Lue keskustelun säännöt.
Mistä lähtien introverttiydestä tuli ”uniikkia” ja parempaa, siis muita hienompaa?
04.10.2021 |
Ihmettelen tätä. Nyt ihmiset ylemmyydentuntoisina selittää että mä oonkin introvertti enkä niinkuin ekstrovertti-lampaat jotka kulkee lauman mukana. Introvertit (ei kaikki mutta iso kohkaava osa) on niin hienoa ja uniikkia lumihiutaletta.
Ennen vanhaan niitä pidettiin autisteina.
Ja ei, en ole ekstrovertti itse, tästä asiasta haukut ovat aivan turhat.
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä31931 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä31931 kirjoitti:
Olen aloittajan kanssa samaa mieltä ainakin mitä tämän palstan toimintaan tulee.. Jos otetaan kaksi kuvitteellista palstalle kirjoittelijaa, jotka kertovat ongelmistaan töissä:
"Olen introvertti. Ryhmätilanteissa en yleensä saa asioitani sanottua ja ääneni on niin hiljainen, että muilla on vaikeuksia kuulla asiaani. En myöskään juttele työkavereille yksityisasioistani. Minua pidetänä ylpeänä ja itsekkäänä"
tai
"Olen ekstrovertti. Ryhmätilanteessa puhun innoissani helposti liikaa itsestäni ja keskeytän muiden puheen. Puheääneni on myös niin kova, että se häiritsee ryhmätilassa työskenteleviä. Työyhteisössä minua pidetään päällekäyvänä ja itsekkäänä"
Ainakin tälle palstalle kirjoittaessa toinen noista kommenteista saa tsemppausta ja ymmärrystä siitä, että yhteisö ei ymmärrä luonteen erityispiirteitä. Toiselle sanotaan, että ongelmat ovat omaa syytäsi, miksi et muuta käytöstäsi. Arvaatteko kumpi on kumpi..Arvaan että sen toisten päälle huutajan ja heidän keskeyttäjän olisi muutettava käytöstään.
No mitä sitten? Tarkoittaako se nyt sitä, että ekstroverttejä sorsitaan?
No ei varsinaisesti sorsita, mutta jostain syystä oletus on, että ekstroverttien on muututtava hiljaisemmaksi ja rauhallisemmaksi. Introverttien ei tarvitse muuttua, heitä tulee ymmärtää, sillä heidän käytöksensä johtuu introverttiudesta.
Se on kuitenkin yhtä vaikeaa muuttaa kova ääni hiljaiseksi ja nopea puhetempo rauhalliseksi, kuin päinvastoin.. Tarkoitus ei ole koskaan keskeyttää ketään, mutta jotkut pitävät puhuessa vähän pidempiä tuumaustaukoja, niin luulen, että he lopettivat jo.. Pahoittelut tästä.. Jos asuisimme vaikka Italiassa, niin sosiaalisen käytöksen standardit olisivat ihan erilaisia..Jos et osaa muuttaa huutavaa puheääntäsi normaaliksi (ei tarvitse hiljaiseksi) olet ehkä yksinkertainen tai jopa vammainen.
Jos et osaa yhtään lukea muista ihmisistä milloin he ovat lopettaneet lauseensa, niin et sinä ainakaan mikään sosiaalisesti taitava ja lahjakas ole (mitä extrot yleensä itsestään kuvittelevat).
Voi hyvänen aika, kyseisistä esimerkeistä kumpikaan ei kerro minusta, ne ovat kuvitteellisia.
Olen kyllä ekstrovertti, mutta tuo oli ihan keksitty esimerkki, jossa piirteet on liioiteltuja. Oikeasti olen siis tosi hyvässä tiimissä, jossa on ekstroverttejä ja introverttejä. Usein ollaan puhuttu siitä, kuinka erilaisuus on rikkaus. Meidänkin työssä osa tehtävistä vaatii ulospäinsuuntautumista ja osa keskittymiskykyä. Pidän rikkautena sitä, että kaikki pyrkivät ottamaan toisten erilaiset luonteenpiirteet huomioon.
Alkuperäisen viestin pointtina oli osoittaa kaksoisstandardi, jossa ekstrovertille tyypilliset piirteet ovat typeriä ja ne pitää muuttaa. Introvertin piirteet ovat ok, jopa hyveellisiä (osoitus esim. suuremmasta älystä). Tämä keskustelu kyllä vahvisti minun ennakkokäsitykseni kaksoisstandardista, kun minut tämän kuvitteellisen esimerkin perusteella leimattiin jopa kehitysvammaiseksi. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä31931 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä31931 kirjoitti:
Olen aloittajan kanssa samaa mieltä ainakin mitä tämän palstan toimintaan tulee.. Jos otetaan kaksi kuvitteellista palstalle kirjoittelijaa, jotka kertovat ongelmistaan töissä:
"Olen introvertti. Ryhmätilanteissa en yleensä saa asioitani sanottua ja ääneni on niin hiljainen, että muilla on vaikeuksia kuulla asiaani. En myöskään juttele työkavereille yksityisasioistani. Minua pidetänä ylpeänä ja itsekkäänä"
tai
"Olen ekstrovertti. Ryhmätilanteessa puhun innoissani helposti liikaa itsestäni ja keskeytän muiden puheen. Puheääneni on myös niin kova, että se häiritsee ryhmätilassa työskenteleviä. Työyhteisössä minua pidetään päällekäyvänä ja itsekkäänä"
Ainakin tälle palstalle kirjoittaessa toinen noista kommenteista saa tsemppausta ja ymmärrystä siitä, että yhteisö ei ymmärrä luonteen erityispiirteitä. Toiselle sanotaan, että ongelmat ovat omaa syytäsi, miksi et muuta käytöstäsi. Arvaatteko kumpi on kumpi..Arvaan että sen toisten päälle huutajan ja heidän keskeyttäjän olisi muutettava käytöstään.
No mitä sitten? Tarkoittaako se nyt sitä, että ekstroverttejä sorsitaan?
No ei varsinaisesti sorsita, mutta jostain syystä oletus on, että ekstroverttien on muututtava hiljaisemmaksi ja rauhallisemmaksi. Introverttien ei tarvitse muuttua, heitä tulee ymmärtää, sillä heidän käytöksensä johtuu introverttiudesta.
Se on kuitenkin yhtä vaikeaa muuttaa kova ääni hiljaiseksi ja nopea puhetempo rauhalliseksi, kuin päinvastoin.. Tarkoitus ei ole koskaan keskeyttää ketään, mutta jotkut pitävät puhuessa vähän pidempiä tuumaustaukoja, niin luulen, että he lopettivat jo.. Pahoittelut tästä.. Jos asuisimme vaikka Italiassa, niin sosiaalisen käytöksen standardit olisivat ihan erilaisia..Jos et osaa muuttaa huutavaa puheääntäsi normaaliksi (ei tarvitse hiljaiseksi) olet ehkä yksinkertainen tai jopa vammainen.
Jos et osaa yhtään lukea muista ihmisistä milloin he ovat lopettaneet lauseensa, niin et sinä ainakaan mikään sosiaalisesti taitava ja lahjakas ole (mitä extrot yleensä itsestään kuvittelevat).
Sinäkö mielestäsi olet?
Tässä keskustelussa kaikki on kyllä keksiny ihan omia totuuksiaan eri piirteiden ja ominaisuuksien korrelaatioista. Ihan hiton tyhmä ketju.
Vierailija kirjoitti:
Introvertit ovat parempia myyjiä kuin ekstrovertit. Onko edes yllättävää? Introvertit kuuntelevat mitä asiakas haluaa, tarjoaa sen perustellla oikeat tuotteet, perustelee miksi juuri tämä tuote on hyvä juuri hänelle eikä suu vaahdossa heitä jargongia ja esittele mitä esittelee jotta saa myynnin mikä ei edes toteudu kun asiakas turhautuu hölöttävään myyjään. Introvertti luo luotettavan kuvan yrityksestä juuri koska on aidosti kiinnostunut asiakkaan tarpeista. Introvertti käyttää työajan työn tekemiseen eikä haahuile työpaikalla heittämässä vitsejä ja pidä ylipitkiä taukoja hölöttömässä kahvihuoneessa.
Silti työnantajat jostain kumman syystä suosivat ekstrovertteja.
Tämähän ei ole millään tavalla totta. Se, että on intorovertti ei tarkoita sitä, että osaisi kuunnella ja peruskäytöstavat, pätee myös toiseen suuntaan.
Introvertti menettää energiaa ihmisten seurassa ja ekstrovertti saa sitä. Kaikki tuo muu löpinä siitä kaikesta muusta on ihan turhaa. Kaikki introvertit ei todellakaan ole hiljaisia, eikä kaikki ekstrovertit puheliaita. Peruskäytöstapoihin taas ei noista kumpikaan ominaisuus liity millää tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nimityksiä käytettiin, ennen kuin intovertit ja ekstrovertit tulivat muotiin? Oliko kahtiajakoa edes olemassa?
Minua sanottiin sisäänpäin kääntyneeksi ja paremmat ihmiset olivat ulospäin suuntautuneita. Näin ainakin mun vanhemmat jaottelivat ihmiset. Opettajanikin sanoi, että olisi kamalaa jos kaikki olisivat tuollaisia kuin Maija (nimi muutettu).
Se olisi tosiaan raskasta opettajalle, jos kaikki olisivat introverttejä. Kukaan ei vastaa, kukaan ei suostu ryhmätöihin, voimistelussa ei olisi joukkepelejä tai joukkuehenkeä. Ei ollut kivaa varmaan opettajallasikaan, koska hän työnsä puolesta joutuu pitämään samoja vaatimuksia sinulle kuin muillekin. Mutta oletan ettei koulusi jälkeen hän liiemmin ole sinua häirinnyt ja sinä olet saanut käpertyä täysin sinne omaan maailmasi.
Eipähän ne opettajat juuri introja arvostaneet. Kaikki näytelmien pääosat yms meni aina niille äänekkäille. Jotka eivät olisi tarvinneet edes mitään esiintymiskokemusta. Introille ei annettu edes mahdollisuutta.
Tämä! Meillä oli yläasteella näytelmäkerho, jota veti äikän ope. Kirjoitti näytelmän ja roolit ti. Minä olin ujo ja myös introvertti, jota sanaa tuolloin ei taidettu edes tuntea ainakaan tavispiireissä, mutta halusin mukaan. Arvatkaas vaan miten roolitus meni, esitin hölmöä ujoa ja arkaa, jolla vuorosanoja muutama. Näytelmän pääroolin esittäjä oli juuri äänekäs joka paikan höylä, jolla lauma hännystelijöitä jatkuvasti ympärillä.
Ope ei siis tippaakaan auttanut / kannustanut rikkomaan rajojaan ja tämä mua on harmittanut.
Minusta löytyy ambiverttiä paljon ja läheisten kanssa jopa ekstrovertti, mutta tarvitsen myös sitä itsenäistä rauhallista latautumista. En tee näistä numeroa, mutta koen että ekstrovertit mm työkaverit tekee itse ongelman siitä kun en toimi samoin kuin he. Minulla on oma tapa hoitaa ja työ tulee tehdyksi, niin en käsitä miksi asioista pitää jauhaa juurtajaksain vaikka se ei ole edes ajankohtaista ja moneen kertaan. Sitten loukkaannutaan kun sanon, etten nyt ehdi kun on kiireellisempää, että palataanko tähän myöhemmin. Mulla pitäisi aina olla aikaa, mutta jos vastaava kiire tilanne olisi toisin päin, niin mun se pitää ymmärtää. Ymmärränkin kyllä, mut miksi tämä toimii aina vain toisinpäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä31931 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä31931 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä31931 kirjoitti:
Olen aloittajan kanssa samaa mieltä ainakin mitä tämän palstan toimintaan tulee.. Jos otetaan kaksi kuvitteellista palstalle kirjoittelijaa, jotka kertovat ongelmistaan töissä:
"Olen introvertti. Ryhmätilanteissa en yleensä saa asioitani sanottua ja ääneni on niin hiljainen, että muilla on vaikeuksia kuulla asiaani. En myöskään juttele työkavereille yksityisasioistani. Minua pidetänä ylpeänä ja itsekkäänä"
tai
"Olen ekstrovertti. Ryhmätilanteessa puhun innoissani helposti liikaa itsestäni ja keskeytän muiden puheen. Puheääneni on myös niin kova, että se häiritsee ryhmätilassa työskenteleviä. Työyhteisössä minua pidetään päällekäyvänä ja itsekkäänä"
Ainakin tälle palstalle kirjoittaessa toinen noista kommenteista saa tsemppausta ja ymmärrystä siitä, että yhteisö ei ymmärrä luonteen erityispiirteitä. Toiselle sanotaan, että ongelmat ovat omaa syytäsi, miksi et muuta käytöstäsi. Arvaatteko kumpi on kumpi..Arvaan että sen toisten päälle huutajan ja heidän keskeyttäjän olisi muutettava käytöstään.
No mitä sitten? Tarkoittaako se nyt sitä, että ekstroverttejä sorsitaan?
No ei varsinaisesti sorsita, mutta jostain syystä oletus on, että ekstroverttien on muututtava hiljaisemmaksi ja rauhallisemmaksi. Introverttien ei tarvitse muuttua, heitä tulee ymmärtää, sillä heidän käytöksensä johtuu introverttiudesta.
Se on kuitenkin yhtä vaikeaa muuttaa kova ääni hiljaiseksi ja nopea puhetempo rauhalliseksi, kuin päinvastoin.. Tarkoitus ei ole koskaan keskeyttää ketään, mutta jotkut pitävät puhuessa vähän pidempiä tuumaustaukoja, niin luulen, että he lopettivat jo.. Pahoittelut tästä.. Jos asuisimme vaikka Italiassa, niin sosiaalisen käytöksen standardit olisivat ihan erilaisia..Jos et osaa muuttaa huutavaa puheääntäsi normaaliksi (ei tarvitse hiljaiseksi) olet ehkä yksinkertainen tai jopa vammainen.
Jos et osaa yhtään lukea muista ihmisistä milloin he ovat lopettaneet lauseensa, niin et sinä ainakaan mikään sosiaalisesti taitava ja lahjakas ole (mitä extrot yleensä itsestään kuvittelevat).
Voi hyvänen aika, kyseisistä esimerkeistä kumpikaan ei kerro minusta, ne ovat kuvitteellisia.
Olen kyllä ekstrovertti, mutta tuo oli ihan keksitty esimerkki, jossa piirteet on liioiteltuja. Oikeasti olen siis tosi hyvässä tiimissä, jossa on ekstroverttejä ja introverttejä. Usein ollaan puhuttu siitä, kuinka erilaisuus on rikkaus. Meidänkin työssä osa tehtävistä vaatii ulospäinsuuntautumista ja osa keskittymiskykyä. Pidän rikkautena sitä, että kaikki pyrkivät ottamaan toisten erilaiset luonteenpiirteet huomioon.
Alkuperäisen viestin pointtina oli osoittaa kaksoisstandardi, jossa ekstrovertille tyypilliset piirteet ovat typeriä ja ne pitää muuttaa. Introvertin piirteet ovat ok, jopa hyveellisiä (osoitus esim. suuremmasta älystä). Tämä keskustelu kyllä vahvisti minun ennakkokäsitykseni kaksoisstandardista, kun minut tämän kuvitteellisen esimerkin perusteella leimattiin jopa kehitysvammaiseksi. :D
Alkuperäisessä viestissä introvertit rinnastettiin autisteihin..
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä31931 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä31931 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä31931 kirjoitti:
Olen aloittajan kanssa samaa mieltä ainakin mitä tämän palstan toimintaan tulee.. Jos otetaan kaksi kuvitteellista palstalle kirjoittelijaa, jotka kertovat ongelmistaan töissä:
"Olen introvertti. Ryhmätilanteissa en yleensä saa asioitani sanottua ja ääneni on niin hiljainen, että muilla on vaikeuksia kuulla asiaani. En myöskään juttele työkavereille yksityisasioistani. Minua pidetänä ylpeänä ja itsekkäänä"
tai
"Olen ekstrovertti. Ryhmätilanteessa puhun innoissani helposti liikaa itsestäni ja keskeytän muiden puheen. Puheääneni on myös niin kova, että se häiritsee ryhmätilassa työskenteleviä. Työyhteisössä minua pidetään päällekäyvänä ja itsekkäänä"
Ainakin tälle palstalle kirjoittaessa toinen noista kommenteista saa tsemppausta ja ymmärrystä siitä, että yhteisö ei ymmärrä luonteen erityispiirteitä. Toiselle sanotaan, että ongelmat ovat omaa syytäsi, miksi et muuta käytöstäsi. Arvaatteko kumpi on kumpi..Arvaan että sen toisten päälle huutajan ja heidän keskeyttäjän olisi muutettava käytöstään.
No mitä sitten? Tarkoittaako se nyt sitä, että ekstroverttejä sorsitaan?
No ei varsinaisesti sorsita, mutta jostain syystä oletus on, että ekstroverttien on muututtava hiljaisemmaksi ja rauhallisemmaksi. Introverttien ei tarvitse muuttua, heitä tulee ymmärtää, sillä heidän käytöksensä johtuu introverttiudesta.
Se on kuitenkin yhtä vaikeaa muuttaa kova ääni hiljaiseksi ja nopea puhetempo rauhalliseksi, kuin päinvastoin.. Tarkoitus ei ole koskaan keskeyttää ketään, mutta jotkut pitävät puhuessa vähän pidempiä tuumaustaukoja, niin luulen, että he lopettivat jo.. Pahoittelut tästä.. Jos asuisimme vaikka Italiassa, niin sosiaalisen käytöksen standardit olisivat ihan erilaisia..Jos et osaa muuttaa huutavaa puheääntäsi normaaliksi (ei tarvitse hiljaiseksi) olet ehkä yksinkertainen tai jopa vammainen.
Jos et osaa yhtään lukea muista ihmisistä milloin he ovat lopettaneet lauseensa, niin et sinä ainakaan mikään sosiaalisesti taitava ja lahjakas ole (mitä extrot yleensä itsestään kuvittelevat).
Voi hyvänen aika, kyseisistä esimerkeistä kumpikaan ei kerro minusta, ne ovat kuvitteellisia.
Olen kyllä ekstrovertti, mutta tuo oli ihan keksitty esimerkki, jossa piirteet on liioiteltuja. Oikeasti olen siis tosi hyvässä tiimissä, jossa on ekstroverttejä ja introverttejä. Usein ollaan puhuttu siitä, kuinka erilaisuus on rikkaus. Meidänkin työssä osa tehtävistä vaatii ulospäinsuuntautumista ja osa keskittymiskykyä. Pidän rikkautena sitä, että kaikki pyrkivät ottamaan toisten erilaiset luonteenpiirteet huomioon.
Alkuperäisen viestin pointtina oli osoittaa kaksoisstandardi, jossa ekstrovertille tyypilliset piirteet ovat typeriä ja ne pitää muuttaa. Introvertin piirteet ovat ok, jopa hyveellisiä (osoitus esim. suuremmasta älystä). Tämä keskustelu kyllä vahvisti minun ennakkokäsitykseni kaksoisstandardista, kun minut tämän kuvitteellisen esimerkin perusteella leimattiin jopa kehitysvammaiseksi. :D
Alkuperäisessä viestissä introvertit rinnastettiin autisteihin..
Alkuperäisessä viestissä en maininnut autisteja ollenkaan. Autismin kirjon ihmiset ovat yleensä introverttejä, mutta se ei kai tähän aiheeseen liity mitenkään. Autismissa ei ole mitään pahaa, onko sinusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
bb
Käyttäjä31931 kirjoitti:
Olen aloittajan kanssa samaa mieltä ainakin mitä tämän palstan toimintaan tulee.. Jos otetaan kaksi kuvitteellista palstalle kirjoittelijaa, jotka kertovat ongelmistaan töissä:
"Olen introvertti. Ryhmätilanteissa en yleensä saa asioitani sanottua ja ääneni on niin hiljainen, että muilla on vaikeuksia kuulla asiaani. En myöskään juttele työkavereille yksityisasioistani. Minua pidetänä ylpeänä ja itsekkäänä"
tai
"Olen ekstrovertti. Ryhmätilanteessa puhun innoissani helposti liikaa itsestäni ja keskeytän muiden puheen. Puheääneni on myös niin kova, että se häiritsee ryhmätilassa työskenteleviä. Työyhteisössä minua pidetään päällekäyvänä ja itsekkäänä"
Ainakin tälle palstalle kirjoittaessa toinen noista kommenteista saa tsemppausta ja ymmärrystä siitä, että yhteisö ei ymmärrä luonteen erityispiirteitä. Toiselle sanotaan, että ongelmat ovat omaa syytäsi, miksi et muuta käytöstäsi. Arvaatteko kumpi on kumpi..
Niinno, toisessa on kyse vääristä tulkinnoista ja toisessa antisosisaalisesta käytöksestä. Arvaatko kumpi on kumpi?
Käyttäjä31931 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä31931 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä31931 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä31931 kirjoitti:
Olen aloittajan kanssa samaa mieltä ainakin mitä tämän palstan toimintaan tulee.. Jos otetaan kaksi kuvitteellista palstalle kirjoittelijaa, jotka kertovat ongelmistaan töissä:
"Olen introvertti. Ryhmätilanteissa en yleensä saa asioitani sanottua ja ääneni on niin hiljainen, että muilla on vaikeuksia kuulla asiaani. En myöskään juttele työkavereille yksityisasioistani. Minua pidetänä ylpeänä ja itsekkäänä"
tai
"Olen ekstrovertti. Ryhmätilanteessa puhun innoissani helposti liikaa itsestäni ja keskeytän muiden puheen. Puheääneni on myös niin kova, että se häiritsee ryhmätilassa työskenteleviä. Työyhteisössä minua pidetään päällekäyvänä ja itsekkäänä"
Ainakin tälle palstalle kirjoittaessa toinen noista kommenteista saa tsemppausta ja ymmärrystä siitä, että yhteisö ei ymmärrä luonteen erityispiirteitä. Toiselle sanotaan, että ongelmat ovat omaa syytäsi, miksi et muuta käytöstäsi. Arvaatteko kumpi on kumpi..Arvaan että sen toisten päälle huutajan ja heidän keskeyttäjän olisi muutettava käytöstään.
No mitä sitten? Tarkoittaako se nyt sitä, että ekstroverttejä sorsitaan?
No ei varsinaisesti sorsita, mutta jostain syystä oletus on, että ekstroverttien on muututtava hiljaisemmaksi ja rauhallisemmaksi. Introverttien ei tarvitse muuttua, heitä tulee ymmärtää, sillä heidän käytöksensä johtuu introverttiudesta.
Se on kuitenkin yhtä vaikeaa muuttaa kova ääni hiljaiseksi ja nopea puhetempo rauhalliseksi, kuin päinvastoin.. Tarkoitus ei ole koskaan keskeyttää ketään, mutta jotkut pitävät puhuessa vähän pidempiä tuumaustaukoja, niin luulen, että he lopettivat jo.. Pahoittelut tästä.. Jos asuisimme vaikka Italiassa, niin sosiaalisen käytöksen standardit olisivat ihan erilaisia..Jos et osaa muuttaa huutavaa puheääntäsi normaaliksi (ei tarvitse hiljaiseksi) olet ehkä yksinkertainen tai jopa vammainen.
Jos et osaa yhtään lukea muista ihmisistä milloin he ovat lopettaneet lauseensa, niin et sinä ainakaan mikään sosiaalisesti taitava ja lahjakas ole (mitä extrot yleensä itsestään kuvittelevat).
Voi hyvänen aika, kyseisistä esimerkeistä kumpikaan ei kerro minusta, ne ovat kuvitteellisia.
Olen kyllä ekstrovertti, mutta tuo oli ihan keksitty esimerkki, jossa piirteet on liioiteltuja. Oikeasti olen siis tosi hyvässä tiimissä, jossa on ekstroverttejä ja introverttejä. Usein ollaan puhuttu siitä, kuinka erilaisuus on rikkaus. Meidänkin työssä osa tehtävistä vaatii ulospäinsuuntautumista ja osa keskittymiskykyä. Pidän rikkautena sitä, että kaikki pyrkivät ottamaan toisten erilaiset luonteenpiirteet huomioon.
Alkuperäisen viestin pointtina oli osoittaa kaksoisstandardi, jossa ekstrovertille tyypilliset piirteet ovat typeriä ja ne pitää muuttaa. Introvertin piirteet ovat ok, jopa hyveellisiä (osoitus esim. suuremmasta älystä). Tämä keskustelu kyllä vahvisti minun ennakkokäsitykseni kaksoisstandardista, kun minut tämän kuvitteellisen esimerkin perusteella leimattiin jopa kehitysvammaiseksi. :D
Alkuperäisessä viestissä introvertit rinnastettiin autisteihin..
Alkuperäisessä viestissä en maininnut autisteja ollenkaan. Autismin kirjon ihmiset ovat yleensä introverttejä, mutta se ei kai tähän aiheeseen liity mitenkään. Autismissa ei ole mitään pahaa, onko sinusta?
Ketjun aloittaja on heittänyt jotain autisteista, oletettavasti provotakseen koska onnistuminen on taattu.
Tässä asiassahan pitäisi nimenomaan korostaa sitä, että kaikilla on opittavaa jotta toisen laidan luonteet voivat mahdollisimman hyvin. Se vain yleensä tahtoo olla joko tai, ja sävy on törkeästä hiukan pahempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
bb
Käyttäjä31931 kirjoitti:
Olen aloittajan kanssa samaa mieltä ainakin mitä tämän palstan toimintaan tulee.. Jos otetaan kaksi kuvitteellista palstalle kirjoittelijaa, jotka kertovat ongelmistaan töissä:
"Olen introvertti. Ryhmätilanteissa en yleensä saa asioitani sanottua ja ääneni on niin hiljainen, että muilla on vaikeuksia kuulla asiaani. En myöskään juttele työkavereille yksityisasioistani. Minua pidetänä ylpeänä ja itsekkäänä"
tai
"Olen ekstrovertti. Ryhmätilanteessa puhun innoissani helposti liikaa itsestäni ja keskeytän muiden puheen. Puheääneni on myös niin kova, että se häiritsee ryhmätilassa työskenteleviä. Työyhteisössä minua pidetään päällekäyvänä ja itsekkäänä"
Ainakin tälle palstalle kirjoittaessa toinen noista kommenteista saa tsemppausta ja ymmärrystä siitä, että yhteisö ei ymmärrä luonteen erityispiirteitä. Toiselle sanotaan, että ongelmat ovat omaa syytäsi, miksi et muuta käytöstäsi. Arvaatteko kumpi on kumpi..Niinno, toisessa on kyse vääristä tulkinnoista ja toisessa antisosisaalisesta käytöksestä. Arvaatko kumpi on kumpi?
Ei ole välttämättä kyse kummassakaan kummastakaan. Pidätkö mitenkään mahdollisena tätä vaihtoehtoa?
Kertaan väittää, että olen introvertti. En tee siitä numeroa, ja toki viihdyn ystävieni seurassa, mutta tarvitsen sitten paljon aikaa palautumiseen.
Joku mökkireissu porukalla on ihan hirveää. Päivä ja ehkä kaksikin voi olla ihan ok, mutta sitten alkaa ahdistamaan muiden seura ja vetäydyn omiin oloihini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se eniten rääkyy, parkuu ja huutaa kauhuissaan kenen alta potkaistu jakkara on vähiten perustunut mihinkään omaan ansioon.
Ne ketkä seisovat omilla ansioillaan muiden yläpuolella, eivät ole noin vain horjutettavissa.
Sellainen ihminen joka on saanut paistatella muita ylempänä, perustuen.. No ei yhtään mihinkään paremmuuteen, totta kai itkee kuin pikkulapsi jolta tikkari vedetty suusta.
Ekstroverteillä tulee olemaan vaikeaa työelämässä, kun oikeastaan ihan asiallisesti kaikenmaailman pillujutut työpaikalla luetaan seksuaaliseksi häirinnäksi ja aletaan vaatia ammattikäytöstä typeryyksien sijaan. Tähän asti ovat saaneet olla kuin siat pellossa ja työelämä muistuttaa peruskoulun välituntia, jossa noilla "ansiolla" sitten pärjätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nimityksiä käytettiin, ennen kuin intovertit ja ekstrovertit tulivat muotiin? Oliko kahtiajakoa edes olemassa?
Minua sanottiin sisäänpäin kääntyneeksi ja paremmat ihmiset olivat ulospäin suuntautuneita. Näin ainakin mun vanhemmat jaottelivat ihmiset. Opettajanikin sanoi, että olisi kamalaa jos kaikki olisivat tuollaisia kuin Maija (nimi muutettu).
Se olisi tosiaan raskasta opettajalle, jos kaikki olisivat introverttejä. Kukaan ei vastaa, kukaan ei suostu ryhmätöihin, voimistelussa ei olisi joukkepelejä tai joukkuehenkeä. Ei ollut kivaa varmaan opettajallasikaan, koska hän työnsä puolesta joutuu pitämään samoja vaatimuksia sinulle kuin muillekin. Mutta oletan ettei koulusi jälkeen hän liiemmin ole sinua häirinnyt ja sinä olet saanut käpertyä täysin sinne omaan maailmasi.
Eipähän ne opettajat juuri introja arvostaneet. Kaikki näytelmien pääosat yms meni aina niille äänekkäille. Jotka eivät olisi tarvinneet edes mitään esiintymiskokemusta. Introille ei annettu edes mahdollisuutta.
Tämä! Meillä oli yläasteella näytelmäkerho, jota veti äikän ope. Kirjoitti näytelmän ja roolit ti. Minä olin ujo ja myös introvertti, jota sanaa tuolloin ei taidettu edes tuntea ainakaan tavispiireissä, mutta halusin mukaan. Arvatkaas vaan miten roolitus meni, esitin hölmöä ujoa ja arkaa, jolla vuorosanoja muutama. Näytelmän pääroolin esittäjä oli juuri äänekäs joka paikan höylä, jolla lauma hännystelijöitä jatkuvasti ympärillä.
Ope ei siis tippaakaan auttanut / kannustanut rikkomaan rajojaan ja tämä mua on harmittanut.
Minusta löytyy ambiverttiä paljon ja läheisten kanssa jopa ekstrovertti, mutta tarvitsen myös sitä itsenäistä rauhallista latautumista. En tee näistä numeroa, mutta koen että ekstrovertit mm työkaverit tekee itse ongelman siitä kun en toimi samoin kuin he. Minulla on oma tapa hoitaa ja työ tulee tehdyksi, niin en käsitä miksi asioista pitää jauhaa juurtajaksain vaikka se ei ole edes ajankohtaista ja moneen kertaan. Sitten loukkaannutaan kun sanon, etten nyt ehdi kun on kiireellisempää, että palataanko tähän myöhemmin. Mulla pitäisi aina olla aikaa, mutta jos vastaava kiire tilanne olisi toisin päin, niin mun se pitää ymmärtää. Ymmärränkin kyllä, mut miksi tämä toimii aina vain toisinpäin?
Se toimii aina noinpäin, koska sinun haluamisiasi ja tarpeitasi ei ole totuttu kyselemään. Opettajasi on nähnyt ujon lapsen, hänestä se on ollut iso teko laittaa sinut lavalle ja hän on uskonut että vähäpuheisen roolissa koet olosi turvallisemmaksi siellä. On aika paljon vaadittu, että hänen olisi pitänyt ensinnäkin nähdä toiveesi ja vielä luottaa siihen, ettei laita sinua liian tiukkaan paikkaan. Vastaavasti hän on saattanut ajatella, että kun hiukan liian huomiohakuinen porukan keskipiste laitetaan näytelmän keskipisteeseen, hän saa siinä tyydytettyä huomionkaipuutaan ja kenties on rennompi sen jälkeen omana itsenään.
Ihminen roolitetaan laumassa samoin kuin näytelmä roolitetaan, eikä se sinänsä ole väärin. Pitää tuntea toinen läheisesti jotta roolit voivat joustaa ja muuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tämä vaan niin suuri kysymys, ei lakkaa kiinnostamasta koskaan.
Vierailija kirjoitti:
bb
Käyttäjä31931 kirjoitti:
Olen aloittajan kanssa samaa mieltä ainakin mitä tämän palstan toimintaan tulee.. Jos otetaan kaksi kuvitteellista palstalle kirjoittelijaa, jotka kertovat ongelmistaan töissä:
"Olen introvertti. Ryhmätilanteissa en yleensä saa asioitani sanottua ja ääneni on niin hiljainen, että muilla on vaikeuksia kuulla asiaani. En myöskään juttele työkavereille yksityisasioistani. Minua pidetänä ylpeänä ja itsekkäänä"
tai
"Olen ekstrovertti. Ryhmätilanteessa puhun innoissani helposti liikaa itsestäni ja keskeytän muiden puheen. Puheääneni on myös niin kova, että se häiritsee ryhmätilassa työskenteleviä. Työyhteisössä minua pidetään päällekäyvänä ja itsekkäänä"
Ainakin tälle palstalle kirjoittaessa toinen noista kommenteista saa tsemppausta ja ymmärrystä siitä, että yhteisö ei ymmärrä luonteen erityispiirteitä. Toiselle sanotaan, että ongelmat ovat omaa syytäsi, miksi et muuta käytöstäsi. Arvaatteko kumpi on kumpi..Niinno, toisessa on kyse vääristä tulkinnoista ja toisessa antisosisaalisesta käytöksestä. Arvaatko kumpi on kumpi?
Tämä on tosi mielenkiintoinen ketju. Esim. itse tuossa kirjoituksessa vilpittömästi yritin luoda päinvastaiset tilanteet äärimmäinen introvertti ekstroverttien työyhteisössä ja äärimmäinen ekstrovertti introverttien työyhteisössä. Ja tähän päälle vielä se, ettei kukaan yhteisössä edes yritä ymmärtää erilaisuutta. Minusta vilpittömästi molemmissa tapauksissa tilanne on toisiaan vastaava..
Moni täällä taisi olla eri mieltä kanssani. Kommenttien perusteella tosiaan tuo ekstrovertti olisi jopa vammainen tai mielenterveysongelmainen (antisosiaalinen käytöshäiriö?). Introvertti puolestaan on ilmeisesti työyhteisön viaton uhri..
Jokainen tietty tulkitsee tilannetta ensisijaisesti omasta näkökulmasta. Älykkäiltä ihmisiltä itse oletan, että on kykyä asettua myös toisen tilanteeseen, eikä lähteä etsimään diagnooseja, jos joku on erilainen kuin itse. (pätee toki myös siihen autismidiagnoosiin)
Siitä lähtien kun itsensä brändäyksestä ja esiin nostamisesta somessa tehtiin hyve.
Mitä enemmän on maailmassa melusaastetta, sitä enemmän aletaan arvostaa hiljaisuutta.
Ihminen menee jopa elinympäristöihin, joissa ei itse ole, meluamaan. Valaat joutuvat laivojen melun vuoksi huutamaan kovempaa, jotta ääni kuuluu muille valaille. Ja me ei edes asuta meressä.
Ei koskaan. Edelleenhän on vallalla käsite, että kaikkien pitäisi olla huomionhakijoita ja kovia puhumaan. Jos esim lapsi on hiljainen ja syrjäänvetäytyvä, sille pitää heti antaa joku diagnoosi, koska pakkohan sen on olla epänormaali.
Se että nykyään ekstrovertitkin hokevat olevansa introverttejä, on säälittävää huomionhakua, oikea introvertti ei kierrä ohjelmissa ja someissa ja muissa huutelemassa introverttiyttään. Hyvänen aika sentään.
Vierailija kirjoitti:
Mikä hiivatin kysymys tuo on? Introvertti kärsii ja jää jalkoihin maailmassa, joka suosii ekstroverttejä. Milloin se, että introverttejä aletaan pitää oikeina ja samanarvoisina ihmisinä kuin muitakin, on tarkoittanut sitä, että se olisi jotenkin "hienompaa"? Introvertti voi olla täysi idiootti tai älykäs, syvästi tunteva ja maailmaa monipuolisesti analysoiva pohdiskelija, aivan kuin ekstroverttikin. Introvertille sosiaaliset tilanteet, esimerkiksi puhelimessa puhuminen, pankissa asioiminen tai työhaastattelu vain aiheuttavat hieman enemmän ahdistusta ja pelkoa kuin ekstrovertille. Sisäänpäin suuntautuneella ihmisellä on usein taipumus pohtia asioita syvällisemmin ja tarkemmin kuin sosiaalisella perhosella. Professorit, kirjailijat ym. ovat usein introverttejä. He eivät ole kotonaan ammateissa, jotka vaativat jatkuvaa small talkia. Introverttiys ei ikinä ole ollut "hienous" vaan vika. Siksi heidän yksilöllisyyttään ja älykkyyttään pitäisi arvostaa, eikä lytätä.
Tuohan ei pidä oikeastaan paikkaansa.
Introvertti ei tarkoita sitä että:
- Olisi huonot tai puutteelliset sosiaaliset taidot. Ekstrovertilla voi olla yhtäläisesti puutteelliset sosiaaliset taidot.
- Sosiaaliset tilanteet aiheuttaisi ahdistusta tai pelkoa. Tälle on ihan oma diagnoosinsa ja se on sosiaalisten tilanteiden pelko. Sitä esiintyy myös ekstroverteilla. Introvertti voi olla ujo, mutta ujo ei välttämättä ole introvertti. Introvertit eivät automaattisesti kärsi esiintymisjännityksestä tms.
- Ettei nauttisi sosiaalisista tilanteista. Sosiaaliset kontaktit on monesti introvertille aivan yhtä tärkeitä, kuin ekstrovertillekkin, ne vain kuluttaa enemmän energiaa (väsyttää) ja vaatii enemmän palautumista. Usein introvertit eivät pidä suurista väkijoukoista vaan viihtyvät muutaman ihmisen kanssa kerrallaan, koska sosialisoiminen kuluttaa. Tyypillistä on myös se, että on vain muutama läheinen ystävä suuren tuttavajoukon sijaan.
- Syy sille, miksi tutkijat, proffat ja monet taiteilijat on introvertteja, on se, että introvertille tulee luonnostaan uppoutuminen sinne omaan maailmaan. Näissä ammateissa voi tietenkin olla myös ekstrovertti, mutta luomisprosessi voi vaatia enemmän keskittymistä, kun taas introvertille oman työn kommunikointi ja verkostoituminen voi olla haaste. Molemmilla luonteenpiirteillä on etunsa ja haasteensa.
Introverttiys on vaan puhtaasti sitä, että sosiaaliset tilanteet rasittaa enemmän ja palautuminen vaatii enemmän aikaa itsekseen. Sillä ei ole mitään tekemistä älykkyyden tai sosiaalisten taitojen kanssa.
introverttiys ei kerro mitään siitä mitä henkilön muut ominaisuudet tai luonteenpiirteet ovat. oikeastaan intro/ekstroverttiys ei ole luonteenpiirre vaan kokoelma vaikutuksia jotka tulee luonteenpiirteistä, käyttäytymismuoto.
Kommentoit introvertille. Työelämän vaatimukset ovat aina olleet ristiriidassa maanhiljaisuus-hyveiden kanssa tässä maassa, ei se ole uutta. Amerikkalaisuuden aste on toki yltynyt työpaikoilla, mutta samaa se on ilmeisesti tehnyt myös muissa maissa, myös lähtömaassaan, mistä tulee hieno jenkkiläinen työpaikkadystopiasarja mieleen, sen nimeä en muista, pääroolissa Laura Dern, hahmon nimi oli Amy jotakin. On menty pakkopositiivisen massahysterian puolelle ja kaikki on mahtavaa upeeta loistavaa ja minäminäitse tietenkin myös. Mutta oikeastiko sinä puolustat turpakiinni-kulttuuria, jossa lapset laitetaan hiljaiseksi jos eivät sitä ymmärrä luontojaan olla? Koska hiljaisuus nyt vain on hienompaa.
Ennemminhän se suulas sosiaalinen lapsi on ollut meillä aina kauhistus. Vasta viimeisinä vuosikymmeninä näitäkin on opittu sietämään.