Paras ystäväni on nainen ja vaimo sekoaa

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:28"] Ei tilanne ollut aikanaan näin paha, viimeisen muutaman vuoden aikana mennyt näin räikeäksi. En tiedä mistä tämä on alkanut. Vaimo on tiennyt ystävästäni ennen naimisiinmenoa, eikä se tilanne tuolloin ollut tätä. Toki tapasin muutenkin ystäviä vähemmän ja keskitymme eniten toisiimme vaimoni kanssa ennen lapsia. Ap

[/quote]

No sanoisin, että tuossa on ongelman ydin.  Sinä olet alkanut tavata ystävääsi enemmän kuin mihin vaimo on tottunut, kun taas vaimolla on kanssasi paljon vähemmän kahdenkeskistä aikaa kuin ennen. Ei ole oikeastaan edes kovin ihme, että vaimolle on herännyt mustasukkaisia ajatuksia. Tosin hän käyttäytyy törkeästi huoritellessaan kaveriasi ja kieltäessään yhteydenpidon kokonaan. 

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:31"]Kyllä mäkin hermostuisin, jos en olisi mieheni paras ystävä. Saati, että joku toinen nainen olisi. Joku satunnainen naispuoleinen kaveri tuskin haittaisi, jos mies tapaisi tätä harvoin. Paras ystävä on kuitenkin vähän eri asia. Jokainen nainen haluaa olla ykkönen miehelleen.
[/quote]

Mä en käsitä tätä. Mun paras ystävä on mies mutta kyllä mun kumppani on silti tärkeämpi. Eikä haittaisi vaikka miehen paras ystävä olisi nainen :D Miten heikkoja itsetuntoja ihmisillä on?

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:36"]

a) ap:n vaimolla on itsellään jotain säpinää, jonka projisoi mieheensä

[/quote]

Tää kyllä kieltämättä tulee mieleen. Usein kaikista eniten toisen uskollisuutta epäilee ja siitä möykkää ne joilla itsellä on jotain menossa.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:36"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:31"]Kyllä mäkin hermostuisin, jos en olisi mieheni paras ystävä. Saati, että joku toinen nainen olisi. Joku satunnainen naispuoleinen kaveri tuskin haittaisi, jos mies tapaisi tätä harvoin. Paras ystävä on kuitenkin vähän eri asia. Jokainen nainen haluaa olla ykkönen miehelleen. [/quote] Mä en käsitä tätä. Mun paras ystävä on mies mutta kyllä mun kumppani on silti tärkeämpi. Eikä haittaisi vaikka miehen paras ystävä olisi nainen :D Miten heikkoja itsetuntoja ihmisillä on?

[/quote]

Kyse ei ole heikosta itsetunnosta vaan asetelmasta, periaatteesta.  En minä ainakaan halua olla miehelleni vain joku nainen, vaimo sattumalta tässä tapauksessa vaan haluan olla se kaikkein ihanin, hauskin, kivoin jne. nainen. Ja mieheni on minulle kaikkein ihanin mies. Siksi minusta ei voi olla vastakkaista sukupuolta olevia parhaita ystäviä enää sen jälkeen kun on kunnon parisuhde ja lapset.  Sen jälkeen ne entiset parhaat ystävät ovat vain ystäviä eikä niitä kuulu enää tavata ilman puolisoa kahden kesken.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:36"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:20"]

Te naiset joiden mielestä mies ja nainen ei voi olla vain kavereita. Haluatteko panna kaikkia miehiä jotka tapaatte? Tunnetteko seksuaalista vetovoimaa jokaisen miehen kohdalla? Vai minkä takia tämä on niin vaikea uskoa?

[/quote]

Minulla on ystävä, joka on mies. Hän on pieni ja pyylevä, hän on levoton luonteeltaan. Seksuaalisesti minuun vetovat isot ja rauhalliset miehet. Eli ei, meidän välillämme ei tule olemaan mitään koskaan.

Silti en lähtökohtaisesti usko, että mies ja nainen voivat olla ystäviä. Koska näitä tarinoita on liikaa... Lieventävä asianhaara on se, että he ovat tunteneet toisensa jo kymmeniä vuosia. Ovat olleet sinkkuja samaan aikaan ja silti koskaan ei heidän välillään ole ollut mitään.

Ap:n vaimo on vasta nyt alkanut sekoamaan ystävästä. Eli kyökkipsykologina arvioin, että

a) ap:n vaimolla on itsellään jotain säpinää, jonka projisoi mieheensä

b) ap:n vaimolla on  lapsuuden ajan hylkäämistrauma nostanut päätään alitajunnassa, eikä tiedä mikä on syynä

c) ap:lla on jotain vipinää johonkin suuntaan, ehkä ei juuri tähän ystäväänsä mutta jokin ihastus toiseen naiseen, ja ap:n vaimo intuitiivisesti tietää ap:n tunteista. Koska ei tiedä kohdetta, niin arvioi sen olevan tämän ystävän syytä.

[/quote]

Vaihtoehto c) on poissuljettu, sillä tunnen itseni. Minulla ei ole mitään säpinää kenenkään avioliiton ulkopuolisen henkilön kanssa. Ei ole ikinä ollut, eikä itseni tuntien tule olemaankaan.

Muuhun en osaa ottaa kantaa, en uskoisi että vaimolla mitään säpinää olisi - ei ole herännyt epäilyksiä saati aiheesta emme ole puhuneet. 

Minä en saa päähäni mahtumaan ymmärrystä siitä, miksi mies ja nainen eivät voisi olla ystäviä. Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, enkä tule ymmärtämään.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:43"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:36"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:20"]

Te naiset joiden mielestä mies ja nainen ei voi olla vain kavereita. Haluatteko panna kaikkia miehiä jotka tapaatte? Tunnetteko seksuaalista vetovoimaa jokaisen miehen kohdalla? Vai minkä takia tämä on niin vaikea uskoa?

[/quote]

Minulla on ystävä, joka on mies. Hän on pieni ja pyylevä, hän on levoton luonteeltaan. Seksuaalisesti minuun vetovat isot ja rauhalliset miehet. Eli ei, meidän välillämme ei tule olemaan mitään koskaan.

Silti en lähtökohtaisesti usko, että mies ja nainen voivat olla ystäviä. Koska näitä tarinoita on liikaa... Lieventävä asianhaara on se, että he ovat tunteneet toisensa jo kymmeniä vuosia. Ovat olleet sinkkuja samaan aikaan ja silti koskaan ei heidän välillään ole ollut mitään.

Ap:n vaimo on vasta nyt alkanut sekoamaan ystävästä. Eli kyökkipsykologina arvioin, että

a) ap:n vaimolla on itsellään jotain säpinää, jonka projisoi mieheensä

b) ap:n vaimolla on  lapsuuden ajan hylkäämistrauma nostanut päätään alitajunnassa, eikä tiedä mikä on syynä

c) ap:lla on jotain vipinää johonkin suuntaan, ehkä ei juuri tähän ystäväänsä mutta jokin ihastus toiseen naiseen, ja ap:n vaimo intuitiivisesti tietää ap:n tunteista. Koska ei tiedä kohdetta, niin arvioi sen olevan tämän ystävän syytä.

[/quote]

Vaihtoehto c) on poissuljettu, sillä tunnen itseni. Minulla ei ole mitään säpinää kenenkään avioliiton ulkopuolisen henkilön kanssa. Ei ole ikinä ollut, eikä itseni tuntien tule olemaankaan.

Muuhun en osaa ottaa kantaa, en uskoisi että vaimolla mitään säpinää olisi - ei ole herännyt epäilyksiä saati aiheesta emme ole puhuneet. 

Minä en saa päähäni mahtumaan ymmärrystä siitä, miksi mies ja nainen eivät voisi olla ystäviä. Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, enkä tule ymmärtämään.

[/quote]

No, miten ajattelet, että voit tulla vaimoasi vastaan? Mitä voit ehdottaa hänelle, että asia voitaisiin ratkaista?

Kyllä mun mielestä on outoa, että pidät jotain naispuolista parhaana ystävänäsi ja käyt viettämässä aikaa naisen kanssa (syömässä ym).

Kavereita saa ja pitääkin olla, myös vastakkaista sukupuolta olevaa, jos on ollakseen, mutta mielestäni jonkunlainen raja pitäisi vetää sille ystävyydellekin, jos itse elää suhteessa.

Vaikka nainen kuinka onkin lapsuudesta asti tuttu, niin tarviiko sen kanssa kovin paljoa viettää kuitenkaan aikaa? Mullakin on miehiä kavereina, jotka olen tuntenut monia vuosia. En todellakaan käy heidän kanssaan syömässä tai viettämässä missään iltaa kahden kesken! Joskus viestitellään kuulumiset ja siinä se.

Ois musta kyllä tosi outoa, jos mun mies sanois mulle "Heippa, lähden Tiinan kanssa syömään!" tms.. Ja hengailisi jonkun naispuolisen kaverinsa kanssa.. Soitella voi, kysellä kuulumisia mutta tuollaiset tapaamiset on outoa. Mun mielestä.

Mene sen oman naises kanssa ennemmin syömään kun kaverisi kanssa...

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:36"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:28"] Ei tilanne ollut aikanaan näin paha, viimeisen muutaman vuoden aikana mennyt näin räikeäksi. En tiedä mistä tämä on alkanut. Vaimo on tiennyt ystävästäni ennen naimisiinmenoa, eikä se tilanne tuolloin ollut tätä. Toki tapasin muutenkin ystäviä vähemmän ja keskitymme eniten toisiimme vaimoni kanssa ennen lapsia. Ap

[/quote]

No sanoisin, että tuossa on ongelman ydin.  Sinä olet alkanut tavata ystävääsi enemmän kuin mihin vaimo on tottunut, kun taas vaimolla on kanssasi paljon vähemmän kahdenkeskistä aikaa kuin ennen. Ei ole oikeastaan edes kovin ihme, että vaimolle on herännyt mustasukkaisia ajatuksia. Tosin hän käyttäytyy törkeästi huoritellessaan kaveriasi ja kieltäessään yhteydenpidon kokonaan. 

[/quote]

Itseasiassa tilanne menee niin, että tapaan ystävääni (tai muista ystäviä) yleisesti ottaen vain silloin kun me emme vaimoni kanssa yhteistä aikaa saa järjestettyä. Vaimo kyllä saattaa sopia omia menoja myös sellaisille päiville kun lapset ovat mummolassa ja kumpikaan ei ole töissä, tämä ei tulisi minulle mieleenkään. Vaimo on minulle tärkein.

Meillä on vaihtelevat työvuorot ja toisinaan on niin että lapset ovat mummolassa tai muualla hoidossa ja minulla ei ole työvuoroa, vaimolla on - silloin usein sovin kavereiden kanssa menoja.

Ap

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:36"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:31"]Kyllä mäkin hermostuisin, jos en olisi mieheni paras ystävä. Saati, että joku toinen nainen olisi. Joku satunnainen naispuoleinen kaveri tuskin haittaisi, jos mies tapaisi tätä harvoin. Paras ystävä on kuitenkin vähän eri asia. Jokainen nainen haluaa olla ykkönen miehelleen.
[/quote]

Mä en käsitä tätä. Mun paras ystävä on mies mutta kyllä mun kumppani on silti tärkeämpi. Eikä haittaisi vaikka miehen paras ystävä olisi nainen :D Miten heikkoja itsetuntoja ihmisillä on?
[/quote]
En usko, että miehenikään tykkäisi jos mun paras ystävä olis toinen mies. Mulle paras ystävä on semmoinen, jonka kanssa viihtyy kaikkein parhaiten ja jolle ensisijaisesti haluaa kertoa kaikki ilot ja surut. Ehkä tässä on jotain ristiriitoja miten kukin käsitteen ymmärtää. Mutta niin kuin sanoin, naispuoleiset ystävät ei haittaa niin kauan, kun kenenkään päähän ei aseteta jotain erityistä kruunua. Ihan normijuttua musta parisuhteen dynamiikan kannalta. Ehkä olen vähän mustasukkainen, mutta tämä nyt on vielä aika terveellä tasolla ja olen varma, että mieheni on samaa mieltä kanssani. Jos jollekin pariskunnalle liberaalimpi meno on ok ja se sopii molemmille, niin mikäs siinä.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:47"]

Kyllä mun mielestä on outoa, että pidät jotain naispuolista parhaana ystävänäsi ja käyt viettämässä aikaa naisen kanssa (syömässä ym).

Kavereita saa ja pitääkin olla, myös vastakkaista sukupuolta olevaa, jos on ollakseen, mutta mielestäni jonkunlainen raja pitäisi vetää sille ystävyydellekin, jos itse elää suhteessa.

Vaikka nainen kuinka onkin lapsuudesta asti tuttu, niin tarviiko sen kanssa kovin paljoa viettää kuitenkaan aikaa? Mullakin on miehiä kavereina, jotka olen tuntenut monia vuosia. En todellakaan käy heidän kanssaan syömässä tai viettämässä missään iltaa kahden kesken! Joskus viestitellään kuulumiset ja siinä se.

Ois musta kyllä tosi outoa, jos mun mies sanois mulle "Heippa, lähden Tiinan kanssa syömään!" tms.. Ja hengailisi jonkun naispuolisen kaverinsa kanssa.. Soitella voi, kysellä kuulumisia mutta tuollaiset tapaamiset on outoa. Mun mielestä.

Mene sen oman naises kanssa ennemmin syömään kun kaverisi kanssa...

[/quote]

Ks. vastaukseni 89, veisin (ja vienkin) mielelläni vaimoni syömään tai ulos/yhteistä aikaa kotona jos hän ei ole työvuorossa.

En ymmärrä, etkö tee ystäviesi kanssa mitään muuta kuin viestittelet kuulumiset etkä tapaa heitä lainkaan? Minkälainen ystävyys tuo oikein olisi...

Ap

Minullakin on erittäin hyvänä ystävänä mies (olen nainen). Mutta kun tapasin mieheni, tutustutin tietysti nämä elämäni miehen keskenään ja he ovat tänä päivänä toistensa hyvät kaverit. Yleensä näemme yhdessä, joskus miehet käyvät yhdessä harrastamassa jne. Mutta kyllä olen sen verran mieheni tunteita (ihan pyytämättä) kunnioittanut, että en ole tämän mies-ystäväni kanssa kahdestaan enää matkustellut tai tapaillut kahden kesken seurustelumme alettua. Ihan juuri siksi, ettei tule mitään mustasukkaisuuksia tai väärinkäsityksiä puolin ja toisin. Varsinkin alkuvaiheessa olin hyvin sensitiivinen asiassa. En siksi ymmärrä, miksi ystävyys pitäisi katkaista kokonaan - sehän vain muuttaa hieman muotoaan. On lapsellista ajatella, että vaimo ei olisi mustasukkainen, jos ei nais-ystävästä niin ainakin ajankäytöstä. Perheen on oltava ykkönen ja vaimon on se nähtävä myös miehen toiminnassa. Samaten vaimolle perheen on oltava ykkönen, samaten oman puolison.

Molemmat ap ja ap:n vaimo voisivat miettiä omia toimintatapojaan ja joustaa siinä, miten ystävyyttä hoidetaan. Ystävyys ei saa olla parisuhteen taakka, eikä parisuhde ystävyyden. Auttaisi varmasti ap:n asiassa, jos sillä naispuolisella ystävällä olisi vahva ja toimiva parisuhde tahollaan ja voisitte viettää ystävyysaikaa neljästään.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:22"]

En ymmärrä, miten tämä pariskunta on päätynyt naimisiin ollenkaan? Tässä vaiheessa, kun lapsiakin jo on, niin yhtäkkiä huomataan, että vaimo ei hyväksykään tätä parasta lapsuudenkaveria, jonka kanssa ollaan ilmeisesti oltu tekemisissä koko ajan? En ymmärrä kumpaakaan tässä tilanteessa. Eiköhän tuossa vaiheessa pitäisi vaimolle olla jo selvää, että vuosikymmeniä kestänyt ystävyys on ihan viatonta. Ja sitten ap, jos tämä ystävyys on hänelle niin tärkeää, niin miten olet päästänyt tilanteen tällaiseksi? Jos on noin erilaiset näkemykset sukupuolten välisestä ystävyydestä niin jossain vaiheessa (vuosia sitten) olisi pitänyt valita pirttihirmu tai ystävä. Itse olisin kyllä valinnut sen ystävän ja jättänyt lapset tekemättä pirttihirmun kanssa. 

[/quote]

Erittäin hyvä pointti.

Ap sanoo itse, ettei laiminlyö vaimoaan, vaan ovat yhdessä AINA KUN VOIVAT. Mutta sepä se voikin olla ongelman ydin, että pienten lasten perheessä tuollaisia yhteislähtötilanteita pitää järjestää, niitä tulee harvoin ex tempore eteen.

Ap:n tilannetta tuntematta epäilen, että ap:n vaimo nyt kumminkin - olkoon ap mitä mieltä hyvänsä - tuntee olonsa laiminlyödyksi. Onko vaimo hoitovapaalla lasten kanssa? Silloin tuollainen sivuuttamisen tunne syntyy aivan erityisen herkästi, kun vaimo on "neljän seinän vankina" kotona, eikä näe miestään kovin usein, ainakaan kahden kesken.

Vaimokin haluaa tulla nähdyksi naisena ja mielenkiintoisena, tuntemisen arvoisena ihmisenä, ei pelkkänä kodinhengettärenä tai äitinä.

18

18 huomasi vasta nyt ap:n kommentit työvuoroista. Ok, siis vaimosi ei ole hoitovapaalla. Mutta silti hän nyt tuntee olonsa epävarmaksi ja sivuutetuksi.

Sinulla on ilman muuta oikeus säilyttää ystäväsi, myös naispuoleiset. Mutta älä nyt kumminkaan kuvittele, että vaimosi asenne ihan tyhjästä on materialisoitunut. Siihen on joku syynsä. Ja aika usein pienten lasten perheessä se liittyy kohtaamattomuuteen ja tunnesiteen heikkenemiseen. Kun on työkiireet ja lastenhoitokiireet ja ystäviin yhteydenpitokiireet, sitä omaa puolisoa ei ehdi enää huomioida entiseen tapaan.

Enkä ny sano, että kyse olisi pelkästään sinusta ap. Vaimosikin järkkää omia menojaan. Hän ei vaan nyt ajattele ihan järkevästi, vaan syyttää sitä ystävyyssuhdettasi kaikesta etääntymisestä.

Sen sijaan, että kysyt täällä "mikä ihme mun vaimoa vaivaa?", kysy mieluummin itseltäsi ja vaimoltasi, "mikä meidän aviolittoa vaivaa" - eli mikä nyt on synnyttänyt sen, että vaimosi on mustasukkainen ystävästäsi.

18

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 11:06"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:22"]

En ymmärrä, miten tämä pariskunta on päätynyt naimisiin ollenkaan? Tässä vaiheessa, kun lapsiakin jo on, niin yhtäkkiä huomataan, että vaimo ei hyväksykään tätä parasta lapsuudenkaveria, jonka kanssa ollaan ilmeisesti oltu tekemisissä koko ajan? En ymmärrä kumpaakaan tässä tilanteessa. Eiköhän tuossa vaiheessa pitäisi vaimolle olla jo selvää, että vuosikymmeniä kestänyt ystävyys on ihan viatonta. Ja sitten ap, jos tämä ystävyys on hänelle niin tärkeää, niin miten olet päästänyt tilanteen tällaiseksi? Jos on noin erilaiset näkemykset sukupuolten välisestä ystävyydestä niin jossain vaiheessa (vuosia sitten) olisi pitänyt valita pirttihirmu tai ystävä. Itse olisin kyllä valinnut sen ystävän ja jättänyt lapset tekemättä pirttihirmun kanssa. 

[/quote]

Erittäin hyvä pointti.

Ap sanoo itse, ettei laiminlyö vaimoaan, vaan ovat yhdessä AINA KUN VOIVAT. Mutta sepä se voikin olla ongelman ydin, että pienten lasten perheessä tuollaisia yhteislähtötilanteita pitää järjestää, niitä tulee harvoin ex tempore eteen.

Ap:n tilannetta tuntematta epäilen, että ap:n vaimo nyt kumminkin - olkoon ap mitä mieltä hyvänsä - tuntee olonsa laiminlyödyksi. Onko vaimo hoitovapaalla lasten kanssa? Silloin tuollainen sivuuttamisen tunne syntyy aivan erityisen herkästi, kun vaimo on "neljän seinän vankina" kotona, eikä näe miestään kovin usein, ainakaan kahden kesken.

Vaimokin haluaa tulla nähdyksi naisena ja mielenkiintoisena, tuntemisen arvoisena ihmisenä, ei pelkkänä kodinhengettärenä tai äitinä.

18
[/quote]

Töissä käymme molemmat, lapset päivähoidossa ja välillä kun meillä on molemmilla iltavuorot hakee joku muut lapset
Ex tempore usein aikaa vain onkin mutta monesti lapset pääsevät ja haluavatkin kyläilemään esim mummolassa.

Ap

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:41"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:36"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:31"]Kyllä mäkin hermostuisin, jos en olisi mieheni paras ystävä. Saati, että joku toinen nainen olisi. Joku satunnainen naispuoleinen kaveri tuskin haittaisi, jos mies tapaisi tätä harvoin. Paras ystävä on kuitenkin vähän eri asia. Jokainen nainen haluaa olla ykkönen miehelleen. [/quote] Mä en käsitä tätä. Mun paras ystävä on mies mutta kyllä mun kumppani on silti tärkeämpi. Eikä haittaisi vaikka miehen paras ystävä olisi nainen :D Miten heikkoja itsetuntoja ihmisillä on?

[/quote]

Kyse ei ole heikosta itsetunnosta vaan asetelmasta, periaatteesta.  En minä ainakaan halua olla miehelleni vain joku nainen, vaimo sattumalta tässä tapauksessa vaan haluan olla se kaikkein ihanin, hauskin, kivoin jne. nainen. Ja mieheni on minulle kaikkein ihanin mies. Siksi minusta ei voi olla vastakkaista sukupuolta olevia parhaita ystäviä enää sen jälkeen kun on kunnon parisuhde ja lapset.  Sen jälkeen ne entiset parhaat ystävät ovat vain ystäviä eikä niitä kuulu enää tavata ilman puolisoa kahden kesken.

[/quote]

Voit rauhassa olla ihanin, hauskin, kivoin vaimonainen miehellesi, mutta eivätkö ystävänaiset saa olla hauskoja ja kivoja? Puoliso ja paras ystävä voi olla sama ihminen tai eri ihminen. Kuinka kontrolloiva ja sekaisin olet, oletko ketjulla kiinni miehessä kun ei "kuulu tavata kahdenkesken"?

"Sen jälkeen ne entiset parhaat ystävät ovat vain ystäviä eikä niitä kuulu enää tavata ilman puolisoa kahden kesken." Ei s**tana!

Ap mieti ja vastaa itsellesi rehellisesti. Jos vaimollasi olisi samanlainen mies-ystävä, jota hän tapailisi samalla tavalla kuin sinä omaasi, eikö sinua ollenkaan häiritsisi? Niinpä.

Itsepä olet vaimosi valinnut.

Minusta ongelmalta kuulostaa se, että miksi alunperinkään olet päästänyt tilanteen tuohon että käyt näkemässä vaimon vastustuksesta huolimatta sitä naista. Sinä olet mokannut tuon siitä hetkestä lähtien, kun teit niin ensimmäisen kerran. Se olisi pitänyt hoitaa niin että se ystävä nainen olisi tullut teille kylään ja yhdessä vaimon ja hänen kanssaan asia olisi puhuttu selväksi.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 11:15"]

18 huomasi vasta nyt ap:n kommentit työvuoroista. Ok, siis vaimosi ei ole hoitovapaalla. Mutta silti hän nyt tuntee olonsa epävarmaksi ja sivuutetuksi.

Sinulla on ilman muuta oikeus säilyttää ystäväsi, myös naispuoleiset. Mutta älä nyt kumminkaan kuvittele, että vaimosi asenne ihan tyhjästä on materialisoitunut. Siihen on joku syynsä. Ja aika usein pienten lasten perheessä se liittyy kohtaamattomuuteen ja tunnesiteen heikkenemiseen. Kun on työkiireet ja lastenhoitokiireet ja ystäviin yhteydenpitokiireet, sitä omaa puolisoa ei ehdi enää huomioida entiseen tapaan.

Enkä ny sano, että kyse olisi pelkästään sinusta ap. Vaimosikin järkkää omia menojaan. Hän ei vaan nyt ajattele ihan järkevästi, vaan syyttää sitä ystävyyssuhdettasi kaikesta etääntymisestä.

Sen sijaan, että kysyt täällä "mikä ihme mun vaimoa vaivaa?", kysy mieluummin itseltäsi ja vaimoltasi, "mikä meidän aviolittoa vaivaa" - eli mikä nyt on synnyttänyt sen, että vaimosi on mustasukkainen ystävästäsi.

18

[/quote]

Komps. Ap on nyt päättänyt, että hän on ihanneaviomies ja vaimolla "sekoaa".

Tollanen asenne on tosi subjektiivinen, eikä auta pätkääkään ristiriidan selvittämisessä, että sä pidät vaimoa kajahtaneena ja kohtuuttomana. Sun on tultava vastaan, ja etsittävä niitä taustasyitä vaimon tyytymättömyyteen, jos haluat pelastaa liittonne. Paino sanalla jos. 

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:28"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 10:18"]Se aika ja vaiva minkä laitat ko ystävättären tapailuun, laitat vähintään tuplasti enemmän vaimosi kanssa yhdessäoloon niin vaimonkin pitäisi olla tyytyväinen. Ystävä ei saa mennä tärkeysjärjestyksessä selkeästi vaimon edelle, vaikka yhteinen pitkä historia olisikin. Vaimon pitää tuntea itsensä sinulle tärkeäksi ja arvostetuksi, pitää konkreettisesti näyttää että hän on se sinun elämäsi nainen jonka sinä valitsit lastesi äidiksi ja rakkaaksesi. Loppu on sitten vaimosta kiinni onko kykyä luottaa. Ystäviä saa ja pitääkin olla, mutta vaimo ja perhe ei saa jäädä ystävyyssuhteiden takia tai ohelta taka-alalle! Mikäli avioliitossa pitäisi olla kaikki hyvin ja olet voitavasi oikeasti tehnyt niin vaimosi mustasukkaisuus ja luottamuspula on hänen ongelmansa ja kehottaisin puhumaan ammattilaisen kanssa. Älä lyttää vaimoasi mikäli hänellä on ongelmia, vaan pyri mielummin auttamaan ja tukemaan häntä parempaan suuntaan. Mikäli ongelmasta ei päästä yli ja se vaikuttaa ahdistavasti ja rajoittavasti elämään alkaa erokin olla vaihtoehto. Keskustelkaa niistä mustasukkaisuuden ja luottamuspulan todellisista syistä (se, että ko ystävä sattuu olemaan nainen ei ole todellinen syy vaan se syy löytyy ehkä sinun käytöksestä, vaimon menneisyydestä tmv) ja puhukaa onko yhdessä mahdollista ratkaista asiaa tai onko syytä kenties hakea 3. osapuolen apua. Keskustelkaa rauhassa, älkää huutako. [/quote] Ettekö te osaa lukea? Ap on sanonut pistävänsä vaimon etusijalle ja viettävänsä tämän kanssa aikaa. Tälle vaimolle ei käy että ap viettää ystävänsä kanssa yhtään aikaa. Eikö oikeasti sun mielestä ihmisellä saa olla kavereita? Mä luulen että tää vaimo on tyytyväinen sitten kun saa ap:n alistettua tahtoonsa ja ikuisesti kodin sisäpuolelle. Sori ap mutta hullu akka sulla.

[/quote]

Toisen vaimoa ei nimitellä!!!!!!!!!!!!!!!!!! Pettäjä äänessä

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 11:22"]Ap mieti ja vastaa itsellesi rehellisesti. Jos vaimollasi olisi samanlainen mies-ystävä, jota hän tapailisi samalla tavalla kuin sinä omaasi, eikö sinua ollenkaan häiritsisi? Niinpä.

Itsepä olet vaimosi valinnut.
[/quote]

Minua ei haittaa yhtään vaikka vaimon ystävät olisivat kuu-ukkoja kunhan ystävyyssuhde on rehellinen. Luotan vaimooni ja minulla ei olisi sitä vastaan yhtään mitään, jos hänellä olisi miespuolinen ystävä joka ihan oikeasti on ystävä.