Paras ystäväni on nainen ja vaimo sekoaa

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 11:18"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:41"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:36"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:31"]Kyllä mäkin hermostuisin, jos en olisi mieheni paras ystävä. Saati, että joku toinen nainen olisi. Joku satunnainen naispuoleinen kaveri tuskin haittaisi, jos mies tapaisi tätä harvoin. Paras ystävä on kuitenkin vähän eri asia. Jokainen nainen haluaa olla ykkönen miehelleen. [/quote] Mä en käsitä tätä. Mun paras ystävä on mies mutta kyllä mun kumppani on silti tärkeämpi. Eikä haittaisi vaikka miehen paras ystävä olisi nainen :D Miten heikkoja itsetuntoja ihmisillä on?

[/quote]

Kyse ei ole heikosta itsetunnosta vaan asetelmasta, periaatteesta.  En minä ainakaan halua olla miehelleni vain joku nainen, vaimo sattumalta tässä tapauksessa vaan haluan olla se kaikkein ihanin, hauskin, kivoin jne. nainen. Ja mieheni on minulle kaikkein ihanin mies. Siksi minusta ei voi olla vastakkaista sukupuolta olevia parhaita ystäviä enää sen jälkeen kun on kunnon parisuhde ja lapset.  Sen jälkeen ne entiset parhaat ystävät ovat vain ystäviä eikä niitä kuulu enää tavata ilman puolisoa kahden kesken.

[/quote]

Voit rauhassa olla ihanin, hauskin, kivoin vaimonainen miehellesi, mutta eivätkö ystävänaiset saa olla hauskoja ja kivoja? Puoliso ja paras ystävä voi olla sama ihminen tai eri ihminen. Kuinka kontrolloiva ja sekaisin olet, oletko ketjulla kiinni miehessä kun ei "kuulu tavata kahdenkesken"?

"Sen jälkeen ne entiset parhaat ystävät ovat vain ystäviä eikä niitä kuulu enää tavata ilman puolisoa kahden kesken." Ei s**tana!

[/quote]

No niin, mikä tuossa oli kiroilemisen arvoista? Minusta parisuhteeseen ei mahdu kuin yksi mies ja yksi nainen. En olisi edes alkanut seurustelemaan miehen kanssa, jolla jo olisi erittäin rakas ja tärkeä naispuolinen ystävä. Olisin kokenut olevani liikaa ja kolmas pyörä.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 11:22"]Ap mieti ja vastaa itsellesi rehellisesti. Jos vaimollasi olisi samanlainen mies-ystävä, jota hän tapailisi samalla tavalla kuin sinä omaasi, eikö sinua ollenkaan häiritsisi? Niinpä.

Itsepä olet vaimosi valinnut.
[/quote]
Jos oisit lukenut tän ketjun niin tietäisit että ap sanoi jo että ei haittaisi vaimon miespuoliset kaverit.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 11:35"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 11:18"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:41"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:36"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:31"]Kyllä mäkin hermostuisin, jos en olisi mieheni paras ystävä. Saati, että joku toinen nainen olisi. Joku satunnainen naispuoleinen kaveri tuskin haittaisi, jos mies tapaisi tätä harvoin. Paras ystävä on kuitenkin vähän eri asia. Jokainen nainen haluaa olla ykkönen miehelleen. [/quote] Mä en käsitä tätä. Mun paras ystävä on mies mutta kyllä mun kumppani on silti tärkeämpi. Eikä haittaisi vaikka miehen paras ystävä olisi nainen :D Miten heikkoja itsetuntoja ihmisillä on?

[/quote]

Kyse ei ole heikosta itsetunnosta vaan asetelmasta, periaatteesta.  En minä ainakaan halua olla miehelleni vain joku nainen, vaimo sattumalta tässä tapauksessa vaan haluan olla se kaikkein ihanin, hauskin, kivoin jne. nainen. Ja mieheni on minulle kaikkein ihanin mies. Siksi minusta ei voi olla vastakkaista sukupuolta olevia parhaita ystäviä enää sen jälkeen kun on kunnon parisuhde ja lapset.  Sen jälkeen ne entiset parhaat ystävät ovat vain ystäviä eikä niitä kuulu enää tavata ilman puolisoa kahden kesken.

[/quote]

Voit rauhassa olla ihanin, hauskin, kivoin vaimonainen miehellesi, mutta eivätkö ystävänaiset saa olla hauskoja ja kivoja? Puoliso ja paras ystävä voi olla sama ihminen tai eri ihminen. Kuinka kontrolloiva ja sekaisin olet, oletko ketjulla kiinni miehessä kun ei "kuulu tavata kahdenkesken"?

"Sen jälkeen ne entiset parhaat ystävät ovat vain ystäviä eikä niitä kuulu enää tavata ilman puolisoa kahden kesken." Ei s**tana!

[/quote]

No niin, mikä tuossa oli kiroilemisen arvoista? Minusta parisuhteeseen ei mahdu kuin yksi mies ja yksi nainen. En olisi edes alkanut seurustelemaan miehen kanssa, jolla jo olisi erittäin rakas ja tärkeä naispuolinen ystävä. Olisin kokenut olevani liikaa ja kolmas pyörä.
[/quote]
Niin parisuhteeseen kuuluu vain kaksi. Nyt on kyse ystävistä.

Onko ystävyytenne haitanut vaimoa aina? Jossain kirjoitit, ettei tilanne ole aina "ollut näin paha", jonka voi  käsittää niin, että ystävyys on enemmän tai vähemmän kuitenkin haitannut alusta asti? Jos näin on ollut, niin asia olisi mielestäni pitänyt käsitellä halki jo heti alkuunsa, mutta jälkiviisaus ei nyt tietenkään auta. Kysy vaimolta, mikä on muuttunut, jos ystäväsi ärsyttää häntä nykyään selvästi enemmän kuin aikaisemmin.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:47"]Kyllä mun mielestä on outoa, että pidät jotain naispuolista parhaana ystävänäsi ja käyt viettämässä aikaa naisen kanssa (syömässä ym).

Kavereita saa ja pitääkin olla, myös vastakkaista sukupuolta olevaa, jos on ollakseen, mutta mielestäni jonkunlainen raja pitäisi vetää sille ystävyydellekin, jos itse elää suhteessa.

Vaikka nainen kuinka onkin lapsuudesta asti tuttu, niin tarviiko sen kanssa kovin paljoa viettää kuitenkaan aikaa? Mullakin on miehiä kavereina, jotka olen tuntenut monia vuosia. En todellakaan käy heidän kanssaan syömässä tai viettämässä missään iltaa kahden kesken! Joskus viestitellään kuulumiset ja siinä se.

Ois musta kyllä tosi outoa, jos mun mies sanois mulle "Heippa, lähden Tiinan kanssa syömään!" tms.. Ja hengailisi jonkun naispuolisen kaverinsa kanssa.. Soitella voi, kysellä kuulumisia mutta tuollaiset tapaamiset on outoa. Mun mielestä.

Mene sen oman naises kanssa ennemmin syömään kun kaverisi kanssa...


[/quote]

Jos teidän lapset valitsee parhaiksi ystäviksi eri sukupuolta olevan henkilön, niin kiellättekö lastanne jatkamasta ystävyyttä? Sanotteko että se on väärin? Musta on outoa että aikuiset ihmiset kiukkuilee kuin teinit.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:41"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:36"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:31"]Kyllä mäkin hermostuisin, jos en olisi mieheni paras ystävä. Saati, että joku toinen nainen olisi. Joku satunnainen naispuoleinen kaveri tuskin haittaisi, jos mies tapaisi tätä harvoin. Paras ystävä on kuitenkin vähän eri asia. Jokainen nainen haluaa olla ykkönen miehelleen. [/quote] Mä en käsitä tätä. Mun paras ystävä on mies mutta kyllä mun kumppani on silti tärkeämpi. Eikä haittaisi vaikka miehen paras ystävä olisi nainen :D Miten heikkoja itsetuntoja ihmisillä on?

[/quote]

Kyse ei ole heikosta itsetunnosta vaan asetelmasta, periaatteesta.  En minä ainakaan halua olla miehelleni vain joku nainen, vaimo sattumalta tässä tapauksessa vaan haluan olla se kaikkein ihanin, hauskin, kivoin jne. nainen. Ja mieheni on minulle kaikkein ihanin mies. Siksi minusta ei voi olla vastakkaista sukupuolta olevia parhaita ystäviä enää sen jälkeen kun on kunnon parisuhde ja lapset.  Sen jälkeen ne entiset parhaat ystävät ovat vain ystäviä eikä niitä kuulu enää tavata ilman puolisoa kahden kesken.
[/quote]

vittu sä olet sairas. :D se että mulla on paras ystävä ei ole pois mieheltä mitenkään. Ja ettei saa tavata enää?? huhhuh.. onneks en ole sun kanssa suhteessa.

Mulla on kaksi parasta ystävää, joista toinen on mies ja toinen nainen. Tällä hetkellä en seurustele, mutta en kyllä haluakaan seurustella sellaisen kanssa, joka ei hyväksyisi sitä että minulla on miespuolinen ystävä :/ Tuo ystävä on minulle vähän kuin isoveli, ja ajatus tämän kanssa seurustelemisesta tuntuu melkein insestiltä...

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 11:35"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 11:18"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:41"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:36"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:31"]Kyllä mäkin hermostuisin, jos en olisi mieheni paras ystävä. Saati, että joku toinen nainen olisi. Joku satunnainen naispuoleinen kaveri tuskin haittaisi, jos mies tapaisi tätä harvoin. Paras ystävä on kuitenkin vähän eri asia. Jokainen nainen haluaa olla ykkönen miehelleen. [/quote] Mä en käsitä tätä. Mun paras ystävä on mies mutta kyllä mun kumppani on silti tärkeämpi. Eikä haittaisi vaikka miehen paras ystävä olisi nainen :D Miten heikkoja itsetuntoja ihmisillä on?

[/quote]

Kyse ei ole heikosta itsetunnosta vaan asetelmasta, periaatteesta.  En minä ainakaan halua olla miehelleni vain joku nainen, vaimo sattumalta tässä tapauksessa vaan haluan olla se kaikkein ihanin, hauskin, kivoin jne. nainen. Ja mieheni on minulle kaikkein ihanin mies. Siksi minusta ei voi olla vastakkaista sukupuolta olevia parhaita ystäviä enää sen jälkeen kun on kunnon parisuhde ja lapset.  Sen jälkeen ne entiset parhaat ystävät ovat vain ystäviä eikä niitä kuulu enää tavata ilman puolisoa kahden kesken.

[/quote]

Voit rauhassa olla ihanin, hauskin, kivoin vaimonainen miehellesi, mutta eivätkö ystävänaiset saa olla hauskoja ja kivoja? Puoliso ja paras ystävä voi olla sama ihminen tai eri ihminen. Kuinka kontrolloiva ja sekaisin olet, oletko ketjulla kiinni miehessä kun ei "kuulu tavata kahdenkesken"?

"Sen jälkeen ne entiset parhaat ystävät ovat vain ystäviä eikä niitä kuulu enää tavata ilman puolisoa kahden kesken." Ei s**tana!

[/quote]

No niin, mikä tuossa oli kiroilemisen arvoista? Minusta parisuhteeseen ei mahdu kuin yksi mies ja yksi nainen. En olisi edes alkanut seurustelemaan miehen kanssa, jolla jo olisi erittäin rakas ja tärkeä naispuolinen ystävä. Olisin kokenut olevani liikaa ja kolmas pyörä.

[/quote]

Sanomasi mukaan parisuhteeseen mahtuu yksi mies ja yksi nainen? Juuri näin, olen periaatteessa samaa mieltä. On ystäväsuhteita ja on parisuhde. Mutta ystävän kanssa ei olla PARISUHTEESSA!

Eikö miehesi saa tavata naispuolisia henkilöitä kahdenkesken ollenkaan, "...vain ystäviä eikä niitä kuulu enää tavata ilman puolisoa kahden kesken"? Oli kyseessä sitten se hypoteettinen "hylätty bestis" tai skaalan toisessa päässä hyvän päivän tuttu? Ystäviä ei kuulu tavata kahdenkesken ilman puolísoa?

Tunnetason pettäminen on eri asia kuin seksuaalinen pettäminen. Molemmat sattuvat. Kaverin tai hyvänpäiväntutun kanssa tunnetason pettämistä ei todennäköisesti tule, mutta erittäin hyvän ja rakkaan ystävän kanssa tilanne on täysin erilainen. Uskon, että ne, jotka eivät tätä ymmärrä, ajattelevat tätä kavereiden kautta tai sitten heille rakas ja läheinen ystävä merkitsee täysin muuta kuin suurimmalle osalle.

Itse olen "henkisesti ihastunut" hyvän ystäväni mieheen. Fyysisesti ja seksuaalisessa mielessä mies lähes ällöttää, mutta henkisellä tasolla olen hänestä valtavan kiinnostunut. Jokin vain kolahtaa ja tuntuu, että ymmärrämme toisiamme täydellisesti. Kolahtaa todella kovaa. Niin kovaa, että itselläni on olo kuin pettäisin miestäni. Mielestäni tunnetasolla pettäisinkin, jos viettäisin tämän miehen kanssa aikaa siten, kuin haluaisin. Voisimme keskustella todella syvällisiä vaikka kuinka pitkään ja todellakin ymmärtäisimme toisiamme hyvin syvästi. Minulla kuitenkin omatunto kolkuttaa, se, mitä koen, tuntuu tunnetason pettämiseltä. En tapaamaan tätä miestä koskaan kahdenkesken, vaan tapaamme aina molempien perheiden kesken (meillä molemmilla siis lapsia). Tai sitten tapaan vain hänen vaimoaan ja lapsiaan, joihin alunperinkin ensin tutustuin.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:20"]

Te naiset joiden mielestä mies ja nainen ei voi olla vain kavereita. Haluatteko panna kaikkia miehiä jotka tapaatte? Tunnetteko seksuaalista vetovoimaa jokaisen miehen kohdalla? Vai minkä takia tämä on niin vaikea uskoa?

[/quote]

Viihdyttekö te sellaisten ihmisten seurassa, joihin ette tunne minkäänlaista henkistä tai fyysistä viehtymystä?

Ette, sellaisia ystävyyssuhteita ei ole olemassakaan, joissa ei molemminpuolista halua toisen seuraan ole.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 11:35"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 11:22"]Ap mieti ja vastaa itsellesi rehellisesti. Jos vaimollasi olisi samanlainen mies-ystävä, jota hän tapailisi samalla tavalla kuin sinä omaasi, eikö sinua ollenkaan häiritsisi? Niinpä.

Itsepä olet vaimosi valinnut.
[/quote]

Minua ei haittaa yhtään vaikka vaimon ystävät olisivat kuu-ukkoja kunhan ystävyyssuhde on rehellinen. Luotan vaimooni ja minulla ei olisi sitä vastaan yhtään mitään, jos hänellä olisi miespuolinen ystävä joka ihan oikeasti on ystävä.
[/quote]

Mistä tietäisit, olisiko se miespuolinen ihan oikeasti ystävä?

Ap ei nyt selvästikään ymmärrä, että pettää voi henkisestikin, ei vain panemalla.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:20"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:20"]

Te naiset joiden mielestä mies ja nainen ei voi olla vain kavereita. Haluatteko panna kaikkia miehiä jotka tapaatte? Tunnetteko seksuaalista vetovoimaa jokaisen miehen kohdalla? Vai minkä takia tämä on niin vaikea uskoa?

[/quote]

Viihdyttekö te sellaisten ihmisten seurassa, joihin ette tunne minkäänlaista henkistä tai fyysistä viehtymystä?

Ette, sellaisia ystävyyssuhteita ei ole olemassakaan, joissa ei molemminpuolista halua toisen seuraan ole.
[/quote]

Joo voi olla halua seuraan, mutta miten se liittyy tähän? Täällä ihmiset vaahtoo että jos on eri sukupuolta olevat ystävykset niin se aina johtaa seksiin. Tai että se ei voi ikinä olla pelkkää ystävyyttää vaan aina ihastutaan. Sun logiikalla myöskään nainen ja nainen tai mies ja mies ei voi olla VAIN kavereita.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:23"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 11:35"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 11:22"]Ap mieti ja vastaa itsellesi rehellisesti. Jos vaimollasi olisi samanlainen mies-ystävä, jota hän tapailisi samalla tavalla kuin sinä omaasi, eikö sinua ollenkaan häiritsisi? Niinpä.

Itsepä olet vaimosi valinnut.
[/quote]

Minua ei haittaa yhtään vaikka vaimon ystävät olisivat kuu-ukkoja kunhan ystävyyssuhde on rehellinen. Luotan vaimooni ja minulla ei olisi sitä vastaan yhtään mitään, jos hänellä olisi miespuolinen ystävä joka ihan oikeasti on ystävä.
[/quote]

Mistä tietäisit, olisiko se miespuolinen ihan oikeasti ystävä?
[/quote]

No miten ois luottamus? Jos sanoo että ollaan vaan kavereita niin kyllä puolison pitäisi uskoa. Jos ei, niin on isompiakin ongelmia.

Ex-avokkini ystävystyi opiskeluaikanamme naispuolisen opiskelukaverini kanssa. Kerran ilmoitti lähtevänsä viettämään iltaa tämän kaverin kotiin. Vaikka oli aamulla käynyt normaalisti suihkussa, meni iltapäivällä uudestaan suihkuun. Pesi hiukset ja hampaatkin uudestaan, valitsi huolella vaatteet ja suihkutteli runsaasti lempituoksuaan, laittoi hiuksiaan. Minusta tuntui tosi pahalta. Yritin pyytää vieressä, ettei lähtisi ja kyselin, miksi piti niin kovasti puunata - kuka pesee hampaatkin keskellä päivää, kun lähtee kaverilleen? Tuntui tosi pahalta, kun avokkini totesi vain, että hänhän menee, enkä minä mahda sille mitään. Ainakaan tuossa vaiheessa ei ollut vielä seksuaalisesti pettänyt, mutta kyllä tuo tosi pahalta tuntui silti.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:27"]Ap ei nyt selvästikään ymmärrä, että pettää voi henkisestikin, ei vain panemalla.
[/quote]
Onko se pettämistä että on kavereita? Petättekö te naiset tunnetasolla teidän miehiä kun ootte tyttökavereitten kanssa ulkona?

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:31"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:23"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 11:35"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 11:22"]Ap mieti ja vastaa itsellesi rehellisesti. Jos vaimollasi olisi samanlainen mies-ystävä, jota hän tapailisi samalla tavalla kuin sinä omaasi, eikö sinua ollenkaan häiritsisi? Niinpä.

Itsepä olet vaimosi valinnut.
[/quote]

Minua ei haittaa yhtään vaikka vaimon ystävät olisivat kuu-ukkoja kunhan ystävyyssuhde on rehellinen. Luotan vaimooni ja minulla ei olisi sitä vastaan yhtään mitään, jos hänellä olisi miespuolinen ystävä joka ihan oikeasti on ystävä.
[/quote]

Mistä tietäisit, olisiko se miespuolinen ihan oikeasti ystävä?
[/quote]

No miten ois luottamus? Jos sanoo että ollaan vaan kavereita niin kyllä puolison pitäisi uskoa. Jos ei, niin on isompiakin ongelmia.
[/quote]
"Ollaan vain kavereita" tarkoittaa yleensä, että ei panna. Se ei kuitenkaan poissulje muun tason pettämistä, syvää henkistä sellaista. Pettää voi muutenkin kuin paneskelemalla!

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:27"]

Ap ei nyt selvästikään ymmärrä, että pettää voi henkisestikin, ei vain panemalla.

[/quote]

Voi pettää, mutta miksi kaikki olettavat, että ap pettäisi? Ettekö te pysty olemaan vastakkaista sukupuolta olevien kanssa kavereita ilman minkäänlaista pettämistä? Entä jos tällainen henkisellä tasolla intiimi suhde on samaa sukupuolta olevan kaverin kanssa (kerrotaan asioita joita ei puolisolle halua kertoa jne.) niin onko sekin pettämistä, saako sitä kaveria enää tavata?

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:32"]Ex-avokkini ystävystyi opiskeluaikanamme naispuolisen opiskelukaverini kanssa. Kerran ilmoitti lähtevänsä viettämään iltaa tämän kaverin kotiin. Vaikka oli aamulla käynyt normaalisti suihkussa, meni iltapäivällä uudestaan suihkuun. Pesi hiukset ja hampaatkin uudestaan, valitsi huolella vaatteet ja suihkutteli runsaasti lempituoksuaan, laittoi hiuksiaan. Minusta tuntui tosi pahalta. Yritin pyytää vieressä, ettei lähtisi ja kyselin, miksi piti niin kovasti puunata - kuka pesee hampaatkin keskellä päivää, kun lähtee kaverilleen? Tuntui tosi pahalta, kun avokkini totesi vain, että hänhän menee, enkä minä mahda sille mitään. Ainakaan tuossa vaiheessa ei ollut vielä seksuaalisesti pettänyt, mutta kyllä tuo tosi pahalta tuntui silti.
[/quote]

Eli laittautua saa ja hampaita pestä ainoastaan kun on puolison kanssa lähössä ulos? Kyllä mä pesen päivällä hampaat jos oon vaikka lähössä kauppaan. Ja kun sä lähet sun kavereiden kanssa ulos niin etkö käy suihkussa, meikkaa, valitse kivoja vaatteita?

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 12:14"]Tunnetason pettäminen on eri asia kuin seksuaalinen pettäminen. Molemmat sattuvat. Kaverin tai hyvänpäiväntutun kanssa tunnetason pettämistä ei todennäköisesti tule, mutta erittäin hyvän ja rakkaan ystävän kanssa tilanne on täysin erilainen. Uskon, että ne, jotka eivät tätä ymmärrä, ajattelevat tätä kavereiden kautta tai sitten heille rakas ja läheinen ystävä merkitsee täysin muuta kuin suurimmalle osalle.

Itse olen "henkisesti ihastunut" hyvän ystäväni mieheen. Fyysisesti ja seksuaalisessa mielessä mies lähes ällöttää, mutta henkisellä tasolla olen hänestä valtavan kiinnostunut. Jokin vain kolahtaa ja tuntuu, että ymmärrämme toisiamme täydellisesti. Kolahtaa todella kovaa. Niin kovaa, että itselläni on olo kuin pettäisin miestäni. Mielestäni tunnetasolla pettäisinkin, jos viettäisin tämän miehen kanssa aikaa siten, kuin haluaisin. Voisimme keskustella todella syvällisiä vaikka kuinka pitkään ja todellakin ymmärtäisimme toisiamme hyvin syvästi. Minulla kuitenkin omatunto kolkuttaa, se, mitä koen, tuntuu tunnetason pettämiseltä. En tapaamaan tätä miestä koskaan kahdenkesken, vaan tapaamme aina molempien perheiden kesken (meillä molemmilla siis lapsia). Tai sitten tapaan vain hänen vaimoaan ja lapsiaan, joihin alunperinkin ensin tutustuin.
[/quote]
Jatkan vielä. Tiedän siis, että voisimme istua tämän ystäväni miehen kanssa tuntikausia kynttilänvalossa, viiniä juoden ja kokea keskustellessamme niin syvää henkistä yhteyttä, etten usko samanlaista kenenkään muun kanssa kokevani. Tunne olisi todellakin henkistä ihastumista, kiihottumistakin, vaikka fyysisesti en ikinä pystyisi esimerkiksi suutelemaan tuota miestä. Olisiko tämä mielestänne täysin ok omaa miestäni kohtaan? Itse miellän tuollaisen pettämisenä, siltä se minusta tuntuisi.