Neuvoja miten saisin käännettyä äitiyteni ja lapsiarjen positiivishenkisemmäksi?

Ohjaa positiivisen kautta. Näytä miten toivot lapsen toimivan ja kehu ja kannusta kun hän niin tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennaltaehkäise lapsesi negatiiviset teot. Älä pidä lapsen saatavilla niitä tavaroita joilla hän tekee jotain väärää/satuttaa. Varsinkaan silloin jos et ole siinä lähellä katsomassa ja niin että ehdit puuttua ennen kuin ehtii satuttaa muita tms. Helpottaa kummasti elämääsi, eikä tarvitse niin usein komennella.

Ennakointi on ihan hyvä neuvo. Mutta käytännössä hankala toteuttaa kun lapsi siis esim tahallaan käy repimässä pyykkitelineeltä pyykkejä alas kun olen vaikka sekunnin pissalla tai sellaista vastaavaa. Kodissa on voitava elää, en pysty nostamaan joka ikistä tavaraa yli 130 cm korkeuteen. Ja lapseni vaikka yrittää potkia jalkalistoja irti jos ei muuta tuhoa keksi. Ap

Pienen lapsen liikkumavapautta on mahdollista rajoittaa jos lapsi on vaaraksi itselleen tai muille. Sitä varten on monenlaisia apuvälineitä olemassa. Erilaiset portit, valjaat yms.

Lässytätkö ja sanoitatko aina ja koko ajan? Ainakin täällä teet niin. Joskus näkee tällaisia äitejä ja huomaa, että se aiheuttaa lapsessa ahdistusta ja painetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennaltaehkäise lapsesi negatiiviset teot. Älä pidä lapsen saatavilla niitä tavaroita joilla hän tekee jotain väärää/satuttaa. Varsinkaan silloin jos et ole siinä lähellä katsomassa ja niin että ehdit puuttua ennen kuin ehtii satuttaa muita tms. Helpottaa kummasti elämääsi, eikä tarvitse niin usein komennella.

Ennakointi on ihan hyvä neuvo. Mutta käytännössä hankala toteuttaa kun lapsi siis esim tahallaan käy repimässä pyykkitelineeltä pyykkejä alas kun olen vaikka sekunnin pissalla tai sellaista vastaavaa. Kodissa on voitava elää, en pysty nostamaan joka ikistä tavaraa yli 130 cm korkeuteen. Ja lapseni vaikka yrittää potkia jalkalistoja irti jos ei muuta tuhoa keksi. Ap

Vielä yksi vinkki:

https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-on-uh…

Onko lapselle annettu sellaiset seuraamukset, että esim. pyykkien viskomisesta lattialle johtaa se, että joutuu ne korjaamaan lattialta? Vaikka kädestä pitäen? Näin lapsi oppii, että asian korjaamiseen menee paljon enemmän energiaa kuin rikkomiseen. Toisaalta lapsi saa mahdollisuuden hyvittää tekonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennaltaehkäise lapsesi negatiiviset teot. Älä pidä lapsen saatavilla niitä tavaroita joilla hän tekee jotain väärää/satuttaa. Varsinkaan silloin jos et ole siinä lähellä katsomassa ja niin että ehdit puuttua ennen kuin ehtii satuttaa muita tms. Helpottaa kummasti elämääsi, eikä tarvitse niin usein komennella.

Ennakointi on ihan hyvä neuvo. Mutta käytännössä hankala toteuttaa kun lapsi siis esim tahallaan käy repimässä pyykkitelineeltä pyykkejä alas kun olen vaikka sekunnin pissalla tai sellaista vastaavaa. Kodissa on voitava elää, en pysty nostamaan joka ikistä tavaraa yli 130 cm korkeuteen. Ja lapseni vaikka yrittää potkia jalkalistoja irti jos ei muuta tuhoa keksi. Ap

Pienen lapsen liikkumavapautta on mahdollista rajoittaa jos lapsi on vaaraksi itselleen tai muille. Sitä varten on monenlaisia apuvälineitä olemassa. Erilaiset portit, valjaat yms.

Vähän realismia nyt. Ehdotatko tosissaan, että pidän kolmevuotiaan kotona kiinni valjaissa? Tai telkeän lapsen jonnekin? Näin ison lapsen joka osaa itse avata ovet ja kiivetä lapsiporttien yli. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennaltaehkäise lapsesi negatiiviset teot. Älä pidä lapsen saatavilla niitä tavaroita joilla hän tekee jotain väärää/satuttaa. Varsinkaan silloin jos et ole siinä lähellä katsomassa ja niin että ehdit puuttua ennen kuin ehtii satuttaa muita tms. Helpottaa kummasti elämääsi, eikä tarvitse niin usein komennella.

Ennakointi on ihan hyvä neuvo. Mutta käytännössä hankala toteuttaa kun lapsi siis esim tahallaan käy repimässä pyykkitelineeltä pyykkejä alas kun olen vaikka sekunnin pissalla tai sellaista vastaavaa. Kodissa on voitava elää, en pysty nostamaan joka ikistä tavaraa yli 130 cm korkeuteen. Ja lapseni vaikka yrittää potkia jalkalistoja irti jos ei muuta tuhoa keksi. Ap

Pienen lapsen liikkumavapautta on mahdollista rajoittaa jos lapsi on vaaraksi itselleen tai muille. Sitä varten on monenlaisia apuvälineitä olemassa. Erilaiset portit, valjaat yms.

Vähän realismia nyt. Ehdotatko tosissaan, että pidän kolmevuotiaan kotona kiinni valjaissa? Tai telkeän lapsen jonnekin? Näin ison lapsen joka osaa itse avata ovet ja kiivetä lapsiporttien yli. Ap

Ei tietenkään koko ajan kiinni, mutta esimerkiksi sen aikaa, kun käyt vessassa tai suihkussa tai teet jotain muuta jolloin et pysty lapsen käytökseen heti puuttumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennaltaehkäise lapsesi negatiiviset teot. Älä pidä lapsen saatavilla niitä tavaroita joilla hän tekee jotain väärää/satuttaa. Varsinkaan silloin jos et ole siinä lähellä katsomassa ja niin että ehdit puuttua ennen kuin ehtii satuttaa muita tms. Helpottaa kummasti elämääsi, eikä tarvitse niin usein komennella.

Ennakointi on ihan hyvä neuvo. Mutta käytännössä hankala toteuttaa kun lapsi siis esim tahallaan käy repimässä pyykkitelineeltä pyykkejä alas kun olen vaikka sekunnin pissalla tai sellaista vastaavaa. Kodissa on voitava elää, en pysty nostamaan joka ikistä tavaraa yli 130 cm korkeuteen. Ja lapseni vaikka yrittää potkia jalkalistoja irti jos ei muuta tuhoa keksi. Ap

Vielä yksi vinkki:

https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-on-uh…

Onko lapselle annettu sellaiset seuraamukset, että esim. pyykkien viskomisesta lattialle johtaa se, että joutuu ne korjaamaan lattialta? Vaikka kädestä pitäen? Näin lapsi oppii, että asian korjaamiseen menee paljon enemmän energiaa kuin rikkomiseen. Toisaalta lapsi saa mahdollisuuden hyvittää tekonsa.

On kyllä. Jos repii pyykit alas niin joutuu keräämään ne lattialta ja ripustamaan uudelleen. Vaikka ei haluaisi. Vaikka olisi puolen tunnin tahtojen taistelu siitä että kerääkö vai ei. Lopulta kerää. Ja repii alas taas huomenna. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko vielä kirjoittaa, että rankaiseminen, etenkin fyysinen väkivalta, tekee tutkitusti aina hallaa lapselle. Rangaistusten arvostus on laskenut eläintenkin koulutuksessa kuin lehmän häntä, kun tutkimustietoa on tullut lisää.

Edes poliisikoiria yms. ei enää kouluteta rankaisemalla. Se yksinkertaisesti heikentää koiran ja ihmisen suhdetta ja koiran suoritusvarmuutta. Mitä tärkeämpää on, että kasvatettava yksilö kykenee kasvatuksen päätteeksi toimimaan itsenäisesti ja stressaantumatta, sitä vähemmän järkeä rangaistuksiin perustuvassa kasvatuksessa on. Tyypillisiä seurauksia siitä ovat opittu avuttomuus ja mekaaninen totteleminen ilman sisäistettyä ymmärrystä, ja tunne-elämän ongelmat, joka voi näkyä traumojen aktivoitumisena satunnaisissa tilanteissa.

Eli summa summarum, rankaisuja voidaan käyttää sellaisten eläinten kanssa, joita käsitellään elämänsä aikana hyvin vähän ja joille on kertaluontoisesti pystyttävä tekemään jokin toimenpide, vrt. lihakarjan ajaminen teurasautoon. On järjetöntä käyttää niitä sellaisten eläinten tai lasten kanssa, joiden olisi tarkoitus elää yhteiskunnassa.

Sääntö- ja lakijärjestelmän ylläpito ihmisten yhteiskunnassa perustuu viime kädessä rangaistuksen uhkaan. Ilman rangaistuksia sääntöjen ja lakien noudattaminen olisi käytännössä vapaaehtoista.

En voi väittää vastaan sinun motiiviesi suhteen, mutta ainakin omasta puolestani suurin kannustin on kyllä positiivinen sellainen. Herään aamulla ja menen töihin, en siksi että pelkäisin rangaistusta vaan siksi, että haluan saada palkkaa. Ja puolisolleni pyrin olemaan hyvä ja kunnioittava, en siksi että pelkäisin hänen rankaisevan itseäni, vaan koska arvostan elämää hänen kanssaan.

Näitä sävyeroja on tärkeää pohtia, etenkin jos on saanut vastuulleen itseään fyysisesti heikompia ja henkisesti kokemattomampia ihmisolentoja. Lapsi haluaa lähtökohtaisesti mieluummin saada hyvää kuin välttää pahaa.

Ap:lta pyydän anteeksi aiheen ohi menemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko vielä kirjoittaa, että rankaiseminen, etenkin fyysinen väkivalta, tekee tutkitusti aina hallaa lapselle. Rangaistusten arvostus on laskenut eläintenkin koulutuksessa kuin lehmän häntä, kun tutkimustietoa on tullut lisää.

Edes poliisikoiria yms. ei enää kouluteta rankaisemalla. Se yksinkertaisesti heikentää koiran ja ihmisen suhdetta ja koiran suoritusvarmuutta. Mitä tärkeämpää on, että kasvatettava yksilö kykenee kasvatuksen päätteeksi toimimaan itsenäisesti ja stressaantumatta, sitä vähemmän järkeä rangaistuksiin perustuvassa kasvatuksessa on. Tyypillisiä seurauksia siitä ovat opittu avuttomuus ja mekaaninen totteleminen ilman sisäistettyä ymmärrystä, ja tunne-elämän ongelmat, joka voi näkyä traumojen aktivoitumisena satunnaisissa tilanteissa.

Eli summa summarum, rankaisuja voidaan käyttää sellaisten eläinten kanssa, joita käsitellään elämänsä aikana hyvin vähän ja joille on kertaluontoisesti pystyttävä tekemään jokin toimenpide, vrt. lihakarjan ajaminen teurasautoon. On järjetöntä käyttää niitä sellaisten eläinten tai lasten kanssa, joiden olisi tarkoitus elää yhteiskunnassa.

Sääntö- ja lakijärjestelmän ylläpito ihmisten yhteiskunnassa perustuu viime kädessä rangaistuksen uhkaan. Ilman rangaistuksia sääntöjen ja lakien noudattaminen olisi käytännössä vapaaehtoista.

En voi väittää vastaan sinun motiiviesi suhteen, mutta ainakin omasta puolestani suurin kannustin on kyllä positiivinen sellainen. Herään aamulla ja menen töihin, en siksi että pelkäisin rangaistusta vaan siksi, että haluan saada palkkaa. Ja puolisolleni pyrin olemaan hyvä ja kunnioittava, en siksi että pelkäisin hänen rankaisevan itseäni, vaan koska arvostan elämää hänen kanssaan.

Näitä sävyeroja on tärkeää pohtia, etenkin jos on saanut vastuulleen itseään fyysisesti heikompia ja henkisesti kokemattomampia ihmisolentoja. Lapsi haluaa lähtökohtaisesti mieluummin saada hyvää kuin välttää pahaa.

Ap:lta pyydän anteeksi aiheen ohi menemistä.

Tietenkin ensi sijassa totteleminen pyritään saamaan aikaan eri keinoin opettamalla. Mutta siltä varalta, että opetus ei tehoa on työkalupakissa oleva myös (tuntuvia) rangaistuksia ja pakkokeinoja.

Tätä asetelmaa voi hyvin verrata valtioiden välisiin suhteisiin. Eli ensi sijassa asiat hoidetaan diplomatian keinoin, mutta aika naiivi on se valtionjohto joka ei ylläpidä armeijaa sen tilanteen varalta, että diplomatia ei toimikaan ja naapuri ylittää luvatta rajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennaltaehkäise lapsesi negatiiviset teot. Älä pidä lapsen saatavilla niitä tavaroita joilla hän tekee jotain väärää/satuttaa. Varsinkaan silloin jos et ole siinä lähellä katsomassa ja niin että ehdit puuttua ennen kuin ehtii satuttaa muita tms. Helpottaa kummasti elämääsi, eikä tarvitse niin usein komennella.

Ennakointi on ihan hyvä neuvo. Mutta käytännössä hankala toteuttaa kun lapsi siis esim tahallaan käy repimässä pyykkitelineeltä pyykkejä alas kun olen vaikka sekunnin pissalla tai sellaista vastaavaa. Kodissa on voitava elää, en pysty nostamaan joka ikistä tavaraa yli 130 cm korkeuteen. Ja lapseni vaikka yrittää potkia jalkalistoja irti jos ei muuta tuhoa keksi. Ap

Vielä yksi vinkki:

https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-on-uh…

Onko lapselle annettu sellaiset seuraamukset, että esim. pyykkien viskomisesta lattialle johtaa se, että joutuu ne korjaamaan lattialta? Vaikka kädestä pitäen? Näin lapsi oppii, että asian korjaamiseen menee paljon enemmän energiaa kuin rikkomiseen. Toisaalta lapsi saa mahdollisuuden hyvittää tekonsa.

On kyllä. Jos repii pyykit alas niin joutuu keräämään ne lattialta ja ripustamaan uudelleen. Vaikka ei haluaisi. Vaikka olisi puolen tunnin tahtojen taistelu siitä että kerääkö vai ei. Lopulta kerää. Ja repii alas taas huomenna. Ap

Minä sanoisin kolmen jukuripään kokemuksella, että kevennä vähän tunnelmaa ja löysää omaa pipoa. Kolmevuotias on vielä aika pieni ja ailahtelevainen, ja se tahtojen taisto on suurelta osin turhaa.

Ne pyykit voi kerätä vaikka yhdessä ja hupsutellen, ja sitten seuraavaan hommaan. Oma kuopukseni rakastaa juoksuttaa likaisia pyykkejä yksitellen koneeseen, ja samalla kertoa, mikä sukka kuuluu kenellekin. Tärkeää tulevaisuuden kannalta olisi, etteivät kotityöt lähtökohtaisesti johtaisi konfliktiin.

-eri.

Tsemppiä! Meillä saman ikäinen lapsi, ja tuollaistahan se välillä on. Pari vinkkiä tuli mieleen, ehkä toimii teillä ja ehkä ei.

Meillä kielletyt jutut on "luokiteltu". Tätä ei siis lapselle ole kerrottu, mutta ehdottoman haitallisiin puututaan tiukimmin. Esim. toisten satuttaminen on ehdottoman kielletty, siitä sanotaan heti tiukasti ja tarvittaessa estetään lyöminen pitämällä kiinni. Usen sanon, että ymmärrän harmituksen, mutta satuttaa ei missään nimessä saa. Tavaraoiden heittely on myös kielletty, muttei niin vakava juttu. Se kielletään tiukasti ja kerrotaan, että jos se vielä jatkuu, tavara otetaan pois. Nykyisin tämä varoittaminen yleensä riittää. Jos ei riitä, tavara laitetaan lapsen ulottumattomiin. Yleensä tästä tulee itku ja sitten toki lohdutetaan ja selitetään, miksi tavara meni pois. Meillä tavarat on poissa yleensä 15 min - 2 h. Sen jälkeen lapsi niitä tulee usein pyytämään ja saa ne, mutta toki taas varoitetaan, että heti ekasta heittelystä lähtee pois. Ei ole vauvaiän jälkeen ikinä toistanut heittelyä tavarat saatuaan eli toimii meillä. Sitten on vähemmän vakavat jutut kuten maitolasiin puhaltaminen ruokapöydässä. Ensin kielletään pari kertaa, jos ei riitä annetaan varoitus pöydästä poistamisesta. Joskus on pitänyt poistaa pöydästä, yleensä ei. Jos lapsi sotkee pyykkien tai muiden kanssa, niin se on yleensä kielto ja sitten lapsi joutuu mukaan siivoamaan, jos mahdollista ja jos ei ole mahdollista, niin joutuu odottamaan kivoja juttuja sen aikaa, että äiti puhisee ja siivoaa.

Ulkoiluvinkit on hyviä ja samoin sen hyväksyminen, että tätä tämä jonkun aikaa on. Myös päivän tapahtumien ennakointi on meillä tärkeää, esim. siirtymätilanteista kerrotaan 15 min ennen. Jos itse olen väsynyt/nälkäinen/stressaantunut, niin lapsen käytös on yleensä huomattavasti huonompaa. Meillä onneksi miehen kanssa yhteistoiminta pelaa ja kun toinen ei enää jaksa, toinen tulee ottamaan kopin. Ja jotta ei olisi liian synkeää, koitetaan tehdä kivoja juttuja paljon ja halitaan ja pyydellään anteeksi puolin ja toisin, jos ei mennyt kuin Strömsössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko vielä kirjoittaa, että rankaiseminen, etenkin fyysinen väkivalta, tekee tutkitusti aina hallaa lapselle. Rangaistusten arvostus on laskenut eläintenkin koulutuksessa kuin lehmän häntä, kun tutkimustietoa on tullut lisää.

Edes poliisikoiria yms. ei enää kouluteta rankaisemalla. Se yksinkertaisesti heikentää koiran ja ihmisen suhdetta ja koiran suoritusvarmuutta. Mitä tärkeämpää on, että kasvatettava yksilö kykenee kasvatuksen päätteeksi toimimaan itsenäisesti ja stressaantumatta, sitä vähemmän järkeä rangaistuksiin perustuvassa kasvatuksessa on. Tyypillisiä seurauksia siitä ovat opittu avuttomuus ja mekaaninen totteleminen ilman sisäistettyä ymmärrystä, ja tunne-elämän ongelmat, joka voi näkyä traumojen aktivoitumisena satunnaisissa tilanteissa.

Eli summa summarum, rankaisuja voidaan käyttää sellaisten eläinten kanssa, joita käsitellään elämänsä aikana hyvin vähän ja joille on kertaluontoisesti pystyttävä tekemään jokin toimenpide, vrt. lihakarjan ajaminen teurasautoon. On järjetöntä käyttää niitä sellaisten eläinten tai lasten kanssa, joiden olisi tarkoitus elää yhteiskunnassa.

Sääntö- ja lakijärjestelmän ylläpito ihmisten yhteiskunnassa perustuu viime kädessä rangaistuksen uhkaan. Ilman rangaistuksia sääntöjen ja lakien noudattaminen olisi käytännössä vapaaehtoista.

En voi väittää vastaan sinun motiiviesi suhteen, mutta ainakin omasta puolestani suurin kannustin on kyllä positiivinen sellainen. Herään aamulla ja menen töihin, en siksi että pelkäisin rangaistusta vaan siksi, että haluan saada palkkaa. Ja puolisolleni pyrin olemaan hyvä ja kunnioittava, en siksi että pelkäisin hänen rankaisevan itseäni, vaan koska arvostan elämää hänen kanssaan.

Näitä sävyeroja on tärkeää pohtia, etenkin jos on saanut vastuulleen itseään fyysisesti heikompia ja henkisesti kokemattomampia ihmisolentoja. Lapsi haluaa lähtökohtaisesti mieluummin saada hyvää kuin välttää pahaa.

Ap:lta pyydän anteeksi aiheen ohi menemistä.

Tietenkin ensi sijassa totteleminen pyritään saamaan aikaan eri keinoin opettamalla. Mutta siltä varalta, että opetus ei tehoa on työkalupakissa oleva myös (tuntuvia) rangaistuksia ja pakkokeinoja.

Tätä asetelmaa voi hyvin verrata valtioiden välisiin suhteisiin. Eli ensi sijassa asiat hoidetaan diplomatian keinoin, mutta aika naiivi on se valtionjohto joka ei ylläpidä armeijaa sen tilanteen varalta, että diplomatia ei toimikaan ja naapuri ylittää luvatta rajan.

Jos vertaat lasten kasvatusta valtioiden välisiin suhteisiin, niin periaatteessahan et voi päättää mistään lapsesi omista asioista hänen puolestaan.

Ja siinä vaiheessa, kun rankaiset lasta, lapsella on oikeus rangaista sinua samalla mitalla. Ja lopuksi rajoja siirretään. Ei kuulosta järkevältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennaltaehkäise lapsesi negatiiviset teot. Älä pidä lapsen saatavilla niitä tavaroita joilla hän tekee jotain väärää/satuttaa. Varsinkaan silloin jos et ole siinä lähellä katsomassa ja niin että ehdit puuttua ennen kuin ehtii satuttaa muita tms. Helpottaa kummasti elämääsi, eikä tarvitse niin usein komennella.

Ennakointi on ihan hyvä neuvo. Mutta käytännössä hankala toteuttaa kun lapsi siis esim tahallaan käy repimässä pyykkitelineeltä pyykkejä alas kun olen vaikka sekunnin pissalla tai sellaista vastaavaa. Kodissa on voitava elää, en pysty nostamaan joka ikistä tavaraa yli 130 cm korkeuteen. Ja lapseni vaikka yrittää potkia jalkalistoja irti jos ei muuta tuhoa keksi. Ap

Vielä yksi vinkki:

https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-on-uh…

Onko lapselle annettu sellaiset seuraamukset, että esim. pyykkien viskomisesta lattialle johtaa se, että joutuu ne korjaamaan lattialta? Vaikka kädestä pitäen? Näin lapsi oppii, että asian korjaamiseen menee paljon enemmän energiaa kuin rikkomiseen. Toisaalta lapsi saa mahdollisuuden hyvittää tekonsa.

On kyllä. Jos repii pyykit alas niin joutuu keräämään ne lattialta ja ripustamaan uudelleen. Vaikka ei haluaisi. Vaikka olisi puolen tunnin tahtojen taistelu siitä että kerääkö vai ei. Lopulta kerää. Ja repii alas taas huomenna. Ap

Hmm… Sanoisin, että tahtojen taisteluun ei voi lähteä. Seuraamusten on tultava nopeammin.

Tosin voi olla, että tarvitsette ulkopuolisen apua jos kuulostaa tutulle:

Merkkejä siitä, että lapsen käytös voi vaatia ulkopuolisen ammattilaisen arviointia ja apua ovat:

-Lapsi kieltäytyy jatkuvasti tekemästä sitä, mitä pyydetään, eikä lainkaan välitä noudattaa kodin, päivähoitopaikan tai koulun sääntöjä.

-Lapsi ei opi kokemuksesta mitään, vaan toimii uudelleen ja uudelleen samalla tavoin kielteisesti, vaikka vanhemmat ovat yrittäneet ohjata käyttäytymistä eri tavoin.

-Vaikean käyttäytymisensä vuoksi lapsen on vaikea keskittyä oppimiseen.

-Lapsen käytös on hyvin arvaamatonta, vaihtelee äärimmäisyydestä toiseen, minkä vuoksi hänen on vaikea saada ystäviä. Lapsi on yksin päivähoidossa tai koulussa ja kotona.

-Lapsi satuttaa toisia ja joutuu alituiseen tappeluihin.

-Lapsi varastaa ja valehtelee eikä koe siitä syyllisyyttä.

-Normaalit arjen askareet, kuten herääminen ja nouseminen, pesulle meno, pukeutuminen, nukkumaan meno ja ovesta ulos pääseminen, tuntuvat jatkuvasti ylitsepääsemättömän vaikeilta haasteilta.

-Lapsi on hyvin herkkä loukkaantumaan ja pahoittamaan mielensä.

-Lapsi vetäytyy kokonaan kontaktista toisten lasten seurassa.

-Lapsen puhe, käyttäytyminen tai mielenkiinnon kohteet poikkeavat selkeästi ikätovereista.

Merkittävää on se

-kuinka kauan haastava käytös on jatkunut

-onko käyttäytyminen päivittäistä

-ovatko vanhemmat toistuvasti voimattomia tai huolestuneita lapsen käyttäytymisen suhteen.

Jos olet huolissasi lapsestasi, puhu asiasta esimerkiksi neuvolassa tai kouluterveydenhuollossa terveydenhoitajalle, lääkärille tai psykologille.

Kuulostaa nepsyltä. Pyydä apua neuvolasta ja juttele asiasta myös päiväkodilla, miten lapsi näyttäytyy ryhmässä ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua hyvin. Tämä juuri on vanhemmuudessa raskasta, kun on vastuussa sekä siitä kasvatuksesta että siitä, että kotona on hyvä tunnelma, mutta kun se kasvatuksellinen oppi kimpoaa kuin hanhen selästä varmaan tuhansia kertoja ennen kuin alkaa pysyä.

Ennen vanhaan tämä hoidettiin ”kerralla” piiskaamalla lapsi hiljaiseksi loppuiäkseen, mutta onneksi sellaisen perään ei enää kukaan terve ihminen haikaile.

Ennen ei ollut tällaista loputonta negatiivisuuden ja kielletyn tekemisen toistamisen kierrettä joka on kokonaisuutena lapselle paljon haitallisempaa kuin ne muutamat vitsan ripsaukset. Kroonisesti kuriton lapsi on haitallinen ilmiö myös muille perheenjäsenille ja pahimmillaan se saattaa uhata koko perhe-elämän toimivuutta.

Ulkomailla vielä ymmärretään tämä, mutta Suomessa on jostain syystä siirrytty kulttuuriin missä tottelemista ja perinteistä kuria pidetään "sairaana".

Ennen oli sekä vitsaa että negatiivisuuden kierre. Perinteisesti oman lapsen kehumista on pidetty suorana tienä turmioon.

Traumat ovat vielä kollektiivisesti näkyvissä esimerkiksi siinä, että ihmiset joukoin tulevat tarjoamaan väkivaltaa ratkaisuksi tällaisissakin keskusteluissa. Harvalla elämän alueella ensiksi ehdotetaan lain rikkomista.

Mikään ei estä sekä kehumasta lasta tuntuvasti kun sille on aika että rankaisemasta lasta tuntuvasti kun sille on aika.

Ei varmaan mikään suoranaisesti estä, mutta niissä kulttuureissa ja perheissä, joissa ei nähdä kuritusväkivaltaa haitallisena, nähdään yleensä positiivinen kasvatus ja kehuminen vahingollisena.

Nämä asiat kulkevat käsi kädessä, fyysinen ja henkinen alistaminen.

Kyseessä on rankaisu ja normaalin tottelemisen edellyttäminen. Ei mikään "kuritusväkivalta" tai alistaminen.

Sama vaikka sanoisit sitä hattaranteoksi. Kyseessä on kuritusväkivalta ja rikos.

Kun kävelet Suomen rajan yli niin se ei ole enää rikos vaan aivan normaali ja hyväksytty keino millä lasta voidaan tarvittaessa rangaista jos hän ei tottele.

Kyllä. Saman rajan ylitettyäsi joudut maksamaan poliisille tai pelkäämään homoseksuaalina näyttäytymistä. Näistä tuskin voi tehdä johtopäätöstä, kuinka maailman pitäisi toimia.

En tiennytkään, että ulkomaat yleisesti ottaen ovat sellaisia, että siellä joutuu maksamaan poliisille ja pelkäämään homoseksuaalina näyttäytymistä.

Ruotsissa, Norjassa ja Virossa lapsen fyysinen rankaiseminen on kriminalisoitu, joten et pääse kävelemään rajan yli kuin yhteen suuntaan, ja se suunta on ulospäin länsimaisten arvojen piiristä.

Ei ole Virossa. Sitä paitsi 90% maailman maista on sellaisia, että ruumiillista kuritusta ei ole kriminalisoitu. Lisäksi 100% maailman maista on sellaisia, että fyysistä kuritusta ei ole kriminalisoitu.

Kyllä on kriminalisoitu Virossakin. Kiellettiin vuonna 2016. Tule nyt nykyaikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua hyvin. Tämä juuri on vanhemmuudessa raskasta, kun on vastuussa sekä siitä kasvatuksesta että siitä, että kotona on hyvä tunnelma, mutta kun se kasvatuksellinen oppi kimpoaa kuin hanhen selästä varmaan tuhansia kertoja ennen kuin alkaa pysyä.

Ennen vanhaan tämä hoidettiin ”kerralla” piiskaamalla lapsi hiljaiseksi loppuiäkseen, mutta onneksi sellaisen perään ei enää kukaan terve ihminen haikaile.

Ennen ei ollut tällaista loputonta negatiivisuuden ja kielletyn tekemisen toistamisen kierrettä joka on kokonaisuutena lapselle paljon haitallisempaa kuin ne muutamat vitsan ripsaukset. Kroonisesti kuriton lapsi on haitallinen ilmiö myös muille perheenjäsenille ja pahimmillaan se saattaa uhata koko perhe-elämän toimivuutta.

Ulkomailla vielä ymmärretään tämä, mutta Suomessa on jostain syystä siirrytty kulttuuriin missä tottelemista ja perinteistä kuria pidetään "sairaana".

Ennen oli sekä vitsaa että negatiivisuuden kierre. Perinteisesti oman lapsen kehumista on pidetty suorana tienä turmioon.

Traumat ovat vielä kollektiivisesti näkyvissä esimerkiksi siinä, että ihmiset joukoin tulevat tarjoamaan väkivaltaa ratkaisuksi tällaisissakin keskusteluissa. Harvalla elämän alueella ensiksi ehdotetaan lain rikkomista.

Mikään ei estä sekä kehumasta lasta tuntuvasti kun sille on aika että rankaisemasta lasta tuntuvasti kun sille on aika.

Ei varmaan mikään suoranaisesti estä, mutta niissä kulttuureissa ja perheissä, joissa ei nähdä kuritusväkivaltaa haitallisena, nähdään yleensä positiivinen kasvatus ja kehuminen vahingollisena.

Nämä asiat kulkevat käsi kädessä, fyysinen ja henkinen alistaminen.

Kyseessä on rankaisu ja normaalin tottelemisen edellyttäminen. Ei mikään "kuritusväkivalta" tai alistaminen.

Sama vaikka sanoisit sitä hattaranteoksi. Kyseessä on kuritusväkivalta ja rikos.

Kun kävelet Suomen rajan yli niin se ei ole enää rikos vaan aivan normaali ja hyväksytty keino millä lasta voidaan tarvittaessa rangaista jos hän ei tottele.

Kyllä. Saman rajan ylitettyäsi joudut maksamaan poliisille tai pelkäämään homoseksuaalina näyttäytymistä. Näistä tuskin voi tehdä johtopäätöstä, kuinka maailman pitäisi toimia.

En tiennytkään, että ulkomaat yleisesti ottaen ovat sellaisia, että siellä joutuu maksamaan poliisille ja pelkäämään homoseksuaalina näyttäytymistä.

Ruotsissa, Norjassa ja Virossa lapsen fyysinen rankaiseminen on kriminalisoitu, joten et pääse kävelemään rajan yli kuin yhteen suuntaan, ja se suunta on ulospäin länsimaisten arvojen piiristä.

Ei ole Virossa. Sitä paitsi 90% maailman maista on sellaisia, että ruumiillista kuritusta ei ole kriminalisoitu. Lisäksi 100% maailman maista on sellaisia, että fyysistä kuritusta ei ole kriminalisoitu.

Kyllä on kriminalisoitu Virossakin. Kiellettiin vuonna 2016. Tule nyt nykyaikaan.

Surullista jos Virossa on alistuttu pohjoismaisten punavihreiden painostukselle. Tosin epäilen, että sinä olisit tuominnut Viron erittäin voimakkain sanankääntein vielä vuonna 2015.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennaltaehkäise lapsesi negatiiviset teot. Älä pidä lapsen saatavilla niitä tavaroita joilla hän tekee jotain väärää/satuttaa. Varsinkaan silloin jos et ole siinä lähellä katsomassa ja niin että ehdit puuttua ennen kuin ehtii satuttaa muita tms. Helpottaa kummasti elämääsi, eikä tarvitse niin usein komennella.

Ennakointi on ihan hyvä neuvo. Mutta käytännössä hankala toteuttaa kun lapsi siis esim tahallaan käy repimässä pyykkitelineeltä pyykkejä alas kun olen vaikka sekunnin pissalla tai sellaista vastaavaa. Kodissa on voitava elää, en pysty nostamaan joka ikistä tavaraa yli 130 cm korkeuteen. Ja lapseni vaikka yrittää potkia jalkalistoja irti jos ei muuta tuhoa keksi. Ap

Vielä yksi vinkki:

https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-on-uh…

Onko lapselle annettu sellaiset seuraamukset, että esim. pyykkien viskomisesta lattialle johtaa se, että joutuu ne korjaamaan lattialta? Vaikka kädestä pitäen? Näin lapsi oppii, että asian korjaamiseen menee paljon enemmän energiaa kuin rikkomiseen. Toisaalta lapsi saa mahdollisuuden hyvittää tekonsa.

On kyllä. Jos repii pyykit alas niin joutuu keräämään ne lattialta ja ripustamaan uudelleen. Vaikka ei haluaisi. Vaikka olisi puolen tunnin tahtojen taistelu siitä että kerääkö vai ei. Lopulta kerää. Ja repii alas taas huomenna. Ap

Minä sanoisin kolmen jukuripään kokemuksella, että kevennä vähän tunnelmaa ja löysää omaa pipoa. Kolmevuotias on vielä aika pieni ja ailahtelevainen, ja se tahtojen taisto on suurelta osin turhaa.

Ne pyykit voi kerätä vaikka yhdessä ja hupsutellen, ja sitten seuraavaan hommaan. Oma kuopukseni rakastaa juoksuttaa likaisia pyykkejä yksitellen koneeseen, ja samalla kertoa, mikä sukka kuuluu kenellekin. Tärkeää tulevaisuuden kannalta olisi, etteivät kotityöt lähtökohtaisesti johtaisi konfliktiin.

-eri.

Kotityöt ei johda konfliktiin vaan lapsi auttaa niissä hyvässä hengessä ja yhdessä mukavasti pyykit ripustetaan. Hän käy niitä repimässä tahallaan alas muulloin, silloin kun olen sekunnin esim pissalla. Eli tahallista per seilyä ja mielenosoittamista tilanteessa jossa joudun sekunnin olemaan kiinni jossain muussa jutussa kuin vain hänessä. Olen yrittänyt empatiaa ja vaikka syliin kaappaamista ja juttelua siitä että harmittaako sinua jos äiti tekee hetken jotain omaa (esim käy pissalla) mutta ei se ole asiaa vähentänyt ja minullakin lopulta hermo palaa kun pyykit on kymmenennen kerran tahallaan käyty repimässä alas. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua hyvin. Tämä juuri on vanhemmuudessa raskasta, kun on vastuussa sekä siitä kasvatuksesta että siitä, että kotona on hyvä tunnelma, mutta kun se kasvatuksellinen oppi kimpoaa kuin hanhen selästä varmaan tuhansia kertoja ennen kuin alkaa pysyä.

Ennen vanhaan tämä hoidettiin ”kerralla” piiskaamalla lapsi hiljaiseksi loppuiäkseen, mutta onneksi sellaisen perään ei enää kukaan terve ihminen haikaile.

Ennen ei ollut tällaista loputonta negatiivisuuden ja kielletyn tekemisen toistamisen kierrettä joka on kokonaisuutena lapselle paljon haitallisempaa kuin ne muutamat vitsan ripsaukset. Kroonisesti kuriton lapsi on haitallinen ilmiö myös muille perheenjäsenille ja pahimmillaan se saattaa uhata koko perhe-elämän toimivuutta.

Ulkomailla vielä ymmärretään tämä, mutta Suomessa on jostain syystä siirrytty kulttuuriin missä tottelemista ja perinteistä kuria pidetään "sairaana".

Ennen oli sekä vitsaa että negatiivisuuden kierre. Perinteisesti oman lapsen kehumista on pidetty suorana tienä turmioon.

Traumat ovat vielä kollektiivisesti näkyvissä esimerkiksi siinä, että ihmiset joukoin tulevat tarjoamaan väkivaltaa ratkaisuksi tällaisissakin keskusteluissa. Harvalla elämän alueella ensiksi ehdotetaan lain rikkomista.

Mikään ei estä sekä kehumasta lasta tuntuvasti kun sille on aika että rankaisemasta lasta tuntuvasti kun sille on aika.

Ei varmaan mikään suoranaisesti estä, mutta niissä kulttuureissa ja perheissä, joissa ei nähdä kuritusväkivaltaa haitallisena, nähdään yleensä positiivinen kasvatus ja kehuminen vahingollisena.

Nämä asiat kulkevat käsi kädessä, fyysinen ja henkinen alistaminen.

Kyseessä on rankaisu ja normaalin tottelemisen edellyttäminen. Ei mikään "kuritusväkivalta" tai alistaminen.

Sama vaikka sanoisit sitä hattaranteoksi. Kyseessä on kuritusväkivalta ja rikos.

Kun kävelet Suomen rajan yli niin se ei ole enää rikos vaan aivan normaali ja hyväksytty keino millä lasta voidaan tarvittaessa rangaista jos hän ei tottele.

Kyllä. Saman rajan ylitettyäsi joudut maksamaan poliisille tai pelkäämään homoseksuaalina näyttäytymistä. Näistä tuskin voi tehdä johtopäätöstä, kuinka maailman pitäisi toimia.

En tiennytkään, että ulkomaat yleisesti ottaen ovat sellaisia, että siellä joutuu maksamaan poliisille ja pelkäämään homoseksuaalina näyttäytymistä.

Ruotsissa, Norjassa ja Virossa lapsen fyysinen rankaiseminen on kriminalisoitu, joten et pääse kävelemään rajan yli kuin yhteen suuntaan, ja se suunta on ulospäin länsimaisten arvojen piiristä.

Ei ole Virossa. Sitä paitsi 90% maailman maista on sellaisia, että ruumiillista kuritusta ei ole kriminalisoitu. Lisäksi 100% maailman maista on sellaisia, että fyysistä kuritusta ei ole kriminalisoitu.

Kyllä on kriminalisoitu Virossakin. Kiellettiin vuonna 2016. Tule nyt nykyaikaan.

Surullista jos Virossa on alistuttu pohjoismaisten punavihreiden painostukselle. Tosin epäilen, että sinä olisit tuominnut Viron erittäin voimakkain sanankääntein vielä vuonna 2015.

Voisitko vaikka perustaa oman ketjusi, jossa halukkaat voisivat keskustella eurooppalaisten ja putinlandialaisten arvojen paremmuudesta. Ap ei tarvitse tätä jankkausta täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koetko, että lapsi ottaa onkeensa rangaistuksista jotka hän saa? Eli pitäisikö rangaistuksia ehkä koventaa, jotta lapsi muistaisi rangaistuksen pidemmän aikaa eikä tarvitsisi koko ajan rangaista uudestaan?

Kovin lievä rankaiseminen aiheuttaa lähinnä pahaa mieltä, koska se ei ole juurikaan pelote lapselle, minkä vuoksi lapsi päätyy tekemään kiellettyjä asioita jatkuvalla syötöllä. Tällöin elämään ei mahdukaan paljon muuta kuin kieltämistä, rankaisemista ja muuta negatiivista.

Tämä on ihan hyvä kysymys. Ei oikein ota onkeensa. Rangaistuksia on esim johdonmukainen tilanteesta pois vieminen (jos satuttaa niin joutuu pois siitä mukavasta tekemisestä mikä oli meneillään), jos yrittää tahallaan rikkoa tavaroita menettää ne pariksi päiväksi, jos piirtää lattiaan menettää kynät pariksi päiväksi jne, ja pidän puhutteluja jotka tavallaan on rangaistuksia nekin kai. Lapsi tuntuu kyllä kärsivän näistä rangaistuksista kun on niin herkkä eli selvästi paha mieli tulee. Mutta silti kielletyt asiat jatkuu seuraavassa hetkessä. Ja rangaistukset myös ja negatiivinen kehä pyörii.

Mikä olisi sopivan kova rangaistus sitten?

Ap

Olen eri mieltä tästä. Jos haluat negatiivisuutta vähemmälle , en lähtisi rangaistusten kautta hakemaan ratkaisua ja antamaan lapselle rangaistusten kautta huomiota. Tuo tyyli suorastaan lisää negatiivisuuden kierrettä. Kiellot jättäisin niihin tilanteisiin, jotka ovat oikeasti vaarallisia, esim. Kun lapsi satuttaa muita tai on itselleen vaaraksi. Sen sijaan ennen jokaista toimintaa kävisin läpi mitä seuraavaksi tehdään ja miten. Lapsi saa itse kertoa myös, koska hänhän osaa!! Piirtämistä voitte harjoittaa vaikka kylpyhuoneessa vesiliukoisilla väreillä, kuitenkin niin että houkuttelet aina takaisin paperin ääreen. Jos lattiaan jotain sotkua tulee, et kiinnitä mitään huomiota vaan ohjaat takaisin paperille ja ihailet hänen paperille aikaansaamaa jälkeä. Muista myös aina palkita hyvästä toiminnasta esimerkiksi lempparilaululla tai lorulla tai vaikka niillä tarroilla. Lapsesi on pieni ja oppii kyllä. Positiivisuutta tulet tarvitsemaan myös myöhemmin hänen kanssaan joten en suosittele rangaistuksia ja valtataistelua (vielä).

Monista kasvatusoppaista esim Sinkkonen saisit paljon ideoita teidän arkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennaltaehkäise lapsesi negatiiviset teot. Älä pidä lapsen saatavilla niitä tavaroita joilla hän tekee jotain väärää/satuttaa. Varsinkaan silloin jos et ole siinä lähellä katsomassa ja niin että ehdit puuttua ennen kuin ehtii satuttaa muita tms. Helpottaa kummasti elämääsi, eikä tarvitse niin usein komennella.

Ennakointi on ihan hyvä neuvo. Mutta käytännössä hankala toteuttaa kun lapsi siis esim tahallaan käy repimässä pyykkitelineeltä pyykkejä alas kun olen vaikka sekunnin pissalla tai sellaista vastaavaa. Kodissa on voitava elää, en pysty nostamaan joka ikistä tavaraa yli 130 cm korkeuteen. Ja lapseni vaikka yrittää potkia jalkalistoja irti jos ei muuta tuhoa keksi. Ap

Vielä yksi vinkki:

https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-on-uh…

Onko lapselle annettu sellaiset seuraamukset, että esim. pyykkien viskomisesta lattialle johtaa se, että joutuu ne korjaamaan lattialta? Vaikka kädestä pitäen? Näin lapsi oppii, että asian korjaamiseen menee paljon enemmän energiaa kuin rikkomiseen. Toisaalta lapsi saa mahdollisuuden hyvittää tekonsa.

On kyllä. Jos repii pyykit alas niin joutuu keräämään ne lattialta ja ripustamaan uudelleen. Vaikka ei haluaisi. Vaikka olisi puolen tunnin tahtojen taistelu siitä että kerääkö vai ei. Lopulta kerää. Ja repii alas taas huomenna. Ap

Minä sanoisin kolmen jukuripään kokemuksella, että kevennä vähän tunnelmaa ja löysää omaa pipoa. Kolmevuotias on vielä aika pieni ja ailahtelevainen, ja se tahtojen taisto on suurelta osin turhaa.

Ne pyykit voi kerätä vaikka yhdessä ja hupsutellen, ja sitten seuraavaan hommaan. Oma kuopukseni rakastaa juoksuttaa likaisia pyykkejä yksitellen koneeseen, ja samalla kertoa, mikä sukka kuuluu kenellekin. Tärkeää tulevaisuuden kannalta olisi, etteivät kotityöt lähtökohtaisesti johtaisi konfliktiin.

-eri.

Kotityöt ei johda konfliktiin vaan lapsi auttaa niissä hyvässä hengessä ja yhdessä mukavasti pyykit ripustetaan. Hän käy niitä repimässä tahallaan alas muulloin, silloin kun olen sekunnin esim pissalla. Eli tahallista per seilyä ja mielenosoittamista tilanteessa jossa joudun sekunnin olemaan kiinni jossain muussa jutussa kuin vain hänessä. Olen yrittänyt empatiaa ja vaikka syliin kaappaamista ja juttelua siitä että harmittaako sinua jos äiti tekee hetken jotain omaa (esim käy pissalla) mutta ei se ole asiaa vähentänyt ja minullakin lopulta hermo palaa kun pyykit on kymmenennen kerran tahallaan käyty repimässä alas. Ap

Lasten maailma on raaka ja yksinkertainen. Rajuluonteinen lapsi joka aina vaan kaapataan syliin ja jutellaan, alkaa pitää vanhempaansa heikkona ja voimattomana. Kunnioitus ansaitaan lasten maailmassa sillä, että tarvittaessa ollaan kyvykkäitä näyttämään ja käyttämään voimaa.