Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Neuvoja miten saisin käännettyä äitiyteni ja lapsiarjen positiivishenkisemmäksi?
Meillä on kolmevuotias lapsi. Minusta tuntuu että olen koko ajan vain kieltämässä lasta ja pitämässä lapselle puhutteluja. Ehkä totuus ei ole ihan tämä mutta koen että olen liian negatiivinen ja tunnelma meillä on liian negatiivinen.
Lapsi tietää ja ymmärtää mitkä asiat on kiellettyjä. Tavaroiden tahallinen rikkominen ja paiskominen, muiden satuttaminen, lattiaan piirtäminen, tahallinen ruoalla ja maidolla sotkeminen jne asiat, jotka uskoakseni on muissakin kodeissa kiellettyjä. Silti hän on joka päivä satoja kertoja näitä tekemässä. Ja minä kiellän ja kiellän, vien lasta tilanteista pois rauhoittumaan ja puhumaan siitä miksi esim satutti muita tai paiskoi tavaroita, yritän ohjata pois tavaroiden rikkomisesta näyttämällä miten leikitään niin että ei rikota tahallaan jne. Lopulta saatan itse hermostua jos lapsi ei millään usko vaan satuttaminen ja paiskominen vain jatkuu ja jatkuu. Päivät on yhtä eitä ja megatiivisuutta.
Kehun kyllä lasta paljon, yritän pitää huolen että kehun joka päivä enemmän kuin kiellän. Teen lapsen kanssa asioita ja pidän sylissä paljon. Leipoo ja tekee ruokaa kanssani usein eli niissä saa luvalla sekoitella ruokia ja taikinoita. Käydään ulkona pitkimassa palloa ettei tekisi sisällä mieli potkia tavaroita rikki. Eli positiivista huomiota ja yhdessä tekemistä saa. Haluaisin vain jotenkin kitkeä itsestäni pois tämän runsaan negatiivisen. Mutta miten? Lasta on kuitenkin kasvatettava ja selkeät rajat on oltava. Alan ahdistua siitä että olen kauhea n a t simutsi joka vain jankkaa eieiei. Mieskin jo valittaa että meillä on kamalan negatiivinen tunnelma. Toisaalta hän ei myöskään halua lapsen satuttavan muita tai tuhoavan kotia mutta hänen mielestä lapsen pitäisi uskoa se kun kerran sanotaan ei ja lopun aikaa olla ilo ylimmillään.
Kommentit (229)
Vie päivähoitoon lapsi ja mene töihin. Yritä kuitenkin kertoa miten pitää toimia. Ennen pöytään menos kerrot, että istutaan nätisti ja syödää siististi. Ja kiität, kun ruokailu menee hyvin.
Lapsi ehkä haluaa ohjailla tunteitasi. Kokeile olla huomaamatta ja ota kynät pois, jos piirtää lattiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene töihin vain. Työelämä tasapainottaa lapsiarkea (paitsi jos olet päiväkodissa, niin sittenhän homma ei muutu). Lasta jaksaa paremmin kun koko elämä ei pyöri lapsen ympärillä.
Kolmevuotias tosiaan varmaan jo kaipaa kavereitakin päiväänsä. Eli joku kerho tms osaksi arkea voisi tehdä hyvää, jos pkoti ei ole vaihtoehto teillä.
Onko sinulla ja lapsella oikeasti kivoja hetkiä yhdessä? Että viihdytte, kummallakin kivaa. Ihan vaikka löhötä sohvassa katsomassa leffaa?
Onko lapsi liikaa pelaamassa? Sekin synnyttää hermostuneisuutta ja pidätettyä väkivaltaisuutta.
Koetko, että lapsi ottaa onkeensa rangaistuksista jotka hän saa? Eli pitäisikö rangaistuksia ehkä koventaa, jotta lapsi muistaisi rangaistuksen pidemmän aikaa eikä tarvitsisi koko ajan rangaista uudestaan?
Kovin lievä rankaiseminen aiheuttaa lähinnä pahaa mieltä, koska se ei ole juurikaan pelote lapselle, minkä vuoksi lapsi päätyy tekemään kiellettyjä asioita jatkuvalla syötöllä. Tällöin elämään ei mahdukaan paljon muuta kuin kieltämistä, rankaisemista ja muuta negatiivista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vie päivähoitoon lapsi ja mene töihin. Yritä kuitenkin kertoa miten pitää toimia. Ennen pöytään menos kerrot, että istutaan nätisti ja syödää siististi. Ja kiität, kun ruokailu menee hyvin.
Lapsi ehkä haluaa ohjailla tunteitasi. Kokeile olla huomaamatta ja ota kynät pois, jos piirtää lattiaan.
Niin lapsi on siis päiväkodissa osapäiväisesti. Ap
Tulee myös mieleen, että lapsi voi kaivata ikäistään seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ja lapsella oikeasti kivoja hetkiä yhdessä? Että viihdytte, kummallakin kivaa. Ihan vaikka löhötä sohvassa katsomassa leffaa?
Onko lapsi liikaa pelaamassa? Sekin synnyttää hermostuneisuutta ja pidätettyä väkivaltaisuutta.
On paljonkin kivoja hetkiä yhdessä.
Mitä pelaamista tarkoitat? Ei hän ole kertaakaan mitään pleikkaria tai sellaista saanut pelata, jos sitä meinasit. Paljon pelaan hänen kanssaan yhdessä erilaisia seurapelejä kyllä mutta ei ne minusta mitään väkivaltaisuutta voi lisätä.
Ap
Rajojen asettamisessa on se perusongelma, että lapsi voi halutessaan vaan jättää käskyt noudattamatta eikä siitä seuraa hänelle muuta kuin lisää käskyjä. Sinuna korvaisin rajojen asettamisen kurinpidolla. Kuri on aito este kielletylle käytökselle siinä missä raja on pelkkä maahan piirretty viiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita vaihtaa osa kielloista kehotuksiksi: "Ei saa kaataa maitoa!" = "Juo nätisti." "Älä juokse!" = "Kävele." jne.
Lisäksi lopeta toiminta heti ensimmäisen ein jälkeen, ja säästä puhuttelut vähän vanhemmalle. Teette jotain muuta sen sijaan. Ei se lapsi joka päivä tarvitse perusteluja, miksi ei saa rikkoa ja tuhota, kieltäminen riittää. Tai kehotus toisenlaiseen toimintaan, jos se sopii tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Koetko, että lapsi ottaa onkeensa rangaistuksista jotka hän saa? Eli pitäisikö rangaistuksia ehkä koventaa, jotta lapsi muistaisi rangaistuksen pidemmän aikaa eikä tarvitsisi koko ajan rangaista uudestaan?
Kovin lievä rankaiseminen aiheuttaa lähinnä pahaa mieltä, koska se ei ole juurikaan pelote lapselle, minkä vuoksi lapsi päätyy tekemään kiellettyjä asioita jatkuvalla syötöllä. Tällöin elämään ei mahdukaan paljon muuta kuin kieltämistä, rankaisemista ja muuta negatiivista.
Tämä on ihan hyvä kysymys. Ei oikein ota onkeensa. Rangaistuksia on esim johdonmukainen tilanteesta pois vieminen (jos satuttaa niin joutuu pois siitä mukavasta tekemisestä mikä oli meneillään), jos yrittää tahallaan rikkoa tavaroita menettää ne pariksi päiväksi, jos piirtää lattiaan menettää kynät pariksi päiväksi jne, ja pidän puhutteluja jotka tavallaan on rangaistuksia nekin kai. Lapsi tuntuu kyllä kärsivän näistä rangaistuksista kun on niin herkkä eli selvästi paha mieli tulee. Mutta silti kielletyt asiat jatkuu seuraavassa hetkessä. Ja rangaistukset myös ja negatiivinen kehä pyörii.
Mikä olisi sopivan kova rangaistus sitten?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kolmevuotias tosiaan varmaan jo kaipaa kavereitakin päiväänsä. Eli joku kerho tms osaksi arkea voisi tehdä hyvää, jos pkoti ei ole vaihtoehto teillä.
On osapäiväisesti tarhassa. Ap
Minua on auttanut, kun olen yrittänyt katsoa asioita lapsen näkökulmasta ja muistellut, miltä maailma itsestäni tuntui, kun olin pieni. Lapset suhtautuvat asioihin ennakkoluulottomasti ja tutkivat kaikkea.
Toisaalta kolmevuotiaskaan ei aina ymmärrä myönteisen huomion ja kielteisen huomion eroa, vaan tekee asioita, jotka näyttävät saavat aikuisissa vilskettä aikaan. Voisi siis viedä rikkoutuvat asiat lapsen ulottuvilta mahdollisimman vähäeleisesti.
Meillä kolmevuotiaana lapsi haltioitui niin laskemisesta (yhteen- ja vähennyslaskut), että levottomuus jäi. Ehkä lapsesi pitäisi löytää jokin oma juttunsa? Yhdessä vanhemman kanssa sellainen varmaan löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ja lapsella oikeasti kivoja hetkiä yhdessä? Että viihdytte, kummallakin kivaa. Ihan vaikka löhötä sohvassa katsomassa leffaa?
Onko lapsi liikaa pelaamassa? Sekin synnyttää hermostuneisuutta ja pidätettyä väkivaltaisuutta.
Tämä! Ymmärrän että lapsiarki on ehkä useimmiten raskasta, mutta pitäisi siellä välissä olla sellaisia ihania yhteydentäyteisiä hetkiä. Onko teillä niitä? Jos niiden puute johtuu enemmän sinusta niin sitä voisi selvitellä tyyliin terapiassa, jos taas jollain tapaa enemmän lapsesta, niin sitten varmaan kannattaa selvitellä onko vaikka jotain kehityshäikkää. Mutta ehkä kyse on vain pienestä hienosäädöstä! Tee lapsen kanssa jotain mistä itse todella nautit (mihin hän voi osallistua) tai jotain missä saat häneen yhteyden?
Vierailija kirjoitti:
Rajojen asettamisessa on se perusongelma, että lapsi voi halutessaan vaan jättää käskyt noudattamatta eikä siitä seuraa hänelle muuta kuin lisää käskyjä. Sinuna korvaisin rajojen asettamisen kurinpidolla. Kuri on aito este kielletylle käytökselle siinä missä raja on pelkkä maahan piirretty viiva.
Omasta mielestäni pidän kyllä kuria, en siis tietenkään mitään fyysistä kuria vaan sanallista ja rajat on selkeät. Toki harrastan myös tunteiden sanoittamista. Ehkä en nyt ihan ymmärrä mitä tarkoitat kurinpidolla. Haluaisitko selittää tarkemmin? Ap
Melko pienihän lapsi vielä on, onko uhmaa mukana? Ensiksi aloittaisin siitä, että kaikki lelut, tarvikkeet jne eivät ole aina saatavilla. Värikynät, liidut ja muut voisi pitää ulottumattomissa. Ja päivällä otettaisiin se hetki, kun ovat saatavilla ja aikuinen ohjaa tarvittaessa käyttöä ja on ainakin taustalla seuraamassa. Siihen voisi keksiä vaihtuvia juttuja, muovailuvahaa, askartelutarvikkeita jne. Lelut jotka ovat helposti rikkimeneviä joita paiskotaan ottaisin vain talteen jos leikit eivät hajottamatta onnistu. Vilkas lapsi kaipaa joskus tukea rauhottavaan tekemiseen esimerkiksi yhdessä duploilla rakentelua, kirjan lukemista jne. Sellaisia lyhyitä hetkiä, jolloin vähän keskitytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ja lapsella oikeasti kivoja hetkiä yhdessä? Että viihdytte, kummallakin kivaa. Ihan vaikka löhötä sohvassa katsomassa leffaa?
Onko lapsi liikaa pelaamassa? Sekin synnyttää hermostuneisuutta ja pidätettyä väkivaltaisuutta.
Tämä! Ymmärrän että lapsiarki on ehkä useimmiten raskasta, mutta pitäisi siellä välissä olla sellaisia ihania yhteydentäyteisiä hetkiä. Onko teillä niitä? Jos niiden puute johtuu enemmän sinusta niin sitä voisi selvitellä tyyliin terapiassa, jos taas jollain tapaa enemmän lapsesta, niin sitten varmaan kannattaa selvitellä onko vaikka jotain kehityshäikkää. Mutta ehkä kyse on vain pienestä hienosäädöstä! Tee lapsen kanssa jotain mistä itse todella nautit (mihin hän voi osallistua) tai jotain missä saat häneen yhteyden?
On meillä joka päivä yhteisiä aidosti hyviä hetkiä useitakin! Mutta ne saattavat ihan yllättäen päättyä siihen että lapsi mäjäyttää minua vaikka leikkiautolla päähän ja sitten joudun taas tiukasti kieltämään ja viemään lapsen pois tilanteesta ja kiva hetki vaihtui negatiiviseksi. Oma fiilikseni kärsii, muutun surulliseksi kun kaikki kiva kääntyy rikkomiseksi, satuttamiseksi ja sellaiseksi että joudun tiukasti kieltämään tai viemään pois. Enkä siis jätä yksin minnekään jäähylle vaan otan kyllä lapsen kiukun vastaan. Ap
Kannattaa kokeilla avoimesti erilaisia keinoja kunnes löydät sellaisia mitkä lapseen tepsivät. Se on tosi yksilöllistä että mikä eri lapsiin tepsii ja mikä ei.
Itse käytän sitä, että otan lapsen seisomaan ja nostan lapsen kädet suoriksi ylhäälle niin että pidän häntä ranteista kiinni. Siinä asennossa kädet ylhäällä seisten ollaan sitten muutama minuutti, kunnes lapsi vastaa oikein kysymykseen että alkaako totella. Tosin yleensä pelkkä muistutus rangaistuksen mahdollisuudesta riittää, nytkään ei ole moneen viikkoon tarvinnut rangaista.
Nykykasvatuksen seurauksia. Pitää sanoittaa eikä saa jäähyttää yms.
Alue: Aihe vapaa
Lisään vielä, että lapsi on todella herkkä vaikka onkin myös todella jääräpäinen. Minusta hän kärsii negatiivisuudesta nyt ja tarvisi valtavasti positiivista ilman mitään negatiivista. Mutta miten tämä tehdään kun hän kuitenkin usein satuttaa muita ja pakkohan silloin on tiukasti kieltää. Olen kokeillut sitä että vain kehuisin aina kun toimii hyvin mutta ei tämä ole per seilyä yhtään vähentänyt. Ap