Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Lähtekää nyt ensimmäisenä yksityisiltä pois kaupungin päiväkoteihin! Touhulat vaan rikastuu lasten kustannuksella hyi.

Jos pitäisi valita omalle lapselle kotiin hoitaja, koska ei halua viedä häntä päiväkotiin, niin palkkaisitko mieluiten lastenhoitajan, sosionomin vai varhaiskasvatuksen opettajan, vaiko sittenkin vanhan ajan opistotasoisen lastentarhanopettajan, sosiaalikasvattajan tai päivähoitajan? Noi kolme viimeistä olisi iältään välillä 45-70 v. ja kolme ensimmäistä suunnilleen 22-40v.

Joka tapauksessa maksamasi palkka olisi 3000 euroa kuukaudessa ja työtehtävät ei mitään siivousta vaan lapsille kasvattaja-hoitaja-opettaja kotiin päiväkodin sijaan.

Minkä valitsisit mieluiten ja miksi, jos voisit valita kenet vaan kuudesta hakijasta?

Vierailija kirjoitti:

Jos pitäisi valita omalle lapselle kotiin hoitaja, koska ei halua viedä häntä päiväkotiin, niin palkkaisitko mieluiten lastenhoitajan, sosionomin vai varhaiskasvatuksen opettajan, vaiko sittenkin vanhan ajan opistotasoisen lastentarhanopettajan, sosiaalikasvattajan tai päivähoitajan? Noi kolme viimeistä olisi iältään välillä 45-70 v. ja kolme ensimmäistä suunnilleen 22-40v.

Joka tapauksessa maksamasi palkka olisi 3000 euroa kuukaudessa ja työtehtävät ei mitään siivousta vaan lapsille kasvattaja-hoitaja-opettaja kotiin päiväkodin sijaan.

Minkä valitsisit mieluiten ja miksi, jos voisit valita kenet vaan kuudesta hakijasta?"

Vanhanajan opistotasoisen päivähoitajan.

Vankka kokemus lasten parissa työskentelystä painottuu pitkän linjan hoitajalla, hoito on huolenpitoa ja läheisyyttä (syliä) ja  painottuu selkeästi leikkeihin ja leikkivään lapseen,  vielä kun hyvä tyyppi eli synkkaa lapsen kanssa , niin valintani olisi Hän.

Olen työskennellyt päväkodeissa ja sairaampaa työympäristöä saa hakea. Työpaikkakiusaajia ja juoruja riittää.

Vierailija kirjoitti:

Lähtekää nyt ensimmäisenä yksityisiltä pois kaupungin päiväkoteihin! Touhulat vaan rikastuu lasten kustannuksella hyi.

Touhulat ja kaikki muutkin yksityiset. Toisaalta, kollega siirtyi kunnalliseen ja kertoo ettei siellä yksikössä ole yhtään parempi se meno. Yhtä paha vaje resursseissa. Harkitsen kyllä itsekin siirtymistä.

Vierailija kirjoitti:

Jos pitäisi valita omalle lapselle kotiin hoitaja, koska ei halua viedä häntä päiväkotiin, niin palkkaisitko mieluiten lastenhoitajan, sosionomin vai varhaiskasvatuksen opettajan, vaiko sittenkin vanhan ajan opistotasoisen lastentarhanopettajan, sosiaalikasvattajan tai päivähoitajan? Noi kolme viimeistä olisi iältään välillä 45-70 v. ja kolme ensimmäistä suunnilleen 22-40v.

Joka tapauksessa maksamasi palkka olisi 3000 euroa kuukaudessa ja työtehtävät ei mitään siivousta vaan lapsille kasvattaja-hoitaja-opettaja kotiin päiväkodin sijaan.

Minkä valitsisit mieluiten ja miksi, jos voisit valita kenet vaan kuudesta hakijasta?

Ihan empimättä palkkaisin opettajan ja mielellään nuoren ja jaksavan.

Vierailija kirjoitti:

Jos pitäisi valita omalle lapselle kotiin hoitaja, koska ei halua viedä häntä päiväkotiin, niin palkkaisitko mieluiten lastenhoitajan, sosionomin vai varhaiskasvatuksen opettajan, vaiko sittenkin vanhan ajan opistotasoisen lastentarhanopettajan, sosiaalikasvattajan tai päivähoitajan? Noi kolme viimeistä olisi iältään välillä 45-70 v. ja kolme ensimmäistä suunnilleen 22-40v.

Joka tapauksessa maksamasi palkka olisi 3000 euroa kuukaudessa ja työtehtävät ei mitään siivousta vaan lapsille kasvattaja-hoitaja-opettaja kotiin päiväkodin sijaan.

Minkä valitsisit mieluiten ja miksi, jos voisit valita kenet vaan kuudesta hakijasta?

Koulutuksella ei väliä. Pääasia että synkkaa ja on innostunut.

Vierailija kirjoitti:

Jos pitäisi valita omalle lapselle kotiin hoitaja, koska ei halua viedä häntä päiväkotiin, niin palkkaisitko mieluiten lastenhoitajan, sosionomin vai varhaiskasvatuksen opettajan, vaiko sittenkin vanhan ajan opistotasoisen lastentarhanopettajan, sosiaalikasvattajan tai päivähoitajan? Noi kolme viimeistä olisi iältään välillä 45-70 v. ja kolme ensimmäistä suunnilleen 22-40v.

Joka tapauksessa maksamasi palkka olisi 3000 euroa kuukaudessa ja työtehtävät ei mitään siivousta vaan lapsille kasvattaja-hoitaja-opettaja kotiin päiväkodin sijaan.

Minkä valitsisit mieluiten ja miksi, jos voisit valita kenet vaan kuudesta hakijasta?

Laittaisin paikan julkiseen hakuun ja työhaastattelun lisäksi "näyttökoe" eli noin tunnin yhdessäoloa lapsen/lasten kanssa samalla kun itse tekisin ruokaa tai töitä kotona. En siis istuisi vieressä tarkkailemassa, vaan olisin talossa, mutta kokelas hoitaisi lapset.

On sellainen tuntu, että vanhan koulukunnan opettaja tai sosiaalikasvattaja voisi sopia parhaiten. Tämä siksi, että silloin koulutus oli vaativampi ja jos ovat jo vankan työkokemuksen omaavia niin homma varmasti sujuisi ja ihminen osaisi keksiä vaihtelevaa tekemistä ja retkikohteita. Osaisi myös valmistaa lapsia tulevaan viskariin tai eskariin menoon. Ehkä veisi eri leikkipuistoihin ja kerhoihin. Aivan nuorta en kyllä uskaltaisi ottaa, koska kotona ei olisi ketään neuvomassa hankalissa paikoissa ja uusissa tilanteissa. Ja työhönsä kyllästynyttä en missään tapauksessa. Kysyisin kokelaan lähdettyä myös lapsen mielipidettä, kenen kanssa olisi mieluiten. Ja varsinkin, kenen kanssa ei olisi ja miksi ei.

" Jos pitäisi valita omalle lapselle kotiin hoitaja, koska ei halua viedä häntä päiväkotiin, niin palkkaisitko mieluiten lastenhoitajan, sosionomin vai varhaiskasvatuksen opettajan, vaiko sittenkin vanhan ajan opistotasoisen lastentarhanopettajan, sosiaalikasvattajan tai päivähoitajan? Noi kolme viimeistä olisi iältään välillä 45-70 v. ja kolme ensimmäistä suunnilleen 22-40v.

Joka tapauksessa maksamasi palkka olisi 3000 euroa kuukaudessa ja työtehtävät ei mitään siivousta vaan lapsille kasvattaja-hoitaja-opettaja kotiin päiväkodin sijaan.

Minkä valitsisit mieluiten ja miksi, jos voisit valita kenet vaan kuudesta hakijasta"

Mielestäni tärkein asia on se, että lapsen kanssa työskentelevästä henkilöstä löytyy lämpöä ja ymmärrystä lasta kohtaan. Koulutus tulee vasta sen persoonan jälkeen.

Kuka haluaa esim jättää aikuisen huolenpidosta riippuvaisen lapsen jonkun paperilla erinomaisen, mutta henkilönä ilkeän ja lyhytpinnaisen riivinrtaudan hoiviin joka päivä?

Enemmän tulisi korostaa henkilön luonnetta alalla muutenkin kuin tutkintopapereita.

Yliopisto antaa tietoa ja teoriaa muttei kasvata perusluonnetta mihinkään suuntaan. Pahimmillaan esim suorituskeskeinen hoitaja lapsella on stressaava perfektionisti joka vaatii lapselta suorituksia ja osaamista, unohtaen hauskanpidon ja pelkän yhdessä vietetyn seesteisen tavallisen arjen elämisen hienouden. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pitäisi valita omalle lapselle kotiin hoitaja, koska ei halua viedä häntä päiväkotiin, niin palkkaisitko mieluiten lastenhoitajan, sosionomin vai varhaiskasvatuksen opettajan, vaiko sittenkin vanhan ajan opistotasoisen lastentarhanopettajan, sosiaalikasvattajan tai päivähoitajan? Noi kolme viimeistä olisi iältään välillä 45-70 v. ja kolme ensimmäistä suunnilleen 22-40v.

Joka tapauksessa maksamasi palkka olisi 3000 euroa kuukaudessa ja työtehtävät ei mitään siivousta vaan lapsille kasvattaja-hoitaja-opettaja kotiin päiväkodin sijaan.

Minkä valitsisit mieluiten ja miksi, jos voisit valita kenet vaan kuudesta hakijasta?"

Vanhanajan opistotasoisen päivähoitajan.

Vankka kokemus lasten parissa työskentelystä painottuu pitkän linjan hoitajalla, hoito on huolenpitoa ja läheisyyttä (syliä) ja  painottuu selkeästi leikkeihin ja leikkivään lapseen,  vielä kun hyvä tyyppi eli synkkaa lapsen kanssa , niin valintani olisi Hän.

Minä taas en missään nimessä palkkaisi päivähoitajaa, koska juuri heidän suusta kuulee päiväkodissa näitä "ei saa pitää lapsia liikaa sylissä", "ei saa pastillia, jos ei ole syönyt lautasta tyhjäksi", "ei saa kurkistaa lorupussiin, jos ei jaksa istua kuin tatti kuuntelemassa aikuisen hienoa ja mahtavaa tuokiota". Omaa ammattitaitoa ei haluta kehittää, onhan työuraa takana jo vuosikymmeniä. Tämän vuoksi esim. tunnetaitokasvatusta pidetään nykyajan hömpötyksenä, eikä edes yritetä perehtyä siihen, mitä se tarkoittaa. Tietysti on myös aivan mahtavia lastenhoitajia päivähoitajan koulutuksella, mutta omien lasteni ollessa kyseessä en haluaisi pelata uhkapeliä sen suhteen, sattuisiko kotiin tuleva hoitaja olemaan kumpaa koulukuntaa. Toki persoona vaikuttaa todella paljon, mutta jos hoitaja pitäisi valita vain koulutuksensa perusteella, niin en valitsisi lapsilleni päivähoitajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pitäisi valita omalle lapselle kotiin hoitaja, koska ei halua viedä häntä päiväkotiin, niin palkkaisitko mieluiten lastenhoitajan, sosionomin vai varhaiskasvatuksen opettajan, vaiko sittenkin vanhan ajan opistotasoisen lastentarhanopettajan, sosiaalikasvattajan tai päivähoitajan? Noi kolme viimeistä olisi iältään välillä 45-70 v. ja kolme ensimmäistä suunnilleen 22-40v.

Joka tapauksessa maksamasi palkka olisi 3000 euroa kuukaudessa ja työtehtävät ei mitään siivousta vaan lapsille kasvattaja-hoitaja-opettaja kotiin päiväkodin sijaan.

Minkä valitsisit mieluiten ja miksi, jos voisit valita kenet vaan kuudesta hakijasta?"

Vanhanajan opistotasoisen päivähoitajan.

Vankka kokemus lasten parissa työskentelystä painottuu pitkän linjan hoitajalla, hoito on huolenpitoa ja läheisyyttä (syliä) ja  painottuu selkeästi leikkeihin ja leikkivään lapseen,  vielä kun hyvä tyyppi eli synkkaa lapsen kanssa , niin valintani olisi Hän.

Minä taas en missään nimessä palkkaisi päivähoitajaa, koska juuri heidän suusta kuulee päiväkodissa näitä "ei saa pitää lapsia liikaa sylissä", "ei saa pastillia, jos ei ole syönyt lautasta tyhjäksi", "ei saa kurkistaa lorupussiin, jos ei jaksa istua kuin tatti kuuntelemassa aikuisen hienoa ja mahtavaa tuokiota". Omaa ammattitaitoa ei haluta kehittää, onhan työuraa takana jo vuosikymmeniä. Tämän vuoksi esim. tunnetaitokasvatusta pidetään nykyajan hömpötyksenä, eikä edes yritetä perehtyä siihen, mitä se tarkoittaa. Tietysti on myös aivan mahtavia lastenhoitajia päivähoitajan koulutuksella, mutta omien lasteni ollessa kyseessä en haluaisi pelata uhkapeliä sen suhteen, sattuisiko kotiin tuleva hoitaja olemaan kumpaa koulukuntaa. Toki persoona vaikuttaa todella paljon, mutta jos hoitaja pitäisi valita vain koulutuksensa perusteella, niin en valitsisi lapsilleni päivähoitajaa.

Tässä on hienosti joku nykypäivän opettaja kuvannut ongelman juurisyyn. Tämä sama pätee nykyään kouluissa. Tunnetaidot yms. on pilanneet jo ainakin yhden sukupolven ehkä jopa kaksi. Ja koko ajan mennään huonompaan suuntaan. Aikaisemmin lapset totteli ja vaikka sitten kurkisti sinne lorupussiin just silloin kun aikuinen oli sitä mieltä. Ongelmat lähtee kasvamaan jo päiväkodista. Palatkaa tähän viestiin 10 vuoden päästä niin olette viimeistään samaa mieltä kanssani.

Vierailija kirjoitti:

" Jos pitäisi valita omalle lapselle kotiin hoitaja, koska ei halua viedä häntä päiväkotiin, niin palkkaisitko mieluiten lastenhoitajan, sosionomin vai varhaiskasvatuksen opettajan, vaiko sittenkin vanhan ajan opistotasoisen lastentarhanopettajan, sosiaalikasvattajan tai päivähoitajan? Noi kolme viimeistä olisi iältään välillä 45-70 v. ja kolme ensimmäistä suunnilleen 22-40v.

Joka tapauksessa maksamasi palkka olisi 3000 euroa kuukaudessa ja työtehtävät ei mitään siivousta vaan lapsille kasvattaja-hoitaja-opettaja kotiin päiväkodin sijaan.

Minkä valitsisit mieluiten ja miksi, jos voisit valita kenet vaan kuudesta hakijasta"

Mielestäni tärkein asia on se, että lapsen kanssa työskentelevästä henkilöstä löytyy lämpöä ja ymmärrystä lasta kohtaan. Koulutus tulee vasta sen persoonan jälkeen.

Kuka haluaa esim jättää aikuisen huolenpidosta riippuvaisen lapsen jonkun paperilla erinomaisen, mutta henkilönä ilkeän ja lyhytpinnaisen riivinrtaudan hoiviin joka päivä?

Enemmän tulisi korostaa henkilön luonnetta alalla muutenkin kuin tutkintopapereita.

Yliopisto antaa tietoa ja teoriaa muttei kasvata perusluonnetta mihinkään suuntaan. Pahimmillaan esim suorituskeskeinen hoitaja lapsella on stressaava perfektionisti joka vaatii lapselta suorituksia ja osaamista, unohtaen hauskanpidon ja pelkän yhdessä vietetyn seesteisen tavallisen arjen elämisen hienouden. 

Meillä talossa opettaja jolle en jättäisi lastani kotona tahi päiväkodissa. On kyllä hienot paperit ja teoria hallussa, mutta se miten kohtelee lapsia ja hlökuntaa ...Kotiin ottaisin jonkun hoitajan kollegoista katsomatta pätevyyttä, he kaikki ovat paikallaan lasten keskellä ja tässä työssä. Olen itsekin tehnyt töitä yksityisenä hoitajana ja ollut tykätty vaikken opettaja tai sosionomi. Pätevä kuitenkin.

tässä on juurisyy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pitäisi valita omalle lapselle kotiin hoitaja, koska ei halua viedä häntä päiväkotiin, niin palkkaisitko mieluiten lastenhoitajan, sosionomin vai varhaiskasvatuksen opettajan, vaiko sittenkin vanhan ajan opistotasoisen lastentarhanopettajan, sosiaalikasvattajan tai päivähoitajan? Noi kolme viimeistä olisi iältään välillä 45-70 v. ja kolme ensimmäistä suunnilleen 22-40v.

Joka tapauksessa maksamasi palkka olisi 3000 euroa kuukaudessa ja työtehtävät ei mitään siivousta vaan lapsille kasvattaja-hoitaja-opettaja kotiin päiväkodin sijaan.

Minkä valitsisit mieluiten ja miksi, jos voisit valita kenet vaan kuudesta hakijasta?"

Vanhanajan opistotasoisen päivähoitajan.

Vankka kokemus lasten parissa työskentelystä painottuu pitkän linjan hoitajalla, hoito on huolenpitoa ja läheisyyttä (syliä) ja  painottuu selkeästi leikkeihin ja leikkivään lapseen,  vielä kun hyvä tyyppi eli synkkaa lapsen kanssa , niin valintani olisi Hän.

Minä taas en missään nimessä palkkaisi päivähoitajaa, koska juuri heidän suusta kuulee päiväkodissa näitä "ei saa pitää lapsia liikaa sylissä", "ei saa pastillia, jos ei ole syönyt lautasta tyhjäksi", "ei saa kurkistaa lorupussiin, jos ei jaksa istua kuin tatti kuuntelemassa aikuisen hienoa ja mahtavaa tuokiota". Omaa ammattitaitoa ei haluta kehittää, onhan työuraa takana jo vuosikymmeniä. Tämän vuoksi esim. tunnetaitokasvatusta pidetään nykyajan hömpötyksenä, eikä edes yritetä perehtyä siihen, mitä se tarkoittaa. Tietysti on myös aivan mahtavia lastenhoitajia päivähoitajan koulutuksella, mutta omien lasteni ollessa kyseessä en haluaisi pelata uhkapeliä sen suhteen, sattuisiko kotiin tuleva hoitaja olemaan kumpaa koulukuntaa. Toki persoona vaikuttaa todella paljon, mutta jos hoitaja pitäisi valita vain koulutuksensa perusteella, niin en valitsisi lapsilleni päivähoitajaa.

Tässä on hienosti joku nykypäivän opettaja kuvannut ongelman juurisyyn. Tämä sama pätee nykyään kouluissa. Tunnetaidot yms. on pilanneet jo ainakin yhden sukupolven ehkä jopa kaksi. Ja koko ajan mennään huonompaan suuntaan. Aikaisemmin lapset totteli ja vaikka sitten kurkisti sinne lorupussiin just silloin kun aikuinen oli sitä mieltä. Ongelmat lähtee kasvamaan jo päiväkodista. Palatkaa tähän viestiin 10 vuoden päästä niin olette viimeistään samaa mieltä kanssani.

Totta, eihän siinä voida mennä kuin metsään, jos ihmisiä opetetaan pienestä pitäen tunnistamaan ja sanoittamaan tunteensa, sen sijaan että patoaisivat ne sisälleen tai käyttäisivät väkivaltaa, kuten kunnon suomalaisen kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

tässä on juurisyy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pitäisi valita omalle lapselle kotiin hoitaja, koska ei halua viedä häntä päiväkotiin, niin palkkaisitko mieluiten lastenhoitajan, sosionomin vai varhaiskasvatuksen opettajan, vaiko sittenkin vanhan ajan opistotasoisen lastentarhanopettajan, sosiaalikasvattajan tai päivähoitajan? Noi kolme viimeistä olisi iältään välillä 45-70 v. ja kolme ensimmäistä suunnilleen 22-40v.

Joka tapauksessa maksamasi palkka olisi 3000 euroa kuukaudessa ja työtehtävät ei mitään siivousta vaan lapsille kasvattaja-hoitaja-opettaja kotiin päiväkodin sijaan.

Minkä valitsisit mieluiten ja miksi, jos voisit valita kenet vaan kuudesta hakijasta?"

Vanhanajan opistotasoisen päivähoitajan.

Vankka kokemus lasten parissa työskentelystä painottuu pitkän linjan hoitajalla, hoito on huolenpitoa ja läheisyyttä (syliä) ja  painottuu selkeästi leikkeihin ja leikkivään lapseen,  vielä kun hyvä tyyppi eli synkkaa lapsen kanssa , niin valintani olisi Hän.

Minä taas en missään nimessä palkkaisi päivähoitajaa, koska juuri heidän suusta kuulee päiväkodissa näitä "ei saa pitää lapsia liikaa sylissä", "ei saa pastillia, jos ei ole syönyt lautasta tyhjäksi", "ei saa kurkistaa lorupussiin, jos ei jaksa istua kuin tatti kuuntelemassa aikuisen hienoa ja mahtavaa tuokiota". Omaa ammattitaitoa ei haluta kehittää, onhan työuraa takana jo vuosikymmeniä. Tämän vuoksi esim. tunnetaitokasvatusta pidetään nykyajan hömpötyksenä, eikä edes yritetä perehtyä siihen, mitä se tarkoittaa. Tietysti on myös aivan mahtavia lastenhoitajia päivähoitajan koulutuksella, mutta omien lasteni ollessa kyseessä en haluaisi pelata uhkapeliä sen suhteen, sattuisiko kotiin tuleva hoitaja olemaan kumpaa koulukuntaa. Toki persoona vaikuttaa todella paljon, mutta jos hoitaja pitäisi valita vain koulutuksensa perusteella, niin en valitsisi lapsilleni päivähoitajaa.

Tässä on hienosti joku nykypäivän opettaja kuvannut ongelman juurisyyn. Tämä sama pätee nykyään kouluissa. Tunnetaidot yms. on pilanneet jo ainakin yhden sukupolven ehkä jopa kaksi. Ja koko ajan mennään huonompaan suuntaan. Aikaisemmin lapset totteli ja vaikka sitten kurkisti sinne lorupussiin just silloin kun aikuinen oli sitä mieltä. Ongelmat lähtee kasvamaan jo päiväkodista. Palatkaa tähän viestiin 10 vuoden päästä niin olette viimeistään samaa mieltä kanssani.

Totta, eihän siinä voida mennä kuin metsään, jos ihmisiä opetetaan pienestä pitäen tunnistamaan ja sanoittamaan tunteensa, sen sijaan että patoaisivat ne sisälleen tai käyttäisivät väkivaltaa, kuten kunnon suomalaisen kuuluu."

Joo, mutta kyllähän peruskäytöstapojen hallinta on erittäin tärkeää opettaa lapselleen , siis jo kotona. Peräänkuluutan kotikasvatusta, se nimittäin näkyy lapsessanne.

Mikäli päiväkodissa/koulussa kasvatustyyli on täysin eri kuin kotona, niin lapsi uskoo ja tukeutuu aina siihen oman kodin opetuksiin.

Lapsi joka riehuu ja on ärsyttävä leikkien pilaaja muiden mielestä, jää ilman kavereita.

Vanhemmat jotka välittävät lapsestaan sen verran , että kasvattavat häntä hyvän peruskäytöksen malliin tekevät palveluksen lapselleen. Sellainen lapsi pärjää yhteiskunnassamme joka toimii säännöillä, paremmin. Selllainen lapsi pärjää koulussa paremmin, koska ei ole se räkänokka ja länkyttäjä ja riesa jonka vuoksi kaikilla menee hermot tai jota saa varoa ettei "tunnetila" saa valtaa ja häirikkö käy päälle.

Se että lasta opetetaan esim istumaan rauhassa paikallaan, ruokailemaan kun on ruokailun aika, malttamaan kuunnella kun aikuinen puhuu, juttelemaan, jne ei sulje pois tunnetaitojen opettelua. Ne ovat ihan ihmisen perustaitoja.

Moni nykyaikuisista ei edes tiedä mikä on tunnetaitojen opettelu.

Opetellaan tunnnistamaan tunteita. Okei, mitä se muka sitten on?

Mulla on kylmä, haluan sisälle, paleltaa!

- Ei nyt ei mennä vielä sisään, hypi lämpimiksesi vaikka haarahyppyjä, ja sano äidille/isälle että laittaa reppuun huomenna niitä lämpiä vaatteita.

Pitää päästä pissalle nyt nukkarista!

- Nyt ei lähdetä pomppimaan enää yhtään mihinkään! Teiltä kysyttiin just että pitääkö käydä vessassa eli nyt pää tyynyyn.

Onko tuokin osa tunnetaitoja että tunnistaa kylmän ja pissihädän?

Vai liittyykö se aina "harmitukseen"? (<----tuota on ihan kysynyt eräs vanhempi joka halusi selventää pedagogisia käsitteitä mistä lapsen pk-ope puhunut)

Tunnetaidoista ja niiden tunnistamisesta tosiaan jos joku kasvattaja avaisi asiaa.

Kuinka paljon pieni lapsi ylipäänsä kykenee analysoimaan tunteitaan.

Eikö selkeys ja toisto on se, mitä pieni lapsi ymmärtää.  Älä lyö ja pure,  se sattuu.

(vai : harmittaako sinua nyt kun puret ja lyöt, mikä harmittaa, kerro mikä?)

" Tapahtuipa eräässä eteläsuomalaisessa päiväkodissa kuluneella viikolla:

Lapsi itki pihalla iltapäiväulkoilussa. Menin lohduttamaan lasta ja samalla yritin tutkailla, mistä ryhmästä n. 2-3v lapsi on (missä hänen "oma" hoitaja on...). Lapsen ryhmän aikuinen seisoisikin vain parin metrin päässä huvittuneena ja kuittasi lapsen hädän sanomalla: "se on ekaa päivää vähän pidempään" ja jatkoi puhumista toisen aikuisen kanssa. Ahaa, eli sekö riittääkin syyksi jättää lapsi yksin itkemään ikävää?

Kylmää kyytiä sanoisin. En missään nimessä hyväksyisi sitä, että oma lapseni jätetään yksin itkemään, oli kyse ikävästä, kivusta tai mistä.[/"

"Joo. Päiväkotien pihoilla näkyy näitä hyytävässä tuulessa ulkoilevia ressukoita joilta räkä valuu nenästä ihan vapaasti suuhun saakka ja yrittävät raasut pyyhkiä sitä pois lapasellaan pitkin naamaansa. Ei haittaa lehmämäisiä hoitajia ringissä , ei .

Sieppaa tuollainen piittaamattomuus ettei muka huomata.

Hyvissä pk:ssa ei räkänokkia näy, nenät on pyyhitty ja lapset pidetään lämpiminä."

Perushuolenpito lapsesta ensin kohdalleen, puhukaa sen jälkeen paikassa toteutettavasta pedagogiikasta.

No on se ihme homma jos "aikuinen" jättää kouluttautumatta ja löytää kanssa kumppanin ja tekee lapsia ja alkaa kotona pyötittää arkea ni se kyllä onnistuu vaikka homma onkin 24/7 mutta sit jos meet "töihin" päiväkotiin ja uuvut siitä kun leikit lasten kanssa ja pidät niistä huolta sen 8h päivään ni jo on raskasta ja kakkamaista hommaa. Ottakee niskasta kiinni itseänne ja myöntäkää että se ala ei ole teille, lopputili ja uusiin hommiin. Ärsyttävää tämä nykyajan ainainen itkeminen millon missäkin lehdessä ja keskustelupalstalla. Oletteko te niin vätyksiä että jonkun muun on tultava nostamaan teidät sohvalta että saisitte elämässänne muutoksia aikaan?

Batman kirjoitti:

No on se ihme homma jos "aikuinen" jättää kouluttautumatta ja löytää kanssa kumppanin ja tekee lapsia ja alkaa kotona pyötittää arkea ni se kyllä onnistuu vaikka homma onkin 24/7 mutta sit jos meet "töihin" päiväkotiin ja uuvut siitä kun leikit lasten kanssa ja pidät niistä huolta sen 8h päivään ni jo on raskasta ja kakkamaista hommaa. Ottakee niskasta kiinni itseänne ja myöntäkää että se ala ei ole teille, lopputili ja uusiin hommiin. Ärsyttävää tämä nykyajan ainainen itkeminen millon missäkin lehdessä ja keskustelupalstalla. Oletteko te niin vätyksiä että jonkun muun on tultava nostamaan teidät sohvalta että saisitte elämässänne muutoksia aikaan?"

Nimimerkki "Batman" voisi tutustua viestiketjuun (otsikosta alkaen) lähemmin ja malttaa lukea enemmän kuin pari viimeistä viestiä ennenkuin kritisoi  .

Alan suurin ongelma ei ole lapset tai työn mielekkyys. Se on tilanne kun esim

Sinut, nimimerkki Batman jätetään yksin huolehtimaan isosta ryhmästä jossa vielä muutama erityistarpeinen ilman avustajaa, takaamaan siis lasten hoidon ja turvallisuuden noissa olosuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Olen työskennellyt päväkodeissa ja sairaampaa työympäristöä saa hakea. Työpaikkakiusaajia ja juoruja riittää.

Tässäkin ketjussa tämä aines hyvin näkyvissä.

Vierailija kirjoitti:

Tunnetaidoista ja niiden tunnistamisesta tosiaan jos joku kasvattaja avaisi asiaa.

Kuinka paljon pieni lapsi ylipäänsä kykenee analysoimaan tunteitaan.

Eikö selkeys ja toisto on se, mitä pieni lapsi ymmärtää.  Älä lyö ja pure,  se sattuu.

(vai : harmittaako sinua nyt kun puret ja lyöt, mikä harmittaa, kerro mikä?)

  

Tietenkin täytyy ottaa huomioon lapsen ikä ja kehitystaso. Ei puhumaan opettelevalta taaperolta voi odottaa vastausta siihen, mikä häntä harmittaa. Silloin kasvattajan tehtävä on sanoittaa ja mallintaa toivottua käytöstä. Myös tuo on tunteiden sanoittamista, kun sanotaan, että lyöminen ja pureminen sattuu ja toiselle tulee paha mieli.