Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19753)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tossa joku kysyi, mitä siellä päikyssä nykyaikana tehdään. Voisko joku oikeasti kertoa, että mitä se toiminta sitten nykyään on, millaista siellä on. Muakin kiinnostaa kuulla. Nyt vaan kuvittelee sen paikaksi, mihin lapset viedään ja sitten ne syö, istuu lattialla lelujen keskellä tai härdää ympäriinsä. Välillä koko joukko puetaan ja rahdataan ulos, sitten sisään. Mitä se erikseen suunniteltu pedagoginen toiminta nykyään on?
Ei ehdi kertoa nyt. Pitää lähteä suunnittelemaan, sitten koulutus, palaveri ja lopuksi kirjaus. Toteutan ainoastaan jo tehdyn ruokailusuunnitelman tänään ryhmässä. Tavoitteena on kertoa, mitä ruoka on, sitten se syödään, jutellaan mausta ja haarukan käytöstä, lopuksi korjataan pois ja lapset menevät nukkumaan. Omat tietokonetyöt ja etäpalaverit vaativat minut muualle.
PS. Otan ruokailussa kuvan jonkun kädestä, kun se pitää haarukkaa. Huomenna tulostan sen ryhmän pedagogiseen portfolioon ja kirjoitan viereen tekstin kasvatuksesta ja opetuksesta tilanteessa. Sivun alakulmaan liitän työnantajan edellyttämiä symboleita, joilla todistetaan, että noudatan työmääräyksiä ja toiminta on pedagogista. Aikaa kuluu lähemmäs 45 minuuttia tuohon, jos kone toimii edes jotenkin. Jos ei, lisää aikaa kuluu huomenna tai ylihuomenna. Muu tiimi käyttää aikaa haarukkakuvan löytämiseen ko. materiaalista ja sen merkityksen pohtimiseen sekä tuo kehitysideoita tietooni seuraavassa tiimi palaverissa. Sitten keskustelemme niistä ja lopuksi kirjaamme arvioinnin tuloksen kaavakkeisiin sekä päätöksen jatkosta.
Jep jep. Enpä ole suotta maisteriksi lukenut.
Aivan järkyttävää paskaa. En taida palata alalle.
T:entinen vaka-ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tossa joku kysyi, mitä siellä päikyssä nykyaikana tehdään. Voisko joku oikeasti kertoa, että mitä se toiminta sitten nykyään on, millaista siellä on. Muakin kiinnostaa kuulla. Nyt vaan kuvittelee sen paikaksi, mihin lapset viedään ja sitten ne syö, istuu lattialla lelujen keskellä tai härdää ympäriinsä. Välillä koko joukko puetaan ja rahdataan ulos, sitten sisään. Mitä se erikseen suunniteltu pedagoginen toiminta nykyään on?
Ei ehdi kertoa nyt. Pitää lähteä suunnittelemaan, sitten koulutus, palaveri ja lopuksi kirjaus. Toteutan ainoastaan jo tehdyn ruokailusuunnitelman tänään ryhmässä. Tavoitteena on kertoa, mitä ruoka on, sitten se syödään, jutellaan mausta ja haarukan käytöstä, lopuksi korjataan pois ja lapset menevät nukkumaan. Omat tietokonetyöt ja etäpalaverit vaativat minut muualle.
PS. Otan ruokailussa kuvan jonkun kädestä, kun se pitää haarukkaa. Huomenna tulostan sen ryhmän pedagogiseen portfolioon ja kirjoitan viereen tekstin kasvatuksesta ja opetuksesta tilanteessa. Sivun alakulmaan liitän työnantajan edellyttämiä symboleita, joilla todistetaan, että noudatan työmääräyksiä ja toiminta on pedagogista. Aikaa kuluu lähemmäs 45 minuuttia tuohon, jos kone toimii edes jotenkin. Jos ei, lisää aikaa kuluu huomenna tai ylihuomenna. Muu tiimi käyttää aikaa haarukkakuvan löytämiseen ko. materiaalista ja sen merkityksen pohtimiseen sekä tuo kehitysideoita tietooni seuraavassa tiimi palaverissa. Sitten keskustelemme niistä ja lopuksi kirjaamme arvioinnin tuloksen kaavakkeisiin sekä päätöksen jatkosta.
Jep jep. Enpä ole suotta maisteriksi lukenut.
Aika erikoista, että et ehdi kirjoittamaan asialliseen kysymykseen asiallista vastausta, mutta kuitenkin ehdit kirjoittaa tämän ironisen tekstin. Itse ajattelen, että asiallisuudella pääsisi paremmin eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyajan lapset ovat kuin eläimiä?
Koska vanhemmat oikeasti antavat lapselle tabletin koko loppupäiväksi kouraan. Autisminkirjon häiriöt ovat kasvaneet räjähdysmäisesti viimeisten vuosien aikana. Mistä lie johtuu? Ihminen myös tyhmenee kokoajan Säälitti tuossa yhdessä tekstissä ne muutama lapsi, ketkä oikeasti haluaisi oppia jotain uutta, mutta eihän tuossa eläintarhassa kukaan opi mitään.
Nyt korjaan sen verran, että neuropsykiatrisesta häiriöstä kärsivä lapsi ei usein juuri pysty eikä halua katsella levottomia lasten ohjelmia tmv videoita. Nyt pitänee hakea syytä häiriöiden yleistymiseen jostain muualta kuin vanhemmista ja varhaiskasvatuksesta. Kas kun useimmille häiriöistä kärsiville yhteistä on se, että jo imeväisenä on tunnistettavissa unihäiriöitä, itkuisuutta jne. Itselläni on ainakin aivan normaalin lapsuuden ja kasvatuksen elänyt lapsi, jolla on vasta yläkouluikäisenä viimein varmistunut ADD. Luuletko, etten ole kelannut aivan koko hänen lapsuuttaan läpi miljoonaan kertaan? Hän syntyi kiireellisellä sektiolla raskauden käynnistämisyritysten jälkeen ja kärsi hapenpuutteesta. Muuten aivan normaali vauva. Unihäiriöt olivat läsnä koko lapsuuden. Turvallinen pph neljä vuotiaaksi. Sitten uusi paikkakunta ja päiväkoti, jossa kiusaamista. Oman toiminnan ohjauksen ongelmia läpi koko alakoulun. Korkeasti koulutetut, oikeasti läsnä olevat vanhemmat, ok tuki hyvästä koulusta, laajennettu perhe, jossa mm terveydenhuollon ammattilaisia sekä arvostettu lasten psykiatri -puitteet hyvälle kasvulle kunnossa.
Pidän lasten kutsumista eläimiksi ja kaiken maailman kiljuvaksi lapsiainekseksi jopa vastenmielisempänä kuin kasvu -ja oppimishäiriöiden taustojen yksinkertaistamista tavallasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tossa joku kysyi, mitä siellä päikyssä nykyaikana tehdään. Voisko joku oikeasti kertoa, että mitä se toiminta sitten nykyään on, millaista siellä on. Muakin kiinnostaa kuulla. Nyt vaan kuvittelee sen paikaksi, mihin lapset viedään ja sitten ne syö, istuu lattialla lelujen keskellä tai härdää ympäriinsä. Välillä koko joukko puetaan ja rahdataan ulos, sitten sisään. Mitä se erikseen suunniteltu pedagoginen toiminta nykyään on?
Ei ehdi kertoa nyt. Pitää lähteä suunnittelemaan, sitten koulutus, palaveri ja lopuksi kirjaus. Toteutan ainoastaan jo tehdyn ruokailusuunnitelman tänään ryhmässä. Tavoitteena on kertoa, mitä ruoka on, sitten se syödään, jutellaan mausta ja haarukan käytöstä, lopuksi korjataan pois ja lapset menevät nukkumaan. Omat tietokonetyöt ja etäpalaverit vaativat minut muualle.
PS. Otan ruokailussa kuvan jonkun kädestä, kun se pitää haarukkaa. Huomenna tulostan sen ryhmän pedagogiseen portfolioon ja kirjoitan viereen tekstin kasvatuksesta ja opetuksesta tilanteessa. Sivun alakulmaan liitän työnantajan edellyttämiä symboleita, joilla todistetaan, että noudatan työmääräyksiä ja toiminta on pedagogista. Aikaa kuluu lähemmäs 45 minuuttia tuohon, jos kone toimii edes jotenkin. Jos ei, lisää aikaa kuluu huomenna tai ylihuomenna. Muu tiimi käyttää aikaa haarukkakuvan löytämiseen ko. materiaalista ja sen merkityksen pohtimiseen sekä tuo kehitysideoita tietooni seuraavassa tiimi palaverissa. Sitten keskustelemme niistä ja lopuksi kirjaamme arvioinnin tuloksen kaavakkeisiin sekä päätöksen jatkosta.
Jep jep. Enpä ole suotta maisteriksi lukenut.
No oletpa, jos suostut tuohon kyseenalaistamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tossa joku kysyi, mitä siellä päikyssä nykyaikana tehdään. Voisko joku oikeasti kertoa, että mitä se toiminta sitten nykyään on, millaista siellä on. Muakin kiinnostaa kuulla. Nyt vaan kuvittelee sen paikaksi, mihin lapset viedään ja sitten ne syö, istuu lattialla lelujen keskellä tai härdää ympäriinsä. Välillä koko joukko puetaan ja rahdataan ulos, sitten sisään. Mitä se erikseen suunniteltu pedagoginen toiminta nykyään on?
Ei ehdi kertoa nyt. Pitää lähteä suunnittelemaan, sitten koulutus, palaveri ja lopuksi kirjaus. Toteutan ainoastaan jo tehdyn ruokailusuunnitelman tänään ryhmässä. Tavoitteena on kertoa, mitä ruoka on, sitten se syödään, jutellaan mausta ja haarukan käytöstä, lopuksi korjataan pois ja lapset menevät nukkumaan. Omat tietokonetyöt ja etäpalaverit vaativat minut muualle.
PS. Otan ruokailussa kuvan jonkun kädestä, kun se pitää haarukkaa. Huomenna tulostan sen ryhmän pedagogiseen portfolioon ja kirjoitan viereen tekstin kasvatuksesta ja opetuksesta tilanteessa. Sivun alakulmaan liitän työnantajan edellyttämiä symboleita, joilla todistetaan, että noudatan työmääräyksiä ja toiminta on pedagogista. Aikaa kuluu lähemmäs 45 minuuttia tuohon, jos kone toimii edes jotenkin. Jos ei, lisää aikaa kuluu huomenna tai ylihuomenna. Muu tiimi käyttää aikaa haarukkakuvan löytämiseen ko. materiaalista ja sen merkityksen pohtimiseen sekä tuo kehitysideoita tietooni seuraavassa tiimi palaverissa. Sitten keskustelemme niistä ja lopuksi kirjaamme arvioinnin tuloksen kaavakkeisiin sekä päätöksen jatkosta.
Jep jep. Enpä ole suotta maisteriksi lukenut.
Aika erikoista, että et ehdi kirjoittamaan asialliseen kysymykseen asiallista vastausta, mutta kuitenkin ehdit kirjoittaa tämän ironisen tekstin. Itse ajattelen, että asiallisuudella pääsisi paremmin eteenpäin.
Eri, mutta tuollaista se opettajan arki nykyään on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänään tapahtunutta:
Yritän pitää ohjattua tuokiota ja yli puolet lapsista on kuin tuli perseen alla: huutavat, pyörivät lattialla pitkin pituuttaan, tönivät toisiaan, hakkaavat leluilla lattiaan jne. Muutama lapsi pyörittelee silmiään ja haluaisi oppia jotain uutta, mutta eihän siitä mitään tule.
Ulos lähtiessä juostaan käytävillä hippaa, omia vaatteita ei löydetä/ osata pukea. Etsit jokaiselle (14) erikseen puuttuvam sukan ja hanskan.Jossain välissä yrität pukeutua itse.
Kaksi kaveria pissaa housuun, toinen ulkona ja toinen päiväunilla sänkyyn. Arvaa, kuka pesee, vaihtaa lakanat jne?
Ruokalassa yksi lapsi oksentaa yllättäen. Ehdin väistää enimmät roiskeet. No, mitäpä tuosta! Itse ostan ja pesen työvaatteeni palkasta, joka ei riitä pakollisiin kuluihin, vaan joudun hakemaan mm. asumistukea. Neljässä vuorossa yli kahdeksan tunnin päiviä ja 10 minuutin tauko. Työtäni suunnittelen/teen paperitöitä varastotiloissa omalla läppärillä ( tai kotona) kun muuta tilaa/ omaa työkonetta ei ole.
Osa lapsista( kantasuomalaisia) ei osaa puhua ymmärrettävästi. Huutavat kuin mielipuolet, kun sanoja ei ole. Vanhemman tullessa hakemaan, lapsi saa kysyttyä, "saako pelata?". Ei muuta kuin tabletti kouraan loppuillaksi!
Pari työntekijää pois, hoidat muiden asioita samalla palkalla ja joustat työajoissa.
Kotona lysähdän sohvalle ja vilkaisen kelloa: muutaman tunnin päästä mentävä nukkumaan, jotta jaksaa aloittaa saman rumban uudestaan.
Miksi? Odotatko jotain ihmettä, joka korjaa tilanteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyajan lapset ovat kuin eläimiä?
En tiedä. Mutta vanhemmat ovat kuin lapasia maanitellessaan lapsia lähtemään päiväkodista. Eivät saa kaksivuotiasta lähtemään kotiin kun aloittavat neuvottelun: tulisitko nyt, äitiä pissattaa, lähdetään kotiin jooko. Hei ihan totta, ole kiltti, mennään nyt, äitiä väsyttää eikö jo lähdettäisi?
Monta kertaa on mieli tehnyt kaapata muksu kainaloon ja kantaa ulos portista kun hakija ei siihen kykene. Tupta sirkusta sitten seurataan päivittäin klo 16:15-17.
Mutta kun lapsiin ei saa tuollai fyysisesti enää kajota? Ei varhaiskasvatuksessakaan varmaan?
Kiinnostava väite työ, ettei nykyään lapseen saa enää yleisesti kajota. Joo, ei pahoinpidellä, mutta on pikkasen eri asia kantaa lapsi väkisin mukaansa, jos ei muutoin tottele sanallista kehotusta!
Meidän 2v ei ole vielä päiväkodissa, käy asukaspuiston kerhossa 1-2 kertaa viikossa, kerho kestää vain pari tuntia, eikä sieltä lähteminen vapaaehtoisesti mukaani ole ikinä tuottanut vaikeuksia. Muutoin näitä tilanteita kyllä on ollut, jolloin olen joutunut fyysisesti rajata lasta. Hän on melko omapäinen ja temperamenttinen tapaus, ja nyt tässä upeassa 2v uhma/tahtoiässä se varsinkin näkyy..
Esimerkki:
- oltiin lammella katselemassa sorsia 2veen ja vauvan kanssa. 2v alkoi heitellä sorsia kivillä. Kielsin heti "ei sorsia saa heitellä kivillä, sitäkin sattuu" 2v lopetti, mutta pian jatkoi taas, "lopeta! Sä et saa satuttaa sorsia! Äiti vie sut pois täältä, äiti ei voi antaa sun heitellä sorsia kivellä",
no, 2v ei lopettanut, joten kannoin potkivan, huutavan ja rimpuilevan lapsen pois tilanteesta, toisella kädellä lykin vauvaa vaunuissa.... Pysyin rauhallisena, sanoitin lapselle "äiti ymmärtää kuinka sua harmittaa nyt, et olisi halunnut lähteä, mutta äiti ei voi antaa sun satuttaa sorsia"
tilannetta seurasi pari muutakin aikuista, ja ainoastaan alle 50v kanssaihmiset selvästi paheksuivat toimintaani, joku nainen surkutteöi "oivoi" ?! Niinku mitä hittoa, olisiko mun pitänyt antaa taaperon vaan heitellä niitä kiviä, samalla maanitella häntä lopettamaan, koska lapseen ei saa kajota fyysisesti?!??
Samoin tilanteet, joissa lapsi ei ole totellut käskyä heti, ja joissa hän on vaarassa (meinaa juosta autotielle) pakkohan niissä on kaapata lapsi väkisin pois tilanteesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyajan lapset ovat kuin eläimiä?
En tiedä. Mutta vanhemmat ovat kuin lapasia maanitellessaan lapsia lähtemään päiväkodista. Eivät saa kaksivuotiasta lähtemään kotiin kun aloittavat neuvottelun: tulisitko nyt, äitiä pissattaa, lähdetään kotiin jooko. Hei ihan totta, ole kiltti, mennään nyt, äitiä väsyttää eikö jo lähdettäisi?
Monta kertaa on mieli tehnyt kaapata muksu kainaloon ja kantaa ulos portista kun hakija ei siihen kykene. Tupta sirkusta sitten seurataan päivittäin klo 16:15-17.
Mutta kun lapsiin ei saa tuollai fyysisesti enää kajota? Ei varhaiskasvatuksessakaan varmaan?
Kiinnostava väite työ, ettei nykyään lapseen saa enää yleisesti kajota. Joo, ei pahoinpidellä, mutta on pikkasen eri asia kantaa lapsi väkisin mukaansa, jos ei muutoin tottele sanallista kehotusta!
Meidän 2v ei ole vielä päiväkodissa, käy asukaspuiston kerhossa 1-2 kertaa viikossa, kerho kestää vain pari tuntia, eikä sieltä lähteminen vapaaehtoisesti mukaani ole ikinä tuottanut vaikeuksia. Muutoin näitä tilanteita kyllä on ollut, jolloin olen joutunut fyysisesti rajata lasta. Hän on melko omapäinen ja temperamenttinen tapaus, ja nyt tässä upeassa 2v uhma/tahtoiässä se varsinkin näkyy..
Esimerkki:
- oltiin lammella katselemassa sorsia 2veen ja vauvan kanssa. 2v alkoi heitellä sorsia kivillä. Kielsin heti "ei sorsia saa heitellä kivillä, sitäkin sattuu" 2v lopetti, mutta pian jatkoi taas, "lopeta! Sä et saa satuttaa sorsia! Äiti vie sut pois täältä, äiti ei voi antaa sun heitellä sorsia kivellä",
no, 2v ei lopettanut, joten kannoin potkivan, huutavan ja rimpuilevan lapsen pois tilanteesta, toisella kädellä lykin vauvaa vaunuissa.... Pysyin rauhallisena, sanoitin lapselle "äiti ymmärtää kuinka sua harmittaa nyt, et olisi halunnut lähteä, mutta äiti ei voi antaa sun satuttaa sorsia"
tilannetta seurasi pari muutakin aikuista, ja ainoastaan alle 50v kanssaihmiset selvästi paheksuivat toimintaani, joku nainen surkutteöi "oivoi" ?! Niinku mitä hittoa, olisiko mun pitänyt antaa taaperon vaan heitellä niitä kiviä, samalla maanitella häntä lopettamaan, koska lapseen ei saa kajota fyysisesti?!??Samoin tilanteet, joissa lapsi ei ole totellut käskyä heti, ja joissa hän on vaarassa (meinaa juosta autotielle) pakkohan niissä on kaapata lapsi väkisin pois tilanteesta?
Toimit täysin oikein. Ihminen on väkivaltaisimmillaan noin 1,5-3v iässä. Jos tuolloin lapselle ei aseta rajoja, se näkyy kyllä sit myöhemmällä iällä, varsin ikävällä tavalla! Moni vanhempi kenties on käsittänyt hieman väärin tuon "lapseen ei saa kojata"-jutun. Tai sut ne vanhemmat ei itse kestä konfliktejä, eivätkä siksi uskalla rajata uhmistaaperoa.
Tai sit on nää perus keskiluokkaiset ok vanhemmat, joiden lapset menee päikkyyn 1vuotiaana, ja siellä päikyssä möllöttävät klo 7-17, viitenä päivänä viikossa. Se vähä aika, mitä vanhemmille tuon jälkeen jää aikaa lapsen kanssa eli kasvatustyötä, on pari tuntia arki-iltaisin + viikonloput. Se on todella vähän, ja konflikteja välttelevät vanhemmat kun haluavat kaiken sujuvan kokoajan "kivasti", ehkä potevat hieman huonoa omaatuntoakin kun pieni taapero viettää päikyssä niin paljon aikaa ja kotona niin vähän, vanhemmat haluaa hemmotella lasta eikä "kuormittaa" häntä (vaikka rajattomuus on nimenomaan stressaavaa pienelle!) Eikä siksi kielletä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tossa joku kysyi, mitä siellä päikyssä nykyaikana tehdään. Voisko joku oikeasti kertoa, että mitä se toiminta sitten nykyään on, millaista siellä on. Muakin kiinnostaa kuulla. Nyt vaan kuvittelee sen paikaksi, mihin lapset viedään ja sitten ne syö, istuu lattialla lelujen keskellä tai härdää ympäriinsä. Välillä koko joukko puetaan ja rahdataan ulos, sitten sisään. Mitä se erikseen suunniteltu pedagoginen toiminta nykyään on?
Ei ehdi kertoa nyt. Pitää lähteä suunnittelemaan, sitten koulutus, palaveri ja lopuksi kirjaus. Toteutan ainoastaan jo tehdyn ruokailusuunnitelman tänään ryhmässä. Tavoitteena on kertoa, mitä ruoka on, sitten se syödään, jutellaan mausta ja haarukan käytöstä, lopuksi korjataan pois ja lapset menevät nukkumaan. Omat tietokonetyöt ja etäpalaverit vaativat minut muualle.
PS. Otan ruokailussa kuvan jonkun kädestä, kun se pitää haarukkaa. Huomenna tulostan sen ryhmän pedagogiseen portfolioon ja kirjoitan viereen tekstin kasvatuksesta ja opetuksesta tilanteessa. Sivun alakulmaan liitän työnantajan edellyttämiä symboleita, joilla todistetaan, että noudatan työmääräyksiä ja toiminta on pedagogista. Aikaa kuluu lähemmäs 45 minuuttia tuohon, jos kone toimii edes jotenkin. Jos ei, lisää aikaa kuluu huomenna tai ylihuomenna. Muu tiimi käyttää aikaa haarukkakuvan löytämiseen ko. materiaalista ja sen merkityksen pohtimiseen sekä tuo kehitysideoita tietooni seuraavassa tiimi palaverissa. Sitten keskustelemme niistä ja lopuksi kirjaamme arvioinnin tuloksen kaavakkeisiin sekä päätöksen jatkosta.
Jep jep. Enpä ole suotta maisteriksi lukenut.
No oletpa, jos suostut tuohon kyseenalaistamatta.
Kaikkihan (oikeastaan vain suurin osa) sen kyseenalaistaa, hoitajat, opettajat ja lapset varsinkin, jotkut fiksut johtajatkin. Silti, suurella kuntatyönantajalla on jähmeä byrokraattisen kehikko, jossa palikat tekee mitä sanotaan. Vakan virkamiesportaaseen on palkattu kaikenlaisia kehityskonsultteja, työryhmiä, mietintäseuroja ja suunnittelupestejä lypsämään ilmaista rahaa. Kentällä työntekijät hyppivät kuin marionettinuket noiden näennäissuunnitelmien mukaan. Palkkaa nukeille maksetaan vain nimellisesti, eihän se suunnittelukaan mitään oikeaa suunnittelua ole ja toteutus on lähinnä kulissien kannattelua.
Jos kritisoit ääneen, huudetaan kauhuissaan ylhäältä, alhaalta ja sivulta, kuinka tuo yksi työntekijä pitää heti erottaa, ei ole sopiva varhaiskasvatuksen toimija. Ja homma jatkuu, problem solved.
Moni on siellä töissä siksi, että palkkarahat tarvitaan elämisen kustannuksiin. Kuinkas muuten. Jos takana on 3-5vuoden opiskelu, opintolainat, omat pienet lapset, asuntolaina ja ruuhkavuodet veroineen, ei siitä noin vain hypätä insinöörikoulutukseen ja uudelle uralle. Päiväkodeissa on aika toivottomia tunnelmia nykyään liian monella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen kotikasvatusta tai johonkin pienelle paikkakunnalle muuttamista kaikille alle kouluikäisille lapsille. Pienissä kaupungeissa maakunnissa on vielä hyvää laatua ja jalat maassa arkea jäljellä. Suurten kaupunkien päiväkodit alkavat olla monisatapäisiä jättilaitoksia. Tehostus ja taloudellinen priorisointi ei todellakaan tuota hyvää tällä alalla. Ja liialliset määrät pieniä lapsia yhdessä kasassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyajan lapset ovat kuin eläimiä?
En tiedä. Mutta vanhemmat ovat kuin lapasia maanitellessaan lapsia lähtemään päiväkodista. Eivät saa kaksivuotiasta lähtemään kotiin kun aloittavat neuvottelun: tulisitko nyt, äitiä pissattaa, lähdetään kotiin jooko. Hei ihan totta, ole kiltti, mennään nyt, äitiä väsyttää eikö jo lähdettäisi?
Monta kertaa on mieli tehnyt kaapata muksu kainaloon ja kantaa ulos portista kun hakija ei siihen kykene. Tupta sirkusta sitten seurataan päivittäin klo 16:15-17.
Mutta kun lapsiin ei saa tuollai fyysisesti enää kajota? Ei varhaiskasvatuksessakaan varmaan?
Kiinnostava väite työ, ettei nykyään lapseen saa enää yleisesti kajota. Joo, ei pahoinpidellä, mutta on pikkasen eri asia kantaa lapsi väkisin mukaansa, jos ei muutoin tottele sanallista kehotusta!
Meidän 2v ei ole vielä päiväkodissa, käy asukaspuiston kerhossa 1-2 kertaa viikossa, kerho kestää vain pari tuntia, eikä sieltä lähteminen vapaaehtoisesti mukaani ole ikinä tuottanut vaikeuksia. Muutoin näitä tilanteita kyllä on ollut, jolloin olen joutunut fyysisesti rajata lasta. Hän on melko omapäinen ja temperamenttinen tapaus, ja nyt tässä upeassa 2v uhma/tahtoiässä se varsinkin näkyy..
Esimerkki:
- oltiin lammella katselemassa sorsia 2veen ja vauvan kanssa. 2v alkoi heitellä sorsia kivillä. Kielsin heti "ei sorsia saa heitellä kivillä, sitäkin sattuu" 2v lopetti, mutta pian jatkoi taas, "lopeta! Sä et saa satuttaa sorsia! Äiti vie sut pois täältä, äiti ei voi antaa sun heitellä sorsia kivellä",
no, 2v ei lopettanut, joten kannoin potkivan, huutavan ja rimpuilevan lapsen pois tilanteesta, toisella kädellä lykin vauvaa vaunuissa.... Pysyin rauhallisena, sanoitin lapselle "äiti ymmärtää kuinka sua harmittaa nyt, et olisi halunnut lähteä, mutta äiti ei voi antaa sun satuttaa sorsia"
tilannetta seurasi pari muutakin aikuista, ja ainoastaan alle 50v kanssaihmiset selvästi paheksuivat toimintaani, joku nainen surkutteöi "oivoi" ?! Niinku mitä hittoa, olisiko mun pitänyt antaa taaperon vaan heitellä niitä kiviä, samalla maanitella häntä lopettamaan, koska lapseen ei saa kajota fyysisesti?!??Samoin tilanteet, joissa lapsi ei ole totellut käskyä heti, ja joissa hän on vaarassa (meinaa juosta autotielle) pakkohan niissä on kaapata lapsi väkisin pois tilanteesta?
Toimit täysin oikein. Ihminen on väkivaltaisimmillaan noin 1,5-3v iässä. Jos tuolloin lapselle ei aseta rajoja, se näkyy kyllä sit myöhemmällä iällä, varsin ikävällä tavalla! Moni vanhempi kenties on käsittänyt hieman väärin tuon "lapseen ei saa kojata"-jutun. Tai sut ne vanhemmat ei itse kestä konfliktejä, eivätkä siksi uskalla rajata uhmistaaperoa.
Tai sit on nää perus keskiluokkaiset ok vanhemmat, joiden lapset menee päikkyyn 1vuotiaana, ja siellä päikyssä möllöttävät klo 7-17, viitenä päivänä viikossa. Se vähä aika, mitä vanhemmille tuon jälkeen jää aikaa lapsen kanssa eli kasvatustyötä, on pari tuntia arki-iltaisin + viikonloput. Se on todella vähän, ja konflikteja välttelevät vanhemmat kun haluavat kaiken sujuvan kokoajan "kivasti", ehkä potevat hieman huonoa omaatuntoakin kun pieni taapero viettää päikyssä niin paljon aikaa ja kotona niin vähän, vanhemmat haluaa hemmotella lasta eikä "kuormittaa" häntä (vaikka rajattomuus on nimenomaan stressaavaa pienelle!) Eikä siksi kielletä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyajan lapset ovat kuin eläimiä?
-vanhemmat keskustelee vähän perheessä toistensa ja lasten kanssa, padi/puhelin vie ajan ja huomion. Sitten autetaan liikaa lapsia, oikaistaan ongelmien ratkaisussa ja lasten kuullun ymmärrys jää vähäisemmäksi (äiti hakee lapselle puhtaat sukat vs. Äiti neuvoo mistä lapsi voi hakea puhtaat sukat - sitten kun kuullun ymmärtämistä tarvitaan niin se on heikkoa)
-youtube-videot ovat minä-keskeisiä: Katsokaa kun MINÄ pelaan, MINÄ kokeilen, MINÄ teen sitä ja tätä. Videot lähinnä monologisia ilman oikeaa vuorovaikutusta
-päiväkotiryhmät isoja, jos joku lapsi sooloilee niin voi joutua silmätikuksi, jopa vuoden ikäisenä. Joskus päivän aikana lapsille tulee negatiivista palautetta enemmän, kuin positiivista palautetta. Esimerkiksi ruokailutilanteessa suomalainen tapa on olla neutraali, jos ruokailu sujuu hyvin ja negatiivinen jos ruokailu ei suju odotetusti. Negatiivista palautetta saattaa kerääntyä joillekin lapsille tai ryhmille paljon päivän aikana.
Päiväkodissa ei tehdä mitään sen parantamiseksi, että joidenkin mielestä siellä ei oikeasti ole yhtään kivaa. Odotetaan, että sekä aikuisten että lasten pitäisi itse muuttua sellaisiksi, että sopivat päiväkotiin, eivätkä ne, jotka viihtyvät, halua muuttaa mitään toiminnassaan sellaiseksi, että ne ei-viihtyvät alkaisivat viihtyä. Jos on itsellä kivaa tai hommat ja asema ok, niin muista viis. Saavutetuista omista eduista ei luovuta piiruakaan, oli kuinka epäoikeudenmukaisia tahansa. Jopa puolustetaan asetelmia, joissa jotkut kärsii. Tai sitten vain ohitetaan ne valituksista huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Resurssipula ja uupuminen on mainittu otsikossa. Nämä resurssipula tai työntekijän uupuminen eivät johdu tai ole päiväkotilasten tai heidän vanhempiensa syytä.
Uupumisesta. Jos työntekijä, etenkin lasten kanssa työskentelevä on uupunut, hän ei ole turvallinen aikuinen lapselle tai lapsiryhmässä.
Ammattitaitoon kuuluu, että ei mene töihin lasten pariin silloin kun ei ole työkykyinen ja -kuntoinen. Ammatilliseen osaamiseen kuuluu osata erottaa omat tunteet ja kokemukset muista ihmisistä. Tämä voi uupuneena hämärtyä.
Uupuneena täytyy levätä. On hyvä kaikkien kannalta jäädä sairauslomalle silloin.
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää paskaa. En taida palata alalle.
T:entinen vaka-ope
Tuolla asenteella niin onkin parasta.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodissa ei tehdä mitään sen parantamiseksi, että joidenkin mielestä siellä ei oikeasti ole yhtään kivaa. Odotetaan, että sekä aikuisten että lasten pitäisi itse muuttua sellaisiksi, että sopivat päiväkotiin, eivätkä ne, jotka viihtyvät, halua muuttaa mitään toiminnassaan sellaiseksi, että ne ei-viihtyvät alkaisivat viihtyä. Jos on itsellä kivaa tai hommat ja asema ok, niin muista viis. Saavutetuista omista eduista ei luovuta piiruakaan, oli kuinka epäoikeudenmukaisia tahansa. Jopa puolustetaan asetelmia, joissa jotkut kärsii. Tai sitten vain ohitetaan ne valituksista huolimatta.
Minäkään en ole missään nähnyt yhtään rakentavaa kehitysehdotusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää paskaa. En taida palata alalle.
T:entinen vaka-opeTuolla asenteella niin onkin parasta.
Olet ihan oikeasti oikeassa, vaikka toki jonkinlainen trolli oletkin. Mutta sanoissasi on totuuden siemen! En tosiaan voi palata alalle, koska en pystyisi teeskennellä paskan olevan jotain muuta kuin paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyajan lapset ovat kuin eläimiä?
Koska vanhemmat oikeasti antavat lapselle tabletin koko loppupäiväksi kouraan. Autisminkirjon häiriöt ovat kasvaneet räjähdysmäisesti viimeisten vuosien aikana. Mistä lie johtuu? Ihminen myös tyhmenee kokoajan Säälitti tuossa yhdessä tekstissä ne muutama lapsi, ketkä oikeasti haluaisi oppia jotain uutta, mutta eihän tuossa eläintarhassa kukaan opi mitään.
Nyt korjaan sen verran, että neuropsykiatrisesta häiriöstä kärsivä lapsi ei usein juuri pysty eikä halua katsella levottomia lasten ohjelmia tmv videoita. Nyt pitänee hakea syytä häiriöiden yleistymiseen jostain muualta kuin vanhemmista ja varhaiskasvatuksesta. Kas kun useimmille häiriöistä kärsiville yhteistä on se, että jo imeväisenä on tunnistettavissa unihäiriöitä, itkuisuutta jne. Itselläni on ainakin aivan normaalin lapsuuden ja kasvatuksen elänyt lapsi, jolla on vasta yläkouluikäisenä viimein varmistunut ADD. Luuletko, etten ole kelannut aivan koko hänen lapsuuttaan läpi miljoonaan kertaan? Hän syntyi kiireellisellä sektiolla raskauden käynnistämisyritysten jälkeen ja kärsi hapenpuutteesta. Muuten aivan normaali vauva. Unihäiriöt olivat läsnä koko lapsuuden. Turvallinen pph neljä vuotiaaksi. Sitten uusi paikkakunta ja päiväkoti, jossa kiusaamista. Oman toiminnan ohjauksen ongelmia läpi koko alakoulun. Korkeasti koulutetut, oikeasti läsnä olevat vanhemmat, ok tuki hyvästä koulusta, laajennettu perhe, jossa mm terveydenhuollon ammattilaisia sekä arvostettu lasten psykiatri -puitteet hyvälle kasvulle kunnossa.
Pidän lasten kutsumista eläimiksi ja kaiken maailman kiljuvaksi lapsiainekseksi jopa vastenmielisempänä kuin kasvu -ja oppimishäiriöiden taustojen yksinkertaistamista tavallasi.
Tottahan toki lapsia ja perheitä on erilaisia. Mistä itse luulet että räjähdysmäisesti yleistyvät autismin kirjon häiriöt johtuu? Add ei ole yhtä kuin autismin kirjolla oleva lapsi, toki autistisella lapsella voi olla myös tarkkaavaisuushäiriö.
Se, että sinun lapsesi ei jaksa katsella levottomia Youtube-klippejä tuntitolkull, ei tarkoita sitä etteikö joku muu nepsy-haasteista kärsivä jaksaisi. Todella moni jaksaa ja myös addiktoituu helpommiin pelaamiseen ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan järkyttävää paskaa. En taida palata alalle.
T:entinen vaka-opeTuolla asenteella niin onkin parasta.
Olet ihan oikeasti oikeassa, vaikka toki jonkinlainen trolli oletkin. Mutta sanoissasi on totuuden siemen! En tosiaan voi palata alalle, koska en pystyisi teeskennellä paskan olevan jotain muuta kuin paskaa.
Omiin tunteisiin on jokaisella oikeus, mutta myös asenteella on merkitystä, koska monissa perheissä äidin täytyy viedä lapsi päivähoitoon, ja on ikävää, jos lasta vastaanottava aikuinen kokee työnsä noin mitä kuvasit muutamalla sanalla.
Ei ehdi kertoa nyt. Pitää lähteä suunnittelemaan, sitten koulutus, palaveri ja lopuksi kirjaus. Toteutan ainoastaan jo tehdyn ruokailusuunnitelman tänään ryhmässä. Tavoitteena on kertoa, mitä ruoka on, sitten se syödään, jutellaan mausta ja haarukan käytöstä, lopuksi korjataan pois ja lapset menevät nukkumaan. Omat tietokonetyöt ja etäpalaverit vaativat minut muualle.
PS. Otan ruokailussa kuvan jonkun kädestä, kun se pitää haarukkaa. Huomenna tulostan sen ryhmän pedagogiseen portfolioon ja kirjoitan viereen tekstin kasvatuksesta ja opetuksesta tilanteessa. Sivun alakulmaan liitän työnantajan edellyttämiä symboleita, joilla todistetaan, että noudatan työmääräyksiä ja toiminta on pedagogista. Aikaa kuluu lähemmäs 45 minuuttia tuohon, jos kone toimii edes jotenkin. Jos ei, lisää aikaa kuluu huomenna tai ylihuomenna. Muu tiimi käyttää aikaa haarukkakuvan löytämiseen ko. materiaalista ja sen merkityksen pohtimiseen sekä tuo kehitysideoita tietooni seuraavassa tiimi palaverissa. Sitten keskustelemme niistä ja lopuksi kirjaamme arvioinnin tuloksen kaavakkeisiin sekä päätöksen jatkosta.
Jep jep. Enpä ole suotta maisteriksi lukenut.