Miksi ”kympin tyttöjä” haukutaan?

Vierailija kirjoitti:

Mitä pahaa ns. pänttäämisessä on? Osa ihmisistä omaksuu uutta tietoa hyvinkin helposti, mutta kaikkiin aiheisiin liittyy jonkin verran myös ulkoa opeteltavaa: esimerkiksi kielissä sanasto ja kieliopin käsitteet, matematiikassa ja fysiikassa laskukaavat, biologiassa luokat ja latinankieliset nimet jne.

Kuvittele lukevasi kaunokirjallista kirjaa. Luet ensimmäiset viisi lukua. Sitten luet ne uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Jatkat eteenpäin vasta kun niistä on pidetty koe. Luet seuraavat viisi lukua. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Jne jne. Ei kyse ole oppimisesta vaan ulkoa muistamisesta. Eikä etenkään helposta omaksumisesta, koska sellaiset eivät lue kuin kerran-pari jos sitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on se kokemus, että kympin tytöistä harvemmin tulee työelämässä menestyjiä. Olen itse ollut kympin tyttö, mutta sosiaalisilta taidoiltani aika vajavainen, joten minusta ei ole tullut oikein mitään. Minulla oli kavereina niitä toisia kympin tyttöjä, eikä heilläkään ole mennyt sen kummoisemmin. Olen jotenkin ajatellut, että kympin tyttöjä ei sellaisenaan arvosteta, vaan vaadittaisiin muitakin ominaisuuksia, ja oma kokemukseni kyllä tukee tätä. Hyvällä koulumenestyksellä ei sellaisenaan välttämättä tee mitään, vaan esimerkiksi niiden sosiaalisten taitojen olisi hyvä olla hyvät. Mutta tämä on vain minun kokemukseni, ja tietenkin on olemassa niitä kympin tyttöjä, joilla on kaikki muutkin palikat kohdillaan. Minä en valitettavasti kuulu heihin.

Keskinkertainen kasin koululainen, mies vastaa:

En ole koskaan erityisen paljoa panostanut kouluun tai opiskeluun. Opinnoissa riitti läpipääsy ja muun ajan keskityin hauskanpitoon ym.

Työelämässä olen pärjännyt aika hyvin, vaikka työura ei ole paljoa kiinnostanut. Enemmän kiinnostaa oma perhe, harrastukset, matkailu ym. Olen nyt yli viisikymppisenä tajunnut, mikä on ollut oma vahvuuteni. Se on ollut sosiaalinen pelisilmä. Olen hyvä tekemään yhteistyötä, minuun luotetaan ja ammatillisesti olen riittävän pätevä. En ole alani huippuammattilainen, mutta saan porukan puhaltamaan yhteen hiileen. Hankalissa projekteissa pystyn olemaan rauhallisena ja aistin, millainen luonne kullakin on. Ja sen mukaan käsittelen eri ihmisiä eri tavoilla.

Joskus kohtaan ns. kympin suorittajia. Aika usein on niin, että he eivät itse tajua miten ympäristö suhtautuu heidän töksähtäviin kommentteihin. Ihmetellen saatan seurata jotain keskustelua tai väittelyä. Ajattelen mielessäni, että eikö tuo ymmärrä lainkaan, että joutuu tekemään tuon toisen kanssa töitä vielä pitkään?

Eli yhteenvetona: Työelämässä on oltava yhteistyökykyä. Pelkillä numeroilla ei yleensä pärjää.

-inssi

Sinä olet pärjännyt sillä että olet mies.

Huonoa pelisilmää ja kateutta osoittaa termisi ”kympin suorittaja”.

Ei kyse ole sukupuolesta vaan liian pedantista luonteesta, jolla ei pärjää työelämässä. Miehissäkin on näitä näprääjiä, joilta jää työt tekemättä, vaikka ongelma onkin naisille tyypillisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pahaa ns. pänttäämisessä on? Osa ihmisistä omaksuu uutta tietoa hyvinkin helposti, mutta kaikkiin aiheisiin liittyy jonkin verran myös ulkoa opeteltavaa: esimerkiksi kielissä sanasto ja kieliopin käsitteet, matematiikassa ja fysiikassa laskukaavat, biologiassa luokat ja latinankieliset nimet jne.

Kuvittele lukevasi kaunokirjallista kirjaa. Luet ensimmäiset viisi lukua. Sitten luet ne uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Jatkat eteenpäin vasta kun niistä on pidetty koe. Luet seuraavat viisi lukua. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Jne jne. Ei kyse ole oppimisesta vaan ulkoa muistamisesta. Eikä etenkään helposta omaksumisesta, koska sellaiset eivät lue kuin kerran-pari jos sitäkään.

Miten tuo kommenttisi liittyy yhtään mihinkään? Ulkoa opettelijoita on varmasti olemassa, mutta "kymppi-kaikista-lukuaineista" -ihmisillä on luultavasti myös jonkinlaista älyä, luontaista lahjakkuutta ja ongelmanratkaisukykyä.

Koska he ovat tyttöjä.

Ongelmia tulee siinä vaiheessa, kun kuormitus kasvaa ja 10 suorite on ainoa mikä ihmiselle itselle kelpaa. Eri ihmisillä tulevat rajat vastaan eri vaiheessa. Töissä voi olla vaikea tehdä 10 suoritusta. Lopputulokseen vaikuttavat monet muutkin seikat kuin oma osaaminen ja omat valinnat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmyydestä. Kuka vaan saa kymppejä kun lukee kaiket päivät illat

Tuskin. Ihmisten oppimiskyvyissä on suuria eroja. Osa oppii hyvinkin helposti ja vähäisellä lukemisella, osa joutuu paneutumaan enemmän. Miksi tuo jälkimmäinen olisi automaattisesti huono asia?

Jep, tämä on tabu yhteiskunnassamme. Toiset syntyvät ihan oikeasti paremmilla oppimisvalmiuksilla kuin toiset. Esim joillakin on kuvamuisti, muistavat helposti kerran näkevät jonkun kuvan tai kaavion. Jotkut oppii ihan vaan kuuntelemalla siellä tunneilla, ei tarvitse paljoa päätä vaivata enää sen jälkeen. Silti haukutaan vaan hikareiksi, vaikka samojen numeroiden takana voi olla aivan eri määrä työtä. Opiskelemiseen ja yrittämiseen kuitenkin kannattaisi jokasta kannustaa, ja myös niille älyköille olisi hyvä jos voitaisiin tarjota enemmän haasteita. 

Ja ennen kun joku pääsee nälvimään, niin itselläni on neurokirjon ongelma ja olen joutunut tekemään todella paljon töitä kielten kanssa ja silti mikään ei pysy päässä, vaan kirjaimet vaihtaa paikkaa ja unohdan koko ajan oppimaani sanastoa. Matematiikkaa taas olen oppinut aina helposti, mutta kiinnostus loppui lukiossa täysin. 

Vierailija kirjoitti:

Toinen lapsistani saa helposti kymppejä ihan sillä, että osallistuu tunneilla ja tekee kotitehtävät. Eipä ole paljoa tarvinnut pingottaa tai päntätä kokeisiin. Ehtii elää elämää ja olla mukana jos jonkinlaisessa, vaikka todistus onkin hyvä. Ei nämä aina sulje toisiaan pois.

Meillä sama (lapsi on ysillä), todistus on täynnä kymppejä, mutta lapsi ei pingota eikä edes juuri välitä numeroista. Opiskelee rennolla otteella. Suurin syy kymppeihin on varmaan aurinkoinen luonne, teiniangsti ei ole vielä iskenyt kuten kavereilla. Jaksaa osallistua ja on ulospäinsuuntautunut.

Lukiossa tai varsinkaan yliopistossa ei auta joku pelkästään kirjasta pänttääminen, vaan pitää oikeasti osata soveltaa. Esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa tuskin saa C:n parempia papereita pelkällä pänttäämisellä. Väittäisin että peruskoulussa ainakaan niitä kymppejä ei saa myöskään ilman soveltamiskykyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pahaa ns. pänttäämisessä on? Osa ihmisistä omaksuu uutta tietoa hyvinkin helposti, mutta kaikkiin aiheisiin liittyy jonkin verran myös ulkoa opeteltavaa: esimerkiksi kielissä sanasto ja kieliopin käsitteet, matematiikassa ja fysiikassa laskukaavat, biologiassa luokat ja latinankieliset nimet jne.

Kuvittele lukevasi kaunokirjallista kirjaa. Luet ensimmäiset viisi lukua. Sitten luet ne uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Jatkat eteenpäin vasta kun niistä on pidetty koe. Luet seuraavat viisi lukua. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Jne jne. Ei kyse ole oppimisesta vaan ulkoa muistamisesta. Eikä etenkään helposta omaksumisesta, koska sellaiset eivät lue kuin kerran-pari jos sitäkään.

Aika monissa asioissa todellakin tarvitaan ulkoa muistamista ja pänttäämistä jos asiassa haluaa edetä, vaikka kielet nyt esimerkiksi. Kaipa ne matemaattiset kaavatkin on pakko jossain vaiheessa opetella, jos ei ihan pulkasta halua tipahtaa. Mitä sitten, onko se jotenkin huono asia että opiskelija puurtaa näitä asioita niin kauan kunnes ne osaa? Täällä on jo aikaisemmin kysytty, mistä johtuu että Suomessa ei arvosteta vaivannäköä? Miksi meillä on ihanteena ihminen jonka ei tarvitse tehdä mitään oppiakseen asioita, ja onko tuollainen ihanne loppujen lopuksi kovinkaan realistinen? Peruskoulun voi kyllä mennä läpi hyvinkin arvosanoin tekemättä mitään, mutta jossain vaiheessa myös sen "oikeasti älykkään" on alettava näkemään vaivaa. Se on vaikeaa vanhemmiten, jos on koko ikänsä ajatellut että älykkään merkki on se, että kaiken pitäisi olla helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on se kokemus, että kympin tytöistä harvemmin tulee työelämässä menestyjiä. Olen itse ollut kympin tyttö, mutta sosiaalisilta taidoiltani aika vajavainen, joten minusta ei ole tullut oikein mitään. Minulla oli kavereina niitä toisia kympin tyttöjä, eikä heilläkään ole mennyt sen kummoisemmin. Olen jotenkin ajatellut, että kympin tyttöjä ei sellaisenaan arvosteta, vaan vaadittaisiin muitakin ominaisuuksia, ja oma kokemukseni kyllä tukee tätä. Hyvällä koulumenestyksellä ei sellaisenaan välttämättä tee mitään, vaan esimerkiksi niiden sosiaalisten taitojen olisi hyvä olla hyvät. Mutta tämä on vain minun kokemukseni, ja tietenkin on olemassa niitä kympin tyttöjä, joilla on kaikki muutkin palikat kohdillaan. Minä en valitettavasti kuulu heihin.

Keskinkertainen kasin koululainen, mies vastaa:

En ole koskaan erityisen paljoa panostanut kouluun tai opiskeluun. Opinnoissa riitti läpipääsy ja muun ajan keskityin hauskanpitoon ym.

Työelämässä olen pärjännyt aika hyvin, vaikka työura ei ole paljoa kiinnostanut. Enemmän kiinnostaa oma perhe, harrastukset, matkailu ym. Olen nyt yli viisikymppisenä tajunnut, mikä on ollut oma vahvuuteni. Se on ollut sosiaalinen pelisilmä. Olen hyvä tekemään yhteistyötä, minuun luotetaan ja ammatillisesti olen riittävän pätevä. En ole alani huippuammattilainen, mutta saan porukan puhaltamaan yhteen hiileen. Hankalissa projekteissa pystyn olemaan rauhallisena ja aistin, millainen luonne kullakin on. Ja sen mukaan käsittelen eri ihmisiä eri tavoilla.

Joskus kohtaan ns. kympin suorittajia. Aika usein on niin, että he eivät itse tajua miten ympäristö suhtautuu heidän töksähtäviin kommentteihin. Ihmetellen saatan seurata jotain keskustelua tai väittelyä. Ajattelen mielessäni, että eikö tuo ymmärrä lainkaan, että joutuu tekemään tuon toisen kanssa töitä vielä pitkään?

Eli yhteenvetona: Työelämässä on oltava yhteistyökykyä. Pelkillä numeroilla ei yleensä pärjää.

-inssi

Sinä olet pärjännyt sillä että olet mies.

Huonoa pelisilmää ja kateutta osoittaa termisi ”kympin suorittaja”.

Kun asia-argumentteja ei ole, niin käytetään sukupuolikorttia. Jos nainen ei pärjää, hän voi aina piiloutua sukupuolisyyn taakse. Mies ei voi syyttää sukupuolta omasta epäonnistumisestaan.

En ymmärrä, missä asiassa olisin kateellinen kympin suorittajille, koska olen yleensä pärjännyt heitä paremmin ja ollut heille esimies. Ja kympin suorittajista en maininnut sukupuolta. Itse olen ollut esimies vain miehille. Omia esimiehiäni ovat olleet sekä miehet, että naiset, suunnilleen 50/50.

Ota ne feministiset lasit pois silmiltäsi ja katso maailmaa siten, kuin se oikeasti on.

Jos naisilta vie sukupuolikortin uhriutumisen välineenä, on kuin veisi lapselta tikkarin. 

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä ahkeruudesta ja sinnikkäästä puurtamisesta asettamiensa tavoitteiden saavuttamiseksi on tullut halveksittavaa, ja ilman omaa ansiota geeneissä saaduista luontaisesta lahjakkuudesta ja älykkyydestä puolestaan ihailtavaa?

Todella nurinkuriset arvot joillain. Ihannoidaan enemmän henkilöä, joka saa haluamansa tuosta vaan yrittämättä. Eikö itsensä kehittämisen pitäisi olla hyvä asia ”karvoihin katsomatta”?

Kympin tytöt taidetaan kokea ärsyttävinsi siksi, että he ovat valmiita uhraamaan menestykselle itseämenemmän ja heidät koetaan siten uhaksi kilpailussa.

Kumpiko todennäköisesti pääsee työelämässä huipulle: Lahjaton puurtaja vai lahjakas puurtaja? Miksi kympin tytöt loistavat poissaolollaan talouden ja politiikan johtopaikoilta hautauduttaan pätkätöiden pariin tutkijankammioissaan?

Kaipa se on helpompi uskotella että "olisin minäkin pärjännyt paremmin jos olisin vaan oikeasti halunnut" jos ei ole itsellä se kymppirivi todistuksessa. Vaikka monesti se lahjakuus ja älykkyys ruokkii motivaatiota ja uteliaisuutta, haluaa ihan oikeasti tietää miten joku asia on tai mitä on jonkun ilmiön taustalla. 

Ammattimuusikkona olen joskus kuullut kommentteja tyyliin "kyllä mäkin lapsena kävin pianotunneilla ja olis mustakin voinut ammattimuusikko tulla jos olisin vaan halunnut". Ihan oikeasti en usko että kenestä vaan voi tulla ammattimuusikko, niinkuin ei ole myöskään kuka tahansa valmennettavissa huippu-urheilijaksi vaikka kuinka treenaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kympin tyttöjen heikko arvostus johtuu varmaan ennen kaikkea vertailusta miehiin.

Naisten älykkyyden hajonta on mitä on, eli hyvin tasainen on käyrä miehiin verrattuna. Silti näitä kympin tyttöjä istuu jossain määrin ihan korkeissakin asemissa.

Jos tulee oikein vakava paikka, kumman haluaisit itse lääkäriksi/yhteiskunnalliseksi päättäjäksi: ahkeran ja älykkään vai superahkeran ja hitusen keskivertoa fiksumman?

Kova paikka on usein sellainen, että siitä ei mitään oppikirjaesimerkiä ole olemassa. Toimintatapa pitää osata luoda siinä hetkessä.

Väitteesi on virheellinen. Naisilla on hajontaa vähemmän lähinnä siellä aivan ääripäissä, eli kun puhutaan älykkäimmästä tai tyhmimmästä kahdesta prosentista. Arvioiden mukaan siinä älykkäimmässä kahdessa prosentissa on tuplamäärä miehiä verrattuna naisiin, sama pätee tyhmeliineihin. Muuten, maailman korkein mitattu älykkyysosamäärä löytyi naiselta. Googlaa vaikka. 

Kiitos. Kaksi prosenttia on paljon. Todistit juuri minun pointtini oikeaksi.

Matematiikka ei taida olla vahvuusalueesi? 2% tarkoittaa samaa kuin 1/50. Eli sitä yhtä huippuälykästä kohti on 49 ei huippuälykästä. 49 on kiistaton enemmistö siihen verrattuna. Myös gaussin käyrään tutustuminen voi auttaa hahmottamisessa, vertaile niitä ihan ääripäitä siihen keskellä olevaan suureen massaan niin ehkä ymmärrät. 

Vierailija kirjoitti:

Minä käsitän kympin tyttöyden suorittamiseksi ja ulkopäin annettujen raamien täyttämiseksi. Olen kohdannut myös kympin poikia. Joskushan jotkut ovat aikuisiällä kovin pettyneitä, kun ovat tehneet kaiken ”oikein”, mutta suurta menestystä ei tullutkaan.

Olin koulussa aina hyvä, opin tosi helposti. Käyttäydyin kuitenkin aika huonosti, ehkä osittain siksi että en halunnut kympin tytön leimaa. Suhtauduin aika ylimielisesti kaikkiin raameihin, enkä pitänyt siitä, jos minun luultiin välittävän kovinkin paljon jostain satunnaisen opettajan mielipiteistä.

Nykyään koulutettuna keski-ikäisenä tätinä käyttäydyn jo oikein hyvin, pyrin olemaan sopuisa, selkeä ja rauhallinen. Kympin tyttöys se taas kummittelee, kun minua saatetaan ikään kuin rauhoitella tai tsempata siinä sävyssä, että luullaan että olen suunnilleen itku silmässä, yötä myöten stressanut raporttini kokoon. En sitten viitsi sanoa, että sutaisin kokoon muun surffailun ohessa.

Oletko 10 tyttöjen ympäröimä vai mikä saa aikaan tuon lohduttelun? Kuulostaa omituiselta.

Lahjakkaat huipulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä ahkeruudesta ja sinnikkäästä puurtamisesta asettamiensa tavoitteiden saavuttamiseksi on tullut halveksittavaa, ja ilman omaa ansiota geeneissä saaduista luontaisesta lahjakkuudesta ja älykkyydestä puolestaan ihailtavaa?

Todella nurinkuriset arvot joillain. Ihannoidaan enemmän henkilöä, joka saa haluamansa tuosta vaan yrittämättä. Eikö itsensä kehittämisen pitäisi olla hyvä asia ”karvoihin katsomatta”?

Kympin tytöt taidetaan kokea ärsyttävinsi siksi, että he ovat valmiita uhraamaan menestykselle itseämenemmän ja heidät koetaan siten uhaksi kilpailussa.

Kumpiko todennäköisesti pääsee työelämässä huipulle: Lahjaton puurtaja vai lahjakas puurtaja? Miksi kympin tytöt loistavat poissaolollaan talouden ja politiikan johtopaikoilta hautauduttaan pätkätöiden pariin tutkijankammioissaan?

Itse miettisin asiaa pikemminkin näin. Työelämän huipulle vaaditaan lukuisia taitoja, joista älykkyys on vain yksi. Tärkeässä asemassa on myös tietyt persoonallisuuden piirteet, kuten ulospäinsuuntautuneisuus, riskinottokyky ja kyky verkostoitua, sekä tietysti hyvä aloitekyky. Varmasti myös karismastakin on apua, vaikka se onkin hieman hankalasti määriteltävä ominaisuus. Älykäs ihminen jolla ei ole näitä piirteitä jää luultavasti asiantuntijaksi tai sinne tutkijankammioon. Joka tapauksessa olipa näitä ominaisuuksia tai ei, kunnianhimo ja kyky puurtaa tavotteidensa eteen on varmasti eduksi, olipa sitten huippuälykäs tai tavis. Siinä mielessä tämä ahkeruuden mollaaminen hieman ihmetyttää, missä maailmassa on oikeasti parempi olla lahjaton/lahjakas ja sen lisäksi laiska?

Lahjakkaat huipulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä ahkeruudesta ja sinnikkäästä puurtamisesta asettamiensa tavoitteiden saavuttamiseksi on tullut halveksittavaa, ja ilman omaa ansiota geeneissä saaduista luontaisesta lahjakkuudesta ja älykkyydestä puolestaan ihailtavaa?

Todella nurinkuriset arvot joillain. Ihannoidaan enemmän henkilöä, joka saa haluamansa tuosta vaan yrittämättä. Eikö itsensä kehittämisen pitäisi olla hyvä asia ”karvoihin katsomatta”?

Kympin tytöt taidetaan kokea ärsyttävinsi siksi, että he ovat valmiita uhraamaan menestykselle itseämenemmän ja heidät koetaan siten uhaksi kilpailussa.

Kumpiko todennäköisesti pääsee työelämässä huipulle: Lahjaton puurtaja vai lahjakas puurtaja? Miksi kympin tytöt loistavat poissaolollaan talouden ja politiikan johtopaikoilta hautauduttaan pätkätöiden pariin tutkijankammioissaan?

Huipulle pääsee jollain muulla kuin puurtamisella tai älykkyydellä.

Vierailija kirjoitti:

Lahjakkaat huipulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä ahkeruudesta ja sinnikkäästä puurtamisesta asettamiensa tavoitteiden saavuttamiseksi on tullut halveksittavaa, ja ilman omaa ansiota geeneissä saaduista luontaisesta lahjakkuudesta ja älykkyydestä puolestaan ihailtavaa?

Todella nurinkuriset arvot joillain. Ihannoidaan enemmän henkilöä, joka saa haluamansa tuosta vaan yrittämättä. Eikö itsensä kehittämisen pitäisi olla hyvä asia ”karvoihin katsomatta”?

Kympin tytöt taidetaan kokea ärsyttävinsi siksi, että he ovat valmiita uhraamaan menestykselle itseämenemmän ja heidät koetaan siten uhaksi kilpailussa.

Kumpiko todennäköisesti pääsee työelämässä huipulle: Lahjaton puurtaja vai lahjakas puurtaja? Miksi kympin tytöt loistavat poissaolollaan talouden ja politiikan johtopaikoilta hautauduttaan pätkätöiden pariin tutkijankammioissaan?

Huipulle pääsee jollain muulla kuin puurtamisella tai älykkyydellä.

Tyhmyydellä ja laiskuudellako? Tuskinpa.

Vierailija kirjoitti:

Lahjakkaat huipulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä ahkeruudesta ja sinnikkäästä puurtamisesta asettamiensa tavoitteiden saavuttamiseksi on tullut halveksittavaa, ja ilman omaa ansiota geeneissä saaduista luontaisesta lahjakkuudesta ja älykkyydestä puolestaan ihailtavaa?

Todella nurinkuriset arvot joillain. Ihannoidaan enemmän henkilöä, joka saa haluamansa tuosta vaan yrittämättä. Eikö itsensä kehittämisen pitäisi olla hyvä asia ”karvoihin katsomatta”?

Kympin tytöt taidetaan kokea ärsyttävinsi siksi, että he ovat valmiita uhraamaan menestykselle itseämenemmän ja heidät koetaan siten uhaksi kilpailussa.

Kumpiko todennäköisesti pääsee työelämässä huipulle: Lahjaton puurtaja vai lahjakas puurtaja? Miksi kympin tytöt loistavat poissaolollaan talouden ja politiikan johtopaikoilta hautauduttaan pätkätöiden pariin tutkijankammioissaan?

Itse miettisin asiaa pikemminkin näin. Työelämän huipulle vaaditaan lukuisia taitoja, joista älykkyys on vain yksi. Tärkeässä asemassa on myös tietyt persoonallisuuden piirteet, kuten ulospäinsuuntautuneisuus, riskinottokyky ja kyky verkostoitua, sekä tietysti hyvä aloitekyky. Varmasti myös karismastakin on apua, vaikka se onkin hieman hankalasti määriteltävä ominaisuus. Älykäs ihminen jolla ei ole näitä piirteitä jää luultavasti asiantuntijaksi tai sinne tutkijankammioon. Joka tapauksessa olipa näitä ominaisuuksia tai ei, kunnianhimo ja kyky puurtaa tavotteidensa eteen on varmasti eduksi, olipa sitten huippuälykäs tai tavis. Siinä mielessä tämä ahkeruuden mollaaminen hieman ihmetyttää, missä maailmassa on oikeasti parempi olla lahjaton/lahjakas ja sen lisäksi laiska?

Ahkeria puurtajia harmittaa, kun joku pääsee samaan lopputulokseen vähemmällä vaivalla. Puurtajia harmittaa, kun heidän puurtamistaan ei arvosteta. Erityisesti näyttää harmittavan, jos laiskempi, mutta sosiaalisesti lahjakkaampi etenee urallaan paremmin.

Minulla on työkaverina pari ahkeraa diplomi-insinööriä. Heitä selvästi korpeaa, että pomomme on sosiaalisesti lahjakas teknikko, joka ei edes ole erityisen ahkera. Mutta kun kummastakaan näistä diplareista ei luonteensa puolesta ole johtotehtäviin.

Työmyyrä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjakkaat huipulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä ahkeruudesta ja sinnikkäästä puurtamisesta asettamiensa tavoitteiden saavuttamiseksi on tullut halveksittavaa, ja ilman omaa ansiota geeneissä saaduista luontaisesta lahjakkuudesta ja älykkyydestä puolestaan ihailtavaa?

Todella nurinkuriset arvot joillain. Ihannoidaan enemmän henkilöä, joka saa haluamansa tuosta vaan yrittämättä. Eikö itsensä kehittämisen pitäisi olla hyvä asia ”karvoihin katsomatta”?

Kympin tytöt taidetaan kokea ärsyttävinsi siksi, että he ovat valmiita uhraamaan menestykselle itseämenemmän ja heidät koetaan siten uhaksi kilpailussa.

Kumpiko todennäköisesti pääsee työelämässä huipulle: Lahjaton puurtaja vai lahjakas puurtaja? Miksi kympin tytöt loistavat poissaolollaan talouden ja politiikan johtopaikoilta hautauduttaan pätkätöiden pariin tutkijankammioissaan?

Itse miettisin asiaa pikemminkin näin. Työelämän huipulle vaaditaan lukuisia taitoja, joista älykkyys on vain yksi. Tärkeässä asemassa on myös tietyt persoonallisuuden piirteet, kuten ulospäinsuuntautuneisuus, riskinottokyky ja kyky verkostoitua, sekä tietysti hyvä aloitekyky. Varmasti myös karismastakin on apua, vaikka se onkin hieman hankalasti määriteltävä ominaisuus. Älykäs ihminen jolla ei ole näitä piirteitä jää luultavasti asiantuntijaksi tai sinne tutkijankammioon. Joka tapauksessa olipa näitä ominaisuuksia tai ei, kunnianhimo ja kyky puurtaa tavotteidensa eteen on varmasti eduksi, olipa sitten huippuälykäs tai tavis. Siinä mielessä tämä ahkeruuden mollaaminen hieman ihmetyttää, missä maailmassa on oikeasti parempi olla lahjaton/lahjakas ja sen lisäksi laiska?

Ahkeria puurtajia harmittaa, kun joku pääsee samaan lopputulokseen vähemmällä vaivalla. Puurtajia harmittaa, kun heidän puurtamistaan ei arvosteta. Erityisesti näyttää harmittavan, jos laiskempi, mutta sosiaalisesti lahjakkaampi etenee urallaan paremmin.

Minulla on työkaverina pari ahkeraa diplomi-insinööriä. Heitä selvästi korpeaa, että pomomme on sosiaalisesti lahjakas teknikko, joka ei edes ole erityisen ahkera. Mutta kun kummastakaan näistä diplareista ei luonteensa puolesta ole johtotehtäviin.

Voin uskoa että harmittaa. On yleinen harhaluulo, että huipulle pääsee vain substanssiosaamisella, yleensä se vaatii persoonan puolesta tietynlaista kokonaispakettia. Joka tapauksessa ahkeruus ei ole ominaisuus joka vähentää kenenkään todennäköisyyttä päästä huipulle, vaikka se itsessään ei vielä riitä. Itse olen laiska ihminen, joka ei aikoinaan jaksanut lukea kokeisiin ja muutenkin meno on ollut aika laiskanpulleaa, joten todellakin arvostan ihmisiä jotka saavat asioita tehtyä, ihan vain sillä "puurtamisella".

Okei, sovitaan sitten että vitosia saava, käytöshäiriöinen oppilas (entisajan tarkkislainen) on huippuälykäs ja -lahjakas, ja matikasta sekä lukuaineista kymppejä saava on heikkolahjainen puurtaja, varsinkin jos sattuu olemaan hyvin käyttäytyvä ja tunnollinen tyttö. Seuraava puheenaihe!