Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

https://yle.fi/a/74-20005094

Oisko täällä ketään joka on Kajaanissa töissä, onko tuo sitominen perusteltua?

Vierailija kirjoitti:

Minulle sanottiin juuri, että lastenhoitajien tarve vähenee, kun ryhmiin halutaan nyt ne 2 opettajaa. ongelma vain on siinä, että päteviä opettajia ei ole tarjolla. Lastenhoitajat tekevät opettajan sijaisuuksia ja samalla heidän vakiopaikkansa lastenhoitajina ovat varattuja, joten lastenhoitajia ei palkata kuin määräaikaisiksi - mikä pitemmän päälle on rankkaa lastenhoitajille.

Määräaikaisuuksia ei saisi pätevä vlh tehdä samassa paikassa montaa vuotta (mikä mahtaa olla se raja?). Sitten pitää vaihtaa työpaikkaa, vaikka ei haluaisi.

Niinhän se suunnitelma kuuluu että opettajia lisätään . Kysyn vaan että mistä kun ei heitä nytkään tule ja koulupaikkojen lisäys ei auta mitään. Kun ei muutenkaan tehdä mitään työolosuhteille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt taas tilipäivänä kun kävin kaupassa ja maksoin pakolliset laskut ei käteen jäänyt mitään. Inflaatio on syönyt kohtuuttomasti jo ennestään heikkoa ostovoimaa.

Käytännössä varhaiskasvatuksessa palkkataso on pienentynyt roimasti. Ei kasvata motivaatiota.

Lisäksi kaupunki on laittanut työaikaseurannan päälle, jossa jokainen minuutti lasketaan, ei sekuntti. Jos jäät tekemään ylitöitä etsiessäsi vaikka rukkasta sen kellonlyömän jälkeen kun työaikasi päättyy, siihen kuluvaa aikaa ei lasketa työajaksi. Tai jos vaikka vanhempi kysyy jotakin. Työaikasi päättyy kun suunniteltu työvuoro päättyy. Mutta jos kirjaat aamulla itsesi sisälle samalla kellonlyömällä kun työvuoro alkaa, esim klo 8:00, olet juuri minuutin työaikaasi velkaa kaupungille. Sekunnit pyöristetään minuuteiksi. Tällaiseksi tämä on mennyt. Kyttäämiseksi.

Ennen tätä työaikaseurantapelleilyä olin usein monta minuuttia ennen työajan alkua paikalla, nykyään tulen minuuttia ennen, että ehdin kirjata itseni sisälle minuutti ennen työvuoroni alkua, ettei tule alitöitä.

Ei varmaan tarvitse mainita, että kirjaus tapahtuu ryhmäpuhelimella, johon jonottavat myös vanhemmat kirjaamaan lapsiaan sisälle. Paras ettei se ratkaisevalla hetkellä soi, sillä silloin kirjaukset eivät onnistu. Puhelin myös liikkuu sinnetännetuonne, ja sitä saa etsiä kissojen ja koirien kanssa aamuisin töihin tullessa.

Kyllä on upea toimiala. Kertakaikkiaan.

Rukkasen jätät etsimättä, vanhemmalle sanot, että työaikasi on päättynyt ja et saa jäädä ylitöihin (mieluiten toki ennakoit tämän ja ohjaat vanhemman toisen työntekijän luokse, joka luovuttaa lapsen). Jos työnantaja vaatii minuutilleen uloskirjaamisen niin sitten se on niin: Se on työtehtävä että seisot puhelinkourassa tuijottamassa, että milloin se minuutti siinä puhelimenruudulla vaihtuu että pääset lähtemään, typerää, mutta minkäs mahtaa.

Oikeastikko näkyy sekunnitkin jossakin kirjauksissa? Eiköhän tuollainen ole jo aika kohtuutonta: Voisi varmaan olla yhteydessä työsuojeluun tai jonnekkin, koska ei kai kukaan nyt katso kelloa sekunnilleen + on ihan luonnollista että eri kelloissa voi olla hieman eri aikakin.

Ymmärsin että esim kolme sekunttia yli 8.00 pyöristetään 8.01. Eli olit minuutin myöhässä.

Kuka ammattilainen alistuu tuollaiseen pikkumaiseen pikkusieluisuuteen?

Keskittykää olennaiseen, työssä ollaan silloin kun tarve vaatii, tietyissä raameissa toki.

Monesta viestistä paistaa läpi ajattelu, että työnantaja on paha riistäjä ja asiakkaat välttämättömiä pahoja, joita pitää yrittää estää tuomasta lapsiaan hoitoon. Ja ongelmatilanteita ei ajatella voitavan hoitaa yhdessä pomon ja työnantajan kanssa, vaan "yhteys liittoon, työsuojeluun, Aviin jne." olisi oikea toimintamalli.

Vastakkainasettelu tuottaa jäykkää joustamattomuutta ja työpahoinvointia.

Työntekijät eivät päätä miten asiat tehdään. Jos kieltäydyt niin sinut irtisanotaan välittömästi.

Vierailija kirjoitti:

Riitelyä, pikkusieluista nipotusta, toisten kadehtimista. Selkeät toimintamallit puuttuvat, töitten organisointi kelvotonta.

Mikä koulutuksessa on vikana, jos se tuottaa tällaisia ammattilaisia alalle?

Tehän teette päiväkodeista helvetin. Tällainen myrkyllinen ilmapiiri heijastuu lastenkin hyvinvointiin.

Miten voitte opettaa lapsille toisia kunnioittavaa käytöstä, jollette osaa sitä itse?

Raha ei tätä asiaa ratkaise, jos asennevammat ovat tätä luokkaa. Lopettakaa uhriutuminen ja ottakaa vastuu siitä, miten toimitte työpaikallanne. Siitä lähtee muutos parempaan.

Sääliksi käy lapsia.

Työntekijät eivät asioista päätä. Heillä EI OLE MITÄÄN sananvaltaa asiaan.

Arvostusta ja kunnioitusta ei voi vaatia, ne on ansaittava.

Tätä keskusteluketjua kun lukee, tajuaa, että näistä työpaikoista puuttuu esimies- ja alaistaidot.

Te itse teette työpaikoistanne kelvottomia.

Järjestäkää kokous, jossa sovitte selkeät pelisäännöt ja sitten noudatatte niitä.

Teollisuudessa tai missä vaantuottavassa työssä tällainen sekoilu ei olisi mahdollista. Yritys menisi konkurssiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riitelyä, pikkusieluista nipotusta, toisten kadehtimista. Selkeät toimintamallit puuttuvat, töitten organisointi kelvotonta.

Mikä koulutuksessa on vikana, jos se tuottaa tällaisia ammattilaisia alalle?

Tehän teette päiväkodeista helvetin. Tällainen myrkyllinen ilmapiiri heijastuu lastenkin hyvinvointiin.

Miten voitte opettaa lapsille toisia kunnioittavaa käytöstä, jollette osaa sitä itse?

Raha ei tätä asiaa ratkaise, jos asennevammat ovat tätä luokkaa. Lopettakaa uhriutuminen ja ottakaa vastuu siitä, miten toimitte työpaikallanne. Siitä lähtee muutos parempaan.

Sääliksi käy lapsia.

Tällaista kritiikkiä jokaisen varhaiskasvattajan tulisi rakastaa, koska se auttaa kehittämään omaa työtään. Täällä keskustelun fokus on ollut lähinnä siinä, kuinka esihenkilöt ovat huonoja, asiakasperheet ikäviä ja olosuhteet surkeita (btw työntekijät vakassa pystyvät paljonkin vaikuttamaan työolosuhteisiinsa ja -ympäristöönsä. Millainen toimintakulttuuri on, arjen rakenteet, tiimihenki jne.)

Jatkan listaamalla joitakin asioita, joiden johdosta vakatyöstä tulee helposti ahdistavaa ja raskasta:

1. Työ itsessään ei oikein nappaa. Vieraat lapset eivät kiinnosta. Pedagoginen rakkaus puuttuu. Työssä käydään (jos ei olla saikulla) vain rahan takia, mutta sen arvoa ei nähdä.

2. Omanarvontunnon puute. Täällä valitetaan, mutta työelämässä kiltisti joustetaan jopa oman terveyden kustannuksella. Selän takana purnataan, mutta suoraan ei epäkohdista puhuta. Moni käytännössä antaa lasten jopa lyödä ja potkia itseään. Mitä tuollainen omanarvontunnoton kynnysmatto-kasvattaja tällöin opettaa lapselle? Jos työntekijällä olisi tervettä omanarvontuntoa, niin hän

a) ei suostuisi mihinkään työnantajan taholta tulevaan epäinhimilliseen järjestelyyn, ja

b) ei antaisi lasten huutaa päälle, hyppiä silmille eikä päästäisi eläintarhameininkiä valloilleen ryhmässään.

3. Jos tiimin pedagogiikka perustuu hierarkiaan sekä pikkumaiseen ja kiireiseen suorittamiseen. Tiimin tulisi yhdessä keskustellen löytää ne pedagogiset perustukset, jotka ryhmässä vallitsevat ja joihin jokainen kasvattaja on sitoutunut. Se, millaisia muotoja ja toimintamalleja ne perustukset tuottavat arjen keskellä, on täysin toissijaista. Jos sen sijaan (tiimi)työ lähtee ulkoisista muotoseikoista ja jäykistä suunnitelmista, niin se on kuin yrittäisi kiivetä perse edellä puuhun. Lisäksi tällöin estyisi uusien toimintamallien ja luovuuden löytyminen, koska olisi jo löydetty joku "toimiva malli", jota orjallisesti ja pilkulleen yritetään aina noudattaa. (Vrt. "Näin täällä on aina tehty" -ilmiön yleisyys päiväkodeissa)

4. Yhteiseen hiileen puhaltamisen puuttuminen. Joku saikuttaa niin, että tiimikaveritkin uupuvat. Moni opettaja pakenee lapsiryhmästä aina tilaisuuden tullen, ja lastenhoitajat uupuvat. Moni jättää sijaisen yksin kohtuuttomiin tilanteisiin ja kohtuuttoman työtaakan sekä vastuun alle. Sitten ihmetellään, miksei sijaisia tule. Missä ovat kaikki tiimipelaajat varhaiskasvatuksen kentällä?

5. Johtajuuden puute (koskee erityisesti opettajia). Vastuu ja sitoutuminen omaan ryhmäänsä ja sen hyvinvointiin. Tiimin johtajuus. Päävastuu tiimin yhtenäisyydestä ja hyvinvoinnista. Lapsiryhmän pedagoginen johtajuus (tällä en niinkään tarkoita mitään yksittäisiä tuokioita, vaan lapsiryhmän kokonaisvaltaista toimivuutta ja hyvinvointia).

Ainoa keino saada, on antaa. Surkein tilanne on niillä varhaiskasvattajilla, jotka yrittävät etäisenä roolihahmona suoriutua tehtävästään. Sen sijaan eniten työstään saavat ja työn iloa kokevat ne kasvattajat, jotka heittäytyvät työhön kokonaisvaltaisesti ja antavat parasta itsestään, sekä lasten että koko työyhteisön hyväksi.

Olen vakaasti sitä mieltä, että asioista ei tarvitse tehdä vaikeita. Keep it simple and smile!

Tajuatko että työntekijällä EI OLE mitään mahdollisuutta vaikuttaa työhönsä. Jokainen asia määritetään työnantajan määräyksissä.

Jos kieltäydyt sinut irtisanotaan välittömästi.

Lapset käyvät kimppuusi. Et voi tehdä mitään. Sillä työnantajan mukaan lapsilla on OIKEUS hakata sinua. Jos valitat niin sinut irtisanotaan.

Vierailija kirjoitti:

Arvostusta ja kunnioitusta ei voi vaatia, ne on ansaittava.

Tätä keskusteluketjua kun lukee, tajuaa, että näistä työpaikoista puuttuu esimies- ja alaistaidot.

Te itse teette työpaikoistanne kelvottomia.

Järjestäkää kokous, jossa sovitte selkeät pelisäännöt ja sitten noudatatte niitä.

Teollisuudessa tai missä vaantuottavassa työssä tällainen sekoilu ei olisi mahdollista. Yritys menisi konkurssiin.

Mikä kokous? Työnantajaa EI KIINNOSTA mitkään kokoukset.

Työnantaja sanelee miten asiat tehdään. Jos vastustat niin sinut irtisanotaan.

Vierailija kirjoitti:

Arvostusta ja kunnioitusta ei voi vaatia, ne on ansaittava.

Tätä keskusteluketjua kun lukee, tajuaa, että näistä työpaikoista puuttuu esimies- ja alaistaidot.

Te itse teette työpaikoistanne kelvottomia.

Järjestäkää kokous, jossa sovitte selkeät pelisäännöt ja sitten noudatatte niitä.

Teollisuudessa tai missä vaantuottavassa työssä tällainen sekoilu ei olisi mahdollista. Yritys menisi konkurssiin.

Otetaan stressiä ja paineita sellaisista asioista, jotka eivät itselle kuulu, tehdään sellaisia asioita, joita ei tarvitse tehdä. Ei kukaan asiallinen vanhempi laita työntekijää mihinkään rukkasjahtiin kello viideltä. Jos se on hukassa, vanhempi käy itse etsimässä tai toivoo, että löytyy seuraavana päivänä, kun lapsi tulee aamulla. Jos metsäretki ei onnistu, koska opettaja on kipeänä, niin ei se maailma siihen kaadu. Eikä kaadu siihenkään, jos Enni lyö tiistaina Jennaa, kunhan se ei ole joka päiväistä. Ja vaikka Artulle ei torstaina maittanut hernekeitto, niin eiköhän hän syö sitten illalla kotona.

Työntekijöillä on vastuu omasta osuudestaan. Heillä on myös esimies ja tällä taas esimies. Lisäksi alalla on vahvat liitot. Ajakaa alalle selkeät pelisäännöt. Teistä on pulaa, joten voimaa piisaa. Keskinäinen riitelynne tuhoaa kaiken.

Kyse ei ole pelkästään teidän pahoinvoinnistanne, vielä enemmän huolettaa lasten tilanne tällaisessa ympäristössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riitelyä, pikkusieluista nipotusta, toisten kadehtimista. Selkeät toimintamallit puuttuvat, töitten organisointi kelvotonta.

Mikä koulutuksessa on vikana, jos se tuottaa tällaisia ammattilaisia alalle?

Tehän teette päiväkodeista helvetin. Tällainen myrkyllinen ilmapiiri heijastuu lastenkin hyvinvointiin.

Miten voitte opettaa lapsille toisia kunnioittavaa käytöstä, jollette osaa sitä itse?

Raha ei tätä asiaa ratkaise, jos asennevammat ovat tätä luokkaa. Lopettakaa uhriutuminen ja ottakaa vastuu siitä, miten toimitte työpaikallanne. Siitä lähtee muutos parempaan.

Sääliksi käy lapsia.

Tällaista kritiikkiä jokaisen varhaiskasvattajan tulisi rakastaa, koska se auttaa kehittämään omaa työtään. Täällä keskustelun fokus on ollut lähinnä siinä, kuinka esihenkilöt ovat huonoja, asiakasperheet ikäviä ja olosuhteet surkeita (btw työntekijät vakassa pystyvät paljonkin vaikuttamaan työolosuhteisiinsa ja -ympäristöönsä. Millainen toimintakulttuuri on, arjen rakenteet, tiimihenki jne.)

Jatkan listaamalla joitakin asioita, joiden johdosta vakatyöstä tulee helposti ahdistavaa ja raskasta:

1. Työ itsessään ei oikein nappaa. Vieraat lapset eivät kiinnosta. Pedagoginen rakkaus puuttuu. Työssä käydään (jos ei olla saikulla) vain rahan takia, mutta sen arvoa ei nähdä.

2. Omanarvontunnon puute. Täällä valitetaan, mutta työelämässä kiltisti joustetaan jopa oman terveyden kustannuksella. Selän takana purnataan, mutta suoraan ei epäkohdista puhuta. Moni käytännössä antaa lasten jopa lyödä ja potkia itseään. Mitä tuollainen omanarvontunnoton kynnysmatto-kasvattaja tällöin opettaa lapselle? Jos työntekijällä olisi tervettä omanarvontuntoa, niin hän

a) ei suostuisi mihinkään työnantajan taholta tulevaan epäinhimilliseen järjestelyyn, ja

b) ei antaisi lasten huutaa päälle, hyppiä silmille eikä päästäisi eläintarhameininkiä valloilleen ryhmässään.

3. Jos tiimin pedagogiikka perustuu hierarkiaan sekä pikkumaiseen ja kiireiseen suorittamiseen. Tiimin tulisi yhdessä keskustellen löytää ne pedagogiset perustukset, jotka ryhmässä vallitsevat ja joihin jokainen kasvattaja on sitoutunut. Se, millaisia muotoja ja toimintamalleja ne perustukset tuottavat arjen keskellä, on täysin toissijaista. Jos sen sijaan (tiimi)työ lähtee ulkoisista muotoseikoista ja jäykistä suunnitelmista, niin se on kuin yrittäisi kiivetä perse edellä puuhun. Lisäksi tällöin estyisi uusien toimintamallien ja luovuuden löytyminen, koska olisi jo löydetty joku "toimiva malli", jota orjallisesti ja pilkulleen yritetään aina noudattaa. (Vrt. "Näin täällä on aina tehty" -ilmiön yleisyys päiväkodeissa)

4. Yhteiseen hiileen puhaltamisen puuttuminen. Joku saikuttaa niin, että tiimikaveritkin uupuvat. Moni opettaja pakenee lapsiryhmästä aina tilaisuuden tullen, ja lastenhoitajat uupuvat. Moni jättää sijaisen yksin kohtuuttomiin tilanteisiin ja kohtuuttoman työtaakan sekä vastuun alle. Sitten ihmetellään, miksei sijaisia tule. Missä ovat kaikki tiimipelaajat varhaiskasvatuksen kentällä?

5. Johtajuuden puute (koskee erityisesti opettajia). Vastuu ja sitoutuminen omaan ryhmäänsä ja sen hyvinvointiin. Tiimin johtajuus. Päävastuu tiimin yhtenäisyydestä ja hyvinvoinnista. Lapsiryhmän pedagoginen johtajuus (tällä en niinkään tarkoita mitään yksittäisiä tuokioita, vaan lapsiryhmän kokonaisvaltaista toimivuutta ja hyvinvointia).

Ainoa keino saada, on antaa. Surkein tilanne on niillä varhaiskasvattajilla, jotka yrittävät etäisenä roolihahmona suoriutua tehtävästään. Sen sijaan eniten työstään saavat ja työn iloa kokevat ne kasvattajat, jotka heittäytyvät työhön kokonaisvaltaisesti ja antavat parasta itsestään, sekä lasten että koko työyhteisön hyväksi.

Olen vakaasti sitä mieltä, että asioista ei tarvitse tehdä vaikeita. Keep it simple and smile!

Tajuatko että työntekijällä EI OLE mitään mahdollisuutta vaikuttaa työhönsä. Jokainen asia määritetään työnantajan määräyksissä.

Jos kieltäydyt sinut irtisanotaan välittömästi.

Lapset käyvät kimppuusi. Et voi tehdä mitään. Sillä työnantajan mukaan lapsilla on OIKEUS hakata sinua. Jos valitat niin sinut irtisanotaan.

Työvoimapula-alalla ei ketään irtisanota, ei vaikka miten töpeksisi.

Vierailija kirjoitti:

https://yle.fi/a/74-20005094

Oisko täällä ketään joka on Kajaanissa töissä, onko tuo sitominen perusteltua?

Sitominen ei ole koskaan perusteltua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riitelyä, pikkusieluista nipotusta, toisten kadehtimista. Selkeät toimintamallit puuttuvat, töitten organisointi kelvotonta.

Mikä koulutuksessa on vikana, jos se tuottaa tällaisia ammattilaisia alalle?

Tehän teette päiväkodeista helvetin. Tällainen myrkyllinen ilmapiiri heijastuu lastenkin hyvinvointiin.

Miten voitte opettaa lapsille toisia kunnioittavaa käytöstä, jollette osaa sitä itse?

Raha ei tätä asiaa ratkaise, jos asennevammat ovat tätä luokkaa. Lopettakaa uhriutuminen ja ottakaa vastuu siitä, miten toimitte työpaikallanne. Siitä lähtee muutos parempaan.

Sääliksi käy lapsia.

Tällaista kritiikkiä jokaisen varhaiskasvattajan tulisi rakastaa, koska se auttaa kehittämään omaa työtään. Täällä keskustelun fokus on ollut lähinnä siinä, kuinka esihenkilöt ovat huonoja, asiakasperheet ikäviä ja olosuhteet surkeita (btw työntekijät vakassa pystyvät paljonkin vaikuttamaan työolosuhteisiinsa ja -ympäristöönsä. Millainen toimintakulttuuri on, arjen rakenteet, tiimihenki jne.)

Jatkan listaamalla joitakin asioita, joiden johdosta vakatyöstä tulee helposti ahdistavaa ja raskasta:

1. Työ itsessään ei oikein nappaa. Vieraat lapset eivät kiinnosta. Pedagoginen rakkaus puuttuu. Työssä käydään (jos ei olla saikulla) vain rahan takia, mutta sen arvoa ei nähdä.

2. Omanarvontunnon puute. Täällä valitetaan, mutta työelämässä kiltisti joustetaan jopa oman terveyden kustannuksella. Selän takana purnataan, mutta suoraan ei epäkohdista puhuta. Moni käytännössä antaa lasten jopa lyödä ja potkia itseään. Mitä tuollainen omanarvontunnoton kynnysmatto-kasvattaja tällöin opettaa lapselle? Jos työntekijällä olisi tervettä omanarvontuntoa, niin hän

a) ei suostuisi mihinkään työnantajan taholta tulevaan epäinhimilliseen järjestelyyn, ja

b) ei antaisi lasten huutaa päälle, hyppiä silmille eikä päästäisi eläintarhameininkiä valloilleen ryhmässään.

3. Jos tiimin pedagogiikka perustuu hierarkiaan sekä pikkumaiseen ja kiireiseen suorittamiseen. Tiimin tulisi yhdessä keskustellen löytää ne pedagogiset perustukset, jotka ryhmässä vallitsevat ja joihin jokainen kasvattaja on sitoutunut. Se, millaisia muotoja ja toimintamalleja ne perustukset tuottavat arjen keskellä, on täysin toissijaista. Jos sen sijaan (tiimi)työ lähtee ulkoisista muotoseikoista ja jäykistä suunnitelmista, niin se on kuin yrittäisi kiivetä perse edellä puuhun. Lisäksi tällöin estyisi uusien toimintamallien ja luovuuden löytyminen, koska olisi jo löydetty joku "toimiva malli", jota orjallisesti ja pilkulleen yritetään aina noudattaa. (Vrt. "Näin täällä on aina tehty" -ilmiön yleisyys päiväkodeissa)

4. Yhteiseen hiileen puhaltamisen puuttuminen. Joku saikuttaa niin, että tiimikaveritkin uupuvat. Moni opettaja pakenee lapsiryhmästä aina tilaisuuden tullen, ja lastenhoitajat uupuvat. Moni jättää sijaisen yksin kohtuuttomiin tilanteisiin ja kohtuuttoman työtaakan sekä vastuun alle. Sitten ihmetellään, miksei sijaisia tule. Missä ovat kaikki tiimipelaajat varhaiskasvatuksen kentällä?

5. Johtajuuden puute (koskee erityisesti opettajia). Vastuu ja sitoutuminen omaan ryhmäänsä ja sen hyvinvointiin. Tiimin johtajuus. Päävastuu tiimin yhtenäisyydestä ja hyvinvoinnista. Lapsiryhmän pedagoginen johtajuus (tällä en niinkään tarkoita mitään yksittäisiä tuokioita, vaan lapsiryhmän kokonaisvaltaista toimivuutta ja hyvinvointia).

Ainoa keino saada, on antaa. Surkein tilanne on niillä varhaiskasvattajilla, jotka yrittävät etäisenä roolihahmona suoriutua tehtävästään. Sen sijaan eniten työstään saavat ja työn iloa kokevat ne kasvattajat, jotka heittäytyvät työhön kokonaisvaltaisesti ja antavat parasta itsestään, sekä lasten että koko työyhteisön hyväksi.

Olen vakaasti sitä mieltä, että asioista ei tarvitse tehdä vaikeita. Keep it simple and smile!

Tajuatko että työntekijällä EI OLE mitään mahdollisuutta vaikuttaa työhönsä. Jokainen asia määritetään työnantajan määräyksissä.

Jos kieltäydyt sinut irtisanotaan välittömästi.

Lapset käyvät kimppuusi. Et voi tehdä mitään. Sillä työnantajan mukaan lapsilla on OIKEUS hakata sinua. Jos valitat niin sinut irtisanotaan.

Työvoimapula-alalla ei ketään irtisanota, ei vaikka miten töpeksisi.

Todellakin irtisanotaan. Ota asioista selvää. Helsingin vasrhaiskasvatuksesta irtisanotaan koko ajan väkeä

Lopettakaa neuvominen. Ei ne tajua eikä halua muutosta.

Ne haluaa jankuttaa pikkuasioista ja syytellä muita. Se on kivaa. Lasten tilanne tässä heidän luomassaan kaaoksessa ei heitä kiinnosta. Vääriä ihmisiä alalla.

Vierailija kirjoitti:

Työntekijöillä on vastuu omasta osuudestaan. Heillä on myös esimies ja tällä taas esimies. Lisäksi alalla on vahvat liitot. Ajakaa alalle selkeät pelisäännöt. Teistä on pulaa, joten voimaa piisaa. Keskinäinen riitelynne tuhoaa kaiken.

Kyse ei ole pelkästään teidän pahoinvoinnistanne, vielä enemmän huolettaa lasten tilanne tällaisessa ympäristössä.

Liitoilla ei ole mitään valtaa. Kun kaikki kunnat ovat liitossa keskenään ja irtisanovat kaikki jotka valittavat mistään asiasta.

Elät kyllä täydessä mielikuvitusmaailmassa jos luulet että joku liitto voi asiaan vaikuttaa.

Viranomaiset ottavat sinulta heti oikeuden toimia edes alalla jos rupeat hankalaksi.

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa neuvominen. Ei ne tajua eikä halua muutosta.

Ne haluaa jankuttaa pikkuasioista ja syytellä muita. Se on kivaa. Lasten tilanne tässä heidän luomassaan kaaoksessa ei heitä kiinnosta. Vääriä ihmisiä alalla.

Mene itse sitten alalle näyttämään miten asiat hoidetaan.

Meillä yritti juuri tänä vuonna sairaanhoitajat saada jotain oikeuksia sairaanhoitajille. Viranomaiset ja koko eduskunta vei heiltä kaikki mahdollisuudet vaikuttaa mihinkään.

Mitä luulet että jolllain varhaiskasvattajalla on valtaa päättää omasta työstään?

Täällä jauhetaan että työntekijöiden pitäisi tehdä sitä ja tätä: Tajuattteko että työntekijöillä ei ole mitään sananvaltaa asioihin. He eivät saa edes päättää mistään mitään.

Työnantajalla on täydellinen valta ja monopoli alaan. Et voi kilpailuttaa työnantajia koska kaikki sen alan työnantajat ovat liitossa keskenään. Kaikki viranomaiset ovat työnanatajan puolella.

Kaikki lasten vanhemmat ovat työnantajien puolella.

Mitä työntekijöiden pitöisi tehdä?

Yleensä, jos työpaikka on huono, sieltä lähtee pois.

Minäkään en polttaisi itseäni loppuun. Postissakin on työpaikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Työntekijöillä on vastuu omasta osuudestaan. Heillä on myös esimies ja tällä taas esimies. Lisäksi alalla on vahvat liitot. Ajakaa alalle selkeät pelisäännöt. Teistä on pulaa, joten voimaa piisaa. Keskinäinen riitelynne tuhoaa kaiken.

Kyse ei ole pelkästään teidän pahoinvoinnistanne, vielä enemmän huolettaa lasten tilanne tällaisessa ympäristössä.

Ne esimiesten esimiehet ovat kaikkien ongelmien takana. Niille on aivan turha valittaa yhtään mistään mitään.

Miten se asiat ajetaan kun vastassa on valtio? Joka tekee kaikkensa estääkseen työntekijöitä saamasta päätäntävaltaa asioista

Vierailija kirjoitti:

Yleensä, jos työpaikka on huono, sieltä lähtee pois.

Sitten julkisilta aloilta lähtisi suurin osa työntekijöistä ja järjestelmä romahtaisi

Mitä parannuksia sairaanhoitajat hakivat? Luulin, että pelkkää rahaa.

Huonosti järjestetty, öykkärimäinen ote. Lakolla pelataan neuvotteluja ja neuvotteluilmapiiri tulee säilyttää, muuten tulee takkiin. Olin hoitajien puolella ja petyin toimintamalliin.