Lue keskustelun säännöt.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi
10.10.2021 |
Iltalehden artikkelissa kerrotaan, että "Varhaiskasvatuksen kertomuksia" -niminen tili löytyy Instagrammista. Sen ylläpitäjillä on kertomansa mukaan yhteenlaskettuna 26 vuotta työkokemusta varhaiskasvatuksesta ja yli 60 päiväkodista.
He ovat varhaiskasvatuksen opettajia ja hoitajia.
Ylläpitäjät ovat julkaisseet tilillään nyt noin 300 samaansa viestiä ja tilillä on noin 6200 seuraajaa.
Kaikki ovat pettyneitä alaan.
LÄHDE https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/1e692fb2-6000-405b-87cc-92f6…
Kommentit (19682)
Päiväkodeissa pitäisi selkeyttää työnkuvia ja roolituksia. Nyt tilanne on, että opettajalla on opetusvastuu ryhmästään, mutta hoitajat nokkivat jatkuvasti, kun opettaja ei ole samaan aikaan tekemässä hoitajien työtä. Ei sellaista tilannetta voi olla ilman, että hoitajat palavat loppuun. Opettajille selkeästi erillinen työnkuva, johon ei kuulu pyllyn pyyhintä ja sitten riittävästi hoitajia tekemään noita töitä. Opettajia puuttuu pelkästään Helsingistä 750. Palkankorotus lienee ainoa tapa houkutella heitä. Pidemmällä tähtäyksellä koulutuspaikkoja pitää lisätä. Helsinki on aiemmin nostanut myös muiden akateemisten työvoimapula-alojen palkkoja kuten lääkäreiden ja sosiaalityöntekijöiden, miksi varhaiskasvatuksen palkkoja ei voisi nostaa myös. Ovathan nuo aika häpeällisellä tasolla akateemisten palkoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäli opettajien palkkaa nostettaisiin niin se olisi takuuvarma lakko hoitajilta ja poistuminen alalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?
Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.
Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?
Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.
Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.
Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.
Yrittävät kovasti.
Mitä ihmeen arvokasta tietoa?
Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?
Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.
On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan. Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.
Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin.
Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.
No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.
Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.
Ja tämän havaitsemiseen tarvitsee maisterin tutkinnon ja joka viikko tuntikausia suunnitteluaikaa? Ja raportteja, kokouksia jne.
Sitäpaitsi on kyllä aika hemmetin moista vanhempien aliarvioimista koko soopa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?
Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.
Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?
Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.
Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.
Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.
Yrittävät kovasti.
Mitä ihmeen arvokasta tietoa?
Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?
Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.
On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan. Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.
Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin.
Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.
No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.
Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.
Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.
Eikä vanhemmat ole tolloja.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodeissa pitäisi selkeyttää työnkuvia ja roolituksia. Nyt tilanne on, että opettajalla on opetusvastuu ryhmästään, mutta hoitajat nokkivat jatkuvasti, kun opettaja ei ole samaan aikaan tekemässä hoitajien työtä. Ei sellaista tilannetta voi olla ilman, että hoitajat palavat loppuun. Opettajille selkeästi erillinen työnkuva, johon ei kuulu pyllyn pyyhintä ja sitten riittävästi hoitajia tekemään noita töitä. Opettajia puuttuu pelkästään Helsingistä 750. Palkankorotus lienee ainoa tapa houkutella heitä. Pidemmällä tähtäyksellä koulutuspaikkoja pitää lisätä. Helsinki on aiemmin nostanut myös muiden akateemisten työvoimapula-alojen palkkoja kuten lääkäreiden ja sosiaalityöntekijöiden, miksi varhaiskasvatuksen palkkoja ei voisi nostaa myös. Ovathan nuo aika häpeällisellä tasolla akateemisten palkoiksi.
Ei.
Ratkaisu ei ole se, että koko julkisella puolella se "erityisasiantuntijapuoli" paisuu kuin pullataikina. Päivähoito takaisin päivähoidoksi, koko tämä maisterihössötys pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?
Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.
Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?
Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.
Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.
Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.
Yrittävät kovasti.
Mitä ihmeen arvokasta tietoa?
Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?
Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.
On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan. Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.
Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin.
Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.
No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.
Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.
Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.
Eikä vanhemmat ole tolloja.
Neuvolassa käydään kerran vuodessa ja käynti on max puoli tuntia. Ei mikään ihminen eikä enkeli siinä ajassa havaitse vaikkapa lapsen puheterapian tarvetta. Harva lapsi jännittämiseltään siellä edes puhuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?
Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.
Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?
Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.
Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.
Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.
Yrittävät kovasti.
Mitä ihmeen arvokasta tietoa?
Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?
Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.
On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan. Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.
Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin.
Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.
Tässäkin on varmasti totta toinen puoli. Ja siksi onkin harmi, että tarvitaan niin paljon erilaisia havaintoja ja lausuntoja ennen kuin lapselle apua saa. Ja usein ensimmäinen apu tietysti on se varhaiskasvatuksen tarjoama tuki. Sieltä sitten eteenpäin esim.toimintaterapiaan jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?
Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.
Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?
Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.
Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.
Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.
Yrittävät kovasti.
Mitä ihmeen arvokasta tietoa?
Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?
Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.
On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan. Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.
Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin.
Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.
No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.
Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.
Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.
Eikä vanhemmat ole tolloja.
Neuvolassa käydään kerran vuodessa ja käynti on max puoli tuntia. Ei mikään ihminen eikä enkeli siinä ajassa havaitse vaikkapa lapsen puheterapian tarvetta. Harva lapsi jännittämiseltään siellä edes puhuu.
Sitä ei ytään auta se, että se terkka on joka kerta eri ja mahdollisimman halpa.
Minä olen molemmille lapsilleni pyytänyt itse lähetteen puheterapiaan, eikä se ollut mikään ongelma.
Oli koko lasten lapsuusajan sama, kokenut, kolmen lapsen äiti terkkana ja hänelle saattoi myös soittaa, jos jokin askarrutti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodeissa pitäisi selkeyttää työnkuvia ja roolituksia. Nyt tilanne on, että opettajalla on opetusvastuu ryhmästään, mutta hoitajat nokkivat jatkuvasti, kun opettaja ei ole samaan aikaan tekemässä hoitajien työtä. Ei sellaista tilannetta voi olla ilman, että hoitajat palavat loppuun. Opettajille selkeästi erillinen työnkuva, johon ei kuulu pyllyn pyyhintä ja sitten riittävästi hoitajia tekemään noita töitä. Opettajia puuttuu pelkästään Helsingistä 750. Palkankorotus lienee ainoa tapa houkutella heitä. Pidemmällä tähtäyksellä koulutuspaikkoja pitää lisätä. Helsinki on aiemmin nostanut myös muiden akateemisten työvoimapula-alojen palkkoja kuten lääkäreiden ja sosiaalityöntekijöiden, miksi varhaiskasvatuksen palkkoja ei voisi nostaa myös. Ovathan nuo aika häpeällisellä tasolla akateemisten palkoiksi.
Ei.
Ratkaisu ei ole se, että koko julkisella puolella se "erityisasiantuntijapuoli" paisuu kuin pullataikina. Päivähoito takaisin päivähoidoksi, koko tämä maisterihössötys pois.
Meidän yhteiskunnassamme se lasten ongelma on, että tukipalveluihin ja asiantuntijapalveluihin ei pääse, vaan jonot ovat käsittämättömät. Koululääkärillä esim. saattaa hyvin olla 600-800 lasta asiakkaanaan. Psykiatrille jonotetaan mahdollisesti vuosia. Niin kauan kuin lapsia säilötään vain sylittelyssä, ongelmat eivät tule edes eteen eikä lapsen tilanne parane. Ratkaisu todellakaan ei ole pudottaa päivähoidon työntekijöiden osaamistasoa, vaan nimenomaan parantaa sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?
Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.
Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?
Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.
Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.
Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.
Yrittävät kovasti.
Mitä ihmeen arvokasta tietoa?
Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?
Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.
On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan. Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.
Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin.
tehdäänkö ne lapset nykyään laitoksiin yhteiskunnalle?
Ainakin suurin osa vanhemmista ihan mielellään ottaa tukitoimet vastaan lapselleen .
Normaalit vanhemmat haluavat lapselleen mahdollisimman hyvän koulutuksen ja esim. koulunkäyntiä haittaavien asioiden perkaamista jo hyvissä ajoin päiväkodissa, kun niihin voidaan jo siellä hyvin vaikuttaa.
Normaalit vanhemmat on lapsensa kanssa niin paljon että huomaavat ongelmat ihan itse.
varmasti huomaavatkin, mutta normaalillaan vanhempi ei yksin apua saa lapselleen.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodeissa pitäisi selkeyttää työnkuvia ja roolituksia. Nyt tilanne on, että opettajalla on opetusvastuu ryhmästään, mutta hoitajat nokkivat jatkuvasti, kun opettaja ei ole samaan aikaan tekemässä hoitajien työtä. Ei sellaista tilannetta voi olla ilman, että hoitajat palavat loppuun. Opettajille selkeästi erillinen työnkuva, johon ei kuulu pyllyn pyyhintä ja sitten riittävästi hoitajia tekemään noita töitä. Opettajia puuttuu pelkästään Helsingistä 750. Palkankorotus lienee ainoa tapa houkutella heitä. Pidemmällä tähtäyksellä koulutuspaikkoja pitää lisätä. Helsinki on aiemmin nostanut myös muiden akateemisten työvoimapula-alojen palkkoja kuten lääkäreiden ja sosiaalityöntekijöiden, miksi varhaiskasvatuksen palkkoja ei voisi nostaa myös. Ovathan nuo aika häpeällisellä tasolla akateemisten palkoiksi.
Opetellaan kolme vuotta asioita, jotka sopisivat paljon paremmin AMK-tasolle, ja se tekee teistä hienoja akateemisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodeissa pitäisi selkeyttää työnkuvia ja roolituksia. Nyt tilanne on, että opettajalla on opetusvastuu ryhmästään, mutta hoitajat nokkivat jatkuvasti, kun opettaja ei ole samaan aikaan tekemässä hoitajien työtä. Ei sellaista tilannetta voi olla ilman, että hoitajat palavat loppuun. Opettajille selkeästi erillinen työnkuva, johon ei kuulu pyllyn pyyhintä ja sitten riittävästi hoitajia tekemään noita töitä. Opettajia puuttuu pelkästään Helsingistä 750. Palkankorotus lienee ainoa tapa houkutella heitä. Pidemmällä tähtäyksellä koulutuspaikkoja pitää lisätä. Helsinki on aiemmin nostanut myös muiden akateemisten työvoimapula-alojen palkkoja kuten lääkäreiden ja sosiaalityöntekijöiden, miksi varhaiskasvatuksen palkkoja ei voisi nostaa myös. Ovathan nuo aika häpeällisellä tasolla akateemisten palkoiksi.
Ei.
Ratkaisu ei ole se, että koko julkisella puolella se "erityisasiantuntijapuoli" paisuu kuin pullataikina. Päivähoito takaisin päivähoidoksi, koko tämä maisterihössötys pois.
Meidän yhteiskunnassamme se lasten ongelma on, että tukipalveluihin ja asiantuntijapalveluihin ei pääse, vaan jonot ovat käsittämättömät. Koululääkärillä esim. saattaa hyvin olla 600-800 lasta asiakkaanaan. Psykiatrille jonotetaan mahdollisesti vuosia. Niin kauan kuin lapsia säilötään vain sylittelyssä, ongelmat eivät tule edes eteen eikä lapsen tilanne parane. Ratkaisu todellakaan ei ole pudottaa päivähoidon työntekijöiden osaamistasoa, vaan nimenomaan parantaa sitä.
”Säilötään vain sylittelyssä”? Mitä se tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodeissa pitäisi selkeyttää työnkuvia ja roolituksia. Nyt tilanne on, että opettajalla on opetusvastuu ryhmästään, mutta hoitajat nokkivat jatkuvasti, kun opettaja ei ole samaan aikaan tekemässä hoitajien työtä. Ei sellaista tilannetta voi olla ilman, että hoitajat palavat loppuun. Opettajille selkeästi erillinen työnkuva, johon ei kuulu pyllyn pyyhintä ja sitten riittävästi hoitajia tekemään noita töitä. Opettajia puuttuu pelkästään Helsingistä 750. Palkankorotus lienee ainoa tapa houkutella heitä. Pidemmällä tähtäyksellä koulutuspaikkoja pitää lisätä. Helsinki on aiemmin nostanut myös muiden akateemisten työvoimapula-alojen palkkoja kuten lääkäreiden ja sosiaalityöntekijöiden, miksi varhaiskasvatuksen palkkoja ei voisi nostaa myös. Ovathan nuo aika häpeällisellä tasolla akateemisten palkoiksi.
Ei.
Ratkaisu ei ole se, että koko julkisella puolella se "erityisasiantuntijapuoli" paisuu kuin pullataikina. Päivähoito takaisin päivähoidoksi, koko tämä maisterihössötys pois.
Meidän yhteiskunnassamme se lasten ongelma on, että tukipalveluihin ja asiantuntijapalveluihin ei pääse, vaan jonot ovat käsittämättömät. Koululääkärillä esim. saattaa hyvin olla 600-800 lasta asiakkaanaan. Psykiatrille jonotetaan mahdollisesti vuosia. Niin kauan kuin lapsia säilötään vain sylittelyssä, ongelmat eivät tule edes eteen eikä lapsen tilanne parane. Ratkaisu todellakaan ei ole pudottaa päivähoidon työntekijöiden osaamistasoa, vaan nimenomaan parantaa sitä.
Päivähoidon henkilöstö ei ole millään tavoin pätevää diagnosoimaan tai lähettelemään tai muutenkaan tekemään yhtään mitään lasten terveydenhuollon töitä.
Ja iso osa lasten ongelmista johtuu siitä että päivähoito ja koulu on nykyään täyttä kuraa.
Näitä virastojen byrokraatteja kyllä riittää tarkkailemaan, mutta minkään valtakunnan moraalia ei ole siinä, että lapsista oikeasti huolehdittaisiin kunnolla. Päivähoidossa tai koulussa.
Ja aina voi ottaa sairausvakuutuksen. Niillä meidänkni lapset on hoidettu. Aina suoraan erikoislääkärille ja aina ns oma lääkäri kännykän päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodeissa pitäisi selkeyttää työnkuvia ja roolituksia. Nyt tilanne on, että opettajalla on opetusvastuu ryhmästään, mutta hoitajat nokkivat jatkuvasti, kun opettaja ei ole samaan aikaan tekemässä hoitajien työtä. Ei sellaista tilannetta voi olla ilman, että hoitajat palavat loppuun. Opettajille selkeästi erillinen työnkuva, johon ei kuulu pyllyn pyyhintä ja sitten riittävästi hoitajia tekemään noita töitä. Opettajia puuttuu pelkästään Helsingistä 750. Palkankorotus lienee ainoa tapa houkutella heitä. Pidemmällä tähtäyksellä koulutuspaikkoja pitää lisätä. Helsinki on aiemmin nostanut myös muiden akateemisten työvoimapula-alojen palkkoja kuten lääkäreiden ja sosiaalityöntekijöiden, miksi varhaiskasvatuksen palkkoja ei voisi nostaa myös. Ovathan nuo aika häpeällisellä tasolla akateemisten palkoiksi.
Ei.
Ratkaisu ei ole se, että koko julkisella puolella se "erityisasiantuntijapuoli" paisuu kuin pullataikina. Päivähoito takaisin päivähoidoksi, koko tämä maisterihössötys pois.
Meidän yhteiskunnassamme se lasten ongelma on, että tukipalveluihin ja asiantuntijapalveluihin ei pääse, vaan jonot ovat käsittämättömät. Koululääkärillä esim. saattaa hyvin olla 600-800 lasta asiakkaanaan. Psykiatrille jonotetaan mahdollisesti vuosia. Niin kauan kuin lapsia säilötään vain sylittelyssä, ongelmat eivät tule edes eteen eikä lapsen tilanne parane. Ratkaisu todellakaan ei ole pudottaa päivähoidon työntekijöiden osaamistasoa, vaan nimenomaan parantaa sitä.
Päivähoidon henkilöstö ei ole millään tavoin pätevää diagnosoimaan tai lähettelemään tai muutenkaan tekemään yhtään mitään lasten terveydenhuollon töitä.
Ja iso osa lasten ongelmista johtuu siitä että päivähoito ja koulu on nykyään täyttä kuraa.
Näitä virastojen byrokraatteja kyllä riittää tarkkailemaan, mutta minkään valtakunnan moraalia ei ole siinä, että lapsista oikeasti huolehdittaisiin kunnolla. Päivähoidossa tai koulussa.
Ja aina voi ottaa sairausvakuutuksen. Niillä meidänkni lapset on hoidettu. Aina suoraan erikoislääkärille ja aina ns oma lääkäri kännykän päässä.
Sosiaalialan ja koulutusalan työntekijöiden ei tarvitse osata tehdä diagnooseja. Heidä tulee kuitenkin osata ohjata terveydenhuollon palveluihin ja kirjoittaa lausuntoja miksi terveydenhuollon asiantuntijuutta tarvitaan. Erikoislääkäri ei pysty näkemään esim. miten lapsi toimii ryhmässä tai mikä on lapsen todellinen esim. puheen kehityksen tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?
Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.
Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?
Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.
Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.
Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.
Yrittävät kovasti.
Mitä ihmeen arvokasta tietoa?
Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?
Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.
On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan. Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.
Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin.
tehdäänkö ne lapset nykyään laitoksiin yhteiskunnalle?
Ainakin suurin osa vanhemmista ihan mielellään ottaa tukitoimet vastaan lapselleen .
Normaalit vanhemmat haluavat lapselleen mahdollisimman hyvän koulutuksen ja esim. koulunkäyntiä haittaavien asioiden perkaamista jo hyvissä ajoin päiväkodissa, kun niihin voidaan jo siellä hyvin vaikuttaa.
Normaalit vanhemmat on lapsensa kanssa niin paljon että huomaavat ongelmat ihan itse.
varmasti huomaavatkin, mutta normaalillaan vanhempi ei yksin apua saa lapselleen.
Tietenkin saa. Ja jos ei saa, ei siihen auta se että turhakkeita lisätään tai näiden palkkaa nostetaan.
Silloin pitää korjata sitä avun tarjoajan ongelmia, eikä lisätä jotain ihmemassaa ihan toisaalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodeissa pitäisi selkeyttää työnkuvia ja roolituksia. Nyt tilanne on, että opettajalla on opetusvastuu ryhmästään, mutta hoitajat nokkivat jatkuvasti, kun opettaja ei ole samaan aikaan tekemässä hoitajien työtä. Ei sellaista tilannetta voi olla ilman, että hoitajat palavat loppuun. Opettajille selkeästi erillinen työnkuva, johon ei kuulu pyllyn pyyhintä ja sitten riittävästi hoitajia tekemään noita töitä. Opettajia puuttuu pelkästään Helsingistä 750. Palkankorotus lienee ainoa tapa houkutella heitä. Pidemmällä tähtäyksellä koulutuspaikkoja pitää lisätä. Helsinki on aiemmin nostanut myös muiden akateemisten työvoimapula-alojen palkkoja kuten lääkäreiden ja sosiaalityöntekijöiden, miksi varhaiskasvatuksen palkkoja ei voisi nostaa myös. Ovathan nuo aika häpeällisellä tasolla akateemisten palkoiksi.
Ei.
Ratkaisu ei ole se, että koko julkisella puolella se "erityisasiantuntijapuoli" paisuu kuin pullataikina. Päivähoito takaisin päivähoidoksi, koko tämä maisterihössötys pois.
Meidän yhteiskunnassamme se lasten ongelma on, että tukipalveluihin ja asiantuntijapalveluihin ei pääse, vaan jonot ovat käsittämättömät. Koululääkärillä esim. saattaa hyvin olla 600-800 lasta asiakkaanaan. Psykiatrille jonotetaan mahdollisesti vuosia. Niin kauan kuin lapsia säilötään vain sylittelyssä, ongelmat eivät tule edes eteen eikä lapsen tilanne parane. Ratkaisu todellakaan ei ole pudottaa päivähoidon työntekijöiden osaamistasoa, vaan nimenomaan parantaa sitä.
Päivähoidon henkilöstö ei ole millään tavoin pätevää diagnosoimaan tai lähettelemään tai muutenkaan tekemään yhtään mitään lasten terveydenhuollon töitä.
Ja iso osa lasten ongelmista johtuu siitä että päivähoito ja koulu on nykyään täyttä kuraa.
Näitä virastojen byrokraatteja kyllä riittää tarkkailemaan, mutta minkään valtakunnan moraalia ei ole siinä, että lapsista oikeasti huolehdittaisiin kunnolla. Päivähoidossa tai koulussa.
Ja aina voi ottaa sairausvakuutuksen. Niillä meidänkni lapset on hoidettu. Aina suoraan erikoislääkärille ja aina ns oma lääkäri kännykän päässä.
Sosiaalialan ja koulutusalan työntekijöiden ei tarvitse osata tehdä diagnooseja. Heidä tulee kuitenkin osata ohjata terveydenhuollon palveluihin ja kirjoittaa lausuntoja miksi terveydenhuollon asiantuntijuutta tarvitaan. Erikoislääkäri ei pysty näkemään esim. miten lapsi toimii ryhmässä tai mikä on lapsen todellinen esim. puheen kehityksen tilanne.
Ja herää kysymys, että MIKSI. Ja se kasvatusmaisterikin näkee puheen kehityksen tilanteen. Olen itse kielten maisteri ja voin kyllä kertoa, että se osaaminen on käsittämättömän surkeaa ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?
Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.
Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?
Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.
Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.
Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.
Yrittävät kovasti.
Mitä ihmeen arvokasta tietoa?
Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?
Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.
On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan. Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.
Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin.
tehdäänkö ne lapset nykyään laitoksiin yhteiskunnalle?
Ainakin suurin osa vanhemmista ihan mielellään ottaa tukitoimet vastaan lapselleen .
Normaalit vanhemmat haluavat lapselleen mahdollisimman hyvän koulutuksen ja esim. koulunkäyntiä haittaavien asioiden perkaamista jo hyvissä ajoin päiväkodissa, kun niihin voidaan jo siellä hyvin vaikuttaa.
Normaalit vanhemmat on lapsensa kanssa niin paljon että huomaavat ongelmat ihan itse.
varmasti huomaavatkin, mutta normaalillaan vanhempi ei yksin apua saa lapselleen.
Tietenkin saa. Ja jos ei saa, ei siihen auta se että turhakkeita lisätään tai näiden palkkaa nostetaan.
Silloin pitää korjata sitä avun tarjoajan ongelmia, eikä lisätä jotain ihmemassaa ihan toisaalle.
Susta opettajat on turhakkeita? Kouluissakin avustajat riittäisivät oppimistuloksiin? Ihan uskomatonta toisten dissaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?
Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.
Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?
Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.
Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.
Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.
Yrittävät kovasti.
Mitä ihmeen arvokasta tietoa?
Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?
Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.
On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan. Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.
Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin.
tehdäänkö ne lapset nykyään laitoksiin yhteiskunnalle?
Ainakin suurin osa vanhemmista ihan mielellään ottaa tukitoimet vastaan lapselleen .
Normaalit vanhemmat haluavat lapselleen mahdollisimman hyvän koulutuksen ja esim. koulunkäyntiä haittaavien asioiden perkaamista jo hyvissä ajoin päiväkodissa, kun niihin voidaan jo siellä hyvin vaikuttaa.
Normaalit vanhemmat on lapsensa kanssa niin paljon että huomaavat ongelmat ihan itse.
varmasti huomaavatkin, mutta normaalillaan vanhempi ei yksin apua saa lapselleen.
Tietenkin saa. Ja jos ei saa, ei siihen auta se että turhakkeita lisätään tai näiden palkkaa nostetaan.
Silloin pitää korjata sitä avun tarjoajan ongelmia, eikä lisätä jotain ihmemassaa ihan toisaalle.
Susta opettajat on turhakkeita? Kouluissakin avustajat riittäisivät oppimistuloksiin? Ihan uskomatonta toisten dissaamista.
Opettajat eivät ole turhakkeita koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?
Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.
Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?
Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.
Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.
Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.
Yrittävät kovasti.
Mitä ihmeen arvokasta tietoa?
Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?
Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.
On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan. Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.
Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin.
Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.
No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.
Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.
Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.
Eikä vanhemmat ole tolloja.
Neuvolassa käydään kerran vuodessa ja käynti on max puoli tuntia. Ei mikään ihminen eikä enkeli siinä ajassa havaitse vaikkapa lapsen puheterapian tarvetta. Harva lapsi jännittämiseltään siellä edes puhuu.
Sitä ei ytään auta se, että se terkka on joka kerta eri ja mahdollisimman halpa.
Minä olen molemmille lapsilleni pyytänyt itse lähetteen puheterapiaan, eikä se ollut mikään ongelma.
Oli koko lasten lapsuusajan sama, kokenut, kolmen lapsen äiti terkkana ja hänelle saattoi myös soittaa, jos jokin askarrutti.
Kuitenkin nykyään neuvola myös pyytää ( tai ainakin vielä muutama vuosi sitten, kun olin vielä töissä päiväkodissa) myös päiväkodin lausuntoa tiettyinä ikävuosina. Olikohan tuolloin, että ainakin 4-vuotiaasta.
Ja hienoa, että sinä olet saanut rattaat pyörimään yksinkin.
Mitä tekee ammattiliitot ? Ei mitään.
LAKKOA odotellessa.