Oletteko te voineet luottaa vanhempiinne?
Kommentit (20)
Turvaton lapsuus, ei ollut heidän vikansa.
Kuolleita ovat.
Isääni kyllä, äitiini en. Äiti oli narsisti ja itsekäs.
En tosiaankaan, alkoholistiin ei voi koskaan luottaa
En, arpapeliä. Isä kun kutsui r aiskaajaani kahville ja löi minulle luuria korvaan tuli selväksi että sieltä ei ainakaan ole odotettavissa enää mitään muuta kuin sitä mitä miehiltä nyt on: väkivaltaa ja r aiskaamista. Äiti on ailahtelevainen ja epävakaa, toisinaan kuitenkin ihan ok kunnossa. Häntäkin kuitenkin vaivaa erinäiset maailmankatsomukselliset ongelmat, jotka aiheuttavat haasteita sekä hänen sietämiseensä että yhteistyöhön hänen kanssaan. Mutta meillä on sentään jotakin yhteistä, joskin hänkin on syyllistynyt väkivaltaan ja erittäin julmiin metodeihin minua kohtaan
Luottaa, millä tavoin? Missä asiassa?
Vanhempani eivät koskaan ole pettäneet minua ja heiltä on aina saanut henkistä tukea, joskin joskus se tuki on ollut erilaista kuin olisin toivonut. Jumalia he eivät ole, eivätkä ihmeisiin pysty, he eivät ole voineet pelastaa minua mistään sairauksista tai taloudellisista ongelmista mitä matkaan on tullut. Nyt isäni on kuollut ja äitini suree - roolit ovat kääntyneet niin päin, että minä tuen äitiäni.
Saatoin luottaa siihen että remmiä tuli harva se päivä.
En ole koskaan voinut luottaa vanhempiini. Isääni ei perhe-elämä kiinnostanut ja äidillänikin menivät aina omat tarpeet kaiken edelle.
Vanhempiini luotan tietenkin, mutta äidin kissaan ei voi luottaa lainkaan. Ei tottele käskyjä. Käy härkkimässä ja nuolemassa kaikkia ruokatuotteita ja astioita, joten en suostu syömään mitään vanhempieni luona.
En oikeasti.
Toinen henkisesti ja paljon fyysisesti poissaoleva/poistyöntävä alkoholisti, ehkä autisminpiirteinen, toinen selkeä kyykyttävä raivoava ja hylkäävä narsisti.
Ei toivoakaan perheenperustamisesta, ihan tuuria etten päätynyt sairaseläkeläiseksi mutta en olisi varmaan tuota häviötä enää kestänyt.
Katselen you tuben ihanan tavallisia tyyppejä kuten Melkoelliä ymmärtääkseni miten normaalit ihmiset elävät ja kelailevat.
Suurimmaksi osaksi pystyin. Teininä oli aika jolloin en pystynyt luottamaan isään, viina alkoi viedä häntä. Sai kuitenkin lopulta korkin kiinni ja pystyin taas luottamaan.
Vanhempani elivät tuon jälkeen vielä pitkän ja hyvän elämän, kannattelee yhäkin minua vaikkei heitä enää ole.
Voin luottaa siihen, että kaikkea mitä kerron voidaan käyttää aseena minua vastaan, ja siihen että kaikki mitä teen on väärin.
Joissakin asioissa. Ei ihan kaikissa. Äidille ei voi kertoa mitään yksityistä, kun levittää kaiken ympäri ystäväpiiriään, jotka levittävät siitä eteenpäin, todennäköisesti vielä vähän erilaisina versioina. Muuten kyllä luotettava, siis asiallisissa asioissa.
Olen äidirakkautta veljeäni ajallisesti vähemmän saanut siskoni. Äitiini en ole voinut luottaa koskaan ja hän ryöstikin minut isän kuoleman jälkeen perinnönjaossa huijaamalla liian pienellä verotusarvolla. Isä sentään oli yliveto.
Vierailija kirjoitti:
Voin luottaa siihen, että kaikkea mitä kerron voidaan käyttää aseena minua vastaan, ja siihen että kaikki mitä teen on väärin.
Oletko sinä minä?
En