Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

" Iän kaiken miettinyt alalta poistumista ja nyt se on selvää, että lähteä pitäisi, kaupan kassalla näköjään ansaitsisi nyt enemmän ihan sitä riihikuivaa elämiseensä eikä tarvitsisi kärsisi kaikista ketjussa mainituista "sivuoireista", saisi jopa syödä ateriansa ilman eritteitä ym keskeytyksiä.

Minun pitäisi olla klo9 tänään töissä enkä ymmärrä millä ilveellä sinne ilmestyn, tuntuu norsun paino rintakehällä ja hartioilla, varsinkin kun muukin elämä sakkaa eikä vain työ.

En saa happea."

Et ole yksin ajatustesi kanssa.

Tunnin päästä oltava töissä. Tiedän että moni hakee sairauslomaa joka kokee samoin.

Kukahan tänään puuttuu riveistä ja tuleekohan kukaan tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Iän kaiken miettinyt alalta poistumista ja nyt se on selvää, että lähteä pitäisi, kaupan kassalla näköjään ansaitsisi nyt enemmän ihan sitä riihikuivaa elämiseensä eikä tarvitsisi kärsisi kaikista ketjussa mainituista "sivuoireista", saisi jopa syödä ateriansa ilman eritteitä ym keskeytyksiä.

Minun pitäisi olla klo9 tänään töissä enkä ymmärrä millä ilveellä sinne ilmestyn, tuntuu norsun paino rintakehällä ja hartioilla, varsinkin kun muukin elämä sakkaa eikä vain työ.

En saa happea.

Täällä ihan samat tuntemukset. 🥺

Ahdistaa ihan jumalattoman paljon taas tämä alkava työviikko.

Ja tietystikin koko työ.

(Onneksi sentään pitkät lomat, ja työkaverit pääsääntöisesti ok, muuten en jaksaisi.

Nyt puolen vuoden ajan palkkakin tullut oikein tilille, niin siitäkään ei tarvitse joka kuukausi tapella. 🙏)

"Ohis, mutta toi on muuten totta. Nykyään monet nuoret vastavalmistuneet opettajat ovat jo muodostaneet oman tiimin yliopistossa kavereidensa kanssa eli niiden, joiden kanssa yhteistyö sujuu. Ne hakevat töihin päiväkoteihin yhdessä, siis valmiina ope-työparina! Jos ei paikkaa kummallekin samassa tiimissä irtoa, eivät jää siihen arpomaan vaan hakevat ja menevät sinne, minne järjestely kelpaa. Johtajien valta murenee kovaa vauhtia. Uusien tuulien opet ovat ne, jotka vakassa oikeasti valtaa käyttää ja omaa."

.

"Olen tähän päivään mennessä puolustanut teitä tuoreita, idearikkaita ja motivoituneita vaka-opeja. Minusta tuollainen epärealistinen suhtautuminen työelämään on kuitenkin täysin naurettava. "Täältä me nyt tullaan koulusta kimpassa, ota tai jätä". Muistuttaa TET-aikaa, kun työpaikalle piti saada ottaa mukaan se paras kaveri.

Ymmärrän pointin tämän ideologian takana, siis toimivan tiimityön. Mitäpä sitten, kun vuosi tulee täyteen ja tiimit sekoitetaan? Teidänkin kuuluisi mennä jonon ohi, jatkaa kimpassa koska tehotiimi?

Myös kentältä keräämäni havainto teistä ykköskasvattajina on harmillinen. Mielestäni päiväkodissa ei kuuluisi olla nokkimisjärjestystä, sillä ilman hoitajia et sinäkään pärjäisi työssäsi ja sama toisinpäin, vaikka muuta saatat kuvitellakin. Minulla on kokemusta päiväkodeista, jossa johtaja oli maanläheinen, kävi jatkuvaa inhimillistä vuorovaikutusta alaistensa kanssa ja toimi tiiminä. Tällaisessa päiväkodissa ei myöskään nostettu jalustalle koulutuksen mukaan ollenkaan. Työpaikalla oli rento, toisiaan kunnioittava ilmapiiri.

Helsinkiin muutettuani olen joutunut huomaamaan, miten asioita ei tulisi hoitaa"

Komppaan.

Vierailija kirjoitti:

" Nykyään monet nuoret vastavalmistuneet opettajat ovat jo muodostaneet oman tiimin yliopistossa kavereidensa kanssa eli niiden, joiden kanssa yhteistyö sujuu.

Ne hakevat töihin päiväkoteihin yhdessä, siis valmiina ope-työparina! Jos ei paikkaa kummallekin samassa tiimissä irtoa, eivät jää siihen arpomaan vaan hakevat ja menevät sinne, minne järjestely kelpaa. Johtajien valta murenee kovaa vauhtia.

Uusien tuulien opet ovat ne, jotka vakassa oikeasti valtaa käyttää ja omaa."

Paino sanalla "valta".

Vallankäyttö ja päteminen korostuu. Lapsista ei sanaakaan.

Mikä vika siinä on, jos ope toimivan parin kanssa työllistää molemmat? Kun alalla on työvoimapula ja pätevä opettaja voi valita minne haluaa mennä. Tietenkin homma neuvotellaan silloin omilla ehdoilla.

Varsinainen hätähuuto juu. Toinen tuntemani varhaiskasvatuksen op oli juuri mitä lie 3 vko Balilla. Toinen taas muutti Ruotsiin jo 20 v sitten. Kas kun siellä pedagogiikan korkeakoulututkinto tiesi paikan kunnallisessa kouluhallinnossa paremmalla paikalla! Siis virkamieheksi.

IL maksumuurin takana oleva juttu ihan ilman avaamistakin sai aikaan hirtehisen tuhahduksen.

Sitähän se on, joka päivä, tulee hetki/useita hetkiä, kun ei ole niitä silmiä, esim.selässä, ja se lisätukea, tai ihan "peruslapsi" aikaansaa tilanteen jossa sitä silmäparia eli kasvattajaa olisi tarvittu, MUTTA KUN SITÄ EI OLE!!! EI tarpeeksi.

Niitä hetkiä on lukuisia joka hiivatin päivä.

Väsyttää, turhauttaa, ahdistaa, surettaa, kuristaa, itkettää, vituttaa, suututtaa, väsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Nykyään monet nuoret vastavalmistuneet opettajat ovat jo muodostaneet oman tiimin yliopistossa kavereidensa kanssa eli niiden, joiden kanssa yhteistyö sujuu.

Ne hakevat töihin päiväkoteihin yhdessä, siis valmiina ope-työparina! Jos ei paikkaa kummallekin samassa tiimissä irtoa, eivät jää siihen arpomaan vaan hakevat ja menevät sinne, minne järjestely kelpaa. Johtajien valta murenee kovaa vauhtia.

Uusien tuulien opet ovat ne, jotka vakassa oikeasti valtaa käyttää ja omaa."

Paino sanalla "valta".

Vallankäyttö ja päteminen korostuu. Lapsista ei sanaakaan.

Mikä vika siinä on, jos ope toimivan parin kanssa työllistää molemmat? Kun alalla on työvoimapula ja pätevä opettaja voi valita minne haluaa mennä. Tietenkin homma neuvotellaan silloin omilla ehdoilla.

Siinä ärsyttää varmaan se, kun vuosikymmeniä on muhittu siellä ihan itse keksityissä ja viidakon lakien mukaan muotoutuneissa "inhimillisissä olosuhteissa", "kaikki tekee kaikkea", "pärjäillään" ja "töissä pitää olla kaikilla kivaa ja jokaisella saman verran kaikkea, toisen mieltä ei saa pahoittaa". Ne ovat olleet sellaisia lastenhoitotätien omia, ulospäin harmittomia, mutta sisältä päin täysin kestämättömiä systeemejä.

Nyt sitten pantiin valot päälle ja ikkunat auki: hei, tämä on julkinen, valvottu palvelu ja työlainsäädäntöä noudattava työpaikka, jossa on pätevyysvaatimukset ja laissa määritellyt työtehtävät ja vastuut.

Ristiriita noiden kahden toimintamallin välillä on valtava. Korjattavaa siis riittää.

Ensimmäiseksi pitäisi heittää menemään käsite "päiväkoti". Sillä ei ole mitään tekemistä nykyisen varhaiskasvatuksen ja opetusideologian kanssa. Kyseessä on alle kouluikäisten lasten koulutusmuoto, jonne voi osallistua aamuyöllä klo 6:15 lähtien iltaan klo 17.30 saakka, ympärivuorokautisessa varhaiskasvatuksessa 24h/vrk. Rakennusten täyttökapasiteetti on useita satoja lapsia kerralla. Arvo ja tavoite ei enää ole kiinteä hoitosuhde yhteen aikuiseen, kuten ajateltiin aiemmin. Nykyään ajatellaan, että lapset eivät kärsi vaan jotkut jopa "hyötyvät" "ennakoimattomista kohtaamisista" ja muuttuvista tilanteista erikokoisissa ja erilaisissa ryhmissä. Jokainen kasvattaja nähdään nykyään "varhaiskasvattajana" eikä omalla persoonallaan hoitavana ihmisenä. Tunnetaidot ja niiden oikeaoppinen ilmaisu, tulkinta ja määrittely luetaan kirjoista, joiden oppia yliopistossa näennäisakateemisen perustasotutkinnon suorittanut varhaiskasvatuksen opettaja ohjaa ryhmässä.

Voi olla, todennäköisesti on, niin, ettei näiden eri tavoin toimivien kasvattajien kohtaamisissa synny mitään "innovatiivista" ja "elämää rikastavaa moninaisuutta". Miksi syntyisi?

Voisko joku referoida pääpointit tuosta Iltalehden päivän lööpistä, kun on maksumuurin takana?

uupunut, eikä palaa.

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku referoida pääpointit tuosta Iltalehden päivän lööpistä, kun on maksumuurin takana?

Lienee kyse siitä ettei silmäparit riitä valvomaan laumaa lapsia joiden joukossa aivan arvaamattomia sankareita joilla ei impulssi kontrollia ole nimeksikään. Tarkoittaa käytännössä mm sitä, että kasvattajan ollessa tyyliin 1-2m päässä toisen lapsen puoleen kumartuneena niin LeeviOskari tai JuuliaAnelma tuuppaa kaverin kumoon tai iskee köniin tmv ihan "huvikseen vaan".

T. Alalla

Olen opettaja. En tulisi toimeen ilman hoitajaa omassa tiimissä. Meillä on työnjako. Minä teen vasut, hoitaja tekee lääkehoitosuunnitelmat. Minä vastaan vasujen toututumisesta, hoitaja vastaa lääkehoidosta.

Lapsen osallisuus ei ole mikään turha juttu. Se ei tarkoita, että lapset päättäisivät kaikesta, vaan että heillä on mahdollisuus vaikuttaa. Työntekijöiden on tarpeen miettiä omaa vallankäyttöään suhteessa lapsiin. Esimerkiksi lapsi ei voi päättää, mitä on ruuaksi, mutta voi päättää minkä verran syö ja mistä ruokalajista aloittaa.

Lapsi ei voi päättää, milloin on leikkiaika, mutta hän voi vaikuttaa leikin sisältöön. Osallisuus toteutuu, kun aikuiset kuuntelevat lasten leikkialoitteita ja tarttuvat niihin päivittäisissä tilanteissa. Jos tarjolla on aina sama autoleikki samalla automatolla eikä siihen saa sekoittaa mitään muita leluja ja kaikki on aina siivottava tarkasti paikoilleen, ei leikki mihinkään kehity.

Vierailija kirjoitti:

Noniin kaupan kassakin tienaa nykyään sitten enemmän kuin minä.

Kassalla työskentely on rentoa, ei mitään verrattavissa lapsiryhmätyöhön. Taidan vaihtaa alaa.

Kasvatustieteen kandi, esiopettaja.

Täällä toinen kandi ja esiopettaja ja aivan samat ajatukset.

.

ongelma tuossa resurssien tehokkuusallokoinnissa on se ..tehokkuuden väärä hakeminen omistajien vrallisuuden kasvattamiseksi. pikkuisen laskeskelemalla voit huomata että mikäli omistaja hakee lähes varmaa tuottotasoa, jokainen hanke/projekti menee hylkäyslistalle.

Asiakastyytyväisyys, tiedättekö oman yksikkönne tuloksia kyselyissä?

Meillä tulokset tuli, mutta pomo panttaa niitä, ei kuulema "syytä" sen enempää aiheesta puhua.

Vierailija kirjoitti:

Asiakastyytyväisyys, tiedättekö oman yksikkönne tuloksia kyselyissä?

Meillä tulokset tuli, mutta pomo panttaa niitä, ei kuulema "syytä" sen enempää aiheesta puhua.

Meillä käydään tulokset aina läpi ja niiden perusteella asetetaan tavoitteet. Seuraavan kerran verrataan tuloksia, onko kehitystä tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiakastyytyväisyys, tiedättekö oman yksikkönne tuloksia kyselyissä?

Meillä tulokset tuli, mutta pomo panttaa niitä, ei kuulema "syytä" sen enempää aiheesta puhua.

Meillä käydään tulokset aina läpi ja niiden perusteella asetetaan tavoitteet. Seuraavan kerran verrataan tuloksia, onko kehitystä tapahtunut.

Niin kai se pitäisikin tehdä enkä ymmärrä miksi meillä näin.

Mitä olette saaneet keskiarvoksi?

Edellisessä työpaikassa lukema pyöri 8,2 lukemissa.

Vierailija kirjoitti:

Asiakastyytyväisyys, tiedättekö oman yksikkönne tuloksia kyselyissä?

Meillä tulokset tuli, mutta pomo panttaa niitä, ei kuulema "syytä" sen enempää aiheesta puhua.

Ei niitä saa pantata tai vääristellä, ne ovat palautetta teille kaikille teidän työstä, sillä tasolla kuon kukin yksittäinen asiakas sen kokee tai haluaa kyselyyn määritellä.

Ne kysymykset siellä ovat kyllä todella johdattelevia. Kysytään sitä ja sillä tavalla, ettei vastaaka voi sanoa muuta kuin mitä kysyjä eli kunta haluaa kuulla.

Jos jossakin palautteessa on työntekijään kohdistuva solvaus tai panettelu aivan nimellä ei esihenkilö näytä näitä koko yhteisölle vaan käsittelee asian kehityskeskustelussa kahdestaan työntekijän kanssa. Jos palautteissa on kritisoitu esim. johtajaa tämän toiminnasta, on tämä palaute näytettävä työntekijöillekin. Johtaja on julkisessa tehtävässä toimiva virkamies, jolla on virkavastuu. Solvata ei tietenkään saa, mutta asemansa perusteella johtajaan kohdistuu suurempi vastuullisuus ja julkisuus kuin toimessa oleviin työntekijöihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiakastyytyväisyys, tiedättekö oman yksikkönne tuloksia kyselyissä?

Meillä tulokset tuli, mutta pomo panttaa niitä, ei kuulema "syytä" sen enempää aiheesta puhua.

Meillä käydään tulokset aina läpi ja niiden perusteella asetetaan tavoitteet. Seuraavan kerran verrataan tuloksia, onko kehitystä tapahtunut.

Niin kai se pitäisikin tehdä enkä ymmärrä miksi meillä näin.

Mitä olette saaneet keskiarvoksi?

Edellisessä työpaikassa lukema pyöri 8,2 lukemissa.

Meillä on erilainen asteikko, arvot 1-5. Eri kysymyksissä oli vähän hajontaa, keskiarvo oli neljän tuntumassa.

Tämä lastenhoitaja haki sairaslomaa tänään voimakkaiden uupumus oireiden vuoksi.

Tosi kova syyllisyys, että olen poissa töistä, koska mietityttää omien työkavereiden jaksaminen jne, mutta pitkiin liian kauan sairaslomalle hakeutumista.

Kohtahan alkais yhteishaku, jos lähtis opiskelemaan uuden ammatin.