Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19753)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vikaa on myös päiväkodin työntekijöissä. Päiväkodeilla ja ryhmillä on eroa. Ryhmät missä lapset on opetettu toimimaan heti alusta alkaen on helpompi hallita kuin ryhmät joissa lapsilla ei oikein ole mitään rajoja tai käsitystä miten toimitaan.
Moniin ryhmiin pitäisi aikuisille lähettää joku supernanny kertomaan realiteetit.
Tilanne vain monessa ryhmässä on se ettei siellä ole ehkä ainuttakaan pysyvää tai pätevää aikuista. Pahimmillaan jossain edes suomen kieltä puhuvaa aikuista.
Ei ole ketään joka laittaisi sen homman kasaan ja opettaisi ne lapset. Sitten vaan selviydytään päivästä toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vikaa on myös päiväkodin työntekijöissä. Päiväkodeilla ja ryhmillä on eroa. Ryhmät missä lapset on opetettu toimimaan heti alusta alkaen on helpompi hallita kuin ryhmät joissa lapsilla ei oikein ole mitään rajoja tai käsitystä miten toimitaan.
Moniin ryhmiin pitäisi aikuisille lähettää joku supernanny kertomaan realiteetit.
Tämä juuri. Pari sitoutunutta, läsnäolevaa ja ammattitaitoista kasvattajaa per ryhmä, niin homma toimii. Kolme olisi unelma, mutta ei kaada ryhmää, vaikka se kolmas olisi saikuttava/vaihtuva sijainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vikaa on myös päiväkodin työntekijöissä. Päiväkodeilla ja ryhmillä on eroa. Ryhmät missä lapset on opetettu toimimaan heti alusta alkaen on helpompi hallita kuin ryhmät joissa lapsilla ei oikein ole mitään rajoja tai käsitystä miten toimitaan.
Moniin ryhmiin pitäisi aikuisille lähettää joku supernanny kertomaan realiteetit.Tilanne vain monessa ryhmässä on se ettei siellä ole ehkä ainuttakaan pysyvää tai pätevää aikuista. Pahimmillaan jossain edes suomen kieltä puhuvaa aikuista.
Ei ole ketään joka laittaisi sen homman kasaan ja opettaisi ne lapset. Sitten vaan selviydytään päivästä toiseen.
Miksi siellä ei ole koulutettuja, kokeneita, päteviä ja motivoituneita työntekijöitä enää? Kyllä vielä 10 vuotta sitten oli. Silloin oli aivan tavallista, että opet tai hoitajat olivat olleet samassa tai muutamassa eri päiväkodissa yhtäjaksoisesti töissä 20, 30 tai 40 vuotta. Tykkäsivät työstään lasten kanssa leikkiessä.
Niissä oli sellainen rauhallinen, vähän hidas ja leppoisa tunnelma. Paljon askarteluja, piirustuksia seinillä, koti-, nukke-, auto-, junarata- ja legoleikkejä, päiväunien jälkeen lauta- ja korttipelejä tai muovailua. Joka päivä luettiin kirjoja, oli sormileikkejä ja vanhoja loruja aina ennen syömistä, silloin kun joku toinen kattoi pöytää. Kerran kuussa oli koko päiväkodin yhteinen laulu-ja leikkikokoontuminen salissa tai ulkona, jossa laulettiin yhdessä lastenlauluja, soitettiin soittimia ja leikittiin laululeikkejä tai tanssittiin. Niissä oli intensiivinen ja hyvä jaetun touhun tunnelma, sellainen max 60 lasta ja koko henkilökunta siivooja, johtaja ja päiväkotiapulainen mukaan lukien. Ulkona tehtiin yhdessä lehtikasoihin pesiä, talvella lumilinnoja ja -ukkoja, keväällä puroja. Kaikki joulut, pääsiäiset, vaput, kekrit sun muut oli naamiaisia tai muuten tunnelmallisia, spesiaaliohjelmaisia juhlia. Leivottiin paljon ja tehtiin lasten kanssa keittoa ja sämpylöitä.
Mitä siellä nyt tehdään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyajan lapset ovat kuin eläimiä?
En tiedä. Mutta vanhemmat ovat kuin lapasia maanitellessaan lapsia lähtemään päiväkodista. Eivät saa kaksivuotiasta lähtemään kotiin kun aloittavat neuvottelun: tulisitko nyt, äitiä pissattaa, lähdetään kotiin jooko. Hei ihan totta, ole kiltti, mennään nyt, äitiä väsyttää eikö jo lähdettäisi?
Monta kertaa on mieli tehnyt kaapata muksu kainaloon ja kantaa ulos portista kun hakija ei siihen kykene. Tupta sirkusta sitten seurataan päivittäin klo 16:15-17.
Mutta kun lapsiin ei saa tuollai fyysisesti enää kajota? Ei varhaiskasvatuksessakaan varmaan?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vikaa on myös päiväkodin työntekijöissä. Päiväkodeilla ja ryhmillä on eroa. Ryhmät missä lapset on opetettu toimimaan heti alusta alkaen on helpompi hallita kuin ryhmät joissa lapsilla ei oikein ole mitään rajoja tai käsitystä miten toimitaan.
Moniin ryhmiin pitäisi aikuisille lähettää joku supernanny kertomaan realiteetit.
Mitä tarkoitat, että päiväkodin työntekijöissä on vikaa? Mikä niissä on vialla? Eikö ne osaa vai halua vai pysty tekemään töitään vai onko niitä riittämätön määrä suuren lapsijoukon ohjaamiseksi ja opettamiseksi hyville tavoille? Nykyisin kotikasvatus voi kyllä olla aika rempallaan, ettei arvosteta hyvää käytöstä ja vaadita huolellisuutta omien tehtävien teossa lapsilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyajan lapset ovat kuin eläimiä?
Koska vanhemmat oikeasti antavat lapselle tabletin koko loppupäiväksi kouraan. Autisminkirjon häiriöt ovat kasvaneet räjähdysmäisesti viimeisten vuosien aikana. Mistä lie johtuu? Ihminen myös tyhmenee kokoajan Säälitti tuossa yhdessä tekstissä ne muutama lapsi, ketkä oikeasti haluaisi oppia jotain uutta, mutta eihän tuossa eläintarhassa kukaan opi mitään.
Nykyään lapset ovat vanhemmilleen heittopusseja. Eivät jaksa heitä kasvattaa tai viettää heidän kanssaan aikaa. 1-2-vuotias tuodaan päivähoitoon kun uusi vauva syntyy täydeksi päiväksi. Moni vanhempi pitää lastaan pitkiä päiviä hoidossa, vaikka todellista tarvetta ei ole, myös lomilla ja vapaapäivinä. Enkä tarkoita tässä mitään sossutapauksia, vaan ihan tavallisia keskiluokkaisia perheitä. Näin ainakin pk-seudulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten paljon subjektiivinen päivähoito vaikuttaa tilanteeseen? Eikö tätä voisi tarkastella jotenkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vikaa on myös päiväkodin työntekijöissä. Päiväkodeilla ja ryhmillä on eroa. Ryhmät missä lapset on opetettu toimimaan heti alusta alkaen on helpompi hallita kuin ryhmät joissa lapsilla ei oikein ole mitään rajoja tai käsitystä miten toimitaan.
Moniin ryhmiin pitäisi aikuisille lähettää joku supernanny kertomaan realiteetit.Tilanne vain monessa ryhmässä on se ettei siellä ole ehkä ainuttakaan pysyvää tai pätevää aikuista. Pahimmillaan jossain edes suomen kieltä puhuvaa aikuista.
Ei ole ketään joka laittaisi sen homman kasaan ja opettaisi ne lapset. Sitten vaan selviydytään päivästä toiseen.Miksi siellä ei ole koulutettuja, kokeneita, päteviä ja motivoituneita työntekijöitä enää? Kyllä vielä 10 vuotta sitten oli. Silloin oli aivan tavallista, että opet tai hoitajat olivat olleet samassa tai muutamassa eri päiväkodissa yhtäjaksoisesti töissä 20, 30 tai 40 vuotta. Tykkäsivät työstään lasten kanssa leikkiessä.
Niissä oli sellainen rauhallinen, vähän hidas ja leppoisa tunnelma. Paljon askarteluja, piirustuksia seinillä, koti-, nukke-, auto-, junarata- ja legoleikkejä, päiväunien jälkeen lauta- ja korttipelejä tai muovailua. Joka päivä luettiin kirjoja, oli sormileikkejä ja vanhoja loruja aina ennen syömistä, silloin kun joku toinen kattoi pöytää. Kerran kuussa oli koko päiväkodin yhteinen laulu-ja leikkikokoontuminen salissa tai ulkona, jossa laulettiin yhdessä lastenlauluja, soitettiin soittimia ja leikittiin laululeikkejä tai tanssittiin. Niissä oli intensiivinen ja hyvä jaetun touhun tunnelma, sellainen max 60 lasta ja koko henkilökunta siivooja, johtaja ja päiväkotiapulainen mukaan lukien. Ulkona tehtiin yhdessä lehtikasoihin pesiä, talvella lumilinnoja ja -ukkoja, keväällä puroja. Kaikki joulut, pääsiäiset, vaput, kekrit sun muut oli naamiaisia tai muuten tunnelmallisia, spesiaaliohjelmaisia juhlia. Leivottiin paljon ja tehtiin lasten kanssa keittoa ja sämpylöitä.
Mitä siellä nyt tehdään?
Lapsiaines on aivan erilaista. Kaikki aika menee Turvallisuuden takaamiseksi. Ei siinä jouda leipomaan. Ja halloweenit tms. taas loukkaa jonkun vanhemman mieltä kun lasta pelottaa. Kirkot on saatanasta ja täytyy keksiä eri ohjelmaa. Meidän lapsi ei ui, niin mietitäänpä korvaavaa tilalle. Ja loputtomiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten paljon subjektiivinen päivähoito vaikuttaa tilanteeseen? Eikö tätä voisi tarkastella jotenkin?
On sitä tarkasteltu.
Se subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen on koko uudistuksen promoottori. On tietoisesti rakennettu ja markkinoitu systeemi, jossa kaikki kansalaiset pyritään saamaan tasapäiseen kasvatus putkeen heti 1-vuotiaasta lähtien. Entinen "päivähoito" on korvattu ajatuksella "varhaiskasvatus". Ennen päivähoito ja päiväkodit olivat sosiaali-, terveys- ja opetustoimen jaettua kenttää eli perhepalvelut. Nyt kyseessä on sen individuaalin lapsen oikeus elinikäiseen oppimiseen tässä valtiossa.
Suomen maabrändiksi numero yksi ollaan väkisin vääntämässä koulutuksen ja opetuksen "huipputasoa" "vauvasta vaariin", kuten slogan kuuluu. Kasvatustieteilijät ovat nyt puikoissa joka alalla kertomassa oppejaan ja näkemyksiään, eikä vain kertomassa vaan edellyttämässä niiden noudattamista. Esim. museoissa ja kirjastoissa ei ole enää kävijöitä tai asiakkaita vaan "oppivia yleisöjä". Paras tapa oppia on tekemällä itse, sinnikkäästi ja vaikuttavasti.
Tätä kehitystä ja vallan aspekteja osana sitä on todellakin syytä tarkastella kriittisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vikaa on myös päiväkodin työntekijöissä. Päiväkodeilla ja ryhmillä on eroa. Ryhmät missä lapset on opetettu toimimaan heti alusta alkaen on helpompi hallita kuin ryhmät joissa lapsilla ei oikein ole mitään rajoja tai käsitystä miten toimitaan.
Moniin ryhmiin pitäisi aikuisille lähettää joku supernanny kertomaan realiteetit.Tilanne vain monessa ryhmässä on se ettei siellä ole ehkä ainuttakaan pysyvää tai pätevää aikuista. Pahimmillaan jossain edes suomen kieltä puhuvaa aikuista.
Ei ole ketään joka laittaisi sen homman kasaan ja opettaisi ne lapset. Sitten vaan selviydytään päivästä toiseen.Miksi siellä ei ole koulutettuja, kokeneita, päteviä ja motivoituneita työntekijöitä enää? Kyllä vielä 10 vuotta sitten oli. Silloin oli aivan tavallista, että opet tai hoitajat olivat olleet samassa tai muutamassa eri päiväkodissa yhtäjaksoisesti töissä 20, 30 tai 40 vuotta. Tykkäsivät työstään lasten kanssa leikkiessä.
Niissä oli sellainen rauhallinen, vähän hidas ja leppoisa tunnelma. Paljon askarteluja, piirustuksia seinillä, koti-, nukke-, auto-, junarata- ja legoleikkejä, päiväunien jälkeen lauta- ja korttipelejä tai muovailua. Joka päivä luettiin kirjoja, oli sormileikkejä ja vanhoja loruja aina ennen syömistä, silloin kun joku toinen kattoi pöytää. Kerran kuussa oli koko päiväkodin yhteinen laulu-ja leikkikokoontuminen salissa tai ulkona, jossa laulettiin yhdessä lastenlauluja, soitettiin soittimia ja leikittiin laululeikkejä tai tanssittiin. Niissä oli intensiivinen ja hyvä jaetun touhun tunnelma, sellainen max 60 lasta ja koko henkilökunta siivooja, johtaja ja päiväkotiapulainen mukaan lukien. Ulkona tehtiin yhdessä lehtikasoihin pesiä, talvella lumilinnoja ja -ukkoja, keväällä puroja. Kaikki joulut, pääsiäiset, vaput, kekrit sun muut oli naamiaisia tai muuten tunnelmallisia, spesiaaliohjelmaisia juhlia. Leivottiin paljon ja tehtiin lasten kanssa keittoa ja sämpylöitä.
Mitä siellä nyt tehdään?
Turhautuneita päivähoidon työntekijöitä oli jo silloin 30-20-10 vuotta sitten olemassa.
Tulee vaikutelma että päivähoidon ja päiväkodin sisäisiin ongelmiin ja haasteisiin herkästi haetaan syyllistä päiväkodin ja sen henkilökunnan ulkopuolelta perheistä, vanhemmista ja lapsista, "lapsiaineksesta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vikaa on myös päiväkodin työntekijöissä. Päiväkodeilla ja ryhmillä on eroa. Ryhmät missä lapset on opetettu toimimaan heti alusta alkaen on helpompi hallita kuin ryhmät joissa lapsilla ei oikein ole mitään rajoja tai käsitystä miten toimitaan.
Moniin ryhmiin pitäisi aikuisille lähettää joku supernanny kertomaan realiteetit.Tilanne vain monessa ryhmässä on se ettei siellä ole ehkä ainuttakaan pysyvää tai pätevää aikuista. Pahimmillaan jossain edes suomen kieltä puhuvaa aikuista.
Ei ole ketään joka laittaisi sen homman kasaan ja opettaisi ne lapset. Sitten vaan selviydytään päivästä toiseen.Miksi siellä ei ole koulutettuja, kokeneita, päteviä ja motivoituneita työntekijöitä enää? Kyllä vielä 10 vuotta sitten oli. Silloin oli aivan tavallista, että opet tai hoitajat olivat olleet samassa tai muutamassa eri päiväkodissa yhtäjaksoisesti töissä 20, 30 tai 40 vuotta. Tykkäsivät työstään lasten kanssa leikkiessä.
Niissä oli sellainen rauhallinen, vähän hidas ja leppoisa tunnelma. Paljon askarteluja, piirustuksia seinillä, koti-, nukke-, auto-, junarata- ja legoleikkejä, päiväunien jälkeen lauta- ja korttipelejä tai muovailua. Joka päivä luettiin kirjoja, oli sormileikkejä ja vanhoja loruja aina ennen syömistä, silloin kun joku toinen kattoi pöytää. Kerran kuussa oli koko päiväkodin yhteinen laulu-ja leikkikokoontuminen salissa tai ulkona, jossa laulettiin yhdessä lastenlauluja, soitettiin soittimia ja leikittiin laululeikkejä tai tanssittiin. Niissä oli intensiivinen ja hyvä jaetun touhun tunnelma, sellainen max 60 lasta ja koko henkilökunta siivooja, johtaja ja päiväkotiapulainen mukaan lukien. Ulkona tehtiin yhdessä lehtikasoihin pesiä, talvella lumilinnoja ja -ukkoja, keväällä puroja. Kaikki joulut, pääsiäiset, vaput, kekrit sun muut oli naamiaisia tai muuten tunnelmallisia, spesiaaliohjelmaisia juhlia. Leivottiin paljon ja tehtiin lasten kanssa keittoa ja sämpylöitä.
Mitä siellä nyt tehdään?
Lapsiaines on aivan erilaista. Kaikki aika menee Turvallisuuden takaamiseksi. Ei siinä jouda leipomaan. Ja halloweenit tms. taas loukkaa jonkun vanhemman mieltä kun lasta pelottaa. Kirkot on saatanasta ja täytyy keksiä eri ohjelmaa. Meidän lapsi ei ui, niin mietitäänpä korvaavaa tilalle. Ja loputtomiin.
Miten se "lapsiaines", mitä sillä tarkoitetaankaan, on erilaista kuin ennen? Turvallisuus tulee siitä, että on rutiineja ja mielekästä tekemistä, jonka arvon ja merkityksen heille itselleen ja yhteisölleen tekijät ymmärtävät. Yhdessä leipominen alusta alkaen kunnon tarvikkeilla ja tuotosten yhdessä syöminen on varsin hyvää turvallisuuden tunteen rakentamista. Sopivan pitkäjänteistäkin. Leipätaikinan valmistus ja omilla käsillä käsittely yhdistää aivan kaikki tämän planeetan kulttuurit, joten ei tarvitse muunmaalaistenkaan lasten tuntea oloaan levottomaksi tai joukkoon kuulumattomaksi, kun yhdessä tehdään maistuvia ruokia.
Lapsiaines - ikävän kuuloinen sana. Käyttävätkö ammattikasvattajat tällaista kieltä perheistä? Vanhempi on lapanen? Mitä tämä kertoo kirjoittajasta, vai pidetäänkö tätä normaalina tapana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritetäänkö siis työoloja päiväkodeissa parantaa pyrkimällä muuttamaan päiväkotilapset ja heidän vanhempansa toisenlaisiksi, paremmiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vikaa on myös päiväkodin työntekijöissä. Päiväkodeilla ja ryhmillä on eroa. Ryhmät missä lapset on opetettu toimimaan heti alusta alkaen on helpompi hallita kuin ryhmät joissa lapsilla ei oikein ole mitään rajoja tai käsitystä miten toimitaan.
Moniin ryhmiin pitäisi aikuisille lähettää joku supernanny kertomaan realiteetit.Tilanne vain monessa ryhmässä on se ettei siellä ole ehkä ainuttakaan pysyvää tai pätevää aikuista. Pahimmillaan jossain edes suomen kieltä puhuvaa aikuista.
Ei ole ketään joka laittaisi sen homman kasaan ja opettaisi ne lapset. Sitten vaan selviydytään päivästä toiseen.Miksi siellä ei ole koulutettuja, kokeneita, päteviä ja motivoituneita työntekijöitä enää? Kyllä vielä 10 vuotta sitten oli. Silloin oli aivan tavallista, että opet tai hoitajat olivat olleet samassa tai muutamassa eri päiväkodissa yhtäjaksoisesti töissä 20, 30 tai 40 vuotta. Tykkäsivät työstään lasten kanssa leikkiessä.
Niissä oli sellainen rauhallinen, vähän hidas ja leppoisa tunnelma. Paljon askarteluja, piirustuksia seinillä, koti-, nukke-, auto-, junarata- ja legoleikkejä, päiväunien jälkeen lauta- ja korttipelejä tai muovailua. Joka päivä luettiin kirjoja, oli sormileikkejä ja vanhoja loruja aina ennen syömistä, silloin kun joku toinen kattoi pöytää. Kerran kuussa oli koko päiväkodin yhteinen laulu-ja leikkikokoontuminen salissa tai ulkona, jossa laulettiin yhdessä lastenlauluja, soitettiin soittimia ja leikittiin laululeikkejä tai tanssittiin. Niissä oli intensiivinen ja hyvä jaetun touhun tunnelma, sellainen max 60 lasta ja koko henkilökunta siivooja, johtaja ja päiväkotiapulainen mukaan lukien. Ulkona tehtiin yhdessä lehtikasoihin pesiä, talvella lumilinnoja ja -ukkoja, keväällä puroja. Kaikki joulut, pääsiäiset, vaput, kekrit sun muut oli naamiaisia tai muuten tunnelmallisia, spesiaaliohjelmaisia juhlia. Leivottiin paljon ja tehtiin lasten kanssa keittoa ja sämpylöitä.
Mitä siellä nyt tehdään?
Turhautuneita päivähoidon työntekijöitä oli jo silloin 30-20-10 vuotta sitten olemassa.
Tulee vaikutelma että päivähoidon ja päiväkodin sisäisiin ongelmiin ja haasteisiin herkästi haetaan syyllistä päiväkodin ja sen henkilökunnan ulkopuolelta perheistä, vanhemmista ja lapsista, "lapsiaineksesta".
Ei tuossa työssä ole toimintaan osallistuvista perheistä eli lapsista ja heidän huoltajistaan irrotettavia "sisäisiä ongelmia". Vai Tarkoitatko rakennuksia, budjettia, materiaaleja ja työsopimussisältöjen vaikutuksia? Jos ei lapsia olisi paikalla lainkaan ei olisi toimintaakaan. Silloin ongelmat varmaan olisivat erilaiset.
Tässä ketjussa on puhuttu niistä lapsista ja vanhemmista, koska lapset ovat se, mihin työ päiväkodeissa kohdistuu. Huoltajat ovat oleellisin osa lapsen kasvatusta, kulttuurista ja geneettisistä perimää. Tottakai sillä on merkitystä, miten vanhemmat ovat lapsensa kasvattaneet ja kasvattavat tuodessaan tämän lapsiryhmämuotoiseen toimintaan mukaan, osallistumaan muiden lasten tavoin ammattilaisten suunnittelemaan ryhmän toimintaan. Joillekin lapsille (ja vanhemmille) on todella haastavaa toimia ryhmän ehdoilla, odottaa omaa vuoroa ja joustaa toistenkin tarpeet huomioiden. Eletään kuin oma itse olisi kaikkein tärkeintä. Sitten tulee raivari, kun joku muu onkin ensimmäinen jonossa tai saa sen lelun minkä itse halusi. Lautapelejä ei suostuta pelaamaan, kun niissä pitää nähdä vaivaa ja häviääkin usein.
Nyky vanhemmat ja tietysti myös heidän lapsensa ovat menettämässä kyvyn ajatella muita ennen itseään. Ei osata yhteisössä toimimisen peruselementtejä. Ja sitten mennään kalliiseen (yksilö)terapiaan itkuisen, kun kukaan ei ymmärrä. Mäntit muut.
Milloin uskaltaisin taas palata alalle?
Kumpa asiat muuttuisivat pian parempaan suuntaan. Mutta niinpä vaan eilisen hesarin mukaan Helsinkikin meinaa ensi vuonna säästää 17 miljoonaa kouluista ja päiväkodeista. Pitäköön siis tunkkinsa.
T: entinen vaka-ope
Hyvin kuvastaa nykyajan lapsia: ovat kuin eläimiä, huutavat ja kiljuvat jatkuvasti se kiljuntakin kuulostaa sairaalta eläimeltä ei edes normaalia kiljuntaa, työntekijät kukkahattutätejä jotka yrittää hyssyttää lapsen kiljuessa entistä kovempaa, mitään kontaktia lapseen ei saa, toimin 6 vuotta siivoojana paikassa joka oli yhdistetty päiväkoti/koulu, täysi kaaos monesti käytävillä,ei mahtunut kärryt kulkemaan lisäksi piti jatkuvasti vahtia ettei kukaan lapsista hiplaisi tai ottaisi tavaroita kärrystä,hoitajia ei näkynyt?? Tai hyvällä tuurilla 1 ja loput juorusi jossakin luokassa tämä minun näkökulmasta,lapsia oli liikaa tosin verrattuna henkilökuntaan,päivittäinen huutokiljuntaa ja kaaosta!
Vierailija kirjoitti:
Milloin uskaltaisin taas palata alalle?
Kumpa asiat muuttuisivat pian parempaan suuntaan. Mutta niinpä vaan eilisen hesarin mukaan Helsinkikin meinaa ensi vuonna säästää 17 miljoonaa kouluista ja päiväkodeista. Pitäköön siis tunkkinsa.
T: entinen vaka-ope
Rahaa on varaa työntää Saksaan,Ranskaan yms sitten hallituksessa kaakattavat että pitää säästää,säästää ja säästää,edes hoitajapulaan ei ole ratkaisua eikä edes miljardia liikene hoitapulaan.
Tossa joku kysyi, mitä siellä päikyssä nykyaikana tehdään. Voisko joku oikeasti kertoa, että mitä se toiminta sitten nykyään on, millaista siellä on. Muakin kiinnostaa kuulla. Nyt vaan kuvittelee sen paikaksi, mihin lapset viedään ja sitten ne syö, istuu lattialla lelujen keskellä tai härdää ympäriinsä. Välillä koko joukko puetaan ja rahdataan ulos, sitten sisään. Mitä se erikseen suunniteltu pedagoginen toiminta nykyään on?
En tiedä. Mutta vanhemmat ovat kuin lapasia maanitellessaan lapsia lähtemään päiväkodista. Eivät saa kaksivuotiasta lähtemään kotiin kun aloittavat neuvottelun: tulisitko nyt, äitiä pissattaa, lähdetään kotiin jooko. Hei ihan totta, ole kiltti, mennään nyt, äitiä väsyttää eikö jo lähdettäisi?
Monta kertaa on mieli tehnyt kaapata muksu kainaloon ja kantaa ulos portista kun hakija ei siihen kykene. Tupta sirkusta sitten seurataan päivittäin klo 16:15-17.