Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?

Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.

Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?

Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.

Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.

Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.

Yrittävät kovasti.

Mitä ihmeen arvokasta tietoa?

Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?

Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.

On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan.  Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.

Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin. 

Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.

No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.

Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.

Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.

Eikä vanhemmat ole tolloja.

Neuvolassa käydään kerran vuodessa ja käynti on max puoli tuntia. Ei mikään ihminen eikä enkeli siinä ajassa havaitse vaikkapa lapsen puheterapian tarvetta. Harva lapsi jännittämiseltään siellä edes puhuu. 

Sitä ei ytään auta se, että se terkka on joka kerta eri ja mahdollisimman halpa.

Minä olen molemmille lapsilleni pyytänyt itse lähetteen puheterapiaan, eikä se ollut mikään ongelma.

Oli koko lasten lapsuusajan sama, kokenut, kolmen lapsen äiti terkkana ja hänelle saattoi myös soittaa, jos jokin askarrutti.

Kuitenkin nykyään neuvola myös pyytää ( tai ainakin vielä muutama vuosi sitten, kun olin vielä töissä päiväkodissa) myös päiväkodin lausuntoa tiettyinä ikävuosina. Olikohan tuolloin, että ainakin 4-vuotiaasta.

Ja hienoa, että sinä olet saanut rattaat pyörimään yksinkin. 

Sitä varten että neuvola pyytää jollekulle jotain lausuntoa ei tarvita järkyttävää tarkkailijakaartia tarkkailemaan kaikkia ja raportoimaan ja suunnittelemaan jne koko työaikaansa.

.

Niin, varmasti moni varhaiskasvatuksen ope on samaa mieltä, mutta eivät he voi alkaa valitsemaan niitä töitä mitä haluavat tehdä. Ja mitään kaartiahan siellä nyt ei olekaan.

Millä lailla eivät voi? Kyllähän he nimenomaan on se porukka, jolle sen oman työn kehittäminen kuuluu. Kenelle se muka sitten kuuluisi?

Päiväkotien tekemisiä johtaa varhaiskasvatuslaki. Lait säädetään eduskunnassa. 

Ja ko ammatin korkeasti verovaroin koulutetut erityisasiantuntijatko eivät mitenkään pysty oman alansa lakiin vaikuttamaan? Eivät voi mennä mukaan politiikkaan, eivät koskaan muka anna lausuntoja, heidän oma ammattiliittonsa ei edusta heitä?

Mitä me teemme tällaisilla korkeasti koulutetuilla maistereilla, jos heistä ei ole mihinkään?

Taisi sulla jäädä ihan koulussa jo yhteiskuntaoppi lukematta. 

Ei jäänyt. Nuo juuri on ne keinot, joilla voi vaikuttaa. Miksei ole mitään tehty? Miten te luulette, että lääkärit on saaneet luotua palkkansa ja "huutavna lääkäripulan" jne. Vahvalla yhteiskunnallisella vaikuttamisella ja lobbaamisella.

Lääkärit ovat ajaneet asiaansa toista sataa vuotta. Varhaiskasvatuslaki on vuodelta 2018. Pientä suhteellisuustajua nyt kehiin. 

Varhaiskasvatus on alana niin uusi (vasta tosiaan 3-vuotias) että vähän voisi olla suvaitsevaisuutta sen suhteen, että kaikki ei vielä toimi niin kuin pitäisi. Ette te vaadi varhaiskasvatettavana olevilta 3-vuotiailta lapsiltakaan täydellisyyttä.

Varhaiskasvatus on kyllä reilusti yli satavuotiasta.

Ja kyllä minä odotan, että verovaroillani koulutettu maisteri on osaamiseltaan pätevämpi kuin kolmevuotias.

Sitäpaitsi minua ihmetyttää, että tässä ketjussa on jo haukuttu vanhemmat täysin toopeiksi jotka ei edes huomaa ettei oma lapsi puhu, mutta sitten taas toisaalta juuri vanhempien pitäisi hoitaa ongelmat.

Silloin kun omat lapset olivat tarhassa (2006-2015) niin ei siellä mitään varhaiskasvatusta ollut eikä varhaiskasvattajia. Oli lastenhoitajia ja lastentarhanopettajia ja sinne vietiin lapsi hoitoon. Virikehoitoa oli kotona olevien lasten vanhemmilla mutta ei sitäkään kukaan varhaiskasvatukseksi sanonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?

Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.

Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?

Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.

Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.

Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.

Yrittävät kovasti.

Mitä ihmeen arvokasta tietoa?

Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?

Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.

On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan.  Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.

Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin. 

Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.

No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.

Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.

Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.

Eikä vanhemmat ole tolloja.

Neuvolassa käydään kerran vuodessa ja käynti on max puoli tuntia. Ei mikään ihminen eikä enkeli siinä ajassa havaitse vaikkapa lapsen puheterapian tarvetta. Harva lapsi jännittämiseltään siellä edes puhuu. 

Sitä ei ytään auta se, että se terkka on joka kerta eri ja mahdollisimman halpa.

Minä olen molemmille lapsilleni pyytänyt itse lähetteen puheterapiaan, eikä se ollut mikään ongelma.

Oli koko lasten lapsuusajan sama, kokenut, kolmen lapsen äiti terkkana ja hänelle saattoi myös soittaa, jos jokin askarrutti.

Kuitenkin nykyään neuvola myös pyytää ( tai ainakin vielä muutama vuosi sitten, kun olin vielä töissä päiväkodissa) myös päiväkodin lausuntoa tiettyinä ikävuosina. Olikohan tuolloin, että ainakin 4-vuotiaasta.

Ja hienoa, että sinä olet saanut rattaat pyörimään yksinkin. 

Sitä varten että neuvola pyytää jollekulle jotain lausuntoa ei tarvita järkyttävää tarkkailijakaartia tarkkailemaan kaikkia ja raportoimaan ja suunnittelemaan jne koko työaikaansa.

.

Niin, varmasti moni varhaiskasvatuksen ope on samaa mieltä, mutta eivät he voi alkaa valitsemaan niitä töitä mitä haluavat tehdä. Ja mitään kaartiahan siellä nyt ei olekaan.

Millä lailla eivät voi? Kyllähän he nimenomaan on se porukka, jolle sen oman työn kehittäminen kuuluu. Kenelle se muka sitten kuuluisi?

Päiväkotien tekemisiä johtaa varhaiskasvatuslaki. Lait säädetään eduskunnassa. 

Ja ko ammatin korkeasti verovaroin koulutetut erityisasiantuntijatko eivät mitenkään pysty oman alansa lakiin vaikuttamaan? Eivät voi mennä mukaan politiikkaan, eivät koskaan muka anna lausuntoja, heidän oma ammattiliittonsa ei edusta heitä?

Mitä me teemme tällaisilla korkeasti koulutetuilla maistereilla, jos heistä ei ole mihinkään?

Taisi sulla jäädä ihan koulussa jo yhteiskuntaoppi lukematta. 

Ei jäänyt. Nuo juuri on ne keinot, joilla voi vaikuttaa. Miksei ole mitään tehty? Miten te luulette, että lääkärit on saaneet luotua palkkansa ja "huutavna lääkäripulan" jne. Vahvalla yhteiskunnallisella vaikuttamisella ja lobbaamisella.

Lääkärit ovat ajaneet asiaansa toista sataa vuotta. Varhaiskasvatuslaki on vuodelta 2018. Pientä suhteellisuustajua nyt kehiin. 

Varhaiskasvatus on alana niin uusi (vasta tosiaan 3-vuotias) että vähän voisi olla suvaitsevaisuutta sen suhteen, että kaikki ei vielä toimi niin kuin pitäisi. Ette te vaadi varhaiskasvatettavana olevilta 3-vuotiailta lapsiltakaan täydellisyyttä.

Varhaiskasvatus on kyllä reilusti yli satavuotiasta.

Ja kyllä minä odotan, että verovaroillani koulutettu maisteri on osaamiseltaan pätevämpi kuin kolmevuotias.

Sitäpaitsi minua ihmetyttää, että tässä ketjussa on jo haukuttu vanhemmat täysin toopeiksi jotka ei edes huomaa ettei oma lapsi puhu, mutta sitten taas toisaalta juuri vanhempien pitäisi hoitaa ongelmat.

Silloin kun omat lapset olivat tarhassa (2006-2015) niin ei siellä mitään varhaiskasvatusta ollut eikä varhaiskasvattajia. Oli lastenhoitajia ja lastentarhanopettajia ja sinne vietiin lapsi hoitoon. Virikehoitoa oli kotona olevien lasten vanhemmilla mutta ei sitäkään kukaan varhaiskasvatukseksi sanonut.

Siis kotona olevien vanhempien lapsille...

Tehostetun tuen papereita täyttämään, jos ei osaa kakata pottaan!! Suomi nousuun byrokratialla, joka on kuin Gogolin satiireista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?

Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.

Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?

Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.

Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.

Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.

Yrittävät kovasti.

Mitä ihmeen arvokasta tietoa?

Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?

Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.

On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan.  Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.

Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin. 

Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.

No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.

Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.

Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.

Eikä vanhemmat ole tolloja.

Neuvolassa käydään kerran vuodessa ja käynti on max puoli tuntia. Ei mikään ihminen eikä enkeli siinä ajassa havaitse vaikkapa lapsen puheterapian tarvetta. Harva lapsi jännittämiseltään siellä edes puhuu. 

Sitä ei ytään auta se, että se terkka on joka kerta eri ja mahdollisimman halpa.

Minä olen molemmille lapsilleni pyytänyt itse lähetteen puheterapiaan, eikä se ollut mikään ongelma.

Oli koko lasten lapsuusajan sama, kokenut, kolmen lapsen äiti terkkana ja hänelle saattoi myös soittaa, jos jokin askarrutti.

Kuitenkin nykyään neuvola myös pyytää ( tai ainakin vielä muutama vuosi sitten, kun olin vielä töissä päiväkodissa) myös päiväkodin lausuntoa tiettyinä ikävuosina. Olikohan tuolloin, että ainakin 4-vuotiaasta.

Ja hienoa, että sinä olet saanut rattaat pyörimään yksinkin. 

Sitä varten että neuvola pyytää jollekulle jotain lausuntoa ei tarvita järkyttävää tarkkailijakaartia tarkkailemaan kaikkia ja raportoimaan ja suunnittelemaan jne koko työaikaansa.

.

Niin, varmasti moni varhaiskasvatuksen ope on samaa mieltä, mutta eivät he voi alkaa valitsemaan niitä töitä mitä haluavat tehdä. Ja mitään kaartiahan siellä nyt ei olekaan.

Millä lailla eivät voi? Kyllähän he nimenomaan on se porukka, jolle sen oman työn kehittäminen kuuluu. Kenelle se muka sitten kuuluisi?

Päiväkotien tekemisiä johtaa varhaiskasvatuslaki. Lait säädetään eduskunnassa. 

Ja ko ammatin korkeasti verovaroin koulutetut erityisasiantuntijatko eivät mitenkään pysty oman alansa lakiin vaikuttamaan? Eivät voi mennä mukaan politiikkaan, eivät koskaan muka anna lausuntoja, heidän oma ammattiliittonsa ei edusta heitä?

Mitä me teemme tällaisilla korkeasti koulutetuilla maistereilla, jos heistä ei ole mihinkään?

Taisi sulla jäädä ihan koulussa jo yhteiskuntaoppi lukematta. 

Ei jäänyt. Nuo juuri on ne keinot, joilla voi vaikuttaa. Miksei ole mitään tehty? Miten te luulette, että lääkärit on saaneet luotua palkkansa ja "huutavna lääkäripulan" jne. Vahvalla yhteiskunnallisella vaikuttamisella ja lobbaamisella.

Lääkärit ovat ajaneet asiaansa toista sataa vuotta. Varhaiskasvatuslaki on vuodelta 2018. Pientä suhteellisuustajua nyt kehiin. 

Varhaiskasvatus on alana niin uusi (vasta tosiaan 3-vuotias) että vähän voisi olla suvaitsevaisuutta sen suhteen, että kaikki ei vielä toimi niin kuin pitäisi. Ette te vaadi varhaiskasvatettavana olevilta 3-vuotiailta lapsiltakaan täydellisyyttä.

Varhaiskasvatus on kyllä reilusti yli satavuotiasta.

Ja kyllä minä odotan, että verovaroillani koulutettu maisteri on osaamiseltaan pätevämpi kuin kolmevuotias.

Sitäpaitsi minua ihmetyttää, että tässä ketjussa on jo haukuttu vanhemmat täysin toopeiksi jotka ei edes huomaa ettei oma lapsi puhu, mutta sitten taas toisaalta juuri vanhempien pitäisi hoitaa ongelmat.

Silloin kun omat lapset olivat tarhassa (2006-2015) niin ei siellä mitään varhaiskasvatusta ollut eikä varhaiskasvattajia. Oli lastenhoitajia ja lastentarhanopettajia ja sinne vietiin lapsi hoitoon. Virikehoitoa oli kotona olevien lasten vanhemmilla mutta ei sitäkään kukaan varhaiskasvatukseksi sanonut.

Sanoilla saivartelua.

Eikä sinun lapsesi missään "tarhassa" olleet, vaan päivähoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?

Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.

Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?

Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.

Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.

Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.

Yrittävät kovasti.

Mitä ihmeen arvokasta tietoa?

Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?

Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.

On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan.  Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.

Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin. 

Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.

No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.

Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.

Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.

Eikä vanhemmat ole tolloja.

Neuvolassa käydään kerran vuodessa ja käynti on max puoli tuntia. Ei mikään ihminen eikä enkeli siinä ajassa havaitse vaikkapa lapsen puheterapian tarvetta. Harva lapsi jännittämiseltään siellä edes puhuu. 

Sitä ei ytään auta se, että se terkka on joka kerta eri ja mahdollisimman halpa.

Minä olen molemmille lapsilleni pyytänyt itse lähetteen puheterapiaan, eikä se ollut mikään ongelma.

Oli koko lasten lapsuusajan sama, kokenut, kolmen lapsen äiti terkkana ja hänelle saattoi myös soittaa, jos jokin askarrutti.

Kuitenkin nykyään neuvola myös pyytää ( tai ainakin vielä muutama vuosi sitten, kun olin vielä töissä päiväkodissa) myös päiväkodin lausuntoa tiettyinä ikävuosina. Olikohan tuolloin, että ainakin 4-vuotiaasta.

Ja hienoa, että sinä olet saanut rattaat pyörimään yksinkin. 

Sitä varten että neuvola pyytää jollekulle jotain lausuntoa ei tarvita järkyttävää tarkkailijakaartia tarkkailemaan kaikkia ja raportoimaan ja suunnittelemaan jne koko työaikaansa.

.

Niin, varmasti moni varhaiskasvatuksen ope on samaa mieltä, mutta eivät he voi alkaa valitsemaan niitä töitä mitä haluavat tehdä. Ja mitään kaartiahan siellä nyt ei olekaan.

Millä lailla eivät voi? Kyllähän he nimenomaan on se porukka, jolle sen oman työn kehittäminen kuuluu. Kenelle se muka sitten kuuluisi?

Päiväkotien tekemisiä johtaa varhaiskasvatuslaki. Lait säädetään eduskunnassa. 

Ja ko ammatin korkeasti verovaroin koulutetut erityisasiantuntijatko eivät mitenkään pysty oman alansa lakiin vaikuttamaan? Eivät voi mennä mukaan politiikkaan, eivät koskaan muka anna lausuntoja, heidän oma ammattiliittonsa ei edusta heitä?

Mitä me teemme tällaisilla korkeasti koulutetuilla maistereilla, jos heistä ei ole mihinkään?

Taisi sulla jäädä ihan koulussa jo yhteiskuntaoppi lukematta. 

Ei jäänyt. Nuo juuri on ne keinot, joilla voi vaikuttaa. Miksei ole mitään tehty? Miten te luulette, että lääkärit on saaneet luotua palkkansa ja "huutavna lääkäripulan" jne. Vahvalla yhteiskunnallisella vaikuttamisella ja lobbaamisella.

Lääkärit ovat ajaneet asiaansa toista sataa vuotta. Varhaiskasvatuslaki on vuodelta 2018. Pientä suhteellisuustajua nyt kehiin. 

Varhaiskasvatus on alana niin uusi (vasta tosiaan 3-vuotias) että vähän voisi olla suvaitsevaisuutta sen suhteen, että kaikki ei vielä toimi niin kuin pitäisi. Ette te vaadi varhaiskasvatettavana olevilta 3-vuotiailta lapsiltakaan täydellisyyttä.

Varhaiskasvatus on kyllä reilusti yli satavuotiasta.

Ja kyllä minä odotan, että verovaroillani koulutettu maisteri on osaamiseltaan pätevämpi kuin kolmevuotias.

Sitäpaitsi minua ihmetyttää, että tässä ketjussa on jo haukuttu vanhemmat täysin toopeiksi jotka ei edes huomaa ettei oma lapsi puhu, mutta sitten taas toisaalta juuri vanhempien pitäisi hoitaa ongelmat.

Silloin kun omat lapset olivat tarhassa (2006-2015) niin ei siellä mitään varhaiskasvatusta ollut eikä varhaiskasvattajia. Oli lastenhoitajia ja lastentarhanopettajia ja sinne vietiin lapsi hoitoon. Virikehoitoa oli kotona olevien lasten vanhemmilla mutta ei sitäkään kukaan varhaiskasvatukseksi sanonut.

Mun lapsi oli myös päiväkodissa 2002-2006 ja hänellä kyllä oli siellä lastentarhanopettajat ryhmässä ja saimme esim. viikottain kotiin viikkokirjeen ( taisi aluksi kyllä olla päiväkodin ovessa), jossa kerrottiin mitä seuraavalla viikolla tapahtuu. Lisäksi järjestivät kerran vuodessa nykyistä vasukeskustelua vastaavan keskustelun, sitä ennen saatiin koteihin myös kodin osuus täytettäväksi. En enää muista millä nimellä tuota silloin kutsuttiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?

Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.

Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?

Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.

Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.

Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.

Yrittävät kovasti.

Mitä ihmeen arvokasta tietoa?

Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?

Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.

On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan.  Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.

Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin. 

Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.

No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.

Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.

Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.

Eikä vanhemmat ole tolloja.

Neuvolassa käydään kerran vuodessa ja käynti on max puoli tuntia. Ei mikään ihminen eikä enkeli siinä ajassa havaitse vaikkapa lapsen puheterapian tarvetta. Harva lapsi jännittämiseltään siellä edes puhuu. 

Sitä ei ytään auta se, että se terkka on joka kerta eri ja mahdollisimman halpa.

Minä olen molemmille lapsilleni pyytänyt itse lähetteen puheterapiaan, eikä se ollut mikään ongelma.

Oli koko lasten lapsuusajan sama, kokenut, kolmen lapsen äiti terkkana ja hänelle saattoi myös soittaa, jos jokin askarrutti.

Kuitenkin nykyään neuvola myös pyytää ( tai ainakin vielä muutama vuosi sitten, kun olin vielä töissä päiväkodissa) myös päiväkodin lausuntoa tiettyinä ikävuosina. Olikohan tuolloin, että ainakin 4-vuotiaasta.

Ja hienoa, että sinä olet saanut rattaat pyörimään yksinkin. 

Sitä varten että neuvola pyytää jollekulle jotain lausuntoa ei tarvita järkyttävää tarkkailijakaartia tarkkailemaan kaikkia ja raportoimaan ja suunnittelemaan jne koko työaikaansa.

.

Niin, varmasti moni varhaiskasvatuksen ope on samaa mieltä, mutta eivät he voi alkaa valitsemaan niitä töitä mitä haluavat tehdä. Ja mitään kaartiahan siellä nyt ei olekaan.

Millä lailla eivät voi? Kyllähän he nimenomaan on se porukka, jolle sen oman työn kehittäminen kuuluu. Kenelle se muka sitten kuuluisi?

Päiväkotien tekemisiä johtaa varhaiskasvatuslaki. Lait säädetään eduskunnassa. 

Ja ko ammatin korkeasti verovaroin koulutetut erityisasiantuntijatko eivät mitenkään pysty oman alansa lakiin vaikuttamaan? Eivät voi mennä mukaan politiikkaan, eivät koskaan muka anna lausuntoja, heidän oma ammattiliittonsa ei edusta heitä?

Mitä me teemme tällaisilla korkeasti koulutetuilla maistereilla, jos heistä ei ole mihinkään?

Taisi sulla jäädä ihan koulussa jo yhteiskuntaoppi lukematta. 

Ei jäänyt. Nuo juuri on ne keinot, joilla voi vaikuttaa. Miksei ole mitään tehty? Miten te luulette, että lääkärit on saaneet luotua palkkansa ja "huutavna lääkäripulan" jne. Vahvalla yhteiskunnallisella vaikuttamisella ja lobbaamisella.

Lääkärit ovat ajaneet asiaansa toista sataa vuotta. Varhaiskasvatuslaki on vuodelta 2018. Pientä suhteellisuustajua nyt kehiin. 

Varhaiskasvatus on alana niin uusi (vasta tosiaan 3-vuotias) että vähän voisi olla suvaitsevaisuutta sen suhteen, että kaikki ei vielä toimi niin kuin pitäisi. Ette te vaadi varhaiskasvatettavana olevilta 3-vuotiailta lapsiltakaan täydellisyyttä.

Varhaiskasvatus on kyllä reilusti yli satavuotiasta.

Ja kyllä minä odotan, että verovaroillani koulutettu maisteri on osaamiseltaan pätevämpi kuin kolmevuotias.

Sitäpaitsi minua ihmetyttää, että tässä ketjussa on jo haukuttu vanhemmat täysin toopeiksi jotka ei edes huomaa ettei oma lapsi puhu, mutta sitten taas toisaalta juuri vanhempien pitäisi hoitaa ongelmat.

Silloin kun omat lapset olivat tarhassa (2006-2015) niin ei siellä mitään varhaiskasvatusta ollut eikä varhaiskasvattajia. Oli lastenhoitajia ja lastentarhanopettajia ja sinne vietiin lapsi hoitoon. Virikehoitoa oli kotona olevien lasten vanhemmilla mutta ei sitäkään kukaan varhaiskasvatukseksi sanonut.

Sanoilla saivartelua.

Eikä sinun lapsesi missään "tarhassa" olleet, vaan päivähoidossa.

Ovatko päivähoito ja varhaiskasvatus siis synonyymejä? Jos kerran päivähoito oli varhaiskasvatusta vaikka sitä ei sanottu varhaiskasvatukseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?

Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.

Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?

Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.

Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.

Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.

Yrittävät kovasti.

Mitä ihmeen arvokasta tietoa?

Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?

Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.

On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan.  Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.

Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin. 

Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.

No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.

Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.

Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.

Eikä vanhemmat ole tolloja.

Neuvolassa käydään kerran vuodessa ja käynti on max puoli tuntia. Ei mikään ihminen eikä enkeli siinä ajassa havaitse vaikkapa lapsen puheterapian tarvetta. Harva lapsi jännittämiseltään siellä edes puhuu. 

Sitä ei ytään auta se, että se terkka on joka kerta eri ja mahdollisimman halpa.

Minä olen molemmille lapsilleni pyytänyt itse lähetteen puheterapiaan, eikä se ollut mikään ongelma.

Oli koko lasten lapsuusajan sama, kokenut, kolmen lapsen äiti terkkana ja hänelle saattoi myös soittaa, jos jokin askarrutti.

Kuitenkin nykyään neuvola myös pyytää ( tai ainakin vielä muutama vuosi sitten, kun olin vielä töissä päiväkodissa) myös päiväkodin lausuntoa tiettyinä ikävuosina. Olikohan tuolloin, että ainakin 4-vuotiaasta.

Ja hienoa, että sinä olet saanut rattaat pyörimään yksinkin. 

Sitä varten että neuvola pyytää jollekulle jotain lausuntoa ei tarvita järkyttävää tarkkailijakaartia tarkkailemaan kaikkia ja raportoimaan ja suunnittelemaan jne koko työaikaansa.

.

Niin, varmasti moni varhaiskasvatuksen ope on samaa mieltä, mutta eivät he voi alkaa valitsemaan niitä töitä mitä haluavat tehdä. Ja mitään kaartiahan siellä nyt ei olekaan.

Millä lailla eivät voi? Kyllähän he nimenomaan on se porukka, jolle sen oman työn kehittäminen kuuluu. Kenelle se muka sitten kuuluisi?

Päiväkotien tekemisiä johtaa varhaiskasvatuslaki. Lait säädetään eduskunnassa. 

Ja ko ammatin korkeasti verovaroin koulutetut erityisasiantuntijatko eivät mitenkään pysty oman alansa lakiin vaikuttamaan? Eivät voi mennä mukaan politiikkaan, eivät koskaan muka anna lausuntoja, heidän oma ammattiliittonsa ei edusta heitä?

Mitä me teemme tällaisilla korkeasti koulutetuilla maistereilla, jos heistä ei ole mihinkään?

Taisi sulla jäädä ihan koulussa jo yhteiskuntaoppi lukematta. 

Ei jäänyt. Nuo juuri on ne keinot, joilla voi vaikuttaa. Miksei ole mitään tehty? Miten te luulette, että lääkärit on saaneet luotua palkkansa ja "huutavna lääkäripulan" jne. Vahvalla yhteiskunnallisella vaikuttamisella ja lobbaamisella.

Lääkärit ovat ajaneet asiaansa toista sataa vuotta. Varhaiskasvatuslaki on vuodelta 2018. Pientä suhteellisuustajua nyt kehiin. 

Varhaiskasvatus on alana niin uusi (vasta tosiaan 3-vuotias) että vähän voisi olla suvaitsevaisuutta sen suhteen, että kaikki ei vielä toimi niin kuin pitäisi. Ette te vaadi varhaiskasvatettavana olevilta 3-vuotiailta lapsiltakaan täydellisyyttä.

Varhaiskasvatus on kyllä reilusti yli satavuotiasta.

Ja kyllä minä odotan, että verovaroillani koulutettu maisteri on osaamiseltaan pätevämpi kuin kolmevuotias.

Sitäpaitsi minua ihmetyttää, että tässä ketjussa on jo haukuttu vanhemmat täysin toopeiksi jotka ei edes huomaa ettei oma lapsi puhu, mutta sitten taas toisaalta juuri vanhempien pitäisi hoitaa ongelmat.

Silloin kun omat lapset olivat tarhassa (2006-2015) niin ei siellä mitään varhaiskasvatusta ollut eikä varhaiskasvattajia. Oli lastenhoitajia ja lastentarhanopettajia ja sinne vietiin lapsi hoitoon. Virikehoitoa oli kotona olevien lasten vanhemmilla mutta ei sitäkään kukaan varhaiskasvatukseksi sanonut.

Sanoilla saivartelua.

Eikä sinun lapsesi missään "tarhassa" olleet, vaan päivähoidossa.

Sama asia, nimi vain vaihtunut.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Miksi hoitoalan ongelmia ei saada korjattua ikinä?!? Levitellään vaan käsiä ,että ei voi mitään kun ei ole työntekijöitä/rahaa/osaamista/halua...

Sama asia kuin tehtaassa vain katsottaisiin kun laitteet hajoaa ja leviteltäis käsiä.

Asiat olisi hoidettavissa jos halua löytyy.

Esim. Virike lasten päivät voisi ihan hyvin puolittaa ja muidenkin lasten hoitopäivät voisi mennä huoltajien työvuorolistan mukaan koska ei vaan ole resursseja parempaan.

Virikelapsi on yhdyssana.

Se että se aika käytetään sitten kunkin vanhemman olosuhteiden kyttäämiseen ja lasten hoitoaikojen loputtomaan rukkaamiseen ei ratkaise sitä ongelmaa, että nyt kaikki aika menee papereiden pyörittämiseen. Se vain lisää ongelmaa.

Pitäisi palata päivähoitoon. Siis siihen että lapsia hoidetaan siellä päivän aikana. Pois tästä neropattien kyyläyskehästä, jossa lapsi ja hänen hoitamisensa unohtuu kokonaan.

Viskareissa ja eskareissa sitten alettaisiin panostaa kouluvalmiuksiin, ryhmätaitoihin jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hoitoalan ongelmia ei saada korjattua ikinä?!? Levitellään vaan käsiä ,että ei voi mitään kun ei ole työntekijöitä/rahaa/osaamista/halua...

Sama asia kuin tehtaassa vain katsottaisiin kun laitteet hajoaa ja leviteltäis käsiä.

Asiat olisi hoidettavissa jos halua löytyy.

Esim. Virike lasten päivät voisi ihan hyvin puolittaa ja muidenkin lasten hoitopäivät voisi mennä huoltajien työvuorolistan mukaan koska ei vaan ole resursseja parempaan.

Virikelapsi on yhdyssana.

Se että se aika käytetään sitten kunkin vanhemman olosuhteiden kyttäämiseen ja lasten hoitoaikojen loputtomaan rukkaamiseen ei ratkaise sitä ongelmaa, että nyt kaikki aika menee papereiden pyörittämiseen. Se vain lisää ongelmaa.

Pitäisi palata päivähoitoon. Siis siihen että lapsia hoidetaan siellä päivän aikana. Pois tästä neropattien kyyläyskehästä, jossa lapsi ja hänen hoitamisensa unohtuu kokonaan.

Viskareissa ja eskareissa sitten alettaisiin panostaa kouluvalmiuksiin, ryhmätaitoihin jne.

  Siitä vaan laittamaan kansalaisaloitetta sitten, jos tällainen toivomus on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?

Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.

Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?

Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.

Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.

Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.

Yrittävät kovasti.

Mitä ihmeen arvokasta tietoa?

Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?

Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.

On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan.  Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.

Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin. 

Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.

No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.

Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.

Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.

Eikä vanhemmat ole tolloja.

Neuvolassa käydään kerran vuodessa ja käynti on max puoli tuntia. Ei mikään ihminen eikä enkeli siinä ajassa havaitse vaikkapa lapsen puheterapian tarvetta. Harva lapsi jännittämiseltään siellä edes puhuu. 

Sitä ei ytään auta se, että se terkka on joka kerta eri ja mahdollisimman halpa.

Minä olen molemmille lapsilleni pyytänyt itse lähetteen puheterapiaan, eikä se ollut mikään ongelma.

Oli koko lasten lapsuusajan sama, kokenut, kolmen lapsen äiti terkkana ja hänelle saattoi myös soittaa, jos jokin askarrutti.

Kuitenkin nykyään neuvola myös pyytää ( tai ainakin vielä muutama vuosi sitten, kun olin vielä töissä päiväkodissa) myös päiväkodin lausuntoa tiettyinä ikävuosina. Olikohan tuolloin, että ainakin 4-vuotiaasta.

Ja hienoa, että sinä olet saanut rattaat pyörimään yksinkin. 

Sitä varten että neuvola pyytää jollekulle jotain lausuntoa ei tarvita järkyttävää tarkkailijakaartia tarkkailemaan kaikkia ja raportoimaan ja suunnittelemaan jne koko työaikaansa.

.

Niin, varmasti moni varhaiskasvatuksen ope on samaa mieltä, mutta eivät he voi alkaa valitsemaan niitä töitä mitä haluavat tehdä. Ja mitään kaartiahan siellä nyt ei olekaan.

Millä lailla eivät voi? Kyllähän he nimenomaan on se porukka, jolle sen oman työn kehittäminen kuuluu. Kenelle se muka sitten kuuluisi?

Päiväkotien tekemisiä johtaa varhaiskasvatuslaki. Lait säädetään eduskunnassa. 

Ja ko ammatin korkeasti verovaroin koulutetut erityisasiantuntijatko eivät mitenkään pysty oman alansa lakiin vaikuttamaan? Eivät voi mennä mukaan politiikkaan, eivät koskaan muka anna lausuntoja, heidän oma ammattiliittonsa ei edusta heitä?

Mitä me teemme tällaisilla korkeasti koulutetuilla maistereilla, jos heistä ei ole mihinkään?

Taisi sulla jäädä ihan koulussa jo yhteiskuntaoppi lukematta. 

Ei jäänyt. Nuo juuri on ne keinot, joilla voi vaikuttaa. Miksei ole mitään tehty? Miten te luulette, että lääkärit on saaneet luotua palkkansa ja "huutavna lääkäripulan" jne. Vahvalla yhteiskunnallisella vaikuttamisella ja lobbaamisella.

Lääkärit ovat ajaneet asiaansa toista sataa vuotta. Varhaiskasvatuslaki on vuodelta 2018. Pientä suhteellisuustajua nyt kehiin. 

Varhaiskasvatus on alana niin uusi (vasta tosiaan 3-vuotias) että vähän voisi olla suvaitsevaisuutta sen suhteen, että kaikki ei vielä toimi niin kuin pitäisi. Ette te vaadi varhaiskasvatettavana olevilta 3-vuotiailta lapsiltakaan täydellisyyttä.

Varhaiskasvatus on kyllä reilusti yli satavuotiasta.

Ja kyllä minä odotan, että verovaroillani koulutettu maisteri on osaamiseltaan pätevämpi kuin kolmevuotias.

Sitäpaitsi minua ihmetyttää, että tässä ketjussa on jo haukuttu vanhemmat täysin toopeiksi jotka ei edes huomaa ettei oma lapsi puhu, mutta sitten taas toisaalta juuri vanhempien pitäisi hoitaa ongelmat.

Silloin kun omat lapset olivat tarhassa (2006-2015) niin ei siellä mitään varhaiskasvatusta ollut eikä varhaiskasvattajia. Oli lastenhoitajia ja lastentarhanopettajia ja sinne vietiin lapsi hoitoon. Virikehoitoa oli kotona olevien lasten vanhemmilla mutta ei sitäkään kukaan varhaiskasvatukseksi sanonut.

Sanoilla saivartelua.

Eikä sinun lapsesi missään "tarhassa" olleet, vaan päivähoidossa.

Ovatko päivähoito ja varhaiskasvatus siis synonyymejä? Jos kerran päivähoito oli varhaiskasvatusta vaikka sitä ei sanottu varhaiskasvatukseksi?

Et ole ikinä kuullut, että termit muuttuvat? Tarhasta on tullut päiväkoti jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hoitoalan ongelmia ei saada korjattua ikinä?!? Levitellään vaan käsiä ,että ei voi mitään kun ei ole työntekijöitä/rahaa/osaamista/halua...

Sama asia kuin tehtaassa vain katsottaisiin kun laitteet hajoaa ja leviteltäis käsiä.

Asiat olisi hoidettavissa jos halua löytyy.

Esim. Virike lasten päivät voisi ihan hyvin puolittaa ja muidenkin lasten hoitopäivät voisi mennä huoltajien työvuorolistan mukaan koska ei vaan ole resursseja parempaan.

Virikelapsi on yhdyssana.

Se että se aika käytetään sitten kunkin vanhemman olosuhteiden kyttäämiseen ja lasten hoitoaikojen loputtomaan rukkaamiseen ei ratkaise sitä ongelmaa, että nyt kaikki aika menee papereiden pyörittämiseen. Se vain lisää ongelmaa.

Pitäisi palata päivähoitoon. Siis siihen että lapsia hoidetaan siellä päivän aikana. Pois tästä neropattien kyyläyskehästä, jossa lapsi ja hänen hoitamisensa unohtuu kokonaan.

Viskareissa ja eskareissa sitten alettaisiin panostaa kouluvalmiuksiin, ryhmätaitoihin jne.

Se virikelapsi on siellä päiväkodissa, koska hänellä ei välttämättä ole ainuttakaan lapsikontaktia muuten ja on kohtuutonta riistää lapselta ikätovereiden seura. Hän on siellä esim. puheen tai kielen oppimisen vuoksi. Sen vanhemman asioiden urkkiminen on puhtaasti epäammatillista ja tarpeetonta. lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen oli siitä hoitaja mitä mieltä tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?

Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.

Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?

Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.

Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.

Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.

Yrittävät kovasti.

Mitä ihmeen arvokasta tietoa?

Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?

Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.

On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan.  Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.

Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin. 

Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.

No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.

Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.

Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.

Eikä vanhemmat ole tolloja.

Neuvolassa käydään kerran vuodessa ja käynti on max puoli tuntia. Ei mikään ihminen eikä enkeli siinä ajassa havaitse vaikkapa lapsen puheterapian tarvetta. Harva lapsi jännittämiseltään siellä edes puhuu. 

Sitä ei ytään auta se, että se terkka on joka kerta eri ja mahdollisimman halpa.

Minä olen molemmille lapsilleni pyytänyt itse lähetteen puheterapiaan, eikä se ollut mikään ongelma.

Oli koko lasten lapsuusajan sama, kokenut, kolmen lapsen äiti terkkana ja hänelle saattoi myös soittaa, jos jokin askarrutti.

Kuitenkin nykyään neuvola myös pyytää ( tai ainakin vielä muutama vuosi sitten, kun olin vielä töissä päiväkodissa) myös päiväkodin lausuntoa tiettyinä ikävuosina. Olikohan tuolloin, että ainakin 4-vuotiaasta.

Ja hienoa, että sinä olet saanut rattaat pyörimään yksinkin. 

Sitä varten että neuvola pyytää jollekulle jotain lausuntoa ei tarvita järkyttävää tarkkailijakaartia tarkkailemaan kaikkia ja raportoimaan ja suunnittelemaan jne koko työaikaansa.

.

Niin, varmasti moni varhaiskasvatuksen ope on samaa mieltä, mutta eivät he voi alkaa valitsemaan niitä töitä mitä haluavat tehdä. Ja mitään kaartiahan siellä nyt ei olekaan.

Millä lailla eivät voi? Kyllähän he nimenomaan on se porukka, jolle sen oman työn kehittäminen kuuluu. Kenelle se muka sitten kuuluisi?

Päiväkotien tekemisiä johtaa varhaiskasvatuslaki. Lait säädetään eduskunnassa. 

Ja ko ammatin korkeasti verovaroin koulutetut erityisasiantuntijatko eivät mitenkään pysty oman alansa lakiin vaikuttamaan? Eivät voi mennä mukaan politiikkaan, eivät koskaan muka anna lausuntoja, heidän oma ammattiliittonsa ei edusta heitä?

Mitä me teemme tällaisilla korkeasti koulutetuilla maistereilla, jos heistä ei ole mihinkään?

Taisi sulla jäädä ihan koulussa jo yhteiskuntaoppi lukematta. 

Ei jäänyt. Nuo juuri on ne keinot, joilla voi vaikuttaa. Miksei ole mitään tehty? Miten te luulette, että lääkärit on saaneet luotua palkkansa ja "huutavna lääkäripulan" jne. Vahvalla yhteiskunnallisella vaikuttamisella ja lobbaamisella.

Lääkärit ovat ajaneet asiaansa toista sataa vuotta. Varhaiskasvatuslaki on vuodelta 2018. Pientä suhteellisuustajua nyt kehiin. 

Varhaiskasvatus on alana niin uusi (vasta tosiaan 3-vuotias) että vähän voisi olla suvaitsevaisuutta sen suhteen, että kaikki ei vielä toimi niin kuin pitäisi. Ette te vaadi varhaiskasvatettavana olevilta 3-vuotiailta lapsiltakaan täydellisyyttä.

Varhaiskasvatus on kyllä reilusti yli satavuotiasta.

Ja kyllä minä odotan, että verovaroillani koulutettu maisteri on osaamiseltaan pätevämpi kuin kolmevuotias.

Sitäpaitsi minua ihmetyttää, että tässä ketjussa on jo haukuttu vanhemmat täysin toopeiksi jotka ei edes huomaa ettei oma lapsi puhu, mutta sitten taas toisaalta juuri vanhempien pitäisi hoitaa ongelmat.

Silloin kun omat lapset olivat tarhassa (2006-2015) niin ei siellä mitään varhaiskasvatusta ollut eikä varhaiskasvattajia. Oli lastenhoitajia ja lastentarhanopettajia ja sinne vietiin lapsi hoitoon. Virikehoitoa oli kotona olevien lasten vanhemmilla mutta ei sitäkään kukaan varhaiskasvatukseksi sanonut.

Sanoilla saivartelua.

Eikä sinun lapsesi missään "tarhassa" olleet, vaan päivähoidossa.

Ovatko päivähoito ja varhaiskasvatus siis synonyymejä? Jos kerran päivähoito oli varhaiskasvatusta vaikka sitä ei sanottu varhaiskasvatukseksi?

Et ole ikinä kuullut, että termit muuttuvat? Tarhasta on tullut päiväkoti jne.

Se päiväkotikin alkaa olla vanhentunut termi koska se viittaa päivähoitoon. Varhaiskasvatuksen asiantuntijat puhuvat mieluummin varhaiskasvatusyksiköistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hoitoalan ongelmia ei saada korjattua ikinä?!? Levitellään vaan käsiä ,että ei voi mitään kun ei ole työntekijöitä/rahaa/osaamista/halua...

Sama asia kuin tehtaassa vain katsottaisiin kun laitteet hajoaa ja leviteltäis käsiä.

Asiat olisi hoidettavissa jos halua löytyy.

Esim. Virike lasten päivät voisi ihan hyvin puolittaa ja muidenkin lasten hoitopäivät voisi mennä huoltajien työvuorolistan mukaan koska ei vaan ole resursseja parempaan.

Virikelapsi on yhdyssana.

Se että se aika käytetään sitten kunkin vanhemman olosuhteiden kyttäämiseen ja lasten hoitoaikojen loputtomaan rukkaamiseen ei ratkaise sitä ongelmaa, että nyt kaikki aika menee papereiden pyörittämiseen. Se vain lisää ongelmaa.

Pitäisi palata päivähoitoon. Siis siihen että lapsia hoidetaan siellä päivän aikana. Pois tästä neropattien kyyläyskehästä, jossa lapsi ja hänen hoitamisensa unohtuu kokonaan.

Viskareissa ja eskareissa sitten alettaisiin panostaa kouluvalmiuksiin, ryhmätaitoihin jne.

Se virikelapsi on siellä päiväkodissa, koska hänellä ei välttämättä ole ainuttakaan lapsikontaktia muuten ja on kohtuutonta riistää lapselta ikätovereiden seura. Hän on siellä esim. puheen tai kielen oppimisen vuoksi. Sen vanhemman asioiden urkkiminen on puhtaasti epäammatillista ja tarpeetonta. lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen oli siitä hoitaja mitä mieltä tahansa. 

Niitä lapsikontakteja olisi, jos palattaisiin systeemiin, että vanhempia kannustettaisiin vanhemmuuteen ja sanottaisiin heille, että "hyvin sä vedät".

Sen sijaan että koko ajan haukutaan, syyllistetään, kaikesta marmatetaan ja kaikkea kytätään.

Ja koko ajan pauhattaisiin sen varhaiskasvatuksen autuudesta.

Omalla kuopuksellani oli kielen kehityksen viivettä, koska hän on adoptiolapsi. Se hoitui ihan sillä, että kävin puheterapeutin konsultaatiossa, jossa sain suunlihasten harjoittamiseen hyvät ohjeet, tein kotona sitä jumppaa ja puheterapiaa, luin paljon, käytin jatkuvasti kirjastossa ja lapsi kävi kahdessa harrastuksessa viikottain plus kolmesti viikossa kirkon kerhossa.

Nykyään vanhemmilta viedään koko itseluottamus siitä vanhemmuudesta. En ymmärrä milloin tämä tällaiseksi on mennyt.

Hoitakaa kakaranne itse. Te olette niistä vastuussa tai sitten älkää hankkiko. Kun kaikki pitää saada. Ura ilman häiriöitä ja sitte talvilomat jonne lapset revitään jopa koulusta nykyään mukaan. Turhuuksia!

Vapaa kasvatus ja lastensa kanssa niinkuin teinit riitelevät 0 auktoriteettia omaavat nykyvanhemmat on se todellinen ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hoitoalan ongelmia ei saada korjattua ikinä?!? Levitellään vaan käsiä ,että ei voi mitään kun ei ole työntekijöitä/rahaa/osaamista/halua...

Sama asia kuin tehtaassa vain katsottaisiin kun laitteet hajoaa ja leviteltäis käsiä.

Asiat olisi hoidettavissa jos halua löytyy.

Esim. Virike lasten päivät voisi ihan hyvin puolittaa ja muidenkin lasten hoitopäivät voisi mennä huoltajien työvuorolistan mukaan koska ei vaan ole resursseja parempaan.

Virikelapsi on yhdyssana.

Se että se aika käytetään sitten kunkin vanhemman olosuhteiden kyttäämiseen ja lasten hoitoaikojen loputtomaan rukkaamiseen ei ratkaise sitä ongelmaa, että nyt kaikki aika menee papereiden pyörittämiseen. Se vain lisää ongelmaa.

Pitäisi palata päivähoitoon. Siis siihen että lapsia hoidetaan siellä päivän aikana. Pois tästä neropattien kyyläyskehästä, jossa lapsi ja hänen hoitamisensa unohtuu kokonaan.

Viskareissa ja eskareissa sitten alettaisiin panostaa kouluvalmiuksiin, ryhmätaitoihin jne.

Se virikelapsi on siellä päiväkodissa, koska hänellä ei välttämättä ole ainuttakaan lapsikontaktia muuten ja on kohtuutonta riistää lapselta ikätovereiden seura. Hän on siellä esim. puheen tai kielen oppimisen vuoksi. Sen vanhemman asioiden urkkiminen on puhtaasti epäammatillista ja tarpeetonta. lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen oli siitä hoitaja mitä mieltä tahansa. 

Niitä lapsikontakteja olisi, jos palattaisiin systeemiin, että vanhempia kannustettaisiin vanhemmuuteen ja sanottaisiin heille, että "hyvin sä vedät".

Sen sijaan että koko ajan haukutaan, syyllistetään, kaikesta marmatetaan ja kaikkea kytätään.

Ja koko ajan pauhattaisiin sen varhaiskasvatuksen autuudesta.

Omalla kuopuksellani oli kielen kehityksen viivettä, koska hän on adoptiolapsi. Se hoitui ihan sillä, että kävin puheterapeutin konsultaatiossa, jossa sain suunlihasten harjoittamiseen hyvät ohjeet, tein kotona sitä jumppaa ja puheterapiaa, luin paljon, käytin jatkuvasti kirjastossa ja lapsi kävi kahdessa harrastuksessa viikottain plus kolmesti viikossa kirkon kerhossa.

Nykyään vanhemmilta viedään koko itseluottamus siitä vanhemmuudesta. En ymmärrä milloin tämä tällaiseksi on mennyt.

Miten tämä vanhemman itsetunto-ongelma liittyy mitenkään siihen, että kaikilla lapsilla ei ole lapsikontakteja päiväkodin ulkopuolella. Omani esim. on ainoa lapsi. Suvussa ei ole muita pieniä lapsia. Taloyhtiössä on lapsia, mutta tietenkin he ovat päivät päiväkodissa. Sama leikkipuistoissa, ei ole ketään kuka ei olisi päivähoidossa. Se, että käy kerran viikossa muskarissa puoli tuntia ei ole riittävä lapsiseuran määrä millekään lapselle. Oli minulla uskoa omaan vanhemmuuteeni tai ei, ei vaikuta tähän mitenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hoitoalan ongelmia ei saada korjattua ikinä?!? Levitellään vaan käsiä ,että ei voi mitään kun ei ole työntekijöitä/rahaa/osaamista/halua...

Sama asia kuin tehtaassa vain katsottaisiin kun laitteet hajoaa ja leviteltäis käsiä.

Asiat olisi hoidettavissa jos halua löytyy.

Esim. Virike lasten päivät voisi ihan hyvin puolittaa ja muidenkin lasten hoitopäivät voisi mennä huoltajien työvuorolistan mukaan koska ei vaan ole resursseja parempaan.

Virikelapsi on yhdyssana.

Se että se aika käytetään sitten kunkin vanhemman olosuhteiden kyttäämiseen ja lasten hoitoaikojen loputtomaan rukkaamiseen ei ratkaise sitä ongelmaa, että nyt kaikki aika menee papereiden pyörittämiseen. Se vain lisää ongelmaa.

Pitäisi palata päivähoitoon. Siis siihen että lapsia hoidetaan siellä päivän aikana. Pois tästä neropattien kyyläyskehästä, jossa lapsi ja hänen hoitamisensa unohtuu kokonaan.

Viskareissa ja eskareissa sitten alettaisiin panostaa kouluvalmiuksiin, ryhmätaitoihin jne.

Se virikelapsi on siellä päiväkodissa, koska hänellä ei välttämättä ole ainuttakaan lapsikontaktia muuten ja on kohtuutonta riistää lapselta ikätovereiden seura. Hän on siellä esim. puheen tai kielen oppimisen vuoksi. Sen vanhemman asioiden urkkiminen on puhtaasti epäammatillista ja tarpeetonta. lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen oli siitä hoitaja mitä mieltä tahansa. 

Niitä lapsikontakteja olisi, jos palattaisiin systeemiin, että vanhempia kannustettaisiin vanhemmuuteen ja sanottaisiin heille, että "hyvin sä vedät".

Sen sijaan että koko ajan haukutaan, syyllistetään, kaikesta marmatetaan ja kaikkea kytätään.

Ja koko ajan pauhattaisiin sen varhaiskasvatuksen autuudesta.

Omalla kuopuksellani oli kielen kehityksen viivettä, koska hän on adoptiolapsi. Se hoitui ihan sillä, että kävin puheterapeutin konsultaatiossa, jossa sain suunlihasten harjoittamiseen hyvät ohjeet, tein kotona sitä jumppaa ja puheterapiaa, luin paljon, käytin jatkuvasti kirjastossa ja lapsi kävi kahdessa harrastuksessa viikottain plus kolmesti viikossa kirkon kerhossa.

Nykyään vanhemmilta viedään koko itseluottamus siitä vanhemmuudesta. En ymmärrä milloin tämä tällaiseksi on mennyt.

Varhaiskasvattajana usein törmään lasten vanhempien kasvatuskäytäntöihin. Ja ne ovat monesti tosiaan mallia se, että kun lapsi kipuilee tunnetaitojensa kanssa niin vanhempi reagoi tähän nimittämällä lasta tuhmaksi ja laittamalla lapsen jäähylle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hoitoalan ongelmia ei saada korjattua ikinä?!? Levitellään vaan käsiä ,että ei voi mitään kun ei ole työntekijöitä/rahaa/osaamista/halua...

Sama asia kuin tehtaassa vain katsottaisiin kun laitteet hajoaa ja leviteltäis käsiä.

Asiat olisi hoidettavissa jos halua löytyy.

Esim. Virike lasten päivät voisi ihan hyvin puolittaa ja muidenkin lasten hoitopäivät voisi mennä huoltajien työvuorolistan mukaan koska ei vaan ole resursseja parempaan.

Virikelapsi on yhdyssana.

Se että se aika käytetään sitten kunkin vanhemman olosuhteiden kyttäämiseen ja lasten hoitoaikojen loputtomaan rukkaamiseen ei ratkaise sitä ongelmaa, että nyt kaikki aika menee papereiden pyörittämiseen. Se vain lisää ongelmaa.

Pitäisi palata päivähoitoon. Siis siihen että lapsia hoidetaan siellä päivän aikana. Pois tästä neropattien kyyläyskehästä, jossa lapsi ja hänen hoitamisensa unohtuu kokonaan.

Viskareissa ja eskareissa sitten alettaisiin panostaa kouluvalmiuksiin, ryhmätaitoihin jne.

Se virikelapsi on siellä päiväkodissa, koska hänellä ei välttämättä ole ainuttakaan lapsikontaktia muuten ja on kohtuutonta riistää lapselta ikätovereiden seura. Hän on siellä esim. puheen tai kielen oppimisen vuoksi. Sen vanhemman asioiden urkkiminen on puhtaasti epäammatillista ja tarpeetonta. lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen oli siitä hoitaja mitä mieltä tahansa. 

Niitä lapsikontakteja olisi, jos palattaisiin systeemiin, että vanhempia kannustettaisiin vanhemmuuteen ja sanottaisiin heille, että "hyvin sä vedät".

Sen sijaan että koko ajan haukutaan, syyllistetään, kaikesta marmatetaan ja kaikkea kytätään.

Ja koko ajan pauhattaisiin sen varhaiskasvatuksen autuudesta.

Omalla kuopuksellani oli kielen kehityksen viivettä, koska hän on adoptiolapsi. Se hoitui ihan sillä, että kävin puheterapeutin konsultaatiossa, jossa sain suunlihasten harjoittamiseen hyvät ohjeet, tein kotona sitä jumppaa ja puheterapiaa, luin paljon, käytin jatkuvasti kirjastossa ja lapsi kävi kahdessa harrastuksessa viikottain plus kolmesti viikossa kirkon kerhossa.

Nykyään vanhemmilta viedään koko itseluottamus siitä vanhemmuudesta. En ymmärrä milloin tämä tällaiseksi on mennyt.

Miten tämä vanhemman itsetunto-ongelma liittyy mitenkään siihen, että kaikilla lapsilla ei ole lapsikontakteja päiväkodin ulkopuolella. Omani esim. on ainoa lapsi. Suvussa ei ole muita pieniä lapsia. Taloyhtiössä on lapsia, mutta tietenkin he ovat päivät päiväkodissa. Sama leikkipuistoissa, ei ole ketään kuka ei olisi päivähoidossa. Se, että käy kerran viikossa muskarissa puoli tuntia ei ole riittävä lapsiseuran määrä millekään lapselle. Oli minulla uskoa omaan vanhemmuuteeni tai ei, ei vaikuta tähän mitenkään. 

Se liittyy siten että jos vanhempia rohkaistaisiin vanhemmuuteen, niitä isompia sisaruksia ei vietäisi sinne varhaiskasvstukseen, jolloin kotona hoidettavilla lapsilla olisi kavereita.

Voisi myös palauttaa ne kerhot yms. joissa lapset voisi käydä. Avoimia päiväkoteja, erilaista toimintaa. Puistotätejä, joissa saisi liikuntaa ja kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hoitoalan ongelmia ei saada korjattua ikinä?!? Levitellään vaan käsiä ,että ei voi mitään kun ei ole työntekijöitä/rahaa/osaamista/halua...

Sama asia kuin tehtaassa vain katsottaisiin kun laitteet hajoaa ja leviteltäis käsiä.

Asiat olisi hoidettavissa jos halua löytyy.

Esim. Virike lasten päivät voisi ihan hyvin puolittaa ja muidenkin lasten hoitopäivät voisi mennä huoltajien työvuorolistan mukaan koska ei vaan ole resursseja parempaan.

Virikelapsi on yhdyssana.

Se että se aika käytetään sitten kunkin vanhemman olosuhteiden kyttäämiseen ja lasten hoitoaikojen loputtomaan rukkaamiseen ei ratkaise sitä ongelmaa, että nyt kaikki aika menee papereiden pyörittämiseen. Se vain lisää ongelmaa.

Pitäisi palata päivähoitoon. Siis siihen että lapsia hoidetaan siellä päivän aikana. Pois tästä neropattien kyyläyskehästä, jossa lapsi ja hänen hoitamisensa unohtuu kokonaan.

Viskareissa ja eskareissa sitten alettaisiin panostaa kouluvalmiuksiin, ryhmätaitoihin jne.

Se virikelapsi on siellä päiväkodissa, koska hänellä ei välttämättä ole ainuttakaan lapsikontaktia muuten ja on kohtuutonta riistää lapselta ikätovereiden seura. Hän on siellä esim. puheen tai kielen oppimisen vuoksi. Sen vanhemman asioiden urkkiminen on puhtaasti epäammatillista ja tarpeetonta. lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen oli siitä hoitaja mitä mieltä tahansa. 

Niitä lapsikontakteja olisi, jos palattaisiin systeemiin, että vanhempia kannustettaisiin vanhemmuuteen ja sanottaisiin heille, että "hyvin sä vedät".

Sen sijaan että koko ajan haukutaan, syyllistetään, kaikesta marmatetaan ja kaikkea kytätään.

Ja koko ajan pauhattaisiin sen varhaiskasvatuksen autuudesta.

Omalla kuopuksellani oli kielen kehityksen viivettä, koska hän on adoptiolapsi. Se hoitui ihan sillä, että kävin puheterapeutin konsultaatiossa, jossa sain suunlihasten harjoittamiseen hyvät ohjeet, tein kotona sitä jumppaa ja puheterapiaa, luin paljon, käytin jatkuvasti kirjastossa ja lapsi kävi kahdessa harrastuksessa viikottain plus kolmesti viikossa kirkon kerhossa.

Nykyään vanhemmilta viedään koko itseluottamus siitä vanhemmuudesta. En ymmärrä milloin tämä tällaiseksi on mennyt.

Varhaiskasvattajana usein törmään lasten vanhempien kasvatuskäytäntöihin. Ja ne ovat monesti tosiaan mallia se, että kun lapsi kipuilee tunnetaitojensa kanssa niin vanhempi reagoi tähän nimittämällä lasta tuhmaksi ja laittamalla lapsen jäähylle.

Ja kas, taaaaaas alkoi se vanhempien mollaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Puistotätejä

Siis tarkoitattanet viheralueilla toimivia varhaiskasvattajia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?

Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.

Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?

Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.

Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.

Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.

Yrittävät kovasti.

Mitä ihmeen arvokasta tietoa?

Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?

Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.

On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan.  Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.

Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin. 

Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.

No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.

Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.

Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.

Eikä vanhemmat ole tolloja.

Neuvolassa käydään kerran vuodessa ja käynti on max puoli tuntia. Ei mikään ihminen eikä enkeli siinä ajassa havaitse vaikkapa lapsen puheterapian tarvetta. Harva lapsi jännittämiseltään siellä edes puhuu. 

Sitä ei ytään auta se, että se terkka on joka kerta eri ja mahdollisimman halpa.

Minä olen molemmille lapsilleni pyytänyt itse lähetteen puheterapiaan, eikä se ollut mikään ongelma.

Oli koko lasten lapsuusajan sama, kokenut, kolmen lapsen äiti terkkana ja hänelle saattoi myös soittaa, jos jokin askarrutti.

Kuitenkin nykyään neuvola myös pyytää ( tai ainakin vielä muutama vuosi sitten, kun olin vielä töissä päiväkodissa) myös päiväkodin lausuntoa tiettyinä ikävuosina. Olikohan tuolloin, että ainakin 4-vuotiaasta.

Ja hienoa, että sinä olet saanut rattaat pyörimään yksinkin. 

Sitä varten että neuvola pyytää jollekulle jotain lausuntoa ei tarvita järkyttävää tarkkailijakaartia tarkkailemaan kaikkia ja raportoimaan ja suunnittelemaan jne koko työaikaansa.

.

Niin, varmasti moni varhaiskasvatuksen ope on samaa mieltä, mutta eivät he voi alkaa valitsemaan niitä töitä mitä haluavat tehdä. Ja mitään kaartiahan siellä nyt ei olekaan.

Millä lailla eivät voi? Kyllähän he nimenomaan on se porukka, jolle sen oman työn kehittäminen kuuluu. Kenelle se muka sitten kuuluisi?

Päiväkotien tekemisiä johtaa varhaiskasvatuslaki. Lait säädetään eduskunnassa. 

Ja ko ammatin korkeasti verovaroin koulutetut erityisasiantuntijatko eivät mitenkään pysty oman alansa lakiin vaikuttamaan? Eivät voi mennä mukaan politiikkaan, eivät koskaan muka anna lausuntoja, heidän oma ammattiliittonsa ei edusta heitä?

Mitä me teemme tällaisilla korkeasti koulutetuilla maistereilla, jos heistä ei ole mihinkään?

Taisi sulla jäädä ihan koulussa jo yhteiskuntaoppi lukematta. 

Ei jäänyt. Nuo juuri on ne keinot, joilla voi vaikuttaa. Miksei ole mitään tehty? Miten te luulette, että lääkärit on saaneet luotua palkkansa ja "huutavna lääkäripulan" jne. Vahvalla yhteiskunnallisella vaikuttamisella ja lobbaamisella.

Lääkärit ovat ajaneet asiaansa toista sataa vuotta. Varhaiskasvatuslaki on vuodelta 2018. Pientä suhteellisuustajua nyt kehiin. 

Varhaiskasvatus on alana niin uusi (vasta tosiaan 3-vuotias) että vähän voisi olla suvaitsevaisuutta sen suhteen, että kaikki ei vielä toimi niin kuin pitäisi. Ette te vaadi varhaiskasvatettavana olevilta 3-vuotiailta lapsiltakaan täydellisyyttä.

Varhaiskasvatus on kyllä reilusti yli satavuotiasta.

Ja kyllä minä odotan, että verovaroillani koulutettu maisteri on osaamiseltaan pätevämpi kuin kolmevuotias.

Sitäpaitsi minua ihmetyttää, että tässä ketjussa on jo haukuttu vanhemmat täysin toopeiksi jotka ei edes huomaa ettei oma lapsi puhu, mutta sitten taas toisaalta juuri vanhempien pitäisi hoitaa ongelmat.

Silloin kun omat lapset olivat tarhassa (2006-2015) niin ei siellä mitään varhaiskasvatusta ollut eikä varhaiskasvattajia. Oli lastenhoitajia ja lastentarhanopettajia ja sinne vietiin lapsi hoitoon. Virikehoitoa oli kotona olevien lasten vanhemmilla mutta ei sitäkään kukaan varhaiskasvatukseksi sanonut.

Sanoilla saivartelua.

Eikä sinun lapsesi missään "tarhassa" olleet, vaan päivähoidossa.

Ovatko päivähoito ja varhaiskasvatus siis synonyymejä? Jos kerran päivähoito oli varhaiskasvatusta vaikka sitä ei sanottu varhaiskasvatukseksi?

Et ole ikinä kuullut, että termit muuttuvat? Tarhasta on tullut päiväkoti jne.

Se päiväkotikin alkaa olla vanhentunut termi koska se viittaa päivähoitoon. Varhaiskasvatuksen asiantuntijat puhuvat mieluummin varhaiskasvatusyksiköistä.

Mutta lapset ja vanhemmat päiväkodista ja se on ihan ok.