Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19682)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?
Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.
Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?
Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.
Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.
Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.
Yrittävät kovasti.
Mitä ihmeen arvokasta tietoa?
Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?
Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.
On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan. Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.
Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin.
Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.
No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.
Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.
Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.
Eikä vanhemmat ole tolloja.
Neuvolassa käydään kerran vuodessa ja käynti on max puoli tuntia. Ei mikään ihminen eikä enkeli siinä ajassa havaitse vaikkapa lapsen puheterapian tarvetta. Harva lapsi jännittämiseltään siellä edes puhuu.
Sitä ei ytään auta se, että se terkka on joka kerta eri ja mahdollisimman halpa.
Minä olen molemmille lapsilleni pyytänyt itse lähetteen puheterapiaan, eikä se ollut mikään ongelma.
Oli koko lasten lapsuusajan sama, kokenut, kolmen lapsen äiti terkkana ja hänelle saattoi myös soittaa, jos jokin askarrutti.
Kuitenkin nykyään neuvola myös pyytää ( tai ainakin vielä muutama vuosi sitten, kun olin vielä töissä päiväkodissa) myös päiväkodin lausuntoa tiettyinä ikävuosina. Olikohan tuolloin, että ainakin 4-vuotiaasta.
Ja hienoa, että sinä olet saanut rattaat pyörimään yksinkin.
Sitä varten että neuvola pyytää jollekulle jotain lausuntoa ei tarvita järkyttävää tarkkailijakaartia tarkkailemaan kaikkia ja raportoimaan ja suunnittelemaan jne koko työaikaansa.
Tietenkin olen. Se on sitä vanhemmuutta. Hassua että tästä on tullut jokin ihme nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?
Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.
Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?
Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.
Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.
Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.
Yrittävät kovasti.
Mitä ihmeen arvokasta tietoa?
Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?
Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.
On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan. Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.
Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin.
Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.
No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.
Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.
Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.
Eikä vanhemmat ole tolloja.
Neuvolassa käydään kerran vuodessa ja käynti on max puoli tuntia. Ei mikään ihminen eikä enkeli siinä ajassa havaitse vaikkapa lapsen puheterapian tarvetta. Harva lapsi jännittämiseltään siellä edes puhuu.
Sitä ei ytään auta se, että se terkka on joka kerta eri ja mahdollisimman halpa.
Minä olen molemmille lapsilleni pyytänyt itse lähetteen puheterapiaan, eikä se ollut mikään ongelma.
Oli koko lasten lapsuusajan sama, kokenut, kolmen lapsen äiti terkkana ja hänelle saattoi myös soittaa, jos jokin askarrutti.
Kuitenkin nykyään neuvola myös pyytää ( tai ainakin vielä muutama vuosi sitten, kun olin vielä töissä päiväkodissa) myös päiväkodin lausuntoa tiettyinä ikävuosina. Olikohan tuolloin, että ainakin 4-vuotiaasta.
Ja hienoa, että sinä olet saanut rattaat pyörimään yksinkin.
Sitä varten että neuvola pyytää jollekulle jotain lausuntoa ei tarvita järkyttävää tarkkailijakaartia tarkkailemaan kaikkia ja raportoimaan ja suunnittelemaan jne koko työaikaansa.
.
Niin, varmasti moni varhaiskasvatuksen ope on samaa mieltä, mutta eivät he voi alkaa valitsemaan niitä töitä mitä haluavat tehdä. Ja mitään kaartiahan siellä nyt ei olekaan.
Tällä hetkellä päiväkodeissa tehdään enemmän ongelmia kuin ratkotaan niitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodeissa pitäisi selkeyttää työnkuvia ja roolituksia. Nyt tilanne on, että opettajalla on opetusvastuu ryhmästään, mutta hoitajat nokkivat jatkuvasti, kun opettaja ei ole samaan aikaan tekemässä hoitajien työtä. Ei sellaista tilannetta voi olla ilman, että hoitajat palavat loppuun. Opettajille selkeästi erillinen työnkuva, johon ei kuulu pyllyn pyyhintä ja sitten riittävästi hoitajia tekemään noita töitä. Opettajia puuttuu pelkästään Helsingistä 750. Palkankorotus lienee ainoa tapa houkutella heitä. Pidemmällä tähtäyksellä koulutuspaikkoja pitää lisätä. Helsinki on aiemmin nostanut myös muiden akateemisten työvoimapula-alojen palkkoja kuten lääkäreiden ja sosiaalityöntekijöiden, miksi varhaiskasvatuksen palkkoja ei voisi nostaa myös. Ovathan nuo aika häpeällisellä tasolla akateemisten palkoiksi.
Ei.
Ratkaisu ei ole se, että koko julkisella puolella se "erityisasiantuntijapuoli" paisuu kuin pullataikina. Päivähoito takaisin päivähoidoksi, koko tämä maisterihössötys pois.
Viisi- ja kuusivuotiaille LTOn vetämä eskari ja heitä nuoremmille riittää perushoito ja normaalit virikkeet ja leikit. Sosiaalisuuteen ja ihmisten kanssa olemiseen ihmisiksi on satsattava eniten paperientäytön sijaan. Huolipalaverit niille lapsille, joille se on oikeasti välttämätöntä ja hyvin pärjääville ei mitään pakkotapaamisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?
Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.
Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?
Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.
Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.
Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.
Yrittävät kovasti.
Mitä ihmeen arvokasta tietoa?
Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?
Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.
On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan. Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.
Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin.
Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.
No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.
Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.
Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.
Eikä vanhemmat ole tolloja.
Neuvolassa käydään kerran vuodessa ja käynti on max puoli tuntia. Ei mikään ihminen eikä enkeli siinä ajassa havaitse vaikkapa lapsen puheterapian tarvetta. Harva lapsi jännittämiseltään siellä edes puhuu.
Sitä ei ytään auta se, että se terkka on joka kerta eri ja mahdollisimman halpa.
Minä olen molemmille lapsilleni pyytänyt itse lähetteen puheterapiaan, eikä se ollut mikään ongelma.
Oli koko lasten lapsuusajan sama, kokenut, kolmen lapsen äiti terkkana ja hänelle saattoi myös soittaa, jos jokin askarrutti.
Kuitenkin nykyään neuvola myös pyytää ( tai ainakin vielä muutama vuosi sitten, kun olin vielä töissä päiväkodissa) myös päiväkodin lausuntoa tiettyinä ikävuosina. Olikohan tuolloin, että ainakin 4-vuotiaasta.
Ja hienoa, että sinä olet saanut rattaat pyörimään yksinkin.
Sitä varten että neuvola pyytää jollekulle jotain lausuntoa ei tarvita järkyttävää tarkkailijakaartia tarkkailemaan kaikkia ja raportoimaan ja suunnittelemaan jne koko työaikaansa.
.
Niin, varmasti moni varhaiskasvatuksen ope on samaa mieltä, mutta eivät he voi alkaa valitsemaan niitä töitä mitä haluavat tehdä. Ja mitään kaartiahan siellä nyt ei olekaan.
Millä lailla eivät voi? Kyllähän he nimenomaan on se porukka, jolle sen oman työn kehittäminen kuuluu. Kenelle se muka sitten kuuluisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?
Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.
Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?
Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.
Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.
Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.
Yrittävät kovasti.
Mitä ihmeen arvokasta tietoa?
Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?
Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.
On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan. Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.
Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin.
Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.
No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.
Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.
Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.
Eikä vanhemmat ole tolloja.
Neuvolassa käydään kerran vuodessa ja käynti on max puoli tuntia. Ei mikään ihminen eikä enkeli siinä ajassa havaitse vaikkapa lapsen puheterapian tarvetta. Harva lapsi jännittämiseltään siellä edes puhuu.
Sitä ei ytään auta se, että se terkka on joka kerta eri ja mahdollisimman halpa.
Minä olen molemmille lapsilleni pyytänyt itse lähetteen puheterapiaan, eikä se ollut mikään ongelma.
Oli koko lasten lapsuusajan sama, kokenut, kolmen lapsen äiti terkkana ja hänelle saattoi myös soittaa, jos jokin askarrutti.
Kuitenkin nykyään neuvola myös pyytää ( tai ainakin vielä muutama vuosi sitten, kun olin vielä töissä päiväkodissa) myös päiväkodin lausuntoa tiettyinä ikävuosina. Olikohan tuolloin, että ainakin 4-vuotiaasta.
Ja hienoa, että sinä olet saanut rattaat pyörimään yksinkin.
Sitä varten että neuvola pyytää jollekulle jotain lausuntoa ei tarvita järkyttävää tarkkailijakaartia tarkkailemaan kaikkia ja raportoimaan ja suunnittelemaan jne koko työaikaansa.
.
Niin, varmasti moni varhaiskasvatuksen ope on samaa mieltä, mutta eivät he voi alkaa valitsemaan niitä töitä mitä haluavat tehdä. Ja mitään kaartiahan siellä nyt ei olekaan.
Millä lailla eivät voi? Kyllähän he nimenomaan on se porukka, jolle sen oman työn kehittäminen kuuluu. Kenelle se muka sitten kuuluisi?
Toimivat tämän hetken lakien ja säädösten mukaan. Tästä ei ole kauankaan, kun tuli uusi varhaiskasvatuslaki ja sen suunnittelussa tietysti oaj on mukana ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?
Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.
Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?
Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.
Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.
Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.
Yrittävät kovasti.
Mitä ihmeen arvokasta tietoa?
Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?
Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.
On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan. Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.
Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin.
Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.
No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.
Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.
Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.
Eikä vanhemmat ole tolloja.
Neuvolassa käydään kerran vuodessa ja käynti on max puoli tuntia. Ei mikään ihminen eikä enkeli siinä ajassa havaitse vaikkapa lapsen puheterapian tarvetta. Harva lapsi jännittämiseltään siellä edes puhuu.
Sitä ei ytään auta se, että se terkka on joka kerta eri ja mahdollisimman halpa.
Minä olen molemmille lapsilleni pyytänyt itse lähetteen puheterapiaan, eikä se ollut mikään ongelma.
Oli koko lasten lapsuusajan sama, kokenut, kolmen lapsen äiti terkkana ja hänelle saattoi myös soittaa, jos jokin askarrutti.
Kuitenkin nykyään neuvola myös pyytää ( tai ainakin vielä muutama vuosi sitten, kun olin vielä töissä päiväkodissa) myös päiväkodin lausuntoa tiettyinä ikävuosina. Olikohan tuolloin, että ainakin 4-vuotiaasta.
Ja hienoa, että sinä olet saanut rattaat pyörimään yksinkin.
Sitä varten että neuvola pyytää jollekulle jotain lausuntoa ei tarvita järkyttävää tarkkailijakaartia tarkkailemaan kaikkia ja raportoimaan ja suunnittelemaan jne koko työaikaansa.
.
Niin, varmasti moni varhaiskasvatuksen ope on samaa mieltä, mutta eivät he voi alkaa valitsemaan niitä töitä mitä haluavat tehdä. Ja mitään kaartiahan siellä nyt ei olekaan.
Millä lailla eivät voi? Kyllähän he nimenomaan on se porukka, jolle sen oman työn kehittäminen kuuluu. Kenelle se muka sitten kuuluisi?
Päiväkotien tekemisiä johtaa varhaiskasvatuslaki. Lait säädetään eduskunnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä päiväkodeissa tehdään enemmän ongelmia kuin ratkotaan niitä
Kyllä ratkaisu on selvä. Vähemmän raportoitavaa ja takaisin esimerkiksi avustava henkilöstö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?
Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.
Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?
Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.
Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.
Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.
Yrittävät kovasti.
Mitä ihmeen arvokasta tietoa?
Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?
Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.
On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan. Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.
Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin.
Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.
No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.
Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.
Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.
Eikä vanhemmat ole tolloja.
Neuvolassa käydään kerran vuodessa ja käynti on max puoli tuntia. Ei mikään ihminen eikä enkeli siinä ajassa havaitse vaikkapa lapsen puheterapian tarvetta. Harva lapsi jännittämiseltään siellä edes puhuu.
Sitä ei ytään auta se, että se terkka on joka kerta eri ja mahdollisimman halpa.
Minä olen molemmille lapsilleni pyytänyt itse lähetteen puheterapiaan, eikä se ollut mikään ongelma.
Oli koko lasten lapsuusajan sama, kokenut, kolmen lapsen äiti terkkana ja hänelle saattoi myös soittaa, jos jokin askarrutti.
Kuitenkin nykyään neuvola myös pyytää ( tai ainakin vielä muutama vuosi sitten, kun olin vielä töissä päiväkodissa) myös päiväkodin lausuntoa tiettyinä ikävuosina. Olikohan tuolloin, että ainakin 4-vuotiaasta.
Ja hienoa, että sinä olet saanut rattaat pyörimään yksinkin.
Sitä varten että neuvola pyytää jollekulle jotain lausuntoa ei tarvita järkyttävää tarkkailijakaartia tarkkailemaan kaikkia ja raportoimaan ja suunnittelemaan jne koko työaikaansa.
.
Niin, varmasti moni varhaiskasvatuksen ope on samaa mieltä, mutta eivät he voi alkaa valitsemaan niitä töitä mitä haluavat tehdä. Ja mitään kaartiahan siellä nyt ei olekaan.
Millä lailla eivät voi? Kyllähän he nimenomaan on se porukka, jolle sen oman työn kehittäminen kuuluu. Kenelle se muka sitten kuuluisi?
Hoitajille tietenkin, heillähän mielestään pitää olla samat työtehtävät ja sama palkka, vaikka koulutus on eri. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OAJ ajaa kovapalkkaisten johtajien etua eikä varhaiskasvattajien. Oli hinku saada LTO:t opettajien tessiin mutta siihen se jäikin. Palkka ei nouse vaikka kovat on puheet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?
Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.
Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?
Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.
Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.
Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.
Yrittävät kovasti.
Mitä ihmeen arvokasta tietoa?
Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?
Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.
On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan. Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.
Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin.
Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.
No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.
Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.
Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.
Eikä vanhemmat ole tolloja.
Neuvolassa käydään kerran vuodessa ja käynti on max puoli tuntia. Ei mikään ihminen eikä enkeli siinä ajassa havaitse vaikkapa lapsen puheterapian tarvetta. Harva lapsi jännittämiseltään siellä edes puhuu.
Sitä ei ytään auta se, että se terkka on joka kerta eri ja mahdollisimman halpa.
Minä olen molemmille lapsilleni pyytänyt itse lähetteen puheterapiaan, eikä se ollut mikään ongelma.
Oli koko lasten lapsuusajan sama, kokenut, kolmen lapsen äiti terkkana ja hänelle saattoi myös soittaa, jos jokin askarrutti.
Kuitenkin nykyään neuvola myös pyytää ( tai ainakin vielä muutama vuosi sitten, kun olin vielä töissä päiväkodissa) myös päiväkodin lausuntoa tiettyinä ikävuosina. Olikohan tuolloin, että ainakin 4-vuotiaasta.
Ja hienoa, että sinä olet saanut rattaat pyörimään yksinkin.
Sitä varten että neuvola pyytää jollekulle jotain lausuntoa ei tarvita järkyttävää tarkkailijakaartia tarkkailemaan kaikkia ja raportoimaan ja suunnittelemaan jne koko työaikaansa.
.
Niin, varmasti moni varhaiskasvatuksen ope on samaa mieltä, mutta eivät he voi alkaa valitsemaan niitä töitä mitä haluavat tehdä. Ja mitään kaartiahan siellä nyt ei olekaan.
Millä lailla eivät voi? Kyllähän he nimenomaan on se porukka, jolle sen oman työn kehittäminen kuuluu. Kenelle se muka sitten kuuluisi?
Päiväkotien tekemisiä johtaa varhaiskasvatuslaki. Lait säädetään eduskunnassa.
Ja ko ammatin korkeasti verovaroin koulutetut erityisasiantuntijatko eivät mitenkään pysty oman alansa lakiin vaikuttamaan? Eivät voi mennä mukaan politiikkaan, eivät koskaan muka anna lausuntoja, heidän oma ammattiliittonsa ei edusta heitä?
Mitä me teemme tällaisilla korkeasti koulutetuilla maistereilla, jos heistä ei ole mihinkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?
Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.
Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?
Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.
Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.
Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.
Yrittävät kovasti.
Mitä ihmeen arvokasta tietoa?
Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?
Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.
On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan. Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.
Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin.
Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.
No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.
Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.
Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.
Eikä vanhemmat ole tolloja.
Neuvolassa käydään kerran vuodessa ja käynti on max puoli tuntia. Ei mikään ihminen eikä enkeli siinä ajassa havaitse vaikkapa lapsen puheterapian tarvetta. Harva lapsi jännittämiseltään siellä edes puhuu.
Sitä ei ytään auta se, että se terkka on joka kerta eri ja mahdollisimman halpa.
Minä olen molemmille lapsilleni pyytänyt itse lähetteen puheterapiaan, eikä se ollut mikään ongelma.
Oli koko lasten lapsuusajan sama, kokenut, kolmen lapsen äiti terkkana ja hänelle saattoi myös soittaa, jos jokin askarrutti.
Kuitenkin nykyään neuvola myös pyytää ( tai ainakin vielä muutama vuosi sitten, kun olin vielä töissä päiväkodissa) myös päiväkodin lausuntoa tiettyinä ikävuosina. Olikohan tuolloin, että ainakin 4-vuotiaasta.
Ja hienoa, että sinä olet saanut rattaat pyörimään yksinkin.
Sitä varten että neuvola pyytää jollekulle jotain lausuntoa ei tarvita järkyttävää tarkkailijakaartia tarkkailemaan kaikkia ja raportoimaan ja suunnittelemaan jne koko työaikaansa.
.
Niin, varmasti moni varhaiskasvatuksen ope on samaa mieltä, mutta eivät he voi alkaa valitsemaan niitä töitä mitä haluavat tehdä. Ja mitään kaartiahan siellä nyt ei olekaan.
Millä lailla eivät voi? Kyllähän he nimenomaan on se porukka, jolle sen oman työn kehittäminen kuuluu. Kenelle se muka sitten kuuluisi?
Päiväkotien tekemisiä johtaa varhaiskasvatuslaki. Lait säädetään eduskunnassa.
Ja ko ammatin korkeasti verovaroin koulutetut erityisasiantuntijatko eivät mitenkään pysty oman alansa lakiin vaikuttamaan? Eivät voi mennä mukaan politiikkaan, eivät koskaan muka anna lausuntoja, heidän oma ammattiliittonsa ei edusta heitä?
Mitä me teemme tällaisilla korkeasti koulutetuilla maistereilla, jos heistä ei ole mihinkään?
Taisi sulla jäädä ihan koulussa jo yhteiskuntaoppi lukematta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?
Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.
Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?
Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.
Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.
Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.
Yrittävät kovasti.
Mitä ihmeen arvokasta tietoa?
Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?
Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.
On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan. Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.
Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin.
Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.
No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.
Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.
Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.
Eikä vanhemmat ole tolloja.
Neuvolassa käydään kerran vuodessa ja käynti on max puoli tuntia. Ei mikään ihminen eikä enkeli siinä ajassa havaitse vaikkapa lapsen puheterapian tarvetta. Harva lapsi jännittämiseltään siellä edes puhuu.
Sitä ei ytään auta se, että se terkka on joka kerta eri ja mahdollisimman halpa.
Minä olen molemmille lapsilleni pyytänyt itse lähetteen puheterapiaan, eikä se ollut mikään ongelma.
Oli koko lasten lapsuusajan sama, kokenut, kolmen lapsen äiti terkkana ja hänelle saattoi myös soittaa, jos jokin askarrutti.
Kuitenkin nykyään neuvola myös pyytää ( tai ainakin vielä muutama vuosi sitten, kun olin vielä töissä päiväkodissa) myös päiväkodin lausuntoa tiettyinä ikävuosina. Olikohan tuolloin, että ainakin 4-vuotiaasta.
Ja hienoa, että sinä olet saanut rattaat pyörimään yksinkin.
Sitä varten että neuvola pyytää jollekulle jotain lausuntoa ei tarvita järkyttävää tarkkailijakaartia tarkkailemaan kaikkia ja raportoimaan ja suunnittelemaan jne koko työaikaansa.
.
Niin, varmasti moni varhaiskasvatuksen ope on samaa mieltä, mutta eivät he voi alkaa valitsemaan niitä töitä mitä haluavat tehdä. Ja mitään kaartiahan siellä nyt ei olekaan.
Millä lailla eivät voi? Kyllähän he nimenomaan on se porukka, jolle sen oman työn kehittäminen kuuluu. Kenelle se muka sitten kuuluisi?
Päiväkotien tekemisiä johtaa varhaiskasvatuslaki. Lait säädetään eduskunnassa.
Ja ko ammatin korkeasti verovaroin koulutetut erityisasiantuntijatko eivät mitenkään pysty oman alansa lakiin vaikuttamaan? Eivät voi mennä mukaan politiikkaan, eivät koskaan muka anna lausuntoja, heidän oma ammattiliittonsa ei edusta heitä?
Mitä me teemme tällaisilla korkeasti koulutetuilla maistereilla, jos heistä ei ole mihinkään?
Taisi sulla jäädä ihan koulussa jo yhteiskuntaoppi lukematta.
Ei jäänyt. Nuo juuri on ne keinot, joilla voi vaikuttaa. Miksei ole mitään tehty? Miten te luulette, että lääkärit on saaneet luotua palkkansa ja "huutavna lääkäripulan" jne. Vahvalla yhteiskunnallisella vaikuttamisella ja lobbaamisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OAJ:n uutisista
Viimeisen vuoden aikana 57 prosenttia kaikista opettajista on harkinnut alanvaihtoa. Yleisintä alanvaihdon harkitseminen on kaikista pienimpien lasten parissa työskentelevillä. Alanvaihtoa on harkinnut 63 % varhaiskasvatuksen opettajista ja 59 % peruskoulun opettajista.
Tiedot selviävät Opetusalan Ammattijärjestön eli OAJ:n syyskuussa tekemästä kyselystä, johon vastasi yli 2 600 OAJ:n jäsentä eri koulutusasteilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?
Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.
Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?
Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.
Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.
Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.
Yrittävät kovasti.
Mitä ihmeen arvokasta tietoa?
Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?
Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.
On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan. Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.
Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin.
Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.
No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.
Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.
Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.
Eikä vanhemmat ole tolloja.
Neuvolassa käydään kerran vuodessa ja käynti on max puoli tuntia. Ei mikään ihminen eikä enkeli siinä ajassa havaitse vaikkapa lapsen puheterapian tarvetta. Harva lapsi jännittämiseltään siellä edes puhuu.
Sitä ei ytään auta se, että se terkka on joka kerta eri ja mahdollisimman halpa.
Minä olen molemmille lapsilleni pyytänyt itse lähetteen puheterapiaan, eikä se ollut mikään ongelma.
Oli koko lasten lapsuusajan sama, kokenut, kolmen lapsen äiti terkkana ja hänelle saattoi myös soittaa, jos jokin askarrutti.
Kuitenkin nykyään neuvola myös pyytää ( tai ainakin vielä muutama vuosi sitten, kun olin vielä töissä päiväkodissa) myös päiväkodin lausuntoa tiettyinä ikävuosina. Olikohan tuolloin, että ainakin 4-vuotiaasta.
Ja hienoa, että sinä olet saanut rattaat pyörimään yksinkin.
Sitä varten että neuvola pyytää jollekulle jotain lausuntoa ei tarvita järkyttävää tarkkailijakaartia tarkkailemaan kaikkia ja raportoimaan ja suunnittelemaan jne koko työaikaansa.
.
Niin, varmasti moni varhaiskasvatuksen ope on samaa mieltä, mutta eivät he voi alkaa valitsemaan niitä töitä mitä haluavat tehdä. Ja mitään kaartiahan siellä nyt ei olekaan.
Millä lailla eivät voi? Kyllähän he nimenomaan on se porukka, jolle sen oman työn kehittäminen kuuluu. Kenelle se muka sitten kuuluisi?
Hoitajille tietenkin, heillähän mielestään pitää olla samat työtehtävät ja sama palkka, vaikka koulutus on eri. :)
Niin, se koulutus, koulutus. Se tuntuu olevan mahdottoman tärkeä juttu teille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?
Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.
Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?
Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.
Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.
Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.
Yrittävät kovasti.
Mitä ihmeen arvokasta tietoa?
Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?
Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.
On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan. Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.
Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin.
Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.
No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.
Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.
Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.
Eikä vanhemmat ole tolloja.
Neuvolassa käydään kerran vuodessa ja käynti on max puoli tuntia. Ei mikään ihminen eikä enkeli siinä ajassa havaitse vaikkapa lapsen puheterapian tarvetta. Harva lapsi jännittämiseltään siellä edes puhuu.
Sitä ei ytään auta se, että se terkka on joka kerta eri ja mahdollisimman halpa.
Minä olen molemmille lapsilleni pyytänyt itse lähetteen puheterapiaan, eikä se ollut mikään ongelma.
Oli koko lasten lapsuusajan sama, kokenut, kolmen lapsen äiti terkkana ja hänelle saattoi myös soittaa, jos jokin askarrutti.
Kuitenkin nykyään neuvola myös pyytää ( tai ainakin vielä muutama vuosi sitten, kun olin vielä töissä päiväkodissa) myös päiväkodin lausuntoa tiettyinä ikävuosina. Olikohan tuolloin, että ainakin 4-vuotiaasta.
Ja hienoa, että sinä olet saanut rattaat pyörimään yksinkin.
Sitä varten että neuvola pyytää jollekulle jotain lausuntoa ei tarvita järkyttävää tarkkailijakaartia tarkkailemaan kaikkia ja raportoimaan ja suunnittelemaan jne koko työaikaansa.
.
Niin, varmasti moni varhaiskasvatuksen ope on samaa mieltä, mutta eivät he voi alkaa valitsemaan niitä töitä mitä haluavat tehdä. Ja mitään kaartiahan siellä nyt ei olekaan.
Millä lailla eivät voi? Kyllähän he nimenomaan on se porukka, jolle sen oman työn kehittäminen kuuluu. Kenelle se muka sitten kuuluisi?
Päiväkotien tekemisiä johtaa varhaiskasvatuslaki. Lait säädetään eduskunnassa.
Ja ko ammatin korkeasti verovaroin koulutetut erityisasiantuntijatko eivät mitenkään pysty oman alansa lakiin vaikuttamaan? Eivät voi mennä mukaan politiikkaan, eivät koskaan muka anna lausuntoja, heidän oma ammattiliittonsa ei edusta heitä?
Mitä me teemme tällaisilla korkeasti koulutetuilla maistereilla, jos heistä ei ole mihinkään?
Taisi sulla jäädä ihan koulussa jo yhteiskuntaoppi lukematta.
Ei jäänyt. Nuo juuri on ne keinot, joilla voi vaikuttaa. Miksei ole mitään tehty? Miten te luulette, että lääkärit on saaneet luotua palkkansa ja "huutavna lääkäripulan" jne. Vahvalla yhteiskunnallisella vaikuttamisella ja lobbaamisella.
Lääkärit ovat ajaneet asiaansa toista sataa vuotta. Varhaiskasvatuslaki on vuodelta 2018. Pientä suhteellisuustajua nyt kehiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?
Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.
Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?
Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.
Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.
Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.
Yrittävät kovasti.
Mitä ihmeen arvokasta tietoa?
Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?
Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.
On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan. Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.
Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin.
Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.
No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.
Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.
Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.
Eikä vanhemmat ole tolloja.
Neuvolassa käydään kerran vuodessa ja käynti on max puoli tuntia. Ei mikään ihminen eikä enkeli siinä ajassa havaitse vaikkapa lapsen puheterapian tarvetta. Harva lapsi jännittämiseltään siellä edes puhuu.
Sitä ei ytään auta se, että se terkka on joka kerta eri ja mahdollisimman halpa.
Minä olen molemmille lapsilleni pyytänyt itse lähetteen puheterapiaan, eikä se ollut mikään ongelma.
Oli koko lasten lapsuusajan sama, kokenut, kolmen lapsen äiti terkkana ja hänelle saattoi myös soittaa, jos jokin askarrutti.
Kuitenkin nykyään neuvola myös pyytää ( tai ainakin vielä muutama vuosi sitten, kun olin vielä töissä päiväkodissa) myös päiväkodin lausuntoa tiettyinä ikävuosina. Olikohan tuolloin, että ainakin 4-vuotiaasta.
Ja hienoa, että sinä olet saanut rattaat pyörimään yksinkin.
Sitä varten että neuvola pyytää jollekulle jotain lausuntoa ei tarvita järkyttävää tarkkailijakaartia tarkkailemaan kaikkia ja raportoimaan ja suunnittelemaan jne koko työaikaansa.
.
Niin, varmasti moni varhaiskasvatuksen ope on samaa mieltä, mutta eivät he voi alkaa valitsemaan niitä töitä mitä haluavat tehdä. Ja mitään kaartiahan siellä nyt ei olekaan.
Millä lailla eivät voi? Kyllähän he nimenomaan on se porukka, jolle sen oman työn kehittäminen kuuluu. Kenelle se muka sitten kuuluisi?
Päiväkotien tekemisiä johtaa varhaiskasvatuslaki. Lait säädetään eduskunnassa.
Ja ko ammatin korkeasti verovaroin koulutetut erityisasiantuntijatko eivät mitenkään pysty oman alansa lakiin vaikuttamaan? Eivät voi mennä mukaan politiikkaan, eivät koskaan muka anna lausuntoja, heidän oma ammattiliittonsa ei edusta heitä?
Mitä me teemme tällaisilla korkeasti koulutetuilla maistereilla, jos heistä ei ole mihinkään?
Taisi sulla jäädä ihan koulussa jo yhteiskuntaoppi lukematta.
Minua uhattiin varoituksella kun kerroin ongelmista vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?
Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.
Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?
Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.
Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.
Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.
Yrittävät kovasti.
Mitä ihmeen arvokasta tietoa?
Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?
Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.
On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan. Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.
Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin.
Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.
No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.
Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.
Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.
Eikä vanhemmat ole tolloja.
Neuvolassa käydään kerran vuodessa ja käynti on max puoli tuntia. Ei mikään ihminen eikä enkeli siinä ajassa havaitse vaikkapa lapsen puheterapian tarvetta. Harva lapsi jännittämiseltään siellä edes puhuu.
Sitä ei ytään auta se, että se terkka on joka kerta eri ja mahdollisimman halpa.
Minä olen molemmille lapsilleni pyytänyt itse lähetteen puheterapiaan, eikä se ollut mikään ongelma.
Oli koko lasten lapsuusajan sama, kokenut, kolmen lapsen äiti terkkana ja hänelle saattoi myös soittaa, jos jokin askarrutti.
Kuitenkin nykyään neuvola myös pyytää ( tai ainakin vielä muutama vuosi sitten, kun olin vielä töissä päiväkodissa) myös päiväkodin lausuntoa tiettyinä ikävuosina. Olikohan tuolloin, että ainakin 4-vuotiaasta.
Ja hienoa, että sinä olet saanut rattaat pyörimään yksinkin.
Sitä varten että neuvola pyytää jollekulle jotain lausuntoa ei tarvita järkyttävää tarkkailijakaartia tarkkailemaan kaikkia ja raportoimaan ja suunnittelemaan jne koko työaikaansa.
.
Niin, varmasti moni varhaiskasvatuksen ope on samaa mieltä, mutta eivät he voi alkaa valitsemaan niitä töitä mitä haluavat tehdä. Ja mitään kaartiahan siellä nyt ei olekaan.
Millä lailla eivät voi? Kyllähän he nimenomaan on se porukka, jolle sen oman työn kehittäminen kuuluu. Kenelle se muka sitten kuuluisi?
Hoitajille tietenkin, heillähän mielestään pitää olla samat työtehtävät ja sama palkka, vaikka koulutus on eri. :)
Niin, se koulutus, koulutus. Se tuntuu olevan mahdottoman tärkeä juttu teille.
Ikävä todeta, mutta niin maailma makaa. Lääkärillä on eri koulutus ja palkka kuin sairaanhoitajalla ja sairaanhoitajallakin on eri koulutus ja palkka kuin lähihoitajalla. Ja näin se vaan on joka alalla. Luuletko tosiaan, että millään muulla alalla koulutetumpien silmille hypitään tuolla törkeydellä kuin varhaiskasvatuksessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?
Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.
Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?
Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.
Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.
Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.
Yrittävät kovasti.
Mitä ihmeen arvokasta tietoa?
Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?
Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.
On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan. Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.
Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin.
Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.
No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.
Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.
Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.
Eikä vanhemmat ole tolloja.
Neuvolassa käydään kerran vuodessa ja käynti on max puoli tuntia. Ei mikään ihminen eikä enkeli siinä ajassa havaitse vaikkapa lapsen puheterapian tarvetta. Harva lapsi jännittämiseltään siellä edes puhuu.
Sitä ei ytään auta se, että se terkka on joka kerta eri ja mahdollisimman halpa.
Minä olen molemmille lapsilleni pyytänyt itse lähetteen puheterapiaan, eikä se ollut mikään ongelma.
Oli koko lasten lapsuusajan sama, kokenut, kolmen lapsen äiti terkkana ja hänelle saattoi myös soittaa, jos jokin askarrutti.
Kuitenkin nykyään neuvola myös pyytää ( tai ainakin vielä muutama vuosi sitten, kun olin vielä töissä päiväkodissa) myös päiväkodin lausuntoa tiettyinä ikävuosina. Olikohan tuolloin, että ainakin 4-vuotiaasta.
Ja hienoa, että sinä olet saanut rattaat pyörimään yksinkin.
Sitä varten että neuvola pyytää jollekulle jotain lausuntoa ei tarvita järkyttävää tarkkailijakaartia tarkkailemaan kaikkia ja raportoimaan ja suunnittelemaan jne koko työaikaansa.
.
Niin, varmasti moni varhaiskasvatuksen ope on samaa mieltä, mutta eivät he voi alkaa valitsemaan niitä töitä mitä haluavat tehdä. Ja mitään kaartiahan siellä nyt ei olekaan.
Millä lailla eivät voi? Kyllähän he nimenomaan on se porukka, jolle sen oman työn kehittäminen kuuluu. Kenelle se muka sitten kuuluisi?
Päiväkotien tekemisiä johtaa varhaiskasvatuslaki. Lait säädetään eduskunnassa.
Ja ko ammatin korkeasti verovaroin koulutetut erityisasiantuntijatko eivät mitenkään pysty oman alansa lakiin vaikuttamaan? Eivät voi mennä mukaan politiikkaan, eivät koskaan muka anna lausuntoja, heidän oma ammattiliittonsa ei edusta heitä?
Mitä me teemme tällaisilla korkeasti koulutetuilla maistereilla, jos heistä ei ole mihinkään?
Taisi sulla jäädä ihan koulussa jo yhteiskuntaoppi lukematta.
Minua uhattiin varoituksella kun kerroin ongelmista vanhemmille.
Ja mihin tämäkin liittyy? Tää loputon marina, valitus ja uhriutuminen.
Vaikuta asioihin oikeita kanavia pitkin, älä siellä kurapihalla kitise.
Kävin lukemassa tuon aloitusviestissä kerrotun instagramsivuston kertomuksia. Ei hirveän pitkään pystynyt lukemaan, alkoi ahdistamaan , kun kaikki omat kokemukset palasivat niin voimakkaana mieleen.
Ja ilmeisesti tilanne on tässä viimeisen neljän vuoden aikana mennyt vieläkin hullummaksi .