Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

No ei niillä kaikilla 1-2 vuotiaiden äideillä voi erityisen haastava elämäntilanne olla, että esikoinen ois pakko hoitoon tuoda.

Lisäksi jos päivä on 7.30-17 niin joku tuossa mättää🤔Kotona ois 2 lasta yhdellä aikuisella ja päiväkodissa 8 lasta 2 kahdella aikuisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä KASVATUS? Selviytymisleiri lähinnä.🙁

Tää on just kiteytettynä näin. Aina saa pelätä et jotain sattuu ja eniten tällä hetkellä ketuttaa kotiäitien reilut vuoden vanhat, jotka sankoin joukoin aloittavat kasvatuksessa. Samaan aikaan kotona äiti ja vauva🤬

Minä olin se äiti, joka tunki kaksivuotiaan päiväkotiin 8-15 ja jäin autistisen vauvan kanssa kotiin. Olin 25 vuotias.

Oli tiukka elämänvaihe kun mies sairastui samalla psyykkisesti ja joutui osastohoitoon, suljetulle, pariksi kuukaudeksi.

Oma gradu oli kesken ja työllistyminen riippui valmistumisestani. Toki meillä oli perhetyö myös kuvioissa, mutta he eivät hoitaneet lapsia tai mahdollistaneet opiskelua, he juttelivat ja havainnoivat . Varsinainen käytännön apu oli päivähoitopaikka. Muistelen että sekin saatiin silloin sosiaalityöntekijän painostuksen ansiosta. Hän soitteli päiväkotiin ja junaili asioita.

Toisinaan mietin sitä aikaa ja tunnen surua. En niinkään omasta, mutta lasten puolesta. Olisin tehnyt toisin, mikäli se olisi ollut mahdollista, mutta liian moni asia ei ollut minun hyppysissäni tai päätäntävallassa. Asenne oli päiväkodissa tietysti nihkeä, ja esikoinen tunsi sen varmasti nahoissaan, että hoitajat arvostelivat perheemme tilannetta ja kokivat että hoidatan lapseni heillä laiskuuttani.

Gradu valmistui ja aloitin työt nuorimmaisen ollessa 1v7 kk. Päivähoitopaikkaa ei sitten enää nuorimmaiselle annettu samasta päiväkodista, vaan sain kuljettaa häntä 4 kilometriä kauempaan päiväkotiin puoli vuotta.

Ja se olikin sitten onneksi aivan ihana paikka.

Esikoinen on sittemmin menestynyt elämässään hyvin. Kaikesta paskasta huolimatta.

Eipä ne hoitajat tietenkään tienneet muuta kuin että olit kotona vauvan kanssa ja toit esikoisesi moneksi tunniksi hoitoon. Eli olit heidän näkökulmastaan kpää ja laiska. Ja heillä olisi omasta mielestään ollut tarpeeksi töitä ilman sitä sinunkin penskaasi.

Karu kuva ammattietiikasta ja herää huoli osan lastenhoitajien soveltuvuudesta pienten lasten hoitotyöhön.

Lapsi ei kuitenkaan voi asemaansa parantaa tai muuttaa, hän on täysin aikuisten hyväntahtoisuuden ja ammattietiikan tai sen puutteen armoilla.

Ammattietiikka ei oikein auta kun homma tehdään täysin mahdottomaksi työntekijälle. Auta armias kun jotain tapahtuu niin sitten ollaan rosiksessa

Vierailija kirjoitti:

No ei niillä kaikilla 1-2 vuotiaiden äideillä voi erityisen haastava elämäntilanne olla, että esikoinen ois pakko hoitoon tuoda.

Lisäksi jos päivä on 7.30-17 niin joku tuossa mättää🤔Kotona ois 2 lasta yhdellä aikuisella ja päiväkodissa 8 lasta 2 kahdella aikuisella.

Miksei voi? Mistä sinä perheiden tilanteet tiedät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei niillä kaikilla 1-2 vuotiaiden äideillä voi erityisen haastava elämäntilanne olla, että esikoinen ois pakko hoitoon tuoda.

Lisäksi jos päivä on 7.30-17 niin joku tuossa mättää🤔Kotona ois 2 lasta yhdellä aikuisella ja päiväkodissa 8 lasta 2 kahdella aikuisella.

Miksei voi? Mistä sinä perheiden tilanteet tiedät?

Tilastollisesti mahdotonta🤷

Vloggaaja Janita K. vie taaperonsa päiväkotiin, sillä vloggaus on hänen "työnsä". Sitten himmailee kotona, käy punttiksella, jne. Vloggaa erittäin harvoin nykyisin, kerran viikossa, jos sitäkään. Tähän videoiden kuvaamiseen ja editoimiseen pitää siis saada rauha.

Aika hurja katsoa hänen rentoilua kotona, kun taapero muiden hoidettavana päiväkodissa.

Vierailija kirjoitti:

Ammattietiikka ei oikein auta kun homma tehdään täysin mahdottomaksi työntekijälle. Auta armias kun jotain tapahtuu niin sitten ollaan rosiksessa

Eikö sinusta tuo asenne lasta kohtaan tuossa esimerkissä ollut häiritsevä?

Että penskoitellaan lasta ja näytetään hänelle että hänen vanhempiinsa olkaan tyytymättömiä. Lasta kohtaan, joka on pieni, alke 3 vuotias, ja jota on kohdannut elämässä jo kriisi kun toinen vanhempi tipahti pelistä ja toisenkin jaksamisesta täytyy siis olla huolissaan, ettei pohja putoa elämästä kokonaan.

Eikö teillä ole ollenkaan tunneälyä, empatiaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattietiikka ei oikein auta kun homma tehdään täysin mahdottomaksi työntekijälle. Auta armias kun jotain tapahtuu niin sitten ollaan rosiksessa

Eikö sinusta tuo asenne lasta kohtaan tuossa esimerkissä ollut häiritsevä?

Että penskoitellaan lasta ja näytetään hänelle että hänen vanhempiinsa olkaan tyytymättömiä. Lasta kohtaan, joka on pieni, alke 3 vuotias, ja jota on kohdannut elämässä jo kriisi kun toinen vanhempi tipahti pelistä ja toisenkin jaksamisesta täytyy siis olla huolissaan, ettei pohja putoa elämästä kokonaan.

Eikö teillä ole ollenkaan tunneälyä, empatiaa?

Läyhärilastenhoitajat on matalimmin koulutettu ammattikunta, mitä voi olettaa. He seisovat ringissä pihalla ja arvostelevat perheitä. Keneltä puuttuu taas välilapaset. Sanovatkin sen suoraan lapselle, että äitisi ei taaskaan älynnyt tuoda niitä lapasia, voi voi. Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä KASVATUS? Selviytymisleiri lähinnä.🙁

Tää on just kiteytettynä näin. Aina saa pelätä et jotain sattuu ja eniten tällä hetkellä ketuttaa kotiäitien reilut vuoden vanhat, jotka sankoin joukoin aloittavat kasvatuksessa. Samaan aikaan kotona äiti ja vauva🤬

Minä olin se äiti, joka tunki kaksivuotiaan päiväkotiin 8-15 ja jäin autistisen vauvan kanssa kotiin. Olin 25 vuotias.

Oli tiukka elämänvaihe kun mies sairastui samalla psyykkisesti ja joutui osastohoitoon, suljetulle, pariksi kuukaudeksi.

Oma gradu oli kesken ja työllistyminen riippui valmistumisestani. Toki meillä oli perhetyö myös kuvioissa, mutta he eivät hoitaneet lapsia tai mahdollistaneet opiskelua, he juttelivat ja havainnoivat . Varsinainen käytännön apu oli päivähoitopaikka. Muistelen että sekin saatiin silloin sosiaalityöntekijän painostuksen ansiosta. Hän soitteli päiväkotiin ja junaili asioita.

Toisinaan mietin sitä aikaa ja tunnen surua. En niinkään omasta, mutta lasten puolesta. Olisin tehnyt toisin, mikäli se olisi ollut mahdollista, mutta liian moni asia ei ollut minun hyppysissäni tai päätäntävallassa. Asenne oli päiväkodissa tietysti nihkeä, ja esikoinen tunsi sen varmasti nahoissaan, että hoitajat arvostelivat perheemme tilannetta ja kokivat että hoidatan lapseni heillä laiskuuttani.

Gradu valmistui ja aloitin työt nuorimmaisen ollessa 1v7 kk. Päivähoitopaikkaa ei sitten enää nuorimmaiselle annettu samasta päiväkodista, vaan sain kuljettaa häntä 4 kilometriä kauempaan päiväkotiin puoli vuotta.

Ja se olikin sitten onneksi aivan ihana paikka.

Esikoinen on sittemmin menestynyt elämässään hyvin. Kaikesta paskasta huolimatta.

Vauvoilla ei todeta/diagnosoida autismia, eikä mitään muutakaan. Alle 4v lapsia ei oikeastaan diagnosoida lainkaan, epäilyä ja epävirallista "varmuutta" ja diagnosointia toki voi olla, mutta lääketiede ei vauva/taaperoikäisille diagnoosia vielä otsaan lätkäise.

T. Varhaiskasvatuksen erityisryhmästä jossa vasta 4-5v nlan aikoihin aletaan puuhaamaan laajempia tutkimuksia mm erikoissaraanhoidossa ja mahdollisia diagnooseja sen myötä.

Nuorin lapsi ryhmässäni pian 3v ja hän sai juuri moniammatilliselta työryhmältä "tuomion" odottaa vähintään 6kk seur aikaa ja sittenkin vasta katsellaan mikä tilanne on ja onko muuttunut mihin(kään) suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan hirveä epäkohta, miten joku voi väittää että on lapsen etu olla 10h päivässä hoidossa! Ellei tosiaan ole joku ihan lastensuojelutapaus kyseessä.

Vanhemmat itseään miettivät, että on mukavaa kun saa hetken hengähtää työpäivän jälkeen käyden esim lenkillä. Pienelle lapselle eivät kuitenkaan suo samaa mahdollisuutta, vaan päinvastoin venyttävät hänen päiväänsä hälyisessä isossa ryhmässä, jossa ei välttämättä saa rauhaa nukkua edes nukkarissa päiväuniaikaan 😔 Sitten vanhemmat vielä ihmettelevät kun lapset kiukuttelevat ja on heidän kanssaan haasteita. Pienikin lapsi tajuaa sen, ettei vanhempi halua viettää hänen kanssaan aikaa. Ja älyttömintä on se, että lapsia tehdään väkisin ainakin se toinen lisää!

8h töitä tunnin työmatka suuntaansa. Ei se vanhempi hengähdä vaan juoksee peräsuoli pitkällä elättääkseen perheensä.

Kummallisesti molemmilla vanhemmilla se työpäivä on aina juuri 8-16 (mutta ei mahdollisuutta liukumiin tai etätöihin) ja tunnin työmatka... Sitä vain itse ihmettelen, että miksi ei voi muuttaa lähemmäs työpaikkaa tai edes toinen hakea töitä lähempää kotia? Johan tuossa kertyy pekkasetkin kummallekin vanhemmalle, mutta silti näillä lapsilla ei ole ikinä vapaapäiviä.

Joo tämä on kyllä tosi jännä! Vanhemmilla oletettavasti työajanlyhennyksiä, joskus ilmoittavat että lapsen pitää olla pidempään hoidossa pidemmän päivän takia, vaan lyhyempiä päiviä ei lapsella puolestaan sitten koskaan ole. Todella erikoinen juttu. En halua kiillottaa omaa kruunuani, mutta en vaan itse pysty käsittämään tällaista mitenkään. Aidosti ihmettelen miten vanhemmat eivät halua viettää yhtään ylimääräistä aikaa oman pienen lapsensa kanssa. Itse juoksin hakemaan omia lapsiani päivähoidosta aikoinaan ja olin ikionnellinen kun joskus pääsin aiemmin töistä ja hakemaan lapsetkin ajoissa kotiin. Samoin on ylimääräisiä vapaapäiviä oli, kun sai vaan jäädä aamulla kotiin löhöilemään lasten kanssa, se oli ihan parasta!

Sinä olet varmaan hyvin lapsiläheinen ihminen, kun löhöät mielelläsi lapsen lasten kanssa vapaasi ja työskentelet päiväkodissa. Kaikki ei ole. Moni ajattelee, että kun pääsi jo kolmelta töistä, niin ehtii vaikka lenkille ennen kuin hakee lapsen, koska muuten ei ehdi liikkua lainkaan ja ei jaksa omaa työtään ellei pidä huolta kunnostaan. Aika monella on myös tilanne, että vanhemmilla ei ole mitään tukiverkkoja muita kuin päiväkoti. Se satunnainen vapaapäivä tarvitaan aikuisten juttuihin, kun ei sekään lapselle hyväksi ole, että vanhemmat eroavat, koska ei ole lainkaan yhteistä aikaa.

Sitten EI pidä hankkia niitä lapsia ollenkaan! Miksi hankkia lasta/lapsia, jos ei ole minkäänlaista halua viettää aikaa niiden kanssa? Ei ole lapsen edun mukaista, että joutuu elämään etäisten ja tunnekylmien vanhempien kanssa, samalla ollen, vain jotain vanhempien palkintoja, joita esitellään tutuille. Hanki mielummin koira ja jätä lasten tekeminen sellaisille, jotka oikeasti välittävät ja rakastavat niitä!

Se, että käy lenkillä ennen kuin hakee lapsen ei tarkoita etteikö sen lapsen kanssa oltaisi valtaosa päivästä. Jos lapsen hakee lenkin jälkeen neljältä ja vie aamulla taas yhdeksään, niin kappas siinä tuli 17 yhtäjaksoista tuntia oman lapsen kanssa. Se, että kävi sen lenkin auttaa jaksamaan puuhaamaan sen ihan oman lapsen kanssa illan. Eikö totta? Tai, että pitää sen saldovapaapäivän ihan vain aikuisten kesken, tarkoittaa sitä, että viikonloppuna sillä lapsella on kaksi rakastavaa ja jaksavaa vanhempaa ihan sitä varten. Mutta tätähän sinä et ymmärrä. Kun sinusta ainoaa vanhemmutta on lojua lapsi sylissä kotona 24/7, jotta sinä ehdit somettaa työaikanasi.

17h? Iltapuuhiin on max3-4h (siitäkin ajasta suuri osa menee aikuisilla aikuisten kotihommiin ja lapsi ruudulla) ja sitten aamulla se hätäinen 1h ennenkuin lapsi pakataan autoon ja kohti päiväkotia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä KASVATUS? Selviytymisleiri lähinnä.🙁

Tää on just kiteytettynä näin. Aina saa pelätä et jotain sattuu ja eniten tällä hetkellä ketuttaa kotiäitien reilut vuoden vanhat, jotka sankoin joukoin aloittavat kasvatuksessa. Samaan aikaan kotona äiti ja vauva🤬

Minä olin se äiti, joka tunki kaksivuotiaan päiväkotiin 8-15 ja jäin autistisen vauvan kanssa kotiin. Olin 25 vuotias.

Oli tiukka elämänvaihe kun mies sairastui samalla psyykkisesti ja joutui osastohoitoon, suljetulle, pariksi kuukaudeksi.

Oma gradu oli kesken ja työllistyminen riippui valmistumisestani. Toki meillä oli perhetyö myös kuvioissa, mutta he eivät hoitaneet lapsia tai mahdollistaneet opiskelua, he juttelivat ja havainnoivat . Varsinainen käytännön apu oli päivähoitopaikka. Muistelen että sekin saatiin silloin sosiaalityöntekijän painostuksen ansiosta. Hän soitteli päiväkotiin ja junaili asioita.

Toisinaan mietin sitä aikaa ja tunnen surua. En niinkään omasta, mutta lasten puolesta. Olisin tehnyt toisin, mikäli se olisi ollut mahdollista, mutta liian moni asia ei ollut minun hyppysissäni tai päätäntävallassa. Asenne oli päiväkodissa tietysti nihkeä, ja esikoinen tunsi sen varmasti nahoissaan, että hoitajat arvostelivat perheemme tilannetta ja kokivat että hoidatan lapseni heillä laiskuuttani.

Gradu valmistui ja aloitin työt nuorimmaisen ollessa 1v7 kk. Päivähoitopaikkaa ei sitten enää nuorimmaiselle annettu samasta päiväkodista, vaan sain kuljettaa häntä 4 kilometriä kauempaan päiväkotiin puoli vuotta.

Ja se olikin sitten onneksi aivan ihana paikka.

Esikoinen on sittemmin menestynyt elämässään hyvin. Kaikesta paskasta huolimatta.

Vauvoilla ei todeta/diagnosoida autismia, eikä mitään muutakaan. Alle 4v lapsia ei oikeastaan diagnosoida lainkaan, epäilyä ja epävirallista "varmuutta" ja diagnosointia toki voi olla, mutta lääketiede ei vauva/taaperoikäisille diagnoosia vielä otsaan lätkäise.

T. Varhaiskasvatuksen erityisryhmästä jossa vasta 4-5v nlan aikoihin aletaan puuhaamaan laajempia tutkimuksia mm erikoissaraanhoidossa ja mahdollisia diagnooseja sen myötä.

Nuorin lapsi ryhmässäni pian 3v ja hän sai juuri moniammatilliselta työryhmältä "tuomion" odottaa vähintään 6kk seur aikaa ja sittenkin vasta katsellaan mikä tilanne on ja onko muuttunut mihin(kään) suuntaan.

Ei diagnosoida. Autismidiagnoosi tuli myöhemmin, vasta 13 vuotiaana.

Mutta autistinen hän oli jo syntyessään. Siitä ei päästä mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattietiikka ei oikein auta kun homma tehdään täysin mahdottomaksi työntekijälle. Auta armias kun jotain tapahtuu niin sitten ollaan rosiksessa

Eikö sinusta tuo asenne lasta kohtaan tuossa esimerkissä ollut häiritsevä?

Että penskoitellaan lasta ja näytetään hänelle että hänen vanhempiinsa olkaan tyytymättömiä. Lasta kohtaan, joka on pieni, alke 3 vuotias, ja jota on kohdannut elämässä jo kriisi kun toinen vanhempi tipahti pelistä ja toisenkin jaksamisesta täytyy siis olla huolissaan, ettei pohja putoa elämästä kokonaan.

Eikö teillä ole ollenkaan tunneälyä, empatiaa?

Läyhärilastenhoitajat on matalimmin koulutettu ammattikunta, mitä voi olettaa. He seisovat ringissä pihalla ja arvostelevat perheitä. Keneltä puuttuu taas välilapaset. Sanovatkin sen suoraan lapselle, että äitisi ei taaskaan älynnyt tuoda niitä lapasia, voi voi. Huoh.

Tuija 47 ja Maiju 52. Elämäänsä kyllästyneitä penskottelijoita.

Ansaitsisivat palkanalennuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan hirveä epäkohta, miten joku voi väittää että on lapsen etu olla 10h päivässä hoidossa! Ellei tosiaan ole joku ihan lastensuojelutapaus kyseessä.

Vanhemmat itseään miettivät, että on mukavaa kun saa hetken hengähtää työpäivän jälkeen käyden esim lenkillä. Pienelle lapselle eivät kuitenkaan suo samaa mahdollisuutta, vaan päinvastoin venyttävät hänen päiväänsä hälyisessä isossa ryhmässä, jossa ei välttämättä saa rauhaa nukkua edes nukkarissa päiväuniaikaan 😔 Sitten vanhemmat vielä ihmettelevät kun lapset kiukuttelevat ja on heidän kanssaan haasteita. Pienikin lapsi tajuaa sen, ettei vanhempi halua viettää hänen kanssaan aikaa. Ja älyttömintä on se, että lapsia tehdään väkisin ainakin se toinen lisää!

8h töitä tunnin työmatka suuntaansa. Ei se vanhempi hengähdä vaan juoksee peräsuoli pitkällä elättääkseen perheensä.

Kummallisesti molemmilla vanhemmilla se työpäivä on aina juuri 8-16 (mutta ei mahdollisuutta liukumiin tai etätöihin) ja tunnin työmatka... Sitä vain itse ihmettelen, että miksi ei voi muuttaa lähemmäs työpaikkaa tai edes toinen hakea töitä lähempää kotia? Johan tuossa kertyy pekkasetkin kummallekin vanhemmalle, mutta silti näillä lapsilla ei ole ikinä vapaapäiviä.

Joo tämä on kyllä tosi jännä! Vanhemmilla oletettavasti työajanlyhennyksiä, joskus ilmoittavat että lapsen pitää olla pidempään hoidossa pidemmän päivän takia, vaan lyhyempiä päiviä ei lapsella puolestaan sitten koskaan ole. Todella erikoinen juttu. En halua kiillottaa omaa kruunuani, mutta en vaan itse pysty käsittämään tällaista mitenkään. Aidosti ihmettelen miten vanhemmat eivät halua viettää yhtään ylimääräistä aikaa oman pienen lapsensa kanssa. Itse juoksin hakemaan omia lapsiani päivähoidosta aikoinaan ja olin ikionnellinen kun joskus pääsin aiemmin töistä ja hakemaan lapsetkin ajoissa kotiin. Samoin on ylimääräisiä vapaapäiviä oli, kun sai vaan jäädä aamulla kotiin löhöilemään lasten kanssa, se oli ihan parasta!

Sinä olet varmaan hyvin lapsiläheinen ihminen, kun löhöät mielelläsi lapsen lasten kanssa vapaasi ja työskentelet päiväkodissa. Kaikki ei ole. Moni ajattelee, että kun pääsi jo kolmelta töistä, niin ehtii vaikka lenkille ennen kuin hakee lapsen, koska muuten ei ehdi liikkua lainkaan ja ei jaksa omaa työtään ellei pidä huolta kunnostaan. Aika monella on myös tilanne, että vanhemmilla ei ole mitään tukiverkkoja muita kuin päiväkoti. Se satunnainen vapaapäivä tarvitaan aikuisten juttuihin, kun ei sekään lapselle hyväksi ole, että vanhemmat eroavat, koska ei ole lainkaan yhteistä aikaa.

Sitten EI pidä hankkia niitä lapsia ollenkaan! Miksi hankkia lasta/lapsia, jos ei ole minkäänlaista halua viettää aikaa niiden kanssa? Ei ole lapsen edun mukaista, että joutuu elämään etäisten ja tunnekylmien vanhempien kanssa, samalla ollen, vain jotain vanhempien palkintoja, joita esitellään tutuille. Hanki mielummin koira ja jätä lasten tekeminen sellaisille, jotka oikeasti välittävät ja rakastavat niitä!

Se, että käy lenkillä ennen kuin hakee lapsen ei tarkoita etteikö sen lapsen kanssa oltaisi valtaosa päivästä. Jos lapsen hakee lenkin jälkeen neljältä ja vie aamulla taas yhdeksään, niin kappas siinä tuli 17 yhtäjaksoista tuntia oman lapsen kanssa. Se, että kävi sen lenkin auttaa jaksamaan puuhaamaan sen ihan oman lapsen kanssa illan. Eikö totta? Tai, että pitää sen saldovapaapäivän ihan vain aikuisten kesken, tarkoittaa sitä, että viikonloppuna sillä lapsella on kaksi rakastavaa ja jaksavaa vanhempaa ihan sitä varten. Mutta tätähän sinä et ymmärrä. Kun sinusta ainoaa vanhemmutta on lojua lapsi sylissä kotona 24/7, jotta sinä ehdit somettaa työaikanasi.

17h? Iltapuuhiin on max3-4h (siitäkin ajasta suuri osa menee aikuisilla aikuisten kotihommiin ja lapsi ruudulla) ja sitten aamulla se hätäinen 1h ennenkuin lapsi pakataan autoon ja kohti päiväkotia.

Miten se tilanne paranisi, jos se lapsi haettaisiin kolmelta eikä neljältä ja sillä olisi väsynyt, huonokuntoinen äiti ja vanhempien parisuhde kriisissä yhteisen ajan puuttuessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei niillä kaikilla 1-2 vuotiaiden äideillä voi erityisen haastava elämäntilanne olla, että esikoinen ois pakko hoitoon tuoda.

Lisäksi jos päivä on 7.30-17 niin joku tuossa mättää🤔Kotona ois 2 lasta yhdellä aikuisella ja päiväkodissa 8 lasta 2 kahdella aikuisella.

Miksei voi? Mistä sinä perheiden tilanteet tiedät?

Tilastollisesti mahdotonta🤷

Luuletko että ne sinun ryhmääsi osuneet lapset, joiden äiti on kotona vauvan kanssa, ovat koko alueen kaikki lapset?

Et tajua että he saattavat juuri olla se valikoitunut porukka, joiden elämä on kriisissä, ja jotka tarvitsevat hoitopaikkaa sosiaalisista syistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan hirveä epäkohta, miten joku voi väittää että on lapsen etu olla 10h päivässä hoidossa! Ellei tosiaan ole joku ihan lastensuojelutapaus kyseessä.

Vanhemmat itseään miettivät, että on mukavaa kun saa hetken hengähtää työpäivän jälkeen käyden esim lenkillä. Pienelle lapselle eivät kuitenkaan suo samaa mahdollisuutta, vaan päinvastoin venyttävät hänen päiväänsä hälyisessä isossa ryhmässä, jossa ei välttämättä saa rauhaa nukkua edes nukkarissa päiväuniaikaan 😔 Sitten vanhemmat vielä ihmettelevät kun lapset kiukuttelevat ja on heidän kanssaan haasteita. Pienikin lapsi tajuaa sen, ettei vanhempi halua viettää hänen kanssaan aikaa. Ja älyttömintä on se, että lapsia tehdään väkisin ainakin se toinen lisää!

8h töitä tunnin työmatka suuntaansa. Ei se vanhempi hengähdä vaan juoksee peräsuoli pitkällä elättääkseen perheensä.

Kummallisesti molemmilla vanhemmilla se työpäivä on aina juuri 8-16 (mutta ei mahdollisuutta liukumiin tai etätöihin) ja tunnin työmatka... Sitä vain itse ihmettelen, että miksi ei voi muuttaa lähemmäs työpaikkaa tai edes toinen hakea töitä lähempää kotia? Johan tuossa kertyy pekkasetkin kummallekin vanhemmalle, mutta silti näillä lapsilla ei ole ikinä vapaapäiviä.

Joo tämä on kyllä tosi jännä! Vanhemmilla oletettavasti työajanlyhennyksiä, joskus ilmoittavat että lapsen pitää olla pidempään hoidossa pidemmän päivän takia, vaan lyhyempiä päiviä ei lapsella puolestaan sitten koskaan ole. Todella erikoinen juttu. En halua kiillottaa omaa kruunuani, mutta en vaan itse pysty käsittämään tällaista mitenkään. Aidosti ihmettelen miten vanhemmat eivät halua viettää yhtään ylimääräistä aikaa oman pienen lapsensa kanssa. Itse juoksin hakemaan omia lapsiani päivähoidosta aikoinaan ja olin ikionnellinen kun joskus pääsin aiemmin töistä ja hakemaan lapsetkin ajoissa kotiin. Samoin on ylimääräisiä vapaapäiviä oli, kun sai vaan jäädä aamulla kotiin löhöilemään lasten kanssa, se oli ihan parasta!

Sinä olet varmaan hyvin lapsiläheinen ihminen, kun löhöät mielelläsi lapsen lasten kanssa vapaasi ja työskentelet päiväkodissa. Kaikki ei ole. Moni ajattelee, että kun pääsi jo kolmelta töistä, niin ehtii vaikka lenkille ennen kuin hakee lapsen, koska muuten ei ehdi liikkua lainkaan ja ei jaksa omaa työtään ellei pidä huolta kunnostaan. Aika monella on myös tilanne, että vanhemmilla ei ole mitään tukiverkkoja muita kuin päiväkoti. Se satunnainen vapaapäivä tarvitaan aikuisten juttuihin, kun ei sekään lapselle hyväksi ole, että vanhemmat eroavat, koska ei ole lainkaan yhteistä aikaa.

Sitten EI pidä hankkia niitä lapsia ollenkaan! Miksi hankkia lasta/lapsia, jos ei ole minkäänlaista halua viettää aikaa niiden kanssa? Ei ole lapsen edun mukaista, että joutuu elämään etäisten ja tunnekylmien vanhempien kanssa, samalla ollen, vain jotain vanhempien palkintoja, joita esitellään tutuille. Hanki mielummin koira ja jätä lasten tekeminen sellaisille, jotka oikeasti välittävät ja rakastavat niitä!

Se, että käy lenkillä ennen kuin hakee lapsen ei tarkoita etteikö sen lapsen kanssa oltaisi valtaosa päivästä. Jos lapsen hakee lenkin jälkeen neljältä ja vie aamulla taas yhdeksään, niin kappas siinä tuli 17 yhtäjaksoista tuntia oman lapsen kanssa. Se, että kävi sen lenkin auttaa jaksamaan puuhaamaan sen ihan oman lapsen kanssa illan. Eikö totta? Tai, että pitää sen saldovapaapäivän ihan vain aikuisten kesken, tarkoittaa sitä, että viikonloppuna sillä lapsella on kaksi rakastavaa ja jaksavaa vanhempaa ihan sitä varten. Mutta tätähän sinä et ymmärrä. Kun sinusta ainoaa vanhemmutta on lojua lapsi sylissä kotona 24/7, jotta sinä ehdit somettaa työaikanasi.

17h? Iltapuuhiin on max3-4h (siitäkin ajasta suuri osa menee aikuisilla aikuisten kotihommiin ja lapsi ruudulla) ja sitten aamulla se hätäinen 1h ennenkuin lapsi pakataan autoon ja kohti päiväkotia.

Miten se tilanne paranisi, jos se lapsi haettaisiin kolmelta eikä neljältä ja sillä olisi väsynyt, huonokuntoinen äiti ja vanhempien parisuhde kriisissä yhteisen ajan puuttuessa?

Aamuvuoro lähtee viimeistään klo 14:30.

Tilanne paranisi huomattavasti. Myös sen lapsen kannalta.

Kiva nakata isommat kakrut virikehoitoon ja tehä vaiks jänskiä tiktok-videoit himassa vauvan kaa.

Suu kii ryhmäkoosta hoitajat, mähän työllistän teitä, olkaa kiitollisii.

Kattokaa vaan ettei ne nuku päikkäreitä, ku mä en jaksa et ne riehuu viel illalla vaan tipahtaa tos seiskalta ja muistakaa et ne tykkää ulkoilla ja pelata lautapelei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä KASVATUS? Selviytymisleiri lähinnä.🙁

Tää on just kiteytettynä näin. Aina saa pelätä et jotain sattuu ja eniten tällä hetkellä ketuttaa kotiäitien reilut vuoden vanhat, jotka sankoin joukoin aloittavat kasvatuksessa. Samaan aikaan kotona äiti ja vauva🤬

Minä olin se äiti, joka tunki kaksivuotiaan päiväkotiin 8-15 ja jäin autistisen vauvan kanssa kotiin. Olin 25 vuotias.

Oli tiukka elämänvaihe kun mies sairastui samalla psyykkisesti ja joutui osastohoitoon, suljetulle, pariksi kuukaudeksi.

Oma gradu oli kesken ja työllistyminen riippui valmistumisestani. Toki meillä oli perhetyö myös kuvioissa, mutta he eivät hoitaneet lapsia tai mahdollistaneet opiskelua, he juttelivat ja havainnoivat . Varsinainen käytännön apu oli päivähoitopaikka. Muistelen että sekin saatiin silloin sosiaalityöntekijän painostuksen ansiosta. Hän soitteli päiväkotiin ja junaili asioita.

Toisinaan mietin sitä aikaa ja tunnen surua. En niinkään omasta, mutta lasten puolesta. Olisin tehnyt toisin, mikäli se olisi ollut mahdollista, mutta liian moni asia ei ollut minun hyppysissäni tai päätäntävallassa. Asenne oli päiväkodissa tietysti nihkeä, ja esikoinen tunsi sen varmasti nahoissaan, että hoitajat arvostelivat perheemme tilannetta ja kokivat että hoidatan lapseni heillä laiskuuttani.

Gradu valmistui ja aloitin työt nuorimmaisen ollessa 1v7 kk. Päivähoitopaikkaa ei sitten enää nuorimmaiselle annettu samasta päiväkodista, vaan sain kuljettaa häntä 4 kilometriä kauempaan päiväkotiin puoli vuotta.

Ja se olikin sitten onneksi aivan ihana paikka.

Esikoinen on sittemmin menestynyt elämässään hyvin. Kaikesta paskasta huolimatta.

Vauvoilla ei todeta/diagnosoida autismia, eikä mitään muutakaan. Alle 4v lapsia ei oikeastaan diagnosoida lainkaan, epäilyä ja epävirallista "varmuutta" ja diagnosointia toki voi olla, mutta lääketiede ei vauva/taaperoikäisille diagnoosia vielä otsaan lätkäise.

T. Varhaiskasvatuksen erityisryhmästä jossa vasta 4-5v nlan aikoihin aletaan puuhaamaan laajempia tutkimuksia mm erikoissaraanhoidossa ja mahdollisia diagnooseja sen myötä.

Nuorin lapsi ryhmässäni pian 3v ja hän sai juuri moniammatilliselta työryhmältä "tuomion" odottaa vähintään 6kk seur aikaa ja sittenkin vasta katsellaan mikä tilanne on ja onko muuttunut mihin(kään) suuntaan.

Ei diagnosoida. Autismidiagnoosi tuli myöhemmin, vasta 13 vuotiaana.

Mutta autistinen hän oli jo syntyessään. Siitä ei päästä mihinkään.

Niin heilahti varhaiskasvatuksesta ja alkuopetuksesta läpi että suhahti. Ei ollut mitään tukia. Outona ja hankalana oli pidetty.

Vasta lähellä yläkouluikää alkoi joku puuttua asiaan ja saatiin ne tutkimuksetkin sitten tulille.

Olisi kuulemma ollut lapselle itselleen ja kaikille muillekin helpompaa, jos jollain olisi ollut ammattitaitoa jo ajoissa nähdä lapsi ja tunnistaa tuen tarve realistisesti. Olisi säästytty paljolta.

Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tietysti nivelvaiheissa olisi jo aiemmin voinut joku tajuta jo jotakin. Mutta näin Suomessa. Päiväkodista, esikoulusta ja alakoulusta on mahdollisuus mennä läpi tulematta koskaan oikeasti kohdatuksi. Sitten yllätyksenä onkin kolmetoista vuotiaana diagnosoitu autismi, adhd, dysfasia ja masennus.

Kuka olisi arvannut?!

Ei Tuija eikä Maiju.

["Ammattietiikka ei oikein auta kun homma tehdään täysin mahdottomaksi työntekijälle. Auta armias kun jotain tapahtuu niin sitten ollaan rosiksessa"

-

Eikö sinusta tuo asenne lasta kohtaan tuossa esimerkissä ollut häiritsevä?

Että penskoitellaan lasta ja näytetään hänelle että hänen vanhempiinsa olkaan tyytymättömiä.

Lasta kohtaan, joka on pieni, alke 3 vuotias, ja jota on kohdannut elämässä jo kriisi kun toinen vanhempi tipahti pelistä ja toisenkin jaksamisesta täytyy siis olla huolissaan, ettei pohja putoa elämästä kokonaan.

Eikö teillä ole ollenkaan tunneälyä, empatiaa?"

Ei tietenkään ole. Me osaamme vain sanoittaa niitä tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan hirveä epäkohta, miten joku voi väittää että on lapsen etu olla 10h päivässä hoidossa! Ellei tosiaan ole joku ihan lastensuojelutapaus kyseessä.

Vanhemmat itseään miettivät, että on mukavaa kun saa hetken hengähtää työpäivän jälkeen käyden esim lenkillä. Pienelle lapselle eivät kuitenkaan suo samaa mahdollisuutta, vaan päinvastoin venyttävät hänen päiväänsä hälyisessä isossa ryhmässä, jossa ei välttämättä saa rauhaa nukkua edes nukkarissa päiväuniaikaan 😔 Sitten vanhemmat vielä ihmettelevät kun lapset kiukuttelevat ja on heidän kanssaan haasteita. Pienikin lapsi tajuaa sen, ettei vanhempi halua viettää hänen kanssaan aikaa. Ja älyttömintä on se, että lapsia tehdään väkisin ainakin se toinen lisää!

8h töitä tunnin työmatka suuntaansa. Ei se vanhempi hengähdä vaan juoksee peräsuoli pitkällä elättääkseen perheensä.

Kummallisesti molemmilla vanhemmilla se työpäivä on aina juuri 8-16 (mutta ei mahdollisuutta liukumiin tai etätöihin) ja tunnin työmatka... Sitä vain itse ihmettelen, että miksi ei voi muuttaa lähemmäs työpaikkaa tai edes toinen hakea töitä lähempää kotia? Johan tuossa kertyy pekkasetkin kummallekin vanhemmalle, mutta silti näillä lapsilla ei ole ikinä vapaapäiviä.

Joo tämä on kyllä tosi jännä! Vanhemmilla oletettavasti työajanlyhennyksiä, joskus ilmoittavat että lapsen pitää olla pidempään hoidossa pidemmän päivän takia, vaan lyhyempiä päiviä ei lapsella puolestaan sitten koskaan ole. Todella erikoinen juttu. En halua kiillottaa omaa kruunuani, mutta en vaan itse pysty käsittämään tällaista mitenkään. Aidosti ihmettelen miten vanhemmat eivät halua viettää yhtään ylimääräistä aikaa oman pienen lapsensa kanssa. Itse juoksin hakemaan omia lapsiani päivähoidosta aikoinaan ja olin ikionnellinen kun joskus pääsin aiemmin töistä ja hakemaan lapsetkin ajoissa kotiin. Samoin on ylimääräisiä vapaapäiviä oli, kun sai vaan jäädä aamulla kotiin löhöilemään lasten kanssa, se oli ihan parasta!

Sinä olet varmaan hyvin lapsiläheinen ihminen, kun löhöät mielelläsi lapsen lasten kanssa vapaasi ja työskentelet päiväkodissa. Kaikki ei ole. Moni ajattelee, että kun pääsi jo kolmelta töistä, niin ehtii vaikka lenkille ennen kuin hakee lapsen, koska muuten ei ehdi liikkua lainkaan ja ei jaksa omaa työtään ellei pidä huolta kunnostaan. Aika monella on myös tilanne, että vanhemmilla ei ole mitään tukiverkkoja muita kuin päiväkoti. Se satunnainen vapaapäivä tarvitaan aikuisten juttuihin, kun ei sekään lapselle hyväksi ole, että vanhemmat eroavat, koska ei ole lainkaan yhteistä aikaa.

Sitten EI pidä hankkia niitä lapsia ollenkaan! Miksi hankkia lasta/lapsia, jos ei ole minkäänlaista halua viettää aikaa niiden kanssa? Ei ole lapsen edun mukaista, että joutuu elämään etäisten ja tunnekylmien vanhempien kanssa, samalla ollen, vain jotain vanhempien palkintoja, joita esitellään tutuille. Hanki mielummin koira ja jätä lasten tekeminen sellaisille, jotka oikeasti välittävät ja rakastavat niitä!

Se, että käy lenkillä ennen kuin hakee lapsen ei tarkoita etteikö sen lapsen kanssa oltaisi valtaosa päivästä. Jos lapsen hakee lenkin jälkeen neljältä ja vie aamulla taas yhdeksään, niin kappas siinä tuli 17 yhtäjaksoista tuntia oman lapsen kanssa. Se, että kävi sen lenkin auttaa jaksamaan puuhaamaan sen ihan oman lapsen kanssa illan. Eikö totta? Tai, että pitää sen saldovapaapäivän ihan vain aikuisten kesken, tarkoittaa sitä, että viikonloppuna sillä lapsella on kaksi rakastavaa ja jaksavaa vanhempaa ihan sitä varten. Mutta tätähän sinä et ymmärrä. Kun sinusta ainoaa vanhemmutta on lojua lapsi sylissä kotona 24/7, jotta sinä ehdit somettaa työaikanasi.

17h? Iltapuuhiin on max3-4h (siitäkin ajasta suuri osa menee aikuisilla aikuisten kotihommiin ja lapsi ruudulla) ja sitten aamulla se hätäinen 1h ennenkuin lapsi pakataan autoon ja kohti päiväkotia.

Miten se tilanne paranisi, jos se lapsi haettaisiin kolmelta eikä neljältä ja sillä olisi väsynyt, huonokuntoinen äiti ja vanhempien parisuhde kriisissä yhteisen ajan puuttuessa?

Aamuvuoro lähtee viimeistään klo 14:30.

Tilanne paranisi huomattavasti. Myös sen lapsen kannalta.

Anteeksi, että se väsynyt äiti ja ehkä hajonnut perhe ei tajunnut, että joku lämöhkä joutui tiistaina lokakuussa olemaan tunnin enemmän töissä tai tehdä hieman enemmän sen tunnin takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan hirveä epäkohta, miten joku voi väittää että on lapsen etu olla 10h päivässä hoidossa! Ellei tosiaan ole joku ihan lastensuojelutapaus kyseessä.

Vanhemmat itseään miettivät, että on mukavaa kun saa hetken hengähtää työpäivän jälkeen käyden esim lenkillä. Pienelle lapselle eivät kuitenkaan suo samaa mahdollisuutta, vaan päinvastoin venyttävät hänen päiväänsä hälyisessä isossa ryhmässä, jossa ei välttämättä saa rauhaa nukkua edes nukkarissa päiväuniaikaan 😔 Sitten vanhemmat vielä ihmettelevät kun lapset kiukuttelevat ja on heidän kanssaan haasteita. Pienikin lapsi tajuaa sen, ettei vanhempi halua viettää hänen kanssaan aikaa. Ja älyttömintä on se, että lapsia tehdään väkisin ainakin se toinen lisää!

8h töitä tunnin työmatka suuntaansa. Ei se vanhempi hengähdä vaan juoksee peräsuoli pitkällä elättääkseen perheensä.

Kummallisesti molemmilla vanhemmilla se työpäivä on aina juuri 8-16 (mutta ei mahdollisuutta liukumiin tai etätöihin) ja tunnin työmatka... Sitä vain itse ihmettelen, että miksi ei voi muuttaa lähemmäs työpaikkaa tai edes toinen hakea töitä lähempää kotia? Johan tuossa kertyy pekkasetkin kummallekin vanhemmalle, mutta silti näillä lapsilla ei ole ikinä vapaapäiviä.

Joo tämä on kyllä tosi jännä! Vanhemmilla oletettavasti työajanlyhennyksiä, joskus ilmoittavat että lapsen pitää olla pidempään hoidossa pidemmän päivän takia, vaan lyhyempiä päiviä ei lapsella puolestaan sitten koskaan ole. Todella erikoinen juttu. En halua kiillottaa omaa kruunuani, mutta en vaan itse pysty käsittämään tällaista mitenkään. Aidosti ihmettelen miten vanhemmat eivät halua viettää yhtään ylimääräistä aikaa oman pienen lapsensa kanssa. Itse juoksin hakemaan omia lapsiani päivähoidosta aikoinaan ja olin ikionnellinen kun joskus pääsin aiemmin töistä ja hakemaan lapsetkin ajoissa kotiin. Samoin on ylimääräisiä vapaapäiviä oli, kun sai vaan jäädä aamulla kotiin löhöilemään lasten kanssa, se oli ihan parasta!

Sinä olet varmaan hyvin lapsiläheinen ihminen, kun löhöät mielelläsi lapsen lasten kanssa vapaasi ja työskentelet päiväkodissa. Kaikki ei ole. Moni ajattelee, että kun pääsi jo kolmelta töistä, niin ehtii vaikka lenkille ennen kuin hakee lapsen, koska muuten ei ehdi liikkua lainkaan ja ei jaksa omaa työtään ellei pidä huolta kunnostaan. Aika monella on myös tilanne, että vanhemmilla ei ole mitään tukiverkkoja muita kuin päiväkoti. Se satunnainen vapaapäivä tarvitaan aikuisten juttuihin, kun ei sekään lapselle hyväksi ole, että vanhemmat eroavat, koska ei ole lainkaan yhteistä aikaa.

Sitten EI pidä hankkia niitä lapsia ollenkaan! Miksi hankkia lasta/lapsia, jos ei ole minkäänlaista halua viettää aikaa niiden kanssa? Ei ole lapsen edun mukaista, että joutuu elämään etäisten ja tunnekylmien vanhempien kanssa, samalla ollen, vain jotain vanhempien palkintoja, joita esitellään tutuille. Hanki mielummin koira ja jätä lasten tekeminen sellaisille, jotka oikeasti välittävät ja rakastavat niitä!

Se, että käy lenkillä ennen kuin hakee lapsen ei tarkoita etteikö sen lapsen kanssa oltaisi valtaosa päivästä. Jos lapsen hakee lenkin jälkeen neljältä ja vie aamulla taas yhdeksään, niin kappas siinä tuli 17 yhtäjaksoista tuntia oman lapsen kanssa. Se, että kävi sen lenkin auttaa jaksamaan puuhaamaan sen ihan oman lapsen kanssa illan. Eikö totta? Tai, että pitää sen saldovapaapäivän ihan vain aikuisten kesken, tarkoittaa sitä, että viikonloppuna sillä lapsella on kaksi rakastavaa ja jaksavaa vanhempaa ihan sitä varten. Mutta tätähän sinä et ymmärrä. Kun sinusta ainoaa vanhemmutta on lojua lapsi sylissä kotona 24/7, jotta sinä ehdit somettaa työaikanasi.

17h? Iltapuuhiin on max3-4h (siitäkin ajasta suuri osa menee aikuisilla aikuisten kotihommiin ja lapsi ruudulla) ja sitten aamulla se hätäinen 1h ennenkuin lapsi pakataan autoon ja kohti päiväkotia.

Miten se tilanne paranisi, jos se lapsi haettaisiin kolmelta eikä neljältä ja sillä olisi väsynyt, huonokuntoinen äiti ja vanhempien parisuhde kriisissä yhteisen ajan puuttuessa?

Aamuvuoro lähtee viimeistään klo 14:30.

Tilanne paranisi huomattavasti. Myös sen lapsen kannalta.

Anteeksi, että se väsynyt äiti ja ehkä hajonnut perhe ei tajunnut, että joku lämöhkä joutui tiistaina lokakuussa olemaan tunnin enemmän töissä tai tehdä hieman enemmän sen tunnin takia.

Eikä se 'vähän väsynyt äiti" kyennyt ajattelemaan napaansa pidemmälle, että se "lämöhkä" (wtf?) saattaisi myös olla kovin väsynyt ja sillä voisi olla kiirus vaikkapa sitä omaa lastaan hakemaan tai lääkäriin tai what ever!