Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19761)
Vierailija kirjoitti:
Mikä KASVATUS? Selviytymisleiri lähinnä.🙁
Tää on just kiteytettynä näin. Aina saa pelätä et jotain sattuu ja eniten tällä hetkellä ketuttaa kotiäitien reilut vuoden vanhat, jotka sankoin joukoin aloittavat kasvatuksessa. Samaan aikaan kotona äiti ja vauva🤬
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä KASVATUS? Selviytymisleiri lähinnä.🙁
Tää on just kiteytettynä näin. Aina saa pelätä et jotain sattuu ja eniten tällä hetkellä ketuttaa kotiäitien reilut vuoden vanhat, jotka sankoin joukoin aloittavat kasvatuksessa. Samaan aikaan kotona äiti ja vauva🤬
Juuri noita kuvaamiasi äitityyppejä seuranneena olen tullut tulokseen, että osa näistä hukassa olevista nuorehkoista (n. 30v) naisista, joilla on se keskiluokkainen mies-autot-asuntolaina-muutama osake-suurten ikäluokkien perinnöt-vakuutukset - valkoinen koti- systeemi, kuten koko kaveripiirillään meneillään, ovat tehneet joukolla ne pari lasta koronavuosina. Nyt ne niiden miehet ovat jälleen vapautuneet maailmaan työreissuille, kertynein rahavaroin, viestein ja uusin ideoin ja mieliteoin. Naiset ovat jääneet kotiin sisustamaan lastenhuoneita, tilaamaan netistä lastenvaatteita ja mammakahvittelemaan. Parisuhteet ovat eltaantuneita ja taapero vie voimat. Pannaan se pois päiväksi ja leikitään, että tässä tehdään jotakin tärkeää ja merkityksellistä, kuin työrutiinia, kun viedään sitä sinne päikkyyn ja haetaan takaisin, keskustellaan kasvatuksesta ja kadonneesta sukasta. Osa niistä naisista on muuttumassa hirviöiksi, ovat vihaisia, julmia ja katkeria, haluavat kostaa työelämässä kiinni oleville vapaille naisille, ja tuovat tahallaan muksunsa ylitäysiin ryhmiin vaivoiksi. Ehkä siksi, että äidit saisivat kokemuksen, että heidän tekemisillään on jotain konkreettista vaikutusta. Oli se vaikutus mikä vaan. Nythän niitä ei huomaa muuten kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin pk-seudulla on ollut koko viikon sellainen pääkallokeli, jatkuvaa kylmää vesisadetta ja kova tuuli, että en kyllä veisi ketään minnekään jäiselle pihalle kaatuilemaan ja värjöttelemään kylmissään. Eikö olisi voinut panna popparit mikroon ja katsoa lastenohjelmia, leikkiä sisäleikkejä, tehdä majoja, maalata, olla jumppasalissa tai piilosilla? Miksi niissä rutiineissa ei voi oikein ikinä joustaa?
A. Kuten ketjussa on mainittu jo aikoja sitten, kasvattajatilanne ei aina salli sisälle jäämistä klo15 jälkeen, ellei sitten kukin halua ottaa kontolleen kokonaan sitä omaa ryhmää+niitä lapsia jotka sinne lisätty niistä ryhmistä/siitä ryhmästä josta puuttuu se iltavuorolainen, tai jopa väli-ja iltavuoro.
Ja
B. Tässä ketjussa on myös kritisoitu ja tuomittu se, että kasvattajat pkssa altistavat lapsia yhtään millekään "leffatuokioille" tmv, sitä lajia kun on enemmän kuin tarpeeksi jo siellä kotona eikä se ole mitään "varhaiskasvattamista" tai edes sitä päivähoitoa.
Näinpä.
Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luojan kiitos vkonloppu!!!
Äärettömän raskaita päiviä eikä asiassa auta tämä sää jonka vuoksi päivittäin 1-2x helvetinmoinen kurahousurumba 21 lapsen ryhmässä, itkuväsymys tuli kotiin tullessa.
Minusta tuo kyllä kuulostaa jo hälyttävältä, jos työviikon päätteeksi työntekijät itkevät väsymyksestä tai yhtään mistään työhönsä liittyvästä syystä. Muilla aloilla ihmiset menevät after work drinksuille, ravintolaan syömään, yökerhoon bailaamaan, harrastuksiin tai kutsuvat tuttavia kyläilemään / menevät itse kutsuille. Nekin, jotka eivät näin tee ovat silti täynnä puhtia ja iloa viikonlopusta, siivoavat kotona, tekevät hyvää ruokaa, katsovat leffoja, saunovat ja lemmiskelevät kotosalla kumppanin kanssa. Tai peuhaavat omien lastensa kanssa jotakin kivaa. Ei työnteko saa olla sitä, että riutuu puolikuoliaana kotiin ja sitten koittaa nukkua 2pv välillä itkeskellen kunnes taas maanantaina töihin raatamaan. Tuo pitäisi lopettaa heti.
Niin.
Enpä kyllä itse tiedä/tunne yhtäkään vaka-alan ihmistä jolla työn ulkopuolinen elämä kuvailemasi kaltaista. Toki ei myöskään omani kaltaista, mutta väsynyttä, äärimmäisen väsynyttä porukkaa kyllä.Miten vakalaiset sitten rentoutuvat, mitä se oma elämä on työn ulkopuolella? Tuskin tekään nyt mitään kasvatusoppaita viikonloppuisin luette tai mieti askartelumalleja. Ehkä joogaa ja rauhallista liikkumista luonnossa, klassisia konsertteja ja taidenäyttelyitä?
Käyn ruokakaupassa, katson TV:tä, luen, syön jotain hyvää, mutta ennenkaikkea nukun. Nukun 8-9h/yö, siis pe-su välillä, plus päiväunet sekä la että su. En jaksa muuta, ei kiinnosta muu.
Ja kuvaukseni on totista totta, ollut jo vuosien ajan. Juu, olen varmasti masentunutkin, mutta en minä työpäivien enkä viikon jälkeen vain jaksa mitään kummempaa.
Pyörin siis siinä mainitussa oravanpyörässä olemassa "hyötyeläin" kunnes kupsahdan tai todennäköisemmin nuppi poksahtaa, tai jokin fyysinen seikka prakaa, ja jään sairauslomalle.
Niitä riittää toki muutenkin, koska pöpöjä on ihan koko ajan ihan jumalaton määrä siinä lähi(kontakti)etäisyydellä, esim.Noroa, influenssaa, Koronaa, täitä, kihomatoja, enterorokkoa, tulirokkoa, ripulia-ja oksennustautia (muuta kuin Noroa), silmätulehdusta (tarttuu äärimmäisen helposti), vesirokkoa (en ole sairastanut) ym.
Miksi et tekisi jotakin kivaa ja uteliaisuutta herättävää tänään, ehkä myös huomenna?
"Huomenta ja oikein kivaa perjantaipäivää teille, haen Juuson ja Kiesun sitten siinä neljän aikaan, toivottavasti olette paljon ulkona ja jos voisitte sitten pesaista ne kurikset sen jälkeen ja ne vanhemmat rukkaset olisi ensisijaiset ulkoiltaessa", tuumasi äiti aamulla 8.30 tuodessaan alle 4v lapsensa päiväkotiin ja lähtiessään kotiin nuorimmaisen kanssa.
PS, ulkona vihmoi vesitiskirättejä vaakasuorassa ja päiväkodin piha lainehti loskavesikuraa, ryhmässä paikalla 20 lasta ja kasvattajia kaikki 3 klo9.30-13 välisen ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat lapset hoidatetaan pokkana muilla, hoitajaa käskytetään kuin piikaa ja nuoremman kanssa kotiin .
Ihme vetelyksiä kun eivät jaksa omia lapsiaan hoitaa ja silti lapsia on ollut pakko tehtailla.
Mä en ymmärrä tommosia äitejä, ei kaikilla nyt voi masennustakaan tai jotain sossujuttua tai diagnoosiakaan olla.
Ei niillä lapsilla mitään herkkua oo siellä kaaoksessa ....ressukat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan hirveä epäkohta, miten joku voi väittää että on lapsen etu olla 10h päivässä hoidossa! Ellei tosiaan ole joku ihan lastensuojelutapaus kyseessä.
Vanhemmat itseään miettivät, että on mukavaa kun saa hetken hengähtää työpäivän jälkeen käyden esim lenkillä. Pienelle lapselle eivät kuitenkaan suo samaa mahdollisuutta, vaan päinvastoin venyttävät hänen päiväänsä hälyisessä isossa ryhmässä, jossa ei välttämättä saa rauhaa nukkua edes nukkarissa päiväuniaikaan 😔 Sitten vanhemmat vielä ihmettelevät kun lapset kiukuttelevat ja on heidän kanssaan haasteita. Pienikin lapsi tajuaa sen, ettei vanhempi halua viettää hänen kanssaan aikaa. Ja älyttömintä on se, että lapsia tehdään väkisin ainakin se toinen lisää!
8h töitä tunnin työmatka suuntaansa. Ei se vanhempi hengähdä vaan juoksee peräsuoli pitkällä elättääkseen perheensä.
Kummallisesti molemmilla vanhemmilla se työpäivä on aina juuri 8-16 (mutta ei mahdollisuutta liukumiin tai etätöihin) ja tunnin työmatka... Sitä vain itse ihmettelen, että miksi ei voi muuttaa lähemmäs työpaikkaa tai edes toinen hakea töitä lähempää kotia? Johan tuossa kertyy pekkasetkin kummallekin vanhemmalle, mutta silti näillä lapsilla ei ole ikinä vapaapäiviä.
Joo tämä on kyllä tosi jännä! Vanhemmilla oletettavasti työajanlyhennyksiä, joskus ilmoittavat että lapsen pitää olla pidempään hoidossa pidemmän päivän takia, vaan lyhyempiä päiviä ei lapsella puolestaan sitten koskaan ole. Todella erikoinen juttu. En halua kiillottaa omaa kruunuani, mutta en vaan itse pysty käsittämään tällaista mitenkään. Aidosti ihmettelen miten vanhemmat eivät halua viettää yhtään ylimääräistä aikaa oman pienen lapsensa kanssa. Itse juoksin hakemaan omia lapsiani päivähoidosta aikoinaan ja olin ikionnellinen kun joskus pääsin aiemmin töistä ja hakemaan lapsetkin ajoissa kotiin. Samoin on ylimääräisiä vapaapäiviä oli, kun sai vaan jäädä aamulla kotiin löhöilemään lasten kanssa, se oli ihan parasta!
Sinä olet varmaan hyvin lapsiläheinen ihminen, kun löhöät mielelläsi lapsen lasten kanssa vapaasi ja työskentelet päiväkodissa. Kaikki ei ole. Moni ajattelee, että kun pääsi jo kolmelta töistä, niin ehtii vaikka lenkille ennen kuin hakee lapsen, koska muuten ei ehdi liikkua lainkaan ja ei jaksa omaa työtään ellei pidä huolta kunnostaan. Aika monella on myös tilanne, että vanhemmilla ei ole mitään tukiverkkoja muita kuin päiväkoti. Se satunnainen vapaapäivä tarvitaan aikuisten juttuihin, kun ei sekään lapselle hyväksi ole, että vanhemmat eroavat, koska ei ole lainkaan yhteistä aikaa.
Sitten EI pidä hankkia niitä lapsia ollenkaan! Miksi hankkia lasta/lapsia, jos ei ole minkäänlaista halua viettää aikaa niiden kanssa? Ei ole lapsen edun mukaista, että joutuu elämään etäisten ja tunnekylmien vanhempien kanssa, samalla ollen, vain jotain vanhempien palkintoja, joita esitellään tutuille. Hanki mielummin koira ja jätä lasten tekeminen sellaisille, jotka oikeasti välittävät ja rakastavat niitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläinmaailmassa pahin rangaistus pennulle on sulkea se lauman ulkopuolelle. Ihmispennuille se on parasta mitä voi tapahtua eli varhaiskasvatus jonne pieni lapsi suljetaan oman kotilauman ulkopuolelle. Äiti, isi ja vauvasisarus jatkavat kuplassaan (jopa mummi päivittäisenä apuna) mutta se 1,5-vuotias eristetään laumasta päiväkotiin.
Tästä ei voi seurata mitään hyvää pitkässä juoksussa.
Minä todistin tänään sitä kun isä haki pientä (1v8kk) lastaan viiden jälkeen päiväkodista. Mukana oli neljä vuotias, joka oli ollut paranemassa kotona vanhemman kanssa kuumeesta.
Siinä sitten kerroin päivästä (yli 9 h) ja isä totesi että rankkaa kun on pitkä viikonloppu edessä ja toivottavasti nuorin jos sairastuu niin on jo maanantaina terve ja voi tulla päiväkotiin.
Lapsi hihkui iti iti, mutta iti ei huomioinut, , eikä jaksanut kuunnella kun kerroin kuinka oli ensimmäistä kertaa tehnyt pissan pottaan nukkarin jälkeen. Vuoden iskä pälyili ympärilleen eikä nostanut lastaan edes syliin.Tämä. Kun ylipäänsä se, että joudut olemaan omien lastesi kanssa on rankkaa. Miksi tehdään lapsia? Ennen kaikkea: miksi niitä tehdään enemmän kuin yksi??
Juurikin näin! Ehkäisykin on keksitty, joten miksi hankkia lapsia, jos ei välitä niistä edes tuon vertaa? Sitten ihmetellään, kun näillä lapsilla on aikuisena ties minkälaisia mielenterveysongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Arjatäti kirjoitti:
Nyt olen sijaistellut vain muutamissa päiviksissä vailla virallista koulutusta, mutta tämän perusteella voin sanoa ketjua edes lukematta, että on kyllä aivan ihana työ. Mutta se vaatii työntekijältä rakkautta lähimmäistä kohtaan, hirveää määrää joustavuutta, mahdottoman runsaita sosialisia taitoja, aitoa maalaisjärkeä pohjattoman määrän, kekseliäisyyttä ja luovuutta yli normi ohjeiden ja toimintatapojen, heitäytymistä täysillä työhön välittämättä totutuista käyttäytymisnormeista. Pikkuisen kummallisen huumorintajunkin. Mutta tärkein on kuitenkin tiimi, osaston työkaverit. Jos välit on kunnossa, niin kaikki kyllä toisia kannustaen sujuu. Taloon ei tarvitse tulla kuin yksi ällö nipo tai slarvari, niin johan ei enää homma toimikkaan. Nykyvanhemmille myös soisi enempi ymmärtämystä myös hoitajien työtä kohtaan, aikatauluissa, perus varusteissa sun muissa. Se oma vertti kun ei kuitenkaan ole maailman paras ja ainoa lapsi, ihan jokaiselle kun ei pysty joustamaan ja taikomaan tyhjästä mahdottomia.
Kuule Arjatäti, olet väärässä.
Lue esim. vakalaista ja kuntatyönantajien työpaikkailmoituksista, mitä varhaiskasvatuksen ammattikasvattajalta edellytetään. Tuohon työtehtävään pätevältä työntekijältä ei edellytetä mitään mainitsemistasi asioista. Niitä voit tarjota mummona tai naapurintätinä jollekin, joka haluaa vastaavia näkemyksiä käyttöönsä.
Lattea provosi täällä, aidosti kasvatuksen nykytilasta huolissaan olevien ammattilaisten ja lastensa hyvinvoinnin vaarantumisesta huolissaan olevien vanhempien keskusteluketjussa, osoittaa erittäin huonoa makua.
Ehkäpä Arjatäti on löytänyt jotain, millä vakatyöstä selviää ja siitä voi jopa nauttia.
Niitä ei kuitenkaan löydy "vakalaista ja kuntatyönantajien työpaikkailmoituksista", nimittäin maalaisjärkeä, huumorintajua, luovuutta ja rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon ihan helvetin kyllästynyt tähän ketjuun, kuka idiootti kommentoi tähän koko ajan?! On jo tullut selväksi kuinka "rasittuneita" olette 🙄
Oletko muussakin elämässäsi masokisti vai miksi vtussa sitten luet tätä ketjua altistaen itsesi sille rasitukselle?
Mutta kun et töissäsi rasitu niin sitten pyörit tätä ketjua lukemassa jonkinlainen "sairas, vahingoniloinen tyydytyksen kuola suupielessä" ja rasitut siitä.
Kääntäisin kysymyksen niin päin, että ovatko nämä ikuiset valittajat masokisteja, kun maanantaina taas menevät päiväkotiin töihin?
Jos itse joutuisin työhön, jossa jaksaminen ja terveyskin olisi koetuksella, niin:
A) Tekisin kaikkeni, jotta saisin käännettyä tilanteen ja työhyvinvointini paremmaksi (riippumatta jostain ulkoapäin tulevista uusista vaatimuksista tms.) ja
B) Tekisin johtopäätökset työni tulevaisuuden suhteen kohdan A onnistumisen perusteella.
Eihän pahoinvoinnista voi tuottaa hyvinvointia (lapsille). Näyttää siltä, että osa on jäänyt puolitehoisena palkan takia pyörimään vaka-alalle sairaslomakierteeseen. Se ei kuitenkaan auta henkilöä itseään, eikä varsinkaan koko alaa. Eikä siitä loputtomasti saa säälipisteitä muiltakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon ihan helvetin kyllästynyt tähän ketjuun, kuka idiootti kommentoi tähän koko ajan?! On jo tullut selväksi kuinka "rasittuneita" olette 🙄
Oletko muussakin elämässäsi masokisti vai miksi vtussa sitten luet tätä ketjua altistaen itsesi sille rasitukselle?
Mutta kun et töissäsi rasitu niin sitten pyörit tätä ketjua lukemassa jonkinlainen "sairas, vahingoniloinen tyydytyksen kuola suupielessä" ja rasitut siitä.Kääntäisin kysymyksen niin päin, että ovatko nämä ikuiset valittajat masokisteja, kun maanantaina taas menevät päiväkotiin töihin?
Jos itse joutuisin työhön, jossa jaksaminen ja terveyskin olisi koetuksella, niin:
A) Tekisin kaikkeni, jotta saisin käännettyä tilanteen ja työhyvinvointini paremmaksi (riippumatta jostain ulkoapäin tulevista uusista vaatimuksista tms.) ja
B) Tekisin johtopäätökset työni tulevaisuuden suhteen kohdan A onnistumisen perusteella.
Eihän pahoinvoinnista voi tuottaa hyvinvointia (lapsille). Näyttää siltä, että osa on jäänyt puolitehoisena palkan takia pyörimään vaka-alalle sairaslomakierteeseen. Se ei kuitenkaan auta henkilöä itseään, eikä varsinkaan koko alaa. Eikä siitä loputtomasti saa säälipisteitä muiltakaan.
Hyvä alku ajattelulle. Nyt vain se pihvi:
Kun suurin osa alalle kouluttautuneista ja siellä työskennelleistä on nyt sitten läpikäynyt jo kohdan A pohdinnat ja kaikkensa, sitten tehnyt kohdan B analyysin ja johtopäätökset sekä lopputuloksena irtisanoutunut huonosta ja näköalattomasta työstä, on seurauksena tilanne :
C: EI OLE ENÄÄ RIITTÄVÄSTI TYÖVOIMAA VARHAISKASVATUKSESSA TÖISSÄ. LAPSET KÄRSIVÄT YHÄ, POISLÄHTENEET KASVATTAJAT EIVÄT KÄRSI ENÄÄ.
Tässä ketjussa on kyse kohdasta C, kuinka ratkaista se.
Alalla on työvoimapula ja kaaos, koska niin monet aikuiset alalle aikoinaan kouluttautuneet ihmiset ovat jo tehneet kaikkensa, saaneet vastineeksi riittämättömän palkan sekä jatkuvan resurssien tehostuksen seurauksena sietämättömät työolot. He ovat lähteneet siksi pois.
Kohtaa C ei korjata sillä, että valtion raha käytetään vuosi vuoden jälkeen uusien (aina poislähtevien) kasvattajien kouluttamiseen ja sijaishärdellin pyörittämiseen.
Kohta C korjattaisiin sillä, että se valtion raha käytettäisiin työolosuhteiden parantamiseen ja jo koulutettujen kasvattajien palkkojen nostamiseen +3000 e/kk tai vähintään alakoulun opettajien ja sairaanhoitajien palkkoja vastaavalle tasolle. Nyt varhaiskasvatuksen palkat ovat n. 50-64 % noista muiden, samantasoisesti koulutettujen ja vastaavan vaatimustason palkoista.
Tämä ei korjaudu kasvattamalla täyttöaste 105% ja uhkaamalla epäkohdista kertovia työntekijöitä laittomilla potkuilla. Näin mediassa kerrotaan esim. Helsingin kuitenkin vastaavan päiväkotiensa ahdinkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä KASVATUS? Selviytymisleiri lähinnä.🙁
Tää on just kiteytettynä näin. Aina saa pelätä et jotain sattuu ja eniten tällä hetkellä ketuttaa kotiäitien reilut vuoden vanhat, jotka sankoin joukoin aloittavat kasvatuksessa. Samaan aikaan kotona äiti ja vauva🤬
Minä olin se äiti, joka tunki kaksivuotiaan päiväkotiin 8-15 ja jäin autistisen vauvan kanssa kotiin. Olin 25 vuotias.
Oli tiukka elämänvaihe kun mies sairastui samalla psyykkisesti ja joutui osastohoitoon, suljetulle, pariksi kuukaudeksi.
Oma gradu oli kesken ja työllistyminen riippui valmistumisestani. Toki meillä oli perhetyö myös kuvioissa, mutta he eivät hoitaneet lapsia tai mahdollistaneet opiskelua, he juttelivat ja havainnoivat . Varsinainen käytännön apu oli päivähoitopaikka. Muistelen että sekin saatiin silloin sosiaalityöntekijän painostuksen ansiosta. Hän soitteli päiväkotiin ja junaili asioita.
Toisinaan mietin sitä aikaa ja tunnen surua. En niinkään omasta, mutta lasten puolesta. Olisin tehnyt toisin, mikäli se olisi ollut mahdollista, mutta liian moni asia ei ollut minun hyppysissäni tai päätäntävallassa. Asenne oli päiväkodissa tietysti nihkeä, ja esikoinen tunsi sen varmasti nahoissaan, että hoitajat arvostelivat perheemme tilannetta ja kokivat että hoidatan lapseni heillä laiskuuttani.
Gradu valmistui ja aloitin työt nuorimmaisen ollessa 1v7 kk. Päivähoitopaikkaa ei sitten enää nuorimmaiselle annettu samasta päiväkodista, vaan sain kuljettaa häntä 4 kilometriä kauempaan päiväkotiin puoli vuotta.
Ja se olikin sitten onneksi aivan ihana paikka.
Esikoinen on sittemmin menestynyt elämässään hyvin. Kaikesta paskasta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan hirveä epäkohta, miten joku voi väittää että on lapsen etu olla 10h päivässä hoidossa! Ellei tosiaan ole joku ihan lastensuojelutapaus kyseessä.
Vanhemmat itseään miettivät, että on mukavaa kun saa hetken hengähtää työpäivän jälkeen käyden esim lenkillä. Pienelle lapselle eivät kuitenkaan suo samaa mahdollisuutta, vaan päinvastoin venyttävät hänen päiväänsä hälyisessä isossa ryhmässä, jossa ei välttämättä saa rauhaa nukkua edes nukkarissa päiväuniaikaan 😔 Sitten vanhemmat vielä ihmettelevät kun lapset kiukuttelevat ja on heidän kanssaan haasteita. Pienikin lapsi tajuaa sen, ettei vanhempi halua viettää hänen kanssaan aikaa. Ja älyttömintä on se, että lapsia tehdään väkisin ainakin se toinen lisää!
8h töitä tunnin työmatka suuntaansa. Ei se vanhempi hengähdä vaan juoksee peräsuoli pitkällä elättääkseen perheensä.
Kummallisesti molemmilla vanhemmilla se työpäivä on aina juuri 8-16 (mutta ei mahdollisuutta liukumiin tai etätöihin) ja tunnin työmatka... Sitä vain itse ihmettelen, että miksi ei voi muuttaa lähemmäs työpaikkaa tai edes toinen hakea töitä lähempää kotia? Johan tuossa kertyy pekkasetkin kummallekin vanhemmalle, mutta silti näillä lapsilla ei ole ikinä vapaapäiviä.
Joo tämä on kyllä tosi jännä! Vanhemmilla oletettavasti työajanlyhennyksiä, joskus ilmoittavat että lapsen pitää olla pidempään hoidossa pidemmän päivän takia, vaan lyhyempiä päiviä ei lapsella puolestaan sitten koskaan ole. Todella erikoinen juttu. En halua kiillottaa omaa kruunuani, mutta en vaan itse pysty käsittämään tällaista mitenkään. Aidosti ihmettelen miten vanhemmat eivät halua viettää yhtään ylimääräistä aikaa oman pienen lapsensa kanssa. Itse juoksin hakemaan omia lapsiani päivähoidosta aikoinaan ja olin ikionnellinen kun joskus pääsin aiemmin töistä ja hakemaan lapsetkin ajoissa kotiin. Samoin on ylimääräisiä vapaapäiviä oli, kun sai vaan jäädä aamulla kotiin löhöilemään lasten kanssa, se oli ihan parasta!
Sinä olet varmaan hyvin lapsiläheinen ihminen, kun löhöät mielelläsi lapsen lasten kanssa vapaasi ja työskentelet päiväkodissa. Kaikki ei ole. Moni ajattelee, että kun pääsi jo kolmelta töistä, niin ehtii vaikka lenkille ennen kuin hakee lapsen, koska muuten ei ehdi liikkua lainkaan ja ei jaksa omaa työtään ellei pidä huolta kunnostaan. Aika monella on myös tilanne, että vanhemmilla ei ole mitään tukiverkkoja muita kuin päiväkoti. Se satunnainen vapaapäivä tarvitaan aikuisten juttuihin, kun ei sekään lapselle hyväksi ole, että vanhemmat eroavat, koska ei ole lainkaan yhteistä aikaa.
Sitten EI pidä hankkia niitä lapsia ollenkaan! Miksi hankkia lasta/lapsia, jos ei ole minkäänlaista halua viettää aikaa niiden kanssa? Ei ole lapsen edun mukaista, että joutuu elämään etäisten ja tunnekylmien vanhempien kanssa, samalla ollen, vain jotain vanhempien palkintoja, joita esitellään tutuille. Hanki mielummin koira ja jätä lasten tekeminen sellaisille, jotka oikeasti välittävät ja rakastavat niitä!
Se, että käy lenkillä ennen kuin hakee lapsen ei tarkoita etteikö sen lapsen kanssa oltaisi valtaosa päivästä. Jos lapsen hakee lenkin jälkeen neljältä ja vie aamulla taas yhdeksään, niin kappas siinä tuli 17 yhtäjaksoista tuntia oman lapsen kanssa. Se, että kävi sen lenkin auttaa jaksamaan puuhaamaan sen ihan oman lapsen kanssa illan. Eikö totta? Tai, että pitää sen saldovapaapäivän ihan vain aikuisten kesken, tarkoittaa sitä, että viikonloppuna sillä lapsella on kaksi rakastavaa ja jaksavaa vanhempaa ihan sitä varten. Mutta tätähän sinä et ymmärrä. Kun sinusta ainoaa vanhemmutta on lojua lapsi sylissä kotona 24/7, jotta sinä ehdit somettaa työaikanasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei laitettu kurahousuja, perjantai-iltapäivä ja muksut menee viikonlopuksi kotiin. Kuivatelkoot vaatteet siellä. Kaikille pyydetty kahdet hanskat, toiset aamun ulkoiluun ja toiset iltapäivän, ei laitettu kaikille edes kurahanskoja. Saa käyttää järkeä.
Pakkohan ne oli laittaa, vettä ripsi ja ennenkaikkea piha lainehti vettä, loskaa ja lunta, kuten koko viikon. Olisivat olleet alusvaatteita myöten märkiä ihan hetkessä. Ja kyllä, oli ns pakko mennä ulos ihan jo kasvattajamäärän, siis sen puutteen, vuoksi.
Saa avartaa ajattelumalleja ja ennenkaikkea sitä millaisissa tilanteissa tätä työtä voidaankaan tehdä, sen oman talon ulkopuolella.Mikä pakko? Meillä tehdään myös niin, että aikuisen ulkovaatteet ovat lasten eteisessä ja jäädään vähän pidemmäksi aikaa sisälle ja saatetaan mennä vasta 16:15 pihalle. Ei laiteta kuriksia. Lapset pukevat ja aikuinen yhtä aikaa ja sitten yhtäaikaa pihalle. Aikuinen on käynyt vessassa ennen kuin toinen aikuinen lähtee.
En voi mitään sille, jos et lukemaasi ymmärrä (syistä miksi ulos mentävä).
Ja mitä tulee vaatteisiin niin olette sitten malliesimerkki siitä millaisille mutkille sitä alalla alistutaan, kun ei kasvattajan tarvitse edes sinne pukkariin päästä/ehtiä pukemaan. Ja auta armias, jos sattuisikin tulemaan wc-hätä, tai vaikka tarve vaihtaa runsaan vuodon aikana tamponi, sen työkaverin lähdön jälkeen.
Ja tämän viikon sää on ollut kyllä sellainen, että ulos ei ole asiaa ilman kurapukua tai kuravaatteita, mutta teillä se ilman niitä ulkoilu, vesiloskasta huolimatta, tuntuu olevan ihan itseisarvo ja kunnia-asia.
Eipä siinä, kukin tyylillään.
Tämä taisi olla vain vinkki siitä, että kannattaa miettiä miten voisi tehdä asiat toisin. Meillä se auttaa jaksamaan. Pukuhuoneeseen meno ei ole mikään itseisarvo, itse vetäisen toppavaatteet siihen ihan sisävaatteiden päälle ja voin tehdä sen lasten nähden, ymmärrän jos joku ei voi tai pitää käydä vaihtamassa side. Pihat ovat erilaisia, sekä lapset, 2-vuotias rymyää eri tavoin vedessä kuin 6-vuotias. silti kannustan miettimään, voiko asian tehdä toisin. Yhdistää kaksi ryhmää, isommat lapset kantavat vaatteensa pienten eteiseen ja pukevat siellä. Yksi aikuinen valvoo pukemiset ja toinen menee ulos jolloin valmis lapsi voi mennä heti ulos. Tsemppiä ja jaksamista, ei se aina ole helppoa, tiedän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä KASVATUS? Selviytymisleiri lähinnä.🙁
Tää on just kiteytettynä näin. Aina saa pelätä et jotain sattuu ja eniten tällä hetkellä ketuttaa kotiäitien reilut vuoden vanhat, jotka sankoin joukoin aloittavat kasvatuksessa. Samaan aikaan kotona äiti ja vauva🤬
Minä olin se äiti, joka tunki kaksivuotiaan päiväkotiin 8-15 ja jäin autistisen vauvan kanssa kotiin. Olin 25 vuotias.
Oli tiukka elämänvaihe kun mies sairastui samalla psyykkisesti ja joutui osastohoitoon, suljetulle, pariksi kuukaudeksi.
Oma gradu oli kesken ja työllistyminen riippui valmistumisestani. Toki meillä oli perhetyö myös kuvioissa, mutta he eivät hoitaneet lapsia tai mahdollistaneet opiskelua, he juttelivat ja havainnoivat . Varsinainen käytännön apu oli päivähoitopaikka. Muistelen että sekin saatiin silloin sosiaalityöntekijän painostuksen ansiosta. Hän soitteli päiväkotiin ja junaili asioita.Toisinaan mietin sitä aikaa ja tunnen surua. En niinkään omasta, mutta lasten puolesta. Olisin tehnyt toisin, mikäli se olisi ollut mahdollista, mutta liian moni asia ei ollut minun hyppysissäni tai päätäntävallassa. Asenne oli päiväkodissa tietysti nihkeä, ja esikoinen tunsi sen varmasti nahoissaan, että hoitajat arvostelivat perheemme tilannetta ja kokivat että hoidatan lapseni heillä laiskuuttani.
Gradu valmistui ja aloitin työt nuorimmaisen ollessa 1v7 kk. Päivähoitopaikkaa ei sitten enää nuorimmaiselle annettu samasta päiväkodista, vaan sain kuljettaa häntä 4 kilometriä kauempaan päiväkotiin puoli vuotta.
Ja se olikin sitten onneksi aivan ihana paikka.Esikoinen on sittemmin menestynyt elämässään hyvin. Kaikesta paskasta huolimatta.
Eipä ne hoitajat tietenkään tienneet muuta kuin että olit kotona vauvan kanssa ja toit esikoisesi moneksi tunniksi hoitoon. Eli olit heidän näkökulmastaan kpää ja laiska. Ja heillä olisi omasta mielestään ollut tarpeeksi töitä ilman sitä sinunkin penskaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä KASVATUS? Selviytymisleiri lähinnä.🙁
Tää on just kiteytettynä näin. Aina saa pelätä et jotain sattuu ja eniten tällä hetkellä ketuttaa kotiäitien reilut vuoden vanhat, jotka sankoin joukoin aloittavat kasvatuksessa. Samaan aikaan kotona äiti ja vauva🤬
Minä olin se äiti, joka tunki kaksivuotiaan päiväkotiin 8-15 ja jäin autistisen vauvan kanssa kotiin. Olin 25 vuotias.
Oli tiukka elämänvaihe kun mies sairastui samalla psyykkisesti ja joutui osastohoitoon, suljetulle, pariksi kuukaudeksi.
Oma gradu oli kesken ja työllistyminen riippui valmistumisestani. Toki meillä oli perhetyö myös kuvioissa, mutta he eivät hoitaneet lapsia tai mahdollistaneet opiskelua, he juttelivat ja havainnoivat . Varsinainen käytännön apu oli päivähoitopaikka. Muistelen että sekin saatiin silloin sosiaalityöntekijän painostuksen ansiosta. Hän soitteli päiväkotiin ja junaili asioita.Toisinaan mietin sitä aikaa ja tunnen surua. En niinkään omasta, mutta lasten puolesta. Olisin tehnyt toisin, mikäli se olisi ollut mahdollista, mutta liian moni asia ei ollut minun hyppysissäni tai päätäntävallassa. Asenne oli päiväkodissa tietysti nihkeä, ja esikoinen tunsi sen varmasti nahoissaan, että hoitajat arvostelivat perheemme tilannetta ja kokivat että hoidatan lapseni heillä laiskuuttani.
Gradu valmistui ja aloitin työt nuorimmaisen ollessa 1v7 kk. Päivähoitopaikkaa ei sitten enää nuorimmaiselle annettu samasta päiväkodista, vaan sain kuljettaa häntä 4 kilometriä kauempaan päiväkotiin puoli vuotta.
Ja se olikin sitten onneksi aivan ihana paikka.Esikoinen on sittemmin menestynyt elämässään hyvin. Kaikesta paskasta huolimatta.
Uskotko ettei kukaan olisi arvostellut jos osat olisivat olleet toisin päin? Siis että sinä olisit sairastunut ja miehesi olisi tehnyt gradua vauvan kanssa kotona. Hän olisi ollut superisä.
Alue: Aihe vapaa
Näin tein ja tienaan kaupassa vajailla tunneilla melkein saman kuin lastenhoitajana täysillä tunneilla eikä vastuu paina lähellekään sitä mitä päiväkodissa.