Kuuluuko uskonnostaan luopua löytääkseen kumppanin?

Jos rakastut musuun, on Islamiin sinuun käännyttävä tai muuten olet häpeäksi miehen suvulle.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos uskonto on jollekin tärkeä, niin hän todennäköisesti ei halua siitä luopua ja miksi pitäisikään. Silloin vain täytyy yrittää löytää puoliso, joka on uskonnon suhteen samoilla linjoilla. Muuten voi olla edessä paljon ristiriitoja.

Jos taas kovinkin uskova ja ei-lainkaan-uskova menevät yhteen, niin silloin kummankin on joustettava. Kyllä uskovakin pystyy joustamaan tinkimättä periaatteistaan. Tiedän tällaisia tapauksia. Tai sitten on käynyt niin, että toisesta tulee uskova silloin kun ollaan jo yhdessä. Siinä tilanteessa pitää kummankin puolison syvällisesti miettiä, miten mennään eteenpäin yhdessä. Joskus se ei onnistu, joskus onnistuu.

Riippuu uskosta. En minä ainakaan pysty osallistumaan moniinkaan juttuihin, joihin ei-uskova haluaisi ehkä osallistua. Ei ole sellaista joustoa, koska silloin minulta lähtee usko. 

Mihinhän uskosi vastaiseen ateisti haluaisi osallistua?

Minä esimerkiksi lämmittelen leivinuunia, katson ehkä lasten kanssa elokuvan, illan päälle pidän muutaman radioyhteyden(radioamatööritoimintaa), huomenna huollan työkoneita, käyn ehkä lasten kanssa retkellä, lämmitän saunan...

Kerrassaan jumalatonta menoa!

Raamattu kieltää uskovaista pariutumasta niiden kanssa joilla ei ole uskoa.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos uskonto on jollekin tärkeä, niin hän todennäköisesti ei halua siitä luopua ja miksi pitäisikään. Silloin vain täytyy yrittää löytää puoliso, joka on uskonnon suhteen samoilla linjoilla. Muuten voi olla edessä paljon ristiriitoja.

Jos taas kovinkin uskova ja ei-lainkaan-uskova menevät yhteen, niin silloin kummankin on joustettava. Kyllä uskovakin pystyy joustamaan tinkimättä periaatteistaan. Tiedän tällaisia tapauksia. Tai sitten on käynyt niin, että toisesta tulee uskova silloin kun ollaan jo yhdessä. Siinä tilanteessa pitää kummankin puolison syvällisesti miettiä, miten mennään eteenpäin yhdessä. Joskus se ei onnistu, joskus onnistuu.

Riippuu uskosta. En minä ainakaan pysty osallistumaan moniinkaan juttuihin, joihin ei-uskova haluaisi ehkä osallistua. Ei ole sellaista joustoa, koska silloin minulta lähtee usko. 

Mihinhän uskosi vastaiseen ateisti haluaisi osallistua?

Minä esimerkiksi lämmittelen leivinuunia, katson ehkä lasten kanssa elokuvan, illan päälle pidän muutaman radioyhteyden(radioamatööritoimintaa), huomenna huollan työkoneita, käyn ehkä lasten kanssa retkellä, lämmitän saunan...

Kerrassaan jumalatonta menoa!

Etkö muuta elämässäsi tee? No, tuo elokuvakin voi olla ongelma, rippuu elokuvasta. 

Mulla tulee vl:nä mieleen, että potentiaalinen seurustelukumppani voisi haluta joskus mennä leffaan, teatteriin, katsoa vapaasti telkkarista ihan mitä vaan/ kuunnella ihan mitä vaan musiikkia, mennä baariin/tansseihin, mennä illanistujaisiin, joissa käytetään alkoholia, nauttia itse alkoholia, haluta esiaviollista seksiä tai olla haluamatta lainkaan naimisiin. Seurustelukumppania voisi ärsyttää, kun lähden seuroihin tai kylään tai suviseuroihin. Häntä voisi alkaa rasittaa näkemykseni ja tarpeeni. 

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos uskonto on jollekin tärkeä, niin hän todennäköisesti ei halua siitä luopua ja miksi pitäisikään. Silloin vain täytyy yrittää löytää puoliso, joka on uskonnon suhteen samoilla linjoilla. Muuten voi olla edessä paljon ristiriitoja.

Jos taas kovinkin uskova ja ei-lainkaan-uskova menevät yhteen, niin silloin kummankin on joustettava. Kyllä uskovakin pystyy joustamaan tinkimättä periaatteistaan. Tiedän tällaisia tapauksia. Tai sitten on käynyt niin, että toisesta tulee uskova silloin kun ollaan jo yhdessä. Siinä tilanteessa pitää kummankin puolison syvällisesti miettiä, miten mennään eteenpäin yhdessä. Joskus se ei onnistu, joskus onnistuu.

Riippuu uskosta. En minä ainakaan pysty osallistumaan moniinkaan juttuihin, joihin ei-uskova haluaisi ehkä osallistua. Ei ole sellaista joustoa, koska silloin minulta lähtee usko. 

Mihinhän uskosi vastaiseen ateisti haluaisi osallistua?

Minä esimerkiksi lämmittelen leivinuunia, katson ehkä lasten kanssa elokuvan, illan päälle pidän muutaman radioyhteyden(radioamatööritoimintaa), huomenna huollan työkoneita, käyn ehkä lasten kanssa retkellä, lämmitän saunan...

Kerrassaan jumalatonta menoa!

Etkö muuta elämässäsi tee? No, tuo elokuvakin voi olla ongelma, rippuu elokuvasta. 

Mulla tulee vl:nä mieleen, että potentiaalinen seurustelukumppani voisi haluta joskus mennä leffaan, teatteriin, katsoa vapaasti telkkarista ihan mitä vaan/ kuunnella ihan mitä vaan musiikkia, mennä baariin/tansseihin, mennä illanistujaisiin, joissa käytetään alkoholia, nauttia itse alkoholia, haluta esiaviollista seksiä tai olla haluamatta lainkaan naimisiin. Seurustelukumppania voisi ärsyttää, kun lähden seuroihin tai kylään tai suviseuroihin. Häntä voisi alkaa rasittaa näkemykseni ja tarpeeni. 

Lisätään tähän vielä omasta elämästäni ulkona olevat tatuoinnit, lävistykset, meikit, kiroilu. Lisäksi arvoissa on vahvasti koti, uskonto ja isänmaa eli tietty kuuliaisuus ja nöyryys sekä perhekeskeisyys. Avioliitto solmitaan iäksi ja eroa vältellään kaikin mahdollisin tavoin. 

Käsi ylös, kuinka moni haluaa seurustella tällaisen ihmisen kanssa, olematta itse samanlainen?

Vierailija kirjoitti:

Ei minua kiinnosta, uskooko puolisoni jumalaan tai lentävään kurpitsan, kunhan se ei vaikuta yhteiseen elämäämme. Onko siis pakko julistaa uskoaan ja sekoilla toistenkin elämään?

Enpä haluaisi olla noin ilkeän ihmisen kanssa parisuhteessa. Pilkkaat usvovia, eikä sinua kiinnosta tietää puolisosi vakaumuksesta suuntaan tai toiseen. Eli sinua ei kiinnosta tutustua puolisoosi. Onko puoliso sinulle pelkkää seksiä ja taloudellisten asioiden jakamista?

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos uskonto on jollekin tärkeä, niin hän todennäköisesti ei halua siitä luopua ja miksi pitäisikään. Silloin vain täytyy yrittää löytää puoliso, joka on uskonnon suhteen samoilla linjoilla. Muuten voi olla edessä paljon ristiriitoja.

Jos taas kovinkin uskova ja ei-lainkaan-uskova menevät yhteen, niin silloin kummankin on joustettava. Kyllä uskovakin pystyy joustamaan tinkimättä periaatteistaan. Tiedän tällaisia tapauksia. Tai sitten on käynyt niin, että toisesta tulee uskova silloin kun ollaan jo yhdessä. Siinä tilanteessa pitää kummankin puolison syvällisesti miettiä, miten mennään eteenpäin yhdessä. Joskus se ei onnistu, joskus onnistuu.

Riippuu uskosta. En minä ainakaan pysty osallistumaan moniinkaan juttuihin, joihin ei-uskova haluaisi ehkä osallistua. Ei ole sellaista joustoa, koska silloin minulta lähtee usko. 

Mihinhän uskosi vastaiseen ateisti haluaisi osallistua?

Minä esimerkiksi lämmittelen leivinuunia, katson ehkä lasten kanssa elokuvan, illan päälle pidän muutaman radioyhteyden(radioamatööritoimintaa), huomenna huollan työkoneita, käyn ehkä lasten kanssa retkellä, lämmitän saunan...

Kerrassaan jumalatonta menoa!

Ryyppyilta baarissa, pornografian katsominen yhdessä ja prideparaati esimerkiksi.

No, tunnen ateisteja, jotka eivät käytä alkoholia tai käyttävät maltillisesti, en muista tiedä, mutta emme puolisoni kanssa harrasta pornoa.

En ole yhteenkään prideen osallistunut.

Sinänsä en suhtaudu homoseksuaalisuuteen kielteisesti, mutta suhtaudun kriittisesti nykyiseen sukupuolentutkimukseen ja nykyfeminismiin.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos uskonto on jollekin tärkeä, niin hän todennäköisesti ei halua siitä luopua ja miksi pitäisikään. Silloin vain täytyy yrittää löytää puoliso, joka on uskonnon suhteen samoilla linjoilla. Muuten voi olla edessä paljon ristiriitoja.

Jos taas kovinkin uskova ja ei-lainkaan-uskova menevät yhteen, niin silloin kummankin on joustettava. Kyllä uskovakin pystyy joustamaan tinkimättä periaatteistaan. Tiedän tällaisia tapauksia. Tai sitten on käynyt niin, että toisesta tulee uskova silloin kun ollaan jo yhdessä. Siinä tilanteessa pitää kummankin puolison syvällisesti miettiä, miten mennään eteenpäin yhdessä. Joskus se ei onnistu, joskus onnistuu.

Riippuu uskosta. En minä ainakaan pysty osallistumaan moniinkaan juttuihin, joihin ei-uskova haluaisi ehkä osallistua. Ei ole sellaista joustoa, koska silloin minulta lähtee usko. 

Mihinhän uskosi vastaiseen ateisti haluaisi osallistua?

Minä esimerkiksi lämmittelen leivinuunia, katson ehkä lasten kanssa elokuvan, illan päälle pidän muutaman radioyhteyden(radioamatööritoimintaa), huomenna huollan työkoneita, käyn ehkä lasten kanssa retkellä, lämmitän saunan...

Kerrassaan jumalatonta menoa!

Raamattu kieltää uskovaista pariutumasta niiden kanssa joilla ei ole uskoa.

Eikä kiellä. Siellä todetaan vain ettei sellaisilla ihmisillä ole paljoa yhteistä, mutta sallii Raamattu ei uskovaisen kanssa olemisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos uskonto on jollekin tärkeä, niin hän todennäköisesti ei halua siitä luopua ja miksi pitäisikään. Silloin vain täytyy yrittää löytää puoliso, joka on uskonnon suhteen samoilla linjoilla. Muuten voi olla edessä paljon ristiriitoja.

Jos taas kovinkin uskova ja ei-lainkaan-uskova menevät yhteen, niin silloin kummankin on joustettava. Kyllä uskovakin pystyy joustamaan tinkimättä periaatteistaan. Tiedän tällaisia tapauksia. Tai sitten on käynyt niin, että toisesta tulee uskova silloin kun ollaan jo yhdessä. Siinä tilanteessa pitää kummankin puolison syvällisesti miettiä, miten mennään eteenpäin yhdessä. Joskus se ei onnistu, joskus onnistuu.

Riippuu uskosta. En minä ainakaan pysty osallistumaan moniinkaan juttuihin, joihin ei-uskova haluaisi ehkä osallistua. Ei ole sellaista joustoa, koska silloin minulta lähtee usko. 

Mihinhän uskosi vastaiseen ateisti haluaisi osallistua?

Minä esimerkiksi lämmittelen leivinuunia, katson ehkä lasten kanssa elokuvan, illan päälle pidän muutaman radioyhteyden(radioamatööritoimintaa), huomenna huollan työkoneita, käyn ehkä lasten kanssa retkellä, lämmitän saunan...

Kerrassaan jumalatonta menoa!

Raamattu kieltää uskovaista pariutumasta niiden kanssa joilla ei ole uskoa.

Eikä kiellä. Siellä todetaan vain ettei sellaisilla ihmisillä ole paljoa yhteistä, mutta sallii Raamattu ei uskovaisen kanssa olemisen.

Ainakin Raamatussa kielletään istumasta siellä missä pilkkaajat istuvat eli moni epäuskoisten mielestä harmiton ajanviete on nounou.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos uskonto on jollekin tärkeä, niin hän todennäköisesti ei halua siitä luopua ja miksi pitäisikään. Silloin vain täytyy yrittää löytää puoliso, joka on uskonnon suhteen samoilla linjoilla. Muuten voi olla edessä paljon ristiriitoja.

Jos taas kovinkin uskova ja ei-lainkaan-uskova menevät yhteen, niin silloin kummankin on joustettava. Kyllä uskovakin pystyy joustamaan tinkimättä periaatteistaan. Tiedän tällaisia tapauksia. Tai sitten on käynyt niin, että toisesta tulee uskova silloin kun ollaan jo yhdessä. Siinä tilanteessa pitää kummankin puolison syvällisesti miettiä, miten mennään eteenpäin yhdessä. Joskus se ei onnistu, joskus onnistuu.

Riippuu uskosta. En minä ainakaan pysty osallistumaan moniinkaan juttuihin, joihin ei-uskova haluaisi ehkä osallistua. Ei ole sellaista joustoa, koska silloin minulta lähtee usko. 

Mihinhän uskosi vastaiseen ateisti haluaisi osallistua?

Minä esimerkiksi lämmittelen leivinuunia, katson ehkä lasten kanssa elokuvan, illan päälle pidän muutaman radioyhteyden(radioamatööritoimintaa), huomenna huollan työkoneita, käyn ehkä lasten kanssa retkellä, lämmitän saunan...

Kerrassaan jumalatonta menoa!

Raamattu kieltää uskovaista pariutumasta niiden kanssa joilla ei ole uskoa.

Eikä kiellä. Siellä todetaan vain ettei sellaisilla ihmisillä ole paljoa yhteistä, mutta sallii Raamattu ei uskovaisen kanssa olemisen.

Corinthians 6:14-15

Do not be unequally yoked with unbelievers. For what partnership has righteousness with lawlessness? Or what fellowship has light with darkness? What accord has Christ with Belial? Or what portion does a believer share with an unbeliever?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos uskonto on jollekin tärkeä, niin hän todennäköisesti ei halua siitä luopua ja miksi pitäisikään. Silloin vain täytyy yrittää löytää puoliso, joka on uskonnon suhteen samoilla linjoilla. Muuten voi olla edessä paljon ristiriitoja.

Jos taas kovinkin uskova ja ei-lainkaan-uskova menevät yhteen, niin silloin kummankin on joustettava. Kyllä uskovakin pystyy joustamaan tinkimättä periaatteistaan. Tiedän tällaisia tapauksia. Tai sitten on käynyt niin, että toisesta tulee uskova silloin kun ollaan jo yhdessä. Siinä tilanteessa pitää kummankin puolison syvällisesti miettiä, miten mennään eteenpäin yhdessä. Joskus se ei onnistu, joskus onnistuu.

Riippuu uskosta. En minä ainakaan pysty osallistumaan moniinkaan juttuihin, joihin ei-uskova haluaisi ehkä osallistua. Ei ole sellaista joustoa, koska silloin minulta lähtee usko. 

Mihinhän uskosi vastaiseen ateisti haluaisi osallistua?

Minä esimerkiksi lämmittelen leivinuunia, katson ehkä lasten kanssa elokuvan, illan päälle pidän muutaman radioyhteyden(radioamatööritoimintaa), huomenna huollan työkoneita, käyn ehkä lasten kanssa retkellä, lämmitän saunan...

Kerrassaan jumalatonta menoa!

Raamattu kieltää uskovaista pariutumasta niiden kanssa joilla ei ole uskoa.

Eikä kiellä. Siellä todetaan vain ettei sellaisilla ihmisillä ole paljoa yhteistä, mutta sallii Raamattu ei uskovaisen kanssa olemisen.

Ainakin Raamatussa kielletään istumasta siellä missä pilkkaajat istuvat eli moni epäuskoisten mielestä harmiton ajanviete on nounou.

Ei siellä kielletä sellaistakaan. Jeesus joi syntisten kanssa ja viipyi reissuillaan niin et Lasarus kerkesi kuolla sillä välin. No herätti Lasaruksen haudasta ja nuhtelikin opetuslapsiaan valittamisesta. Nykyajan fariseukset ne Raamatun sanaa yrittävät väännellä tuomitsevaksi.

KR 1933/-38

Ps. 1:1 Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat,

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos uskonto on jollekin tärkeä, niin hän todennäköisesti ei halua siitä luopua ja miksi pitäisikään. Silloin vain täytyy yrittää löytää puoliso, joka on uskonnon suhteen samoilla linjoilla. Muuten voi olla edessä paljon ristiriitoja.

Jos taas kovinkin uskova ja ei-lainkaan-uskova menevät yhteen, niin silloin kummankin on joustettava. Kyllä uskovakin pystyy joustamaan tinkimättä periaatteistaan. Tiedän tällaisia tapauksia. Tai sitten on käynyt niin, että toisesta tulee uskova silloin kun ollaan jo yhdessä. Siinä tilanteessa pitää kummankin puolison syvällisesti miettiä, miten mennään eteenpäin yhdessä. Joskus se ei onnistu, joskus onnistuu.

Riippuu uskosta. En minä ainakaan pysty osallistumaan moniinkaan juttuihin, joihin ei-uskova haluaisi ehkä osallistua. Ei ole sellaista joustoa, koska silloin minulta lähtee usko. 

Mihinhän uskosi vastaiseen ateisti haluaisi osallistua?

Minä esimerkiksi lämmittelen leivinuunia, katson ehkä lasten kanssa elokuvan, illan päälle pidän muutaman radioyhteyden(radioamatööritoimintaa), huomenna huollan työkoneita, käyn ehkä lasten kanssa retkellä, lämmitän saunan...

Kerrassaan jumalatonta menoa!

Etkö muuta elämässäsi tee? No, tuo elokuvakin voi olla ongelma, rippuu elokuvasta. 

Mulla tulee vl:nä mieleen, että potentiaalinen seurustelukumppani voisi haluta joskus mennä leffaan, teatteriin, katsoa vapaasti telkkarista ihan mitä vaan/ kuunnella ihan mitä vaan musiikkia, mennä baariin/tansseihin, mennä illanistujaisiin, joissa käytetään alkoholia, nauttia itse alkoholia, haluta esiaviollista seksiä tai olla haluamatta lainkaan naimisiin. Seurustelukumppania voisi ärsyttää, kun lähden seuroihin tai kylään tai suviseuroihin. Häntä voisi alkaa rasittaa näkemykseni ja tarpeeni. 

Miksi olisin yrittänyt selittää kaikki elämäni tekemiset?

Annoin esimerkin yhden ateistin perjantaista ja lauantaista.

Usein jyrkät uskovaiset kuvittelevat ei-uskovaisten tekevän kaikkea paheellista jatkuvasti.

Pettävän puolisoa, juopottelevan, käyttävän huumeita, varastavan, petkuttavan...

Tasainen, tavanomainen elämä on minulle parasta, elämääni vain ei kuulu mitään yliluonnollista, koska en sellaiseen usko.

Toki teen monia VL:en mielestä kamalia asioita, kuuntelen myös rock- musiikkia, katson televisiosta musiikkiohjelmia ja elokuvia, saatan ottaa joskus hieman alkoholia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos uskonto on jollekin tärkeä, niin hän todennäköisesti ei halua siitä luopua ja miksi pitäisikään. Silloin vain täytyy yrittää löytää puoliso, joka on uskonnon suhteen samoilla linjoilla. Muuten voi olla edessä paljon ristiriitoja.

Jos taas kovinkin uskova ja ei-lainkaan-uskova menevät yhteen, niin silloin kummankin on joustettava. Kyllä uskovakin pystyy joustamaan tinkimättä periaatteistaan. Tiedän tällaisia tapauksia. Tai sitten on käynyt niin, että toisesta tulee uskova silloin kun ollaan jo yhdessä. Siinä tilanteessa pitää kummankin puolison syvällisesti miettiä, miten mennään eteenpäin yhdessä. Joskus se ei onnistu, joskus onnistuu.

Riippuu uskosta. En minä ainakaan pysty osallistumaan moniinkaan juttuihin, joihin ei-uskova haluaisi ehkä osallistua. Ei ole sellaista joustoa, koska silloin minulta lähtee usko. 

Mihinhän uskosi vastaiseen ateisti haluaisi osallistua?

Minä esimerkiksi lämmittelen leivinuunia, katson ehkä lasten kanssa elokuvan, illan päälle pidän muutaman radioyhteyden(radioamatööritoimintaa), huomenna huollan työkoneita, käyn ehkä lasten kanssa retkellä, lämmitän saunan...

Kerrassaan jumalatonta menoa!

Etkö muuta elämässäsi tee? No, tuo elokuvakin voi olla ongelma, rippuu elokuvasta. 

Mulla tulee vl:nä mieleen, että potentiaalinen seurustelukumppani voisi haluta joskus mennä leffaan, teatteriin, katsoa vapaasti telkkarista ihan mitä vaan/ kuunnella ihan mitä vaan musiikkia, mennä baariin/tansseihin, mennä illanistujaisiin, joissa käytetään alkoholia, nauttia itse alkoholia, haluta esiaviollista seksiä tai olla haluamatta lainkaan naimisiin. Seurustelukumppania voisi ärsyttää, kun lähden seuroihin tai kylään tai suviseuroihin. Häntä voisi alkaa rasittaa näkemykseni ja tarpeeni. 

Lisätään tähän vielä omasta elämästäni ulkona olevat tatuoinnit, lävistykset, meikit, kiroilu. Lisäksi arvoissa on vahvasti koti, uskonto ja isänmaa eli tietty kuuliaisuus ja nöyryys sekä perhekeskeisyys. Avioliitto solmitaan iäksi ja eroa vältellään kaikin mahdollisin tavoin. 

Käsi ylös, kuinka moni haluaa seurustella tällaisen ihmisen kanssa, olematta itse samanlainen?

Törmäsin itse hiljattain deittipalvelussa ihmiseen, joka korosti uskoaan niin profiiliteksteissään kuin ihan ensimmäisissä keskusteluissammekin. Halusin tietää tarkemmin, millaista hänen elämänsä on ja voisiko esimerkiksi seurustelu onnistua,. Itse en ole uskossa.

Kävikin ilmi että hän ei minkäään kirjan tai sääntöjen mukaan elä vaan harrastaa esim. irtoseksiä aina kun sitä on tarjolla, ( joskin ulkoistaa vastuun "naisille jotka haluavat ekoilla treffeillä seksiä" ) juo verrattain usein alkoholia, kiroilee, ei käy kirkossa eikä muutenkaan ilmeisesti harrasta mitään uskonnollista meininkiä muuta kuin päänsä sisällä. Kyseenalaistin hieman hänen ajatteluaan ja ihmettelin, miksi hän ylipäätään haluaa tuoda uskonsa esiin noin voimakkaasti jos se ei todellisuudessa mihinkään mitenkään vaikuta?

Juttu kuivui onneksi kasaan, en jaksanut moista kaksinaamaisuutta. Ollaan mutta ei olla, paljon puhetta mutta vähän tekoja. Oliko uskosta kohkaaminen ehkä vain keino olla olevinaan luotettava ja hyvä ihminen, en tiedä. Olen sitä mieltä että kaksi kovin erilaista ei keskenään tule pärjäämään.  

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos uskonto on jollekin tärkeä, niin hän todennäköisesti ei halua siitä luopua ja miksi pitäisikään. Silloin vain täytyy yrittää löytää puoliso, joka on uskonnon suhteen samoilla linjoilla. Muuten voi olla edessä paljon ristiriitoja.

Jos taas kovinkin uskova ja ei-lainkaan-uskova menevät yhteen, niin silloin kummankin on joustettava. Kyllä uskovakin pystyy joustamaan tinkimättä periaatteistaan. Tiedän tällaisia tapauksia. Tai sitten on käynyt niin, että toisesta tulee uskova silloin kun ollaan jo yhdessä. Siinä tilanteessa pitää kummankin puolison syvällisesti miettiä, miten mennään eteenpäin yhdessä. Joskus se ei onnistu, joskus onnistuu.

Riippuu uskosta. En minä ainakaan pysty osallistumaan moniinkaan juttuihin, joihin ei-uskova haluaisi ehkä osallistua. Ei ole sellaista joustoa, koska silloin minulta lähtee usko. 

Mihinhän uskosi vastaiseen ateisti haluaisi osallistua?

Minä esimerkiksi lämmittelen leivinuunia, katson ehkä lasten kanssa elokuvan, illan päälle pidän muutaman radioyhteyden(radioamatööritoimintaa), huomenna huollan työkoneita, käyn ehkä lasten kanssa retkellä, lämmitän saunan...

Kerrassaan jumalatonta menoa!

Etkö muuta elämässäsi tee? No, tuo elokuvakin voi olla ongelma, rippuu elokuvasta. 

Mulla tulee vl:nä mieleen, että potentiaalinen seurustelukumppani voisi haluta joskus mennä leffaan, teatteriin, katsoa vapaasti telkkarista ihan mitä vaan/ kuunnella ihan mitä vaan musiikkia, mennä baariin/tansseihin, mennä illanistujaisiin, joissa käytetään alkoholia, nauttia itse alkoholia, haluta esiaviollista seksiä tai olla haluamatta lainkaan naimisiin. Seurustelukumppania voisi ärsyttää, kun lähden seuroihin tai kylään tai suviseuroihin. Häntä voisi alkaa rasittaa näkemykseni ja tarpeeni. 

Miksi olisin yrittänyt selittää kaikki elämäni tekemiset?

Annoin esimerkin yhden ateistin perjantaista ja lauantaista.

Usein jyrkät uskovaiset kuvittelevat ei-uskovaisten tekevän kaikkea paheellista jatkuvasti.

Pettävän puolisoa, juopottelevan, käyttävän huumeita, varastavan, petkuttavan...

Tasainen, tavanomainen elämä on minulle parasta, elämääni vain ei kuulu mitään yliluonnollista, koska en sellaiseen usko.

Toki teen monia VL:en mielestä kamalia asioita, kuuntelen myös rock- musiikkia, katson televisiosta musiikkiohjelmia ja elokuvia, saatan ottaa joskus hieman alkoholia.

No tämä. Eivätkä ne asiat ole VL mielestä KAMALIA, mutta ne ovat sellaisia, mitä vältetään tekemästä itse, jotta pysyisi itse uskomassa. No, miltä tuntuisi, ettet voisi sen kumppanin vuoksi ottaa hieman alkoholia tai katsoa telkasta elokuvaa. Ihan normielämää sinulle ja suurimmalle osalle ihmisiä. Tai sitten voit, mutta se kumppani lähtee pois kotoa tai toiseen huoneeseen tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos uskonto on jollekin tärkeä, niin hän todennäköisesti ei halua siitä luopua ja miksi pitäisikään. Silloin vain täytyy yrittää löytää puoliso, joka on uskonnon suhteen samoilla linjoilla. Muuten voi olla edessä paljon ristiriitoja.

Jos taas kovinkin uskova ja ei-lainkaan-uskova menevät yhteen, niin silloin kummankin on joustettava. Kyllä uskovakin pystyy joustamaan tinkimättä periaatteistaan. Tiedän tällaisia tapauksia. Tai sitten on käynyt niin, että toisesta tulee uskova silloin kun ollaan jo yhdessä. Siinä tilanteessa pitää kummankin puolison syvällisesti miettiä, miten mennään eteenpäin yhdessä. Joskus se ei onnistu, joskus onnistuu.

Riippuu uskosta. En minä ainakaan pysty osallistumaan moniinkaan juttuihin, joihin ei-uskova haluaisi ehkä osallistua. Ei ole sellaista joustoa, koska silloin minulta lähtee usko. 

Mihinhän uskosi vastaiseen ateisti haluaisi osallistua?

Minä esimerkiksi lämmittelen leivinuunia, katson ehkä lasten kanssa elokuvan, illan päälle pidän muutaman radioyhteyden(radioamatööritoimintaa), huomenna huollan työkoneita, käyn ehkä lasten kanssa retkellä, lämmitän saunan...

Kerrassaan jumalatonta menoa!

Raamattu kieltää uskovaista pariutumasta niiden kanssa joilla ei ole uskoa.

Eikä kiellä. Siellä todetaan vain ettei sellaisilla ihmisillä ole paljoa yhteistä, mutta sallii Raamattu ei uskovaisen kanssa olemisen.

Corinthians 6:14-15

Do not be unequally yoked with unbelievers. For what partnership has righteousness with lawlessness? Or what fellowship has light with darkness? What accord has Christ with Belial? Or what portion does a believer share with an unbeliever?

Paavalin sanat eivät ole Jeesuksen sanoja. Eikä tuossa korinttolaiskirjeen kohdassa Kielletä olemasta ei uskossa olevan kanssa. Sitäpaitsi Paavali ei ollut apostoli, vaan se antikristus mistä muun muassa Johannes varoitti. Paavalille ilmestyi autiomaassa muka Jeesus. Mikä tahansa langennut enkeli pystyi esiintymään kristuksena ja eksyttämään. Ketään ei ollut todistamassa sitä Paavalin näkyä autiomaassa. Paavali aloittaa kirjeensä aina Minä muodossa. Paavali meni jopa niin pitkälle että hänen ja seuraajiensa julistamaa evankeliumia täytyi jopa taivaan enkelienkin kuunnella tai olkoot kirottuja. Paavali väänteli Jeesuksen sanomisia omaksi edukseen. Paavali oli murhaaja ja kristittyjen vainoaja, aina vastakkain oikeiden opetuslasten kanssa, jotka olivat Jeesuksen sanaa kuulemassa paikan päällä kun Jeesus oli elossa. Paavali ei ollut siellä.

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos uskonto on jollekin tärkeä, niin hän todennäköisesti ei halua siitä luopua ja miksi pitäisikään. Silloin vain täytyy yrittää löytää puoliso, joka on uskonnon suhteen samoilla linjoilla. Muuten voi olla edessä paljon ristiriitoja.

Jos taas kovinkin uskova ja ei-lainkaan-uskova menevät yhteen, niin silloin kummankin on joustettava. Kyllä uskovakin pystyy joustamaan tinkimättä periaatteistaan. Tiedän tällaisia tapauksia. Tai sitten on käynyt niin, että toisesta tulee uskova silloin kun ollaan jo yhdessä. Siinä tilanteessa pitää kummankin puolison syvällisesti miettiä, miten mennään eteenpäin yhdessä. Joskus se ei onnistu, joskus onnistuu.

Riippuu uskosta. En minä ainakaan pysty osallistumaan moniinkaan juttuihin, joihin ei-uskova haluaisi ehkä osallistua. Ei ole sellaista joustoa, koska silloin minulta lähtee usko. 

Mihinhän uskosi vastaiseen ateisti haluaisi osallistua?

Minä esimerkiksi lämmittelen leivinuunia, katson ehkä lasten kanssa elokuvan, illan päälle pidän muutaman radioyhteyden(radioamatööritoimintaa), huomenna huollan työkoneita, käyn ehkä lasten kanssa retkellä, lämmitän saunan...

Kerrassaan jumalatonta menoa!

Ryyppyilta baarissa, pornografian katsominen yhdessä ja prideparaati esimerkiksi.

Miten nämä liittyvät ateismiin tai mihinkään uskontoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos uskonto on jollekin tärkeä, niin hän todennäköisesti ei halua siitä luopua ja miksi pitäisikään. Silloin vain täytyy yrittää löytää puoliso, joka on uskonnon suhteen samoilla linjoilla. Muuten voi olla edessä paljon ristiriitoja.

Jos taas kovinkin uskova ja ei-lainkaan-uskova menevät yhteen, niin silloin kummankin on joustettava. Kyllä uskovakin pystyy joustamaan tinkimättä periaatteistaan. Tiedän tällaisia tapauksia. Tai sitten on käynyt niin, että toisesta tulee uskova silloin kun ollaan jo yhdessä. Siinä tilanteessa pitää kummankin puolison syvällisesti miettiä, miten mennään eteenpäin yhdessä. Joskus se ei onnistu, joskus onnistuu.

Riippuu uskosta. En minä ainakaan pysty osallistumaan moniinkaan juttuihin, joihin ei-uskova haluaisi ehkä osallistua. Ei ole sellaista joustoa, koska silloin minulta lähtee usko. 

Mihinhän uskosi vastaiseen ateisti haluaisi osallistua?

Minä esimerkiksi lämmittelen leivinuunia, katson ehkä lasten kanssa elokuvan, illan päälle pidän muutaman radioyhteyden(radioamatööritoimintaa), huomenna huollan työkoneita, käyn ehkä lasten kanssa retkellä, lämmitän saunan...

Kerrassaan jumalatonta menoa!

Raamattu kieltää uskovaista pariutumasta niiden kanssa joilla ei ole uskoa.

Eikä kiellä. Siellä todetaan vain ettei sellaisilla ihmisillä ole paljoa yhteistä, mutta sallii Raamattu ei uskovaisen kanssa olemisen.

Corinthians 6:14-15

Do not be unequally yoked with unbelievers. For what partnership has righteousness with lawlessness? Or what fellowship has light with darkness? What accord has Christ with Belial? Or what portion does a believer share with an unbeliever?

Paavalin sanat eivät ole Jeesuksen sanoja. Eikä tuossa korinttolaiskirjeen kohdassa Kielletä olemasta ei uskossa olevan kanssa. Sitäpaitsi Paavali ei ollut apostoli, vaan se antikristus mistä muun muassa Johannes varoitti. Paavalille ilmestyi autiomaassa muka Jeesus. Mikä tahansa langennut enkeli pystyi esiintymään kristuksena ja eksyttämään. Ketään ei ollut todistamassa sitä Paavalin näkyä autiomaassa. Paavali aloittaa kirjeensä aina Minä muodossa. Paavali meni jopa niin pitkälle että hänen ja seuraajiensa julistamaa evankeliumia täytyi jopa taivaan enkelienkin kuunnella tai olkoot kirottuja. Paavali väänteli Jeesuksen sanomisia omaksi edukseen. Paavali oli murhaaja ja kristittyjen vainoaja, aina vastakkain oikeiden opetuslasten kanssa, jotka olivat Jeesuksen sanaa kuulemassa paikan päällä kun Jeesus oli elossa. Paavali ei ollut siellä.

Keskiverto uskovainen uskoo, että Raamattu on Jumalan sanaa eikä ajattele, että siellä on jotain saatanallista horinaa Paavalilta että siinä mielessä aika turhaa argumentointia. 

Vierailija kirjoitti:

KR 1933/-38

Ps. 1:1 Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat,

Pitäköön autuas sitten myös Jumalan jokaikisen käskyn, jos siihen pystyy. Kukaan muu kuin Jeesus ei ole siihen kyennyt Kuka itsensä vanhurskaaksi ylentää se alennetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos uskonto on jollekin tärkeä, niin hän todennäköisesti ei halua siitä luopua ja miksi pitäisikään. Silloin vain täytyy yrittää löytää puoliso, joka on uskonnon suhteen samoilla linjoilla. Muuten voi olla edessä paljon ristiriitoja.

Jos taas kovinkin uskova ja ei-lainkaan-uskova menevät yhteen, niin silloin kummankin on joustettava. Kyllä uskovakin pystyy joustamaan tinkimättä periaatteistaan. Tiedän tällaisia tapauksia. Tai sitten on käynyt niin, että toisesta tulee uskova silloin kun ollaan jo yhdessä. Siinä tilanteessa pitää kummankin puolison syvällisesti miettiä, miten mennään eteenpäin yhdessä. Joskus se ei onnistu, joskus onnistuu.

Riippuu uskosta. En minä ainakaan pysty osallistumaan moniinkaan juttuihin, joihin ei-uskova haluaisi ehkä osallistua. Ei ole sellaista joustoa, koska silloin minulta lähtee usko. 

Mihinhän uskosi vastaiseen ateisti haluaisi osallistua?

Minä esimerkiksi lämmittelen leivinuunia, katson ehkä lasten kanssa elokuvan, illan päälle pidän muutaman radioyhteyden(radioamatööritoimintaa), huomenna huollan työkoneita, käyn ehkä lasten kanssa retkellä, lämmitän saunan...

Kerrassaan jumalatonta menoa!

Raamattu kieltää uskovaista pariutumasta niiden kanssa joilla ei ole uskoa.

Eikä kiellä. Siellä todetaan vain ettei sellaisilla ihmisillä ole paljoa yhteistä, mutta sallii Raamattu ei uskovaisen kanssa olemisen.

Corinthians 6:14-15

Do not be unequally yoked with unbelievers. For what partnership has righteousness with lawlessness? Or what fellowship has light with darkness? What accord has Christ with Belial? Or what portion does a believer share with an unbeliever?

Paavalin sanat eivät ole Jeesuksen sanoja. Eikä tuossa korinttolaiskirjeen kohdassa Kielletä olemasta ei uskossa olevan kanssa. Sitäpaitsi Paavali ei ollut apostoli, vaan se antikristus mistä muun muassa Johannes varoitti. Paavalille ilmestyi autiomaassa muka Jeesus. Mikä tahansa langennut enkeli pystyi esiintymään kristuksena ja eksyttämään. Ketään ei ollut todistamassa sitä Paavalin näkyä autiomaassa. Paavali aloittaa kirjeensä aina Minä muodossa. Paavali meni jopa niin pitkälle että hänen ja seuraajiensa julistamaa evankeliumia täytyi jopa taivaan enkelienkin kuunnella tai olkoot kirottuja. Paavali väänteli Jeesuksen sanomisia omaksi edukseen. Paavali oli murhaaja ja kristittyjen vainoaja, aina vastakkain oikeiden opetuslasten kanssa, jotka olivat Jeesuksen sanaa kuulemassa paikan päällä kun Jeesus oli elossa. Paavali ei ollut siellä.

Keskiverto uskovainen uskoo, että Raamattu on Jumalan sanaa eikä ajattele, että siellä on jotain saatanallista horinaa Paavalilta että siinä mielessä aika turhaa argumentointia. 

Siksi moni keskiverto uskovainen onkin matkalla kadotukseen kun eivät vaivaudu tutkimaan Jumalan sanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos uskonto on jollekin tärkeä, niin hän todennäköisesti ei halua siitä luopua ja miksi pitäisikään. Silloin vain täytyy yrittää löytää puoliso, joka on uskonnon suhteen samoilla linjoilla. Muuten voi olla edessä paljon ristiriitoja.

Jos taas kovinkin uskova ja ei-lainkaan-uskova menevät yhteen, niin silloin kummankin on joustettava. Kyllä uskovakin pystyy joustamaan tinkimättä periaatteistaan. Tiedän tällaisia tapauksia. Tai sitten on käynyt niin, että toisesta tulee uskova silloin kun ollaan jo yhdessä. Siinä tilanteessa pitää kummankin puolison syvällisesti miettiä, miten mennään eteenpäin yhdessä. Joskus se ei onnistu, joskus onnistuu.

Riippuu uskosta. En minä ainakaan pysty osallistumaan moniinkaan juttuihin, joihin ei-uskova haluaisi ehkä osallistua. Ei ole sellaista joustoa, koska silloin minulta lähtee usko. 

Mihinhän uskosi vastaiseen ateisti haluaisi osallistua?

Minä esimerkiksi lämmittelen leivinuunia, katson ehkä lasten kanssa elokuvan, illan päälle pidän muutaman radioyhteyden(radioamatööritoimintaa), huomenna huollan työkoneita, käyn ehkä lasten kanssa retkellä, lämmitän saunan...

Kerrassaan jumalatonta menoa!

Raamattu kieltää uskovaista pariutumasta niiden kanssa joilla ei ole uskoa.

Eikä kiellä. Siellä todetaan vain ettei sellaisilla ihmisillä ole paljoa yhteistä, mutta sallii Raamattu ei uskovaisen kanssa olemisen.

Corinthians 6:14-15

Do not be unequally yoked with unbelievers. For what partnership has righteousness with lawlessness? Or what fellowship has light with darkness? What accord has Christ with Belial? Or what portion does a believer share with an unbeliever?

Paavalin sanat eivät ole Jeesuksen sanoja. Eikä tuossa korinttolaiskirjeen kohdassa Kielletä olemasta ei uskossa olevan kanssa. Sitäpaitsi Paavali ei ollut apostoli, vaan se antikristus mistä muun muassa Johannes varoitti. Paavalille ilmestyi autiomaassa muka Jeesus. Mikä tahansa langennut enkeli pystyi esiintymään kristuksena ja eksyttämään. Ketään ei ollut todistamassa sitä Paavalin näkyä autiomaassa. Paavali aloittaa kirjeensä aina Minä muodossa. Paavali meni jopa niin pitkälle että hänen ja seuraajiensa julistamaa evankeliumia täytyi jopa taivaan enkelienkin kuunnella tai olkoot kirottuja. Paavali väänteli Jeesuksen sanomisia omaksi edukseen. Paavali oli murhaaja ja kristittyjen vainoaja, aina vastakkain oikeiden opetuslasten kanssa, jotka olivat Jeesuksen sanaa kuulemassa paikan päällä kun Jeesus oli elossa. Paavali ei ollut siellä.

Missäs kohdassa raamattua on ne Jeesuksen omat kirjoitukset?