Varhaiskasvatuksen kertomuksia - alan työntekijöiden hätähuuto resurssipulan ja uupumisien vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?

Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.

Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?

Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.

Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.

Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.

Yrittävät kovasti.

Mitä ihmeen arvokasta tietoa?

Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?

Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.

On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan.  Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.

Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin. 

Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.

No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.

Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.

Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.

Eikä vanhemmat ole tolloja.

Neuvolassa käydään kerran vuodessa ja käynti on max puoli tuntia. Ei mikään ihminen eikä enkeli siinä ajassa havaitse vaikkapa lapsen puheterapian tarvetta. Harva lapsi jännittämiseltään siellä edes puhuu. 

Sitä ei ytään auta se, että se terkka on joka kerta eri ja mahdollisimman halpa.

Minä olen molemmille lapsilleni pyytänyt itse lähetteen puheterapiaan, eikä se ollut mikään ongelma.

Oli koko lasten lapsuusajan sama, kokenut, kolmen lapsen äiti terkkana ja hänelle saattoi myös soittaa, jos jokin askarrutti.

Kuitenkin nykyään neuvola myös pyytää ( tai ainakin vielä muutama vuosi sitten, kun olin vielä töissä päiväkodissa) myös päiväkodin lausuntoa tiettyinä ikävuosina. Olikohan tuolloin, että ainakin 4-vuotiaasta.

Ja hienoa, että sinä olet saanut rattaat pyörimään yksinkin. 

Sitä varten että neuvola pyytää jollekulle jotain lausuntoa ei tarvita järkyttävää tarkkailijakaartia tarkkailemaan kaikkia ja raportoimaan ja suunnittelemaan jne koko työaikaansa.

.

Niin, varmasti moni varhaiskasvatuksen ope on samaa mieltä, mutta eivät he voi alkaa valitsemaan niitä töitä mitä haluavat tehdä. Ja mitään kaartiahan siellä nyt ei olekaan.

Millä lailla eivät voi? Kyllähän he nimenomaan on se porukka, jolle sen oman työn kehittäminen kuuluu. Kenelle se muka sitten kuuluisi?

Päiväkotien tekemisiä johtaa varhaiskasvatuslaki. Lait säädetään eduskunnassa. 

Ja ko ammatin korkeasti verovaroin koulutetut erityisasiantuntijatko eivät mitenkään pysty oman alansa lakiin vaikuttamaan? Eivät voi mennä mukaan politiikkaan, eivät koskaan muka anna lausuntoja, heidän oma ammattiliittonsa ei edusta heitä?

Mitä me teemme tällaisilla korkeasti koulutetuilla maistereilla, jos heistä ei ole mihinkään?

Taisi sulla jäädä ihan koulussa jo yhteiskuntaoppi lukematta. 

Minua uhattiin varoituksella kun kerroin ongelmista vanhemmille. 

Ja mihin tämäkin liittyy? Tää loputon marina, valitus ja uhriutuminen.

Vaikuta asioihin oikeita kanavia pitkin, älä siellä kurapihalla kitise.

Minusta vanhemmalla oli oikeus tietää syy miksi päivän retkelle ei mennä . Ja itse lähdin pois tuosta työstä jo neljä vuotta sitten

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?

Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.

Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?

Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.

Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.

Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.

Yrittävät kovasti.

Mitä ihmeen arvokasta tietoa?

Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?

Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.

On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan.  Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.

Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin. 

Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.

No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.

Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.

Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.

Eikä vanhemmat ole tolloja.

Neuvolassa käydään kerran vuodessa ja käynti on max puoli tuntia. Ei mikään ihminen eikä enkeli siinä ajassa havaitse vaikkapa lapsen puheterapian tarvetta. Harva lapsi jännittämiseltään siellä edes puhuu. 

Sitä ei ytään auta se, että se terkka on joka kerta eri ja mahdollisimman halpa.

Minä olen molemmille lapsilleni pyytänyt itse lähetteen puheterapiaan, eikä se ollut mikään ongelma.

Oli koko lasten lapsuusajan sama, kokenut, kolmen lapsen äiti terkkana ja hänelle saattoi myös soittaa, jos jokin askarrutti.

Kuitenkin nykyään neuvola myös pyytää ( tai ainakin vielä muutama vuosi sitten, kun olin vielä töissä päiväkodissa) myös päiväkodin lausuntoa tiettyinä ikävuosina. Olikohan tuolloin, että ainakin 4-vuotiaasta.

Ja hienoa, että sinä olet saanut rattaat pyörimään yksinkin. 

Sitä varten että neuvola pyytää jollekulle jotain lausuntoa ei tarvita järkyttävää tarkkailijakaartia tarkkailemaan kaikkia ja raportoimaan ja suunnittelemaan jne koko työaikaansa.

.

Niin, varmasti moni varhaiskasvatuksen ope on samaa mieltä, mutta eivät he voi alkaa valitsemaan niitä töitä mitä haluavat tehdä. Ja mitään kaartiahan siellä nyt ei olekaan.

Millä lailla eivät voi? Kyllähän he nimenomaan on se porukka, jolle sen oman työn kehittäminen kuuluu. Kenelle se muka sitten kuuluisi?

Päiväkotien tekemisiä johtaa varhaiskasvatuslaki. Lait säädetään eduskunnassa. 

Ja ko ammatin korkeasti verovaroin koulutetut erityisasiantuntijatko eivät mitenkään pysty oman alansa lakiin vaikuttamaan? Eivät voi mennä mukaan politiikkaan, eivät koskaan muka anna lausuntoja, heidän oma ammattiliittonsa ei edusta heitä?

Mitä me teemme tällaisilla korkeasti koulutetuilla maistereilla, jos heistä ei ole mihinkään?

Taisi sulla jäädä ihan koulussa jo yhteiskuntaoppi lukematta. 

Minua uhattiin varoituksella kun kerroin ongelmista vanhemmille. 

Ja mihin tämäkin liittyy? Tää loputon marina, valitus ja uhriutuminen.

Vaikuta asioihin oikeita kanavia pitkin, älä siellä kurapihalla kitise.

Minusta vanhemmalla oli oikeus tietää syy miksi päivän retkelle ei mennä . Ja itse lähdin pois tuosta työstä jo neljä vuotta sitten

Jaa, sinä olet tämä ketjun kestomarisija. Kyllä on nyt traumatisoinut se yksi retki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?

Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.

Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?

Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.

Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.

Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.

Yrittävät kovasti.

Mitä ihmeen arvokasta tietoa?

Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?

Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.

On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan.  Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.

Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin. 

Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.

No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.

Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.

Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.

Eikä vanhemmat ole tolloja.

Neuvolassa käydään kerran vuodessa ja käynti on max puoli tuntia. Ei mikään ihminen eikä enkeli siinä ajassa havaitse vaikkapa lapsen puheterapian tarvetta. Harva lapsi jännittämiseltään siellä edes puhuu. 

Sitä ei ytään auta se, että se terkka on joka kerta eri ja mahdollisimman halpa.

Minä olen molemmille lapsilleni pyytänyt itse lähetteen puheterapiaan, eikä se ollut mikään ongelma.

Oli koko lasten lapsuusajan sama, kokenut, kolmen lapsen äiti terkkana ja hänelle saattoi myös soittaa, jos jokin askarrutti.

Kuitenkin nykyään neuvola myös pyytää ( tai ainakin vielä muutama vuosi sitten, kun olin vielä töissä päiväkodissa) myös päiväkodin lausuntoa tiettyinä ikävuosina. Olikohan tuolloin, että ainakin 4-vuotiaasta.

Ja hienoa, että sinä olet saanut rattaat pyörimään yksinkin. 

Sitä varten että neuvola pyytää jollekulle jotain lausuntoa ei tarvita järkyttävää tarkkailijakaartia tarkkailemaan kaikkia ja raportoimaan ja suunnittelemaan jne koko työaikaansa.

.

Niin, varmasti moni varhaiskasvatuksen ope on samaa mieltä, mutta eivät he voi alkaa valitsemaan niitä töitä mitä haluavat tehdä. Ja mitään kaartiahan siellä nyt ei olekaan.

Millä lailla eivät voi? Kyllähän he nimenomaan on se porukka, jolle sen oman työn kehittäminen kuuluu. Kenelle se muka sitten kuuluisi?

Hoitajille tietenkin, heillähän mielestään pitää olla samat työtehtävät ja sama palkka, vaikka koulutus on eri. :)

Niin, se koulutus, koulutus. Se tuntuu olevan mahdottoman tärkeä juttu teille.

Ikävä todeta, mutta niin maailma makaa. Lääkärillä on eri koulutus ja palkka kuin sairaanhoitajalla ja sairaanhoitajallakin on eri koulutus ja palkka kuin lähihoitajalla. Ja näin se vaan on joka alalla. Luuletko tosiaan, että millään muulla alalla koulutetumpien silmille hypitään tuolla törkeydellä kuin varhaiskasvatuksessa?

Mitä noilla väkisin väännetyillä hierarkioilla jossain päiväkodeissa tehdään? Sairaalat ja armeijan ymmärrän, en päiväkotia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?

Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.

Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?

Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.

Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.

Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.

Yrittävät kovasti.

Mitä ihmeen arvokasta tietoa?

Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?

Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.

On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan.  Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.

Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin. 

Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.

No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.

Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.

Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.

Eikä vanhemmat ole tolloja.

Neuvolassa käydään kerran vuodessa ja käynti on max puoli tuntia. Ei mikään ihminen eikä enkeli siinä ajassa havaitse vaikkapa lapsen puheterapian tarvetta. Harva lapsi jännittämiseltään siellä edes puhuu. 

Sitä ei ytään auta se, että se terkka on joka kerta eri ja mahdollisimman halpa.

Minä olen molemmille lapsilleni pyytänyt itse lähetteen puheterapiaan, eikä se ollut mikään ongelma.

Oli koko lasten lapsuusajan sama, kokenut, kolmen lapsen äiti terkkana ja hänelle saattoi myös soittaa, jos jokin askarrutti.

Kuitenkin nykyään neuvola myös pyytää ( tai ainakin vielä muutama vuosi sitten, kun olin vielä töissä päiväkodissa) myös päiväkodin lausuntoa tiettyinä ikävuosina. Olikohan tuolloin, että ainakin 4-vuotiaasta.

Ja hienoa, että sinä olet saanut rattaat pyörimään yksinkin. 

Sitä varten että neuvola pyytää jollekulle jotain lausuntoa ei tarvita järkyttävää tarkkailijakaartia tarkkailemaan kaikkia ja raportoimaan ja suunnittelemaan jne koko työaikaansa.

.

Niin, varmasti moni varhaiskasvatuksen ope on samaa mieltä, mutta eivät he voi alkaa valitsemaan niitä töitä mitä haluavat tehdä. Ja mitään kaartiahan siellä nyt ei olekaan.

Millä lailla eivät voi? Kyllähän he nimenomaan on se porukka, jolle sen oman työn kehittäminen kuuluu. Kenelle se muka sitten kuuluisi?

Hoitajille tietenkin, heillähän mielestään pitää olla samat työtehtävät ja sama palkka, vaikka koulutus on eri. :)

Niin, se koulutus, koulutus. Se tuntuu olevan mahdottoman tärkeä juttu teille.

Ikävä todeta, mutta niin maailma makaa. Lääkärillä on eri koulutus ja palkka kuin sairaanhoitajalla ja sairaanhoitajallakin on eri koulutus ja palkka kuin lähihoitajalla. Ja näin se vaan on joka alalla. Luuletko tosiaan, että millään muulla alalla koulutetumpien silmille hypitään tuolla törkeydellä kuin varhaiskasvatuksessa?

Itse ainakin entisenä lastenhoitajana, pidin todella ala-arvoisena  sitä kuinka huono palkka ( ainakin aloittavalla) varhaiskasvatuksenopettajilla oli. 

Haluaisitteko te varhaiskasvattajat siis paluuta vanhaan? Että olisitte taas vaan päivähoitajia? Vai mistä tämä valitus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?

Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.

Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?

Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.

Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.

Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.

Yrittävät kovasti.

Mitä ihmeen arvokasta tietoa?

Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?

Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.

On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan.  Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.

Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin. 

Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.

No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.

Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.

Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.

Eikä vanhemmat ole tolloja.

Neuvolassa käydään kerran vuodessa ja käynti on max puoli tuntia. Ei mikään ihminen eikä enkeli siinä ajassa havaitse vaikkapa lapsen puheterapian tarvetta. Harva lapsi jännittämiseltään siellä edes puhuu. 

Sitä ei ytään auta se, että se terkka on joka kerta eri ja mahdollisimman halpa.

Minä olen molemmille lapsilleni pyytänyt itse lähetteen puheterapiaan, eikä se ollut mikään ongelma.

Oli koko lasten lapsuusajan sama, kokenut, kolmen lapsen äiti terkkana ja hänelle saattoi myös soittaa, jos jokin askarrutti.

Kuitenkin nykyään neuvola myös pyytää ( tai ainakin vielä muutama vuosi sitten, kun olin vielä töissä päiväkodissa) myös päiväkodin lausuntoa tiettyinä ikävuosina. Olikohan tuolloin, että ainakin 4-vuotiaasta.

Ja hienoa, että sinä olet saanut rattaat pyörimään yksinkin. 

Sitä varten että neuvola pyytää jollekulle jotain lausuntoa ei tarvita järkyttävää tarkkailijakaartia tarkkailemaan kaikkia ja raportoimaan ja suunnittelemaan jne koko työaikaansa.

.

Niin, varmasti moni varhaiskasvatuksen ope on samaa mieltä, mutta eivät he voi alkaa valitsemaan niitä töitä mitä haluavat tehdä. Ja mitään kaartiahan siellä nyt ei olekaan.

Millä lailla eivät voi? Kyllähän he nimenomaan on se porukka, jolle sen oman työn kehittäminen kuuluu. Kenelle se muka sitten kuuluisi?

Päiväkotien tekemisiä johtaa varhaiskasvatuslaki. Lait säädetään eduskunnassa. 

Ja ko ammatin korkeasti verovaroin koulutetut erityisasiantuntijatko eivät mitenkään pysty oman alansa lakiin vaikuttamaan? Eivät voi mennä mukaan politiikkaan, eivät koskaan muka anna lausuntoja, heidän oma ammattiliittonsa ei edusta heitä?

Mitä me teemme tällaisilla korkeasti koulutetuilla maistereilla, jos heistä ei ole mihinkään?

Taisi sulla jäädä ihan koulussa jo yhteiskuntaoppi lukematta. 

Minua uhattiin varoituksella kun kerroin ongelmista vanhemmille. 

Ja mihin tämäkin liittyy? Tää loputon marina, valitus ja uhriutuminen.

Vaikuta asioihin oikeita kanavia pitkin, älä siellä kurapihalla kitise.

Minusta vanhemmalla oli oikeus tietää syy miksi päivän retkelle ei mennä . Ja itse lähdin pois tuosta työstä jo neljä vuotta sitten

Jaa, sinä olet tämä ketjun kestomarisija. Kyllä on nyt traumatisoinut se yksi retki.

  Kyllä, olet lukenut ketjua tarkasti. Kerroin aiemminkin tuosta epäkohdasta, että vanhemmille siloitellaan asioita ja mainitsin siinä esimerkkinä tämän retken. Mutta se ei tietenkään ole ainoa asia jossa silotellaan, vaan lähes kaikessa muussakin. Vaikka varmaan juuri henkilöstön ja vanhempien yhteistyöllä asioihin lasten parhaaksi saataisiin muutosta.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitteko te varhaiskasvattajat siis paluuta vanhaan? Että olisitte taas vaan päivähoitajia? Vai mistä tämä valitus?

Ei, vaan resursseja työn hoitamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitteko te varhaiskasvattajat siis paluuta vanhaan? Että olisitte taas vaan päivähoitajia? Vai mistä tämä valitus?

Ei, vaan resursseja työn hoitamiseen. 

Kun me emme halua maksaa teille siitä paperien pyörittämisestä ja tyhjästä pätemisestä. Me haluamme että lapset hoidetaan kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitteko te varhaiskasvattajat siis paluuta vanhaan? Että olisitte taas vaan päivähoitajia? Vai mistä tämä valitus?

Mitä ihmeen ”vaan päivähoitajia”?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitteko te varhaiskasvattajat siis paluuta vanhaan? Että olisitte taas vaan päivähoitajia? Vai mistä tämä valitus?

Ei, vaan resursseja työn hoitamiseen. 

Kun me emme halua maksaa teille siitä paperien pyörittämisestä ja tyhjästä pätemisestä. Me haluamme että lapset hoidetaan kunnolla.

Sitä minäkin haluaisin 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?

Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.

Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?

Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.

Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.

Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.

Yrittävät kovasti.

Mitä ihmeen arvokasta tietoa?

Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?

Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.

On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan.  Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.

Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin. 

Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.

No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.

Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.

Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.

Eikä vanhemmat ole tolloja.

Neuvolassa käydään kerran vuodessa ja käynti on max puoli tuntia. Ei mikään ihminen eikä enkeli siinä ajassa havaitse vaikkapa lapsen puheterapian tarvetta. Harva lapsi jännittämiseltään siellä edes puhuu. 

Sitä ei ytään auta se, että se terkka on joka kerta eri ja mahdollisimman halpa.

Minä olen molemmille lapsilleni pyytänyt itse lähetteen puheterapiaan, eikä se ollut mikään ongelma.

Oli koko lasten lapsuusajan sama, kokenut, kolmen lapsen äiti terkkana ja hänelle saattoi myös soittaa, jos jokin askarrutti.

Kuitenkin nykyään neuvola myös pyytää ( tai ainakin vielä muutama vuosi sitten, kun olin vielä töissä päiväkodissa) myös päiväkodin lausuntoa tiettyinä ikävuosina. Olikohan tuolloin, että ainakin 4-vuotiaasta.

Ja hienoa, että sinä olet saanut rattaat pyörimään yksinkin. 

Sitä varten että neuvola pyytää jollekulle jotain lausuntoa ei tarvita järkyttävää tarkkailijakaartia tarkkailemaan kaikkia ja raportoimaan ja suunnittelemaan jne koko työaikaansa.

.

Niin, varmasti moni varhaiskasvatuksen ope on samaa mieltä, mutta eivät he voi alkaa valitsemaan niitä töitä mitä haluavat tehdä. Ja mitään kaartiahan siellä nyt ei olekaan.

Millä lailla eivät voi? Kyllähän he nimenomaan on se porukka, jolle sen oman työn kehittäminen kuuluu. Kenelle se muka sitten kuuluisi?

Päiväkotien tekemisiä johtaa varhaiskasvatuslaki. Lait säädetään eduskunnassa. 

Ja ko ammatin korkeasti verovaroin koulutetut erityisasiantuntijatko eivät mitenkään pysty oman alansa lakiin vaikuttamaan? Eivät voi mennä mukaan politiikkaan, eivät koskaan muka anna lausuntoja, heidän oma ammattiliittonsa ei edusta heitä?

Mitä me teemme tällaisilla korkeasti koulutetuilla maistereilla, jos heistä ei ole mihinkään?

Taisi sulla jäädä ihan koulussa jo yhteiskuntaoppi lukematta. 

Ei jäänyt. Nuo juuri on ne keinot, joilla voi vaikuttaa. Miksei ole mitään tehty? Miten te luulette, että lääkärit on saaneet luotua palkkansa ja "huutavna lääkäripulan" jne. Vahvalla yhteiskunnallisella vaikuttamisella ja lobbaamisella.

Lääkärit ovat ajaneet asiaansa toista sataa vuotta. Varhaiskasvatuslaki on vuodelta 2018. Pientä suhteellisuustajua nyt kehiin. 

Varhaiskasvatus on alana niin uusi (vasta tosiaan 3-vuotias) että vähän voisi olla suvaitsevaisuutta sen suhteen, että kaikki ei vielä toimi niin kuin pitäisi. Ette te vaadi varhaiskasvatettavana olevilta 3-vuotiailta lapsiltakaan täydellisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitteko te varhaiskasvattajat siis paluuta vanhaan? Että olisitte taas vaan päivähoitajia? Vai mistä tämä valitus?

Mitä ihmeen ”vaan päivähoitajia”?

Siis ennen kun ei ollut varhaiskasvatusta vaan homman nimi oli hoitaa lapsia näiden vanhempien työpäivän ajan. Eli tarjota eräänlainen kodin korvike päiväsajaksi mistä tulee nimi päiväkoti jota yhä käytetään varhaiskasvatuksen toimipisteistä.

Omasta palkasta ja työoloista valittaminen on vähän naurettavaa, sillä ne ovat ammatinvalinnallinen kysymys. Se on varmaa että palkkaukselle ei tapahdu mitään niin kauan kuin homma vielä jotenkin pyörii. Rahalle riittää tarvitsijoita ja poliitikkojen logiikka ei toimi niin että resursseja siirrettäisiin sinne missä kulissit pysyvät vielä pystyssä.

Jokaisella varhaiskasvattajalla on oikeus tehdä omat päätöksensä.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodeissa pitäisi selkeyttää työnkuvia ja roolituksia. Nyt tilanne on, että opettajalla on opetusvastuu ryhmästään, mutta hoitajat nokkivat jatkuvasti, kun opettaja ei ole samaan aikaan tekemässä hoitajien työtä. Ei sellaista tilannetta voi olla ilman, että hoitajat palavat loppuun. Opettajille selkeästi erillinen työnkuva, johon ei kuulu pyllyn pyyhintä ja sitten riittävästi hoitajia tekemään noita töitä. Opettajia puuttuu pelkästään Helsingistä 750. Palkankorotus lienee ainoa tapa houkutella heitä. Pidemmällä tähtäyksellä koulutuspaikkoja pitää lisätä. Helsinki on aiemmin nostanut myös muiden akateemisten työvoimapula-alojen palkkoja kuten lääkäreiden ja sosiaalityöntekijöiden, miksi varhaiskasvatuksen palkkoja ei voisi nostaa myös. Ovathan nuo aika häpeällisellä tasolla akateemisten palkoiksi. 

Ongelma on siinä että vakahoitajille annetaan koulutuksessa ymmärtää, että he opettavat ja myös suunnittelevat opetusta. Vakahoitajien koulutuksessa ei ole varsinaisen hoitamisen opettamista kuin murto-osa vaikka työelämässä se on päätoimenkuva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?

Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.

Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?

Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.

Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.

Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.

Yrittävät kovasti.

Mitä ihmeen arvokasta tietoa?

Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?

Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.

On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan.  Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.

Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin. 

Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.

No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.

Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.

Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.

Eikä vanhemmat ole tolloja.

Neuvolassa käydään kerran vuodessa ja käynti on max puoli tuntia. Ei mikään ihminen eikä enkeli siinä ajassa havaitse vaikkapa lapsen puheterapian tarvetta. Harva lapsi jännittämiseltään siellä edes puhuu. 

Sitä ei ytään auta se, että se terkka on joka kerta eri ja mahdollisimman halpa.

Minä olen molemmille lapsilleni pyytänyt itse lähetteen puheterapiaan, eikä se ollut mikään ongelma.

Oli koko lasten lapsuusajan sama, kokenut, kolmen lapsen äiti terkkana ja hänelle saattoi myös soittaa, jos jokin askarrutti.

Kuitenkin nykyään neuvola myös pyytää ( tai ainakin vielä muutama vuosi sitten, kun olin vielä töissä päiväkodissa) myös päiväkodin lausuntoa tiettyinä ikävuosina. Olikohan tuolloin, että ainakin 4-vuotiaasta.

Ja hienoa, että sinä olet saanut rattaat pyörimään yksinkin. 

Sitä varten että neuvola pyytää jollekulle jotain lausuntoa ei tarvita järkyttävää tarkkailijakaartia tarkkailemaan kaikkia ja raportoimaan ja suunnittelemaan jne koko työaikaansa.

.

Niin, varmasti moni varhaiskasvatuksen ope on samaa mieltä, mutta eivät he voi alkaa valitsemaan niitä töitä mitä haluavat tehdä. Ja mitään kaartiahan siellä nyt ei olekaan.

Millä lailla eivät voi? Kyllähän he nimenomaan on se porukka, jolle sen oman työn kehittäminen kuuluu. Kenelle se muka sitten kuuluisi?

Päiväkotien tekemisiä johtaa varhaiskasvatuslaki. Lait säädetään eduskunnassa. 

Ja ko ammatin korkeasti verovaroin koulutetut erityisasiantuntijatko eivät mitenkään pysty oman alansa lakiin vaikuttamaan? Eivät voi mennä mukaan politiikkaan, eivät koskaan muka anna lausuntoja, heidän oma ammattiliittonsa ei edusta heitä?

Mitä me teemme tällaisilla korkeasti koulutetuilla maistereilla, jos heistä ei ole mihinkään?

Taisi sulla jäädä ihan koulussa jo yhteiskuntaoppi lukematta. 

Ei jäänyt. Nuo juuri on ne keinot, joilla voi vaikuttaa. Miksei ole mitään tehty? Miten te luulette, että lääkärit on saaneet luotua palkkansa ja "huutavna lääkäripulan" jne. Vahvalla yhteiskunnallisella vaikuttamisella ja lobbaamisella.

Lääkärit ovat ajaneet asiaansa toista sataa vuotta. Varhaiskasvatuslaki on vuodelta 2018. Pientä suhteellisuustajua nyt kehiin. 

Varhaiskasvatus on alana niin uusi (vasta tosiaan 3-vuotias) että vähän voisi olla suvaitsevaisuutta sen suhteen, että kaikki ei vielä toimi niin kuin pitäisi. Ette te vaadi varhaiskasvatettavana olevilta 3-vuotiailta lapsiltakaan täydellisyyttä.

Varhaiskasvatus on kyllä reilusti yli satavuotiasta.

Ja kyllä minä odotan, että verovaroillani koulutettu maisteri on osaamiseltaan pätevämpi kuin kolmevuotias.

Sitäpaitsi minua ihmetyttää, että tässä ketjussa on jo haukuttu vanhemmat täysin toopeiksi jotka ei edes huomaa ettei oma lapsi puhu, mutta sitten taas toisaalta juuri vanhempien pitäisi hoitaa ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä on keksitty kaikki tämä jonninjoutava paperinpyöritys ja lasten tarkkailu ja arviointi?

Ihan kuin ne lapset ei enää olisikaan päivähoidossa vaan jossakin lastensuojelun esikartoituksessa, joka kestää vuosikausia.

Millä ihmeen ammattitaidolla siellä näitä lapsia tarkkaillaan, arvioidaan ja diagnosoidaan? Ja miksi?

Päiväkodin työntekijät eivät tee diagnoseja.

Ja miksi, siksi, että näin esim. neuvola ja koulu saavat arvokasta tietoa lapsista ja jos joskus jotain havaitaan niin siihen on paljon helpompi lähteä hakemaan tukea lapselle. Havainnointia tehdään myös siksi, että huomataan esimerkiksi se mikä ryhmässä milläkin hetkellä on tärkeää.

Mikään uusi juttu varhaiskasvatussuunnitelma ei ole, vaikka tässäkin keskustelussa moni niin tuntuu luulevan.

Yrittävät kovasti.

Mitä ihmeen arvokasta tietoa?

Ja miksi lähdetään siitä että VANHEMMAT, neuvola tai koulu tarvitsisi mitään "arvokasta tietoa" sieltä päivähoidosta?

Ja mitä se "arvokas tieto" käytännössä sitten siellä koulussa "auttaa"? Lapsella on leima, muttei mitään muuta tapahdu. Siellä hän on joka tapauksessa perusluokassa heitteillä ihna niinkuin kaikki muutkin.

On ihan tutkittua, että sitä parempia tuloksia saadaan, mitä nopeammin puututaan. Jos on esim. kielenkehityksen häiriöitä, sitä parempia tuloksia saadaan mitä nopeammin asia havaitaan.  Koulutettu ihminen osaa myöskin tukea niitä osa-alueita, joissa apua kaivataan ja usein lapsi vähän vieraamman kanssa tekee mieluummin noita harjoituksia kuin perheenjäsenen.

Mutta juuri siksi, että nämäkin asiat toteutuisivat paremmin päiväkodeissa olemassa siitä muusta toiminnasta pois, sitä lisähenkilökuntaa kaivattaisiin. 

Yleensä kaikenlaiset häiriöt ja kehitysviivästymät yms. on sellaisia että kuka tahansa ne kyllä huomaa, ei siihen tarvi korkeakoulutusta tai vuosikausien kyttäämistä. Tuo ajatus että vaka-opettajilla olisi kyky havaita jotain sellaista mitä muut ei muka huomaa saattaa johtaa siihen että väkisin sitten etsitään vikoja lapsista. Ei onneksi koske kaikkia mutta joillain tuntuu olevan kiinnostusta vain turhaan spekuloimiseen ja pätemiseen eikä siihen varsinaiseen kasvatustyöhön.

No itseasiassa nykyään on todella yleistä, että jopa neuvolassa ei olla huolissaan, vaikka lapsi ei 2,5-vuotiaana osaisi puhua sanaakaan. Vanhemmat eivät välttämättä tiedä, kuinka laaja tuon ikäisen sanavaraston kuuluisi olla, tai ymmärtävät lapsensa elekieltä ja ääntelyä niin hyvin, etteivät kiinnitä asiaan huomiota. Minä olen varhaiskasvatuksen työntekijänä viime vuosina ollut usein tilanteessa, jossa olen ohjannut vanhempia pyytämään neuvolasta arvion puheterapeutille ja joka ikinen kerta on terapialle ollut tarvetta.

Päiväkodissa ei tarvitse etsimällä etsiä vikoja lapsista, mutta kun niitä lapsia tulee kohdanneeksi kymmeniä yhden vuoden aikana, alkaa vuosien työkokemuksella huomata nopeasti joukosta ne lapset, joilla on jotain tuen tarvetta. Ja tällä en tarkoita sitä, etteikö jokainen lapsi saisi kehittyä omaan tahtiinsa, tai että kaikkien pitäisi oppia kaikki asiat saman ikäisinä, tai muuten jäävät "seulassa" kiinni. Puhun nyt niistä lapsista, jotka saavat jonkun (sairaalan tutkimusjaksolla arvioidun) diagnoosin ennen kouluikää.

Tämä ei ole päivähoidon ongelma ollenkaan vaan se että neuvolat on säästetty olemattomiin. Palautetaan vanha systeemi jossa terkat on pysyviä ja pitkäaikaisia niin ei tarvitse sitten maistereiden pihalla tarkkailla lasten puhetta, kun sitä tarkkaillaan asianmukaisesti neuvolassa.

Eikä vanhemmat ole tolloja.

Neuvolassa käydään kerran vuodessa ja käynti on max puoli tuntia. Ei mikään ihminen eikä enkeli siinä ajassa havaitse vaikkapa lapsen puheterapian tarvetta. Harva lapsi jännittämiseltään siellä edes puhuu. 

Sitä ei ytään auta se, että se terkka on joka kerta eri ja mahdollisimman halpa.

Minä olen molemmille lapsilleni pyytänyt itse lähetteen puheterapiaan, eikä se ollut mikään ongelma.

Oli koko lasten lapsuusajan sama, kokenut, kolmen lapsen äiti terkkana ja hänelle saattoi myös soittaa, jos jokin askarrutti.

Kuitenkin nykyään neuvola myös pyytää ( tai ainakin vielä muutama vuosi sitten, kun olin vielä töissä päiväkodissa) myös päiväkodin lausuntoa tiettyinä ikävuosina. Olikohan tuolloin, että ainakin 4-vuotiaasta.

Ja hienoa, että sinä olet saanut rattaat pyörimään yksinkin. 

Sitä varten että neuvola pyytää jollekulle jotain lausuntoa ei tarvita järkyttävää tarkkailijakaartia tarkkailemaan kaikkia ja raportoimaan ja suunnittelemaan jne koko työaikaansa.

.

Niin, varmasti moni varhaiskasvatuksen ope on samaa mieltä, mutta eivät he voi alkaa valitsemaan niitä töitä mitä haluavat tehdä. Ja mitään kaartiahan siellä nyt ei olekaan.

Millä lailla eivät voi? Kyllähän he nimenomaan on se porukka, jolle sen oman työn kehittäminen kuuluu. Kenelle se muka sitten kuuluisi?

Päiväkotien tekemisiä johtaa varhaiskasvatuslaki. Lait säädetään eduskunnassa. 

Ja ko ammatin korkeasti verovaroin koulutetut erityisasiantuntijatko eivät mitenkään pysty oman alansa lakiin vaikuttamaan? Eivät voi mennä mukaan politiikkaan, eivät koskaan muka anna lausuntoja, heidän oma ammattiliittonsa ei edusta heitä?

Mitä me teemme tällaisilla korkeasti koulutetuilla maistereilla, jos heistä ei ole mihinkään?

Taisi sulla jäädä ihan koulussa jo yhteiskuntaoppi lukematta. 

Minua uhattiin varoituksella kun kerroin ongelmista vanhemmille. 

Ja mihin tämäkin liittyy? Tää loputon marina, valitus ja uhriutuminen.

Vaikuta asioihin oikeita kanavia pitkin, älä siellä kurapihalla kitise.

Minusta vanhemmalla oli oikeus tietää syy miksi päivän retkelle ei mennä . Ja itse lähdin pois tuosta työstä jo neljä vuotta sitten

Jaa, sinä olet tämä ketjun kestomarisija. Kyllä on nyt traumatisoinut se yksi retki.

  Kyllä, olet lukenut ketjua tarkasti. Kerroin aiemminkin tuosta epäkohdasta, että vanhemmille siloitellaan asioita ja mainitsin siinä esimerkkinä tämän retken. Mutta se ei tietenkään ole ainoa asia jossa silotellaan, vaan lähes kaikessa muussakin. Vaikka varmaan juuri henkilöstön ja vanhempien yhteistyöllä asioihin lasten parhaaksi saataisiin muutosta.

No oman lapsen päiväkodissa on sanottu suoraan, että retki peruuntuu, kun ei ole riittävästi sijaisia tai pelkästään sijaisia, mikä korona-aikaan on hyvin yleistä näin Helsingissä. Mitä ihmettä reaktiota se minuun vanhempana pitäisi saada aikaan? Pahoittelin tilannettä, että onpa tylsää ja se siitä. 

Ettekö te hoitajat tajua, että ainoa tapa nostaa palkkoja on korostaa sitä osaamista ja koulutusta. Jos siellä päiväkodissa ollaan pelkillä lähärin papereilla, niin ei siitä kukaan ala maksaa korotettuina veroprosentteina. Jos siellä tehdään aidosti opetusta ja sitä johdetaan akateemisesti, niin sen hinnan hyväksyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitteko te varhaiskasvattajat siis paluuta vanhaan? Että olisitte taas vaan päivähoitajia? Vai mistä tämä valitus?

Mitä ihmeen ”vaan päivähoitajia”?

Siis ennen kun ei ollut varhaiskasvatusta vaan homman nimi oli hoitaa lapsia näiden vanhempien työpäivän ajan. Eli tarjota eräänlainen kodin korvike päiväsajaksi mistä tulee nimi päiväkoti jota yhä käytetään varhaiskasvatuksen toimipisteistä.

Tuohan kuulostaa ihanalta.

Miksi hoitoalan ongelmia ei saada korjattua ikinä?!? Levitellään vaan käsiä ,että ei voi mitään kun ei ole työntekijöitä/rahaa/osaamista/halua...

Sama asia kuin tehtaassa vain katsottaisiin kun laitteet hajoaa ja leviteltäis käsiä.

Asiat olisi hoidettavissa jos halua löytyy.

Esim. Virike lasten päivät voisi ihan hyvin puolittaa ja muidenkin lasten hoitopäivät voisi mennä huoltajien työvuorolistan mukaan koska ei vaan ole resursseja parempaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitteko te varhaiskasvattajat siis paluuta vanhaan? Että olisitte taas vaan päivähoitajia? Vai mistä tämä valitus?

Mitä ihmeen ”vaan päivähoitajia”?

Siis ennen kun ei ollut varhaiskasvatusta vaan homman nimi oli hoitaa lapsia näiden vanhempien työpäivän ajan. Eli tarjota eräänlainen kodin korvike päiväsajaksi mistä tulee nimi päiväkoti jota yhä käytetään varhaiskasvatuksen toimipisteistä.

Tuohan kuulostaa ihanalta.

Tosin silloinkin toimintaa ohjasi päivähoitolaki, joka omalta osaltaan on myös velvoittanut mm. päivähoitosuunnitelman laatimiseen.