Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19761)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä 10 kk - juuri 1 v. täyttäneitä vauvoja olisi tulossa hoitoon ovista ja ikkunoista. Osalla on varmasti kyse rahasta, mutta kyllä osa tulee "sosiaalistumaan" koko päiväksi.
Niimpä. Meille tuli vuodenvaihteessa paljon niitä alle 1v ja jonossa pitkä lista samanmoisia. Just niitä vauvoja on kummassakin pientenryhmässä. Pienimmät sen 9kk. Kaikilla ei edes kumpikin vanhempi töissä. Silti pitkää päivää.
Samat kokemukset, osa tekee pidempää päivää kuin henkilökunta. Suunniilleen kaikilla valuu nenä ja kotipäiviä ei siltikään pidetä, seuraavaksi sairastaa sitten työntekijät
8-10 tunnin päivät ihan normi näillä virikevekaroilla. Monet tulevat hoitoon n. 1,5 vuotiaina kun äiti jää uudelle äitiysvapaalle, siis äiti ei ole ollut välissä töissä ja tämä virikevekara on ollut kotihoidossa. Mahtaa tuntua vekarasta kivalta tulla hoitoon ja hups, kohta kotona onkin vauva joka vie kaiken huomion. Virikevekara on hoidossa joka päivä ma-pe, myös silloin kun sekä äiti, että isä ovat yhtäaikaa perhevapailla. Hoidossa myös lomilla kun eihän virikevekaran hyvää päivärytmiä ole hyvä sekoittaa ja tykkää nähdä kavereita joka päivä. Ai niin, nukkua saa saa 21,5 minuuttia ettei yöunet häiriinny eli virikevekara saadaan nukkumaan kotona klo 18 kun on haettu päiväkodista klo 17.
Vaikka kuinka olen ammattilainen, niin psyykeni ja oikeudentajuni ei meinaa tätä kestää. Moraalini on ihan toisenlainen. Olen pyytänyt, etten olisi enää työssä pienillä. En pysty.
Sama. Ja vaikka en ole ollut pitkään alalla, en vaan pysty jatkamaan muun muassa tämän takia. Kamalinta tässä työssä on huomata se, kuinka vanhemmat eivät välitä omista lapsistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette siitä, että yhä useampi 1v. on päiväkodissa 10-11 tuntista päivää joka ikinen arkipäivä? Ja mitä pidemmälle kevät menee, sitä useampi perhe alkaa venyttää päiviä aamusta ja illasta. Onko perheiden jaksaminen näin kortilla? Voiko varhaiskasvatus enää olla ainoa tukimuoto tällaisille perheille?
Käytännössä monilla paikkakunnilla se varhaiskasvatus on tasan ainoa perhettä oikeasti auttava tukimuoto mitä on tarjolla koska kaikki muut perheiden palvelut on ajettu alas ja myös aikuisten mt-palvelut joista voisi tukea siihen jaksamisen parantamiseen saada ovat aivan tukossa. Jos tuen tarve lapsenhoitoon perheellä on 10-11h/päivä niin varmaan järkikin sen sanoo, että lakisääteinen 2h kotipalvelua viikossa max 3 kk ajan jonka jälkeen perhe on omillaan tai parin tunnin kerho viikossa ei siinä auta mitään. Lastensuojelun kauttakin ensimmäinen tukimuoto on se varhaiskasvatuspaikan järjestäminen lapsille, seuraava tukiporras on sitten sijoitus johon tietysti ei helposti lähdetä perheiden massiivisissa ongelmissakaan koska se on niin valtavan kallista. Varhaiskasvatukseen tukeudutaan, koska niin monille se on ainoa saatavilla oleva tapa helpottaa omaa jaksamista.
Ehkä tuossa tapauksessa kannattaisi lapsi antaa sijoitukseen?
Sijoitus voi maksaa kunnalle jopa 600€ per päivä. Luuleeko joku, että se on subjektiivinen oikeus? Yksikään sossu ei ala sijoittelemaan, jos päivähoidolla asiasta selvitään.
Pienelle lapselle olisi parempi päästä perheeseen sijoitukseen, kuin käytänössä asua laitoksessa.
Sijaisperheistä on valtavaa pulaa. Toisekseen lastensuojelulain mukaan sijoitukseen mennään mikäli lapsen henki ja terveys ja ikätasoinen kasvu ja kehitys vaarantuvat JA lievemmillä keinoilla ei tilannetta saada hoidettua. Eli jos päivähoidolla sinne kotiin saadaan parempaa jaksamista, ei sijoitus todellakaan lain antama mahdollisuus. Sijaisperheille myös maksetaan huomattavasti enemmän kuin mitä päivähoito maksaa.
90% perheistä eivät pysty hoitamaan lapsiaan normaalisti, vaan tarvitsevat erityistukea?
Kannattaisi miettiä siellä lapsiperheitten kanssa työskennellessänne miten voistte auttaa noita perheitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette siitä, että yhä useampi 1v. on päiväkodissa 10-11 tuntista päivää joka ikinen arkipäivä? Ja mitä pidemmälle kevät menee, sitä useampi perhe alkaa venyttää päiviä aamusta ja illasta. Onko perheiden jaksaminen näin kortilla? Voiko varhaiskasvatus enää olla ainoa tukimuoto tällaisille perheille?
Käytännössä monilla paikkakunnilla se varhaiskasvatus on tasan ainoa perhettä oikeasti auttava tukimuoto mitä on tarjolla koska kaikki muut perheiden palvelut on ajettu alas ja myös aikuisten mt-palvelut joista voisi tukea siihen jaksamisen parantamiseen saada ovat aivan tukossa. Jos tuen tarve lapsenhoitoon perheellä on 10-11h/päivä niin varmaan järkikin sen sanoo, että lakisääteinen 2h kotipalvelua viikossa max 3 kk ajan jonka jälkeen perhe on omillaan tai parin tunnin kerho viikossa ei siinä auta mitään. Lastensuojelun kauttakin ensimmäinen tukimuoto on se varhaiskasvatuspaikan järjestäminen lapsille, seuraava tukiporras on sitten sijoitus johon tietysti ei helposti lähdetä perheiden massiivisissa ongelmissakaan koska se on niin valtavan kallista. Varhaiskasvatukseen tukeudutaan, koska niin monille se on ainoa saatavilla oleva tapa helpottaa omaa jaksamista.
Ehkä tuossa tapauksessa kannattaisi lapsi antaa sijoitukseen?
Sijoitus voi maksaa kunnalle jopa 600€ per päivä. Luuleeko joku, että se on subjektiivinen oikeus? Yksikään sossu ei ala sijoittelemaan, jos päivähoidolla asiasta selvitään.
Pienelle lapselle olisi parempi päästä perheeseen sijoitukseen, kuin käytänössä asua laitoksessa.
Sijaisperheistä on valtavaa pulaa. Toisekseen lastensuojelulain mukaan sijoitukseen mennään mikäli lapsen henki ja terveys ja ikätasoinen kasvu ja kehitys vaarantuvat JA lievemmillä keinoilla ei tilannetta saada hoidettua. Eli jos päivähoidolla sinne kotiin saadaan parempaa jaksamista, ei sijoitus todellakaan lain antama mahdollisuus. Sijaisperheille myös maksetaan huomattavasti enemmän kuin mitä päivähoito maksaa.
90% perheistä eivät pysty hoitamaan lapsiaan normaalisti, vaan tarvitsevat erityistukea?
Kannattaisi miettiä siellä lapsiperheitten kanssa työskennellessänne miten voistte auttaa noita perheitä.
Hah, laiskoja ja mukavuudenhaluisia ovat suurin osa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette siitä, että yhä useampi 1v. on päiväkodissa 10-11 tuntista päivää joka ikinen arkipäivä? Ja mitä pidemmälle kevät menee, sitä useampi perhe alkaa venyttää päiviä aamusta ja illasta. Onko perheiden jaksaminen näin kortilla? Voiko varhaiskasvatus enää olla ainoa tukimuoto tällaisille perheille?
Käytännössä monilla paikkakunnilla se varhaiskasvatus on tasan ainoa perhettä oikeasti auttava tukimuoto mitä on tarjolla koska kaikki muut perheiden palvelut on ajettu alas ja myös aikuisten mt-palvelut joista voisi tukea siihen jaksamisen parantamiseen saada ovat aivan tukossa. Jos tuen tarve lapsenhoitoon perheellä on 10-11h/päivä niin varmaan järkikin sen sanoo, että lakisääteinen 2h kotipalvelua viikossa max 3 kk ajan jonka jälkeen perhe on omillaan tai parin tunnin kerho viikossa ei siinä auta mitään. Lastensuojelun kauttakin ensimmäinen tukimuoto on se varhaiskasvatuspaikan järjestäminen lapsille, seuraava tukiporras on sitten sijoitus johon tietysti ei helposti lähdetä perheiden massiivisissa ongelmissakaan koska se on niin valtavan kallista. Varhaiskasvatukseen tukeudutaan, koska niin monille se on ainoa saatavilla oleva tapa helpottaa omaa jaksamista.
Ehkä tuossa tapauksessa kannattaisi lapsi antaa sijoitukseen?
Sijoitus voi maksaa kunnalle jopa 600€ per päivä. Luuleeko joku, että se on subjektiivinen oikeus? Yksikään sossu ei ala sijoittelemaan, jos päivähoidolla asiasta selvitään.
Pienelle lapselle olisi parempi päästä perheeseen sijoitukseen, kuin käytänössä asua laitoksessa.
Sijaisperheistä on valtavaa pulaa. Toisekseen lastensuojelulain mukaan sijoitukseen mennään mikäli lapsen henki ja terveys ja ikätasoinen kasvu ja kehitys vaarantuvat JA lievemmillä keinoilla ei tilannetta saada hoidettua. Eli jos päivähoidolla sinne kotiin saadaan parempaa jaksamista, ei sijoitus todellakaan lain antama mahdollisuus. Sijaisperheille myös maksetaan huomattavasti enemmän kuin mitä päivähoito maksaa.
Eikö lastensuojelun pitäisi ajatella myös sen lapsen jaksamista? Käykääpä joskus viikko tekemässä samanlainen 50-tuntinen varhaiskasvatusviikko, kuin ne teidän asiakasperheidenne 1-vuotiaat ja miettikää, jaksaisitteko sitä seuraavatkin 51 viikkoa vuodessa, lomia olisi vain arkipyhät ja viikonloput.
Onko se edes vanhemmille riittävä tuki, jos päiväkodin ansiosta jaksavat huolehtia lapsistaan vain muutaman tunnin arkipäivisin? Kun oman kokemukseni mukaan se vanhempien jaksaminen ei koskaan tuosta parane, vaan ne lapset ovat päiväkodissa pitkää päivää ympäri vuoden koko varhaiskasvatusvuotensa. Miten nämä vanhemmat yhtäkkiä sitten osaavat viettää tasapainoista arkea lastensa kanssa, kun nämä menevät kouluun ja ovat yhtäkkiä valtaosan arjesta vanhempien vastuulla?
Eikö olisi kannattavampaa tukea niitä vanhempia pyörittämään perhearkea? Ymmärrän, että ei ole resursseja, mutta kun kohta ollaan siinä pisteessä, ettei niitä resursseja ole enää varhaiskasvatuksessakaan. Se ei ole lapsen etu, että hänet viedään huonoista kotioloista päiviksi huonoihin laitosoloihin, jossa jatkuvasti vaihtuvat, kouluttamattomat sijaiset eivät edes muista lapsen nimeä. Tästä heittopussina olosta kärsivät vain ja ainoastaan ne lapset, joita käsittääkseni lastensuojelun kuuluisi suojella.
Valitettavan monen lapsen kohdalla sosiaalihuolto joutuu ennemmin tai myöhemmin ottamaan suurempaa roolia ja lopulta tekemään niitä sijoituksia viimeistään lapsen ollessa teini-ikäinen ja siinä vaiheessa kasvatuskumppanina lastensuojelun kanssa toimii varhaiskasvatuksen sijaan poliisi, kun vanhemmat eivät vieläkään jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette siitä, että yhä useampi 1v. on päiväkodissa 10-11 tuntista päivää joka ikinen arkipäivä? Ja mitä pidemmälle kevät menee, sitä useampi perhe alkaa venyttää päiviä aamusta ja illasta. Onko perheiden jaksaminen näin kortilla? Voiko varhaiskasvatus enää olla ainoa tukimuoto tällaisille perheille?
Käytännössä monilla paikkakunnilla se varhaiskasvatus on tasan ainoa perhettä oikeasti auttava tukimuoto mitä on tarjolla koska kaikki muut perheiden palvelut on ajettu alas ja myös aikuisten mt-palvelut joista voisi tukea siihen jaksamisen parantamiseen saada ovat aivan tukossa. Jos tuen tarve lapsenhoitoon perheellä on 10-11h/päivä niin varmaan järkikin sen sanoo, että lakisääteinen 2h kotipalvelua viikossa max 3 kk ajan jonka jälkeen perhe on omillaan tai parin tunnin kerho viikossa ei siinä auta mitään. Lastensuojelun kauttakin ensimmäinen tukimuoto on se varhaiskasvatuspaikan järjestäminen lapsille, seuraava tukiporras on sitten sijoitus johon tietysti ei helposti lähdetä perheiden massiivisissa ongelmissakaan koska se on niin valtavan kallista. Varhaiskasvatukseen tukeudutaan, koska niin monille se on ainoa saatavilla oleva tapa helpottaa omaa jaksamista.
Ehkä tuossa tapauksessa kannattaisi lapsi antaa sijoitukseen?
Sijoitus voi maksaa kunnalle jopa 600€ per päivä. Luuleeko joku, että se on subjektiivinen oikeus? Yksikään sossu ei ala sijoittelemaan, jos päivähoidolla asiasta selvitään.
Pienelle lapselle olisi parempi päästä perheeseen sijoitukseen, kuin käytänössä asua laitoksessa.
Sijaisperheistä on valtavaa pulaa. Toisekseen lastensuojelulain mukaan sijoitukseen mennään mikäli lapsen henki ja terveys ja ikätasoinen kasvu ja kehitys vaarantuvat JA lievemmillä keinoilla ei tilannetta saada hoidettua. Eli jos päivähoidolla sinne kotiin saadaan parempaa jaksamista, ei sijoitus todellakaan lain antama mahdollisuus. Sijaisperheille myös maksetaan huomattavasti enemmän kuin mitä päivähoito maksaa.
Eikö lastensuojelun pitäisi ajatella myös sen lapsen jaksamista? Käykääpä joskus viikko tekemässä samanlainen 50-tuntinen varhaiskasvatusviikko, kuin ne teidän asiakasperheidenne 1-vuotiaat ja miettikää, jaksaisitteko sitä seuraavatkin 51 viikkoa vuodessa, lomia olisi vain arkipyhät ja viikonloput.
Onko se edes vanhemmille riittävä tuki, jos päiväkodin ansiosta jaksavat huolehtia lapsistaan vain muutaman tunnin arkipäivisin? Kun oman kokemukseni mukaan se vanhempien jaksaminen ei koskaan tuosta parane, vaan ne lapset ovat päiväkodissa pitkää päivää ympäri vuoden koko varhaiskasvatusvuotensa. Miten nämä vanhemmat yhtäkkiä sitten osaavat viettää tasapainoista arkea lastensa kanssa, kun nämä menevät kouluun ja ovat yhtäkkiä valtaosan arjesta vanhempien vastuulla?
Eikö olisi kannattavampaa tukea niitä vanhempia pyörittämään perhearkea? Ymmärrän, että ei ole resursseja, mutta kun kohta ollaan siinä pisteessä, ettei niitä resursseja ole enää varhaiskasvatuksessakaan. Se ei ole lapsen etu, että hänet viedään huonoista kotioloista päiviksi huonoihin laitosoloihin, jossa jatkuvasti vaihtuvat, kouluttamattomat sijaiset eivät edes muista lapsen nimeä. Tästä heittopussina olosta kärsivät vain ja ainoastaan ne lapset, joita käsittääkseni lastensuojelun kuuluisi suojella.
Valitettavan monen lapsen kohdalla sosiaalihuolto joutuu ennemmin tai myöhemmin ottamaan suurempaa roolia ja lopulta tekemään niitä sijoituksia viimeistään lapsen ollessa teini-ikäinen ja siinä vaiheessa kasvatuskumppanina lastensuojelun kanssa toimii varhaiskasvatuksen sijaan poliisi, kun vanhemmat eivät vieläkään jaksa.
Lastenhoitaja on töissä päiväkodissa. Lapsi ei. Lapsi viettää päiväkodissa päivääsnä hyvin samoin kuin se päivä kotonakin menisi. On leikkiä, ruokailua, pottailua, nukkumista. Se ero saattaa olla, että kotona ei jakseta ehkä hoitaa yhtä hyvin. Tai se vauva valvottaa kaikkia. Tai se nepsy isoveli pyrkii hakkaamaan tms.
Kouluiässä lapsi osaa jo itsekin selvitä. Koululainen osaa ottaa itse ruokaa ja ruomaa, käy vessassa, ei tarvitse kenenkään huolehtia vaipoista. Lastensuojelulla ei ole kotiin vietävää lastenhoitopalvelua olemassa. Jokainen ymmärtää, että kotiin vietävät palvelut ovat rutkasti kalliimpia kuin normi päivähoito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saadaanko me 50€/kk lisää liksaa vai tuleeko sitäkään?
Eniten ahdistaa jatkuvasti saikuttavat työkaverit. Joka päivä on pelko töihin mennessä tuleeko kukaan tiimikavereista töihin vai taasko ollaan poissa milloin milläkin verukkeella. Väsymyksestähän ne poissaolot kertoo, enkä minäkään enää jaksa yrittää selviytyä päivästä toiseen ylisuuren lapsilauman kanssa. Työ on muuttunut aivan hirveäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette siitä, että yhä useampi 1v. on päiväkodissa 10-11 tuntista päivää joka ikinen arkipäivä? Ja mitä pidemmälle kevät menee, sitä useampi perhe alkaa venyttää päiviä aamusta ja illasta. Onko perheiden jaksaminen näin kortilla? Voiko varhaiskasvatus enää olla ainoa tukimuoto tällaisille perheille?
Käytännössä monilla paikkakunnilla se varhaiskasvatus on tasan ainoa perhettä oikeasti auttava tukimuoto mitä on tarjolla koska kaikki muut perheiden palvelut on ajettu alas ja myös aikuisten mt-palvelut joista voisi tukea siihen jaksamisen parantamiseen saada ovat aivan tukossa. Jos tuen tarve lapsenhoitoon perheellä on 10-11h/päivä niin varmaan järkikin sen sanoo, että lakisääteinen 2h kotipalvelua viikossa max 3 kk ajan jonka jälkeen perhe on omillaan tai parin tunnin kerho viikossa ei siinä auta mitään. Lastensuojelun kauttakin ensimmäinen tukimuoto on se varhaiskasvatuspaikan järjestäminen lapsille, seuraava tukiporras on sitten sijoitus johon tietysti ei helposti lähdetä perheiden massiivisissa ongelmissakaan koska se on niin valtavan kallista. Varhaiskasvatukseen tukeudutaan, koska niin monille se on ainoa saatavilla oleva tapa helpottaa omaa jaksamista.
Ehkä tuossa tapauksessa kannattaisi lapsi antaa sijoitukseen?
Sijoitus voi maksaa kunnalle jopa 600€ per päivä. Luuleeko joku, että se on subjektiivinen oikeus? Yksikään sossu ei ala sijoittelemaan, jos päivähoidolla asiasta selvitään.
Pienelle lapselle olisi parempi päästä perheeseen sijoitukseen, kuin käytänössä asua laitoksessa.
Sijaisperheistä on valtavaa pulaa. Toisekseen lastensuojelulain mukaan sijoitukseen mennään mikäli lapsen henki ja terveys ja ikätasoinen kasvu ja kehitys vaarantuvat JA lievemmillä keinoilla ei tilannetta saada hoidettua. Eli jos päivähoidolla sinne kotiin saadaan parempaa jaksamista, ei sijoitus todellakaan lain antama mahdollisuus. Sijaisperheille myös maksetaan huomattavasti enemmän kuin mitä päivähoito maksaa.
Eikö lastensuojelun pitäisi ajatella myös sen lapsen jaksamista? Käykääpä joskus viikko tekemässä samanlainen 50-tuntinen varhaiskasvatusviikko, kuin ne teidän asiakasperheidenne 1-vuotiaat ja miettikää, jaksaisitteko sitä seuraavatkin 51 viikkoa vuodessa, lomia olisi vain arkipyhät ja viikonloput.
Onko se edes vanhemmille riittävä tuki, jos päiväkodin ansiosta jaksavat huolehtia lapsistaan vain muutaman tunnin arkipäivisin? Kun oman kokemukseni mukaan se vanhempien jaksaminen ei koskaan tuosta parane, vaan ne lapset ovat päiväkodissa pitkää päivää ympäri vuoden koko varhaiskasvatusvuotensa. Miten nämä vanhemmat yhtäkkiä sitten osaavat viettää tasapainoista arkea lastensa kanssa, kun nämä menevät kouluun ja ovat yhtäkkiä valtaosan arjesta vanhempien vastuulla?
Eikö olisi kannattavampaa tukea niitä vanhempia pyörittämään perhearkea? Ymmärrän, että ei ole resursseja, mutta kun kohta ollaan siinä pisteessä, ettei niitä resursseja ole enää varhaiskasvatuksessakaan. Se ei ole lapsen etu, että hänet viedään huonoista kotioloista päiviksi huonoihin laitosoloihin, jossa jatkuvasti vaihtuvat, kouluttamattomat sijaiset eivät edes muista lapsen nimeä. Tästä heittopussina olosta kärsivät vain ja ainoastaan ne lapset, joita käsittääkseni lastensuojelun kuuluisi suojella.
Valitettavan monen lapsen kohdalla sosiaalihuolto joutuu ennemmin tai myöhemmin ottamaan suurempaa roolia ja lopulta tekemään niitä sijoituksia viimeistään lapsen ollessa teini-ikäinen ja siinä vaiheessa kasvatuskumppanina lastensuojelun kanssa toimii varhaiskasvatuksen sijaan poliisi, kun vanhemmat eivät vieläkään jaksa.
Lastenhoitaja on töissä päiväkodissa. Lapsi ei. Lapsi viettää päiväkodissa päivääsnä hyvin samoin kuin se päivä kotonakin menisi. On leikkiä, ruokailua, pottailua, nukkumista. Se ero saattaa olla, että kotona ei jakseta ehkä hoitaa yhtä hyvin. Tai se vauva valvottaa kaikkia. Tai se nepsy isoveli pyrkii hakkaamaan tms.
Päiväkodissa on koko ajan vähintään 3-6 muun lapsen ympäröimänä, ja joka ryhmässä aina vähintään yksi (joskus useampikin) nepsy tai taapero, joka jatkuvasti satuttaa muita. Että siinä mielessä voi kyllä mennä ojasta allikkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette siitä, että yhä useampi 1v. on päiväkodissa 10-11 tuntista päivää joka ikinen arkipäivä? Ja mitä pidemmälle kevät menee, sitä useampi perhe alkaa venyttää päiviä aamusta ja illasta. Onko perheiden jaksaminen näin kortilla? Voiko varhaiskasvatus enää olla ainoa tukimuoto tällaisille perheille?
Käytännössä monilla paikkakunnilla se varhaiskasvatus on tasan ainoa perhettä oikeasti auttava tukimuoto mitä on tarjolla koska kaikki muut perheiden palvelut on ajettu alas ja myös aikuisten mt-palvelut joista voisi tukea siihen jaksamisen parantamiseen saada ovat aivan tukossa. Jos tuen tarve lapsenhoitoon perheellä on 10-11h/päivä niin varmaan järkikin sen sanoo, että lakisääteinen 2h kotipalvelua viikossa max 3 kk ajan jonka jälkeen perhe on omillaan tai parin tunnin kerho viikossa ei siinä auta mitään. Lastensuojelun kauttakin ensimmäinen tukimuoto on se varhaiskasvatuspaikan järjestäminen lapsille, seuraava tukiporras on sitten sijoitus johon tietysti ei helposti lähdetä perheiden massiivisissa ongelmissakaan koska se on niin valtavan kallista. Varhaiskasvatukseen tukeudutaan, koska niin monille se on ainoa saatavilla oleva tapa helpottaa omaa jaksamista.
Ehkä tuossa tapauksessa kannattaisi lapsi antaa sijoitukseen?
Sijoitus voi maksaa kunnalle jopa 600€ per päivä. Luuleeko joku, että se on subjektiivinen oikeus? Yksikään sossu ei ala sijoittelemaan, jos päivähoidolla asiasta selvitään.
Pienelle lapselle olisi parempi päästä perheeseen sijoitukseen, kuin käytänössä asua laitoksessa.
Sijaisperheistä on valtavaa pulaa. Toisekseen lastensuojelulain mukaan sijoitukseen mennään mikäli lapsen henki ja terveys ja ikätasoinen kasvu ja kehitys vaarantuvat JA lievemmillä keinoilla ei tilannetta saada hoidettua. Eli jos päivähoidolla sinne kotiin saadaan parempaa jaksamista, ei sijoitus todellakaan lain antama mahdollisuus. Sijaisperheille myös maksetaan huomattavasti enemmän kuin mitä päivähoito maksaa.
Eikö lastensuojelun pitäisi ajatella myös sen lapsen jaksamista? Käykääpä joskus viikko tekemässä samanlainen 50-tuntinen varhaiskasvatusviikko, kuin ne teidän asiakasperheidenne 1-vuotiaat ja miettikää, jaksaisitteko sitä seuraavatkin 51 viikkoa vuodessa, lomia olisi vain arkipyhät ja viikonloput.
Onko se edes vanhemmille riittävä tuki, jos päiväkodin ansiosta jaksavat huolehtia lapsistaan vain muutaman tunnin arkipäivisin? Kun oman kokemukseni mukaan se vanhempien jaksaminen ei koskaan tuosta parane, vaan ne lapset ovat päiväkodissa pitkää päivää ympäri vuoden koko varhaiskasvatusvuotensa. Miten nämä vanhemmat yhtäkkiä sitten osaavat viettää tasapainoista arkea lastensa kanssa, kun nämä menevät kouluun ja ovat yhtäkkiä valtaosan arjesta vanhempien vastuulla?
Eikö olisi kannattavampaa tukea niitä vanhempia pyörittämään perhearkea? Ymmärrän, että ei ole resursseja, mutta kun kohta ollaan siinä pisteessä, ettei niitä resursseja ole enää varhaiskasvatuksessakaan. Se ei ole lapsen etu, että hänet viedään huonoista kotioloista päiviksi huonoihin laitosoloihin, jossa jatkuvasti vaihtuvat, kouluttamattomat sijaiset eivät edes muista lapsen nimeä. Tästä heittopussina olosta kärsivät vain ja ainoastaan ne lapset, joita käsittääkseni lastensuojelun kuuluisi suojella.
Valitettavan monen lapsen kohdalla sosiaalihuolto joutuu ennemmin tai myöhemmin ottamaan suurempaa roolia ja lopulta tekemään niitä sijoituksia viimeistään lapsen ollessa teini-ikäinen ja siinä vaiheessa kasvatuskumppanina lastensuojelun kanssa toimii varhaiskasvatuksen sijaan poliisi, kun vanhemmat eivät vieläkään jaksa.
Lastenhoitaja on töissä päiväkodissa. Lapsi ei. Lapsi viettää päiväkodissa päivääsnä hyvin samoin kuin se päivä kotonakin menisi. On leikkiä, ruokailua, pottailua, nukkumista. Se ero saattaa olla, että kotona ei jakseta ehkä hoitaa yhtä hyvin. Tai se vauva valvottaa kaikkia. Tai se nepsy isoveli pyrkii hakkaamaan tms.
Kouluiässä lapsi osaa jo itsekin selvitä. Koululainen osaa ottaa itse ruokaa ja ruomaa, käy vessassa, ei tarvitse kenenkään huolehtia vaipoista. Lastensuojelulla ei ole kotiin vietävää lastenhoitopalvelua olemassa. Jokainen ymmärtää, että kotiin vietävät palvelut ovat rutkasti kalliimpia kuin normi päivähoito.
Onpas omituinen kommentti.
Päiväkotilaitos ei ole millään tavalla kuin kotona olisi. Ei yhtään kenellekään eikä yhtään millään tavalla.
Niin typerää edes sanoa tuollaista, joka ikinen ja minkä tieteenalan tutkimus tahansa on samaa mieltä, että ryhmässä ja homeisessa talossa tapahtuva kasvatustoiminta ei ole lapsen eikä työntekijän etu.
Siellä oleminen ja niiden paikkojen ominaisuudet ovat valinta. On valittu, että tehdään niistä tuollaisia. Vanhemmat valitsevat lapselleen päiväkotiin menemisen kotona olemisen sijaan. Työntekijät valitsevat, että menevät sinne joka aamu. Ei ketään sinne pakolla sisään kanneta.
Paitsi ne lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä olette siitä, että yhä useampi 1v. on päiväkodissa 10-11 tuntista päivää joka ikinen arkipäivä? Ja mitä pidemmälle kevät menee, sitä useampi perhe alkaa venyttää päiviä aamusta ja illasta. Onko perheiden jaksaminen näin kortilla? Voiko varhaiskasvatus enää olla ainoa tukimuoto tällaisille perheille?
Käytännössä monilla paikkakunnilla se varhaiskasvatus on tasan ainoa perhettä oikeasti auttava tukimuoto mitä on tarjolla koska kaikki muut perheiden palvelut on ajettu alas ja myös aikuisten mt-palvelut joista voisi tukea siihen jaksamisen parantamiseen saada ovat aivan tukossa. Jos tuen tarve lapsenhoitoon perheellä on 10-11h/päivä niin varmaan järkikin sen sanoo, että lakisääteinen 2h kotipalvelua viikossa max 3 kk ajan jonka jälkeen perhe on omillaan tai parin tunnin kerho viikossa ei siinä auta mitään. Lastensuojelun kauttakin ensimmäinen tukimuoto on se varhaiskasvatuspaikan järjestäminen lapsille, seuraava tukiporras on sitten sijoitus johon tietysti ei helposti lähdetä perheiden massiivisissa ongelmissakaan koska se on niin valtavan kallista. Varhaiskasvatukseen tukeudutaan, koska niin monille se on ainoa saatavilla oleva tapa helpottaa omaa jaksamista.
Ehkä tuossa tapauksessa kannattaisi lapsi antaa sijoitukseen?
Sijoitus voi maksaa kunnalle jopa 600€ per päivä. Luuleeko joku, että se on subjektiivinen oikeus? Yksikään sossu ei ala sijoittelemaan, jos päivähoidolla asiasta selvitään.
Pienelle lapselle olisi parempi päästä perheeseen sijoitukseen, kuin käytänössä asua laitoksessa.
Sijaisperheistä on valtavaa pulaa. Toisekseen lastensuojelulain mukaan sijoitukseen mennään mikäli lapsen henki ja terveys ja ikätasoinen kasvu ja kehitys vaarantuvat JA lievemmillä keinoilla ei tilannetta saada hoidettua. Eli jos päivähoidolla sinne kotiin saadaan parempaa jaksamista, ei sijoitus todellakaan lain antama mahdollisuus. Sijaisperheille myös maksetaan huomattavasti enemmän kuin mitä päivähoito maksaa.
Eikö lastensuojelun pitäisi ajatella myös sen lapsen jaksamista? Käykääpä joskus viikko tekemässä samanlainen 50-tuntinen varhaiskasvatusviikko, kuin ne teidän asiakasperheidenne 1-vuotiaat ja miettikää, jaksaisitteko sitä seuraavatkin 51 viikkoa vuodessa, lomia olisi vain arkipyhät ja viikonloput.
Onko se edes vanhemmille riittävä tuki, jos päiväkodin ansiosta jaksavat huolehtia lapsistaan vain muutaman tunnin arkipäivisin? Kun oman kokemukseni mukaan se vanhempien jaksaminen ei koskaan tuosta parane, vaan ne lapset ovat päiväkodissa pitkää päivää ympäri vuoden koko varhaiskasvatusvuotensa. Miten nämä vanhemmat yhtäkkiä sitten osaavat viettää tasapainoista arkea lastensa kanssa, kun nämä menevät kouluun ja ovat yhtäkkiä valtaosan arjesta vanhempien vastuulla?
Eikö olisi kannattavampaa tukea niitä vanhempia pyörittämään perhearkea? Ymmärrän, että ei ole resursseja, mutta kun kohta ollaan siinä pisteessä, ettei niitä resursseja ole enää varhaiskasvatuksessakaan. Se ei ole lapsen etu, että hänet viedään huonoista kotioloista päiviksi huonoihin laitosoloihin, jossa jatkuvasti vaihtuvat, kouluttamattomat sijaiset eivät edes muista lapsen nimeä. Tästä heittopussina olosta kärsivät vain ja ainoastaan ne lapset, joita käsittääkseni lastensuojelun kuuluisi suojella.
Valitettavan monen lapsen kohdalla sosiaalihuolto joutuu ennemmin tai myöhemmin ottamaan suurempaa roolia ja lopulta tekemään niitä sijoituksia viimeistään lapsen ollessa teini-ikäinen ja siinä vaiheessa kasvatuskumppanina lastensuojelun kanssa toimii varhaiskasvatuksen sijaan poliisi, kun vanhemmat eivät vieläkään jaksa.
Lastenhoitaja on töissä päiväkodissa. Lapsi ei. Lapsi viettää päiväkodissa päivääsnä hyvin samoin kuin se päivä kotonakin menisi. On leikkiä, ruokailua, pottailua, nukkumista. Se ero saattaa olla, että kotona ei jakseta ehkä hoitaa yhtä hyvin. Tai se vauva valvottaa kaikkia. Tai se nepsy isoveli pyrkii hakkaamaan tms.
Kouluiässä lapsi osaa jo itsekin selvitä. Koululainen osaa ottaa itse ruokaa ja ruomaa, käy vessassa, ei tarvitse kenenkään huolehtia vaipoista. Lastensuojelulla ei ole kotiin vietävää lastenhoitopalvelua olemassa. Jokainen ymmärtää, että kotiin vietävät palvelut ovat rutkasti kalliimpia kuin normi päivähoito.
Onpas omituinen kommentti.
Päiväkotilaitos ei ole millään tavalla kuin kotona olisi. Ei yhtään kenellekään eikä yhtään millään tavalla.
Niin typerää edes sanoa tuollaista, joka ikinen ja minkä tieteenalan tutkimus tahansa on samaa mieltä, että ryhmässä ja homeisessa talossa tapahtuva kasvatustoiminta ei ole lapsen eikä työntekijän etu.
Siellä oleminen ja niiden paikkojen ominaisuudet ovat valinta. On valittu, että tehdään niistä tuollaisia. Vanhemmat valitsevat lapselleen päiväkotiin menemisen kotona olemisen sijaan. Työntekijät valitsevat, että menevät sinne joka aamu. Ei ketään sinne pakolla sisään kanneta.
Paitsi ne lapset.
Jos kävisitte katsomassa siellä kotona sitä olemista, niin teitä ei pätkääkään häiritsisi ne huonot talot tai muukaan epäoleellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä 10 kk - juuri 1 v. täyttäneitä vauvoja olisi tulossa hoitoon ovista ja ikkunoista. Osalla on varmasti kyse rahasta, mutta kyllä osa tulee "sosiaalistumaan" koko päiväksi.
Niimpä. Meille tuli vuodenvaihteessa paljon niitä alle 1v ja jonossa pitkä lista samanmoisia. Just niitä vauvoja on kummassakin pientenryhmässä. Pienimmät sen 9kk. Kaikilla ei edes kumpikin vanhempi töissä. Silti pitkää päivää.
Samat kokemukset, osa tekee pidempää päivää kuin henkilökunta. Suunniilleen kaikilla valuu nenä ja kotipäiviä ei siltikään pidetä, seuraavaksi sairastaa sitten työntekijät
8-10 tunnin päivät ihan normi näillä virikevekaroilla. Monet tulevat hoitoon n. 1,5 vuotiaina kun äiti jää uudelle äitiysvapaalle, siis äiti ei ole ollut välissä töissä ja tämä virikevekara on ollut kotihoidossa. Mahtaa tuntua vekarasta kivalta tulla hoitoon ja hups, kohta kotona onkin vauva joka vie kaiken huomion. Virikevekara on hoidossa joka päivä ma-pe, myös silloin kun sekä äiti, että isä ovat yhtäaikaa perhevapailla. Hoidossa myös lomilla kun eihän virikevekaran hyvää päivärytmiä ole hyvä sekoittaa ja tykkää nähdä kavereita joka päivä. Ai niin, nukkua saa saa 21,5 minuuttia ettei yöunet häiriinny eli virikevekara saadaan nukkumaan kotona klo 18 kun on haettu päiväkodista klo 17.
Vaikka kuinka olen ammattilainen, niin psyykeni ja oikeudentajuni ei meinaa tätä kestää. Moraalini on ihan toisenlainen. Olen pyytänyt, etten olisi enää työssä pienillä. En pysty.
Et ole ainoa, jonka oikeudentajuun tuo ei sovi. Kokemus epätasa-arvosta, hylkäämisestä ja epäoikeudenmukaisuudesta syö lasta sisältäpäin ja vaikuttaa psyykeeseen. Samalla se kotona äidin tai isän kanssa oleva kasvattaa egon, jossa hän on jonkinlainen parempi, ylivoimaisempi, tärkeämpi ja hemmotellumpi etuoikeutetun asemansa vuoksi, kuin päivittäin pois vietävä ja hyljeksittävä sisarus.
Juuri uutisoitiin 13-vuotiaasata lapsesta, joka pisteli yöllä veitsellä 5-vuotiaan sisaruksensa, tarkoituksenaan saada hänet hengiltä. Motiivina kokemus siitä, että tuo nuorempi sisarus sai vanhemmiltaan enemmän huomiota kuin hän.
Siinä alkaa vanhemmilla olla vaikea korjata syntynyttä kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote] Eikö lastensuojelun pitäisi ajatella myös sen lapsen jaksamista? Käykääpä joskus viikko tekemässä samanlainen 50-tuntinen varhaiskasvatusviikko, kuin ne teidän asiakasperheidenne 1-vuotiaat ja miettikää, jaksaisitteko sitä seuraavatkin 51 viikkoa vuodessa, lomia olisi vain arkipyhät ja viikonloput.
Onko se edes vanhemmille riittävä tuki, jos päiväkodin ansiosta jaksavat huolehtia lapsistaan vain muutaman tunnin arkipäivisin? Kun oman kokemukseni mukaan se vanhempien jaksaminen ei koskaan tuosta parane, vaan ne lapset ovat päiväkodissa pitkää päivää ympäri vuoden koko varhaiskasvatusvuotensa. Miten nämä vanhemmat yhtäkkiä sitten osaavat viettää tasapainoista arkea lastensa kanssa, kun nämä menevät kouluun ja ovat yhtäkkiä valtaosan arjesta vanhempien vastuulla?
Eikö olisi kannattavampaa tukea niitä vanhempia pyörittämään perhearkea? Ymmärrän, että ei ole resursseja, mutta kun kohta ollaan siinä pisteessä, ettei niitä resursseja ole enää varhaiskasvatuksessakaan. Se ei ole lapsen etu, että hänet viedään huonoista kotioloista päiviksi huonoihin laitosoloihin, jossa jatkuvasti vaihtuvat, kouluttamattomat sijaiset eivät edes muista lapsen nimeä. Tästä heittopussina olosta kärsivät vain ja ainoastaan ne lapset, joita käsittääkseni lastensuojelun kuuluisi suojella.
Valitettavan monen lapsen kohdalla sosiaalihuolto joutuu ennemmin tai myöhemmin ottamaan suurempaa roolia ja lopulta tekemään niitä sijoituksia viimeistään lapsen ollessa teini-ikäinen ja siinä vaiheessa kasvatuskumppanina lastensuojelun kanssa toimii varhaiskasvatuksen sijaan poliisi, kun vanhemmat eivät vieläkään jaksa.[/quote]
Tämä on tärkeä havainto ja tätä tulisi lastensuojelun yms. tahojen todella miettiä. Täytyisi ajatella pidemmälle lapsen tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jossain oikeasti saatu toimimaan 1-5-vuotiaiden ns. sisarusryhmä, jossa on todellakin kaikenikäisiä ja lapset vaihtelevilla taitotasoilla? Itse alan olla aivan poikki, kun ryhmässä on useampi vähän yli 1v ja tulevia eskareita, joilla esim. käytöksen ja kielitaidon haasteita. Toki vielä lapsia, jotka ovat juuri täyttäneet 3v.
Olen ollut sellaisessa ryhmässä töissä. Tuli burn out.
Vaikea saada toimimaan, jos on paljon ikävaihtelua esim. 5/6 alle 3v, pari juuri ja juuri 3v, ehkä pari 4v ja tulevia eskareita myös. Taitotaso on helposti niin erilainen ja jos ryhmässä on tuen tarpeisia on helposti aika väsyttävää toimia tällaisessa ryhmässä. Mielestäni ei toimi.
Mun mielestä voi toimia tosi hyvinkin. Oltiin kerran hyvällä tiimillä sellaisen joukon kanssa, 2 opea, hoitaja ja avustaja. Siinä oli 4 1-vuotiasta, 8 lasta 4-5-vuotiaita ja loput 3-vuotiaita. 5 lapsella oli aika järeitäkin tuentarpeita. Homma sujui hyvin, kun oli sitoutunut tiimi, ei juuri poissaoloja, loistava pitkälle kouluttautunut avustaja ja todella hyvät tilat ja välineet. Terapeutit kävi siellä päiväkodissa, joka päivä joku heistä. Vaatii tietysti sen, ettei toimita yhtenä isona ryhmänä, vaan juurikin fiksusti lomittain ja jokaisella oma "pieni" joukkonsa. Paljon pitää retkeillä, ulkoilla, pelata ja aikuisten leikkiä mukana, eikä seistä tai istua vieressä "valvomassa".
Ei tulut burnout, tuli palkankorotus. Koko tiimille.
Enpä ole ikinä yli 20-vuotisen työkokemukseni aikana kuullut, että kukaan olisi saanut minkäänlaista palkankorotusta hyvin tehdystä työstä!! Kaikki korotukset ovat olleet liittojen neuvottelemia. Niin että trollausta näkyvillä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä 10 kk - juuri 1 v. täyttäneitä vauvoja olisi tulossa hoitoon ovista ja ikkunoista. Osalla on varmasti kyse rahasta, mutta kyllä osa tulee "sosiaalistumaan" koko päiväksi.
Niimpä. Meille tuli vuodenvaihteessa paljon niitä alle 1v ja jonossa pitkä lista samanmoisia. Just niitä vauvoja on kummassakin pientenryhmässä. Pienimmät sen 9kk. Kaikilla ei edes kumpikin vanhempi töissä. Silti pitkää päivää.
Samat kokemukset, osa tekee pidempää päivää kuin henkilökunta. Suunniilleen kaikilla valuu nenä ja kotipäiviä ei siltikään pidetä, seuraavaksi sairastaa sitten työntekijät
8-10 tunnin päivät ihan normi näillä virikevekaroilla. Monet tulevat hoitoon n. 1,5 vuotiaina kun äiti jää uudelle äitiysvapaalle, siis äiti ei ole ollut välissä töissä ja tämä virikevekara on ollut kotihoidossa. Mahtaa tuntua vekarasta kivalta tulla hoitoon ja hups, kohta kotona onkin vauva joka vie kaiken huomion. Virikevekara on hoidossa joka päivä ma-pe, myös silloin kun sekä äiti, että isä ovat yhtäaikaa perhevapailla. Hoidossa myös lomilla kun eihän virikevekaran hyvää päivärytmiä ole hyvä sekoittaa ja tykkää nähdä kavereita joka päivä. Ai niin, nukkua saa saa 21,5 minuuttia ettei yöunet häiriinny eli virikevekara saadaan nukkumaan kotona klo 18 kun on haettu päiväkodista klo 17.
Vaikka kuinka olen ammattilainen, niin psyykeni ja oikeudentajuni ei meinaa tätä kestää. Moraalini on ihan toisenlainen. Olen pyytänyt, etten olisi enää työssä pienillä. En pysty.
Et ole ainoa, jonka oikeudentajuun tuo ei sovi. Kokemus epätasa-arvosta, hylkäämisestä ja epäoikeudenmukaisuudesta syö lasta sisältäpäin ja vaikuttaa psyykeeseen. Samalla se kotona äidin tai isän kanssa oleva kasvattaa egon, jossa hän on jonkinlainen parempi, ylivoimaisempi, tärkeämpi ja hemmotellumpi etuoikeutetun asemansa vuoksi, kuin päivittäin pois vietävä ja hyljeksittävä sisarus.
Juuri uutisoitiin 13-vuotiaasata lapsesta, joka pisteli yöllä veitsellä 5-vuotiaan sisaruksensa, tarkoituksenaan saada hänet hengiltä. Motiivina kokemus siitä, että tuo nuorempi sisarus sai vanhemmiltaan enemmän huomiota kuin hän.
Siinä alkaa vanhemmilla olla vaikea korjata syntynyttä kokemusta.
Näitä tulee jatkossa lisää ja paljon. Jo nyt on tilanne, että monet vanhemmat eivät tunnista, eivät halua myöntää tai häpeävät niin paljon asiaa, että kieltävät mitään tapahtuneen.
https://www.paivanlehti.fi/hatkahdyttava-perhetragedia-13-vuotias-isove…
Todellisuudessa jatkuvasti enemmän isosisaruksia oirehtii pahoinvoinnin ja koston kautta vihaansa nuorempaa sisarusta kohtaan. Vuosia sitten, päivähoitolainsäädännön aikaan, puhuttiin uutta vauvaa odottavalle perheelle terveen sisaruskateuden vaikutuksista ja keinoista selvitä siitä lasten kehitystä tukemalla. Peruslähtökohta oli, että vanhemman lapsen iästä, tarpeista ja temperamentistä riippuen kotona yhdessä vanhemman kanssa olo painottui vahvemmin tai kesti lyhyemmän ajan. Missään tapauksessa alle 4-vuotiasta ei saanut viedä hoitoon päiväkotiin silloin, kun äiti on vauvan kanssa kotona. Se on kuin bensaa liekkeihin pienelle hylätyksi itsensä kokevalle mielelle, siitä kasvaa synkkää vihaa ja kostonhalua sekä vauvaa että vanhempia kohtaan.
Se oli silloin, kun vanhemmat vielä arvostivat päiväkodin ammattikasvattajia kasvatuksen ja lapsen kehityksen asiantuntijoina. Silloin kuunneltiin neuvoja ja uskottiin niitä, vaikkeivät ne olisikaan miellyttäneet omaa itseä. Nyt kaikkien kuuluu tehdä mitä huvittaa. Ihan sama. Duunikin on vaan duuni, mitä väliä, mitä niistä lapsista tulee tai miten sairaita perheitä ne asiakkaat ihan itse aiheuttavat. Duunari voi aina vaan lähtä pois, kun alkaa olla tarpeeksi hulluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä 10 kk - juuri 1 v. täyttäneitä vauvoja olisi tulossa hoitoon ovista ja ikkunoista. Osalla on varmasti kyse rahasta, mutta kyllä osa tulee "sosiaalistumaan" koko päiväksi.
Niimpä. Meille tuli vuodenvaihteessa paljon niitä alle 1v ja jonossa pitkä lista samanmoisia. Just niitä vauvoja on kummassakin pientenryhmässä. Pienimmät sen 9kk. Kaikilla ei edes kumpikin vanhempi töissä. Silti pitkää päivää.
Samat kokemukset, osa tekee pidempää päivää kuin henkilökunta. Suunniilleen kaikilla valuu nenä ja kotipäiviä ei siltikään pidetä, seuraavaksi sairastaa sitten työntekijät
8-10 tunnin päivät ihan normi näillä virikevekaroilla. Monet tulevat hoitoon n. 1,5 vuotiaina kun äiti jää uudelle äitiysvapaalle, siis äiti ei ole ollut välissä töissä ja tämä virikevekara on ollut kotihoidossa. Mahtaa tuntua vekarasta kivalta tulla hoitoon ja hups, kohta kotona onkin vauva joka vie kaiken huomion. Virikevekara on hoidossa joka päivä ma-pe, myös silloin kun sekä äiti, että isä ovat yhtäaikaa perhevapailla. Hoidossa myös lomilla kun eihän virikevekaran hyvää päivärytmiä ole hyvä sekoittaa ja tykkää nähdä kavereita joka päivä. Ai niin, nukkua saa saa 21,5 minuuttia ettei yöunet häiriinny eli virikevekara saadaan nukkumaan kotona klo 18 kun on haettu päiväkodista klo 17.
Vaikka kuinka olen ammattilainen, niin psyykeni ja oikeudentajuni ei meinaa tätä kestää. Moraalini on ihan toisenlainen. Olen pyytänyt, etten olisi enää työssä pienillä. En pysty.
Minua järkyttää eniten juuri se, että molemmat vanhemmat ovat vanhempainvapaalla kotona ja isompi sisarus on silti päiväkodissa täysiä päiviä, siis aivan aamusta iltaan. Käy mielessä että isompi lapsi ei kuulu perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä 10 kk - juuri 1 v. täyttäneitä vauvoja olisi tulossa hoitoon ovista ja ikkunoista. Osalla on varmasti kyse rahasta, mutta kyllä osa tulee "sosiaalistumaan" koko päiväksi.
Niimpä. Meille tuli vuodenvaihteessa paljon niitä alle 1v ja jonossa pitkä lista samanmoisia. Just niitä vauvoja on kummassakin pientenryhmässä. Pienimmät sen 9kk. Kaikilla ei edes kumpikin vanhempi töissä. Silti pitkää päivää.
Samat kokemukset, osa tekee pidempää päivää kuin henkilökunta. Suunniilleen kaikilla valuu nenä ja kotipäiviä ei siltikään pidetä, seuraavaksi sairastaa sitten työntekijät
8-10 tunnin päivät ihan normi näillä virikevekaroilla. Monet tulevat hoitoon n. 1,5 vuotiaina kun äiti jää uudelle äitiysvapaalle, siis äiti ei ole ollut välissä töissä ja tämä virikevekara on ollut kotihoidossa. Mahtaa tuntua vekarasta kivalta tulla hoitoon ja hups, kohta kotona onkin vauva joka vie kaiken huomion. Virikevekara on hoidossa joka päivä ma-pe, myös silloin kun sekä äiti, että isä ovat yhtäaikaa perhevapailla. Hoidossa myös lomilla kun eihän virikevekaran hyvää päivärytmiä ole hyvä sekoittaa ja tykkää nähdä kavereita joka päivä. Ai niin, nukkua saa saa 21,5 minuuttia ettei yöunet häiriinny eli virikevekara saadaan nukkumaan kotona klo 18 kun on haettu päiväkodista klo 17.
Vaikka kuinka olen ammattilainen, niin psyykeni ja oikeudentajuni ei meinaa tätä kestää. Moraalini on ihan toisenlainen. Olen pyytänyt, etten olisi enää työssä pienillä. En pysty.
Et ole ainoa, jonka oikeudentajuun tuo ei sovi. Kokemus epätasa-arvosta, hylkäämisestä ja epäoikeudenmukaisuudesta syö lasta sisältäpäin ja vaikuttaa psyykeeseen. Samalla se kotona äidin tai isän kanssa oleva kasvattaa egon, jossa hän on jonkinlainen parempi, ylivoimaisempi, tärkeämpi ja hemmotellumpi etuoikeutetun asemansa vuoksi, kuin päivittäin pois vietävä ja hyljeksittävä sisarus.
Juuri uutisoitiin 13-vuotiaasata lapsesta, joka pisteli yöllä veitsellä 5-vuotiaan sisaruksensa, tarkoituksenaan saada hänet hengiltä. Motiivina kokemus siitä, että tuo nuorempi sisarus sai vanhemmiltaan enemmän huomiota kuin hän.
Siinä alkaa vanhemmilla olla vaikea korjata syntynyttä kokemusta.
Näitä tulee jatkossa lisää ja paljon. Jo nyt on tilanne, että monet vanhemmat eivät tunnista, eivät halua myöntää tai häpeävät niin paljon asiaa, että kieltävät mitään tapahtuneen.
https://www.paivanlehti.fi/hatkahdyttava-perhetragedia-13-vuotias-isove…
Todellisuudessa jatkuvasti enemmän isosisaruksia oirehtii pahoinvoinnin ja koston kautta vihaansa nuorempaa sisarusta kohtaan. Vuosia sitten, päivähoitolainsäädännön aikaan, puhuttiin uutta vauvaa odottavalle perheelle terveen sisaruskateuden vaikutuksista ja keinoista selvitä siitä lasten kehitystä tukemalla. Peruslähtökohta oli, että vanhemman lapsen iästä, tarpeista ja temperamentistä riippuen kotona yhdessä vanhemman kanssa olo painottui vahvemmin tai kesti lyhyemmän ajan. Missään tapauksessa alle 4-vuotiasta ei saanut viedä hoitoon päiväkotiin silloin, kun äiti on vauvan kanssa kotona. Se on kuin bensaa liekkeihin pienelle hylätyksi itsensä kokevalle mielelle, siitä kasvaa synkkää vihaa ja kostonhalua sekä vauvaa että vanhempia kohtaan.
Se oli silloin, kun vanhemmat vielä arvostivat päiväkodin ammattikasvattajia kasvatuksen ja lapsen kehityksen asiantuntijoina. Silloin kuunneltiin neuvoja ja uskottiin niitä, vaikkeivät ne olisikaan miellyttäneet omaa itseä. Nyt kaikkien kuuluu tehdä mitä huvittaa. Ihan sama. Duunikin on vaan duuni, mitä väliä, mitä niistä lapsista tulee tai miten sairaita perheitä ne asiakkaat ihan itse aiheuttavat. Duunari voi aina vaan lähtä pois, kun alkaa olla tarpeeksi hulluja.
Aiemmin "virikehoidossa" olleet 4-6-vuotiaat jäivät moneksi viikoksi kotiin, kun vauva syntyi, koska sen ajateltiin tekevän hyvää sisarussuhteelle. Sitten he palasivat päiväkotiin osa-aikaiseksi, noin 4 tunniksi päivässä. Nykyään ei enää pidetä sisaruksia "vauvalomalla", vaan jo pieni taapero tuodaan kokonaisiksi päiviksi päiväkotiin, vaikka molemmat vanhemmat olisivat kotona vauvan kanssa isyysloman ajan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä 10 kk - juuri 1 v. täyttäneitä vauvoja olisi tulossa hoitoon ovista ja ikkunoista. Osalla on varmasti kyse rahasta, mutta kyllä osa tulee "sosiaalistumaan" koko päiväksi.
Niimpä. Meille tuli vuodenvaihteessa paljon niitä alle 1v ja jonossa pitkä lista samanmoisia. Just niitä vauvoja on kummassakin pientenryhmässä. Pienimmät sen 9kk. Kaikilla ei edes kumpikin vanhempi töissä. Silti pitkää päivää.
Samat kokemukset, osa tekee pidempää päivää kuin henkilökunta. Suunniilleen kaikilla valuu nenä ja kotipäiviä ei siltikään pidetä, seuraavaksi sairastaa sitten työntekijät
8-10 tunnin päivät ihan normi näillä virikevekaroilla. Monet tulevat hoitoon n. 1,5 vuotiaina kun äiti jää uudelle äitiysvapaalle, siis äiti ei ole ollut välissä töissä ja tämä virikevekara on ollut kotihoidossa. Mahtaa tuntua vekarasta kivalta tulla hoitoon ja hups, kohta kotona onkin vauva joka vie kaiken huomion. Virikevekara on hoidossa joka päivä ma-pe, myös silloin kun sekä äiti, että isä ovat yhtäaikaa perhevapailla. Hoidossa myös lomilla kun eihän virikevekaran hyvää päivärytmiä ole hyvä sekoittaa ja tykkää nähdä kavereita joka päivä. Ai niin, nukkua saa saa 21,5 minuuttia ettei yöunet häiriinny eli virikevekara saadaan nukkumaan kotona klo 18 kun on haettu päiväkodista klo 17.
Vaikka kuinka olen ammattilainen, niin psyykeni ja oikeudentajuni ei meinaa tätä kestää. Moraalini on ihan toisenlainen. Olen pyytänyt, etten olisi enää työssä pienillä. En pysty.
Et ole ainoa, jonka oikeudentajuun tuo ei sovi. Kokemus epätasa-arvosta, hylkäämisestä ja epäoikeudenmukaisuudesta syö lasta sisältäpäin ja vaikuttaa psyykeeseen. Samalla se kotona äidin tai isän kanssa oleva kasvattaa egon, jossa hän on jonkinlainen parempi, ylivoimaisempi, tärkeämpi ja hemmotellumpi etuoikeutetun asemansa vuoksi, kuin päivittäin pois vietävä ja hyljeksittävä sisarus.
Juuri uutisoitiin 13-vuotiaasata lapsesta, joka pisteli yöllä veitsellä 5-vuotiaan sisaruksensa, tarkoituksenaan saada hänet hengiltä. Motiivina kokemus siitä, että tuo nuorempi sisarus sai vanhemmiltaan enemmän huomiota kuin hän.
Siinä alkaa vanhemmilla olla vaikea korjata syntynyttä kokemusta.
Näitä tulee jatkossa lisää ja paljon. Jo nyt on tilanne, että monet vanhemmat eivät tunnista, eivät halua myöntää tai häpeävät niin paljon asiaa, että kieltävät mitään tapahtuneen.
https://www.paivanlehti.fi/hatkahdyttava-perhetragedia-13-vuotias-isove…
Todellisuudessa jatkuvasti enemmän isosisaruksia oirehtii pahoinvoinnin ja koston kautta vihaansa nuorempaa sisarusta kohtaan. Vuosia sitten, päivähoitolainsäädännön aikaan, puhuttiin uutta vauvaa odottavalle perheelle terveen sisaruskateuden vaikutuksista ja keinoista selvitä siitä lasten kehitystä tukemalla. Peruslähtökohta oli, että vanhemman lapsen iästä, tarpeista ja temperamentistä riippuen kotona yhdessä vanhemman kanssa olo painottui vahvemmin tai kesti lyhyemmän ajan. Missään tapauksessa alle 4-vuotiasta ei saanut viedä hoitoon päiväkotiin silloin, kun äiti on vauvan kanssa kotona. Se on kuin bensaa liekkeihin pienelle hylätyksi itsensä kokevalle mielelle, siitä kasvaa synkkää vihaa ja kostonhalua sekä vauvaa että vanhempia kohtaan.
Se oli silloin, kun vanhemmat vielä arvostivat päiväkodin ammattikasvattajia kasvatuksen ja lapsen kehityksen asiantuntijoina. Silloin kuunneltiin neuvoja ja uskottiin niitä, vaikkeivät ne olisikaan miellyttäneet omaa itseä. Nyt kaikkien kuuluu tehdä mitä huvittaa. Ihan sama. Duunikin on vaan duuni, mitä väliä, mitä niistä lapsista tulee tai miten sairaita perheitä ne asiakkaat ihan itse aiheuttavat. Duunari voi aina vaan lähtä pois, kun alkaa olla tarpeeksi hulluja.
Aiemmin "virikehoidossa" olleet 4-6-vuotiaat jäivät moneksi viikoksi kotiin, kun vauva syntyi, koska sen ajateltiin tekevän hyvää sisarussuhteelle. Sitten he palasivat päiväkotiin osa-aikaiseksi, noin 4 tunniksi päivässä. Nykyään ei enää pidetä sisaruksia "vauvalomalla", vaan jo pieni taapero tuodaan kokonaisiksi päiviksi päiväkotiin, vaikka molemmat vanhemmat olisivat kotona vauvan kanssa isyysloman ajan!
Itsellä meinasi mennä pata jumiin, kun pieni 1v+ tuotiin kesäpäivystykseen ja oltiin vauvan kanssa kotona!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä 10 kk - juuri 1 v. täyttäneitä vauvoja olisi tulossa hoitoon ovista ja ikkunoista. Osalla on varmasti kyse rahasta, mutta kyllä osa tulee "sosiaalistumaan" koko päiväksi.
Niimpä. Meille tuli vuodenvaihteessa paljon niitä alle 1v ja jonossa pitkä lista samanmoisia. Just niitä vauvoja on kummassakin pientenryhmässä. Pienimmät sen 9kk. Kaikilla ei edes kumpikin vanhempi töissä. Silti pitkää päivää.
Samat kokemukset, osa tekee pidempää päivää kuin henkilökunta. Suunniilleen kaikilla valuu nenä ja kotipäiviä ei siltikään pidetä, seuraavaksi sairastaa sitten työntekijät
8-10 tunnin päivät ihan normi näillä virikevekaroilla. Monet tulevat hoitoon n. 1,5 vuotiaina kun äiti jää uudelle äitiysvapaalle, siis äiti ei ole ollut välissä töissä ja tämä virikevekara on ollut kotihoidossa. Mahtaa tuntua vekarasta kivalta tulla hoitoon ja hups, kohta kotona onkin vauva joka vie kaiken huomion. Virikevekara on hoidossa joka päivä ma-pe, myös silloin kun sekä äiti, että isä ovat yhtäaikaa perhevapailla. Hoidossa myös lomilla kun eihän virikevekaran hyvää päivärytmiä ole hyvä sekoittaa ja tykkää nähdä kavereita joka päivä. Ai niin, nukkua saa saa 21,5 minuuttia ettei yöunet häiriinny eli virikevekara saadaan nukkumaan kotona klo 18 kun on haettu päiväkodista klo 17.
Vaikka kuinka olen ammattilainen, niin psyykeni ja oikeudentajuni ei meinaa tätä kestää. Moraalini on ihan toisenlainen. Olen pyytänyt, etten olisi enää työssä pienillä. En pysty.
Et ole ainoa, jonka oikeudentajuun tuo ei sovi. Kokemus epätasa-arvosta, hylkäämisestä ja epäoikeudenmukaisuudesta syö lasta sisältäpäin ja vaikuttaa psyykeeseen. Samalla se kotona äidin tai isän kanssa oleva kasvattaa egon, jossa hän on jonkinlainen parempi, ylivoimaisempi, tärkeämpi ja hemmotellumpi etuoikeutetun asemansa vuoksi, kuin päivittäin pois vietävä ja hyljeksittävä sisarus.
Juuri uutisoitiin 13-vuotiaasata lapsesta, joka pisteli yöllä veitsellä 5-vuotiaan sisaruksensa, tarkoituksenaan saada hänet hengiltä. Motiivina kokemus siitä, että tuo nuorempi sisarus sai vanhemmiltaan enemmän huomiota kuin hän.
Siinä alkaa vanhemmilla olla vaikea korjata syntynyttä kokemusta.
Näitä tulee jatkossa lisää ja paljon. Jo nyt on tilanne, että monet vanhemmat eivät tunnista, eivät halua myöntää tai häpeävät niin paljon asiaa, että kieltävät mitään tapahtuneen.
https://www.paivanlehti.fi/hatkahdyttava-perhetragedia-13-vuotias-isove…
Todellisuudessa jatkuvasti enemmän isosisaruksia oirehtii pahoinvoinnin ja koston kautta vihaansa nuorempaa sisarusta kohtaan. Vuosia sitten, päivähoitolainsäädännön aikaan, puhuttiin uutta vauvaa odottavalle perheelle terveen sisaruskateuden vaikutuksista ja keinoista selvitä siitä lasten kehitystä tukemalla. Peruslähtökohta oli, että vanhemman lapsen iästä, tarpeista ja temperamentistä riippuen kotona yhdessä vanhemman kanssa olo painottui vahvemmin tai kesti lyhyemmän ajan. Missään tapauksessa alle 4-vuotiasta ei saanut viedä hoitoon päiväkotiin silloin, kun äiti on vauvan kanssa kotona. Se on kuin bensaa liekkeihin pienelle hylätyksi itsensä kokevalle mielelle, siitä kasvaa synkkää vihaa ja kostonhalua sekä vauvaa että vanhempia kohtaan.
Se oli silloin, kun vanhemmat vielä arvostivat päiväkodin ammattikasvattajia kasvatuksen ja lapsen kehityksen asiantuntijoina. Silloin kuunneltiin neuvoja ja uskottiin niitä, vaikkeivät ne olisikaan miellyttäneet omaa itseä. Nyt kaikkien kuuluu tehdä mitä huvittaa. Ihan sama. Duunikin on vaan duuni, mitä väliä, mitä niistä lapsista tulee tai miten sairaita perheitä ne asiakkaat ihan itse aiheuttavat. Duunari voi aina vaan lähtä pois, kun alkaa olla tarpeeksi hulluja.
Aiemmin "virikehoidossa" olleet 4-6-vuotiaat jäivät moneksi viikoksi kotiin, kun vauva syntyi, koska sen ajateltiin tekevän hyvää sisarussuhteelle. Sitten he palasivat päiväkotiin osa-aikaiseksi, noin 4 tunniksi päivässä. Nykyään ei enää pidetä sisaruksia "vauvalomalla", vaan jo pieni taapero tuodaan kokonaisiksi päiviksi päiväkotiin, vaikka molemmat vanhemmat olisivat kotona vauvan kanssa isyysloman ajan!
Itsellä meinasi mennä pata jumiin, kun pieni 1v+ tuotiin kesäpäivystykseen ja oltiin vauvan kanssa kotona!"
Me mennään ny vauvan kans kotiin ja jätetään sut koko päiväksi tänne , Lassemaijan äiti tuo sut samalla kotiin ku hakee viiden maissa Lassenmaijansa.
Olen alkanut todella ärsyyntymään työstäni. Oma jaksaminen on aivan kortilla, enkä näe työssäni kohta mitään hyvää. Kertoo varmasti työuupumuksesta.
Työ, joka ennen oli ihanaa ja palkitsevaa, on nykyään pelkkää selviytymistä ja pelkoa siitä, että jotain sattuu. Olen yrittänyt sinnitellä päivästä toiseen, mutta nyt vihdoin vakavissani harkitsen irtisanoutumista. Jo sen pelkkä ajatteleminen tuntuu mahtavalta.
Alue: Aihe vapaa
90% perheistä eivät pysty hoitamaan lapsiaan normaalisti, vaan tarvitsevat erityistukea?