Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Jos pitäisi valita omalle lapselle kotiin hoitaja, koska ei halua viedä häntä päiväkotiin, niin palkkaisitko mieluiten lastenhoitajan, sosionomin vai varhaiskasvatuksen opettajan, vaiko sittenkin vanhan ajan opistotasoisen lastentarhanopettajan, sosiaalikasvattajan tai päivähoitajan? Noi kolme viimeistä olisi iältään välillä 45-70 v. ja kolme ensimmäistä suunnilleen 22-40v.

Joka tapauksessa maksamasi palkka olisi 3000 euroa kuukaudessa ja työtehtävät ei mitään siivousta vaan lapsille kasvattaja-hoitaja-opettaja kotiin päiväkodin sijaan.

Minkä valitsisit mieluiten ja miksi, jos voisit valita kenet vaan kuudesta hakijasta?

En valitsisi ketään heistä, vaan palkkaisin natiivin englantia tai ranskaa  puhuvan au pairin vuodeksi kerrallaan. Au pairille oma asunto.

"Olen työskennellyt päväkodeissa ja sairaampaa työympäristöä saa hakea. Työpaikkakiusaajia ja juoruja riittää.[/quote]

Tässäkin ketjussa tämä aines hyvin näkyvissä.[/quote]

Ei tässä äsken ollu, ennenkuin sinä tulit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetaidoista ja niiden tunnistamisesta tosiaan jos joku kasvattaja avaisi asiaa.

Kuinka paljon pieni lapsi ylipäänsä kykenee analysoimaan tunteitaan.

Eikö selkeys ja toisto on se, mitä pieni lapsi ymmärtää.  Älä lyö ja pure,  se sattuu.

(vai : harmittaako sinua nyt kun puret ja lyöt, mikä harmittaa, kerro mikä?)

  

Tietenkin täytyy ottaa huomioon lapsen ikä ja kehitystaso. Ei puhumaan opettelevalta taaperolta voi odottaa vastausta siihen, mikä häntä harmittaa. "

Itsestäänselvyyksiä tarjotaan kuin imbesilleille kun pyydetään avaamaan tarkeimmin sitä jokapuolella kailotettua tunnetaitojen pedagogiikkaa.

Tajuaako nuo oppimaan opettajat itsekään mitä heidfän on tarkoitus opettaa?

Mitä jos keskityttäisiin siihen ettei lapsilla valu räkä nenästä , ole sukat märät nilkkoihin saakka ja vaippa koko päivän vaihtamatta tai lastit housuissa kun ei ehditty ajoissa ulkoa vessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pitäisi valita omalle lapselle kotiin hoitaja, koska ei halua viedä häntä päiväkotiin, niin palkkaisitko mieluiten lastenhoitajan, sosionomin vai varhaiskasvatuksen opettajan, vaiko sittenkin vanhan ajan opistotasoisen lastentarhanopettajan, sosiaalikasvattajan tai päivähoitajan? Noi kolme viimeistä olisi iältään välillä 45-70 v. ja kolme ensimmäistä suunnilleen 22-40v.

Joka tapauksessa maksamasi palkka olisi 3000 euroa kuukaudessa ja työtehtävät ei mitään siivousta vaan lapsille kasvattaja-hoitaja-opettaja kotiin päiväkodin sijaan.

Minkä valitsisit mieluiten ja miksi, jos voisit valita kenet vaan kuudesta hakijasta?

En valitsisi ketään heistä, vaan palkkaisin natiivin englantia tai ranskaa  puhuvan au pairin vuodeksi kerrallaan. Au pairille oma asunto.

 ei ummarra mike pahkinja-allergii? mut noooohhh  Se la vie.

Vierailija kirjoitti:

Jos pitäisi valita omalle lapselle kotiin hoitaja, koska ei halua viedä häntä päiväkotiin, niin palkkaisitko mieluiten lastenhoitajan, sosionomin vai varhaiskasvatuksen opettajan, vaiko sittenkin vanhan ajan opistotasoisen lastentarhanopettajan, sosiaalikasvattajan tai päivähoitajan? Noi kolme viimeistä olisi iältään välillä 45-70 v. ja kolme ensimmäistä suunnilleen 22-40v.

Joka tapauksessa maksamasi palkka olisi 3000 euroa kuukaudessa ja työtehtävät ei mitään siivousta vaan lapsille kasvattaja-hoitaja-opettaja kotiin päiväkodin sijaan.

Minkä valitsisit mieluiten ja miksi, jos voisit valita kenet vaan kuudesta hakijasta?

Palkkaisin päiväkodin johtajan meille hoitamaan tuon kiljuvan ja riitelevän lauman. Ei tämän huushollin kuriin saamiseksi ja eri siivous, kokkaus, järjestely, organisointi ja leikittämisen tehtäviin kykene kuin rautainen ammattilainen, joka on tottunut johtamaan päivittäin 200 lapsen ja 40 alaisen toimintaa.

Jos ei tule, niin homma jatkuu kuten tähänkin asti, seiskasta viiteen koko poppoo muiden kurinpidon alaiseksi päiväkotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetaidoista ja niiden tunnistamisesta tosiaan jos joku kasvattaja avaisi asiaa.

Kuinka paljon pieni lapsi ylipäänsä kykenee analysoimaan tunteitaan.

Eikö selkeys ja toisto on se, mitä pieni lapsi ymmärtää.  Älä lyö ja pure,  se sattuu.

(vai : harmittaako sinua nyt kun puret ja lyöt, mikä harmittaa, kerro mikä?)

  

Tietenkin täytyy ottaa huomioon lapsen ikä ja kehitystaso. Ei puhumaan opettelevalta taaperolta voi odottaa vastausta siihen, mikä häntä harmittaa. "

Itsestäänselvyyksiä tarjotaan kuin imbesilleille kun pyydetään avaamaan tarkeimmin sitä jokapuolella kailotettua tunnetaitojen pedagogiikkaa.

Tajuaako nuo oppimaan opettajat itsekään mitä heidfän on tarkoitus opettaa?

Mitä jos keskityttäisiin siihen ettei lapsilla valu räkä nenästä , ole sukat märät nilkkoihin saakka ja vaippa koko päivän vaihtamatta tai lastit housuissa kun ei ehditty ajoissa ulkoa vessaan.

Tämä keskustelu ei mielestäni ole oikea foorumi sille, että alkaisin opettamaan sinulle tunnetaitokasvatusta, mutta jos aihe sinua kiinnostaa, niin lue ihmeessä kirjallisuutta ja osallistu koulutuksiin. Varhaiskasvatuksen opettajana minun tehtäväni on opettaa lapsia ja päiväkodissa enemmistö lapsista ei ole enää vaipoissa ja he osaavat myös itse vaihtaa sukkansa ja niistää nenänsä, tai pyytää aikuisilta apua. Pienempien kohdalla taas pidän itsestäänselvyytenä, että aikuiset huolehtivat lasten hyvinvoinnista, eikä sen pitäisi olla asia, johon täytyy ihan erikseen keskittyä.

Raskastahan tätä ketjua on lukea itsekin varhaiskasvatuksen opettajana. Jos jotain positiivista tähän väliin laittaisin.

Parasta työssä on mukavat lapset ja yhteistyökykyiset perheet. Suurin osa (95 %) perheistä on. Silloin jaksaa tulla seuraavanakin päivänä töihin ja jopa hymyillä suurimman osan päivästä.

Perheiden syytä ei ole flunssakaudet ja muut poissaolot ja sijaisten puute. Kaikenmaailman turhat palaverit ja projektit. Koulutukset, jotka eivät voisi vähempää kiinnostaa.  Mielenkiintoisiin koulutuksiin taas ei pääse/ehdi/ei ole sijaisia. Viime vuosiin ei vaan jaksa innostua enää tästä uravalinnasta. Eipä sitä silloin aikoinaan opiskellessaan tiennyt, mitä tämä työ on nyt tällä hetkellä.

Toiseksi parasta on se, että lounas tulee kuumana työpisteelle. Ei tarvitse lähteä minnekään ulos syömään, etsimään parkkipaikkaa jne. Lounastaukoa ei ole, enkä saa syödä toisessa tilassa rauhassa, mutta saan hyvän lounaan edullisesti, kun samalla valvon lapsia ja heidän ruokailuaan. Ruoan laatu on parantunut, mausteitakin osataan käyttää. Ilo ruoasta se on pienikin ilo.

Kolmanneksi parasta on hyvät ja huumorintajuiset työkaverit. Joka työyhteisössä on niitä ihmisiä, joita ei voi syystä tai toisesta sietää, kemiat ei kohtaa jne. Esimies sotkee joka vuosi tiimit uusiksi. Joskus on lottovoittovuosi saada tehdä työtä hyvän tiimin kanssa, seuraava vuosi pitää sitten kärvistellä toimimattoman tiimin kanssa. Pari vuotta sitten sain olla loistavassa tiimissä vuoden verran. Sellaista odotellessa selviydytään tänä vuonna kesälomaan asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetaidoista ja niiden tunnistamisesta tosiaan jos joku kasvattaja avaisi asiaa.

Kuinka paljon pieni lapsi ylipäänsä kykenee analysoimaan tunteitaan.

Eikö selkeys ja toisto on se, mitä pieni lapsi ymmärtää.  Älä lyö ja pure,  se sattuu.

(vai : harmittaako sinua nyt kun puret ja lyöt, mikä harmittaa, kerro mikä?)

  

Tietenkin täytyy ottaa huomioon lapsen ikä ja kehitystaso. Ei puhumaan opettelevalta taaperolta voi odottaa vastausta siihen, mikä häntä harmittaa. "

Itsestäänselvyyksiä tarjotaan kuin imbesilleille kun pyydetään avaamaan tarkeimmin sitä jokapuolella kailotettua tunnetaitojen pedagogiikkaa.

Tajuaako nuo oppimaan opettajat itsekään mitä heidfän on tarkoitus opettaa?

Mitä jos keskityttäisiin siihen ettei lapsilla valu räkä nenästä , ole sukat märät nilkkoihin saakka ja vaippa koko päivän vaihtamatta tai lastit housuissa kun ei ehditty ajoissa ulkoa vessaan."

"Tämä keskustelu ei mielestäni ole oikea foorumi sille, että alkaisin opettamaan sinulle tunnetaitokasvatusta, mutta jos aihe sinua kiinnostaa, niin lue ihmeessä kirjallisuutta ja osallistu koulutuksiin. Varhaiskasvatuksen opettajana minun tehtäväni on opettaa lapsia ja päiväkodissa enemmistö lapsista ei ole enää vaipoissa ja he osaavat myös itse vaihtaa sukkansa ja niistää nenänsä, tai pyytää aikuisilta apua. Pienempien kohdalla taas pidän itsestäänselvyytenä, että aikuiset huolehtivat lasten hyvinvoinnista, eikä sen pitäisi olla asia, johon täytyy ihan erikseen keskittyä."

Ja näin vastaa yliopiston käynyt vaka-ammattilainen vanhemmalle joka kysyy tunnetaitokasvatuksen pedagogiikan ydinajatuksesta?

Wau aika vaikuttavaa.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetaidoista ja niiden tunnistamisesta tosiaan jos joku kasvattaja avaisi asiaa.

Kuinka paljon pieni lapsi ylipäänsä kykenee analysoimaan tunteitaan.

Eikö selkeys ja toisto on se, mitä pieni lapsi ymmärtää.  Älä lyö ja pure,  se sattuu.

(vai : harmittaako sinua nyt kun puret ja lyöt, mikä harmittaa, kerro mikä?)

  

Tietenkin täytyy ottaa huomioon lapsen ikä ja kehitystaso. Ei puhumaan opettelevalta taaperolta voi odottaa vastausta siihen, mikä häntä harmittaa. "

Itsestäänselvyyksiä tarjotaan kuin imbesilleille kun pyydetään avaamaan tarkeimmin sitä jokapuolella kailotettua tunnetaitojen pedagogiikkaa.

Tajuaako nuo oppimaan opettajat itsekään mitä heidfän on tarkoitus opettaa?

Mitä jos keskityttäisiin siihen ettei lapsilla valu räkä nenästä , ole sukat märät nilkkoihin saakka ja vaippa koko päivän vaihtamatta tai lastit housuissa kun ei ehditty ajoissa ulkoa vessaan.

Tämä keskustelu ei mielestäni ole oikea foorumi sille, että alkaisin opettamaan sinulle tunnetaitokasvatusta, mutta jos aihe sinua kiinnostaa, niin lue ihmeessä kirjallisuutta ja osallistu koulutuksiin. Varhaiskasvatuksen opettajana minun tehtäväni on opettaa lapsia ja päiväkodissa enemmistö lapsista ei ole enää vaipoissa ja he osaavat myös itse vaihtaa sukkansa ja niistää nenänsä, tai pyytää aikuisilta apua. Pienempien kohdalla taas pidän itsestäänselvyytenä, että aikuiset huolehtivat lasten hyvinvoinnista, eikä sen pitäisi olla asia, johon täytyy ihan erikseen keskittyä.

Aika itsestäänselvyytenä sitä pitää että varhaiskasvatuksen opettajan olettaisi osaavan vastata ihan asiallisesti aika basic-juttuun. Ihan kiertelevä ja tyly vastaus tommonen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetaidoista ja niiden tunnistamisesta tosiaan jos joku kasvattaja avaisi asiaa.

Kuinka paljon pieni lapsi ylipäänsä kykenee analysoimaan tunteitaan.

Eikö selkeys ja toisto on se, mitä pieni lapsi ymmärtää.  Älä lyö ja pure,  se sattuu.

(vai : harmittaako sinua nyt kun puret ja lyöt, mikä harmittaa, kerro mikä?)

  

Tietenkin täytyy ottaa huomioon lapsen ikä ja kehitystaso. Ei puhumaan opettelevalta taaperolta voi odottaa vastausta siihen, mikä häntä harmittaa. "

Itsestäänselvyyksiä tarjotaan kuin imbesilleille kun pyydetään avaamaan tarkeimmin sitä jokapuolella kailotettua tunnetaitojen pedagogiikkaa.

Tajuaako nuo oppimaan opettajat itsekään mitä heidfän on tarkoitus opettaa?

Mitä jos keskityttäisiin siihen ettei lapsilla valu räkä nenästä , ole sukat märät nilkkoihin saakka ja vaippa koko päivän vaihtamatta tai lastit housuissa kun ei ehditty ajoissa ulkoa vessaan.

Tämä keskustelu ei mielestäni ole oikea foorumi sille, että alkaisin opettamaan sinulle tunnetaitokasvatusta, mutta jos aihe sinua kiinnostaa, niin lue ihmeessä kirjallisuutta ja osallistu koulutuksiin. Varhaiskasvatuksen opettajana minun tehtäväni on opettaa lapsia ja päiväkodissa enemmistö lapsista ei ole enää vaipoissa ja he osaavat myös itse vaihtaa sukkansa ja niistää nenänsä, tai pyytää aikuisilta apua. Pienempien kohdalla taas pidän itsestäänselvyytenä, että aikuiset huolehtivat lasten hyvinvoinnista, eikä sen pitäisi olla asia, johon täytyy ihan erikseen keskittyä.

Aika itsestäänselvyytenä sitä pitää että varhaiskasvatuksen opettajan olettaisi osaavan vastata ihan asiallisesti aika basic-juttuun. Ihan kiertelevä ja tyly vastaus tommonen.

Täysin asiallinen vastaus. Tunnetaitojen tarkoitus on kyetä sanoittamaan niitä omia tuntemuksia ja oloja. Meillä on iso määrä ihmisiä, aikuisiakin, jotka eivät siihen kykene. Kun olo alkaa mennä sietämättömäksi aletaan huitoa ja lyödä, jotta helpottaisi. Jotkut toiset sitten ryyppäävät, viiltelevät tai yrittävät muuten käyttäytyä itseä ja muita kohtaan vahingollisesti. Näitä on sitten lasten ja nuorten psykat täynnä. Eikä näille oikein voi mitään. Ei terapia auta sellaista, joka ei osaa kertoa mikä mättää. Voidaan yrittää lääkitä, mutta aika eläinlääkärin hommaa se on puhumattomien lääkitseminen.

juurikin noin! henkilökunta se tässä itkee ja vinkuu ja haluaa vähemmän töitä ja lisää palkkaa.. MENKEE YKSITYISELLE PUOLELLE!!!! ja saatte tehä töitä! ja palkkaa tulee lisää. Ja jos perseilette kuten nykyisissä kunnan hommissa ni tulee luutaa persuuksille!

Vierailija kirjoitti:

juurikin noin! henkilökunta se tässä itkee ja vinkuu ja haluaa vähemmän töitä ja lisää palkkaa.. MENKEE YKSITYISELLE PUOLELLE!!!! ja saatte tehä töitä! ja palkkaa tulee lisää. Ja jos perseilette kuten nykyisissä kunnan hommissa ni tulee luutaa persuuksille!

Menkee yksityiselle?

Yksityisellä ei ole parempi palkka. Eikä edes sama palkka.

"Tunnetaitojen tarkoitus on kyetä sanoittamaan niitä omia tuntemuksia ja oloja. Meillä on iso määrä ihmisiä, aikuisiakin, jotka eivät siihen kykene. Kun olo alkaa mennä sietämättömäksi aletaan huitoa ja lyödä, jotta helpottaisi. Jotkut toiset sitten ryyppäävät, viiltelevät tai yrittävät muuten käyttäytyä itseä ja muita kohtaan vahingollisesti. Näitä on sitten lasten ja nuorten psykat täynnä. Eikä näille oikein voi mitään. Ei terapia auta sellaista, joka ei osaa kertoa mikä mättää. Voidaan yrittää lääkitä, mutta aika eläinlääkärin hommaa se on puhumattomien lääkitseminen."

.

Minustakin on hienoa että varhaiskasvatusta laajennetaan oppimisen opettamisen lisäksi myös erittäin tärkeään mielenterveydellisiin seikkoihin kuten lapsen oman  emootioiden säätelyihin ja niiden selittämiseen lapselle.

Toki harva kai siellä on psykiatrinen sairaanhoitaja tai terapeutti, voi toki jo ollakin, mutta keep up the good work ja sanoittakaa (ette suinkaan manipuloiden vaan taidolla) lapsen tunnetiloja

että hän löytää teidän omien tunnetilojen tulkintojen kautta sanat niille omille tunteilleen. Toki on tärkeää sekin että sisäistää ettei pelkällä sanoittamisella ole mitään hyötyä jos esim itseä ja muita vahingoittava käytös jatkuu. Silloin on tietysti aika ohjata lapsi alan ammattilaiselle, eikä pitkittää lapsen avun/tuen saantia itsepintaisesti toteuttamalla pedagogista keinoa kyseenalaistamatta sen järkevyyttä ellei se toimi mihinkään suuntaan ,tai joka toimii vain rutiininomaisesti prakmaattisena keinona.

En olisi vielä vuosi sitten uskonut, että minä uupuisin. En ikinä. Pidän työstäni, mutta se ei riittänyt suojaamaan ylikuormittumiselta. Harmittaa oman perheen kannalta, kun äiti vain makaa ja yrittää palautua viikon työstä näin viikonlopouna. Pakko kai se on taas ottaa yhteyttä lääkäriin.

Vierailija kirjoitti:

En olisi vielä vuosi sitten uskonut, että minä uupuisin. En ikinä. Pidän työstäni, mutta se ei riittänyt suojaamaan ylikuormittumiselta. Harmittaa oman perheen kannalta, kun äiti vain makaa ja yrittää palautua viikon työstä näin viikonlopouna. Pakko kai se on taas ottaa yhteyttä lääkäriin.

Voi mä niin komppaan sua oon itkenyt melkein koko päivän, en jaksa tätä enää. Elämänilo on hävinnyt tämän työn vuoksi kokonaan.

" Esimies sotkee joka vuosi tiimit uusiksi. Joskus on lottovoittovuosi saada tehdä työtä hyvän tiimin kanssa, seuraava vuosi pitää sitten kärvistellä toimimattoman tiimin kanssa. Pari vuotta sitten sain olla loistavassa tiimissä vuoden verran. Sellaista odotellessa selviydytään tänä vuonna kesälomaan asti."

Meidän esimies sotkee tiimit joka viikko uusiksi! Heitellään ja paikkaillaan minne sattuu resurssipulan vuoksi kikkaillen jopa keskellä päivää. Ihmiset ärtyneitä ja lopussa. Ketähän huomenna on paikalla, ketä poissa. En edes muista koska kaikki olisivat olleet paikalla.

Mihinkään et voi vaikuttaa, lapsia käy sääli jos sattuu tulla ryhmään valmiiksi järjestelyistä ärtynyt lyhytpinnainen hoitaja joka inhoo olla hoitajana siinä ikäryhmässä ja olisi halunnut toiseen,omaan, tai muuhun ryhmään.

Vierailija kirjoitti:

tässä on juurisyy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pitäisi valita omalle lapselle kotiin hoitaja, koska ei halua viedä häntä päiväkotiin, niin palkkaisitko mieluiten lastenhoitajan, sosionomin vai varhaiskasvatuksen opettajan, vaiko sittenkin vanhan ajan opistotasoisen lastentarhanopettajan, sosiaalikasvattajan tai päivähoitajan? Noi kolme viimeistä olisi iältään välillä 45-70 v. ja kolme ensimmäistä suunnilleen 22-40v.

Joka tapauksessa maksamasi palkka olisi 3000 euroa kuukaudessa ja työtehtävät ei mitään siivousta vaan lapsille kasvattaja-hoitaja-opettaja kotiin päiväkodin sijaan.

Minkä valitsisit mieluiten ja miksi, jos voisit valita kenet vaan kuudesta hakijasta?"

Vanhanajan opistotasoisen päivähoitajan.

Vankka kokemus lasten parissa työskentelystä painottuu pitkän linjan hoitajalla, hoito on huolenpitoa ja läheisyyttä (syliä) ja  painottuu selkeästi leikkeihin ja leikkivään lapseen,  vielä kun hyvä tyyppi eli synkkaa lapsen kanssa , niin valintani olisi Hän.

Minä taas en missään nimessä palkkaisi päivähoitajaa, koska juuri heidän suusta kuulee päiväkodissa näitä "ei saa pitää lapsia liikaa sylissä", "ei saa pastillia, jos ei ole syönyt lautasta tyhjäksi", "ei saa kurkistaa lorupussiin, jos ei jaksa istua kuin tatti kuuntelemassa aikuisen hienoa ja mahtavaa tuokiota". Omaa ammattitaitoa ei haluta kehittää, onhan työuraa takana jo vuosikymmeniä. Tämän vuoksi esim. tunnetaitokasvatusta pidetään nykyajan hömpötyksenä, eikä edes yritetä perehtyä siihen, mitä se tarkoittaa. Tietysti on myös aivan mahtavia lastenhoitajia päivähoitajan koulutuksella, mutta omien lasteni ollessa kyseessä en haluaisi pelata uhkapeliä sen suhteen, sattuisiko kotiin tuleva hoitaja olemaan kumpaa koulukuntaa. Toki persoona vaikuttaa todella paljon, mutta jos hoitaja pitäisi valita vain koulutuksensa perusteella, niin en valitsisi lapsilleni päivähoitajaa.

Tässä on hienosti joku nykypäivän opettaja kuvannut ongelman juurisyyn. Tämä sama pätee nykyään kouluissa. Tunnetaidot yms. on pilanneet jo ainakin yhden sukupolven ehkä jopa kaksi. Ja koko ajan mennään huonompaan suuntaan. Aikaisemmin lapset totteli ja vaikka sitten kurkisti sinne lorupussiin just silloin kun aikuinen oli sitä mieltä. Ongelmat lähtee kasvamaan jo päiväkodista. Palatkaa tähän viestiin 10 vuoden päästä niin olette viimeistään samaa mieltä kanssani.

Totta, eihän siinä voida mennä kuin metsään, jos ihmisiä opetetaan pienestä pitäen tunnistamaan ja sanoittamaan tunteensa, sen sijaan että patoaisivat ne sisälleen tai käyttäisivät väkivaltaa, kuten kunnon suomalaisen kuuluu.

Tuota noin. Näyttää pikemminkin siltä, että tunnekasvatus on lisääntynyt yhtä jalkaa tunnesäätelyn ongelmien kanssa. Eli tunnekasvatus nykyisessä "sanoitetaan tunteita" -muodossaan ei toimi, tai toimii huonosti.

Omassa ryhmässäni tunnekasvatus tapahtuu ennen muuta niin, että kasvattajat toimivat hyvinä esimerkkeinä ja luovat myönteisen tunneilmapiirin. Kirjojen, tarinoiden ja roolileikkien avulla lapset tutustuvat myös roolihahmojen erilaisiin tunnetiloihin.

Itseäni häiritsee se, että mielikuva tunnekasvatuksesta liittyy lähinnä negatiivisiin tunteisiin; joihinkin itku-potku-raivareihin, joilla lapsi pyörittää sekä aikuisia että koko lapsiryhmää (ja niitä tunteita yritetään sitten ulkopuolelta sanoittaa).

Pienten lasten tunnekasvatus ei ole ensi sijassa sanoja. Se on vuorovaikutusta ja elämää yhdessä vakaan, lempeän ja lujan aikuisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

" Esimies sotkee joka vuosi tiimit uusiksi. Joskus on lottovoittovuosi saada tehdä työtä hyvän tiimin kanssa, seuraava vuosi pitää sitten kärvistellä toimimattoman tiimin kanssa. Pari vuotta sitten sain olla loistavassa tiimissä vuoden verran. Sellaista odotellessa selviydytään tänä vuonna kesälomaan asti."

Meidän esimies sotkee tiimit joka viikko uusiksi! Heitellään ja paikkaillaan minne sattuu resurssipulan vuoksi kikkaillen jopa keskellä päivää. Ihmiset ärtyneitä ja lopussa. Ketähän huomenna on paikalla, ketä poissa. En edes muista koska kaikki olisivat olleet paikalla.

Mihinkään et voi vaikuttaa, lapsia käy sääli jos sattuu tulla ryhmään valmiiksi järjestelyistä ärtynyt lyhytpinnainen hoitaja joka inhoo olla hoitajana siinä ikäryhmässä ja olisi halunnut toiseen,omaan, tai muuhun ryhmään.

Lainasit minun kommenttiani. Totta tuo sinunkin kommenttisi, että tiimit sotketaan joka viikko, jopa keskellä päivää. Minäkään en muista kokonaista viikkoa, jolloin olisimme kaikki olleet paikalla. Ehkä elokuussa pari ensimmäistä viikkoa, kun kukaan ei ollut saikulla talossamme.

Melkein naurattaisi tuokin seikka, jos jaksaisi nauraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta toi on muuten totta. Nykyään monet nuoret vastavalmistuneet opettajat ovat jo muodostaneet oman tiimin yliopistossa kavereidensa kanssa eli niiden, joiden kanssa yhteistyö sujuu. Ne hakevat töihin päiväkoteihin yhdessä, siis valmiina ope-työparina! Jos ei paikkaa kummallekin samassa tiimissä irtoa, eivät jää siihen arpomaan vaan hakevat ja menevät sinne, minne järjestely kelpaa. Johtajien valta murenee kovaa vauhtia. Uusien tuulien opet ovat ne, jotka vakassa oikeasti valtaa käyttää ja omaa.

Niin, kerrotko mitä vikaa tässä on? Tähän itsekin olen opiskelijatovereitani kannustanut valmistumisen jälkeen ja toivottavasti mahdollisimman moni tekee näin.

Olen tähän päivään mennessä puolustanut teitä tuoreita, idearikkaita ja motivoituneita vaka-opeja. Minusta tuollainen epärealistinen suhtautuminen työelämään on kuitenkin täysin naurettava. "Täältä me nyt tullaan koulusta kimpassa, ota tai jätä". Muistuttaa TET-aikaa, kun työpaikalle piti saada ottaa mukaan se paras kaveri.

Ymmärrän pointin tämän ideologian takana, siis toimivan tiimityön. Mitäpä sitten, kun vuosi tulee täyteen ja tiimit sekoitetaan? Teidänkin kuuluisi mennä jonon ohi, jatkaa kimpassa koska tehotiimi?

Myös kentältä keräämäni havainto teistä ykköskasvattajina on harmillinen. Mielestäni päiväkodissa ei kuuluisi olla nokkimisjärjestystä, sillä ilman hoitajia et sinäkään pärjäisi työssäsi ja sama toisinpäin, vaikka muuta saatat kuvitellakin. Minulla on kokemusta päiväkodeista, jossa johtaja oli maanläheinen, kävi jatkuvaa inhimillistä vuorovaikutusta alaistensa kanssa ja toimi tiiminä. Tällaisessa päiväkodissa ei myöskään nostettu jalustalle koulutuksen mukaan ollenkaan. Työpaikalla oli rento, toisiaan kunnioittava ilmapiiri.

Helsinkiin muutettuani olen joutunut huomaamaan, miten asioita ei tulisi hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

juurikin noin! henkilökunta se tässä itkee ja vinkuu ja haluaa vähemmän töitä ja lisää palkkaa.. MENKEE YKSITYISELLE PUOLELLE!!!! ja saatte tehä töitä! ja palkkaa tulee lisää. Ja jos perseilette kuten nykyisissä kunnan hommissa ni tulee luutaa persuuksille!

Vaikuttaa siltä, että et ole kuullut varhaiskasvatuksen toimijoista edes perustietoja. Kaikilla toimijoilla on sama mitoitus lasten ja työntekijöiden välisistä suhdeluvuista. Kunnallisissa päiväkodeissa työntekijöillä on parempi palkka kuin yksityisillä ja paremmat lomaedut, mm työvuosista riippuen max 38 lomapäivää vuodessa. Tulostavoitteet eivät ole euroja, vaan mitataan laatua ja asiakastyytyväisyyttä. Yleensä kunnallisessa päiväkodissa hoitajat ja opettajat eivät tee ruokaa eivätkä siivoa muuta kuin esim askartelun jäljet, lelut (lasten kanssa) ja äkilliset ennalta arvaamattomat sotkut, mm oksennukset ym jos siivooja ei satu olemaan lähettyvillä. Monissa kunnissa on myös vakituisia sijaisia, eli heillä on vakituinen työsuhde kuntaan. Lisäksi tarvitaan määräaikaisia sijaisia, niitä joista on huutava pula. Kunnallisessa päiväkodissa on myös varhaiskasvatuksen erityisopettajia nimettynä kaikille yksiköille.

Yksityisessä päivökodissa on huonompi palkka, huonommat lomat ja muut etuudet. Lastenhoidollisten töiden lisäksi työnkuvaan kuuluu esim välipalan tekemistä, joissakin yksiköissä henkilökunta käy jopa työpäivän aikana ostamassa välipalatarpeita. Työhön saattaa kuulua tiskaamista ja siivoamista, sijaisreserviä ei pidetä, erityisopettajan palveluita saa hyvin rajallisesti, harvoin ja vähän. Työn tuottavuus mitataan euroissa.

Ihmetyttääkö vielä, miksi emme lähde yksityiseen päiväkotiin?

Toki täytyy mainita, että paikallisesti voi olla pieniä yksityisiä toimijoita, joilla olosuhteet ovat kunnossa. Omassa kunnassanikin on yksi.