Mistä lähtien introverttiydestä tuli ”uniikkia” ja parempaa, siis muita hienompaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introvertit on taiteilijoita.

Esiintyvä taiteilija joutuu olemaan paljon äänessä ja tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Musiikon pitää tulla toimeen muiden muusikoiden kanssa, jollei sitten halua tehdä kaikkea yksin.

Joo?

Ei introverttiys edelleenkään tarkoita sitä, että on kykenemätön tai haluton tekemään yhteistyötä muiden ihmisten kanssa.

Eei. Mutta bändikiertue-elämä mielessä tuskin viitsii treenata soittajaksi asti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introvertit on taiteilijoita.

Esiintyvä taiteilija joutuu olemaan paljon äänessä ja tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Musiikon pitää tulla toimeen muiden muusikoiden kanssa, jollei sitten halua tehdä kaikkea yksin.

Joo?

Ei introverttiys edelleenkään tarkoita sitä, että on kykenemätön tai haluton tekemään yhteistyötä muiden ihmisten kanssa.

Eei. Mutta bändikiertue-elämä mielessä tuskin viitsii treenata soittajaksi asti. 

Niin, jos kokee, että se bändikiertue-elämän sosiaalisuus on jotain, mikä oikeasti häiritsee niin paljon, että on valmis miettimään muuta ammattia. Mutta, jos haluaa oikeasti vaikka muusikoksi, voi pyrkiä etsimään ratkaisuja siihen, miten oman luonteen ja kiertue-elämän saa sovitettua yhteen. Esimerkiksi bändissä voi sopia, että introvertti saa tarvittaessa keikkabussissa istua rauhassa kuulokkeet päässä ilman häiriötä. Tai ei tarvitse edustaa kaikissa kissanristiäisissä.

Samalla tavallahan siinä bändissä pitää sovitella muidenkin persoonallisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introvertit on taiteilijoita.

Esiintyvä taiteilija joutuu olemaan paljon äänessä ja tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Musiikon pitää tulla toimeen muiden muusikoiden kanssa, jollei sitten halua tehdä kaikkea yksin.

Joo?

Ei introverttiys edelleenkään tarkoita sitä, että on kykenemätön tai haluton tekemään yhteistyötä muiden ihmisten kanssa.

Eei. Mutta bändikiertue-elämä mielessä tuskin viitsii treenata soittajaksi asti. 

Käsittääkseni esimerkiksi Prince oli introvertti viimeisen päälle. Samoin Freddie Mercury. Eipä paljon artistin uria haitannut. On näitä tietenkin paljon muitakin, mutta siinä nyt pari aika hyvin pärjännyttä artistia.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä31931 kirjoitti:

Olen aloittajan kanssa samaa mieltä ainakin mitä tämän palstan toimintaan tulee.. Jos otetaan kaksi kuvitteellista palstalle kirjoittelijaa, jotka kertovat ongelmistaan töissä:

"Olen introvertti. Ryhmätilanteissa en yleensä saa asioitani sanottua ja ääneni on niin hiljainen, että muilla on vaikeuksia kuulla asiaani. En myöskään juttele työkavereille yksityisasioistani. Minua pidetänä ylpeänä ja itsekkäänä"

tai

"Olen ekstrovertti. Ryhmätilanteessa puhun innoissani helposti liikaa itsestäni ja keskeytän muiden puheen. Puheääneni on myös niin kova, että se häiritsee ryhmätilassa työskenteleviä. Työyhteisössä minua pidetään päällekäyvänä ja itsekkäänä"

Ainakin tälle palstalle kirjoittaessa toinen noista kommenteista saa tsemppausta ja ymmärrystä siitä, että yhteisö ei ymmärrä luonteen erityispiirteitä. Toiselle sanotaan, että ongelmat ovat omaa syytäsi, miksi et muuta käytöstäsi. Arvaatteko kumpi on kumpi..

Arvaan että sen toisten päälle huutajan ja heidän keskeyttäjän olisi muutettava käytöstään.

No mitä sitten? Tarkoittaako se nyt sitä, että ekstroverttejä sorsitaan?

No ei varsinaisesti sorsita, mutta jostain syystä oletus on, että ekstroverttien on muututtava hiljaisemmaksi ja rauhallisemmaksi. Introverttien ei tarvitse muuttua, heitä tulee ymmärtää, sillä heidän käytöksensä johtuu introverttiudesta.

Se on kuitenkin yhtä vaikeaa muuttaa kova ääni hiljaiseksi ja nopea puhetempo rauhalliseksi, kuin päinvastoin.. Tarkoitus ei ole koskaan keskeyttää ketään, mutta jotkut pitävät puhuessa vähän pidempiä tuumaustaukoja, niin luulen, että he lopettivat jo.. Pahoittelut tästä.. Jos asuisimme vaikka Italiassa, niin sosiaalisen käytöksen standardit olisivat ihan erilaisia..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introvertit on taiteilijoita.

Esiintyvä taiteilija joutuu olemaan paljon äänessä ja tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Musiikon pitää tulla toimeen muiden muusikoiden kanssa, jollei sitten halua tehdä kaikkea yksin.

Joo?

Ei introverttiys edelleenkään tarkoita sitä, että on kykenemätön tai haluton tekemään yhteistyötä muiden ihmisten kanssa.

Eei. Mutta bändikiertue-elämä mielessä tuskin viitsii treenata soittajaksi asti. 

Käsittääkseni esimerkiksi Prince oli introvertti viimeisen päälle. Samoin Freddie Mercury. Eipä paljon artistin uria haitannut. On näitä tietenkin paljon muitakin, mutta siinä nyt pari aika hyvin pärjännyttä artistia.

Olisiko sitten kuitenkin haitannut, kuolivat vahvasti ennen aikojaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introvertit on taiteilijoita.

Esiintyvä taiteilija joutuu olemaan paljon äänessä ja tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Musiikon pitää tulla toimeen muiden muusikoiden kanssa, jollei sitten halua tehdä kaikkea yksin.

Joo?

Ei introverttiys edelleenkään tarkoita sitä, että on kykenemätön tai haluton tekemään yhteistyötä muiden ihmisten kanssa.

Eei. Mutta bändikiertue-elämä mielessä tuskin viitsii treenata soittajaksi asti. 

Käsittääkseni esimerkiksi Prince oli introvertti viimeisen päälle. Samoin Freddie Mercury. Eipä paljon artistin uria haitannut. On näitä tietenkin paljon muitakin, mutta siinä nyt pari aika hyvin pärjännyttä artistia.

Olisiko sitten kuitenkin haitannut, kuolivat vahvasti ennen aikojaan. 

Onhan noita kuollut ennen aikojaan myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole introverttejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introvertit on taiteilijoita.

Esiintyvä taiteilija joutuu olemaan paljon äänessä ja tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Musiikon pitää tulla toimeen muiden muusikoiden kanssa, jollei sitten halua tehdä kaikkea yksin.

Joo?

Ei introverttiys edelleenkään tarkoita sitä, että on kykenemätön tai haluton tekemään yhteistyötä muiden ihmisten kanssa.

Eei. Mutta bändikiertue-elämä mielessä tuskin viitsii treenata soittajaksi asti. 

Käsittääkseni esimerkiksi Prince oli introvertti viimeisen päälle. Samoin Freddie Mercury. Eipä paljon artistin uria haitannut. On näitä tietenkin paljon muitakin, mutta siinä nyt pari aika hyvin pärjännyttä artistia.

Olisiko sitten kuitenkin haitannut, kuolivat vahvasti ennen aikojaan. 

Mercury kuoli AIDSiin ja Prince 57-vuotiaana lääkärin aiheuttamaan vahinkoyliannostukseen. Eli tuskinpa vain.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä noi introverttiydellä kehuskelevat ovat kaikkea muuta kuin introverttejä,. Tiedän parikin tapauksta, jotka eivät viihdy sekuntiakaan yksin, uupuvat, jos eivät ole seurassa, mutta jostain syystä nyt ovatkin muka introvertteja, käyttävät sitä tekosyynä ohareille ja tekemättä jättämisille.

Itse olen introvertti ja kautta aikain minua on sanottu mm oudoksi kun en jaksa olla kovin sosiaalinen ja että minun pitäisi puhua enemmän ja olla käytettävissä niiden sosiaalisten sosiaaliseen tarpeeseen. Luojan kiitos nyttemmin se on ihan fine jos en osallistu keskusteluun tai edes kuuntele sitä. Enkä tee tuota epäkohteliaisuuttani, vaan kuormitun todella helposti. Kyllä musta sitten saa irti kun on patterit ladattu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introvertit on taiteilijoita.

Esiintyvä taiteilija joutuu olemaan paljon äänessä ja tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Musiikon pitää tulla toimeen muiden muusikoiden kanssa, jollei sitten halua tehdä kaikkea yksin.

Joo?

Ei introverttiys edelleenkään tarkoita sitä, että on kykenemätön tai haluton tekemään yhteistyötä muiden ihmisten kanssa.

Eei. Mutta bändikiertue-elämä mielessä tuskin viitsii treenata soittajaksi asti. 

Käsittääkseni esimerkiksi Prince oli introvertti viimeisen päälle. Samoin Freddie Mercury. Eipä paljon artistin uria haitannut. On näitä tietenkin paljon muitakin, mutta siinä nyt pari aika hyvin pärjännyttä artistia.

Olisiko sitten kuitenkin haitannut, kuolivat vahvasti ennen aikojaan. 

Muita introvertteja on esimerkiksi Bill Gates ja Elon Musk ja joutuvat työnsä puolesta olemaan paljon julkisuudessa. Lady Gagaa pidetään introverttina ja mitä olen hänen haastattelujaan nähnyt, tuo oletus pitänee paikkaansa.

Mikä hiivatin kysymys tuo on? Introvertti kärsii ja jää jalkoihin maailmassa, joka suosii ekstroverttejä. Milloin se, että introverttejä aletaan pitää oikeina ja samanarvoisina ihmisinä kuin muitakin, on tarkoittanut sitä, että se olisi jotenkin "hienompaa"? Introvertti voi olla täysi idiootti tai älykäs, syvästi tunteva ja maailmaa monipuolisesti analysoiva pohdiskelija, aivan kuin ekstroverttikin. Introvertille sosiaaliset tilanteet, esimerkiksi puhelimessa puhuminen, pankissa asioiminen tai työhaastattelu vain aiheuttavat hieman enemmän ahdistusta ja pelkoa kuin ekstrovertille. Sisäänpäin suuntautuneella ihmisellä on usein taipumus pohtia asioita syvällisemmin ja tarkemmin kuin sosiaalisella perhosella. Professorit, kirjailijat ym. ovat usein introverttejä. He eivät ole kotonaan ammateissa, jotka vaativat jatkuvaa small talkia. Introverttiys ei ikinä ole ollut "hienous" vaan vika. Siksi heidän yksilöllisyyttään ja älykkyyttään pitäisi arvostaa, eikä lytätä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä hiivatin kysymys tuo on? Introvertti kärsii ja jää jalkoihin maailmassa, joka suosii ekstroverttejä. Milloin se, että introverttejä aletaan pitää oikeina ja samanarvoisina ihmisinä kuin muitakin, on tarkoittanut sitä, että se olisi jotenkin "hienompaa"? Introvertti voi olla täysi idiootti tai älykäs, syvästi tunteva ja maailmaa monipuolisesti analysoiva pohdiskelija, aivan kuin ekstroverttikin. Introvertille sosiaaliset tilanteet, esimerkiksi puhelimessa puhuminen, pankissa asioiminen tai työhaastattelu vain aiheuttavat hieman enemmän ahdistusta ja pelkoa kuin ekstrovertille. Sisäänpäin suuntautuneella ihmisellä on usein taipumus pohtia asioita syvällisemmin ja tarkemmin kuin sosiaalisella perhosella. Professorit, kirjailijat ym. ovat usein introverttejä. He eivät ole kotonaan ammateissa, jotka vaativat jatkuvaa small talkia. Introverttiys ei ikinä ole ollut "hienous" vaan vika. Siksi heidän yksilöllisyyttään ja älykkyyttään pitäisi arvostaa, eikä lytätä.

Introvertin ei tarvitse olla ahdistunut tai pelokas, työhaastattelun kaltaiset painetilanteet ovat oleellisesti myös jotain muuta kuin sosiaalisia tilanteita, päin vastoin sosiaalisessa tilanteessa yleensä ei koeponnisteta keskustelijaa siinä toivossa, että löydettäisiin tämän stressinsietokyvystä aukkoja. 

Maaseudulla asuvana näen sen toisen puolen, syvällinen pohdiskelu vaatii aina kontakteja muihin, jos ei muuten niin sitten lukemalla. Kyllä täältä yksityisajattelijoita löytyy, sisältöä vain vähemmän jos ajatukset ovat puhtaasti omaa tuotantoa. Professorit ovat voineet olla introverttejä aiemmin, nykyisin heiltäkin vaaditaan muita ominaisuuksia. Väitän silti, että entisessä maailmassa kirjatoukkia arvostettiin aivan eri tavalla kuin nykyisin. Hierarkkisempi maailma on mahdollistanut myös älymystön ihailun ja ihmisten erikoisuuksista puhuttiin anekdootteina, jolloin introverttipiirteiset tutkijat tai taiteilijat ovat nauttineet arvostusta juuri noiden piirteiden vuoksikin eikä vain niistä huolimatta. 

Jotenkin vain onnistuit vahvistamaan aiempaa haavekuvaa. Eli olen introvertti joten jos olen älykäs niin olenkin sitten tosi syvällinen. Näistä keskusteluista kuultaa kyllä sellainen joukkohysteria, että syvää siinä on vain loukkaantumisaste.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hiivatin kysymys tuo on? Introvertti kärsii ja jää jalkoihin maailmassa, joka suosii ekstroverttejä. Milloin se, että introverttejä aletaan pitää oikeina ja samanarvoisina ihmisinä kuin muitakin, on tarkoittanut sitä, että se olisi jotenkin "hienompaa"? Introvertti voi olla täysi idiootti tai älykäs, syvästi tunteva ja maailmaa monipuolisesti analysoiva pohdiskelija, aivan kuin ekstroverttikin. Introvertille sosiaaliset tilanteet, esimerkiksi puhelimessa puhuminen, pankissa asioiminen tai työhaastattelu vain aiheuttavat hieman enemmän ahdistusta ja pelkoa kuin ekstrovertille. Sisäänpäin suuntautuneella ihmisellä on usein taipumus pohtia asioita syvällisemmin ja tarkemmin kuin sosiaalisella perhosella. Professorit, kirjailijat ym. ovat usein introverttejä. He eivät ole kotonaan ammateissa, jotka vaativat jatkuvaa small talkia. Introverttiys ei ikinä ole ollut "hienous" vaan vika. Siksi heidän yksilöllisyyttään ja älykkyyttään pitäisi arvostaa, eikä lytätä.

Introvertin ei tarvitse olla ahdistunut tai pelokas, työhaastattelun kaltaiset painetilanteet ovat oleellisesti myös jotain muuta kuin sosiaalisia tilanteita, päin vastoin sosiaalisessa tilanteessa yleensä ei koeponnisteta keskustelijaa siinä toivossa, että löydettäisiin tämän stressinsietokyvystä aukkoja. 

Maaseudulla asuvana näen sen toisen puolen, syvällinen pohdiskelu vaatii aina kontakteja muihin, jos ei muuten niin sitten lukemalla. Kyllä täältä yksityisajattelijoita löytyy, sisältöä vain vähemmän jos ajatukset ovat puhtaasti omaa tuotantoa. Professorit ovat voineet olla introverttejä aiemmin, nykyisin heiltäkin vaaditaan muita ominaisuuksia. Väitän silti, että entisessä maailmassa kirjatoukkia arvostettiin aivan eri tavalla kuin nykyisin. Hierarkkisempi maailma on mahdollistanut myös älymystön ihailun ja ihmisten erikoisuuksista puhuttiin anekdootteina, jolloin introverttipiirteiset tutkijat tai taiteilijat ovat nauttineet arvostusta juuri noiden piirteiden vuoksikin eikä vain niistä huolimatta. 

Jotenkin vain onnistuit vahvistamaan aiempaa haavekuvaa. Eli olen introvertti joten jos olen älykäs niin olenkin sitten tosi syvällinen. Näistä keskusteluista kuultaa kyllä sellainen joukkohysteria, että syvää siinä on vain loukkaantumisaste.  

Olen psykiatri, ja tapaan päivittäin introverttejä, jotka ovat sitä mieltä, että heissä on jotakin vikaa, kun eivät pärjää sosiaalisissa tilanteissa yhtä hyvin kuin ekstrovertit vastineensa. Tämä kommentti on se, mikä yhteiskunnassa on vialla. Introvertit ovat usein sosiaalisesti paljon ekstroverttejä taitavampia. He eivät vain koe small talkia tai puhelinkeskusteluja millään lailla miellyttävinä. Tietenkin professoreilta vaaditaan kaikenlaisia ominaisuuksia, mutta introverteillä voi olla niitä aivan samalla tavalla kuin muillakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hiivatin kysymys tuo on? Introvertti kärsii ja jää jalkoihin maailmassa, joka suosii ekstroverttejä. Milloin se, että introverttejä aletaan pitää oikeina ja samanarvoisina ihmisinä kuin muitakin, on tarkoittanut sitä, että se olisi jotenkin "hienompaa"? Introvertti voi olla täysi idiootti tai älykäs, syvästi tunteva ja maailmaa monipuolisesti analysoiva pohdiskelija, aivan kuin ekstroverttikin. Introvertille sosiaaliset tilanteet, esimerkiksi puhelimessa puhuminen, pankissa asioiminen tai työhaastattelu vain aiheuttavat hieman enemmän ahdistusta ja pelkoa kuin ekstrovertille. Sisäänpäin suuntautuneella ihmisellä on usein taipumus pohtia asioita syvällisemmin ja tarkemmin kuin sosiaalisella perhosella. Professorit, kirjailijat ym. ovat usein introverttejä. He eivät ole kotonaan ammateissa, jotka vaativat jatkuvaa small talkia. Introverttiys ei ikinä ole ollut "hienous" vaan vika. Siksi heidän yksilöllisyyttään ja älykkyyttään pitäisi arvostaa, eikä lytätä.

Introvertin ei tarvitse olla ahdistunut tai pelokas, työhaastattelun kaltaiset painetilanteet ovat oleellisesti myös jotain muuta kuin sosiaalisia tilanteita, päin vastoin sosiaalisessa tilanteessa yleensä ei koeponnisteta keskustelijaa siinä toivossa, että löydettäisiin tämän stressinsietokyvystä aukkoja. 

Maaseudulla asuvana näen sen toisen puolen, syvällinen pohdiskelu vaatii aina kontakteja muihin, jos ei muuten niin sitten lukemalla. Kyllä täältä yksityisajattelijoita löytyy, sisältöä vain vähemmän jos ajatukset ovat puhtaasti omaa tuotantoa. Professorit ovat voineet olla introverttejä aiemmin, nykyisin heiltäkin vaaditaan muita ominaisuuksia. Väitän silti, että entisessä maailmassa kirjatoukkia arvostettiin aivan eri tavalla kuin nykyisin. Hierarkkisempi maailma on mahdollistanut myös älymystön ihailun ja ihmisten erikoisuuksista puhuttiin anekdootteina, jolloin introverttipiirteiset tutkijat tai taiteilijat ovat nauttineet arvostusta juuri noiden piirteiden vuoksikin eikä vain niistä huolimatta. 

Jotenkin vain onnistuit vahvistamaan aiempaa haavekuvaa. Eli olen introvertti joten jos olen älykäs niin olenkin sitten tosi syvällinen. Näistä keskusteluista kuultaa kyllä sellainen joukkohysteria, että syvää siinä on vain loukkaantumisaste.  

Sinä et tunnu asiaa ollenkaan ymmärtävän, joten ole hiljaa. Ei introvertin tietenkään "tarvitse" olla ahdistunut, mutta hän usein on sitä, koska ympäristön paine odottaa häneltä asioita, jotka tuottavat hänelle persoonansa takia hankaluuksia. Syvällinen pohdiskelu vaatii kontakteja, mutta introvertti on usein ekstroverttia taitavampi sosiaalisesti. Hän ei vain osaa tai halua pitää niin paljon meteliä itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hiivatin kysymys tuo on? Introvertti kärsii ja jää jalkoihin maailmassa, joka suosii ekstroverttejä. Milloin se, että introverttejä aletaan pitää oikeina ja samanarvoisina ihmisinä kuin muitakin, on tarkoittanut sitä, että se olisi jotenkin "hienompaa"? Introvertti voi olla täysi idiootti tai älykäs, syvästi tunteva ja maailmaa monipuolisesti analysoiva pohdiskelija, aivan kuin ekstroverttikin. Introvertille sosiaaliset tilanteet, esimerkiksi puhelimessa puhuminen, pankissa asioiminen tai työhaastattelu vain aiheuttavat hieman enemmän ahdistusta ja pelkoa kuin ekstrovertille. Sisäänpäin suuntautuneella ihmisellä on usein taipumus pohtia asioita syvällisemmin ja tarkemmin kuin sosiaalisella perhosella. Professorit, kirjailijat ym. ovat usein introverttejä. He eivät ole kotonaan ammateissa, jotka vaativat jatkuvaa small talkia. Introverttiys ei ikinä ole ollut "hienous" vaan vika. Siksi heidän yksilöllisyyttään ja älykkyyttään pitäisi arvostaa, eikä lytätä.

Introvertin ei tarvitse olla ahdistunut tai pelokas, työhaastattelun kaltaiset painetilanteet ovat oleellisesti myös jotain muuta kuin sosiaalisia tilanteita, päin vastoin sosiaalisessa tilanteessa yleensä ei koeponnisteta keskustelijaa siinä toivossa, että löydettäisiin tämän stressinsietokyvystä aukkoja. 

Maaseudulla asuvana näen sen toisen puolen, syvällinen pohdiskelu vaatii aina kontakteja muihin, jos ei muuten niin sitten lukemalla. Kyllä täältä yksityisajattelijoita löytyy, sisältöä vain vähemmän jos ajatukset ovat puhtaasti omaa tuotantoa. Professorit ovat voineet olla introverttejä aiemmin, nykyisin heiltäkin vaaditaan muita ominaisuuksia. Väitän silti, että entisessä maailmassa kirjatoukkia arvostettiin aivan eri tavalla kuin nykyisin. Hierarkkisempi maailma on mahdollistanut myös älymystön ihailun ja ihmisten erikoisuuksista puhuttiin anekdootteina, jolloin introverttipiirteiset tutkijat tai taiteilijat ovat nauttineet arvostusta juuri noiden piirteiden vuoksikin eikä vain niistä huolimatta. 

Jotenkin vain onnistuit vahvistamaan aiempaa haavekuvaa. Eli olen introvertti joten jos olen älykäs niin olenkin sitten tosi syvällinen. Näistä keskusteluista kuultaa kyllä sellainen joukkohysteria, että syvää siinä on vain loukkaantumisaste.  

Miten niin "omaa tuotantoa"? Tietenkin introverttikin ajattelee kaikkea suhteessa ympäröivään maailmaan, usein syvällisemmin kuin ekstrovertti. Et ymmärrä kyllä mitään.

Käyttäjä31931 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä31931 kirjoitti:

Olen aloittajan kanssa samaa mieltä ainakin mitä tämän palstan toimintaan tulee.. Jos otetaan kaksi kuvitteellista palstalle kirjoittelijaa, jotka kertovat ongelmistaan töissä:

"Olen introvertti. Ryhmätilanteissa en yleensä saa asioitani sanottua ja ääneni on niin hiljainen, että muilla on vaikeuksia kuulla asiaani. En myöskään juttele työkavereille yksityisasioistani. Minua pidetänä ylpeänä ja itsekkäänä"

tai

"Olen ekstrovertti. Ryhmätilanteessa puhun innoissani helposti liikaa itsestäni ja keskeytän muiden puheen. Puheääneni on myös niin kova, että se häiritsee ryhmätilassa työskenteleviä. Työyhteisössä minua pidetään päällekäyvänä ja itsekkäänä"

Ainakin tälle palstalle kirjoittaessa toinen noista kommenteista saa tsemppausta ja ymmärrystä siitä, että yhteisö ei ymmärrä luonteen erityispiirteitä. Toiselle sanotaan, että ongelmat ovat omaa syytäsi, miksi et muuta käytöstäsi. Arvaatteko kumpi on kumpi..

Arvaan että sen toisten päälle huutajan ja heidän keskeyttäjän olisi muutettava käytöstään.

No mitä sitten? Tarkoittaako se nyt sitä, että ekstroverttejä sorsitaan?

No ei varsinaisesti sorsita, mutta jostain syystä oletus on, että ekstroverttien on muututtava hiljaisemmaksi ja rauhallisemmaksi. Introverttien ei tarvitse muuttua, heitä tulee ymmärtää, sillä heidän käytöksensä johtuu introverttiudesta.

Se on kuitenkin yhtä vaikeaa muuttaa kova ääni hiljaiseksi ja nopea puhetempo rauhalliseksi, kuin päinvastoin.. Tarkoitus ei ole koskaan keskeyttää ketään, mutta jotkut pitävät puhuessa vähän pidempiä tuumaustaukoja, niin luulen, että he lopettivat jo.. Pahoittelut tästä.. Jos asuisimme vaikka Italiassa, niin sosiaalisen käytöksen standardit olisivat ihan erilaisia..

Jos et osaa muuttaa huutavaa puheääntäsi normaaliksi (ei tarvitse hiljaiseksi) olet ehkä yksinkertainen tai jopa vammainen.

Jos et osaa yhtään lukea muista ihmisistä milloin he ovat lopettaneet lauseensa, niin et sinä ainakaan mikään sosiaalisesti taitava ja lahjakas ole (mitä extrot yleensä itsestään kuvittelevat).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hiivatin kysymys tuo on? Introvertti kärsii ja jää jalkoihin maailmassa, joka suosii ekstroverttejä. Milloin se, että introverttejä aletaan pitää oikeina ja samanarvoisina ihmisinä kuin muitakin, on tarkoittanut sitä, että se olisi jotenkin "hienompaa"? Introvertti voi olla täysi idiootti tai älykäs, syvästi tunteva ja maailmaa monipuolisesti analysoiva pohdiskelija, aivan kuin ekstroverttikin. Introvertille sosiaaliset tilanteet, esimerkiksi puhelimessa puhuminen, pankissa asioiminen tai työhaastattelu vain aiheuttavat hieman enemmän ahdistusta ja pelkoa kuin ekstrovertille. Sisäänpäin suuntautuneella ihmisellä on usein taipumus pohtia asioita syvällisemmin ja tarkemmin kuin sosiaalisella perhosella. Professorit, kirjailijat ym. ovat usein introverttejä. He eivät ole kotonaan ammateissa, jotka vaativat jatkuvaa small talkia. Introverttiys ei ikinä ole ollut "hienous" vaan vika. Siksi heidän yksilöllisyyttään ja älykkyyttään pitäisi arvostaa, eikä lytätä.

Introvertin ei tarvitse olla ahdistunut tai pelokas, työhaastattelun kaltaiset painetilanteet ovat oleellisesti myös jotain muuta kuin sosiaalisia tilanteita, päin vastoin sosiaalisessa tilanteessa yleensä ei koeponnisteta keskustelijaa siinä toivossa, että löydettäisiin tämän stressinsietokyvystä aukkoja. 

Maaseudulla asuvana näen sen toisen puolen, syvällinen pohdiskelu vaatii aina kontakteja muihin, jos ei muuten niin sitten lukemalla. Kyllä täältä yksityisajattelijoita löytyy, sisältöä vain vähemmän jos ajatukset ovat puhtaasti omaa tuotantoa. Professorit ovat voineet olla introverttejä aiemmin, nykyisin heiltäkin vaaditaan muita ominaisuuksia. Väitän silti, että entisessä maailmassa kirjatoukkia arvostettiin aivan eri tavalla kuin nykyisin. Hierarkkisempi maailma on mahdollistanut myös älymystön ihailun ja ihmisten erikoisuuksista puhuttiin anekdootteina, jolloin introverttipiirteiset tutkijat tai taiteilijat ovat nauttineet arvostusta juuri noiden piirteiden vuoksikin eikä vain niistä huolimatta. 

Jotenkin vain onnistuit vahvistamaan aiempaa haavekuvaa. Eli olen introvertti joten jos olen älykäs niin olenkin sitten tosi syvällinen. Näistä keskusteluista kuultaa kyllä sellainen joukkohysteria, että syvää siinä on vain loukkaantumisaste.  

Sinä et tunnu asiaa ollenkaan ymmärtävän, joten ole hiljaa. Ei introvertin tietenkään "tarvitse" olla ahdistunut, mutta hän usein on sitä, koska ympäristön paine odottaa häneltä asioita, jotka tuottavat hänelle persoonansa takia hankaluuksia. Syvällinen pohdiskelu vaatii kontakteja, mutta introvertti on usein ekstroverttia taitavampi sosiaalisesti. Hän ei vain osaa tai halua pitää niin paljon meteliä itsestään.

Aha. Saanko kuitenkin sanoa, että introvertista tehdään toistuvasti moraalista kategoriaa. Kuten tässäkin, kun taustalla vallitsee suomalaisten päähänpinttymä, että metelin pitämättömyys itsestä on hyve. Vaikka meillä se usein on tuotettu väkivalloin. Kuten sinäkin nyt yrität saada minun pitämään typerän nassuni kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä hiivatin kysymys tuo on? Introvertti kärsii ja jää jalkoihin maailmassa, joka suosii ekstroverttejä. Milloin se, että introverttejä aletaan pitää oikeina ja samanarvoisina ihmisinä kuin muitakin, on tarkoittanut sitä, että se olisi jotenkin "hienompaa"? Introvertti voi olla täysi idiootti tai älykäs, syvästi tunteva ja maailmaa monipuolisesti analysoiva pohdiskelija, aivan kuin ekstroverttikin. Introvertille sosiaaliset tilanteet, esimerkiksi puhelimessa puhuminen, pankissa asioiminen tai työhaastattelu vain aiheuttavat hieman enemmän ahdistusta ja pelkoa kuin ekstrovertille. Sisäänpäin suuntautuneella ihmisellä on usein taipumus pohtia asioita syvällisemmin ja tarkemmin kuin sosiaalisella perhosella. Professorit, kirjailijat ym. ovat usein introverttejä. He eivät ole kotonaan ammateissa, jotka vaativat jatkuvaa small talkia. Introverttiys ei ikinä ole ollut "hienous" vaan vika. Siksi heidän yksilöllisyyttään ja älykkyyttään pitäisi arvostaa, eikä lytätä.

Introvertin ei tarvitse olla ahdistunut tai pelokas, työhaastattelun kaltaiset painetilanteet ovat oleellisesti myös jotain muuta kuin sosiaalisia tilanteita, päin vastoin sosiaalisessa tilanteessa yleensä ei koeponnisteta keskustelijaa siinä toivossa, että löydettäisiin tämän stressinsietokyvystä aukkoja. 

Maaseudulla asuvana näen sen toisen puolen, syvällinen pohdiskelu vaatii aina kontakteja muihin, jos ei muuten niin sitten lukemalla. Kyllä täältä yksityisajattelijoita löytyy, sisältöä vain vähemmän jos ajatukset ovat puhtaasti omaa tuotantoa. Professorit ovat voineet olla introverttejä aiemmin, nykyisin heiltäkin vaaditaan muita ominaisuuksia. Väitän silti, että entisessä maailmassa kirjatoukkia arvostettiin aivan eri tavalla kuin nykyisin. Hierarkkisempi maailma on mahdollistanut myös älymystön ihailun ja ihmisten erikoisuuksista puhuttiin anekdootteina, jolloin introverttipiirteiset tutkijat tai taiteilijat ovat nauttineet arvostusta juuri noiden piirteiden vuoksikin eikä vain niistä huolimatta. 

Jotenkin vain onnistuit vahvistamaan aiempaa haavekuvaa. Eli olen introvertti joten jos olen älykäs niin olenkin sitten tosi syvällinen. Näistä keskusteluista kuultaa kyllä sellainen joukkohysteria, että syvää siinä on vain loukkaantumisaste.  

Sinä et tunnu asiaa ollenkaan ymmärtävän, joten ole hiljaa. Ei introvertin tietenkään "tarvitse" olla ahdistunut, mutta hän usein on sitä, koska ympäristön paine odottaa häneltä asioita, jotka tuottavat hänelle persoonansa takia hankaluuksia. Syvällinen pohdiskelu vaatii kontakteja, mutta introvertti on usein ekstroverttia taitavampi sosiaalisesti. Hän ei vain osaa tai halua pitää niin paljon meteliä itsestään.

Aha. Saanko kuitenkin sanoa, että introvertista tehdään toistuvasti moraalista kategoriaa. Kuten tässäkin, kun taustalla vallitsee suomalaisten päähänpinttymä, että metelin pitämättömyys itsestä on hyve. Vaikka meillä se usein on tuotettu väkivalloin. Kuten sinäkin nyt yrität saada minun pitämään typerän nassuni kiinni. 

Päinvastoin. Valitettavasti itsestään metelin pitäminen on Suomessakin työmarkkinoilla ja muutenkin nykyään hyve. Joten onnitteluni sinulle, ekstrovertti. Olet saanut syntymässäsi hyvän käden.

Ei ihmisiä voi luokitella mustavalkoisesti introverteiksi / ekstroverteiksi.

Käsittämätöntä soopaa.

Ollaan ihmisiä omine luonteineen, jokainen olkoon oma itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ihmisiä voi luokitella mustavalkoisesti introverteiksi / ekstroverteiksi.

Käsittämätöntä soopaa.

Ollaan ihmisiä omine luonteineen, jokainen olkoon oma itsensä.

Tämä on ihan totta. Kahteen kategoriaan jakaminen ei ole mielekästä, mutta on mielestäni hyvä, että on olemassa jonkinlainen skaala, mille ihmisiä voidaan sijoittaa persoonallisuuspiirteidensä perusteella. Näin vähemmistössä ovat introvertitkin saavat edes jonkinlaista ymmärrystä. Esimerkiksi 1960-luvulla käsite introvertti oli vielä todella harvinainen, ja sisäänpäinsuuntautuneemmat ihmiset saivat usein laiskan, tyhmän ja saamattoman leiman. Onneksi erilaisia ihmisiä ymmärretään nykyään paremmin.

Hm, mulle introverttina on ihan sama, mitä mieltä muut siitä ovat. Karavaani kulkee.