Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Neuvoja miten saisin käännettyä äitiyteni ja lapsiarjen positiivishenkisemmäksi?
Meillä on kolmevuotias lapsi. Minusta tuntuu että olen koko ajan vain kieltämässä lasta ja pitämässä lapselle puhutteluja. Ehkä totuus ei ole ihan tämä mutta koen että olen liian negatiivinen ja tunnelma meillä on liian negatiivinen.
Lapsi tietää ja ymmärtää mitkä asiat on kiellettyjä. Tavaroiden tahallinen rikkominen ja paiskominen, muiden satuttaminen, lattiaan piirtäminen, tahallinen ruoalla ja maidolla sotkeminen jne asiat, jotka uskoakseni on muissakin kodeissa kiellettyjä. Silti hän on joka päivä satoja kertoja näitä tekemässä. Ja minä kiellän ja kiellän, vien lasta tilanteista pois rauhoittumaan ja puhumaan siitä miksi esim satutti muita tai paiskoi tavaroita, yritän ohjata pois tavaroiden rikkomisesta näyttämällä miten leikitään niin että ei rikota tahallaan jne. Lopulta saatan itse hermostua jos lapsi ei millään usko vaan satuttaminen ja paiskominen vain jatkuu ja jatkuu. Päivät on yhtä eitä ja megatiivisuutta.
Kehun kyllä lasta paljon, yritän pitää huolen että kehun joka päivä enemmän kuin kiellän. Teen lapsen kanssa asioita ja pidän sylissä paljon. Leipoo ja tekee ruokaa kanssani usein eli niissä saa luvalla sekoitella ruokia ja taikinoita. Käydään ulkona pitkimassa palloa ettei tekisi sisällä mieli potkia tavaroita rikki. Eli positiivista huomiota ja yhdessä tekemistä saa. Haluaisin vain jotenkin kitkeä itsestäni pois tämän runsaan negatiivisen. Mutta miten? Lasta on kuitenkin kasvatettava ja selkeät rajat on oltava. Alan ahdistua siitä että olen kauhea n a t simutsi joka vain jankkaa eieiei. Mieskin jo valittaa että meillä on kamalan negatiivinen tunnelma. Toisaalta hän ei myöskään halua lapsen satuttavan muita tai tuhoavan kotia mutta hänen mielestä lapsen pitäisi uskoa se kun kerran sanotaan ei ja lopun aikaa olla ilo ylimmillään.
Kommentit (229)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua hyvin. Tämä juuri on vanhemmuudessa raskasta, kun on vastuussa sekä siitä kasvatuksesta että siitä, että kotona on hyvä tunnelma, mutta kun se kasvatuksellinen oppi kimpoaa kuin hanhen selästä varmaan tuhansia kertoja ennen kuin alkaa pysyä.
Ennen vanhaan tämä hoidettiin ”kerralla” piiskaamalla lapsi hiljaiseksi loppuiäkseen, mutta onneksi sellaisen perään ei enää kukaan terve ihminen haikaile.
Ennen ei ollut tällaista loputonta negatiivisuuden ja kielletyn tekemisen toistamisen kierrettä joka on kokonaisuutena lapselle paljon haitallisempaa kuin ne muutamat vitsan ripsaukset. Kroonisesti kuriton lapsi on haitallinen ilmiö myös muille perheenjäsenille ja pahimmillaan se saattaa uhata koko perhe-elämän toimivuutta.
Ulkomailla vielä ymmärretään tämä, mutta Suomessa on jostain syystä siirrytty kulttuuriin missä tottelemista ja perinteistä kuria pidetään "sairaana".
Ennen oli sekä vitsaa että negatiivisuuden kierre. Perinteisesti oman lapsen kehumista on pidetty suorana tienä turmioon.
Traumat ovat vielä kollektiivisesti näkyvissä esimerkiksi siinä, että ihmiset joukoin tulevat tarjoamaan väkivaltaa ratkaisuksi tällaisissakin keskusteluissa. Harvalla elämän alueella ensiksi ehdotetaan lain rikkomista.
Mikään ei estä sekä kehumasta lasta tuntuvasti kun sille on aika että rankaisemasta lasta tuntuvasti kun sille on aika.
Ei varmaan mikään suoranaisesti estä, mutta niissä kulttuureissa ja perheissä, joissa ei nähdä kuritusväkivaltaa haitallisena, nähdään yleensä positiivinen kasvatus ja kehuminen vahingollisena.
Nämä asiat kulkevat käsi kädessä, fyysinen ja henkinen alistaminen.
Kyseessä on rankaisu ja normaalin tottelemisen edellyttäminen. Ei mikään "kuritusväkivalta" tai alistaminen.
Sama vaikka sanoisit sitä hattaranteoksi. Kyseessä on kuritusväkivalta ja rikos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua hyvin. Tämä juuri on vanhemmuudessa raskasta, kun on vastuussa sekä siitä kasvatuksesta että siitä, että kotona on hyvä tunnelma, mutta kun se kasvatuksellinen oppi kimpoaa kuin hanhen selästä varmaan tuhansia kertoja ennen kuin alkaa pysyä.
Ennen vanhaan tämä hoidettiin ”kerralla” piiskaamalla lapsi hiljaiseksi loppuiäkseen, mutta onneksi sellaisen perään ei enää kukaan terve ihminen haikaile.
Ennen ei ollut tällaista loputonta negatiivisuuden ja kielletyn tekemisen toistamisen kierrettä joka on kokonaisuutena lapselle paljon haitallisempaa kuin ne muutamat vitsan ripsaukset. Kroonisesti kuriton lapsi on haitallinen ilmiö myös muille perheenjäsenille ja pahimmillaan se saattaa uhata koko perhe-elämän toimivuutta.
Ulkomailla vielä ymmärretään tämä, mutta Suomessa on jostain syystä siirrytty kulttuuriin missä tottelemista ja perinteistä kuria pidetään "sairaana".
Ennen oli sekä vitsaa että negatiivisuuden kierre. Perinteisesti oman lapsen kehumista on pidetty suorana tienä turmioon.
Traumat ovat vielä kollektiivisesti näkyvissä esimerkiksi siinä, että ihmiset joukoin tulevat tarjoamaan väkivaltaa ratkaisuksi tällaisissakin keskusteluissa. Harvalla elämän alueella ensiksi ehdotetaan lain rikkomista.
Mikään ei estä sekä kehumasta lasta tuntuvasti kun sille on aika että rankaisemasta lasta tuntuvasti kun sille on aika.
Ei varmaan mikään suoranaisesti estä, mutta niissä kulttuureissa ja perheissä, joissa ei nähdä kuritusväkivaltaa haitallisena, nähdään yleensä positiivinen kasvatus ja kehuminen vahingollisena.
Nämä asiat kulkevat käsi kädessä, fyysinen ja henkinen alistaminen.
Kyseessä on rankaisu ja normaalin tottelemisen edellyttäminen. Ei mikään "kuritusväkivalta" tai alistaminen.
Sama vaikka sanoisit sitä hattaranteoksi. Kyseessä on kuritusväkivalta ja rikos.
Kun kävelet Suomen rajan yli niin se ei ole enää rikos vaan aivan normaali ja hyväksytty keino millä lasta voidaan tarvittaessa rangaista jos hän ei tottele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua hyvin. Tämä juuri on vanhemmuudessa raskasta, kun on vastuussa sekä siitä kasvatuksesta että siitä, että kotona on hyvä tunnelma, mutta kun se kasvatuksellinen oppi kimpoaa kuin hanhen selästä varmaan tuhansia kertoja ennen kuin alkaa pysyä.
Ennen vanhaan tämä hoidettiin ”kerralla” piiskaamalla lapsi hiljaiseksi loppuiäkseen, mutta onneksi sellaisen perään ei enää kukaan terve ihminen haikaile.
Ennen ei ollut tällaista loputonta negatiivisuuden ja kielletyn tekemisen toistamisen kierrettä joka on kokonaisuutena lapselle paljon haitallisempaa kuin ne muutamat vitsan ripsaukset. Kroonisesti kuriton lapsi on haitallinen ilmiö myös muille perheenjäsenille ja pahimmillaan se saattaa uhata koko perhe-elämän toimivuutta.
Ulkomailla vielä ymmärretään tämä, mutta Suomessa on jostain syystä siirrytty kulttuuriin missä tottelemista ja perinteistä kuria pidetään "sairaana".
Ennen oli sekä vitsaa että negatiivisuuden kierre. Perinteisesti oman lapsen kehumista on pidetty suorana tienä turmioon.
Traumat ovat vielä kollektiivisesti näkyvissä esimerkiksi siinä, että ihmiset joukoin tulevat tarjoamaan väkivaltaa ratkaisuksi tällaisissakin keskusteluissa. Harvalla elämän alueella ensiksi ehdotetaan lain rikkomista.
Mikään ei estä sekä kehumasta lasta tuntuvasti kun sille on aika että rankaisemasta lasta tuntuvasti kun sille on aika.
Ei varmaan mikään suoranaisesti estä, mutta niissä kulttuureissa ja perheissä, joissa ei nähdä kuritusväkivaltaa haitallisena, nähdään yleensä positiivinen kasvatus ja kehuminen vahingollisena.
Nämä asiat kulkevat käsi kädessä, fyysinen ja henkinen alistaminen.
Kyseessä on rankaisu ja normaalin tottelemisen edellyttäminen. Ei mikään "kuritusväkivalta" tai alistaminen.
Sama vaikka sanoisit sitä hattaranteoksi. Kyseessä on kuritusväkivalta ja rikos.
Laissa on mainittu ruumiillinen kuritus. Mistään "kuritusväkivallasta" siellä ei puhuta.
Täällä kanssa lisää vinkkejä: https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-kokei…
Pyysin neuvoja positiivisempaan tapaan olla äiti. Nämä koirakoulujutut ja fyysinen kurittaminen ei oikein ole sitä minkälaiseksi positiivisuuden miellän, niin ehkä niistä keskustelu olisi hyödyllistä lopettaa. Kiitos kuitenkin kaikille jotka ovat jotain jo kommentoineet, kaikki kommentit luen ajatuksella läpi ja lisääkin neuvoja olisi mukava saada. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua hyvin. Tämä juuri on vanhemmuudessa raskasta, kun on vastuussa sekä siitä kasvatuksesta että siitä, että kotona on hyvä tunnelma, mutta kun se kasvatuksellinen oppi kimpoaa kuin hanhen selästä varmaan tuhansia kertoja ennen kuin alkaa pysyä.
Ennen vanhaan tämä hoidettiin ”kerralla” piiskaamalla lapsi hiljaiseksi loppuiäkseen, mutta onneksi sellaisen perään ei enää kukaan terve ihminen haikaile.
Ennen ei ollut tällaista loputonta negatiivisuuden ja kielletyn tekemisen toistamisen kierrettä joka on kokonaisuutena lapselle paljon haitallisempaa kuin ne muutamat vitsan ripsaukset. Kroonisesti kuriton lapsi on haitallinen ilmiö myös muille perheenjäsenille ja pahimmillaan se saattaa uhata koko perhe-elämän toimivuutta.
Ulkomailla vielä ymmärretään tämä, mutta Suomessa on jostain syystä siirrytty kulttuuriin missä tottelemista ja perinteistä kuria pidetään "sairaana".
Ennen oli sekä vitsaa että negatiivisuuden kierre. Perinteisesti oman lapsen kehumista on pidetty suorana tienä turmioon.
Traumat ovat vielä kollektiivisesti näkyvissä esimerkiksi siinä, että ihmiset joukoin tulevat tarjoamaan väkivaltaa ratkaisuksi tällaisissakin keskusteluissa. Harvalla elämän alueella ensiksi ehdotetaan lain rikkomista.
Mikään ei estä sekä kehumasta lasta tuntuvasti kun sille on aika että rankaisemasta lasta tuntuvasti kun sille on aika.
Ei varmaan mikään suoranaisesti estä, mutta niissä kulttuureissa ja perheissä, joissa ei nähdä kuritusväkivaltaa haitallisena, nähdään yleensä positiivinen kasvatus ja kehuminen vahingollisena.
Nämä asiat kulkevat käsi kädessä, fyysinen ja henkinen alistaminen.
Kyseessä on rankaisu ja normaalin tottelemisen edellyttäminen. Ei mikään "kuritusväkivalta" tai alistaminen.
Sama vaikka sanoisit sitä hattaranteoksi. Kyseessä on kuritusväkivalta ja rikos.
Kun kävelet Suomen rajan yli niin se ei ole enää rikos vaan aivan normaali ja hyväksytty keino millä lasta voidaan tarvittaessa rangaista jos hän ei tottele.
Kyllä. Saman rajan ylitettyäsi joudut maksamaan poliisille tai pelkäämään homoseksuaalina näyttäytymistä. Näistä tuskin voi tehdä johtopäätöstä, kuinka maailman pitäisi toimia.
Sulla on pahimmassa uhmaiässä oleva lapsi. Eli on ihan normaalia, että vääntää saat sen ikäisen kanssa. Johdonmukaisesti vaan kiellät, etkä katso mitään perseilyjä sormien läpi. Kaikkeen väkivaltaan puutut tiukasti.
Meillä on kaikkien lasten kanssa ikä 3-4 v ollut kaikkein pahinta vääntöä. Kyllä se siitä helpottaa, kun lapselle tulee järkeä.
Hyvä konsti, jos lapsi alkaa villiintyä liikaa, on ohjata toimintaa johonkin sallittuun tekemiseen. Kiristys, uhkailu ja lahjonta toimivat myös. Monesti lapsi kaipaa myös vain huomiota, eli ota syliin, kehu ja juttele mukavia, niin se auttaa monesti paremmin kuin huuto. Toki huutaakin saa, jos tilanne sitä vaatii. Tsemppiä. Ja muista, että toi kuuluu ikään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyysin neuvoja positiivisempaan tapaan olla äiti. Nämä koirakoulujutut ja fyysinen kurittaminen ei oikein ole sitä minkälaiseksi positiivisuuden miellän, niin ehkä niistä keskustelu olisi hyödyllistä lopettaa. Kiitos kuitenkin kaikille jotka ovat jotain jo kommentoineet, kaikki kommentit luen ajatuksella läpi ja lisääkin neuvoja olisi mukava saada. Ap
Lapsen kasvatus on pakostakin monessa mielesssä "koirakoulua". Jos unohdat sen koirakoulupuolen niin et juuri pysty ylläpitämään positiivisuutta koska silloin lapsen käytös on kaikkea muuta kuin positiivista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua hyvin. Tämä juuri on vanhemmuudessa raskasta, kun on vastuussa sekä siitä kasvatuksesta että siitä, että kotona on hyvä tunnelma, mutta kun se kasvatuksellinen oppi kimpoaa kuin hanhen selästä varmaan tuhansia kertoja ennen kuin alkaa pysyä.
Ennen vanhaan tämä hoidettiin ”kerralla” piiskaamalla lapsi hiljaiseksi loppuiäkseen, mutta onneksi sellaisen perään ei enää kukaan terve ihminen haikaile.
Ennen ei ollut tällaista loputonta negatiivisuuden ja kielletyn tekemisen toistamisen kierrettä joka on kokonaisuutena lapselle paljon haitallisempaa kuin ne muutamat vitsan ripsaukset. Kroonisesti kuriton lapsi on haitallinen ilmiö myös muille perheenjäsenille ja pahimmillaan se saattaa uhata koko perhe-elämän toimivuutta.
Ulkomailla vielä ymmärretään tämä, mutta Suomessa on jostain syystä siirrytty kulttuuriin missä tottelemista ja perinteistä kuria pidetään "sairaana".
Ennen oli sekä vitsaa että negatiivisuuden kierre. Perinteisesti oman lapsen kehumista on pidetty suorana tienä turmioon.
Traumat ovat vielä kollektiivisesti näkyvissä esimerkiksi siinä, että ihmiset joukoin tulevat tarjoamaan väkivaltaa ratkaisuksi tällaisissakin keskusteluissa. Harvalla elämän alueella ensiksi ehdotetaan lain rikkomista.
Mikään ei estä sekä kehumasta lasta tuntuvasti kun sille on aika että rankaisemasta lasta tuntuvasti kun sille on aika.
Ei varmaan mikään suoranaisesti estä, mutta niissä kulttuureissa ja perheissä, joissa ei nähdä kuritusväkivaltaa haitallisena, nähdään yleensä positiivinen kasvatus ja kehuminen vahingollisena.
Nämä asiat kulkevat käsi kädessä, fyysinen ja henkinen alistaminen.
Kyseessä on rankaisu ja normaalin tottelemisen edellyttäminen. Ei mikään "kuritusväkivalta" tai alistaminen.
Sama vaikka sanoisit sitä hattaranteoksi. Kyseessä on kuritusväkivalta ja rikos.
Kun kävelet Suomen rajan yli niin se ei ole enää rikos vaan aivan normaali ja hyväksytty keino millä lasta voidaan tarvittaessa rangaista jos hän ei tottele.
Kyllä. Saman rajan ylitettyäsi joudut maksamaan poliisille tai pelkäämään homoseksuaalina näyttäytymistä. Näistä tuskin voi tehdä johtopäätöstä, kuinka maailman pitäisi toimia.
En tiennytkään, että ulkomaat yleisesti ottaen ovat sellaisia, että siellä joutuu maksamaan poliisille ja pelkäämään homoseksuaalina näyttäytymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mulla ei ole sulle mitään poppaskonsteja, mutta vertaistukea kyllä! Kamppailen itse samojen asioiden ja oman 3-vuotiaani kanssa. Erityisesti tämä korostuu ihmisten ilmoilla, jossa kaiken päälle tulee vielä sosiaalinen paine siitä, että lapsen on käyttäydyttävä hyvin, ettei tule ilkeitä katseita ja/tai kommentteja. Ja sitten lapsellakin on kurjaa, kun mä vaan kiellän ja kiellän ja joka lause alkaa tuolla "älä tee sitä ja tätä."
Joku mainitsikin tuolla ulkoilun, että se voi auttaa. Olen huomannut saman meillä ja me ulkoillaankin tosi paljon. Lapsi käyttäytyy heti paremmin, kun saa kunnolla fyysisesti purkaa energioitaan ja jossain metsässä ei tosiaan saa vahinkoa aikaan vaikka riehuiskin, heittelisi palloa yms.
Tsemppiä teille, tämäkin on varmasti vain vaihe ja menee ohi. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyysin neuvoja positiivisempaan tapaan olla äiti. Nämä koirakoulujutut ja fyysinen kurittaminen ei oikein ole sitä minkälaiseksi positiivisuuden miellän, niin ehkä niistä keskustelu olisi hyödyllistä lopettaa. Kiitos kuitenkin kaikille jotka ovat jotain jo kommentoineet, kaikki kommentit luen ajatuksella läpi ja lisääkin neuvoja olisi mukava saada. Ap
Lapsen kasvatus on pakostakin monessa mielesssä "koirakoulua". Jos unohdat sen koirakoulupuolen niin et juuri pysty ylläpitämään positiivisuutta koska silloin lapsen käytös on kaikkea muuta kuin positiivista.
Ohiksena totean, että höpsistä. Aloittaja ymmärtää kasvatuksesta aika paljon enemmän kuin sinä.
Ja aloittajalle: hyvin sinä vedät. Muista vain nauttia lapsestasi myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko vielä kirjoittaa, että rankaiseminen, etenkin fyysinen väkivalta, tekee tutkitusti aina hallaa lapselle. Rangaistusten arvostus on laskenut eläintenkin koulutuksessa kuin lehmän häntä, kun tutkimustietoa on tullut lisää.
Edes poliisikoiria yms. ei enää kouluteta rankaisemalla. Se yksinkertaisesti heikentää koiran ja ihmisen suhdetta ja koiran suoritusvarmuutta. Mitä tärkeämpää on, että kasvatettava yksilö kykenee kasvatuksen päätteeksi toimimaan itsenäisesti ja stressaantumatta, sitä vähemmän järkeä rangaistuksiin perustuvassa kasvatuksessa on. Tyypillisiä seurauksia siitä ovat opittu avuttomuus ja mekaaninen totteleminen ilman sisäistettyä ymmärrystä, ja tunne-elämän ongelmat, joka voi näkyä traumojen aktivoitumisena satunnaisissa tilanteissa.
Eli summa summarum, rankaisuja voidaan käyttää sellaisten eläinten kanssa, joita käsitellään elämänsä aikana hyvin vähän ja joille on kertaluontoisesti pystyttävä tekemään jokin toimenpide, vrt. lihakarjan ajaminen teurasautoon. On järjetöntä käyttää niitä sellaisten eläinten tai lasten kanssa, joiden olisi tarkoitus elää yhteiskunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua hyvin. Tämä juuri on vanhemmuudessa raskasta, kun on vastuussa sekä siitä kasvatuksesta että siitä, että kotona on hyvä tunnelma, mutta kun se kasvatuksellinen oppi kimpoaa kuin hanhen selästä varmaan tuhansia kertoja ennen kuin alkaa pysyä.
Ennen vanhaan tämä hoidettiin ”kerralla” piiskaamalla lapsi hiljaiseksi loppuiäkseen, mutta onneksi sellaisen perään ei enää kukaan terve ihminen haikaile.
Ennen ei ollut tällaista loputonta negatiivisuuden ja kielletyn tekemisen toistamisen kierrettä joka on kokonaisuutena lapselle paljon haitallisempaa kuin ne muutamat vitsan ripsaukset. Kroonisesti kuriton lapsi on haitallinen ilmiö myös muille perheenjäsenille ja pahimmillaan se saattaa uhata koko perhe-elämän toimivuutta.
Ulkomailla vielä ymmärretään tämä, mutta Suomessa on jostain syystä siirrytty kulttuuriin missä tottelemista ja perinteistä kuria pidetään "sairaana".
Ennen oli sekä vitsaa että negatiivisuuden kierre. Perinteisesti oman lapsen kehumista on pidetty suorana tienä turmioon.
Traumat ovat vielä kollektiivisesti näkyvissä esimerkiksi siinä, että ihmiset joukoin tulevat tarjoamaan väkivaltaa ratkaisuksi tällaisissakin keskusteluissa. Harvalla elämän alueella ensiksi ehdotetaan lain rikkomista.
Mikään ei estä sekä kehumasta lasta tuntuvasti kun sille on aika että rankaisemasta lasta tuntuvasti kun sille on aika.
Ei varmaan mikään suoranaisesti estä, mutta niissä kulttuureissa ja perheissä, joissa ei nähdä kuritusväkivaltaa haitallisena, nähdään yleensä positiivinen kasvatus ja kehuminen vahingollisena.
Nämä asiat kulkevat käsi kädessä, fyysinen ja henkinen alistaminen.
Kyseessä on rankaisu ja normaalin tottelemisen edellyttäminen. Ei mikään "kuritusväkivalta" tai alistaminen.
Sama vaikka sanoisit sitä hattaranteoksi. Kyseessä on kuritusväkivalta ja rikos.
Kun kävelet Suomen rajan yli niin se ei ole enää rikos vaan aivan normaali ja hyväksytty keino millä lasta voidaan tarvittaessa rangaista jos hän ei tottele.
Kyllä. Saman rajan ylitettyäsi joudut maksamaan poliisille tai pelkäämään homoseksuaalina näyttäytymistä. Näistä tuskin voi tehdä johtopäätöstä, kuinka maailman pitäisi toimia.
En tiennytkään, että ulkomaat yleisesti ottaen ovat sellaisia, että siellä joutuu maksamaan poliisille ja pelkäämään homoseksuaalina näyttäytymistä.
Ruotsissa, Norjassa ja Virossa lapsen fyysinen rankaiseminen on kriminalisoitu, joten et pääse kävelemään rajan yli kuin yhteen suuntaan, ja se suunta on ulospäin länsimaisten arvojen piiristä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua hyvin. Tämä juuri on vanhemmuudessa raskasta, kun on vastuussa sekä siitä kasvatuksesta että siitä, että kotona on hyvä tunnelma, mutta kun se kasvatuksellinen oppi kimpoaa kuin hanhen selästä varmaan tuhansia kertoja ennen kuin alkaa pysyä.
Ennen vanhaan tämä hoidettiin ”kerralla” piiskaamalla lapsi hiljaiseksi loppuiäkseen, mutta onneksi sellaisen perään ei enää kukaan terve ihminen haikaile.
Ennen ei ollut tällaista loputonta negatiivisuuden ja kielletyn tekemisen toistamisen kierrettä joka on kokonaisuutena lapselle paljon haitallisempaa kuin ne muutamat vitsan ripsaukset. Kroonisesti kuriton lapsi on haitallinen ilmiö myös muille perheenjäsenille ja pahimmillaan se saattaa uhata koko perhe-elämän toimivuutta.
Ulkomailla vielä ymmärretään tämä, mutta Suomessa on jostain syystä siirrytty kulttuuriin missä tottelemista ja perinteistä kuria pidetään "sairaana".
Ennen oli sekä vitsaa että negatiivisuuden kierre. Perinteisesti oman lapsen kehumista on pidetty suorana tienä turmioon.
Traumat ovat vielä kollektiivisesti näkyvissä esimerkiksi siinä, että ihmiset joukoin tulevat tarjoamaan väkivaltaa ratkaisuksi tällaisissakin keskusteluissa. Harvalla elämän alueella ensiksi ehdotetaan lain rikkomista.
Mikään ei estä sekä kehumasta lasta tuntuvasti kun sille on aika että rankaisemasta lasta tuntuvasti kun sille on aika.
Ei varmaan mikään suoranaisesti estä, mutta niissä kulttuureissa ja perheissä, joissa ei nähdä kuritusväkivaltaa haitallisena, nähdään yleensä positiivinen kasvatus ja kehuminen vahingollisena.
Nämä asiat kulkevat käsi kädessä, fyysinen ja henkinen alistaminen.
Kyseessä on rankaisu ja normaalin tottelemisen edellyttäminen. Ei mikään "kuritusväkivalta" tai alistaminen.
Sama vaikka sanoisit sitä hattaranteoksi. Kyseessä on kuritusväkivalta ja rikos.
Kun kävelet Suomen rajan yli niin se ei ole enää rikos vaan aivan normaali ja hyväksytty keino millä lasta voidaan tarvittaessa rangaista jos hän ei tottele.
Kyllä. Saman rajan ylitettyäsi joudut maksamaan poliisille tai pelkäämään homoseksuaalina näyttäytymistä. Näistä tuskin voi tehdä johtopäätöstä, kuinka maailman pitäisi toimia.
En tiennytkään, että ulkomaat yleisesti ottaen ovat sellaisia, että siellä joutuu maksamaan poliisille ja pelkäämään homoseksuaalina näyttäytymistä.
Ruotsissa, Norjassa ja Virossa lapsen fyysinen rankaiseminen on kriminalisoitu, joten et pääse kävelemään rajan yli kuin yhteen suuntaan, ja se suunta on ulospäin länsimaisten arvojen piiristä.
Ei ole Virossa. Sitä paitsi 90% maailman maista on sellaisia, että ruumiillista kuritusta ei ole kriminalisoitu. Lisäksi 100% maailman maista on sellaisia, että fyysistä kuritusta ei ole kriminalisoitu.
Ennaltaehkäise lapsesi negatiiviset teot. Älä pidä lapsen saatavilla niitä tavaroita joilla hän tekee jotain väärää/satuttaa. Varsinkaan silloin jos et ole siinä lähellä katsomassa ja niin että ehdit puuttua ennen kuin ehtii satuttaa muita tms. Helpottaa kummasti elämääsi, eikä tarvitse niin usein komennella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vela enkä mikään lapsiekspertti, joten näkemykseni voi vapaasti sivuuttaa :) Mutta mulla on ollut monenlaisia eläimiä, ja niillä on pikkulasten kanssa paljon yhteistä. Siksi yksi juttu joka tuli mieleen on se, että silloin kun lapsi tekee jotain ehdottoman kiellettyä, niin voisit kokeilla vähän jyrkempää reagointia heti päivän ekasta "rikkomuksesta" alkaen ja johdonmukaisesti joka ikinen kerta.
En siis tarkoita että itkuhuudat epätoivoisena pää punaisena tai käyt turhautuneesti käsiksi, vaan valitset _yhden_ asian kerrallaan (aloittaisin satuttamisesta) jonka haluat lapsen lopettavan, ja sitten kun lapsi tekee kiellettyä asiaa niin jyrähdät matalalla äänellä ja tartut esim. ranteesta kiinni. Aggressiivista kehonkieltä sen verran mukaan, että lapsi hätkähtää ja alkaa itkeä. Sen jälkeen voinee sitten vaan todeta että ketään ei saa satuttaa ja tästä on puhuttu ennenkin, ja lohduttaa lasta.
Kissaemokin nujuuttaa pentujaan ihan tunteella takaisin jos pennut purevat sitä liian ikävästi, ja pennut taas opettavat toisiaan kiljumalla tosi dramaattisesti kun toinen puree leikkiessä liian kovaa. Eli luulisi ihmislapseenkin toistojen kautta toimivan, kun tehdään selväksi että toiset eivät reagoi satuttamiseen kärsivällisesti ja kivasti.
Nämä velojen eläinopit ovat aina sellaisia, ettei tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa.
Kissaemot muuten jopa syövät omia poikasiaan, joten sieltä onkin hyvä ottaa oppia!
No tuo on verrattavissa siihen, että ihmisnaiset saattavat tappaa lapsiaan jos mielenterveys ei ole kunnossa. Ei kissa tee pennuilleen mitään pahaa tietenkään.
Ja joo, ihminen ei ole eläin. Mutta kun koiran, kissan ja hevosenkin saa opetettua ilman väkivaltaa olemaan esim. purematta pelkällä elekielellä ja äänikomennoilla, niin kyllä saman on pakko toimia ihmislapseenkin.
Ihminen ON eläin. Mikä muu se olisi? Kasvi?
Vierailija kirjoitti:
Pakko vielä kirjoittaa, että rankaiseminen, etenkin fyysinen väkivalta, tekee tutkitusti aina hallaa lapselle. Rangaistusten arvostus on laskenut eläintenkin koulutuksessa kuin lehmän häntä, kun tutkimustietoa on tullut lisää.
Edes poliisikoiria yms. ei enää kouluteta rankaisemalla. Se yksinkertaisesti heikentää koiran ja ihmisen suhdetta ja koiran suoritusvarmuutta. Mitä tärkeämpää on, että kasvatettava yksilö kykenee kasvatuksen päätteeksi toimimaan itsenäisesti ja stressaantumatta, sitä vähemmän järkeä rangaistuksiin perustuvassa kasvatuksessa on. Tyypillisiä seurauksia siitä ovat opittu avuttomuus ja mekaaninen totteleminen ilman sisäistettyä ymmärrystä, ja tunne-elämän ongelmat, joka voi näkyä traumojen aktivoitumisena satunnaisissa tilanteissa.
Eli summa summarum, rankaisuja voidaan käyttää sellaisten eläinten kanssa, joita käsitellään elämänsä aikana hyvin vähän ja joille on kertaluontoisesti pystyttävä tekemään jokin toimenpide, vrt. lihakarjan ajaminen teurasautoon. On järjetöntä käyttää niitä sellaisten eläinten tai lasten kanssa, joiden olisi tarkoitus elää yhteiskunnassa.
Sääntö- ja lakijärjestelmän ylläpito ihmisten yhteiskunnassa perustuu viime kädessä rangaistuksen uhkaan. Ilman rangaistuksia sääntöjen ja lakien noudattaminen olisi käytännössä vapaaehtoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua hyvin. Tämä juuri on vanhemmuudessa raskasta, kun on vastuussa sekä siitä kasvatuksesta että siitä, että kotona on hyvä tunnelma, mutta kun se kasvatuksellinen oppi kimpoaa kuin hanhen selästä varmaan tuhansia kertoja ennen kuin alkaa pysyä.
Ennen vanhaan tämä hoidettiin ”kerralla” piiskaamalla lapsi hiljaiseksi loppuiäkseen, mutta onneksi sellaisen perään ei enää kukaan terve ihminen haikaile.
Ennen ei ollut tällaista loputonta negatiivisuuden ja kielletyn tekemisen toistamisen kierrettä joka on kokonaisuutena lapselle paljon haitallisempaa kuin ne muutamat vitsan ripsaukset. Kroonisesti kuriton lapsi on haitallinen ilmiö myös muille perheenjäsenille ja pahimmillaan se saattaa uhata koko perhe-elämän toimivuutta.
Ulkomailla vielä ymmärretään tämä, mutta Suomessa on jostain syystä siirrytty kulttuuriin missä tottelemista ja perinteistä kuria pidetään "sairaana".
Ennen oli sekä vitsaa että negatiivisuuden kierre. Perinteisesti oman lapsen kehumista on pidetty suorana tienä turmioon.
Traumat ovat vielä kollektiivisesti näkyvissä esimerkiksi siinä, että ihmiset joukoin tulevat tarjoamaan väkivaltaa ratkaisuksi tällaisissakin keskusteluissa. Harvalla elämän alueella ensiksi ehdotetaan lain rikkomista.
Mikään ei estä sekä kehumasta lasta tuntuvasti kun sille on aika että rankaisemasta lasta tuntuvasti kun sille on aika.
Ei varmaan mikään suoranaisesti estä, mutta niissä kulttuureissa ja perheissä, joissa ei nähdä kuritusväkivaltaa haitallisena, nähdään yleensä positiivinen kasvatus ja kehuminen vahingollisena.
Nämä asiat kulkevat käsi kädessä, fyysinen ja henkinen alistaminen.
Kyseessä on rankaisu ja normaalin tottelemisen edellyttäminen. Ei mikään "kuritusväkivalta" tai alistaminen.
Sama vaikka sanoisit sitä hattaranteoksi. Kyseessä on kuritusväkivalta ja rikos.
Laissa on mainittu ruumiillinen kuritus. Mistään "kuritusväkivallasta" siellä ei puhuta.
Eli tunnet lain ja tiedät, että kyseessä on rikos. Hieno homma.
Vierailija kirjoitti:
Ennaltaehkäise lapsesi negatiiviset teot. Älä pidä lapsen saatavilla niitä tavaroita joilla hän tekee jotain väärää/satuttaa. Varsinkaan silloin jos et ole siinä lähellä katsomassa ja niin että ehdit puuttua ennen kuin ehtii satuttaa muita tms. Helpottaa kummasti elämääsi, eikä tarvitse niin usein komennella.
Ennakointi on ihan hyvä neuvo. Mutta käytännössä hankala toteuttaa kun lapsi siis esim tahallaan käy repimässä pyykkitelineeltä pyykkejä alas kun olen vaikka sekunnin pissalla tai sellaista vastaavaa. Kodissa on voitava elää, en pysty nostamaan joka ikistä tavaraa yli 130 cm korkeuteen. Ja lapseni vaikka yrittää potkia jalkalistoja irti jos ei muuta tuhoa keksi. Ap
Alue: Aihe vapaa
Vertaammeko me nyt lapsenkasvatusta siihen, kuinka kissaemo kasvattaa kissanpentuja, vai siihen miten ihminen kasvattaa kissoja?
Kaikki lemmikkieläimiin solmitut suhteet ovat jo lähtökohtaisesti vähän kieroutuneita, kun eläin on domestikoitu. Oman lajin sisällä kommunikaatio on oma lajinsa, ja etenkin apinat ovat niin omanlaisiaan, että on tyhmää kuvitella millään koirakoululla hallitsevansa ihmistä.