Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19753)
Mistä tunnistaa naisvaltaisen alan?
1. Valituksen ja sairaslomien määrästä
2. Kuppikunnista ja nokkimisjärjestyksestä
3. Paljon rönsyilevää puhetta (työhön liittymätöntä). Avoin ja suora puhe puuttuu lähes kokonaan.
4. Sekä ylitunnollisia puurtajia että leipääntyneitä laiskottelijoita. Seurauksena kohdat 1, 2, 3, 4, 1, 2, 3, 4 jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tossa joku kysyi, mitä siellä päikyssä nykyaikana tehdään. Voisko joku oikeasti kertoa, että mitä se toiminta sitten nykyään on, millaista siellä on. Muakin kiinnostaa kuulla. Nyt vaan kuvittelee sen paikaksi, mihin lapset viedään ja sitten ne syö, istuu lattialla lelujen keskellä tai härdää ympäriinsä. Välillä koko joukko puetaan ja rahdataan ulos, sitten sisään. Mitä se erikseen suunniteltu pedagoginen toiminta nykyään on?
Optimitilanteessa, eli jos henkilökuntaa on riittävästi, lasten kehitystä voidaan varhaiskasvatuksessa tukea kokonaisvaltaisesti. Mielestäni tämä ei kyllä nykyisillä minimi mitoituksilla ole mahdollista.
Pedagoginen toiminta perustuu lapsiryhmän tarpeisiin sekä varhaiskasvatussuunnitelmaan. Ks linkit. Esimerkiksi yksi osa-alue oppimisen kentästä on ilmaisun monet muodot, joka sisältää musiikillisen, kuvallisen sekä sanallisen ja kehollisen ilmaisun. Käytännön esimerkkinä laulu/musiikkihetket, kuvataide, tanssi, vuorovaikutus, mielikuvitus jne. Tai jos huomataan, että vaikka leikkitaitoja tai tunnetaitoja olisi hyvä tämän ryhmän harjoitella, niin panostetaan siihen. Koko päivä pitäisi suunnitella pedagogisesti: esimerkiksi ruokailukäytännöt, siirtymiset, ulkoilut, lepohetki jne eikä ainoastaan "tuokiot". Tietysti ei tarvitse joka päivälle erikseen näitä suunnitella, mutta tarpeen mukaan päivittää käytänteitä toimivammaksi. Lisäksi toimintakulttuurin suunnittelu ja esimerkiksi arvot, ryhmän säännöt ja toimintatavat ovat myös osa pedagogista toimintaa. Oppimista tapahtuu joka hetki.
Se millaista toiminta sitten oikeasti päiväkodeissa nykyään on vaihtelee paljon. Tähän syynä vaihtelevat resurssit. Toisessa paikassa/tilanteessa keskitytään pitämään lapset hengissä kun taas toisessa mahdollisuus pitkäjänteiseen kehityksen tukemiseen. Edellisessä työpaikassani ei esimerkiksi puhettakaan että oltaisiin päästy koskaan metsäretkille kun taas nykyisessä käydään joka viikko. Saman ikäiset lapset, alle 3v. Varmaan karkeasti arvioiden joka ryhmässä pyritään leikkimään, liikkumaan, musisoimaan, taiteilemaan, tukemaan kielen kehitystä ja sosiaalisia taitoja sekä harjoittelemaan hyviä käytöstapoja ja arjen taitoja. Painotukset voivat vaihdella. Ja lasten ikä vaikuttaa tietysti myös toimintaan.
https://peda.net/kotka/varhaiskasvatus/vp3/4vptsjt/4ptv/viitekehys/peda…
https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/opetussuunnitelma/9016024/esiope…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tossa joku kysyi, mitä siellä päikyssä nykyaikana tehdään. Voisko joku oikeasti kertoa, että mitä se toiminta sitten nykyään on, millaista siellä on. Muakin kiinnostaa kuulla. Nyt vaan kuvittelee sen paikaksi, mihin lapset viedään ja sitten ne syö, istuu lattialla lelujen keskellä tai härdää ympäriinsä. Välillä koko joukko puetaan ja rahdataan ulos, sitten sisään. Mitä se erikseen suunniteltu pedagoginen toiminta nykyään on?
Optimitilanteessa, eli jos henkilökuntaa on riittävästi, lasten kehitystä voidaan varhaiskasvatuksessa tukea kokonaisvaltaisesti. Mielestäni tämä ei kyllä nykyisillä minimi mitoituksilla ole mahdollista.
Pedagoginen toiminta perustuu lapsiryhmän tarpeisiin sekä varhaiskasvatussuunnitelmaan. Ks linkit. Esimerkiksi yksi osa-alue oppimisen kentästä on ilmaisun monet muodot, joka sisältää musiikillisen, kuvallisen sekä sanallisen ja kehollisen ilmaisun. Käytännön esimerkkinä laulu/musiikkihetket, kuvataide, tanssi, vuorovaikutus, mielikuvitus jne. Tai jos huomataan, että vaikka leikkitaitoja tai tunnetaitoja olisi hyvä tämän ryhmän harjoitella, niin panostetaan siihen. Koko päivä pitäisi suunnitella pedagogisesti: esimerkiksi ruokailukäytännöt, siirtymiset, ulkoilut, lepohetki jne eikä ainoastaan "tuokiot". Tietysti ei tarvitse joka päivälle erikseen näitä suunnitella, mutta tarpeen mukaan päivittää käytänteitä toimivammaksi. Lisäksi toimintakulttuurin suunnittelu ja esimerkiksi arvot, ryhmän säännöt ja toimintatavat ovat myös osa pedagogista toimintaa. Oppimista tapahtuu joka hetki.
Se millaista toiminta sitten oikeasti päiväkodeissa nykyään on vaihtelee paljon. Tähän syynä vaihtelevat resurssit. Toisessa paikassa/tilanteessa keskitytään pitämään lapset hengissä kun taas toisessa mahdollisuus pitkäjänteiseen kehityksen tukemiseen. Edellisessä työpaikassani ei esimerkiksi puhettakaan että oltaisiin päästy koskaan metsäretkille kun taas nykyisessä käydään joka viikko. Saman ikäiset lapset, alle 3v. Varmaan karkeasti arvioiden joka ryhmässä pyritään leikkimään, liikkumaan, musisoimaan, taiteilemaan, tukemaan kielen kehitystä ja sosiaalisia taitoja sekä harjoittelemaan hyviä käytöstapoja ja arjen taitoja. Painotukset voivat vaihdella. Ja lasten ikä vaikuttaa tietysti myös toimintaan.
https://peda.net/kotka/varhaiskasvatus/vp3/4vptsjt/4ptv/viitekehys/peda…
https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/opetussuunnitelma/9016024/esiope…
Ero vanhaan kuulostaa jotenkin teennäiseltä. Ainahan lasten kanssa on retkeilty, leikitty, taiteiltu, syöty, laulettu, siirrytty paikasta toiseen ja käyty potalla yms. Nyt sitä kutsutaan kummallisilla nimityksillä kuten "ilmaisun monet muodot", mutta samanlaista ilmaisua se on aina ja kaikkialla missä lapsia on aina ollut. Sellaisiahan ne lapset on, että ne leikkii ja kokeilee asioita, kekseliäitä ja luonnostaan asioista kiinnostuneita. Eikös tuollaiset erikoiset otsikoinnit, ihan omanlaisensa varhaiskasvatuksen kieli, vieraannuta koko idean normaalista elämästä?
Tulee sellainen olo, että kohtaako se vanhempi ja kasvattaja ollenkaan saman pöydän ääressä. Ennen hörpättiin kahvit ja pullat yhdessä, lapset siinä leikki vieressä ja puhuttiin asiat yhdessä selviksi, niin kuin vertaiset eikä toinen teoriaa ja toinen ihmetellen. Asioista ei kannata tehdä syyttä suotta liian sekavia tai abstrakteja. Jos sen teorian hallitsee niin osaa kyllä kertoa ja näyttää sen ihan siinä tavallisessa arjessa ja lasten kanssa touhutessa. Ei istua jonkun ruudun ääressä kaavioineen vaan siellä lattialla leikissä mukana ja suunnittelee siellä lasten kera, mihin pannaan nuotio, mihin maja ja mistä suunnasta kuuluu pöllön ääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tossa joku kysyi, mitä siellä päikyssä nykyaikana tehdään. Voisko joku oikeasti kertoa, että mitä se toiminta sitten nykyään on, millaista siellä on. Muakin kiinnostaa kuulla. Nyt vaan kuvittelee sen paikaksi, mihin lapset viedään ja sitten ne syö, istuu lattialla lelujen keskellä tai härdää ympäriinsä. Välillä koko joukko puetaan ja rahdataan ulos, sitten sisään. Mitä se erikseen suunniteltu pedagoginen toiminta nykyään on?
Ei ehdi kertoa nyt. Pitää lähteä suunnittelemaan, sitten koulutus, palaveri ja lopuksi kirjaus. Toteutan ainoastaan jo tehdyn ruokailusuunnitelman tänään ryhmässä. Tavoitteena on kertoa, mitä ruoka on, sitten se syödään, jutellaan mausta ja haarukan käytöstä, lopuksi korjataan pois ja lapset menevät nukkumaan. Omat tietokonetyöt ja etäpalaverit vaativat minut muualle.
PS. Otan ruokailussa kuvan jonkun kädestä, kun se pitää haarukkaa. Huomenna tulostan sen ryhmän pedagogiseen portfolioon ja kirjoitan viereen tekstin kasvatuksesta ja opetuksesta tilanteessa. Sivun alakulmaan liitän työnantajan edellyttämiä symboleita, joilla todistetaan, että noudatan työmääräyksiä ja toiminta on pedagogista. Aikaa kuluu lähemmäs 45 minuuttia tuohon, jos kone toimii edes jotenkin. Jos ei, lisää aikaa kuluu huomenna tai ylihuomenna. Muu tiimi käyttää aikaa haarukkakuvan löytämiseen ko. materiaalista ja sen merkityksen pohtimiseen sekä tuo kehitysideoita tietooni seuraavassa tiimi palaverissa. Sitten keskustelemme niistä ja lopuksi kirjaamme arvioinnin tuloksen kaavakkeisiin sekä päätöksen jatkosta.
Jep jep. Enpä ole suotta maisteriksi lukenut.
Miten sulla oli aikaa olla tällä palstalla heti aamusta? Minä olen viimeistään klo 9 töissä, jos työvuoro päättyy 17.00. Jos taas työt alkaa myöhemmin, en todellakaan kommentoi jotain vauva-palstan juttuja työmatkalla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tossa joku kysyi, mitä siellä päikyssä nykyaikana tehdään. Voisko joku oikeasti kertoa, että mitä se toiminta sitten nykyään on, millaista siellä on. Muakin kiinnostaa kuulla. Nyt vaan kuvittelee sen paikaksi, mihin lapset viedään ja sitten ne syö, istuu lattialla lelujen keskellä tai härdää ympäriinsä. Välillä koko joukko puetaan ja rahdataan ulos, sitten sisään. Mitä se erikseen suunniteltu pedagoginen toiminta nykyään on?
Optimitilanteessa, eli jos henkilökuntaa on riittävästi, lasten kehitystä voidaan varhaiskasvatuksessa tukea kokonaisvaltaisesti. Mielestäni tämä ei kyllä nykyisillä minimi mitoituksilla ole mahdollista.
Pedagoginen toiminta perustuu lapsiryhmän tarpeisiin sekä varhaiskasvatussuunnitelmaan. Ks linkit. Esimerkiksi yksi osa-alue oppimisen kentästä on ilmaisun monet muodot, joka sisältää musiikillisen, kuvallisen sekä sanallisen ja kehollisen ilmaisun. Käytännön esimerkkinä laulu/musiikkihetket, kuvataide, tanssi, vuorovaikutus, mielikuvitus jne. Tai jos huomataan, että vaikka leikkitaitoja tai tunnetaitoja olisi hyvä tämän ryhmän harjoitella, niin panostetaan siihen. Koko päivä pitäisi suunnitella pedagogisesti: esimerkiksi ruokailukäytännöt, siirtymiset, ulkoilut, lepohetki jne eikä ainoastaan "tuokiot". Tietysti ei tarvitse joka päivälle erikseen näitä suunnitella, mutta tarpeen mukaan päivittää käytänteitä toimivammaksi. Lisäksi toimintakulttuurin suunnittelu ja esimerkiksi arvot, ryhmän säännöt ja toimintatavat ovat myös osa pedagogista toimintaa. Oppimista tapahtuu joka hetki.
Se millaista toiminta sitten oikeasti päiväkodeissa nykyään on vaihtelee paljon. Tähän syynä vaihtelevat resurssit. Toisessa paikassa/tilanteessa keskitytään pitämään lapset hengissä kun taas toisessa mahdollisuus pitkäjänteiseen kehityksen tukemiseen. Edellisessä työpaikassani ei esimerkiksi puhettakaan että oltaisiin päästy koskaan metsäretkille kun taas nykyisessä käydään joka viikko. Saman ikäiset lapset, alle 3v. Varmaan karkeasti arvioiden joka ryhmässä pyritään leikkimään, liikkumaan, musisoimaan, taiteilemaan, tukemaan kielen kehitystä ja sosiaalisia taitoja sekä harjoittelemaan hyviä käytöstapoja ja arjen taitoja. Painotukset voivat vaihdella. Ja lasten ikä vaikuttaa tietysti myös toimintaan.
https://peda.net/kotka/varhaiskasvatus/vp3/4vptsjt/4ptv/viitekehys/peda…
https://eperusteet.opintopolku.fi/#/fi/opetussuunnitelma/9016024/esiope…
Tässä riittää pohdittavaa. Kiitos vaivannäöstä vastaamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vikaa on myös päiväkodin työntekijöissä. Päiväkodeilla ja ryhmillä on eroa. Ryhmät missä lapset on opetettu toimimaan heti alusta alkaen on helpompi hallita kuin ryhmät joissa lapsilla ei oikein ole mitään rajoja tai käsitystä miten toimitaan.
Moniin ryhmiin pitäisi aikuisille lähettää joku supernanny kertomaan realiteetit.Tilanne vain monessa ryhmässä on se ettei siellä ole ehkä ainuttakaan pysyvää tai pätevää aikuista. Pahimmillaan jossain edes suomen kieltä puhuvaa aikuista.
Ei ole ketään joka laittaisi sen homman kasaan ja opettaisi ne lapset. Sitten vaan selviydytään päivästä toiseen.Miksi siellä ei ole koulutettuja, kokeneita, päteviä ja motivoituneita työntekijöitä enää? Kyllä vielä 10 vuotta sitten oli. Silloin oli aivan tavallista, että opet tai hoitajat olivat olleet samassa tai muutamassa eri päiväkodissa yhtäjaksoisesti töissä 20, 30 tai 40 vuotta. Tykkäsivät työstään lasten kanssa leikkiessä.
Niissä oli sellainen rauhallinen, vähän hidas ja leppoisa tunnelma. Paljon askarteluja, piirustuksia seinillä, koti-, nukke-, auto-, junarata- ja legoleikkejä, päiväunien jälkeen lauta- ja korttipelejä tai muovailua. Joka päivä luettiin kirjoja, oli sormileikkejä ja vanhoja loruja aina ennen syömistä, silloin kun joku toinen kattoi pöytää. Kerran kuussa oli koko päiväkodin yhteinen laulu-ja leikkikokoontuminen salissa tai ulkona, jossa laulettiin yhdessä lastenlauluja, soitettiin soittimia ja leikittiin laululeikkejä tai tanssittiin. Niissä oli intensiivinen ja hyvä jaetun touhun tunnelma, sellainen max 60 lasta ja koko henkilökunta siivooja, johtaja ja päiväkotiapulainen mukaan lukien. Ulkona tehtiin yhdessä lehtikasoihin pesiä, talvella lumilinnoja ja -ukkoja, keväällä puroja. Kaikki joulut, pääsiäiset, vaput, kekrit sun muut oli naamiaisia tai muuten tunnelmallisia, spesiaaliohjelmaisia juhlia. Leivottiin paljon ja tehtiin lasten kanssa keittoa ja sämpylöitä.
Mitä siellä nyt tehdään?
Tämän tunnelman huomaa edelleen usein vanhemmissa päiväkodeissa missä on vielä niitä iäkkäämpiä työntekijöitä.
Hulluin tilanne on uusissa isoissa taloissa missä paljon nuoria. Struktuuri puuttuu.
Ei välttämättä johdu nuorista vaan koulutus ei opeta käytäntöä ja ei ole aikaa edes siihen paneutua. Puhutaan hienoja mutta arki ei toimi . Kai se on nykyaikaa.
Olen töissä lastenhoitajana kaksivuotisen kokeilun eskariryhmässä. Pätevä ope puuttuu joten tässä on nyt syksy sepitelty.
Naapuriryhmän ope sitten istuu päivät koneella ja tekee tämänkin ryhmän suunnitelmat ja kokeilun liittyvät kartoitukset. Joten sitäkin ryhmää pyörittää käytännössä lastenhoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vikaa on myös päiväkodin työntekijöissä. Päiväkodeilla ja ryhmillä on eroa. Ryhmät missä lapset on opetettu toimimaan heti alusta alkaen on helpompi hallita kuin ryhmät joissa lapsilla ei oikein ole mitään rajoja tai käsitystä miten toimitaan.
Moniin ryhmiin pitäisi aikuisille lähettää joku supernanny kertomaan realiteetit.Tilanne vain monessa ryhmässä on se ettei siellä ole ehkä ainuttakaan pysyvää tai pätevää aikuista. Pahimmillaan jossain edes suomen kieltä puhuvaa aikuista.
Ei ole ketään joka laittaisi sen homman kasaan ja opettaisi ne lapset. Sitten vaan selviydytään päivästä toiseen.Miksi siellä ei ole koulutettuja, kokeneita, päteviä ja motivoituneita työntekijöitä enää? Kyllä vielä 10 vuotta sitten oli. Silloin oli aivan tavallista, että opet tai hoitajat olivat olleet samassa tai muutamassa eri päiväkodissa yhtäjaksoisesti töissä 20, 30 tai 40 vuotta. Tykkäsivät työstään lasten kanssa leikkiessä.
Niissä oli sellainen rauhallinen, vähän hidas ja leppoisa tunnelma. Paljon askarteluja, piirustuksia seinillä, koti-, nukke-, auto-, junarata- ja legoleikkejä, päiväunien jälkeen lauta- ja korttipelejä tai muovailua. Joka päivä luettiin kirjoja, oli sormileikkejä ja vanhoja loruja aina ennen syömistä, silloin kun joku toinen kattoi pöytää. Kerran kuussa oli koko päiväkodin yhteinen laulu-ja leikkikokoontuminen salissa tai ulkona, jossa laulettiin yhdessä lastenlauluja, soitettiin soittimia ja leikittiin laululeikkejä tai tanssittiin. Niissä oli intensiivinen ja hyvä jaetun touhun tunnelma, sellainen max 60 lasta ja koko henkilökunta siivooja, johtaja ja päiväkotiapulainen mukaan lukien. Ulkona tehtiin yhdessä lehtikasoihin pesiä, talvella lumilinnoja ja -ukkoja, keväällä puroja. Kaikki joulut, pääsiäiset, vaput, kekrit sun muut oli naamiaisia tai muuten tunnelmallisia, spesiaaliohjelmaisia juhlia. Leivottiin paljon ja tehtiin lasten kanssa keittoa ja sämpylöitä.
Mitä siellä nyt tehdään?
Tämän tunnelman huomaa edelleen usein vanhemmissa päiväkodeissa missä on vielä niitä iäkkäämpiä työntekijöitä.
Hulluin tilanne on uusissa isoissa taloissa missä paljon nuoria. Struktuuri puuttuu.
Ei välttämättä johdu nuorista vaan koulutus ei opeta käytäntöä ja ei ole aikaa edes siihen paneutua. Puhutaan hienoja mutta arki ei toimi . Kai se on nykyaikaa.
Haluan lapseni juuri sellaiseen, vanhanaikaiseen ja turvalliseen päiväkotiin, jossa on metsäinen piha ja lämmin tunnelma eikä liikaa lapsia. Miten ihmeessä sellaisen löytää ja mistä? Asumme pk-seudulla.
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä lastenhoitajana kaksivuotisen kokeilun eskariryhmässä. Pätevä ope puuttuu joten tässä on nyt syksy sepitelty.
Naapuriryhmän ope sitten istuu päivät koneella ja tekee tämänkin ryhmän suunnitelmat ja kokeilun liittyvät kartoitukset. Joten sitäkin ryhmää pyörittää käytännössä lastenhoitaja
- Kertoisitko enemmän, että mistä kokeilusta puhut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä tunnistaa naisvaltaisen alan?
1. Valituksen ja sairaslomien määrästä
2. Kuppikunnista ja nokkimisjärjestyksestä
3. Paljon rönsyilevää puhetta (työhön liittymätöntä). Avoin ja suora puhe puuttuu lähes kokonaan.
4. Sekä ylitunnollisia puurtajia että leipääntyneitä laiskottelijoita. Seurauksena kohdat 1, 2, 3, 4, 1, 2, 3, 4 jne.
Näitä kaikkia taitaa ilmetä myös miesten keskuudessa. Niitä kutsutaan vain eri nimillä.
En usko, että päivähoidon haasteet ratkeavat sukupuolittamalla ne. Jostain muualta pitäisi etsiä vastauksia.
Vierailija kirjoitti:
höpö höpö ihmisiä siellä töissä, heillä on muutama lapsi hoidettavana ja ainoastaan muutaman tunnin ja "palavat" loppuun. Naapurilla tuossa on kahdeksan omaa, enkä ole loppuun palamisesta kuullut sanaakaanVaihtakaa ihmeessä alaa......vai onko siellä sittenkin helpompaa ja parempi palkka???
"Muutama"? Tiedän, että joissakin ryhmissä henkilöstö joutuu keskittymään niihin ryhmän muutamaan, koska nuo lapset käytöksellään, kehityshäiriöillään ja muilla tarpeillaan vaativat jatkuvan aikuisen fyysisen ja psyykkisen kannattelu ja ohjauksen. Muut ryhmän 21 lapsesta jäävät sitten pärjäämään aika lailla ilman huomiota, itse saavat päätellä, missä pitäisi olla ja mitä tehdä. Hieno juttu, jos ymmärtävät sanallisia ohjeita, jotka on huudeltu metelin yli jollekin toiselle tai koko ryhmälle.
"Muutaman tunnin"? Kyllä ne lapset ovat siellä päiväkodin aukioloaikana eli 6.15-17.30, suurin osa tai kaikki paikalla 8-16.30. Henkilöstöstä kaikki paikalla (jos ei koulutuksia, kokouksia, ym. poissaoloja, vaikka näitä on joka pv) n. klo 9.51-13.54.
Mitäs sinä naapurisi elämästä ja jaksamisesta tiedät? 8 omaa ovat tuskin syntyneet kaikki samana vuonna tai 3 vuoden sisällä, kuten päiväkotiryhmässä. Oma on aina oma, oma koti ja äiti/isä +sisarukset lapselle on aivan eri asia kuin vieraat lapset ja aikuiset, erossa olo perheestä, vieraat lelut, tavat ja tavarat, suuret laitosrakennukset. Kotona hoidetaan lapsia, varhaiskasvatuksessa kasvatetaan ja opetetaan.
Ja kyllä, valtavan moni varhaiskasvatuksesta on jo vaihtanut alaa, aloittaa uuden opiskelun tällä viikolla tai hakee uuteen koulutukseen parasta aikaa ja ensi keväänä. Siksi alalla onkin työvoimapula.
Edellinen kommentoija ei harmikseni ehdottanut mitään korjaavaa toimenpidettä tilanteeseen. Kannusti vain kaikkia loppujakin lähtemään pois alalta ja sitten kaikki Suomen naiset voivat jäädä kotiin hoitamaan kahdeksaa omaa lasta, kuten hänen naapuri. En jaa tuollaisen yhteiskuntamallin toivetta.
Naisvaltaisten alojen palkkaus ja työolot on viimeinkin saatettava samalle tasolle kuin miesvaltaisilla aloilla. Se on arjen tasa-arvoa eikä kiukuttelua. Päiväkodeissa tuotetaan yhteiskunnllisia toimijoita seuraaville kymmenvuotiskausille. Rakennustyömailla tuotetaan asuntoja ja liiketiloja näille toimijoille seuraaviksi vuosikymmeniksi. Missä se arvoero syntyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauanko tämä varhaiskasvatusuudistus nyt on ollut voimassa, jotain 7 vuotta. (Vasta!) Ja jo nyt viimeiset pari vuotta ainakin ala ollut katastrofaalisessa tilassa. Ei hyvältä näytä. Ei kaikki uudistukset onnistu, ehkä olisi hyvä myöntää ettei tämäkään uudistus mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Liian korkeat ideaalit ja tavoitteet törmäävät käytönnössä omaan mahdottomuuteensa kun lapsia on liikaa ja työntekijöitä liian vähän. Varhaiskasvattajat polttavat itsensä loppuun älyttömillä vaatimuksilla joita itse kehittävät. Vanhemmille ja lapsille riittäisi varmasti vähempikin (varhaiskasvatushömpän sijaan). Turvallinen hoitopaikka töiden ajaksi. Onko kaiken toiminnan pakko olla oppimista. Kuulostaa todella raskaalta.
Just. Naiset itse vastustavat toisten naisten työolojen ja palkkauksen parantamista. Samalla omien tytärtensä tulevaisuuden vaihtoehtojen parantamista. Ja tietysti ne miehet, kuten tähänkin saakka.
Hölmöläisten maa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mitään ketjua, missä vaihdetaan kuulumisia niiden päiväkotien välillä, missä menee hyvin? Sellaisia, mistä saisi ideoita ja vinkkejä, miten saada hommat toimimaan pikkuhiljaa omassaankin.
Tai mihin voisi hakea itse töihin? En halua ojasta allikkoon. Etsin paikkaa, missä on riittävästi koulutettua henkilöstöä ja koko talossa max 90 lasta tai 5 ryhmää, pienillä (1-3v.) oma ryhmä max 12 lasta ja vähintään 3 aikuista. Sellainen, mihin otetaan AINA sijainen, kun sille on tarvetta eikä pelleillä millään näennäisillä kertoimilla.
Kysyn tosissani.
Vierailija kirjoitti:
Onko mitään ketjua, missä vaihdetaan kuulumisia niiden päiväkotien välillä, missä menee hyvin? Sellaisia, mistä saisi ideoita ja vinkkejä, miten saada hommat toimimaan pikkuhiljaa omassaankin.
Tai mihin voisi hakea itse töihin? En halua ojasta allikkoon. Etsin paikkaa, missä on riittävästi koulutettua henkilöstöä ja koko talossa max 90 lasta tai 5 ryhmää, pienillä (1-3v.) oma ryhmä max 12 lasta ja vähintään 3 aikuista. Sellainen, mihin otetaan AINA sijainen, kun sille on tarvetta eikä pelleillä millään näennäisillä kertoimilla.
Kysyn tosissani.
Minuakin kiinnostaa. Voisin palata alalle, ios löytyisi hyvä talo, jossa kaikki resurssit ovat aidosti kunnossa! Ja tietenkin työilmapiiri myös.
Palkkaus tietty on mitä on.
Voi, entiseen hyvään aikaan Jyväskylässä toimi unelmaakin ihanampi päiväkoti: Päivärinne. Useampi työntekijä, LTO, teki koko uransa tässä samassa talossa. Oli laulua, leikkiä, iloa, retkeä. Siellä kävi myös alan opiskelijat oppimassa. Voi aikoja ihania.
Päivärinne oli Jyväskylässä aivan huippu paikka! Itsekin tutustui taloon jonkin verran. Esim. yhdellä seinällä oli jättimäinen öljyvärimaalaus, jossa lapset leikkivät.
Nyttemmin ei taloa eikä siis sen ihanaa ilmapiiriä enää ole. Vain muistot. Siel oli Aila, Heli, Aulikki, Päivi.
Niin ennenhän päiväkodit oli ikäänkuin ajateltu kodiksi. Niitä sisustettiin ja pidettiin siisteinä. Oli kukkia pöydällä ja lasten töitä esillä paljon. Sama henkilökunta pysyi usein nuoruudesta eläkeikään.
Nykyisin näissä uusissa isoissa laitoksissa ei näe pahemmin lasten töitä ja paikat on sotkuista. Henkilökunta vaihtuu jatkuvasti
Vierailija kirjoitti:
Mistä tunnistaa naisvaltaisen alan?
1. Valituksen ja sairaslomien määrästä
2. Kuppikunnista ja nokkimisjärjestyksestä
3. Paljon rönsyilevää puhetta (työhön liittymätöntä). Avoin ja suora puhe puuttuu lähes kokonaan.
4. Sekä ylitunnollisia puurtajia että leipääntyneitä laiskottelijoita. Seurauksena kohdat 1, 2, 3, 4, 1, 2, 3, 4 jne.
1. Sairaslomat ei suoranaisesti liity naisvaltaiseen alaan siksi että siellä on naisia töissä! Ainakaan hoito- ja opetusalalla! Työssä lasten kanssa altistuu sairauksille usein. Lapsiryhmät ovat isoja ja lapsia täytyy auttaa jatkuvasti ilman turvavälejä. Lapset aivastelevat suoraan toisten ruokiin, niistävät käsiinsä ja pyyhkivät räkää joka puolelle. Ja vaikka et uskoisi sitä, niin eivät mene joka kerta pesemään käsiä vaikka kuinka aikuinen siitä muistuttaisi. Kohta on taas lapsen sormi nenässä ja sitten se pyyhitään jonnekin.
Miesten aloilla taas työskennellään enemmän yksin tai konttorityyppisesti muutaman aikuisen ryhmissä. Sitten taas raksatyössä ollaan ulkona tai suojukset naamalla.
No jos kokee noin niin kokee, pitäisikö valehdella ja kaunistella? Sitä tehdään siellä töissä jo ihan tarpeeksi. On mielestäni hyvä, että vastapainoksi viimeinkin ihmiset voivat jakaa myös totuuden tuntemuksistaan. Se voi auttaa ja antaa perspektiiviä, kun huomaa, ettei olekaan ainoa, joka kokee asiat päiväkodeissa nykyään huonoiksi. Työpaikalla voi olla tilanne, että esihenkilö kääntää koko homman hoitajan omaksi viaksi, ettei tämä muka osaa tai on muuten viallinen, kun "kokee työn vaikeaksi". Kuvottavaa ja täysin vastuutonta "henkilöstöjohtamista".