Kuuluuko uskonnostaan luopua löytääkseen kumppanin?

Ei, mutta jos et löydä kumppania joka jakaa vakaumuksesi, niin voihan sitä miettiä kumpi on tärkeämpää; jäykkä vakaumuksellisuus vai joustavampi usko ja kumppanin löytäminen?

Vierailija kirjoitti:

Ei, mutta jos et löydä kumppania joka jakaa vakaumuksesi, niin voihan sitä miettiä kumpi on tärkeämpää; jäykkä vakaumuksellisuus vai joustavampi usko ja kumppanin löytäminen?

ongelma on se että noi suhteet ei kestä. toinen uskovainen joka joustaa ja toinen ateisti, taustalla erilaiset elämän arvot. jutun kaatumisen näkee heti alkuunsa.

olen uskovainen ja sama pätee ainakin omalla kohdalla toiseen suuntaakin. jos joku haluaa kääntyä uskoon minun takiani niin se ei tule onnistumaan. 

Ei minua kiinnosta, uskooko puolisoni jumalaan tai lentävään kurpitsan, kunhan se ei vaikuta yhteiseen elämäämme. Onko siis pakko julistaa uskoaan ja sekoilla toistenkin elämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, mutta jos et löydä kumppania joka jakaa vakaumuksesi, niin voihan sitä miettiä kumpi on tärkeämpää; jäykkä vakaumuksellisuus vai joustavampi usko ja kumppanin löytäminen?

ongelma on se että noi suhteet ei kestä. toinen uskovainen joka joustaa ja toinen ateisti, taustalla erilaiset elämän arvot. jutun kaatumisen näkee heti alkuunsa.

Miksi se olisi automaattisesti uskovainen, joka joustaa? Jos olemme oppineet elämään miehen ja naisen välisessä parisuhteessa, niin kait voimme oppia elämään uskovaisen ja ateistinkin suhteessa?

Ei. - Oma uskonto (tai "uskottomuus") on niin henkilökohtainen asia, että minusta siitä luopuminen parisuhteen vuoksi on kohtuuton vaatimus.

Jos ihminen vaatisi minua luopumaan uskostani (ai "uskottomuudestani") ymmärtäsikö hän edes mitä tekisi? Yhtä hyvin hän vosi vaatia minua luopumaan monesa muustakin perusarvosta ja asiasta, joita haluan pitää arvossa ja kunnioittaa. 

En tietenkään hyväksy sitä, että jotkut haluavat hakea oikeutusta loukkaavalle ja satuttavalle käyökselleen, esimerkiksi juuri uskonnon varjolla. - Sellaista ei pidä sietää ja kestää sanoi loukkaajan uskonto ja vakaumus mitä tahansa.

Kummisetä

Uskovaiset luopuu uskonnoista koko ajan erilaisista syistä. Eniten uskonnolliset tyypit käy läpi ainakin 3 uskontoa elämässään. Parisuhde on ehkä yksi parhaista syistä vaihtaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei, mutta jos et löydä kumppania joka jakaa vakaumuksesi, niin voihan sitä miettiä kumpi on tärkeämpää; jäykkä vakaumuksellisuus vai joustavampi usko ja kumppanin löytäminen?

Elämäntavat ja tavoitteet on iso yhdistävä tai erottava tekijä.

Itse tiedät, mitkä ovat sinulle niitä asioita joita et voi toisen mieliksi tehdä. Suhde päihteisiin voi olla arjessa merkittävä erottava tekijä.

Uskonnollisuus korreloi matalan älykkyyden kanssa ja uskonnottomuus korkean, joten vaikea kuvitella kovin tasapainoista suhdetta syntyvän.

Mulle tekisi tiukkaa sietää kumppania, joka uskoo satuolentoihin mutta ei rokotteisiin ja käsienpesuun mikrobitautien estossa. Esimerkiksi.

Vierailija kirjoitti:

Uskovaiset luopuu uskonnoista koko ajan erilaisista syistä. Eniten uskonnolliset tyypit käy läpi ainakin 3 uskontoa elämässään. Parisuhde on ehkä yksi parhaista syistä vaihtaa.

On ehkä hengellisiä ja uskovaisia. Hengellisyys ei ole niin sidottua ulkoisiin muotoihin mutta saattaa silti ”kuulua” tiettyyn kirkkokuntaan.

Varmaan on joku oma porukka joka vaihtaa uskontoa kuin vaatetta sesongin mukaan. Noita kutsutaan opportunisteiksi.

Olisi helpompi vastata jos ap vähän avaisi. Onko siis niin että deittimarkkinoilla on hiljaista ja mietit, auttaisiko uskonnosta luopuminen? Uskovaiset pariutuvat tavallisesti ihan hyvin keskenään, joten ongelma sinun kohdallasi saattaa olla muualla. Tietysti jos et ollenkaan käy missään seurakuntajutuissa mutta haluaisit välttämättä uskovan kumppanin niin sitten on varmasti vaikeaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, mutta jos et löydä kumppania joka jakaa vakaumuksesi, niin voihan sitä miettiä kumpi on tärkeämpää; jäykkä vakaumuksellisuus vai joustavampi usko ja kumppanin löytäminen?

ongelma on se että noi suhteet ei kestä. toinen uskovainen joka joustaa ja toinen ateisti, taustalla erilaiset elämän arvot. jutun kaatumisen näkee heti alkuunsa.

Arvot ovat noilla todennäköisesti pitkälti täysin samat. Erona ainoastaan se, että uskovaiselle ne arvot täytyy sanella sen uskonnon kautta kun muille ne tulevat kasvatuksesta ja sisäsyntyisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, mutta jos et löydä kumppania joka jakaa vakaumuksesi, niin voihan sitä miettiä kumpi on tärkeämpää; jäykkä vakaumuksellisuus vai joustavampi usko ja kumppanin löytäminen?

ongelma on se että noi suhteet ei kestä. toinen uskovainen joka joustaa ja toinen ateisti, taustalla erilaiset elämän arvot. jutun kaatumisen näkee heti alkuunsa.

Kieltämättä ei tullut edes mieleen ateismi, vaan mietin eri uskontoja/vakaumuksia.

Esim. itse olen uskonnoton vl-perheen kasvatti, ja teininä kaveriporukassamme oli vl-perheiden lapsia ja lapsenlapsia (nuoria, joiden vanhemmista esim. toinen oli vl-perheestä), muutama helluntalaisperheen lapsi ja tataari.

Itse en näe ongelmaa miksi vaikkapa vl ja helluntalainen eivät voisi olla yhdessä ja molemmat vähän joustaa, mutta käytännössä noin ei vain tapahdu.

Jos vaikkapa vl-nainen ei löydä puolisoa oman uskonyhteisönsä keskuudesta, niin en näe ongelmaa miksei voisi alkaa vaikka katolisen kanssa (kyllähän jotkut alkaakin, mutta kaikkien mielestä se ei ole oikein).

Vierailija kirjoitti:

Ei, mutta jos et löydä kumppania joka jakaa vakaumuksesi, niin voihan sitä miettiä kumpi on tärkeämpää; jäykkä vakaumuksellisuus vai joustavampi usko ja kumppanin löytäminen?

Usko ei voi joustaa. Se on hyvin kapea tie.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, mutta jos et löydä kumppania joka jakaa vakaumuksesi, niin voihan sitä miettiä kumpi on tärkeämpää; jäykkä vakaumuksellisuus vai joustavampi usko ja kumppanin löytäminen?

ongelma on se että noi suhteet ei kestä. toinen uskovainen joka joustaa ja toinen ateisti, taustalla erilaiset elämän arvot. jutun kaatumisen näkee heti alkuunsa.

Uskovainen ei saa edes pariutua henkilön kanssa joka ei usko. Tämä lukee raamatussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, mutta jos et löydä kumppania joka jakaa vakaumuksesi, niin voihan sitä miettiä kumpi on tärkeämpää; jäykkä vakaumuksellisuus vai joustavampi usko ja kumppanin löytäminen?

ongelma on se että noi suhteet ei kestä. toinen uskovainen joka joustaa ja toinen ateisti, taustalla erilaiset elämän arvot. jutun kaatumisen näkee heti alkuunsa.

Uskovainen ei saa edes pariutua henkilön kanssa joka ei usko. Tämä lukee raamatussa.

Eivätkä yleensä pariudu edes toisen uskovaisen kanssa, jos se on eri yhteisöstä tai kirkkokunnasta.

Jäykkää on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskovaiset luopuu uskonnoista koko ajan erilaisista syistä. Eniten uskonnolliset tyypit käy läpi ainakin 3 uskontoa elämässään. Parisuhde on ehkä yksi parhaista syistä vaihtaa.

On ehkä hengellisiä ja uskovaisia. Hengellisyys ei ole niin sidottua ulkoisiin muotoihin mutta saattaa silti ”kuulua” tiettyyn kirkkokuntaan.

Varmaan on joku oma porukka joka vaihtaa uskontoa kuin vaatetta sesongin mukaan. Noita kutsutaan opportunisteiksi.

Mielenkiintoinen jaottelu. Hengelliset taitavat haluta enemmän yhteisöä jossa voi elää vapaasti. Uskovaiset taas haluavat ryhmittyä vihollista vastaan. Mutta näistä juuri uskovaisissa näkyy suurimmat heilahtelut uskosta toiseen, hengelliset vain tekevät omaa juttuaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, mutta jos et löydä kumppania joka jakaa vakaumuksesi, niin voihan sitä miettiä kumpi on tärkeämpää; jäykkä vakaumuksellisuus vai joustavampi usko ja kumppanin löytäminen?

Usko ei voi joustaa. Se on hyvin kapea tie.

Tätä minä en vain ymmärrä enkä pidä hyvänä.

Jos molemmat uskoo esim. Raamattuun, niin mitä väliä jos ollaan eri uskontokunnista?

Tätä tarkoitan jäykkyydellä ja joustamattomuudella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, mutta jos et löydä kumppania joka jakaa vakaumuksesi, niin voihan sitä miettiä kumpi on tärkeämpää; jäykkä vakaumuksellisuus vai joustavampi usko ja kumppanin löytäminen?

Usko ei voi joustaa. Se on hyvin kapea tie.

Tätä minä en vain ymmärrä enkä pidä hyvänä.

Jos molemmat uskoo esim. Raamattuun, niin mitä väliä jos ollaan eri uskontokunnista?

Tätä tarkoitan jäykkyydellä ja joustamattomuudella.

Sitten ymmärsin väärin anteeksi. Raamattu ei jaoittele ihmisiä eri sekteihin kunhan molemmat henkilöt on kristittyjä, uskovat Jeesukseen ja Raamattuun.

Ei tällaisia voi kukaan toisen puolesta päättää. Kaikille oma uskonto ei ole erityisen tärkeä ja voi luopua siitä tai vaihtaa toiseen uskontoon kumppanin toiveesta. Toisille sellainen ei olisi tulisi missään tapauksessa kyseeseen. Se, että (mahdollinen) kumppani painostaisi vaihtamaan uskontoa tai luopumaan siitä, ei kuulosta hyvältä. Mutta se ei vielä ole painostamista, jos toteaa, ettei halua/voi olla suhteessa, jos toinen ei jaa samaa uskoa tms.