Neuvoja miten saisin käännettyä äitiyteni ja lapsiarjen positiivishenkisemmäksi?

Lapsi pomottaa sinua, koska hänellä ei ole mitään mitä pelätä.

Tietää, että pahin perseilyn seuraus on lässyttävä ja sanoittava äiti, ei esimerkiksi vihainen ja pelottava äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennaltaehkäise lapsesi negatiiviset teot. Älä pidä lapsen saatavilla niitä tavaroita joilla hän tekee jotain väärää/satuttaa. Varsinkaan silloin jos et ole siinä lähellä katsomassa ja niin että ehdit puuttua ennen kuin ehtii satuttaa muita tms. Helpottaa kummasti elämääsi, eikä tarvitse niin usein komennella.

Ennakointi on ihan hyvä neuvo. Mutta käytännössä hankala toteuttaa kun lapsi siis esim tahallaan käy repimässä pyykkitelineeltä pyykkejä alas kun olen vaikka sekunnin pissalla tai sellaista vastaavaa. Kodissa on voitava elää, en pysty nostamaan joka ikistä tavaraa yli 130 cm korkeuteen. Ja lapseni vaikka yrittää potkia jalkalistoja irti jos ei muuta tuhoa keksi. Ap

Vielä yksi vinkki:

https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-on-uh…

Onko lapselle annettu sellaiset seuraamukset, että esim. pyykkien viskomisesta lattialle johtaa se, että joutuu ne korjaamaan lattialta? Vaikka kädestä pitäen? Näin lapsi oppii, että asian korjaamiseen menee paljon enemmän energiaa kuin rikkomiseen. Toisaalta lapsi saa mahdollisuuden hyvittää tekonsa.

On kyllä. Jos repii pyykit alas niin joutuu keräämään ne lattialta ja ripustamaan uudelleen. Vaikka ei haluaisi. Vaikka olisi puolen tunnin tahtojen taistelu siitä että kerääkö vai ei. Lopulta kerää. Ja repii alas taas huomenna. Ap

Minä sanoisin kolmen jukuripään kokemuksella, että kevennä vähän tunnelmaa ja löysää omaa pipoa. Kolmevuotias on vielä aika pieni ja ailahtelevainen, ja se tahtojen taisto on suurelta osin turhaa.

Ne pyykit voi kerätä vaikka yhdessä ja hupsutellen, ja sitten seuraavaan hommaan. Oma kuopukseni rakastaa juoksuttaa likaisia pyykkejä yksitellen koneeseen, ja samalla kertoa, mikä sukka kuuluu kenellekin. Tärkeää tulevaisuuden kannalta olisi, etteivät kotityöt lähtökohtaisesti johtaisi konfliktiin.

-eri.

Kotityöt ei johda konfliktiin vaan lapsi auttaa niissä hyvässä hengessä ja yhdessä mukavasti pyykit ripustetaan. Hän käy niitä repimässä tahallaan alas muulloin, silloin kun olen sekunnin esim pissalla. Eli tahallista per seilyä ja mielenosoittamista tilanteessa jossa joudun sekunnin olemaan kiinni jossain muussa jutussa kuin vain hänessä. Olen yrittänyt empatiaa ja vaikka syliin kaappaamista ja juttelua siitä että harmittaako sinua jos äiti tekee hetken jotain omaa (esim käy pissalla) mutta ei se ole asiaa vähentänyt ja minullakin lopulta hermo palaa kun pyykit on kymmenennen kerran tahallaan käyty repimässä alas. Ap

Ahaa, lapsi haluaa huomiota. Tämä on varmastikin palstan veloille kauhistus, mutta itse olen ottanut uhmiksen vessaankin mukaan, jos en ole saanut järjestettyä fiksua tekemistä ja riskinä ovat olleet tihutyöt.

- Se kolmen jukuripään äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua hyvin. Tämä juuri on vanhemmuudessa raskasta, kun on vastuussa sekä siitä kasvatuksesta että siitä, että kotona on hyvä tunnelma, mutta kun se kasvatuksellinen oppi kimpoaa kuin hanhen selästä varmaan tuhansia kertoja ennen kuin alkaa pysyä.

Ennen vanhaan tämä hoidettiin ”kerralla” piiskaamalla lapsi hiljaiseksi loppuiäkseen, mutta onneksi sellaisen perään ei enää kukaan terve ihminen haikaile.

Ennen ei ollut tällaista loputonta negatiivisuuden ja kielletyn tekemisen toistamisen kierrettä joka on kokonaisuutena lapselle paljon haitallisempaa kuin ne muutamat vitsan ripsaukset. Kroonisesti kuriton lapsi on haitallinen ilmiö myös muille perheenjäsenille ja pahimmillaan se saattaa uhata koko perhe-elämän toimivuutta.

Ulkomailla vielä ymmärretään tämä, mutta Suomessa on jostain syystä siirrytty kulttuuriin missä tottelemista ja perinteistä kuria pidetään "sairaana".

Ennen oli sekä vitsaa että negatiivisuuden kierre. Perinteisesti oman lapsen kehumista on pidetty suorana tienä turmioon.

Traumat ovat vielä kollektiivisesti näkyvissä esimerkiksi siinä, että ihmiset joukoin tulevat tarjoamaan väkivaltaa ratkaisuksi tällaisissakin keskusteluissa. Harvalla elämän alueella ensiksi ehdotetaan lain rikkomista.

Mikään ei estä sekä kehumasta lasta tuntuvasti kun sille on aika että rankaisemasta lasta tuntuvasti kun sille on aika.

Ei varmaan mikään suoranaisesti estä, mutta niissä kulttuureissa ja perheissä, joissa ei nähdä kuritusväkivaltaa haitallisena, nähdään yleensä positiivinen kasvatus ja kehuminen vahingollisena.

Nämä asiat kulkevat käsi kädessä, fyysinen ja henkinen alistaminen.

Kyseessä on rankaisu ja normaalin tottelemisen edellyttäminen. Ei mikään "kuritusväkivalta" tai alistaminen.

Sama vaikka sanoisit sitä hattaranteoksi. Kyseessä on kuritusväkivalta ja rikos.

Kun kävelet Suomen rajan yli niin se ei ole enää rikos vaan aivan normaali ja hyväksytty keino millä lasta voidaan tarvittaessa rangaista jos hän ei tottele.

Kyllä. Saman rajan ylitettyäsi joudut maksamaan poliisille tai pelkäämään homoseksuaalina näyttäytymistä. Näistä tuskin voi tehdä johtopäätöstä, kuinka maailman pitäisi toimia.

En tiennytkään, että ulkomaat yleisesti ottaen ovat sellaisia, että siellä joutuu maksamaan poliisille ja pelkäämään homoseksuaalina näyttäytymistä.

Ruotsissa, Norjassa ja Virossa lapsen fyysinen rankaiseminen on kriminalisoitu, joten et pääse kävelemään rajan yli kuin yhteen suuntaan, ja se suunta on ulospäin länsimaisten arvojen piiristä.

Ei ole Virossa. Sitä paitsi 90% maailman maista on sellaisia, että ruumiillista kuritusta ei ole kriminalisoitu. Lisäksi 100% maailman maista on sellaisia, että fyysistä kuritusta ei ole kriminalisoitu.

Kyllä on kriminalisoitu Virossakin. Kiellettiin vuonna 2016. Tule nyt nykyaikaan.

Surullista jos Virossa on alistuttu pohjoismaisten punavihreiden painostukselle. Tosin epäilen, että sinä olisit tuominnut Viron erittäin voimakkain sanankääntein vielä vuonna 2015.

Voisitko vaikka perustaa oman ketjusi, jossa halukkaat voisivat keskustella eurooppalaisten ja putinlandialaisten arvojen paremmuudesta. Ap ei tarvitse tätä jankkausta täällä.

Oliko Viro putinlandia vuonna 2015?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennaltaehkäise lapsesi negatiiviset teot. Älä pidä lapsen saatavilla niitä tavaroita joilla hän tekee jotain väärää/satuttaa. Varsinkaan silloin jos et ole siinä lähellä katsomassa ja niin että ehdit puuttua ennen kuin ehtii satuttaa muita tms. Helpottaa kummasti elämääsi, eikä tarvitse niin usein komennella.

Ennakointi on ihan hyvä neuvo. Mutta käytännössä hankala toteuttaa kun lapsi siis esim tahallaan käy repimässä pyykkitelineeltä pyykkejä alas kun olen vaikka sekunnin pissalla tai sellaista vastaavaa. Kodissa on voitava elää, en pysty nostamaan joka ikistä tavaraa yli 130 cm korkeuteen. Ja lapseni vaikka yrittää potkia jalkalistoja irti jos ei muuta tuhoa keksi. Ap

Vielä yksi vinkki:

https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-on-uh…

Onko lapselle annettu sellaiset seuraamukset, että esim. pyykkien viskomisesta lattialle johtaa se, että joutuu ne korjaamaan lattialta? Vaikka kädestä pitäen? Näin lapsi oppii, että asian korjaamiseen menee paljon enemmän energiaa kuin rikkomiseen. Toisaalta lapsi saa mahdollisuuden hyvittää tekonsa.

On kyllä. Jos repii pyykit alas niin joutuu keräämään ne lattialta ja ripustamaan uudelleen. Vaikka ei haluaisi. Vaikka olisi puolen tunnin tahtojen taistelu siitä että kerääkö vai ei. Lopulta kerää. Ja repii alas taas huomenna. Ap

Minä sanoisin kolmen jukuripään kokemuksella, että kevennä vähän tunnelmaa ja löysää omaa pipoa. Kolmevuotias on vielä aika pieni ja ailahtelevainen, ja se tahtojen taisto on suurelta osin turhaa.

Ne pyykit voi kerätä vaikka yhdessä ja hupsutellen, ja sitten seuraavaan hommaan. Oma kuopukseni rakastaa juoksuttaa likaisia pyykkejä yksitellen koneeseen, ja samalla kertoa, mikä sukka kuuluu kenellekin. Tärkeää tulevaisuuden kannalta olisi, etteivät kotityöt lähtökohtaisesti johtaisi konfliktiin.

-eri.

Kotityöt ei johda konfliktiin vaan lapsi auttaa niissä hyvässä hengessä ja yhdessä mukavasti pyykit ripustetaan. Hän käy niitä repimässä tahallaan alas muulloin, silloin kun olen sekunnin esim pissalla. Eli tahallista per seilyä ja mielenosoittamista tilanteessa jossa joudun sekunnin olemaan kiinni jossain muussa jutussa kuin vain hänessä. Olen yrittänyt empatiaa ja vaikka syliin kaappaamista ja juttelua siitä että harmittaako sinua jos äiti tekee hetken jotain omaa (esim käy pissalla) mutta ei se ole asiaa vähentänyt ja minullakin lopulta hermo palaa kun pyykit on kymmenennen kerran tahallaan käyty repimässä alas. Ap

Voisiko lapselle keksiä jotain mieluisaa tekemistä noihin hetkiin, jotta pääset rauhassa vessaan? Esim. joku kiva lelu, joka ei ole koko ajan käytettävissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennaltaehkäise lapsesi negatiiviset teot. Älä pidä lapsen saatavilla niitä tavaroita joilla hän tekee jotain väärää/satuttaa. Varsinkaan silloin jos et ole siinä lähellä katsomassa ja niin että ehdit puuttua ennen kuin ehtii satuttaa muita tms. Helpottaa kummasti elämääsi, eikä tarvitse niin usein komennella.

Ennakointi on ihan hyvä neuvo. Mutta käytännössä hankala toteuttaa kun lapsi siis esim tahallaan käy repimässä pyykkitelineeltä pyykkejä alas kun olen vaikka sekunnin pissalla tai sellaista vastaavaa. Kodissa on voitava elää, en pysty nostamaan joka ikistä tavaraa yli 130 cm korkeuteen. Ja lapseni vaikka yrittää potkia jalkalistoja irti jos ei muuta tuhoa keksi. Ap

Vielä yksi vinkki:

https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-on-uh…

Onko lapselle annettu sellaiset seuraamukset, että esim. pyykkien viskomisesta lattialle johtaa se, että joutuu ne korjaamaan lattialta? Vaikka kädestä pitäen? Näin lapsi oppii, että asian korjaamiseen menee paljon enemmän energiaa kuin rikkomiseen. Toisaalta lapsi saa mahdollisuuden hyvittää tekonsa.

On kyllä. Jos repii pyykit alas niin joutuu keräämään ne lattialta ja ripustamaan uudelleen. Vaikka ei haluaisi. Vaikka olisi puolen tunnin tahtojen taistelu siitä että kerääkö vai ei. Lopulta kerää. Ja repii alas taas huomenna. Ap

Minä sanoisin kolmen jukuripään kokemuksella, että kevennä vähän tunnelmaa ja löysää omaa pipoa. Kolmevuotias on vielä aika pieni ja ailahtelevainen, ja se tahtojen taisto on suurelta osin turhaa.

Ne pyykit voi kerätä vaikka yhdessä ja hupsutellen, ja sitten seuraavaan hommaan. Oma kuopukseni rakastaa juoksuttaa likaisia pyykkejä yksitellen koneeseen, ja samalla kertoa, mikä sukka kuuluu kenellekin. Tärkeää tulevaisuuden kannalta olisi, etteivät kotityöt lähtökohtaisesti johtaisi konfliktiin.

-eri.

Kotityöt ei johda konfliktiin vaan lapsi auttaa niissä hyvässä hengessä ja yhdessä mukavasti pyykit ripustetaan. Hän käy niitä repimässä tahallaan alas muulloin, silloin kun olen sekunnin esim pissalla. Eli tahallista per seilyä ja mielenosoittamista tilanteessa jossa joudun sekunnin olemaan kiinni jossain muussa jutussa kuin vain hänessä. Olen yrittänyt empatiaa ja vaikka syliin kaappaamista ja juttelua siitä että harmittaako sinua jos äiti tekee hetken jotain omaa (esim käy pissalla) mutta ei se ole asiaa vähentänyt ja minullakin lopulta hermo palaa kun pyykit on kymmenennen kerran tahallaan käyty repimässä alas. Ap

Lasten maailma on raaka ja yksinkertainen. Rajuluonteinen lapsi joka aina vaan kaapataan syliin ja jutellaan, alkaa pitää vanhempaansa heikkona ja voimattomana. Kunnioitus ansaitaan lasten maailmassa sillä, että tarvittaessa ollaan kyvykkäitä näyttämään ja käyttämään voimaa.

Olet kyllä täysin pihalla. Jos joku itseäsi kaksi kertaa isompi tulee ja kaappaa sinut syliisi, katsotko toiminnan heikkouden merkiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennaltaehkäise lapsesi negatiiviset teot. Älä pidä lapsen saatavilla niitä tavaroita joilla hän tekee jotain väärää/satuttaa. Varsinkaan silloin jos et ole siinä lähellä katsomassa ja niin että ehdit puuttua ennen kuin ehtii satuttaa muita tms. Helpottaa kummasti elämääsi, eikä tarvitse niin usein komennella.

Ennakointi on ihan hyvä neuvo. Mutta käytännössä hankala toteuttaa kun lapsi siis esim tahallaan käy repimässä pyykkitelineeltä pyykkejä alas kun olen vaikka sekunnin pissalla tai sellaista vastaavaa. Kodissa on voitava elää, en pysty nostamaan joka ikistä tavaraa yli 130 cm korkeuteen. Ja lapseni vaikka yrittää potkia jalkalistoja irti jos ei muuta tuhoa keksi. Ap

Vielä yksi vinkki:

https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-on-uh…

Onko lapselle annettu sellaiset seuraamukset, että esim. pyykkien viskomisesta lattialle johtaa se, että joutuu ne korjaamaan lattialta? Vaikka kädestä pitäen? Näin lapsi oppii, että asian korjaamiseen menee paljon enemmän energiaa kuin rikkomiseen. Toisaalta lapsi saa mahdollisuuden hyvittää tekonsa.

On kyllä. Jos repii pyykit alas niin joutuu keräämään ne lattialta ja ripustamaan uudelleen. Vaikka ei haluaisi. Vaikka olisi puolen tunnin tahtojen taistelu siitä että kerääkö vai ei. Lopulta kerää. Ja repii alas taas huomenna. Ap

Minä sanoisin kolmen jukuripään kokemuksella, että kevennä vähän tunnelmaa ja löysää omaa pipoa. Kolmevuotias on vielä aika pieni ja ailahtelevainen, ja se tahtojen taisto on suurelta osin turhaa.

Ne pyykit voi kerätä vaikka yhdessä ja hupsutellen, ja sitten seuraavaan hommaan. Oma kuopukseni rakastaa juoksuttaa likaisia pyykkejä yksitellen koneeseen, ja samalla kertoa, mikä sukka kuuluu kenellekin. Tärkeää tulevaisuuden kannalta olisi, etteivät kotityöt lähtökohtaisesti johtaisi konfliktiin.

-eri.

Kotityöt ei johda konfliktiin vaan lapsi auttaa niissä hyvässä hengessä ja yhdessä mukavasti pyykit ripustetaan. Hän käy niitä repimässä tahallaan alas muulloin, silloin kun olen sekunnin esim pissalla. Eli tahallista per seilyä ja mielenosoittamista tilanteessa jossa joudun sekunnin olemaan kiinni jossain muussa jutussa kuin vain hänessä. Olen yrittänyt empatiaa ja vaikka syliin kaappaamista ja juttelua siitä että harmittaako sinua jos äiti tekee hetken jotain omaa (esim käy pissalla) mutta ei se ole asiaa vähentänyt ja minullakin lopulta hermo palaa kun pyykit on kymmenennen kerran tahallaan käyty repimässä alas. Ap

Voisiko lapselle keksiä jotain mieluisaa tekemistä noihin hetkiin, jotta pääset rauhassa vessaan? Esim. joku kiva lelu, joka ei ole koko ajan käytettävissä?

Juu ohjaan kyllä lapselle alkuun jonkun hänen oman kivan tekemisen, hän vain lopettaa sen sillä sekunnilla kun huomaa että minun silmä hetkeksi välttää tai olen sekunnin nurkan takana. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennaltaehkäise lapsesi negatiiviset teot. Älä pidä lapsen saatavilla niitä tavaroita joilla hän tekee jotain väärää/satuttaa. Varsinkaan silloin jos et ole siinä lähellä katsomassa ja niin että ehdit puuttua ennen kuin ehtii satuttaa muita tms. Helpottaa kummasti elämääsi, eikä tarvitse niin usein komennella.

Ennakointi on ihan hyvä neuvo. Mutta käytännössä hankala toteuttaa kun lapsi siis esim tahallaan käy repimässä pyykkitelineeltä pyykkejä alas kun olen vaikka sekunnin pissalla tai sellaista vastaavaa. Kodissa on voitava elää, en pysty nostamaan joka ikistä tavaraa yli 130 cm korkeuteen. Ja lapseni vaikka yrittää potkia jalkalistoja irti jos ei muuta tuhoa keksi. Ap

Vielä yksi vinkki:

https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-on-uh…

Onko lapselle annettu sellaiset seuraamukset, että esim. pyykkien viskomisesta lattialle johtaa se, että joutuu ne korjaamaan lattialta? Vaikka kädestä pitäen? Näin lapsi oppii, että asian korjaamiseen menee paljon enemmän energiaa kuin rikkomiseen. Toisaalta lapsi saa mahdollisuuden hyvittää tekonsa.

On kyllä. Jos repii pyykit alas niin joutuu keräämään ne lattialta ja ripustamaan uudelleen. Vaikka ei haluaisi. Vaikka olisi puolen tunnin tahtojen taistelu siitä että kerääkö vai ei. Lopulta kerää. Ja repii alas taas huomenna. Ap

Minä sanoisin kolmen jukuripään kokemuksella, että kevennä vähän tunnelmaa ja löysää omaa pipoa. Kolmevuotias on vielä aika pieni ja ailahtelevainen, ja se tahtojen taisto on suurelta osin turhaa.

Ne pyykit voi kerätä vaikka yhdessä ja hupsutellen, ja sitten seuraavaan hommaan. Oma kuopukseni rakastaa juoksuttaa likaisia pyykkejä yksitellen koneeseen, ja samalla kertoa, mikä sukka kuuluu kenellekin. Tärkeää tulevaisuuden kannalta olisi, etteivät kotityöt lähtökohtaisesti johtaisi konfliktiin.

-eri.

Kotityöt ei johda konfliktiin vaan lapsi auttaa niissä hyvässä hengessä ja yhdessä mukavasti pyykit ripustetaan. Hän käy niitä repimässä tahallaan alas muulloin, silloin kun olen sekunnin esim pissalla. Eli tahallista per seilyä ja mielenosoittamista tilanteessa jossa joudun sekunnin olemaan kiinni jossain muussa jutussa kuin vain hänessä. Olen yrittänyt empatiaa ja vaikka syliin kaappaamista ja juttelua siitä että harmittaako sinua jos äiti tekee hetken jotain omaa (esim käy pissalla) mutta ei se ole asiaa vähentänyt ja minullakin lopulta hermo palaa kun pyykit on kymmenennen kerran tahallaan käyty repimässä alas. Ap

Vaikka kirjoitit, että olet koko ajan kiinni lapsessasi, voisiko kuitenkin olla niin, että lapsesi saa eniten huomiota huonolla käytöksellä? Sanoittaminen, sylitys jne.

Suunnitelmallinen huomiotta jättäminen

Toisinaan on hyvä, että ei lähde puuttumaan lapsen käytökseen lainkaan. Etenkin silloin, jos pulmallisella käytöksellä haetaan selkeästi vanhemman huomiota. Suunniteltu huomiotta jättäminen sopii sellaiseen lapsen käytökseen joka on häiritsevää, mutta ei vaadi nopeaa puuttumista. Tällaista käytöstä on

-valittelu, kun on jo todettu ei

-kiljuminen

-pelleily

-kasvojen vääntely

-typerien sanojen toistelu

Huomiotta jättämisessä on tärkeää, että sitä käytetään riittävän kauan. Älä kiinnitä mitään huomiota lapsen häiritsevään käytökseen. Älä luovuta, koska muutoin joudut aloittamaan alusta. Varo myös, että et palkitse huonosta käytöksestä. Tästä esimerkki voisi olla se, että lapsi kinuaa pitkään ja sinnikkäästi ja kyllästyessäsi annat hänelle periksi, jotta sinun ei tarvitsisi kuunnella kinuamista.

Kun käyttää huomiotta jättämistä on tavallista, että lapsen käytös ensin hetken pahenee ennen kuin se lähtee parempaan suuntaan.

Huomiotta jättäminen lopetetaan siinä vaiheessa, kun lapsi lopettaa ärsyttävän käytöksen. Myös silloin on lopetettava, jos lapsen käytös menee liian aggressiiviseksi. On ensisijaista varmistaa lapsen ja muiden turvallisuus. Itseä tai muita vaarantavaa käytöstä ei voi jättää huomiotta.

https://www.hyvakysymys.fi/kurssi/kannustavan-kasvatuksen-verkkokurssi/…

Yksi hyvä vinkki on myös näyttää miten saa tehdä. Esim. jos lapsi vetää kissa hännästä, voit näyttää kuinka kissaa saa silittää ja sitten kehut kovasti. Eli et huudakaan, vaan näytät miten pitäisi toimia ja sitten annat positiivista palautetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennaltaehkäise lapsesi negatiiviset teot. Älä pidä lapsen saatavilla niitä tavaroita joilla hän tekee jotain väärää/satuttaa. Varsinkaan silloin jos et ole siinä lähellä katsomassa ja niin että ehdit puuttua ennen kuin ehtii satuttaa muita tms. Helpottaa kummasti elämääsi, eikä tarvitse niin usein komennella.

Ennakointi on ihan hyvä neuvo. Mutta käytännössä hankala toteuttaa kun lapsi siis esim tahallaan käy repimässä pyykkitelineeltä pyykkejä alas kun olen vaikka sekunnin pissalla tai sellaista vastaavaa. Kodissa on voitava elää, en pysty nostamaan joka ikistä tavaraa yli 130 cm korkeuteen. Ja lapseni vaikka yrittää potkia jalkalistoja irti jos ei muuta tuhoa keksi. Ap

Vielä yksi vinkki:

https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-on-uh…

Onko lapselle annettu sellaiset seuraamukset, että esim. pyykkien viskomisesta lattialle johtaa se, että joutuu ne korjaamaan lattialta? Vaikka kädestä pitäen? Näin lapsi oppii, että asian korjaamiseen menee paljon enemmän energiaa kuin rikkomiseen. Toisaalta lapsi saa mahdollisuuden hyvittää tekonsa.

On kyllä. Jos repii pyykit alas niin joutuu keräämään ne lattialta ja ripustamaan uudelleen. Vaikka ei haluaisi. Vaikka olisi puolen tunnin tahtojen taistelu siitä että kerääkö vai ei. Lopulta kerää. Ja repii alas taas huomenna. Ap

Minä sanoisin kolmen jukuripään kokemuksella, että kevennä vähän tunnelmaa ja löysää omaa pipoa. Kolmevuotias on vielä aika pieni ja ailahtelevainen, ja se tahtojen taisto on suurelta osin turhaa.

Ne pyykit voi kerätä vaikka yhdessä ja hupsutellen, ja sitten seuraavaan hommaan. Oma kuopukseni rakastaa juoksuttaa likaisia pyykkejä yksitellen koneeseen, ja samalla kertoa, mikä sukka kuuluu kenellekin. Tärkeää tulevaisuuden kannalta olisi, etteivät kotityöt lähtökohtaisesti johtaisi konfliktiin.

-eri.

Kotityöt ei johda konfliktiin vaan lapsi auttaa niissä hyvässä hengessä ja yhdessä mukavasti pyykit ripustetaan. Hän käy niitä repimässä tahallaan alas muulloin, silloin kun olen sekunnin esim pissalla. Eli tahallista per seilyä ja mielenosoittamista tilanteessa jossa joudun sekunnin olemaan kiinni jossain muussa jutussa kuin vain hänessä. Olen yrittänyt empatiaa ja vaikka syliin kaappaamista ja juttelua siitä että harmittaako sinua jos äiti tekee hetken jotain omaa (esim käy pissalla) mutta ei se ole asiaa vähentänyt ja minullakin lopulta hermo palaa kun pyykit on kymmenennen kerran tahallaan käyty repimässä alas. Ap

Ahaa, lapsi haluaa huomiota. Tämä on varmastikin palstan veloille kauhistus, mutta itse olen ottanut uhmiksen vessaankin mukaan, jos en ole saanut järjestettyä fiksua tekemistä ja riskinä ovat olleet tihutyöt.

- Se kolmen jukuripään äiti.

Olen myös tulkinnut, että usein kyseessä on huomion hakeminen. Koen vaikeaksi löytää kultaisen keskitien huomion suhteen, sillä lapsi tosiaan saa päivittäin paljon aikaani, kehujani ja positiivista huomiotani, mutta toisaalta hänen pitäisi jo oppia että äiti ei ole vain häntä varten eikä äiti voi olla koko ajan huomioimassa vaan äidillä on elämässä joskus vähän muutakin hommaa. Se tuntuu olevan lapselleni hankala hyväksyä että äiti ei ole 100 % joka sekunti vain häntä varten. Sitä vastaan sitten kapinoi per seilemällä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Yksi hyvä vinkki on myös näyttää miten saa tehdä. Esim. jos lapsi vetää kissa hännästä, voit näyttää kuinka kissaa saa silittää ja sitten kehut kovasti. Eli et huudakaan, vaan näytät miten pitäisi toimia ja sitten annat positiivista palautetta.

Kiitos tämä on tärkeä asia. Olen tosin aina yhdistänyt kiellon siihen että kerron tai näytän tilalle oikean tavan. Ja usein varmistan kysymällä tietääkö lapsi miten pitäisi toimia (kyllä tietää). Ap

Vierailija kirjoitti:

Lapsi pomottaa sinua, koska hänellä ei ole mitään mitä pelätä.

Tietää, että pahin perseilyn seuraus on lässyttävä ja sanoittava äiti, ei esimerkiksi vihainen ja pelottava äiti.

Kuten olet voinut ketjusta lukea, lapsi haluaa huomiota. Eli sanoittava vanhempi on eräänlainen palkinto. Se on ihanaa, nyt täytyy vain suitsia huomionhakua.

Jokainen voi sitten itse miettiä, onko ratkaisu olla niin vihainen ja pelottava, ettei seura enää kelpaa lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennaltaehkäise lapsesi negatiiviset teot. Älä pidä lapsen saatavilla niitä tavaroita joilla hän tekee jotain väärää/satuttaa. Varsinkaan silloin jos et ole siinä lähellä katsomassa ja niin että ehdit puuttua ennen kuin ehtii satuttaa muita tms. Helpottaa kummasti elämääsi, eikä tarvitse niin usein komennella.

Ennakointi on ihan hyvä neuvo. Mutta käytännössä hankala toteuttaa kun lapsi siis esim tahallaan käy repimässä pyykkitelineeltä pyykkejä alas kun olen vaikka sekunnin pissalla tai sellaista vastaavaa. Kodissa on voitava elää, en pysty nostamaan joka ikistä tavaraa yli 130 cm korkeuteen. Ja lapseni vaikka yrittää potkia jalkalistoja irti jos ei muuta tuhoa keksi. Ap

Vielä yksi vinkki:

https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-on-uh…

Onko lapselle annettu sellaiset seuraamukset, että esim. pyykkien viskomisesta lattialle johtaa se, että joutuu ne korjaamaan lattialta? Vaikka kädestä pitäen? Näin lapsi oppii, että asian korjaamiseen menee paljon enemmän energiaa kuin rikkomiseen. Toisaalta lapsi saa mahdollisuuden hyvittää tekonsa.

On kyllä. Jos repii pyykit alas niin joutuu keräämään ne lattialta ja ripustamaan uudelleen. Vaikka ei haluaisi. Vaikka olisi puolen tunnin tahtojen taistelu siitä että kerääkö vai ei. Lopulta kerää. Ja repii alas taas huomenna. Ap

Minä sanoisin kolmen jukuripään kokemuksella, että kevennä vähän tunnelmaa ja löysää omaa pipoa. Kolmevuotias on vielä aika pieni ja ailahtelevainen, ja se tahtojen taisto on suurelta osin turhaa.

Ne pyykit voi kerätä vaikka yhdessä ja hupsutellen, ja sitten seuraavaan hommaan. Oma kuopukseni rakastaa juoksuttaa likaisia pyykkejä yksitellen koneeseen, ja samalla kertoa, mikä sukka kuuluu kenellekin. Tärkeää tulevaisuuden kannalta olisi, etteivät kotityöt lähtökohtaisesti johtaisi konfliktiin.

-eri.

Kotityöt ei johda konfliktiin vaan lapsi auttaa niissä hyvässä hengessä ja yhdessä mukavasti pyykit ripustetaan. Hän käy niitä repimässä tahallaan alas muulloin, silloin kun olen sekunnin esim pissalla. Eli tahallista per seilyä ja mielenosoittamista tilanteessa jossa joudun sekunnin olemaan kiinni jossain muussa jutussa kuin vain hänessä. Olen yrittänyt empatiaa ja vaikka syliin kaappaamista ja juttelua siitä että harmittaako sinua jos äiti tekee hetken jotain omaa (esim käy pissalla) mutta ei se ole asiaa vähentänyt ja minullakin lopulta hermo palaa kun pyykit on kymmenennen kerran tahallaan käyty repimässä alas. Ap

Vaikka kirjoitit, että olet koko ajan kiinni lapsessasi, voisiko kuitenkin olla niin, että lapsesi saa eniten huomiota huonolla käytöksellä? Sanoittaminen, sylitys jne.

Suunnitelmallinen huomiotta jättäminen

Toisinaan on hyvä, että ei lähde puuttumaan lapsen käytökseen lainkaan. Etenkin silloin, jos pulmallisella käytöksellä haetaan selkeästi vanhemman huomiota. Suunniteltu huomiotta jättäminen sopii sellaiseen lapsen käytökseen joka on häiritsevää, mutta ei vaadi nopeaa puuttumista. Tällaista käytöstä on

-valittelu, kun on jo todettu ei

-kiljuminen

-pelleily

-kasvojen vääntely

-typerien sanojen toistelu

Huomiotta jättämisessä on tärkeää, että sitä käytetään riittävän kauan. Älä kiinnitä mitään huomiota lapsen häiritsevään käytökseen. Älä luovuta, koska muutoin joudut aloittamaan alusta. Varo myös, että et palkitse huonosta käytöksestä. Tästä esimerkki voisi olla se, että lapsi kinuaa pitkään ja sinnikkäästi ja kyllästyessäsi annat hänelle periksi, jotta sinun ei tarvitsisi kuunnella kinuamista.

Kun käyttää huomiotta jättämistä on tavallista, että lapsen käytös ensin hetken pahenee ennen kuin se lähtee parempaan suuntaan.

Huomiotta jättäminen lopetetaan siinä vaiheessa, kun lapsi lopettaa ärsyttävän käytöksen. Myös silloin on lopetettava, jos lapsen käytös menee liian aggressiiviseksi. On ensisijaista varmistaa lapsen ja muiden turvallisuus. Itseä tai muita vaarantavaa käytöstä ei voi jättää huomiotta.

https://www.hyvakysymys.fi/kurssi/kannustavan-kasvatuksen-verkkokurssi/…

Tätä voin harkita mutta minulla herää tuosta neuvosta kaksi kysymystä:

-jos en yhtäkkiä reagoikaan tavaroiden paiskomiseen tai satuttamiseen, niin eikö se ole aika epäjohdonmukaista? Eikö lapsi saa sen viestin että niin saa tehdä kun ei kerran kielletä eikä tule seuraamuksia?

-nuo neuvot kuulostaa vähän koirien jääkausi -metodilta. Minusta siinä on jotain manipulatiivista siinä tavassa, tunteita manipuloivaa ja hämmentävää ja jollain tavalla jopa julmaa. Olen kokenut reilummaksi sellaisen suoran ja selkeän toiminnan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennaltaehkäise lapsesi negatiiviset teot. Älä pidä lapsen saatavilla niitä tavaroita joilla hän tekee jotain väärää/satuttaa. Varsinkaan silloin jos et ole siinä lähellä katsomassa ja niin että ehdit puuttua ennen kuin ehtii satuttaa muita tms. Helpottaa kummasti elämääsi, eikä tarvitse niin usein komennella.

Ennakointi on ihan hyvä neuvo. Mutta käytännössä hankala toteuttaa kun lapsi siis esim tahallaan käy repimässä pyykkitelineeltä pyykkejä alas kun olen vaikka sekunnin pissalla tai sellaista vastaavaa. Kodissa on voitava elää, en pysty nostamaan joka ikistä tavaraa yli 130 cm korkeuteen. Ja lapseni vaikka yrittää potkia jalkalistoja irti jos ei muuta tuhoa keksi. Ap

Vielä yksi vinkki:

https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-on-uh…

Onko lapselle annettu sellaiset seuraamukset, että esim. pyykkien viskomisesta lattialle johtaa se, että joutuu ne korjaamaan lattialta? Vaikka kädestä pitäen? Näin lapsi oppii, että asian korjaamiseen menee paljon enemmän energiaa kuin rikkomiseen. Toisaalta lapsi saa mahdollisuuden hyvittää tekonsa.

On kyllä. Jos repii pyykit alas niin joutuu keräämään ne lattialta ja ripustamaan uudelleen. Vaikka ei haluaisi. Vaikka olisi puolen tunnin tahtojen taistelu siitä että kerääkö vai ei. Lopulta kerää. Ja repii alas taas huomenna. Ap

Minä sanoisin kolmen jukuripään kokemuksella, että kevennä vähän tunnelmaa ja löysää omaa pipoa. Kolmevuotias on vielä aika pieni ja ailahtelevainen, ja se tahtojen taisto on suurelta osin turhaa.

Ne pyykit voi kerätä vaikka yhdessä ja hupsutellen, ja sitten seuraavaan hommaan. Oma kuopukseni rakastaa juoksuttaa likaisia pyykkejä yksitellen koneeseen, ja samalla kertoa, mikä sukka kuuluu kenellekin. Tärkeää tulevaisuuden kannalta olisi, etteivät kotityöt lähtökohtaisesti johtaisi konfliktiin.

-eri.

Kotityöt ei johda konfliktiin vaan lapsi auttaa niissä hyvässä hengessä ja yhdessä mukavasti pyykit ripustetaan. Hän käy niitä repimässä tahallaan alas muulloin, silloin kun olen sekunnin esim pissalla. Eli tahallista per seilyä ja mielenosoittamista tilanteessa jossa joudun sekunnin olemaan kiinni jossain muussa jutussa kuin vain hänessä. Olen yrittänyt empatiaa ja vaikka syliin kaappaamista ja juttelua siitä että harmittaako sinua jos äiti tekee hetken jotain omaa (esim käy pissalla) mutta ei se ole asiaa vähentänyt ja minullakin lopulta hermo palaa kun pyykit on kymmenennen kerran tahallaan käyty repimässä alas. Ap

Vaikka kirjoitit, että olet koko ajan kiinni lapsessasi, voisiko kuitenkin olla niin, että lapsesi saa eniten huomiota huonolla käytöksellä? Sanoittaminen, sylitys jne.

Suunnitelmallinen huomiotta jättäminen

Toisinaan on hyvä, että ei lähde puuttumaan lapsen käytökseen lainkaan. Etenkin silloin, jos pulmallisella käytöksellä haetaan selkeästi vanhemman huomiota. Suunniteltu huomiotta jättäminen sopii sellaiseen lapsen käytökseen joka on häiritsevää, mutta ei vaadi nopeaa puuttumista. Tällaista käytöstä on

-valittelu, kun on jo todettu ei

-kiljuminen

-pelleily

-kasvojen vääntely

-typerien sanojen toistelu

Huomiotta jättämisessä on tärkeää, että sitä käytetään riittävän kauan. Älä kiinnitä mitään huomiota lapsen häiritsevään käytökseen. Älä luovuta, koska muutoin joudut aloittamaan alusta. Varo myös, että et palkitse huonosta käytöksestä. Tästä esimerkki voisi olla se, että lapsi kinuaa pitkään ja sinnikkäästi ja kyllästyessäsi annat hänelle periksi, jotta sinun ei tarvitsisi kuunnella kinuamista.

Kun käyttää huomiotta jättämistä on tavallista, että lapsen käytös ensin hetken pahenee ennen kuin se lähtee parempaan suuntaan.

Huomiotta jättäminen lopetetaan siinä vaiheessa, kun lapsi lopettaa ärsyttävän käytöksen. Myös silloin on lopetettava, jos lapsen käytös menee liian aggressiiviseksi. On ensisijaista varmistaa lapsen ja muiden turvallisuus. Itseä tai muita vaarantavaa käytöstä ei voi jättää huomiotta.

https://www.hyvakysymys.fi/kurssi/kannustavan-kasvatuksen-verkkokurssi/…

Tätä voin harkita mutta minulla herää tuosta neuvosta kaksi kysymystä:

-jos en yhtäkkiä reagoikaan tavaroiden paiskomiseen tai satuttamiseen, niin eikö se ole aika epäjohdonmukaista? Eikö lapsi saa sen viestin että niin saa tehdä kun ei kerran kielletä eikä tule seuraamuksia?

-nuo neuvot kuulostaa vähän koirien jääkausi -metodilta. Minusta siinä on jotain manipulatiivista siinä tavassa, tunteita manipuloivaa ja hämmentävää ja jollain tavalla jopa julmaa. Olen kokenut reilummaksi sellaisen suoran ja selkeän toiminnan.

Ap

Minäkään en ikinä ole oikein tajunnut tuota suunnitelmallista huomiotta jättämistä. Eli olen ihan ohjaamisella ja puuttumisella ja positiivisella huomiolla mennyt. Rankkaa on toki välillä ollut.

Jos sinusta tuntuu että takki on tyhjä, niin jotain muuta tietty kannattaa koettaa.

- Kolmen jukuripään äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennaltaehkäise lapsesi negatiiviset teot. Älä pidä lapsen saatavilla niitä tavaroita joilla hän tekee jotain väärää/satuttaa. Varsinkaan silloin jos et ole siinä lähellä katsomassa ja niin että ehdit puuttua ennen kuin ehtii satuttaa muita tms. Helpottaa kummasti elämääsi, eikä tarvitse niin usein komennella.

Ennakointi on ihan hyvä neuvo. Mutta käytännössä hankala toteuttaa kun lapsi siis esim tahallaan käy repimässä pyykkitelineeltä pyykkejä alas kun olen vaikka sekunnin pissalla tai sellaista vastaavaa. Kodissa on voitava elää, en pysty nostamaan joka ikistä tavaraa yli 130 cm korkeuteen. Ja lapseni vaikka yrittää potkia jalkalistoja irti jos ei muuta tuhoa keksi. Ap

Vielä yksi vinkki:

https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-on-uh…

Onko lapselle annettu sellaiset seuraamukset, että esim. pyykkien viskomisesta lattialle johtaa se, että joutuu ne korjaamaan lattialta? Vaikka kädestä pitäen? Näin lapsi oppii, että asian korjaamiseen menee paljon enemmän energiaa kuin rikkomiseen. Toisaalta lapsi saa mahdollisuuden hyvittää tekonsa.

On kyllä. Jos repii pyykit alas niin joutuu keräämään ne lattialta ja ripustamaan uudelleen. Vaikka ei haluaisi. Vaikka olisi puolen tunnin tahtojen taistelu siitä että kerääkö vai ei. Lopulta kerää. Ja repii alas taas huomenna. Ap

Minä sanoisin kolmen jukuripään kokemuksella, että kevennä vähän tunnelmaa ja löysää omaa pipoa. Kolmevuotias on vielä aika pieni ja ailahtelevainen, ja se tahtojen taisto on suurelta osin turhaa.

Ne pyykit voi kerätä vaikka yhdessä ja hupsutellen, ja sitten seuraavaan hommaan. Oma kuopukseni rakastaa juoksuttaa likaisia pyykkejä yksitellen koneeseen, ja samalla kertoa, mikä sukka kuuluu kenellekin. Tärkeää tulevaisuuden kannalta olisi, etteivät kotityöt lähtökohtaisesti johtaisi konfliktiin.

-eri.

Kotityöt ei johda konfliktiin vaan lapsi auttaa niissä hyvässä hengessä ja yhdessä mukavasti pyykit ripustetaan. Hän käy niitä repimässä tahallaan alas muulloin, silloin kun olen sekunnin esim pissalla. Eli tahallista per seilyä ja mielenosoittamista tilanteessa jossa joudun sekunnin olemaan kiinni jossain muussa jutussa kuin vain hänessä. Olen yrittänyt empatiaa ja vaikka syliin kaappaamista ja juttelua siitä että harmittaako sinua jos äiti tekee hetken jotain omaa (esim käy pissalla) mutta ei se ole asiaa vähentänyt ja minullakin lopulta hermo palaa kun pyykit on kymmenennen kerran tahallaan käyty repimässä alas. Ap

Voisiko lapselle keksiä jotain mieluisaa tekemistä noihin hetkiin, jotta pääset rauhassa vessaan? Esim. joku kiva lelu, joka ei ole koko ajan käytettävissä?

Juu ohjaan kyllä lapselle alkuun jonkun hänen oman kivan tekemisen, hän vain lopettaa sen sillä sekunnilla kun huomaa että minun silmä hetkeksi välttää tai olen sekunnin nurkan takana. Ap

Onko teillä rattaat? Jos on, niin tuo ne sisälle ja hanki niihin valjaat joiden kiinnityssolki on lapsen selän puolella (mikäli sellaisia ei ole jo). Kun olet menossa vessaan, niin laita rattaat keskelle huoneen lattiaa, laita rattaiden jarru päälle, laita lapsi istumaan rattaisiin, pue valjaat lapsen päälle ja anna lapselle kuvakirja tai joku lelu käteen. Lapsi pysyy siinä turvassa istumassa ne muutamat minuutit jotka sinulla kuluu vessassa. Kun olet hoitanut vessa-asiasi valmiiksi, päästä lapsi pois rattaista ja jatkamaan edellistä tekemistään.

Tsemppiä uhmaikäisen kanssa!

Ensiksi: wikipedia tarjoaa hyviä artikkeleita lähteiksi, sieltä voi saada apuja :)

Ylellä on uutinen 6 asiantuntijan keinoa uhmaikään, sekin oli hyvä. Muutama poiminta:

*Unohda täydellisyys.*

Pienten kanssa on tärkeää, että vanhemman ilmeet ja eleet ovat linjassa puheiden kanssa. Itse toteutan tämän niin, että aina kun kiellän, laskeudun lapsen tasolle ja katson silmiin, ja sanon selvästi vakavalla ja hieman vihaisella äänellä (huom, ei huutaen, vaan niin että lapsi ymmärtää tilanteen olevan todella vakava) että noin ei saa tehdä, ei enää ikinä, kertaakaan. 

Mutta sitten se, miten itse keittiöpyskologoin tilanteesi, ja voit ehkä välttää ne kaikki kiellot:

Lapsesi hakee huomiota toiminnallaan, ja tekemällä väärin saa automaattista huomiota heti. Koeta jättää täysin huomiotta kotona tehdyt typeryydet (paitsi väkivalta). Lapsi vetää pyykit narulta -> älä edes katso sinne päin, älä sano mitään, älä huomaa. Tee mitä olit tekemässä. Jossain vaiheessa käy ripustamassa pyykit uudelleen, niin kuin se olisi aivan normaali asia joka tehdään. Lapsi kaataa maidon / sotkee ruualla -> Anna sotkea, anna olla. Kun lapsi on lopettanut ruokailun, neutraalisti vain käydään pesemässä. Sitten taas normaaleihin asioihin kiinnitetään huomiota oikein kunnolla, kehutaan ja keskustellaan. 

Erittäin tärkeänä pidän, että kun lapsi sitten suoraa pyytää huomiotasi, kutsuu sinua, pitää sitä huomiota olla heti saatavilla. En väitä että teet tällaista, mutta olen nähnyt pari perhettä, jossa äitiä kutsumalla ei mitään tapahdu, ja ainut tapa saada vanhemmalta välitön reaktio on tehdä jotain, mistä suututaan.

Sitten on toinen kreisimpi vaihtoehto, jonka toimivuudesta ei mitään takuita eikä toimi kuin pari kertaa: Vedä överiksi, eli kehu ja kehota lasta toimimaan (harmittomissa) asioissa väärin, ja kiellä tekemästä oikein. Tämä saattaa toimia yllätysmomenttina.  Olen pariin kertaan saanut vahvasti uhmaikäisen ruoka-aikaan pois pöydältä hyppimästä ja takaisin ruuan ääreen, kun aloin kehua hienosti hypitty, hyppää vielä uudestaan! Mutta älä missään nimessä mene takaisin istumaan, penkillä ei saa istua! Voi surkia kun istuit siihen, no älä sentään syö ruokaa. Ruokaa ei saa syödä jne.

Kun lapsi vetää pyykit, sano hänelle: hyvä, hienosti toimittu! Vedä ne kaikki muutkin, hyvä! Tai kun tahallaan sotkee ruualla, kehu siitä, ja kiellä syömästä sievästi.

Väkivaltaan tämä ei toimi, mutta toisaalta sen kanssa joskus olen toiminut niin, että kun lapsi yrittää lyödä, liityn mukaan, mutta tyynyn iskemiseen. Vedänkin tilanteen leikkimieliseksi tunteiden purkamiseksi: Odota, tule, mullakin tekee mieli lyödä jotain, mennään tänne, täällä sitä voi tehdä! Ja sitten haetaan sohvatyyny tms, jota isketään oikein olan takaa. Ensin äiti, sitten lapsi. 

Tsempit vielä, ja toivottavasti joku keino toimii! :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennaltaehkäise lapsesi negatiiviset teot. Älä pidä lapsen saatavilla niitä tavaroita joilla hän tekee jotain väärää/satuttaa. Varsinkaan silloin jos et ole siinä lähellä katsomassa ja niin että ehdit puuttua ennen kuin ehtii satuttaa muita tms. Helpottaa kummasti elämääsi, eikä tarvitse niin usein komennella.

Ennakointi on ihan hyvä neuvo. Mutta käytännössä hankala toteuttaa kun lapsi siis esim tahallaan käy repimässä pyykkitelineeltä pyykkejä alas kun olen vaikka sekunnin pissalla tai sellaista vastaavaa. Kodissa on voitava elää, en pysty nostamaan joka ikistä tavaraa yli 130 cm korkeuteen. Ja lapseni vaikka yrittää potkia jalkalistoja irti jos ei muuta tuhoa keksi. Ap

Vielä yksi vinkki:

https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-on-uh…

Onko lapselle annettu sellaiset seuraamukset, että esim. pyykkien viskomisesta lattialle johtaa se, että joutuu ne korjaamaan lattialta? Vaikka kädestä pitäen? Näin lapsi oppii, että asian korjaamiseen menee paljon enemmän energiaa kuin rikkomiseen. Toisaalta lapsi saa mahdollisuuden hyvittää tekonsa.

On kyllä. Jos repii pyykit alas niin joutuu keräämään ne lattialta ja ripustamaan uudelleen. Vaikka ei haluaisi. Vaikka olisi puolen tunnin tahtojen taistelu siitä että kerääkö vai ei. Lopulta kerää. Ja repii alas taas huomenna. Ap

Minä sanoisin kolmen jukuripään kokemuksella, että kevennä vähän tunnelmaa ja löysää omaa pipoa. Kolmevuotias on vielä aika pieni ja ailahtelevainen, ja se tahtojen taisto on suurelta osin turhaa.

Ne pyykit voi kerätä vaikka yhdessä ja hupsutellen, ja sitten seuraavaan hommaan. Oma kuopukseni rakastaa juoksuttaa likaisia pyykkejä yksitellen koneeseen, ja samalla kertoa, mikä sukka kuuluu kenellekin. Tärkeää tulevaisuuden kannalta olisi, etteivät kotityöt lähtökohtaisesti johtaisi konfliktiin.

-eri.

Kotityöt ei johda konfliktiin vaan lapsi auttaa niissä hyvässä hengessä ja yhdessä mukavasti pyykit ripustetaan. Hän käy niitä repimässä tahallaan alas muulloin, silloin kun olen sekunnin esim pissalla. Eli tahallista per seilyä ja mielenosoittamista tilanteessa jossa joudun sekunnin olemaan kiinni jossain muussa jutussa kuin vain hänessä. Olen yrittänyt empatiaa ja vaikka syliin kaappaamista ja juttelua siitä että harmittaako sinua jos äiti tekee hetken jotain omaa (esim käy pissalla) mutta ei se ole asiaa vähentänyt ja minullakin lopulta hermo palaa kun pyykit on kymmenennen kerran tahallaan käyty repimässä alas. Ap

Vaikka kirjoitit, että olet koko ajan kiinni lapsessasi, voisiko kuitenkin olla niin, että lapsesi saa eniten huomiota huonolla käytöksellä? Sanoittaminen, sylitys jne.

Suunnitelmallinen huomiotta jättäminen

Toisinaan on hyvä, että ei lähde puuttumaan lapsen käytökseen lainkaan. Etenkin silloin, jos pulmallisella käytöksellä haetaan selkeästi vanhemman huomiota. Suunniteltu huomiotta jättäminen sopii sellaiseen lapsen käytökseen joka on häiritsevää, mutta ei vaadi nopeaa puuttumista. Tällaista käytöstä on

-valittelu, kun on jo todettu ei

-kiljuminen

-pelleily

-kasvojen vääntely

-typerien sanojen toistelu

Huomiotta jättämisessä on tärkeää, että sitä käytetään riittävän kauan. Älä kiinnitä mitään huomiota lapsen häiritsevään käytökseen. Älä luovuta, koska muutoin joudut aloittamaan alusta. Varo myös, että et palkitse huonosta käytöksestä. Tästä esimerkki voisi olla se, että lapsi kinuaa pitkään ja sinnikkäästi ja kyllästyessäsi annat hänelle periksi, jotta sinun ei tarvitsisi kuunnella kinuamista.

Kun käyttää huomiotta jättämistä on tavallista, että lapsen käytös ensin hetken pahenee ennen kuin se lähtee parempaan suuntaan.

Huomiotta jättäminen lopetetaan siinä vaiheessa, kun lapsi lopettaa ärsyttävän käytöksen. Myös silloin on lopetettava, jos lapsen käytös menee liian aggressiiviseksi. On ensisijaista varmistaa lapsen ja muiden turvallisuus. Itseä tai muita vaarantavaa käytöstä ei voi jättää huomiotta.

https://www.hyvakysymys.fi/kurssi/kannustavan-kasvatuksen-verkkokurssi/…

Tätä voin harkita mutta minulla herää tuosta neuvosta kaksi kysymystä:

-jos en yhtäkkiä reagoikaan tavaroiden paiskomiseen tai satuttamiseen, niin eikö se ole aika epäjohdonmukaista? Eikö lapsi saa sen viestin että niin saa tehdä kun ei kerran kielletä eikä tule seuraamuksia?

-nuo neuvot kuulostaa vähän koirien jääkausi -metodilta. Minusta siinä on jotain manipulatiivista siinä tavassa, tunteita manipuloivaa ja hämmentävää ja jollain tavalla jopa julmaa. Olen kokenut reilummaksi sellaisen suoran ja selkeän toiminnan.

Ap

Minäkään en ikinä ole oikein tajunnut tuota suunnitelmallista huomiotta jättämistä. Eli olen ihan ohjaamisella ja puuttumisella ja positiivisella huomiolla mennyt. Rankkaa on toki välillä ollut.

Jos sinusta tuntuu että takki on tyhjä, niin jotain muuta tietty kannattaa koettaa.

- Kolmen jukuripään äiti.

Samaa mieltä. Huomiotta voi ehkä jättää jonkun mitättömän pienen asian. Mutta meillä naapuri käytti tätä huomiotta jättämistä myös silloin, kun isosisko potki pikkusiskoaan. Minusta näin ei voi toimia. Väkivaltaa ei saa koskaan hyväksyä hiljaisesti, vaan siihen pitää aina puuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennaltaehkäise lapsesi negatiiviset teot. Älä pidä lapsen saatavilla niitä tavaroita joilla hän tekee jotain väärää/satuttaa. Varsinkaan silloin jos et ole siinä lähellä katsomassa ja niin että ehdit puuttua ennen kuin ehtii satuttaa muita tms. Helpottaa kummasti elämääsi, eikä tarvitse niin usein komennella.

Ennakointi on ihan hyvä neuvo. Mutta käytännössä hankala toteuttaa kun lapsi siis esim tahallaan käy repimässä pyykkitelineeltä pyykkejä alas kun olen vaikka sekunnin pissalla tai sellaista vastaavaa. Kodissa on voitava elää, en pysty nostamaan joka ikistä tavaraa yli 130 cm korkeuteen. Ja lapseni vaikka yrittää potkia jalkalistoja irti jos ei muuta tuhoa keksi. Ap

Vielä yksi vinkki:

https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-on-uh…

Onko lapselle annettu sellaiset seuraamukset, että esim. pyykkien viskomisesta lattialle johtaa se, että joutuu ne korjaamaan lattialta? Vaikka kädestä pitäen? Näin lapsi oppii, että asian korjaamiseen menee paljon enemmän energiaa kuin rikkomiseen. Toisaalta lapsi saa mahdollisuuden hyvittää tekonsa.

On kyllä. Jos repii pyykit alas niin joutuu keräämään ne lattialta ja ripustamaan uudelleen. Vaikka ei haluaisi. Vaikka olisi puolen tunnin tahtojen taistelu siitä että kerääkö vai ei. Lopulta kerää. Ja repii alas taas huomenna. Ap

Minä sanoisin kolmen jukuripään kokemuksella, että kevennä vähän tunnelmaa ja löysää omaa pipoa. Kolmevuotias on vielä aika pieni ja ailahtelevainen, ja se tahtojen taisto on suurelta osin turhaa.

Ne pyykit voi kerätä vaikka yhdessä ja hupsutellen, ja sitten seuraavaan hommaan. Oma kuopukseni rakastaa juoksuttaa likaisia pyykkejä yksitellen koneeseen, ja samalla kertoa, mikä sukka kuuluu kenellekin. Tärkeää tulevaisuuden kannalta olisi, etteivät kotityöt lähtökohtaisesti johtaisi konfliktiin.

-eri.

Kotityöt ei johda konfliktiin vaan lapsi auttaa niissä hyvässä hengessä ja yhdessä mukavasti pyykit ripustetaan. Hän käy niitä repimässä tahallaan alas muulloin, silloin kun olen sekunnin esim pissalla. Eli tahallista per seilyä ja mielenosoittamista tilanteessa jossa joudun sekunnin olemaan kiinni jossain muussa jutussa kuin vain hänessä. Olen yrittänyt empatiaa ja vaikka syliin kaappaamista ja juttelua siitä että harmittaako sinua jos äiti tekee hetken jotain omaa (esim käy pissalla) mutta ei se ole asiaa vähentänyt ja minullakin lopulta hermo palaa kun pyykit on kymmenennen kerran tahallaan käyty repimässä alas. Ap

Vaikka kirjoitit, että olet koko ajan kiinni lapsessasi, voisiko kuitenkin olla niin, että lapsesi saa eniten huomiota huonolla käytöksellä? Sanoittaminen, sylitys jne.

Suunnitelmallinen huomiotta jättäminen

Toisinaan on hyvä, että ei lähde puuttumaan lapsen käytökseen lainkaan. Etenkin silloin, jos pulmallisella käytöksellä haetaan selkeästi vanhemman huomiota. Suunniteltu huomiotta jättäminen sopii sellaiseen lapsen käytökseen joka on häiritsevää, mutta ei vaadi nopeaa puuttumista. Tällaista käytöstä on

-valittelu, kun on jo todettu ei

-kiljuminen

-pelleily

-kasvojen vääntely

-typerien sanojen toistelu

Huomiotta jättämisessä on tärkeää, että sitä käytetään riittävän kauan. Älä kiinnitä mitään huomiota lapsen häiritsevään käytökseen. Älä luovuta, koska muutoin joudut aloittamaan alusta. Varo myös, että et palkitse huonosta käytöksestä. Tästä esimerkki voisi olla se, että lapsi kinuaa pitkään ja sinnikkäästi ja kyllästyessäsi annat hänelle periksi, jotta sinun ei tarvitsisi kuunnella kinuamista.

Kun käyttää huomiotta jättämistä on tavallista, että lapsen käytös ensin hetken pahenee ennen kuin se lähtee parempaan suuntaan.

Huomiotta jättäminen lopetetaan siinä vaiheessa, kun lapsi lopettaa ärsyttävän käytöksen. Myös silloin on lopetettava, jos lapsen käytös menee liian aggressiiviseksi. On ensisijaista varmistaa lapsen ja muiden turvallisuus. Itseä tai muita vaarantavaa käytöstä ei voi jättää huomiotta.

https://www.hyvakysymys.fi/kurssi/kannustavan-kasvatuksen-verkkokurssi/…

Tätä voin harkita mutta minulla herää tuosta neuvosta kaksi kysymystä:

-jos en yhtäkkiä reagoikaan tavaroiden paiskomiseen tai satuttamiseen, niin eikö se ole aika epäjohdonmukaista? Eikö lapsi saa sen viestin että niin saa tehdä kun ei kerran kielletä eikä tule seuraamuksia?

-nuo neuvot kuulostaa vähän koirien jääkausi -metodilta. Minusta siinä on jotain manipulatiivista siinä tavassa, tunteita manipuloivaa ja hämmentävää ja jollain tavalla jopa julmaa. Olen kokenut reilummaksi sellaisen suoran ja selkeän toiminnan.

Ap

Riippuu, miksi lapsi tekee ko. asioita. Todennäköisesti hakee huomiota, joten huomiotta jättäminen noissa tilanteissa viestii, että tämä ei enää toimikaan, joten tämä on turhaa. Uskaltaisin väittää, että lapsesi pompottelee sinua huomionhaullaan, joten suosittelisin testaamaan tätä parin päivän ajan. Siitä ei varmasti ole minkäänlaista haittaa.

Mulla on neljä lasta ja vanhin heistä oli tuollainen. Oli raskasta ja aika negatiivista välillä, mutta lapsesta kasvoi kelpo aikuinen. En muista missä vaiheessa helpotti, mutta ainakin kouluikään mennessä oli jo ihan normaali ja nyt täysi-ikäisenä varsin huomaavainen, hyväntahtoinen ja empaattinen tyyppi.

Toimin varmaan esikoisen kanssa aika lailla kuin sinäkin. Nyt jälkikäteen tuntuu, että kävin noita tahtojen taisteluja liian usein. Nuorimmaiseni on nyt 4 ja ihan erilainen luonteeltaan, mutta jos hän kävisi repimässä pyykkejä naruilta niin varmaan pyykit sitten jäisivät lattialle. Mitään tavaroita en enää ottaisi pariksi päiväksi takavarikkoon (olen kyllä ottanut esikoiselta) vaan siksi hetkeksi vain, että lasta hetken harmittaa seuraus ja joutuu sitten keksimään muuta tekemistä.

Tsempit, kyllä se siitä ajan kanssa ohi menee. Aina kun oikein kovasti rasittaa, lykkää lapsi miehelle ja lähde vaikka kävelylle.

Omalla kohdalla koin parhaaksi neuvoksi täälläkin jo mainitun, että muotoile asia aina kiellon sijasta positiivisen kautta, jos se on mahdollista. Tällä on kumman suuri psykologinen vaikutus.

"Älä riehu!" --> "Rauhoitupa vähän."

"Täällä ei saa juosta!" ---> "Hei, täällä pitää kävellä."

"Autoilla ei lyödä ihmisiä!" ---> "Autot ovat AJAMISTA varten."

Tuo  viimeinen esimerkki on vähän keinotekoinen, koska taatusti tulisi ensin älähdettyä, että ÄLÄ LYÖ. :D Mutta siihenkin voi perään vielä jatkaa, että autoilla AJETAAN.

Lapsen on helpompi toimia oikein, jos saa hyvin konkreettisesti ilmaistun kuvauksen siitä, mitä toimintaa häneltä toivotaan.

Kuulostaa siltä, että olet tehnyt jo kaiken voitavan. 

Lapsiryhmässä huonosta käytöksestä seuraa aina jotain kielteistä, leikit loppuvat, muut sulkevat ulos leikistä jne. mutta kotona seurauksia ei ilmeisesti ole? Et oikeasti pysty tarjoamaan lapselle niin paljon ajateltavaa mitä vertaisryhmässä toimiminen, että jos et halua lasta hoitoon, niin ota itse teille hoitolapsia.