoona kertaa parempi ja vakaampi hoitopaikka kuin laitosmainen, tasapäistävä päiväkoti vaihtuvine henkilökuntineen ja resurssipulineen.

Perhepäivähoito on hoitopaikka ja varhaiskasvatus on varhaiskasvatuspaikka. Siinä on iso ero.

Perhepäivähoito on samaa varhaiskasvatusta kuin päiväkodissakin. Perhepäivähoitaja toteuttaa yksin sen saman pedagogisen suunnittelun ja osaamisen kuin päiväkodin opettajat, ja tutkitusti jopa päiväkoteja laadukkaammin. Pienemmällä palkalla vain. Perhepäivähoitajalla on mahdollisuus tuntea lapsiryhmänsä lapset kunnolla, olla aina läsnä lapsille ja aikaa riittää yksilölliseen huolenpitoon ja kasvatukseen. Toki tämä riippuu täysin ihmisestä. Osalla on yhtä lailla korkea koulutustaso, vaikka työskentelisikin näissä tehtävissä, toki se on henkilökohtaista, mikä on kenenkin elämäntilanne.

Olen ollut 10 vuotta lastenhoitajana, välissä olin 3 vuotta pois opiskelemassa muuta. Kun palasin niin huomasin tuon että lapsen koskemattomuus (joka on toki tärkeä asia) oli viety aivan överille tasolle.

Ryhmä johon meni oli hyvin rauhaton ja siellä oli muutama todellinen tuentarvitsija, mutta osa rauhattomuutta oli mielestäni täysin henkilökunnan arkuutta puuttua tilanteisiin fyysisesti.

Lapset mm. keksivät pihalla loskakelillä riisua kengät ja heitellä niitä pitkin pihaa. Nuorehko ope ja avustaja yritti puhumalla saada lapsia laittamaan kenkiä jalkaan, mutta lapset ei ottaneet kuuleviin korviinsa asiaa vaan suoraan nauroivat päälle ja jatkoivat touhujaan. Minä nappasin kaksi lasta kainaloon ja vein toisen eteisen toiseen nurkkaan ja toisen toiseen nurkkaan istumaan ja sanoin että voimme istua tässä loppu-ulkoilun jos kengät ei mene takaisin jalkaan ja pysy niissä. Toinen koitti livistää takaisin ulos sukkasillaan ja nappasin hänet takaisin paikoilleen. Lopulta kengät meni jalkaan ja palattiin ulos leikkimään.

Lasten oli myös vaikea rauhottua mm istumaan ruokapöytään, pukea, olla piirissä edes pientä hetkeä ja he juoksi ja riehui ympäri osastoa, mm. heitellen tavaroita minua ja muita lapsia päin. Todellakin menin ja otin näitä lapsia kädestä kiinni ja pidin mm. piirissä ja ruokapöydässä sylissä enkä päästänyt juoksemaan. Mahdollisimman hellästi toki ja samalla selittäen miksi kesken ruokailun ei saa juosta vaan pitää istua omalla paikalla. Ei vaatinut kuin muutaman toiston niin nämä lapset asettui.

Ryhmän ope kertoi ettei he uskalla koskea lapsiin, koska talon erityisopettaja oli pitänyt luennon siitä miten se on lainvastaista 😂 Tällä alalla pitää olla myös pokkaa tehdä niin kuin sydän sanoo että on oikein. Minusta se tuo jokaiselle lapselle pikemminkin turvaa että aikuinen uskaltaa hänet pysäyttää ja ottaa syliin, asettaa rajoja eikä hätkähdä lapsen kiukkua ja uhoa. Tottakai on lapsia joille esim sylissä pitäminen on syystä x ja y ihan OIKEASTI ahdistavaa ja heidän kanssa pitää keksiä hieman eri keinoja, mutta suurin osa lapsista kestää kyllä täysin sen että heitä fyysisesti rajoitetaan pitämällä kädestä kiinni tai ottamalla syliin, etenkin kun aikuinen on hänelle tuttu ja muutoin turvallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan saanut kesken toimintakauden lisää tukitoimia ryhmään, jos on kesken vuoden havaittu tuen tarvetta tai ryhmässä on aloittanut uusia lapsia, joilla tuen tarpeita? Pohdin, onko tämä yleinen kaupunkien ongelma vai pelkästään talokohtainen.

Hyvä kysymys. On ihan eri hoitaa lapsia joilla ei ole tuen tarvetta verrattuna niihin jotka tarvitsevat tukea ihan kaikessa. Kun ryhmään voi yks kaks tulla vaikeasti kehitysvammainen lapsi esim.

Kehitysvammainen lapsi ei ihan ykskaks voi sinne ryhmään tulla. Kyllä heillä on se oma koulutettu erityisavustaja mukana katottuna,  ihan järki ja lakikin sen vaatii, muuten otetaan tietoisesti käsittämätön riski pelkästään lapsen turvallisuuden kannalta, mikäli sellaista ei palkata tai lykätään lapsen avustakan vastuulle myös muita lapsia ja hommia eli paikataan resurssia henkkarilla (jossain kuulemma näin törkeästi hyödynnettu ihan vaikeahoitoisen lapsen palveluseteli- henk.koht.avustajaa et hei sä ootkin ny yhtäkkiä koko ryhmän avustaja ja yritetty painostaa siihenkin)

Tuli mun ryhmään kehitysvammainen ja avustajaa ei niinvain saatukaan. Siinä oli tekemistä yhden 110% valvottavan ja apua tarvitsevan kanssa. Nyt avustaja ollut poissa koko alkuvuoden eikä tokikaan ketään sijaista. Lapsi kärsii ja ryhmän toiminta.

Voi ei! Siinä on taas yks päiväkodinjohtaja ollut viimetipassa asialla ja lapsi jää lopuksi ilman kun ei ajoissa hommata! Vastuutan pk johtajia jotka jumittaa avustaja-rekryjä viimetippaan!

Uhkasakko määrättävä päiväkodeille jotka eivät huolehdi JO AJOISSA tuen tarpeisista lapsistaan ja hommaa kunnollisia avustajia heille ! Koko ryhmä kuormittuu ja avustettavat jää oman onnensa nojaan!!

Välillä tuntuu olevan aivan mielivaltaista, keille katsotaan kuuluvan avustaja ja keille ei. On ollut tapauksia, joissa ei edes yritetä saada avustajaa, vaikka ryhmässä parikin autismin kirjolla olevaa ja selvä tarve sille. Välillä yksittäisellä lapsella on henkilökohtainen avustaja ja diagnoosi sama. En pysty ymmärtämään.

Tätäkin tapahtuu, että erikoissairaanhoito suosittelee erityistä tukea ja henkilökohtaista avustajaa, mutta esihenkilö päättääkin, että tehostettu riittää ja useammalle lapselle tarkoitettu ryhmäkohtainen avustaja tai jokin muu näennäinen tukitoimi esim. ryhmäkoon pienennys yhdellä lapsella.

"Ainakaan meidän kunnassa päiväkodin johtaja ei päätä siitä, mitä tukea lapsi saa, vaan VEO tekee ehdotuksen omalle esihenkilölleen, joka sitten tekee päätöksen tuen resurssista.[/quot"

No kerrotko kuka se VEOn oma esihenkilö sitten on joka sen päätöksen tekee?

Joku palvelupäällikkö tms., joka ei ole koskaan nähnytkään niitä lapsia, joiden tuesta hän päättää."

Haluamme todella tietää kuka se henkilö on joka viimekädessä tekee päätöksen?

Kuka tietää missä asemassa oleva päätöksen avustajasta/tiuen tarpeesta tekee?

Onko se päätös lailla velvoittava? Jos on, mikä laki ja pykälä? Ja ellei sitä noudateta päiväkodissa , ja avustaja jätetään vaan hankkimatta olkaa kohauttaen, tuleeko siitä seuraamuksia?

Selvitetään tämä nyt. Auttakaa siis, eli kuka tietää faktaa tästä asiasta kiitos."

Kai tähän joku tietää vastata.

Tuo pitäisi olla kerrottuna kuntanne varhaiskasvatussuunnitelmassa, tai vähintään kunnan varhaiskasvatuspalvelujen nettisivulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äänestän heti sitä puoluetta, joka lupaa puuttua subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen.

Eli?

Äänestän sitä, joka lupaa leikata subjektiivista päivähoito-oikeutta.

Lastenhoitaja. kirjoitti:

Olen ollut 10 vuotta lastenhoitajana, välissä olin 3 vuotta pois opiskelemassa muuta. Kun palasin niin huomasin tuon että lapsen koskemattomuus (joka on toki tärkeä asia) oli viety aivan överille tasolle.

Ryhmä johon meni oli hyvin rauhaton ja siellä oli muutama todellinen tuentarvitsija, mutta osa rauhattomuutta oli mielestäni täysin henkilökunnan arkuutta puuttua tilanteisiin fyysisesti.

Lapset mm. keksivät pihalla loskakelillä riisua kengät ja heitellä niitä pitkin pihaa. Nuorehko ope ja avustaja yritti puhumalla saada lapsia laittamaan kenkiä jalkaan, mutta lapset ei ottaneet kuuleviin korviinsa asiaa vaan suoraan nauroivat päälle ja jatkoivat touhujaan. Minä nappasin kaksi lasta kainaloon ja vein toisen eteisen toiseen nurkkaan ja toisen toiseen nurkkaan istumaan ja sanoin että voimme istua tässä loppu-ulkoilun jos kengät ei mene takaisin jalkaan ja pysy niissä. Toinen koitti livistää takaisin ulos sukkasillaan ja nappasin hänet takaisin paikoilleen. Lopulta kengät meni jalkaan ja palattiin ulos leikkimään.

Lasten oli myös vaikea rauhottua mm istumaan ruokapöytään, pukea, olla piirissä edes pientä hetkeä ja he juoksi ja riehui ympäri osastoa, mm. heitellen tavaroita minua ja muita lapsia päin. Todellakin menin ja otin näitä lapsia kädestä kiinni ja pidin mm. piirissä ja ruokapöydässä sylissä enkä päästänyt juoksemaan. Mahdollisimman hellästi toki ja samalla selittäen miksi kesken ruokailun ei saa juosta vaan pitää istua omalla paikalla. Ei vaatinut kuin muutaman toiston niin nämä lapset asettui.

Ryhmän ope kertoi ettei he uskalla koskea lapsiin, koska talon erityisopettaja oli pitänyt luennon siitä miten se on lainvastaista 😂 Tällä alalla pitää olla myös pokkaa tehdä niin kuin sydän sanoo että on oikein. Minusta se tuo jokaiselle lapselle pikemminkin turvaa että aikuinen uskaltaa hänet pysäyttää ja ottaa syliin, asettaa rajoja eikä hätkähdä lapsen kiukkua ja uhoa. Tottakai on lapsia joille esim sylissä pitäminen on syystä x ja y ihan OIKEASTI ahdistavaa ja heidän kanssa pitää keksiä hieman eri keinoja, mutta suurin osa lapsista kestää kyllä täysin sen että heitä fyysisesti rajoitetaan pitämällä kädestä kiinni tai ottamalla syliin, etenkin kun aikuinen on hänelle tuttu ja muutoin turvallinen.

Mitä ihmettä?

Eikö todellakaan kukaan reagoinut tuohon erityisopettajan väittämään jostain lainvastaisuudesta? Erkkaope ei ole mikään oikeusoppinut. Millaisia työyhteisöjä nämä päiväkodit oikein ovat? Kuka vaan voi päättää alkaa julistaa omia oppejaan ja ideologioitaan ja muut värisevät peloissaan, tottelevat mitään kyseenalaistamatta? Aina pitää selvittää, mistä tieto on peräisin ja kuinka relevanttia se on.

Äänestän sitä, joka lupaa leikata subjektiivista päivähoito-oikeutta.[/quote]

Lupaisikin joku tämän. 🙏

Li Andersson mm. sanoi että tähän subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen ei tulla kajoamaan.

Aivan idiotismiksi mennyt nykyajan kasvatus. Tulokset näkyy joka puolella ympärillä. Lapset voivat huonosti, vanhemmat eivät jaksa näitä tuotoksiaan. Koulussa ei pärjätä, miten on elämän laita? Pädi vaan käteen kaikille ja leikitään että ei ole mitään ongelmia?

Minä retuutin yhden paskiaisen viime viikolla ulkoa sisälle heitteli jäisiä lumikokkareita pienempien niskaan ja kiroili kuin rekkamies. Kun yritin puhumalla saada käytöksen loppumaan, potki minua ja huusi huóraa.

Otin niskapersotteella veltoksi valuneen jässikän kiinni ja kannoin eteiseen. Kerroin etten huoli ulos että alkakoot riisumaan vaatteitaan vaan.

Ei todellakaan kiinnosta vaikka saisin potkut. Ihan sama. Pääsisipä eroon tästä työstä. Ja jos pomo tulee mussuttamaan yhtään, sanon että onnea rekryyn.

Vierailija kirjoitti:

Äänestän sitä, joka lupaa leikata subjektiivista päivähoito-oikeutta.

Lupaisikin joku tämän. 🙏

Li Andersson mm. sanoi että tähän subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen ei tulla kajoamaan.

Sama. Mun motivaatiota syö eniten pienet 1-vuotiaat jotka tuodaan päiväkotiin, vaikka jompi kumpi vanhemmista olisi kotona. Se on jotenkin niin julmaa ja surullista. Ja lapsella on lyhyt päivä kun hänet haetaan klo15.45, vaikka olisi tullut nälkäisenä hoitoon jo ennen klo8. En ikimaailmassa itse raaskisi viedä 1-vuotiasta päiväkotiin, ellei olisi täysin pakko (esim yh ja työt tms).

Vierailija kirjoitti:

Lastenhoitaja. kirjoitti:

Olen ollut 10 vuotta lastenhoitajana, välissä olin 3 vuotta pois opiskelemassa muuta. Kun palasin niin huomasin tuon että lapsen koskemattomuus (joka on toki tärkeä asia) oli viety aivan överille tasolle.

Ryhmä johon meni oli hyvin rauhaton ja siellä oli muutama todellinen tuentarvitsija, mutta osa rauhattomuutta oli mielestäni täysin henkilökunnan arkuutta puuttua tilanteisiin fyysisesti.

Lapset mm. keksivät pihalla loskakelillä riisua kengät ja heitellä niitä pitkin pihaa. Nuorehko ope ja avustaja yritti puhumalla saada lapsia laittamaan kenkiä jalkaan, mutta lapset ei ottaneet kuuleviin korviinsa asiaa vaan suoraan nauroivat päälle ja jatkoivat touhujaan. Minä nappasin kaksi lasta kainaloon ja vein toisen eteisen toiseen nurkkaan ja toisen toiseen nurkkaan istumaan ja sanoin että voimme istua tässä loppu-ulkoilun jos kengät ei mene takaisin jalkaan ja pysy niissä. Toinen koitti livistää takaisin ulos sukkasillaan ja nappasin hänet takaisin paikoilleen. Lopulta kengät meni jalkaan ja palattiin ulos leikkimään.

Lasten oli myös vaikea rauhottua mm istumaan ruokapöytään, pukea, olla piirissä edes pientä hetkeä ja he juoksi ja riehui ympäri osastoa, mm. heitellen tavaroita minua ja muita lapsia päin. Todellakin menin ja otin näitä lapsia kädestä kiinni ja pidin mm. piirissä ja ruokapöydässä sylissä enkä päästänyt juoksemaan. Mahdollisimman hellästi toki ja samalla selittäen miksi kesken ruokailun ei saa juosta vaan pitää istua omalla paikalla. Ei vaatinut kuin muutaman toiston niin nämä lapset asettui.

Ryhmän ope kertoi ettei he uskalla koskea lapsiin, koska talon erityisopettaja oli pitänyt luennon siitä miten se on lainvastaista 😂 Tällä alalla pitää olla myös pokkaa tehdä niin kuin sydän sanoo että on oikein. Minusta se tuo jokaiselle lapselle pikemminkin turvaa että aikuinen uskaltaa hänet pysäyttää ja ottaa syliin, asettaa rajoja eikä hätkähdä lapsen kiukkua ja uhoa. Tottakai on lapsia joille esim sylissä pitäminen on syystä x ja y ihan OIKEASTI ahdistavaa ja heidän kanssa pitää keksiä hieman eri keinoja, mutta suurin osa lapsista kestää kyllä täysin sen että heitä fyysisesti rajoitetaan pitämällä kädestä kiinni tai ottamalla syliin, etenkin kun aikuinen on hänelle tuttu ja muutoin turvallinen.

Mitä ihmettä?

Eikö todellakaan kukaan reagoinut tuohon erityisopettajan väittämään jostain lainvastaisuudesta? Erkkaope ei ole mikään oikeusoppinut. Millaisia työyhteisöjä nämä päiväkodit oikein ovat? Kuka vaan voi päättää alkaa julistaa omia oppejaan ja ideologioitaan ja muut värisevät peloissaan, tottelevat mitään kyseenalaistamatta? Aina pitää selvittää, mistä tieto on peräisin ja kuinka relevanttia se on.

Luepa se varhaiskasvatuslaki. Se ei anna minkäänlaisia oikeuksia lapsesta kiinni ottamiseen tai muuhun fyysiseen rajoittamiseen. Suomi on oikeusvaltio, ja täällä kaikenlainen toiseen ihmiseen kajoaminen on kielletty, jollei sitä ole erikseen lailla sallittu.

Esimerkiksi perusopetuslaissa on pykäliä jotka sallivat fyysisen rajoittamisen tietyissä tilanteissa, mutta opettajille on usein annettu tuomioita jos ovat ylittäneet valtuutensa. Esimerkiksi lapsen poistamisesta ruokalasta tuli tuomio, koska laki sallii lapsen poistamisen vain luokasta tai muusta opetustilasta. Koulunkäyntiavustajille ja iltapäiväkerhonohjaajille perusopetuslaki ei anna mitään oikeuksia fyysiseen rajoittamiseen, ja niinpä he eivät niitä keinoja myöskään käytä.

Vierailija kirjoitti:

Äänestän sitä, joka lupaa leikata subjektiivista päivähoito-oikeutta.

Lupaisikin joku tämän. 🙏

Li Andersson mm. sanoi että tähän subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen ei tulla kajoamaan.

Ei pidä olla lyhytnäköinen. Siihen on syynsä, että koko hallitus ja oppositio ovat lähestulkoon yksimielisiä siitä, että varhaiskasvatuksesta ja lapsen subjektiivisesta oikeudesta siihen ei luovuta. Sen sijaan luovutaan kotihoidontuesta ja kannustimista jättäytyä minkäänlaisten tukien varaan pois työelämästä. On selvää, että yhä vielä, jopa kasvavassa määrin, kotitöitä tekemään jäävät naiset. Tällaista kulttuuria ei Suomeen haluta. Meillä ei ole varaa eikä hyväksyttävää syytä toimia niin.

Päiväkoteihin tulee jatkuvasti enemmän muita kuin alkuperäisiä monen polven kantasuomalaisia lapsia, koska suomalaisten syntyvyys on ollut vahvasti laskusuunnassa jo vuosia ja tulee jatkumaan laskussa. Suomi tarvitsee muualta tulevia ihmisiä Suomeen asumaan ja työskentelemään ja ennen kaikkea lisääntymään, eli lisää suomalaisia.

Jotta Suomi säilyisi, tulee näiden lasten, nuorten ja aikuisten kasvaa suomalaisiksi ja kokea tämä maa itselleen tärkeäksi, arvokkaaksi ja puolustamisen arvoiseksi. Siksi jo pienten lasten tulee mennä varhaiskasvatukseen, kaikkien heidän, koko väestön tulee käydä suomalaiset koulut, opiskella ja valmistua ammattiin, mennä töihin ja pitää koneisto käynnissä. Kuplautuminen toisistaan eriytettyihin ryhmiin tulojen, varallisuuden, etnisyyden, uskonnon, juurien, iän, terveydentilan, sukupuolen tai muun kyseenalaisen tekijän perusteella on todella vaarallista. Sitä pitää vastustaa kaikin tavoin ja tietoisesti saattaa erilaisuudet yhteen, suunnittelemaan ja toteuttamaan yhdessä päämäärätietoinen toimintastrategia.

Vain sillä tavalla saadaan kestäviä ratkaisuja aikaan. Joka ikinen lapsi tarvitaan mukaan, jokainen suomalainen varusmiespalvelukseen ja maanpuolustukseen, jokainen työikäinen töihin tai opiskelemaan ja jokainen vanhus osallistumaan oman kykynsä mukaan sekä saamaan arvoisensa elämänpanosta kunnioittava huolenpito elämänsä lopulla. Terveyspalvelut toimivat vain silloin, kun ihmiset itse ottavat eniten vastuuta omasta terveydestään eli pitävät itsestään ja ympäristöstään huolta ennen sairastumista.

Vierailija kirjoitti:

Minä retuutin yhden paskiaisen viime viikolla ulkoa sisälle heitteli jäisiä lumikokkareita pienempien niskaan ja kiroili kuin rekkamies. Kun yritin puhumalla saada käytöksen loppumaan, potki minua ja huusi huóraa.

Otin niskapersotteella veltoksi valuneen jässikän kiinni ja kannoin eteiseen. Kerroin etten huoli ulos että alkakoot riisumaan vaatteitaan vaan.

Ei todellakaan kiinnosta vaikka saisin potkut. Ihan sama. Pääsisipä eroon tästä työstä. Ja jos pomo tulee mussuttamaan yhtään, sanon että onnea rekryyn.

90-luvulla tuota samaa ajattelutapaa oli ruumiillisen kurituksen suhteen. Osa vanhemman polven hoitajista ajatteli, että kyllähän lapselle nyt pitää voida luunappi antaa tai pestä lapsen suu saippualla. Nykyisin onneksi kaikki ymmärtävät, ettei ruumiillinen kuritus ole hyväksyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenhoitaja. kirjoitti:

Olen ollut 10 vuotta lastenhoitajana, välissä olin 3 vuotta pois opiskelemassa muuta. Kun palasin niin huomasin tuon että lapsen koskemattomuus (joka on toki tärkeä asia) oli viety aivan överille tasolle.

Ryhmä johon meni oli hyvin rauhaton ja siellä oli muutama todellinen tuentarvitsija, mutta osa rauhattomuutta oli mielestäni täysin henkilökunnan arkuutta puuttua tilanteisiin fyysisesti.

Lapset mm. keksivät pihalla loskakelillä riisua kengät ja heitellä niitä pitkin pihaa. Nuorehko ope ja avustaja yritti puhumalla saada lapsia laittamaan kenkiä jalkaan, mutta lapset ei ottaneet kuuleviin korviinsa asiaa vaan suoraan nauroivat päälle ja jatkoivat touhujaan. Minä nappasin kaksi lasta kainaloon ja vein toisen eteisen toiseen nurkkaan ja toisen toiseen nurkkaan istumaan ja sanoin että voimme istua tässä loppu-ulkoilun jos kengät ei mene takaisin jalkaan ja pysy niissä. Toinen koitti livistää takaisin ulos sukkasillaan ja nappasin hänet takaisin paikoilleen. Lopulta kengät meni jalkaan ja palattiin ulos leikkimään.

Lasten oli myös vaikea rauhottua mm istumaan ruokapöytään, pukea, olla piirissä edes pientä hetkeä ja he juoksi ja riehui ympäri osastoa, mm. heitellen tavaroita minua ja muita lapsia päin. Todellakin menin ja otin näitä lapsia kädestä kiinni ja pidin mm. piirissä ja ruokapöydässä sylissä enkä päästänyt juoksemaan. Mahdollisimman hellästi toki ja samalla selittäen miksi kesken ruokailun ei saa juosta vaan pitää istua omalla paikalla. Ei vaatinut kuin muutaman toiston niin nämä lapset asettui.

Ryhmän ope kertoi ettei he uskalla koskea lapsiin, koska talon erityisopettaja oli pitänyt luennon siitä miten se on lainvastaista 😂 Tällä alalla pitää olla myös pokkaa tehdä niin kuin sydän sanoo että on oikein. Minusta se tuo jokaiselle lapselle pikemminkin turvaa että aikuinen uskaltaa hänet pysäyttää ja ottaa syliin, asettaa rajoja eikä hätkähdä lapsen kiukkua ja uhoa. Tottakai on lapsia joille esim sylissä pitäminen on syystä x ja y ihan OIKEASTI ahdistavaa ja heidän kanssa pitää keksiä hieman eri keinoja, mutta suurin osa lapsista kestää kyllä täysin sen että heitä fyysisesti rajoitetaan pitämällä kädestä kiinni tai ottamalla syliin, etenkin kun aikuinen on hänelle tuttu ja muutoin turvallinen.

Mitä ihmettä?

Eikö todellakaan kukaan reagoinut tuohon erityisopettajan väittämään jostain lainvastaisuudesta? Erkkaope ei ole mikään oikeusoppinut. Millaisia työyhteisöjä nämä päiväkodit oikein ovat? Kuka vaan voi päättää alkaa julistaa omia oppejaan ja ideologioitaan ja muut värisevät peloissaan, tottelevat mitään kyseenalaistamatta? Aina pitää selvittää, mistä tieto on peräisin ja kuinka relevanttia se on.

Luepa se varhaiskasvatuslaki. Se ei anna minkäänlaisia oikeuksia lapsesta kiinni ottamiseen tai muuhun fyysiseen rajoittamiseen. Suomi on oikeusvaltio, ja täällä kaikenlainen toiseen ihmiseen kajoaminen on kielletty, jollei sitä ole erikseen lailla sallittu.

Esimerkiksi perusopetuslaissa on pykäliä jotka sallivat fyysisen rajoittamisen tietyissä tilanteissa, mutta opettajille on usein annettu tuomioita jos ovat ylittäneet valtuutensa. Esimerkiksi lapsen poistamisesta ruokalasta tuli tuomio, koska laki sallii lapsen poistamisen vain luokasta tai muusta opetustilasta. Koulunkäyntiavustajille ja iltapäiväkerhonohjaajille perusopetuslaki ei anna mitään oikeuksia fyysiseen rajoittamiseen, ja niinpä he eivät niitä keinoja myöskään käytä.

Tässä ketjussa puhutaan varhaiskasvatuksesta. Varhaiskasvatuslaki ei kiellä lapsen fyysistä rajoittamista. Lastenhoitajien, sosionomien ja varhaiskasvatuksen opettajien sekä erityisopettajien koulutuksissa opetetaan kattavasti, kuinka alle kouluikäisiä lapsia kasvatetaan.

Ammattikasvatrajat eivät etsi toimintatapatietoa tai lakitietoa vauva. fi sivustolta eivätkä muualta somesta tai yksittäisiltä asiakkailta. Työtä ohjataan esihenkilöportaista ja liittojen toimesta, tarvittaessa kaupungin lakimiehet ohjeistavat.

En tiedä, mikä sinun traumasi on. Olet nyt useassa viestissä tuonut pahaa oloasi esiin, etkä ole saanut nähtävästi mielenrauhaa. Ehkä olet itse kokenut tai aiheuttanut kipua jollekin tai mikä lie tilanteesi. Toivottavasti saat siihen apua, että pääset jatkamaan elämääsi turvallisin mielin.

Päiväkodeissa työntekijät eivät kohtele lapsia fyysisesti tai henkisesti väkivaltaisesti. Ikätasostaan johtuen lapset kohtelevat todella usein. Siihen puututaan aina, kun se havaitaan. Aina sanallisesti, tarvittaessa lisäksi fyysisesti. Tämä tuo tilanteessa läsnä olevien lasten kehoille ja mielille kokemuksen luotettavasta aikuisesta, ja turvallisuudentunteen. Lapset kokeilevat samaa asiaa usein, sillä toisto ja johdonmukainen reagointi aikuisten taholta tuovat varmuuden. Siis oppimiskokemuksen, näin asia on. Vain siten syntyy kokemus kuulumosesta yhteisöön, tieto, mitä minulta odotetaan ja mitä voin odottaa muilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastenhoitaja. kirjoitti:

Olen ollut 10 vuotta lastenhoitajana, välissä olin 3 vuotta pois opiskelemassa muuta. Kun palasin niin huomasin tuon että lapsen koskemattomuus (joka on toki tärkeä asia) oli viety aivan överille tasolle.

Ryhmä johon meni oli hyvin rauhaton ja siellä oli muutama todellinen tuentarvitsija, mutta osa rauhattomuutta oli mielestäni täysin henkilökunnan arkuutta puuttua tilanteisiin fyysisesti.

Lapset mm. keksivät pihalla loskakelillä riisua kengät ja heitellä niitä pitkin pihaa. Nuorehko ope ja avustaja yritti puhumalla saada lapsia laittamaan kenkiä jalkaan, mutta lapset ei ottaneet kuuleviin korviinsa asiaa vaan suoraan nauroivat päälle ja jatkoivat touhujaan. Minä nappasin kaksi lasta kainaloon ja vein toisen eteisen toiseen nurkkaan ja toisen toiseen nurkkaan istumaan ja sanoin että voimme istua tässä loppu-ulkoilun jos kengät ei mene takaisin jalkaan ja pysy niissä. Toinen koitti livistää takaisin ulos sukkasillaan ja nappasin hänet takaisin paikoilleen. Lopulta kengät meni jalkaan ja palattiin ulos leikkimään.

Lasten oli myös vaikea rauhottua mm istumaan ruokapöytään, pukea, olla piirissä edes pientä hetkeä ja he juoksi ja riehui ympäri osastoa, mm. heitellen tavaroita minua ja muita lapsia päin. Todellakin menin ja otin näitä lapsia kädestä kiinni ja pidin mm. piirissä ja ruokapöydässä sylissä enkä päästänyt juoksemaan. Mahdollisimman hellästi toki ja samalla selittäen miksi kesken ruokailun ei saa juosta vaan pitää istua omalla paikalla. Ei vaatinut kuin muutaman toiston niin nämä lapset asettui.

Ryhmän ope kertoi ettei he uskalla koskea lapsiin, koska talon erityisopettaja oli pitänyt luennon siitä miten se on lainvastaista 😂 Tällä alalla pitää olla myös pokkaa tehdä niin kuin sydän sanoo että on oikein. Minusta se tuo jokaiselle lapselle pikemminkin turvaa että aikuinen uskaltaa hänet pysäyttää ja ottaa syliin, asettaa rajoja eikä hätkähdä lapsen kiukkua ja uhoa. Tottakai on lapsia joille esim sylissä pitäminen on syystä x ja y ihan OIKEASTI ahdistavaa ja heidän kanssa pitää keksiä hieman eri keinoja, mutta suurin osa lapsista kestää kyllä täysin sen että heitä fyysisesti rajoitetaan pitämällä kädestä kiinni tai ottamalla syliin, etenkin kun aikuinen on hänelle tuttu ja muutoin turvallinen.

Mitä ihmettä?

Eikö todellakaan kukaan reagoinut tuohon erityisopettajan väittämään jostain lainvastaisuudesta? Erkkaope ei ole mikään oikeusoppinut. Millaisia työyhteisöjä nämä päiväkodit oikein ovat? Kuka vaan voi päättää alkaa julistaa omia oppejaan ja ideologioitaan ja muut värisevät peloissaan, tottelevat mitään kyseenalaistamatta? Aina pitää selvittää, mistä tieto on peräisin ja kuinka relevanttia se on.

Luepa se varhaiskasvatuslaki. Se ei anna minkäänlaisia oikeuksia lapsesta kiinni ottamiseen tai muuhun fyysiseen rajoittamiseen. Suomi on oikeusvaltio, ja täällä kaikenlainen toiseen ihmiseen kajoaminen on kielletty, jollei sitä ole erikseen lailla sallittu.

Esimerkiksi perusopetuslaissa on pykäliä jotka sallivat fyysisen rajoittamisen tietyissä tilanteissa, mutta opettajille on usein annettu tuomioita jos ovat ylittäneet valtuutensa. Esimerkiksi lapsen poistamisesta ruokalasta tuli tuomio, koska laki sallii lapsen poistamisen vain luokasta tai muusta opetustilasta. Koulunkäyntiavustajille ja iltapäiväkerhonohjaajille perusopetuslaki ei anna mitään oikeuksia fyysiseen rajoittamiseen, ja niinpä he eivät niitä keinoja myöskään käytä.

Kyllä kiinnipitotilanteita saa tulla. Ja pitää tulla, mikäli lapsi satuttaa itseään tai muita.

Täytyy vain itse pysyä rauhallisena ja tietää mitä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Minä retuutin yhden paskiaisen viime viikolla ulkoa sisälle heitteli jäisiä lumikokkareita pienempien niskaan ja kiroili kuin rekkamies. Kun yritin puhumalla saada käytöksen loppumaan, potki minua ja huusi huóraa.

Otin niskapersotteella veltoksi valuneen jässikän kiinni ja kannoin eteiseen. Kerroin etten huoli ulos että alkakoot riisumaan vaatteitaan vaan.

Ei todellakaan kiinnosta vaikka saisin potkut. Ihan sama. Pääsisipä eroon tästä työstä. Ja jos pomo tulee mussuttamaan yhtään, sanon että onnea rekryyn.

Miksi tuosta saisi potkut? Siksikö, että puutuit lapsen käytökseen joka vaaransi muiden lasten terveyden ja hyvinvoinnin? Siellä pihalla voi olla tyyliin 80 lasta samaan aikaan, siellä ei todellakaan ole mahdollisuutta kenenkään lapsen toimia kuin hirviö kuningas muista viis eikä todellakaan kasvattaja voi irrota olemaan yhden hirviökuninkaan vanavedessä koko ulkoilun ajan ettei hän vain satuttaisi muita/rikkoisi ikkunoita jäälohkareillaan yms.

Joskus ei muu auta, silloin toimitaan juurikin noin, ei se ole kiellettyä, päinvastoin!!

En tiedä miten toimit/te jälkipyykin suhteen, mutta meillä vähänkin vastaavissa tilanteissa asia infotaan vanhemmalle, kun hän lastaan hakee, sanotaan suoraan päivän kuulumisten yhteydessä, että tänään kävi näin ja piti rajoittaa tällä tavalla, ihan yhteisen hyvän nimissäkin.

Toistaiseksi kukaan vanhemmista ei ole tilanteessa nostanut "meteliä" jotenkin väärin toimimisesta tms, liekö meillä sitten fiksuja vanhempia.

Oman oikeusturvan kannalta tietyt tilanteet kannattaa hoitaa niin, että siinä on 2 kasvattajaa tai ainakin, että joku toinenkin kasvattaja sen näkee, on sitten muutakin kuin se oma sama vs lapsen sana ja meillä tietyt asiat infotaan samantien pomolle, ihan siltä varalta josko vanhempi ottaisi yhteyttä jos olisi ottanut herneen nenään.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa puhutaan varhaiskasvatuksesta. Varhaiskasvatuslaki ei kiellä lapsen fyysistä rajoittamista. Lastenhoitajien, sosionomien ja varhaiskasvatuksen opettajien sekä erityisopettajien koulutuksissa opetetaan kattavasti, kuinka alle kouluikäisiä lapsia kasvatetaan.

Perustuslaki ja rikoslaki kieltävät kaikkien ihmisten fyysisen rajoittamisen jollei sitä ole jossain laissa erikseen sallittu.

Se, että varhaiskasvatuslaki ei kiellä lapsen fyysistä rajoittamista ei siis riitä, vaan varhaiskasvatuslaista tulisi löytyä säännös joka sallii lapsen fyysisen rajoittamisen jotta se olisi sallittua.

Juuri tästä syystä useimmissa kunnissa on ihan virallinen virkamiesten laatima ohjekin siitä, että fyysinen rajoittaminen ei ole sallittua päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä retuutin yhden paskiaisen viime viikolla ulkoa sisälle heitteli jäisiä lumikokkareita pienempien niskaan ja kiroili kuin rekkamies. Kun yritin puhumalla saada käytöksen loppumaan, potki minua ja huusi huóraa.

Otin niskapersotteella veltoksi valuneen jässikän kiinni ja kannoin eteiseen. Kerroin etten huoli ulos että alkakoot riisumaan vaatteitaan vaan.

Ei todellakaan kiinnosta vaikka saisin potkut. Ihan sama. Pääsisipä eroon tästä työstä. Ja jos pomo tulee mussuttamaan yhtään, sanon että onnea rekryyn.

90-luvulla tuota samaa ajattelutapaa oli ruumiillisen kurituksen suhteen. Osa vanhemman polven hoitajista ajatteli, että kyllähän lapselle nyt pitää voida luunappi antaa tai pestä lapsen suu saippualla. Nykyisin onneksi kaikki ymmärtävät, ettei ruumiillinen kuritus ole hyväksyttävää.

Maailma menee eteenpäin ja boomerit taistelevat vastaan. Aika kuitenkin lopulta jättää boomereista.