Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Paras ystäväni on nainen ja vaimo sekoaa
27.11.2014 |
Ei usko että välillämme ei ole mitään, aina hirveä huuto jos lähden kylään/baariin/syömään.
Vaimo vaan raivoaa että ajattele lapsiamme, miten kehtaankin viettää aikaa toisen naisen kanssa.
Meille kylään ei kuulemma ole mitään asiaa koskaan ettei lapset näe "salarakasta".
Aivan käsittämättömän raivostuttava tilanne, olemme tunteneet lapsuudesta asti.
Kommentit (363)
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:35"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:27"]
Ap ei nyt selvästikään ymmärrä, että pettää voi henkisestikin, ei vain panemalla.
[/quote]
Voi pettää, mutta miksi kaikki olettavat, että ap pettäisi? Ettekö te pysty olemaan vastakkaista sukupuolta olevien kanssa kavereita ilman minkäänlaista pettämistä? Entä jos tällainen henkisellä tasolla intiimi suhde on samaa sukupuolta olevan kaverin kanssa (kerrotaan asioita joita ei puolisolle halua kertoa jne.) niin onko sekin pettämistä, saako sitä kaveria enää tavata?
[/quote]
Tämä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:35"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:27"]
Ap ei nyt selvästikään ymmärrä, että pettää voi henkisestikin, ei vain panemalla.
[/quote]
Voi pettää, mutta miksi kaikki olettavat, että ap pettäisi? Ettekö te pysty olemaan vastakkaista sukupuolta olevien kanssa kavereita ilman minkäänlaista pettämistä? Entä jos tällainen henkisellä tasolla intiimi suhde on samaa sukupuolta olevan kaverin kanssa (kerrotaan asioita joita ei puolisolle halua kertoa jne.) niin onko sekin pettämistä, saako sitä kaveria enää tavata?
[/quote]
Kaveri on eri asia kuin rakas, läheinen ystävä.
Miksi tämä nainen haluaa tavata ap? Se, että sanoo olevan OK, jos vaimo kävisi syömässä ja tapailemassa toista miestä, on aivan eri asia kuin että niin oikeasti tapahtuisi.
Mitä tapahtuisi jos tämä ystävänainen alkaisi seurustella? Hyväksyisikö hänen uusi miehensä varauksetta kaverimiehen? Epäilen suuresti. Jos hänen uusi miehensä kieltäisi tapailemasta tätä kaverimiestä, mitä nainen tekisi? Lopettaisi kavetimiehen tapailun? Lopettaisi suhteen uuteen mieheensä? Kysymyksiä, joihin saa vastaukset vasta käytännössä. Monista asioista on helppo sanoa mielipide, jos ei ole ollut itse samassa tilanteessa, tunteillern kun ei voi mitään ja ne tulevat ilmi vasta kun tilanne päällä.
Muutenkin epäilen, että koko totuus ei tule tässä palstalla ilmi tapailuasiasta.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:30"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:20"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:20"] Te naiset joiden mielestä mies ja nainen ei voi olla vain kavereita. Haluatteko panna kaikkia miehiä jotka tapaatte? Tunnetteko seksuaalista vetovoimaa jokaisen miehen kohdalla? Vai minkä takia tämä on niin vaikea uskoa? [/quote] Viihdyttekö te sellaisten ihmisten seurassa, joihin ette tunne minkäänlaista henkistä tai fyysistä viehtymystä? Ette, sellaisia ystävyyssuhteita ei ole olemassakaan, joissa ei molemminpuolista halua toisen seuraan ole. [/quote] Joo voi olla halua seuraan, mutta miten se liittyy tähän? Täällä ihmiset vaahtoo että jos on eri sukupuolta olevat ystävykset niin se aina johtaa seksiin. Tai että se ei voi ikinä olla pelkkää ystävyyttää vaan aina ihastutaan. Sun logiikalla myöskään nainen ja nainen tai mies ja mies ei voi olla VAIN kavereita.
[/quote]
Itse asiassa aika harva täällä sanoo, että eri sukupuolta olevat ystävykset ajautuu aina seksiin. SINÄ ja muutama muu haluatte nyt yksinkertaistaa asiaa.
Täällä moni sanoo, että pettämistä voi olla muukin kuin pelkkä seksi. Tunnetasolla voi laiminlyödä puolisoaan ja jopa pettää häntä nostamalla jonkun toisen naisen ykkösluotetukseen ja tunteidensa jakajaksi.
Siitä minä ainakin nyt puhun. Ap sanoo, ettei hän ole noin tehnyt, mutta lyön vaikka pääni pantiksi, että vaimo KOKEE silti, että häntä laiminlyödään sen ystävättären takia.
18
Siis olet tuntenut tämän ystävän lapsuudesta asti? Let me tell you, ystävät ja koirat pysyy mut kumppanit vaihtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:39"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:14"]Tunnetason pettäminen on eri asia kuin seksuaalinen pettäminen. Molemmat sattuvat. Kaverin tai hyvänpäiväntutun kanssa tunnetason pettämistä ei todennäköisesti tule, mutta erittäin hyvän ja rakkaan ystävän kanssa tilanne on täysin erilainen. Uskon, että ne, jotka eivät tätä ymmärrä, ajattelevat tätä kavereiden kautta tai sitten heille rakas ja läheinen ystävä merkitsee täysin muuta kuin suurimmalle osalle. Itse olen "henkisesti ihastunut" hyvän ystäväni mieheen. Fyysisesti ja seksuaalisessa mielessä mies lähes ällöttää, mutta henkisellä tasolla olen hänestä valtavan kiinnostunut. Jokin vain kolahtaa ja tuntuu, että ymmärrämme toisiamme täydellisesti. Kolahtaa todella kovaa. Niin kovaa, että itselläni on olo kuin pettäisin miestäni. Mielestäni tunnetasolla pettäisinkin, jos viettäisin tämän miehen kanssa aikaa siten, kuin haluaisin. Voisimme keskustella todella syvällisiä vaikka kuinka pitkään ja todellakin ymmärtäisimme toisiamme hyvin syvästi. Minulla kuitenkin omatunto kolkuttaa, se, mitä koen, tuntuu tunnetason pettämiseltä. En tapaamaan tätä miestä koskaan kahdenkesken, vaan tapaamme aina molempien perheiden kesken (meillä molemmilla siis lapsia). Tai sitten tapaan vain hänen vaimoaan ja lapsiaan, joihin alunperinkin ensin tutustuin. [/quote] Jatkan vielä. Tiedän siis, että voisimme istua tämän ystäväni miehen kanssa tuntikausia kynttilänvalossa, viiniä juoden ja kokea keskustellessamme niin syvää henkistä yhteyttä, etten usko samanlaista kenenkään muun kanssa kokevani. Tunne olisi todellakin henkistä ihastumista, kiihottumistakin, vaikka fyysisesti en ikinä pystyisi esimerkiksi suutelemaan tuota miestä. Olisiko tämä mielestänne täysin ok omaa miestäni kohtaan? Itse miellän tuollaisen pettämisenä, siltä se minusta tuntuisi.
[/quote]
Tuo on henkistä pettämistä eikä ystävyyttä.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:39"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:14"]Tunnetason pettäminen on eri asia kuin seksuaalinen pettäminen. Molemmat sattuvat. Kaverin tai hyvänpäiväntutun kanssa tunnetason pettämistä ei todennäköisesti tule, mutta erittäin hyvän ja rakkaan ystävän kanssa tilanne on täysin erilainen. Uskon, että ne, jotka eivät tätä ymmärrä, ajattelevat tätä kavereiden kautta tai sitten heille rakas ja läheinen ystävä merkitsee täysin muuta kuin suurimmalle osalle.
Itse olen "henkisesti ihastunut" hyvän ystäväni mieheen. Fyysisesti ja seksuaalisessa mielessä mies lähes ällöttää, mutta henkisellä tasolla olen hänestä valtavan kiinnostunut. Jokin vain kolahtaa ja tuntuu, että ymmärrämme toisiamme täydellisesti. Kolahtaa todella kovaa. Niin kovaa, että itselläni on olo kuin pettäisin miestäni. Mielestäni tunnetasolla pettäisinkin, jos viettäisin tämän miehen kanssa aikaa siten, kuin haluaisin. Voisimme keskustella todella syvällisiä vaikka kuinka pitkään ja todellakin ymmärtäisimme toisiamme hyvin syvästi. Minulla kuitenkin omatunto kolkuttaa, se, mitä koen, tuntuu tunnetason pettämiseltä. En tapaamaan tätä miestä koskaan kahdenkesken, vaan tapaamme aina molempien perheiden kesken (meillä molemmilla siis lapsia). Tai sitten tapaan vain hänen vaimoaan ja lapsiaan, joihin alunperinkin ensin tutustuin.
[/quote]
Jatkan vielä. Tiedän siis, että voisimme istua tämän ystäväni miehen kanssa tuntikausia kynttilänvalossa, viiniä juoden ja kokea keskustellessamme niin syvää henkistä yhteyttä, etten usko samanlaista kenenkään muun kanssa kokevani. Tunne olisi todellakin henkistä ihastumista, kiihottumistakin, vaikka fyysisesti en ikinä pystyisi esimerkiksi suutelemaan tuota miestä. Olisiko tämä mielestänne täysin ok omaa miestäni kohtaan? Itse miellän tuollaisen pettämisenä, siltä se minusta tuntuisi.
[/quote]
No jos sä oot "henkisesti ihastunut" johonkin ja susta tuntuu tolta niin se ei tarkoita että kaikki olisi. Itse en tunne minkäänlaista ihastumista miespuoliseen kaveriini, en henkistä tai fyysistä. En kiihotu hänestä millään lailla. Me ollaan KAVEREITA. Sun tilanne on ihan eri, eikä päde tähän millään lailla. T.21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:36"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:32"]Ex-avokkini ystävystyi opiskeluaikanamme naispuolisen opiskelukaverini kanssa. Kerran ilmoitti lähtevänsä viettämään iltaa tämän kaverin kotiin. Vaikka oli aamulla käynyt normaalisti suihkussa, meni iltapäivällä uudestaan suihkuun. Pesi hiukset ja hampaatkin uudestaan, valitsi huolella vaatteet ja suihkutteli runsaasti lempituoksuaan, laittoi hiuksiaan. Minusta tuntui tosi pahalta. Yritin pyytää vieressä, ettei lähtisi ja kyselin, miksi piti niin kovasti puunata - kuka pesee hampaatkin keskellä päivää, kun lähtee kaverilleen? Tuntui tosi pahalta, kun avokkini totesi vain, että hänhän menee, enkä minä mahda sille mitään. Ainakaan tuossa vaiheessa ei ollut vielä seksuaalisesti pettänyt, mutta kyllä tuo tosi pahalta tuntui silti.
[/quote]
Eli laittautua saa ja hampaita pestä ainoastaan kun on puolison kanssa lähössä ulos? Kyllä mä pesen päivällä hampaat jos oon vaikka lähössä kauppaan. Ja kun sä lähet sun kavereiden kanssa ulos niin etkö käy suihkussa, meikkaa, valitse kivoja vaatteita?
[/quote]
Hauskaa, en ole koskaan kuullutkaan, että joku pesee hampaat ennen kauppaanlähtöä, jos on ne jo aamulla normaalisti pessyt.
Avomieheni oli siis jo aamulla laittautunut koululle. Pessyt hiukset, laittanut kivasti vahalla, suihkutellut tuoksua, laittanut siistit vaatteet, pessyt hampaat. Sitten heti iltapäivällä alkoi koko laittautumisen alusta, kovasti panostaen, itsekseen hymyillen ja oli menossa sen kaverinsa kotiin. (Typovirhe tuolla aiemmassa viestissä, ei siis ollut minun kaverini se nainen.) Ikinä, ikinä ei laittautunut noin, kun lähti miespuolisten kavereidensa kanssa ryyppäämään.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:43"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:30"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:20"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:20"] Te naiset joiden mielestä mies ja nainen ei voi olla vain kavereita. Haluatteko panna kaikkia miehiä jotka tapaatte? Tunnetteko seksuaalista vetovoimaa jokaisen miehen kohdalla? Vai minkä takia tämä on niin vaikea uskoa? [/quote] Viihdyttekö te sellaisten ihmisten seurassa, joihin ette tunne minkäänlaista henkistä tai fyysistä viehtymystä? Ette, sellaisia ystävyyssuhteita ei ole olemassakaan, joissa ei molemminpuolista halua toisen seuraan ole. [/quote] Joo voi olla halua seuraan, mutta miten se liittyy tähän? Täällä ihmiset vaahtoo että jos on eri sukupuolta olevat ystävykset niin se aina johtaa seksiin. Tai että se ei voi ikinä olla pelkkää ystävyyttää vaan aina ihastutaan. Sun logiikalla myöskään nainen ja nainen tai mies ja mies ei voi olla VAIN kavereita.
[/quote]
Itse asiassa aika harva täällä sanoo, että eri sukupuolta olevat ystävykset ajautuu aina seksiin. SINÄ ja muutama muu haluatte nyt yksinkertaistaa asiaa.
Täällä moni sanoo, että pettämistä voi olla muukin kuin pelkkä seksi. Tunnetasolla voi laiminlyödä puolisoaan ja jopa pettää häntä nostamalla jonkun toisen naisen ykkösluotetukseen ja tunteidensa jakajaksi.
Siitä minä ainakin nyt puhun. Ap sanoo, ettei hän ole noin tehnyt, mutta lyön vaikka pääni pantiksi, että vaimo KOKEE silti, että häntä laiminlyödään sen ystävättären takia.
18
[/quote]
No se on sen vaimon ongelma sitten. Itse en jaksaisi tuollaista henkisesti vaativaa pikkuprinsessaa päivääkään. Onneksi oon naimisissa miehen kanssa. Ja tää asia on yksinkertainen. Jotkut naiset yliajattelee kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, anna kun arvaan. Olette naiskaverisi kanssa panneet ainakin kerran keskenänne, kännissä tai läheisyydenkaipuusta eikä "merkinnyt mitään". Jos olette, se ei ole kaveruutta, koska kaverit ei pane. Jos taas ette ole, niin sitten asia on eri. Mun kokemuksen mukaan 99.9 % naisen ja miehen välisissä "kaverisuhteissa" on aina myös jotain muutakin taustalla.Sellaiset kaverisuhteet kannattaa lopettaa jos puoliso on yhtään tärkeämpi
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:44"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:39"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:14"]Tunnetason pettäminen on eri asia kuin seksuaalinen pettäminen. Molemmat sattuvat. Kaverin tai hyvänpäiväntutun kanssa tunnetason pettämistä ei todennäköisesti tule, mutta erittäin hyvän ja rakkaan ystävän kanssa tilanne on täysin erilainen. Uskon, että ne, jotka eivät tätä ymmärrä, ajattelevat tätä kavereiden kautta tai sitten heille rakas ja läheinen ystävä merkitsee täysin muuta kuin suurimmalle osalle. Itse olen "henkisesti ihastunut" hyvän ystäväni mieheen. Fyysisesti ja seksuaalisessa mielessä mies lähes ällöttää, mutta henkisellä tasolla olen hänestä valtavan kiinnostunut. Jokin vain kolahtaa ja tuntuu, että ymmärrämme toisiamme täydellisesti. Kolahtaa todella kovaa. Niin kovaa, että itselläni on olo kuin pettäisin miestäni. Mielestäni tunnetasolla pettäisinkin, jos viettäisin tämän miehen kanssa aikaa siten, kuin haluaisin. Voisimme keskustella todella syvällisiä vaikka kuinka pitkään ja todellakin ymmärtäisimme toisiamme hyvin syvästi. Minulla kuitenkin omatunto kolkuttaa, se, mitä koen, tuntuu tunnetason pettämiseltä. En tapaamaan tätä miestä koskaan kahdenkesken, vaan tapaamme aina molempien perheiden kesken (meillä molemmilla siis lapsia). Tai sitten tapaan vain hänen vaimoaan ja lapsiaan, joihin alunperinkin ensin tutustuin. [/quote] Jatkan vielä. Tiedän siis, että voisimme istua tämän ystäväni miehen kanssa tuntikausia kynttilänvalossa, viiniä juoden ja kokea keskustellessamme niin syvää henkistä yhteyttä, etten usko samanlaista kenenkään muun kanssa kokevani. Tunne olisi todellakin henkistä ihastumista, kiihottumistakin, vaikka fyysisesti en ikinä pystyisi esimerkiksi suutelemaan tuota miestä. Olisiko tämä mielestänne täysin ok omaa miestäni kohtaan? Itse miellän tuollaisen pettämisenä, siltä se minusta tuntuisi.
[/quote]
Tuo on henkistä pettämistä eikä ystävyyttä.
[/quote]
Sitä yritinkin sanoa. Pettää voi muutenkin kuin fyysisesti ja todennäköisesti ap tekee juuri niin tai ainakin vaimo kokee sen niin. Jos vaimon tunteista ei välitä, tuntuu vaimosta vielä pahemmalta, kun ap viis veisaa siitä, miltä hänestä tuntuu ja nostaa siis ystävättären vaimon (tunteiden) edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:46"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:36"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:32"]Ex-avokkini ystävystyi opiskeluaikanamme naispuolisen opiskelukaverini kanssa. Kerran ilmoitti lähtevänsä viettämään iltaa tämän kaverin kotiin. Vaikka oli aamulla käynyt normaalisti suihkussa, meni iltapäivällä uudestaan suihkuun. Pesi hiukset ja hampaatkin uudestaan, valitsi huolella vaatteet ja suihkutteli runsaasti lempituoksuaan, laittoi hiuksiaan. Minusta tuntui tosi pahalta. Yritin pyytää vieressä, ettei lähtisi ja kyselin, miksi piti niin kovasti puunata - kuka pesee hampaatkin keskellä päivää, kun lähtee kaverilleen? Tuntui tosi pahalta, kun avokkini totesi vain, että hänhän menee, enkä minä mahda sille mitään. Ainakaan tuossa vaiheessa ei ollut vielä seksuaalisesti pettänyt, mutta kyllä tuo tosi pahalta tuntui silti.
[/quote]
Eli laittautua saa ja hampaita pestä ainoastaan kun on puolison kanssa lähössä ulos? Kyllä mä pesen päivällä hampaat jos oon vaikka lähössä kauppaan. Ja kun sä lähet sun kavereiden kanssa ulos niin etkö käy suihkussa, meikkaa, valitse kivoja vaatteita?
[/quote]
Hauskaa, en ole koskaan kuullutkaan, että joku pesee hampaat ennen kauppaanlähtöä, jos on ne jo aamulla normaalisti pessyt.
Avomieheni oli siis jo aamulla laittautunut koululle. Pessyt hiukset, laittanut kivasti vahalla, suihkutellut tuoksua, laittanut siistit vaatteet, pessyt hampaat. Sitten heti iltapäivällä alkoi koko laittautumisen alusta, kovasti panostaen, itsekseen hymyillen ja oli menossa sen kaverinsa kotiin. (Typovirhe tuolla aiemmassa viestissä, ei siis ollut minun kaverini se nainen.) Ikinä, ikinä ei laittautunut noin, kun lähti miespuolisten kavereidensa kanssa ryyppäämään.
[/quote]
No saatan pestä. Ei ole siinä mitään ihmeellistä. Sun tilanne voi olla toinen, jos noin käyttäytyy.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:35"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:27"]
Ap ei nyt selvästikään ymmärrä, että pettää voi henkisestikin, ei vain panemalla.
[/quote]
Voi pettää, mutta miksi kaikki olettavat, että ap pettäisi? Ettekö te pysty olemaan vastakkaista sukupuolta olevien kanssa kavereita ilman minkäänlaista pettämistä? Entä jos tällainen henkisellä tasolla intiimi suhde on samaa sukupuolta olevan kaverin kanssa (kerrotaan asioita joita ei puolisolle halua kertoa jne.) niin onko sekin pettämistä, saako sitä kaveria enää tavata?
[/quote]
Huokaus. Ei tässä nyt olekaan kyse siitä, mitä ME ajattelemme ap:n tunnesiteestä vaimoonsa. Ei edes varsinaisesti siitä, mitä hän itse ajattelee tuntevansa. Vaan siitä, miten VAIMO KOKEE asian. Hän varmasti ei olisi mustis, jos kokisi olevansa miehensä silmäterä ja henkinen sielunkumppani ja saavansa riittävästi tältä huomiota.
Mitä tulee tuohon loppuosaan, niin haloo... Oikeasti! Etkö muka ikinä ole kuullut kenenkään valittavan siitä, miten miestä kiinnostaa vaan pyöriä kavereidensa kanssa, eikä perheelle jää mielenkiintoa ja aikaa? Että jonkun miehellä kaveri/kaverit menevät aina vaimon edelle? Tottaa kai myös miehen miespuolisille kavereille voi olla mustasukkainen, jos kokee jäävänsä statistin rooliin.
18
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 09:18"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 09:16"]No miltä sinusta tuntuisi jos vaimo kävisi syömässä ravintolassa jonkun miehen kanssa? Ihan kaverina siis. [/quote] Senkus käy, itse olen rehellinen ja samaa Toivon vaimolta. Kyllä ystäviä saa olla eikä sukupuoli saa olla esteenä. Ap
[/quote]
Ja sitten kun tämä todellisuudessa tapahtuu, niin sitten oletkin mustasukkainen. Mä olen niin ton nähnyt, miehellä naispuolisia ystäviä joiden kanssa biletti yms, ja kun noista sanoin niin tokaisi että saat säkin mennä kavereides kanssa. No, mähän sovin sitten miespuolisten kamujen kanssa baari/sauna-illasta. Niin hupsista, olipas mies raivona. Helppoa sanoa mutta kun tuo oikeasti tapahtuu niin sitten se ottaakin päähän.
Ja sun vaimohan on rehellinen, kertoo ettei halua tavata tota naista ja toivoo että sinäkin harkitsisit asiaa uudelleen. Oikeatihan parisuhteessa olevat eivät muutenkaan baareille ja ravintoloi vieraiden naisten tai kaverinaisten kanssa.
Kysyn muuten sinulta aloittaja, kuinka usein viet vaimosi syömään? Baariin? Muuten ulos?
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:43"]
Siis olet tuntenut tämän ystävän lapsuudesta asti? Let me tell you, ystävät ja koirat pysyy mut kumppanit vaihtuu.
[/quote] Tell me more about your life...
terveisin parisuhteessaan jo 27. vuotta
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:49"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:44"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:39"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:14"]Tunnetason pettäminen on eri asia kuin seksuaalinen pettäminen. Molemmat sattuvat. Kaverin tai hyvänpäiväntutun kanssa tunnetason pettämistä ei todennäköisesti tule, mutta erittäin hyvän ja rakkaan ystävän kanssa tilanne on täysin erilainen. Uskon, että ne, jotka eivät tätä ymmärrä, ajattelevat tätä kavereiden kautta tai sitten heille rakas ja läheinen ystävä merkitsee täysin muuta kuin suurimmalle osalle. Itse olen "henkisesti ihastunut" hyvän ystäväni mieheen. Fyysisesti ja seksuaalisessa mielessä mies lähes ällöttää, mutta henkisellä tasolla olen hänestä valtavan kiinnostunut. Jokin vain kolahtaa ja tuntuu, että ymmärrämme toisiamme täydellisesti. Kolahtaa todella kovaa. Niin kovaa, että itselläni on olo kuin pettäisin miestäni. Mielestäni tunnetasolla pettäisinkin, jos viettäisin tämän miehen kanssa aikaa siten, kuin haluaisin. Voisimme keskustella todella syvällisiä vaikka kuinka pitkään ja todellakin ymmärtäisimme toisiamme hyvin syvästi. Minulla kuitenkin omatunto kolkuttaa, se, mitä koen, tuntuu tunnetason pettämiseltä. En tapaamaan tätä miestä koskaan kahdenkesken, vaan tapaamme aina molempien perheiden kesken (meillä molemmilla siis lapsia). Tai sitten tapaan vain hänen vaimoaan ja lapsiaan, joihin alunperinkin ensin tutustuin. [/quote] Jatkan vielä. Tiedän siis, että voisimme istua tämän ystäväni miehen kanssa tuntikausia kynttilänvalossa, viiniä juoden ja kokea keskustellessamme niin syvää henkistä yhteyttä, etten usko samanlaista kenenkään muun kanssa kokevani. Tunne olisi todellakin henkistä ihastumista, kiihottumistakin, vaikka fyysisesti en ikinä pystyisi esimerkiksi suutelemaan tuota miestä. Olisiko tämä mielestänne täysin ok omaa miestäni kohtaan? Itse miellän tuollaisen pettämisenä, siltä se minusta tuntuisi.
[/quote]
Tuo on henkistä pettämistä eikä ystävyyttä.
[/quote]
Sitä yritinkin sanoa. Pettää voi muutenkin kuin fyysisesti ja todennäköisesti ap tekee juuri niin tai ainakin vaimo kokee sen niin. Jos vaimon tunteista ei välitä, tuntuu vaimosta vielä pahemmalta, kun ap viis veisaa siitä, miltä hänestä tuntuu ja nostaa siis ystävättären vaimon (tunteiden) edelle.
[/quote]
Tässä oli pointti että kaikki ei ajattele noin kavereistaan. Ap ei tietääkseni ole sanonut että on "henkisesti ihastunut" parhaaseen kaveriinsa. Sun tilanne on ihan eri.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:51"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:35"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:27"]
Ap ei nyt selvästikään ymmärrä, että pettää voi henkisestikin, ei vain panemalla.
[/quote]
Voi pettää, mutta miksi kaikki olettavat, että ap pettäisi? Ettekö te pysty olemaan vastakkaista sukupuolta olevien kanssa kavereita ilman minkäänlaista pettämistä? Entä jos tällainen henkisellä tasolla intiimi suhde on samaa sukupuolta olevan kaverin kanssa (kerrotaan asioita joita ei puolisolle halua kertoa jne.) niin onko sekin pettämistä, saako sitä kaveria enää tavata?
[/quote]
Huokaus. Ei tässä nyt olekaan kyse siitä, mitä ME ajattelemme ap:n tunnesiteestä vaimoonsa. Ei edes varsinaisesti siitä, mitä hän itse ajattelee tuntevansa. Vaan siitä, miten VAIMO KOKEE asian. Hän varmasti ei olisi mustis, jos kokisi olevansa miehensä silmäterä ja henkinen sielunkumppani ja saavansa riittävästi tältä huomiota.
Mitä tulee tuohon loppuosaan, niin haloo... Oikeasti! Etkö muka ikinä ole kuullut kenenkään valittavan siitä, miten miestä kiinnostaa vaan pyöriä kavereidensa kanssa, eikä perheelle jää mielenkiintoa ja aikaa? Että jonkun miehellä kaveri/kaverit menevät aina vaimon edelle? Tottaa kai myös miehen miespuolisille kavereille voi olla mustasukkainen, jos kokee jäävänsä statistin rooliin.
18
[/quote]
Eli koska ap:n vaimo on pikkumainen ja mustasukkainen, niin ap:n pitäisi katkaista välit parhaaseen ystäväänsä jonka on tuntenut lapsesta asti? Vai pitäiskö sen vaimon kasvaa aikuiseks?
Jatkan vielä. Tiedän siis, että voisimme istua tämän ystäväni miehen kanssa tuntikausia kynttilänvalossa, viiniä juoden ja kokea keskustellessamme niin syvää henkistä yhteyttä, etten usko samanlaista kenenkään muun kanssa kokevani. Tunne olisi todellakin henkistä ihastumista, kiihottumistakin, vaikka fyysisesti en ikinä pystyisi esimerkiksi suutelemaan tuota miestä. Olisiko tämä mielestänne täysin ok omaa miestäni kohtaan? Itse miellän tuollaisen pettämisenä, siltä se minusta tuntuisi. [/quote] Tuo on henkistä pettämistä eikä ystävyyttä. [/quote] Sitä yritinkin sanoa. Pettää voi muutenkin kuin fyysisesti ja todennäköisesti ap tekee juuri niin tai ainakin vaimo kokee sen niin. Jos vaimon tunteista ei välitä, tuntuu vaimosta vielä pahemmalta, kun ap viis veisaa siitä, miltä hänestä tuntuu ja nostaa siis ystävättären vaimon (tunteiden) edelle.
[/quote]
Kyllä, pettää voi myös muutenkin kuin fyysisesti, mutta sinä et ymmärrä kun sinulle sanotaan, että tuo ei ole normaalia ystävyyttä vaan jotain ihan muuta. Älä sekota keskenään ystävyyttä ja sinun kynttilänvalossa lepattavaa "henkistä" ihastumista.
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:44"]
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:39"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:14"]Tunnetason pettäminen on eri asia kuin seksuaalinen pettäminen. Molemmat sattuvat. Kaverin tai hyvänpäiväntutun kanssa tunnetason pettämistä ei todennäköisesti tule, mutta erittäin hyvän ja rakkaan ystävän kanssa tilanne on täysin erilainen. Uskon, että ne, jotka eivät tätä ymmärrä, ajattelevat tätä kavereiden kautta tai sitten heille rakas ja läheinen ystävä merkitsee täysin muuta kuin suurimmalle osalle. Itse olen "henkisesti ihastunut" hyvän ystäväni mieheen. Fyysisesti ja seksuaalisessa mielessä mies lähes ällöttää, mutta henkisellä tasolla olen hänestä valtavan kiinnostunut. Jokin vain kolahtaa ja tuntuu, että ymmärrämme toisiamme täydellisesti. Kolahtaa todella kovaa. Niin kovaa, että itselläni on olo kuin pettäisin miestäni. Mielestäni tunnetasolla pettäisinkin, jos viettäisin tämän miehen kanssa aikaa siten, kuin haluaisin. Voisimme keskustella todella syvällisiä vaikka kuinka pitkään ja todellakin ymmärtäisimme toisiamme hyvin syvästi. Minulla kuitenkin omatunto kolkuttaa, se, mitä koen, tuntuu tunnetason pettämiseltä. En tapaamaan tätä miestä koskaan kahdenkesken, vaan tapaamme aina molempien perheiden kesken (meillä molemmilla siis lapsia). Tai sitten tapaan vain hänen vaimoaan ja lapsiaan, joihin alunperinkin ensin tutustuin. [/quote] Jatkan vielä. Tiedän siis, että voisimme istua tämän ystäväni miehen kanssa tuntikausia kynttilänvalossa, viiniä juoden ja kokea keskustellessamme niin syvää henkistä yhteyttä, etten usko samanlaista kenenkään muun kanssa kokevani. Tunne olisi todellakin henkistä ihastumista, kiihottumistakin, vaikka fyysisesti en ikinä pystyisi esimerkiksi suutelemaan tuota miestä. Olisiko tämä mielestänne täysin ok omaa miestäni kohtaan? Itse miellän tuollaisen pettämisenä, siltä se minusta tuntuisi. [/quote] No jos sä oot "henkisesti ihastunut" johonkin ja susta tuntuu tolta niin se ei tarkoita että kaikki olisi. Itse en tunne minkäänlaista ihastumista miespuoliseen kaveriini, en henkistä tai fyysistä. En kiihotu hänestä millään lailla. Me ollaan KAVEREITA. Sun tilanne on ihan eri, eikä päde tähän millään lailla. T.21
[/quote]
Niin, ja on ihan mahdoton ajatus sinulle ja ap:lle, että jos heidän avioliittonsa on tunnetasolla väljähtänyt, vaimo ei voisi aika hyvästä syystä LUULLA, että ap pettää tuolla lailla henkisesti häntä? Ja mistä tiedät varmasti, ettei ehkä tosiasiassa petäkin, kunhan ei vaan halua sitä itselleen myöntää?
Joka tapauksessa olennaista sen selvittämiseksi, miksi ap:n vaimo on kaikkien vuosien jälkeen alkanut olla noin mustasukkainen miehensä ystävästä, on miettiä, miten VAIMO MIEHENSÄ ystävyyssuhteen näkee. Ihan samantekevää, miten sinun ystävyyssuhteesi toimii, henkinen pettäminen on MAHDOLLISTA, ja ilmeisesti vaimo epäilee juuri sitä.
18
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:34"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:31"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:23"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 11:35"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 11:22"]Ap mieti ja vastaa itsellesi rehellisesti. Jos vaimollasi olisi samanlainen mies-ystävä, jota hän tapailisi samalla tavalla kuin sinä omaasi, eikö sinua ollenkaan häiritsisi? Niinpä.
Itsepä olet vaimosi valinnut.
[/quote]
Minua ei haittaa yhtään vaikka vaimon ystävät olisivat kuu-ukkoja kunhan ystävyyssuhde on rehellinen. Luotan vaimooni ja minulla ei olisi sitä vastaan yhtään mitään, jos hänellä olisi miespuolinen ystävä joka ihan oikeasti on ystävä.
[/quote]
Mistä tietäisit, olisiko se miespuolinen ihan oikeasti ystävä?
[/quote]
No miten ois luottamus? Jos sanoo että ollaan vaan kavereita niin kyllä puolison pitäisi uskoa. Jos ei, niin on isompiakin ongelmia.
[/quote]
"Ollaan vain kavereita" tarkoittaa yleensä, että ei panna. Se ei kuitenkaan poissulje muun tason pettämistä, syvää henkistä sellaista. Pettää voi muutenkin kuin paneskelemalla!
[/quote]
No pettääkö se mies sitten niiden miespuolisten kavereiden kanssa myös? Eli jos mies lähtee kaverin kanssa ulos, (naisen) vaikka kahville/kaljalle. Niin se on aina pettämistä vaikka vaan juttelee?