Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuuluuko uskonnostaan luopua löytääkseen kumppanin?
08.10.2021 |
Kuuluuko uskonnollisesta vakaumuksestaan luopua löytääkseen parisuhteen?
Kommentit (77)
Uskonnosta kuuluu luopua, piste. Ei parisuhteen takia, vaan koska se nyt vaan on järkevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos uskonto on jollekin tärkeä, niin hän todennäköisesti ei halua siitä luopua ja miksi pitäisikään. Silloin vain täytyy yrittää löytää puoliso, joka on uskonnon suhteen samoilla linjoilla. Muuten voi olla edessä paljon ristiriitoja.
Jos taas kovinkin uskova ja ei-lainkaan-uskova menevät yhteen, niin silloin kummankin on joustettava. Kyllä uskovakin pystyy joustamaan tinkimättä periaatteistaan. Tiedän tällaisia tapauksia. Tai sitten on käynyt niin, että toisesta tulee uskova silloin kun ollaan jo yhdessä. Siinä tilanteessa pitää kummankin puolison syvällisesti miettiä, miten mennään eteenpäin yhdessä. Joskus se ei onnistu, joskus onnistuu.Riippuu uskosta. En minä ainakaan pysty osallistumaan moniinkaan juttuihin, joihin ei-uskova haluaisi ehkä osallistua. Ei ole sellaista joustoa, koska silloin minulta lähtee usko.
Mihinhän uskosi vastaiseen ateisti haluaisi osallistua?
Minä esimerkiksi lämmittelen leivinuunia, katson ehkä lasten kanssa elokuvan, illan päälle pidän muutaman radioyhteyden(radioamatööritoimintaa), huomenna huollan työkoneita, käyn ehkä lasten kanssa retkellä, lämmitän saunan...
Kerrassaan jumalatonta menoa!
Raamattu kieltää uskovaista pariutumasta niiden kanssa joilla ei ole uskoa.
Eikä kiellä. Siellä todetaan vain ettei sellaisilla ihmisillä ole paljoa yhteistä, mutta sallii Raamattu ei uskovaisen kanssa olemisen.
Corinthians 6:14-15
Do not be unequally yoked with unbelievers. For what partnership has righteousness with lawlessness? Or what fellowship has light with darkness? What accord has Christ with Belial? Or what portion does a believer share with an unbeliever?
Paavalin sanat eivät ole Jeesuksen sanoja. Eikä tuossa korinttolaiskirjeen kohdassa Kielletä olemasta ei uskossa olevan kanssa. Sitäpaitsi Paavali ei ollut apostoli, vaan se antikristus mistä muun muassa Johannes varoitti. Paavalille ilmestyi autiomaassa muka Jeesus. Mikä tahansa langennut enkeli pystyi esiintymään kristuksena ja eksyttämään. Ketään ei ollut todistamassa sitä Paavalin näkyä autiomaassa. Paavali aloittaa kirjeensä aina Minä muodossa. Paavali meni jopa niin pitkälle että hänen ja seuraajiensa julistamaa evankeliumia täytyi jopa taivaan enkelienkin kuunnella tai olkoot kirottuja. Paavali väänteli Jeesuksen sanomisia omaksi edukseen. Paavali oli murhaaja ja kristittyjen vainoaja, aina vastakkain oikeiden opetuslasten kanssa, jotka olivat Jeesuksen sanaa kuulemassa paikan päällä kun Jeesus oli elossa. Paavali ei ollut siellä.
Missäs kohdassa raamattua on ne Jeesuksen omat kirjoitukset?
Mitä hourit? Avaa Wikipedia ja lue sieltä Jeesuksen opetuslasten nimet. Evankelit kertovat Jeesuksesta, Paavalin kirjeet eivät kuulu evankeliumeihin.
Vierailija kirjoitti:
Uskonnosta kuuluu luopua, piste. Ei parisuhteen takia, vaan koska se nyt vaan on järkevää.
Ateismiko on sinun mielestäsi järkevämpää? Johonkin se ateistikin uskoo. Joko se on Darwinin opit, tai jokin muu villitys kulloisellakin aikakaudella. Kerro toki mikä on järkevämpää kuin olla uskossa. Millaiseksi sinä kuvittelet uskovaisen elämän? Sinulla on mielikuva toki, ettei kukaan uskova ole koskaan ryypännyt ja nussinut. Voi kertoa, että mielikuvasi on silloin hyvin kaukana todellisuudesta.
Usko, toivoton ja pakkaus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos uskonto on jollekin tärkeä, niin hän todennäköisesti ei halua siitä luopua ja miksi pitäisikään. Silloin vain täytyy yrittää löytää puoliso, joka on uskonnon suhteen samoilla linjoilla. Muuten voi olla edessä paljon ristiriitoja.
Jos taas kovinkin uskova ja ei-lainkaan-uskova menevät yhteen, niin silloin kummankin on joustettava. Kyllä uskovakin pystyy joustamaan tinkimättä periaatteistaan. Tiedän tällaisia tapauksia. Tai sitten on käynyt niin, että toisesta tulee uskova silloin kun ollaan jo yhdessä. Siinä tilanteessa pitää kummankin puolison syvällisesti miettiä, miten mennään eteenpäin yhdessä. Joskus se ei onnistu, joskus onnistuu.Riippuu uskosta. En minä ainakaan pysty osallistumaan moniinkaan juttuihin, joihin ei-uskova haluaisi ehkä osallistua. Ei ole sellaista joustoa, koska silloin minulta lähtee usko.
Mihinhän uskosi vastaiseen ateisti haluaisi osallistua?
Minä esimerkiksi lämmittelen leivinuunia, katson ehkä lasten kanssa elokuvan, illan päälle pidän muutaman radioyhteyden(radioamatööritoimintaa), huomenna huollan työkoneita, käyn ehkä lasten kanssa retkellä, lämmitän saunan...
Kerrassaan jumalatonta menoa!
Etkö muuta elämässäsi tee? No, tuo elokuvakin voi olla ongelma, rippuu elokuvasta.
Mulla tulee vl:nä mieleen, että potentiaalinen seurustelukumppani voisi haluta joskus mennä leffaan, teatteriin, katsoa vapaasti telkkarista ihan mitä vaan/ kuunnella ihan mitä vaan musiikkia, mennä baariin/tansseihin, mennä illanistujaisiin, joissa käytetään alkoholia, nauttia itse alkoholia, haluta esiaviollista seksiä tai olla haluamatta lainkaan naimisiin. Seurustelukumppania voisi ärsyttää, kun lähden seuroihin tai kylään tai suviseuroihin. Häntä voisi alkaa rasittaa näkemykseni ja tarpeeni.
Lisätään tähän vielä omasta elämästäni ulkona olevat tatuoinnit, lävistykset, meikit, kiroilu. Lisäksi arvoissa on vahvasti koti, uskonto ja isänmaa eli tietty kuuliaisuus ja nöyryys sekä perhekeskeisyys. Avioliitto solmitaan iäksi ja eroa vältellään kaikin mahdollisin tavoin.
Käsi ylös, kuinka moni haluaa seurustella tällaisen ihmisen kanssa, olematta itse samanlainen?
Törmäsin itse hiljattain deittipalvelussa ihmiseen, joka korosti uskoaan niin profiiliteksteissään kuin ihan ensimmäisissä keskusteluissammekin. Halusin tietää tarkemmin, millaista hänen elämänsä on ja voisiko esimerkiksi seurustelu onnistua,. Itse en ole uskossa.
Kävikin ilmi että hän ei minkäään kirjan tai sääntöjen mukaan elä vaan harrastaa esim. irtoseksiä aina kun sitä on tarjolla, ( joskin ulkoistaa vastuun "naisille jotka haluavat ekoilla treffeillä seksiä" ) juo verrattain usein alkoholia, kiroilee, ei käy kirkossa eikä muutenkaan ilmeisesti harrasta mitään uskonnollista meininkiä muuta kuin päänsä sisällä. Kyseenalaistin hieman hänen ajatteluaan ja ihmettelin, miksi hän ylipäätään haluaa tuoda uskonsa esiin noin voimakkaasti jos se ei todellisuudessa mihinkään mitenkään vaikuta?Juttu kuivui onneksi kasaan, en jaksanut moista kaksinaamaisuutta. Ollaan mutta ei olla, paljon puhetta mutta vähän tekoja. Oliko uskosta kohkaaminen ehkä vain keino olla olevinaan luotettava ja hyvä ihminen, en tiedä. Olen sitä mieltä että kaksi kovin erilaista ei keskenään tule pärjäämään.
Luulen, että hän toi esiin "uskonsa" vedotakseen tiettyyn naistyyppiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos uskonto on jollekin tärkeä, niin hän todennäköisesti ei halua siitä luopua ja miksi pitäisikään. Silloin vain täytyy yrittää löytää puoliso, joka on uskonnon suhteen samoilla linjoilla. Muuten voi olla edessä paljon ristiriitoja.
Jos taas kovinkin uskova ja ei-lainkaan-uskova menevät yhteen, niin silloin kummankin on joustettava. Kyllä uskovakin pystyy joustamaan tinkimättä periaatteistaan. Tiedän tällaisia tapauksia. Tai sitten on käynyt niin, että toisesta tulee uskova silloin kun ollaan jo yhdessä. Siinä tilanteessa pitää kummankin puolison syvällisesti miettiä, miten mennään eteenpäin yhdessä. Joskus se ei onnistu, joskus onnistuu.Riippuu uskosta. En minä ainakaan pysty osallistumaan moniinkaan juttuihin, joihin ei-uskova haluaisi ehkä osallistua. Ei ole sellaista joustoa, koska silloin minulta lähtee usko.
Mihinhän uskosi vastaiseen ateisti haluaisi osallistua?
Minä esimerkiksi lämmittelen leivinuunia, katson ehkä lasten kanssa elokuvan, illan päälle pidän muutaman radioyhteyden(radioamatööritoimintaa), huomenna huollan työkoneita, käyn ehkä lasten kanssa retkellä, lämmitän saunan...
Kerrassaan jumalatonta menoa!
Raamattu kieltää uskovaista pariutumasta niiden kanssa joilla ei ole uskoa.
Eikä kiellä. Siellä todetaan vain ettei sellaisilla ihmisillä ole paljoa yhteistä, mutta sallii Raamattu ei uskovaisen kanssa olemisen.
Corinthians 6:14-15
Do not be unequally yoked with unbelievers. For what partnership has righteousness with lawlessness? Or what fellowship has light with darkness? What accord has Christ with Belial? Or what portion does a believer share with an unbeliever?
Paavalin sanat eivät ole Jeesuksen sanoja. Eikä tuossa korinttolaiskirjeen kohdassa Kielletä olemasta ei uskossa olevan kanssa. Sitäpaitsi Paavali ei ollut apostoli, vaan se antikristus mistä muun muassa Johannes varoitti. Paavalille ilmestyi autiomaassa muka Jeesus. Mikä tahansa langennut enkeli pystyi esiintymään kristuksena ja eksyttämään. Ketään ei ollut todistamassa sitä Paavalin näkyä autiomaassa. Paavali aloittaa kirjeensä aina Minä muodossa. Paavali meni jopa niin pitkälle että hänen ja seuraajiensa julistamaa evankeliumia täytyi jopa taivaan enkelienkin kuunnella tai olkoot kirottuja. Paavali väänteli Jeesuksen sanomisia omaksi edukseen. Paavali oli murhaaja ja kristittyjen vainoaja, aina vastakkain oikeiden opetuslasten kanssa, jotka olivat Jeesuksen sanaa kuulemassa paikan päällä kun Jeesus oli elossa. Paavali ei ollut siellä.
Koko Raamattu on Jumalan Sanaa. Paavalista tuli apostoli, kun hän tuli uskoon. Omien sanojensa mukaan Paavali oli apostoleista vähäisin, koska hän ennen uskoon tuloaan oli vainonnut Jumalan seurakuntaa. Paavali teki kuitenkin parannuksen. Huom. kaikki me teimme syntiä ennen uskoon tuloamme, jotkut hyvin pahoja asioita. Jumalalle Paavali oli kelvollinen, Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi. Paavali joutui paljon kärsimään uskonsa tähden.
Mitä yhteistä on valkeudella ja pimeydellä? Ei mitään. Uskovan ei ole viisasta mennä ei-uskovan kanssa naimisiin, sen Raamattukin kieltää. Jos sen sijaan jo on naimisissa ei-uskovan kanssa, hänestä ei tule erota, paitsi jos ei-uskova tahtoo erota.
"Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muu teille annetaan." Usko Jeesukseen on maailman tärkein ja kallein asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskonnosta kuuluu luopua, piste. Ei parisuhteen takia, vaan koska se nyt vaan on järkevää.
Ateismiko on sinun mielestäsi järkevämpää? Johonkin se ateistikin uskoo. Joko se on Darwinin opit, tai jokin muu villitys kulloisellakin aikakaudella. Kerro toki mikä on järkevämpää kuin olla uskossa. Millaiseksi sinä kuvittelet uskovaisen elämän? Sinulla on mielikuva toki, ettei kukaan uskova ole koskaan ryypännyt ja nussinut. Voi kertoa, että mielikuvasi on silloin hyvin kaukana todellisuudesta.
Ateistit eivät ole monoliittinen ryhmä samanlaisia ihmisiä. Ainoa yhdistävä tekijä on, ettemme usko Jumalaan tai jumaliin. Yleensä ateisti ei toki usko muuhunkaan yliluonnolliseen, kuten tonttuihin, enkeleihin, mörköihin, jne. Minä itse luotan tieteeseen. En siis USKO siihen, vaan luotan. Usko alkaa siitä mihin tieto loppuu, joten jätän sen ihan suosiolla hihhuleille ja keskityn elämässäni todistettaviin faktoihin.
Ikinä en ole kuvitellut, että uskovaiset eivät ryyppäisi tai naisi, se ei ole minusta oleellinen puoli uskonnossa. Minulle on tärkeintä, etten elä valheessa ja harhakuvitelmissa vain koska pelkään kuolemaa ja omaa katoavaisuuttani. Sitähän uskonnot etupäässä ovat: kuolemanpelkoa. Ei kestetä sitä faktaa, ettemme ole ikuisia vaan katoamme aikanamme jäljettömiin, eikä elämästämme jää mitään pysyvää jälkeä tähän maailmaan. Tai sitä, ettemme enää koskaan tapaa kuolleita omaisiamme. He ovat poissa, eivätkä ikinä palaa. Ateisti hyväksyy ja kestää tämän, uskovaisen pitää keksiä satuja, ettei pää hajoa.
Riippuu tietenkin mihin uskot jne. Itse en voisi, siksi olen ainakin vielä yksikseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos uskonto on jollekin tärkeä, niin hän todennäköisesti ei halua siitä luopua ja miksi pitäisikään. Silloin vain täytyy yrittää löytää puoliso, joka on uskonnon suhteen samoilla linjoilla. Muuten voi olla edessä paljon ristiriitoja.
Jos taas kovinkin uskova ja ei-lainkaan-uskova menevät yhteen, niin silloin kummankin on joustettava. Kyllä uskovakin pystyy joustamaan tinkimättä periaatteistaan. Tiedän tällaisia tapauksia. Tai sitten on käynyt niin, että toisesta tulee uskova silloin kun ollaan jo yhdessä. Siinä tilanteessa pitää kummankin puolison syvällisesti miettiä, miten mennään eteenpäin yhdessä. Joskus se ei onnistu, joskus onnistuu.Riippuu uskosta. En minä ainakaan pysty osallistumaan moniinkaan juttuihin, joihin ei-uskova haluaisi ehkä osallistua. Ei ole sellaista joustoa, koska silloin minulta lähtee usko.
Mihinhän uskosi vastaiseen ateisti haluaisi osallistua?
Minä esimerkiksi lämmittelen leivinuunia, katson ehkä lasten kanssa elokuvan, illan päälle pidän muutaman radioyhteyden(radioamatööritoimintaa), huomenna huollan työkoneita, käyn ehkä lasten kanssa retkellä, lämmitän saunan...
Kerrassaan jumalatonta menoa!
Raamattu kieltää uskovaista pariutumasta niiden kanssa joilla ei ole uskoa.
Eikä kiellä. Siellä todetaan vain ettei sellaisilla ihmisillä ole paljoa yhteistä, mutta sallii Raamattu ei uskovaisen kanssa olemisen.
Corinthians 6:14-15
Do not be unequally yoked with unbelievers. For what partnership has righteousness with lawlessness? Or what fellowship has light with darkness? What accord has Christ with Belial? Or what portion does a believer share with an unbeliever?
Paavalin sanat eivät ole Jeesuksen sanoja. Eikä tuossa korinttolaiskirjeen kohdassa Kielletä olemasta ei uskossa olevan kanssa. Sitäpaitsi Paavali ei ollut apostoli, vaan se antikristus mistä muun muassa Johannes varoitti. Paavalille ilmestyi autiomaassa muka Jeesus. Mikä tahansa langennut enkeli pystyi esiintymään kristuksena ja eksyttämään. Ketään ei ollut todistamassa sitä Paavalin näkyä autiomaassa. Paavali aloittaa kirjeensä aina Minä muodossa. Paavali meni jopa niin pitkälle että hänen ja seuraajiensa julistamaa evankeliumia täytyi jopa taivaan enkelienkin kuunnella tai olkoot kirottuja. Paavali väänteli Jeesuksen sanomisia omaksi edukseen. Paavali oli murhaaja ja kristittyjen vainoaja, aina vastakkain oikeiden opetuslasten kanssa, jotka olivat Jeesuksen sanaa kuulemassa paikan päällä kun Jeesus oli elossa. Paavali ei ollut siellä.
Ihan höpötekstiä. Raamattuun uskovalle kristitylle, myös kaikella siellä olevalla on sama painoarvo :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskonnosta kuuluu luopua, piste. Ei parisuhteen takia, vaan koska se nyt vaan on järkevää.
Ateismiko on sinun mielestäsi järkevämpää? Johonkin se ateistikin uskoo. Joko se on Darwinin opit, tai jokin muu villitys kulloisellakin aikakaudella. Kerro toki mikä on järkevämpää kuin olla uskossa. Millaiseksi sinä kuvittelet uskovaisen elämän? Sinulla on mielikuva toki, ettei kukaan uskova ole koskaan ryypännyt ja nussinut. Voi kertoa, että mielikuvasi on silloin hyvin kaukana todellisuudesta.
Ateistit eivät ole monoliittinen ryhmä samanlaisia ihmisiä. Ainoa yhdistävä tekijä on, ettemme usko Jumalaan tai jumaliin. Yleensä ateisti ei toki usko muuhunkaan yliluonnolliseen, kuten tonttuihin, enkeleihin, mörköihin, jne. Minä itse luotan tieteeseen. En siis USKO siihen, vaan luotan. Usko alkaa siitä mihin tieto loppuu, joten jätän sen ihan suosiolla hihhuleille ja keskityn elämässäni todistettaviin faktoihin.
Ikinä en ole kuvitellut, että uskovaiset eivät ryyppäisi tai naisi, se ei ole minusta oleellinen puoli uskonnossa. Minulle on tärkeintä, etten elä valheessa ja harhakuvitelmissa vain koska pelkään kuolemaa ja omaa katoavaisuuttani. Sitähän uskonnot etupäässä ovat: kuolemanpelkoa. Ei kestetä sitä faktaa, ettemme ole ikuisia vaan katoamme aikanamme jäljettömiin, eikä elämästämme jää mitään pysyvää jälkeä tähän maailmaan. Tai sitä, ettemme enää koskaan tapaa kuolleita omaisiamme. He ovat poissa, eivätkä ikinä palaa. Ateisti hyväksyy ja kestää tämän, uskovaisen pitää keksiä satuja, ettei pää hajoa.[/quot
Ei Raamattuun uskominenkaan ole tieteen kieltämistä kokonaan, ei Raamattu kiellä uskomasta tieteeseen. Uskovaisilla on eri liikkeitä joissa määräillään yhteisöä eri tavoin, mutta uskovaisuus ei olekaan synonyymi uskolle. Uskoa voi olla olematta joku seurakuntahihhuli ja lahkolainen. Itse uskovana uskon kuitenkin "satuolentoon" eli jumalaani, eli olen siten "hullu." Raamatussahan sanotaankin, että se mikä on maailman silmissä viisautta on Jumalan silmissä hulluutta. Maailman silmissä on oltava tyhmä tai hullu, jos uskoo Jumalaan. Ei Jumala kuitenkaan kieltänyt kaikkea edistyksellistä ja tiedettä, mutta Raamattu kyllä varoittaa valetiedosta.
Sekin on ihan järkevä ohje Jumalalta, sillä kaikki tiede ei ole automaattisesti hyvää tarkoittavaa. Tiedettä on tehty ihan kauheilla tavoilla. Ihmiskokeilla, eläinkokeilla ja valehtelemalla kokonaisille yhteisöille. Tuhoamalla, sotimalla, testaamalla. Ihmiskokeita on tehty jopa vauvoilla. Ei ne Jumalan ohjeet ole loppujen lopuksi ollenkaan hankalia saati epäloogisia tajuta ja hyväksyä, vaatii vaan ihan älyttömästi nöyryyttä ottaa ne vastaan. Sen takia moni osaa ottaa ne vastaan vasta elämän kunnolla murjomana ja kaiken menettäneenä. Näin kävi itsellänikin, tosin en menettänyt läheskään kaikkea sentään. Mutta ihan siinä rajoilla keikuttiin. Paholainen oli selvästi kiinnostunut minusta ja ongelmistani, oikein palkitsemassa minua kaikista niistä jotta takuulla uppoaisin vieläkin syvemmälle. Minä tajusin ajoissa, mutta moni tuttuni ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäköhän on kun tuo luopuminen ja kääntyminen on aina vaan tiettyyn suuntaan? Tosin sieltä suunnasta muualle luopioille on laissa määrätty deletointi tiedossa ja sen saa suorittaa kuka tahansa "hurskas"
Eiköhän idea olisi, että puoliso jakaa saman uskon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, mutta jos et löydä kumppania joka jakaa vakaumuksesi, niin voihan sitä miettiä kumpi on tärkeämpää; jäykkä vakaumuksellisuus vai joustavampi usko ja kumppanin löytäminen?
ongelma on se että noi suhteet ei kestä. toinen uskovainen joka joustaa ja toinen ateisti, taustalla erilaiset elämän arvot. jutun kaatumisen näkee heti alkuunsa.
Arvot ovat noilla todennäköisesti pitkälti täysin samat. Erona ainoastaan se, että uskovaiselle ne arvot täytyy sanella sen uskonnon kautta kun muille ne tulevat kasvatuksesta ja sisäsyntyisesti.
vastauksessasi ei ollut päätä eikä häntää.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos uskonto on jollekin tärkeä, niin hän todennäköisesti ei halua siitä luopua ja miksi pitäisikään. Silloin vain täytyy yrittää löytää puoliso, joka on uskonnon suhteen samoilla linjoilla. Muuten voi olla edessä paljon ristiriitoja.
Jos taas kovinkin uskova ja ei-lainkaan-uskova menevät yhteen, niin silloin kummankin on joustettava. Kyllä uskovakin pystyy joustamaan tinkimättä periaatteistaan. Tiedän tällaisia tapauksia. Tai sitten on käynyt niin, että toisesta tulee uskova silloin kun ollaan jo yhdessä. Siinä tilanteessa pitää kummankin puolison syvällisesti miettiä, miten mennään eteenpäin yhdessä. Joskus se ei onnistu, joskus onnistuu.Riippuu uskosta. En minä ainakaan pysty osallistumaan moniinkaan juttuihin, joihin ei-uskova haluaisi ehkä osallistua. Ei ole sellaista joustoa, koska silloin minulta lähtee usko.
Mihinhän uskosi vastaiseen ateisti haluaisi osallistua?
Minä esimerkiksi lämmittelen leivinuunia, katson ehkä lasten kanssa elokuvan, illan päälle pidän muutaman radioyhteyden(radioamatööritoimintaa), huomenna huollan työkoneita, käyn ehkä lasten kanssa retkellä, lämmitän saunan...
Kerrassaan jumalatonta menoa!
Raamattu kieltää uskovaista pariutumasta niiden kanssa joilla ei ole uskoa.
Niin, kuinkahan moni on oikea kristitty tämänkin suhteen, vai poimitaanko rusinat taas pullasta? Usko on kiva juttu niin kauan kun se sopii omiin ajatuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskonnosta kuuluu luopua, piste. Ei parisuhteen takia, vaan koska se nyt vaan on järkevää.
Ateismiko on sinun mielestäsi järkevämpää? Johonkin se ateistikin uskoo. Joko se on Darwinin opit, tai jokin muu villitys kulloisellakin aikakaudella. Kerro toki mikä on järkevämpää kuin olla uskossa. Millaiseksi sinä kuvittelet uskovaisen elämän? Sinulla on mielikuva toki, ettei kukaan uskova ole koskaan ryypännyt ja nussinut. Voi kertoa, että mielikuvasi on silloin hyvin kaukana todellisuudesta.
Darwinin opitko "villitys"? Ei voi kuin päätä pyörittää ja taas kerran todeta, että uskonnollisuus ja tietämättömyys kulkevat yleensä käsi kädessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, mutta jos et löydä kumppania joka jakaa vakaumuksesi, niin voihan sitä miettiä kumpi on tärkeämpää; jäykkä vakaumuksellisuus vai joustavampi usko ja kumppanin löytäminen?
ongelma on se että noi suhteet ei kestä. toinen uskovainen joka joustaa ja toinen ateisti, taustalla erilaiset elämän arvot. jutun kaatumisen näkee heti alkuunsa.
Arvot ovat noilla todennäköisesti pitkälti täysin samat. Erona ainoastaan se, että uskovaiselle ne arvot täytyy sanella sen uskonnon kautta kun muille ne tulevat kasvatuksesta ja sisäsyntyisesti.
Ihme käsitys. Tottakai kasvatus ja "sisäsyntyisyys" , elämänkokemukset vaikuttavat kaikkien arvoihin, oli uskossa tai ei, ei arvot mitenkään automaattisesti Raamatusta tule.
Sepä se minun pointtini juuri olikin, kun aika monella uskovaisella on tämänkin keskustelun perusteella se käsitys, että ateistien arvot olisivat automaattisesti jotain ihan muuta kuin uskovaisilla ja vain uskovainen voi olla hyvä ihminen. Jos näin ei kerran ole, voidaan unohtaa se koko arvoista höpiseminen ja mennä siihen että mikä se oikea ongelma sitten on.
Kristitty ei voi luopua eikä kääntyä muihin jumaliin kun Jeesus.
Alue: Aihe vapaa
Luulen, että etäännyttäisi meitä, eri asia sitten, jos olisi muuta yhteistä vastaavasti enemmän.
No, olemmehan toisinaan muutenkin joskus eri huoneissa, puolisoni saattaa katsoa TV:stä tai älylaitteesta mielestäni hoopoa saippua- tai ns. tosi-TV-sarjaa, minä vaikka luen tai touhuilen muuta.