IL: Downin syndrooma saattaa olla matkalla kohti häviämistä. /Voiko tulevaisuudessa tarkoittaa myös muita ihmisryhmiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummaa, kun ihmiset vetävät hirveän metelin, kun heidän kehitysvammaisen lapsen "annettiin kuolla" keuhkokuumeeseen. Tämä oli nyt esimerkkitapaus, jossa tytölle tuli ilmeisesti toistuvia keuhkokuumeita ja äiti syytti lääkäriä tappajaksi. Lääkärit kertoo faktoja ja ne riskit ovat olleet ennen lääkärin sanojakin olemassa. Ei kukaan keuhkoa syöpäsairaan lapsen hoitojen lopettamisesta, jos niistä ei saada mitään hyötyä ja annetaan mahdollisuuksien mukaan lapselle hyvät, viimeiset hetket ilman rankkoja hoitoja. Eläinkin on paljon paremmassa asemassa tässä: sen annetaan lähteä, sitä ei jätetä kitumaan ja odottamaan viimeistä päiväänsä. Ihminen on ihan luonnosta vieraantunut.

Tavallaan ymmärrän äidin tuskan, kun lapsi kuolee keuhkokuumeeseen. Siihen seitsemänteen samana vuonna. Mutta ei se lääkärin vika ole, että se lapsi on ollut niin kovin sairas. On se lääkärillekin mahdoton paikka, kun on kovin sairas potilas, siinä määrin, että hoidat tai jätät hoitamatta, lopputulos on todenköisesti kuolema. Ja sit vielä kevamamma alkaa puuhata syytettä kuolemantuottamuksesta, kun haluaa edes sille lääkärille kostaa lapsensa kurjan kohtalon.

Tätä se yhteiskunnan tunteellistuminen ja ylihumanisoituminen teettää. Enää ei ole sijaa rationaalisuudelle. Mies heittäisi vaikka roskiin sen kehitysvammaisen lapsen. Naiset hoivavietin takia pitää hengissä tuollaisia taakkoja.

Täällä onkin näköjään tiettyjen Hitlerin fanien kokoontumisajot käynnissä. Muistan sinutkin toisesta keskustelusta.

Jos ihmisyyteen liitetään kyky tuntea empatiaa ja kiintymystä kuten usein liitetään niin voitaisiinko tästä vetää se johtopäätös, että te palstamiehet olette epäihmisiä, teiltä kun nämä ominaisuudet puuttuvat?

Onhan niin vaikeasti kehitysvammaiset raskaita taakkoja läheisille. Eivät vain uskalla myöntää sitä ääneen. Jos kehitysvamma on tiedossa ennen lapsen syntymää, niin ei todellakaan pidä antaa tunteille sijaa ja jättää aborttia tekemättä. Monia terveiksi todettuja sikiöitä abortoidaan sosiaalisista syistä, mutta kukaan ei nosta asiasta meteliä. Vammaisen tai sairaan sikiön abortointiin on pätevät, sosiaaliset syyt. Tämä ei tietenkään tarkoita, että vammaiset ja sairaat loppuisi maailmasta. Miksi pitäisi tietoisesti synnyttää lapsi, jolla on rajalliset mahdollisuudet elämässä ja jonka elämä tulisi pyörimään hoitajien ehdoilla, jos on mahdollisuus ennaltaehkäistä tilanne valitsemalla abortti.

Kovin harvoin on tiedossa näin vammainen sikiö. Downejahan tämä ei koske.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummaa, kun ihmiset vetävät hirveän metelin, kun heidän kehitysvammaisen lapsen "annettiin kuolla" keuhkokuumeeseen. Tämä oli nyt esimerkkitapaus, jossa tytölle tuli ilmeisesti toistuvia keuhkokuumeita ja äiti syytti lääkäriä tappajaksi. Lääkärit kertoo faktoja ja ne riskit ovat olleet ennen lääkärin sanojakin olemassa. Ei kukaan keuhkoa syöpäsairaan lapsen hoitojen lopettamisesta, jos niistä ei saada mitään hyötyä ja annetaan mahdollisuuksien mukaan lapselle hyvät, viimeiset hetket ilman rankkoja hoitoja. Eläinkin on paljon paremmassa asemassa tässä: sen annetaan lähteä, sitä ei jätetä kitumaan ja odottamaan viimeistä päiväänsä. Ihminen on ihan luonnosta vieraantunut.

Tavallaan ymmärrän äidin tuskan, kun lapsi kuolee keuhkokuumeeseen. Siihen seitsemänteen samana vuonna. Mutta ei se lääkärin vika ole, että se lapsi on ollut niin kovin sairas. On se lääkärillekin mahdoton paikka, kun on kovin sairas potilas, siinä määrin, että hoidat tai jätät hoitamatta, lopputulos on todenköisesti kuolema. Ja sit vielä kevamamma alkaa puuhata syytettä kuolemantuottamuksesta, kun haluaa edes sille lääkärille kostaa lapsensa kurjan kohtalon.

Tätä se yhteiskunnan tunteellistuminen ja ylihumanisoituminen teettää. Enää ei ole sijaa rationaalisuudelle. Mies heittäisi vaikka roskiin sen kehitysvammaisen lapsen. Naiset hoivavietin takia pitää hengissä tuollaisia taakkoja.

Täällä onkin näköjään tiettyjen Hitlerin fanien kokoontumisajot käynnissä. Muistan sinutkin toisesta keskustelusta.

Jos ihmisyyteen liitetään kyky tuntea empatiaa ja kiintymystä kuten usein liitetään niin voitaisiinko tästä vetää se johtopäätös, että te palstamiehet olette epäihmisiä, teiltä kun nämä ominaisuudet puuttuvat?

Onhan niin vaikeasti kehitysvammaiset raskaita taakkoja läheisille. Eivät vain uskalla myöntää sitä ääneen. Jos kehitysvamma on tiedossa ennen lapsen syntymää, niin ei todellakaan pidä antaa tunteille sijaa ja jättää aborttia tekemättä. Monia terveiksi todettuja sikiöitä abortoidaan sosiaalisista syistä, mutta kukaan ei nosta asiasta meteliä. Vammaisen tai sairaan sikiön abortointiin on pätevät, sosiaaliset syyt. Tämä ei tietenkään tarkoita, että vammaiset ja sairaat loppuisi maailmasta. Miksi pitäisi tietoisesti synnyttää lapsi, jolla on rajalliset mahdollisuudet elämässä ja jonka elämä tulisi pyörimään hoitajien ehdoilla, jos on mahdollisuus ennaltaehkäistä tilanne valitsemalla abortti.

Kovin harvoin on tiedossa näin vammainen sikiö. Downejahan tämä ei koske.

Down on ihan riittävän vammainen siihen, että abortti on suositeltava vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummaa, kun ihmiset vetävät hirveän metelin, kun heidän kehitysvammaisen lapsen "annettiin kuolla" keuhkokuumeeseen. Tämä oli nyt esimerkkitapaus, jossa tytölle tuli ilmeisesti toistuvia keuhkokuumeita ja äiti syytti lääkäriä tappajaksi. Lääkärit kertoo faktoja ja ne riskit ovat olleet ennen lääkärin sanojakin olemassa. Ei kukaan keuhkoa syöpäsairaan lapsen hoitojen lopettamisesta, jos niistä ei saada mitään hyötyä ja annetaan mahdollisuuksien mukaan lapselle hyvät, viimeiset hetket ilman rankkoja hoitoja. Eläinkin on paljon paremmassa asemassa tässä: sen annetaan lähteä, sitä ei jätetä kitumaan ja odottamaan viimeistä päiväänsä. Ihminen on ihan luonnosta vieraantunut.

Tavallaan ymmärrän äidin tuskan, kun lapsi kuolee keuhkokuumeeseen. Siihen seitsemänteen samana vuonna. Mutta ei se lääkärin vika ole, että se lapsi on ollut niin kovin sairas. On se lääkärillekin mahdoton paikka, kun on kovin sairas potilas, siinä määrin, että hoidat tai jätät hoitamatta, lopputulos on todenköisesti kuolema. Ja sit vielä kevamamma alkaa puuhata syytettä kuolemantuottamuksesta, kun haluaa edes sille lääkärille kostaa lapsensa kurjan kohtalon.

Tätä se yhteiskunnan tunteellistuminen ja ylihumanisoituminen teettää. Enää ei ole sijaa rationaalisuudelle. Mies heittäisi vaikka roskiin sen kehitysvammaisen lapsen. Naiset hoivavietin takia pitää hengissä tuollaisia taakkoja.

Täällä onkin näköjään tiettyjen Hitlerin fanien kokoontumisajot käynnissä. Muistan sinutkin toisesta keskustelusta.

Jos ihmisyyteen liitetään kyky tuntea empatiaa ja kiintymystä kuten usein liitetään niin voitaisiinko tästä vetää se johtopäätös, että te palstamiehet olette epäihmisiä, teiltä kun nämä ominaisuudet puuttuvat?

Onhan niin vaikeasti kehitysvammaiset raskaita taakkoja läheisille. Eivät vain uskalla myöntää sitä ääneen. Jos kehitysvamma on tiedossa ennen lapsen syntymää, niin ei todellakaan pidä antaa tunteille sijaa ja jättää aborttia tekemättä. Monia terveiksi todettuja sikiöitä abortoidaan sosiaalisista syistä, mutta kukaan ei nosta asiasta meteliä. Vammaisen tai sairaan sikiön abortointiin on pätevät, sosiaaliset syyt. Tämä ei tietenkään tarkoita, että vammaiset ja sairaat loppuisi maailmasta. Miksi pitäisi tietoisesti synnyttää lapsi, jolla on rajalliset mahdollisuudet elämässä ja jonka elämä tulisi pyörimään hoitajien ehdoilla, jos on mahdollisuus ennaltaehkäistä tilanne valitsemalla abortti.

Kovin harvoin on tiedossa näin vammainen sikiö. Downejahan tämä ei koske.

Down on ihan riittävän vammainen siihen, että abortti on suositeltava vaihtoehto.

Miten määritellään riittävän vammainen ja kenen suosittelema? Sinähän sitä et päätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummaa, kun ihmiset vetävät hirveän metelin, kun heidän kehitysvammaisen lapsen "annettiin kuolla" keuhkokuumeeseen. Tämä oli nyt esimerkkitapaus, jossa tytölle tuli ilmeisesti toistuvia keuhkokuumeita ja äiti syytti lääkäriä tappajaksi. Lääkärit kertoo faktoja ja ne riskit ovat olleet ennen lääkärin sanojakin olemassa. Ei kukaan keuhkoa syöpäsairaan lapsen hoitojen lopettamisesta, jos niistä ei saada mitään hyötyä ja annetaan mahdollisuuksien mukaan lapselle hyvät, viimeiset hetket ilman rankkoja hoitoja. Eläinkin on paljon paremmassa asemassa tässä: sen annetaan lähteä, sitä ei jätetä kitumaan ja odottamaan viimeistä päiväänsä. Ihminen on ihan luonnosta vieraantunut.

Tavallaan ymmärrän äidin tuskan, kun lapsi kuolee keuhkokuumeeseen. Siihen seitsemänteen samana vuonna. Mutta ei se lääkärin vika ole, että se lapsi on ollut niin kovin sairas. On se lääkärillekin mahdoton paikka, kun on kovin sairas potilas, siinä määrin, että hoidat tai jätät hoitamatta, lopputulos on todenköisesti kuolema. Ja sit vielä kevamamma alkaa puuhata syytettä kuolemantuottamuksesta, kun haluaa edes sille lääkärille kostaa lapsensa kurjan kohtalon.

Tätä se yhteiskunnan tunteellistuminen ja ylihumanisoituminen teettää. Enää ei ole sijaa rationaalisuudelle. Mies heittäisi vaikka roskiin sen kehitysvammaisen lapsen. Naiset hoivavietin takia pitää hengissä tuollaisia taakkoja.

Täällä onkin näköjään tiettyjen Hitlerin fanien kokoontumisajot käynnissä. Muistan sinutkin toisesta keskustelusta.

Jos ihmisyyteen liitetään kyky tuntea empatiaa ja kiintymystä kuten usein liitetään niin voitaisiinko tästä vetää se johtopäätös, että te palstamiehet olette epäihmisiä, teiltä kun nämä ominaisuudet puuttuvat?

Onko sinun määritelmäsi empatiasta ainoa oikea? Mun mielestä kärsimystä tulee vähentää, ei lisätä. Kyllä ne vammaiset kärsii, sekä henkisesti että fyysisesti. Siis jos järki riittää tuon ymmärtämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummaa, kun ihmiset vetävät hirveän metelin, kun heidän kehitysvammaisen lapsen "annettiin kuolla" keuhkokuumeeseen. Tämä oli nyt esimerkkitapaus, jossa tytölle tuli ilmeisesti toistuvia keuhkokuumeita ja äiti syytti lääkäriä tappajaksi. Lääkärit kertoo faktoja ja ne riskit ovat olleet ennen lääkärin sanojakin olemassa. Ei kukaan keuhkoa syöpäsairaan lapsen hoitojen lopettamisesta, jos niistä ei saada mitään hyötyä ja annetaan mahdollisuuksien mukaan lapselle hyvät, viimeiset hetket ilman rankkoja hoitoja. Eläinkin on paljon paremmassa asemassa tässä: sen annetaan lähteä, sitä ei jätetä kitumaan ja odottamaan viimeistä päiväänsä. Ihminen on ihan luonnosta vieraantunut.

Tavallaan ymmärrän äidin tuskan, kun lapsi kuolee keuhkokuumeeseen. Siihen seitsemänteen samana vuonna. Mutta ei se lääkärin vika ole, että se lapsi on ollut niin kovin sairas. On se lääkärillekin mahdoton paikka, kun on kovin sairas potilas, siinä määrin, että hoidat tai jätät hoitamatta, lopputulos on todenköisesti kuolema. Ja sit vielä kevamamma alkaa puuhata syytettä kuolemantuottamuksesta, kun haluaa edes sille lääkärille kostaa lapsensa kurjan kohtalon.

Tätä se yhteiskunnan tunteellistuminen ja ylihumanisoituminen teettää. Enää ei ole sijaa rationaalisuudelle. Mies heittäisi vaikka roskiin sen kehitysvammaisen lapsen. Naiset hoivavietin takia pitää hengissä tuollaisia taakkoja.

Täällä onkin näköjään tiettyjen Hitlerin fanien kokoontumisajot käynnissä. Muistan sinutkin toisesta keskustelusta.

Jos ihmisyyteen liitetään kyky tuntea empatiaa ja kiintymystä kuten usein liitetään niin voitaisiinko tästä vetää se johtopäätös, että te palstamiehet olette epäihmisiä, teiltä kun nämä ominaisuudet puuttuvat?

Onhan niin vaikeasti kehitysvammaiset raskaita taakkoja läheisille. Eivät vain uskalla myöntää sitä ääneen. Jos kehitysvamma on tiedossa ennen lapsen syntymää, niin ei todellakaan pidä antaa tunteille sijaa ja jättää aborttia tekemättä. Monia terveiksi todettuja sikiöitä abortoidaan sosiaalisista syistä, mutta kukaan ei nosta asiasta meteliä. Vammaisen tai sairaan sikiön abortointiin on pätevät, sosiaaliset syyt. Tämä ei tietenkään tarkoita, että vammaiset ja sairaat loppuisi maailmasta. Miksi pitäisi tietoisesti synnyttää lapsi, jolla on rajalliset mahdollisuudet elämässä ja jonka elämä tulisi pyörimään hoitajien ehdoilla, jos on mahdollisuus ennaltaehkäistä tilanne valitsemalla abortti.

Kovin harvoin on tiedossa näin vammainen sikiö. Downejahan tämä ei koske.

Down on ihan riittävän vammainen siihen, että abortti on suositeltava vaihtoehto.

Miten määritellään riittävän vammainen ja kenen suosittelema? Sinähän sitä et päätä.

Etkä sinä voi päättää sitä, että terveenä syntyneet tiputetaan päälleen, jotta vammaisia olisi sun makuun riittävästi.

Eikö lääkärit suosittele aborttia down-sikiölle? Ei ole mun keksintöä tuo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on isoja oppimisvaikeuksia joten olen tietyllä tavalla vammainen minäkin. Kun te voitte sanoa täällä ihan suoraan niitä mielipiteitä joita olette esittäneet, niin kai te voitte sanoa nyt minullekin, että olisi ollut parempi jos äitini olisi tehnyt abortin. Eihän niissä mielipiteissä teidän mielestänne ole mitään kyseenalaista.

En minäkään mikään erityisen tuottava yksilö ole ollut kun minulla on vaikeuksia pärjätä monissa yksinkertaisissakin töissä, nykyään olen kyllä työssä mutta kuitenkin. Koska tätäkin on täällä käytetty perusteluna sille kenen elämä on arvokasta ja kenen ei, niin menenhän siihen arvottomien kategoriaan sitten minäkin. Ja kyllä, olen itsekin välillä miettinyt, että olisi parempi ettei minua olisi olemassa mutta siitä huolimatta se jotenkin kylmää, että tässäkin keskustelussa niin moni on oitis valmis tuomitsemaan tietynlaisten ihmisten elämän arvottomaksi. Ihan inhimilliset tunteet kun minullakin on vaikka tämmöistä sekundalaatua olenkin. Lisäksi minä kaikesta kyvyttömyydestäni huolimatta tunnen historiaa ja meillähän on ihan täältä sivistyneestä Euroopasta ei mitenkään kovin kauan sitten esimerkki siitä, että mihin tällainen ajattelutapa voi johtaa. Aika helposti sekin sitten lopulta kävi kun vauhtiin päästiin.

Minkälaisia nämä oppimisvaikeutesi ovat käytännössä? Kerran törmäsin naisen blogiin, ja tällä naisella oli mm. vaikea hahmotushäiriö ja adhd, mutta silti kirjoitti polustaan kampaajalinjalla ja siitä, miten paljon sekin vaati työtä ja työtä. Ja nykytilanne on se, että on yrittäjä. Todella hieno suoritus noilla korteilla, kun itse en osaisi kuvitella itseäni kampaajana, vaikka minullakin ilmeisesti lieviä hahmotuksen vaikeuksia, jos on psykologiin uskomista, vaikka on minuun voinut luottaa ajessani mopoa teininä, ja osaan arvioida, onko auto hyvin kaukana vai lähellä ennen kuin ohitan suojatien. Junalla kulkeminenkaan ei ole painajaismaista.

Minulla on diagnoosi laaja-alaisista oppimisvaikeuksista (entinen heikkolahjaisuus) eli käytännössä olen vammainen. Mieluummin olisin kehitysvammainen ja täysin tietämätön tyhmyydestäni. Nyt olenkin melkein väliinputoaja, jolla on kyllä ammatillinen tutkinto tavallisesta ammattikoulusta. En vain jaksaisi tehdä ravintola-alan töitä. Ei minusta taida koskaan tulla yhteiskunnalle hyödyllistä ihmistä, vaikka kuinka haluaisin. Tiedän, että surkuttelemalla tilannetta mikään ei tule nenän eteen Manulle illallinen. Olen vain realisti. Laiskuus on ollut helpoin tie, ja kotona asuessakin käytin suurimman osan ajasta tietokoneella, enkä jaksanut lukea kokeisiin, koska "ei jää päähän".

On se yrittäjyyskin pyörinyt mielessä, mutta eipä tällainen idiootti taida sellaisena pärjätä, kun matematiikka oli helpotettu aine, vaikka ymmärrän vielä 2 + 2 = 4. Prosentteja osaan laskea laskimen avulla. Mutta annas kun mennään x:n ja y:n ratkaisemiseen, niin johan alkaa olla hepreaa. Työn pitäisi olla sellaista, jota voisin tehdä itse ja ei tarvitsisi päätä käyttää. Valitettavasti vain kiusaamisen takia olen tullut salaperäiseksi ja helposti olen pelännyt kömpelyyteni paljastuvan. Käteni suoraan sanoen vapisee joissakin asioissa. Kouluun ei tekisi mieli enää mennä, kun jäi traumoja yhdestä työssäoppimisjaksosta lautasten kantelun takia, mutta se oli pakko suorittaa. Peruskoululaisena vihasin ryhmätöitä ja ei kiinnosta edelleenkään, jos niissä käydään jotain turhia aiheita. Esimerkkinä kansanopiston lyhyessä työelämäkoulutuksessa turhauduin joihinkin tunnelässytysleikkeihin, kun olisin halunnut keskittyä "oikeisiin" asioihin.

Et kuulosta kirjoituksesi perusteella yhtään heikkolahjaiselta, vaan että on ehkä jotain muuta psyyken ongelmaa (kerroitkin tuosta kiusaamisesta, vapinasta ja turhautumisesta ja tavasta reagoida silloin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummaa, kun ihmiset vetävät hirveän metelin, kun heidän kehitysvammaisen lapsen "annettiin kuolla" keuhkokuumeeseen. Tämä oli nyt esimerkkitapaus, jossa tytölle tuli ilmeisesti toistuvia keuhkokuumeita ja äiti syytti lääkäriä tappajaksi. Lääkärit kertoo faktoja ja ne riskit ovat olleet ennen lääkärin sanojakin olemassa. Ei kukaan keuhkoa syöpäsairaan lapsen hoitojen lopettamisesta, jos niistä ei saada mitään hyötyä ja annetaan mahdollisuuksien mukaan lapselle hyvät, viimeiset hetket ilman rankkoja hoitoja. Eläinkin on paljon paremmassa asemassa tässä: sen annetaan lähteä, sitä ei jätetä kitumaan ja odottamaan viimeistä päiväänsä. Ihminen on ihan luonnosta vieraantunut.

Tavallaan ymmärrän äidin tuskan, kun lapsi kuolee keuhkokuumeeseen. Siihen seitsemänteen samana vuonna. Mutta ei se lääkärin vika ole, että se lapsi on ollut niin kovin sairas. On se lääkärillekin mahdoton paikka, kun on kovin sairas potilas, siinä määrin, että hoidat tai jätät hoitamatta, lopputulos on todenköisesti kuolema. Ja sit vielä kevamamma alkaa puuhata syytettä kuolemantuottamuksesta, kun haluaa edes sille lääkärille kostaa lapsensa kurjan kohtalon.

Tätä se yhteiskunnan tunteellistuminen ja ylihumanisoituminen teettää. Enää ei ole sijaa rationaalisuudelle. Mies heittäisi vaikka roskiin sen kehitysvammaisen lapsen. Naiset hoivavietin takia pitää hengissä tuollaisia taakkoja.

Täällä onkin näköjään tiettyjen Hitlerin fanien kokoontumisajot käynnissä. Muistan sinutkin toisesta keskustelusta.

Jos ihmisyyteen liitetään kyky tuntea empatiaa ja kiintymystä kuten usein liitetään niin voitaisiinko tästä vetää se johtopäätös, että te palstamiehet olette epäihmisiä, teiltä kun nämä ominaisuudet puuttuvat?

Onhan niin vaikeasti kehitysvammaiset raskaita taakkoja läheisille. Eivät vain uskalla myöntää sitä ääneen. Jos kehitysvamma on tiedossa ennen lapsen syntymää, niin ei todellakaan pidä antaa tunteille sijaa ja jättää aborttia tekemättä. Monia terveiksi todettuja sikiöitä abortoidaan sosiaalisista syistä, mutta kukaan ei nosta asiasta meteliä. Vammaisen tai sairaan sikiön abortointiin on pätevät, sosiaaliset syyt. Tämä ei tietenkään tarkoita, että vammaiset ja sairaat loppuisi maailmasta. Miksi pitäisi tietoisesti synnyttää lapsi, jolla on rajalliset mahdollisuudet elämässä ja jonka elämä tulisi pyörimään hoitajien ehdoilla, jos on mahdollisuus ennaltaehkäistä tilanne valitsemalla abortti.

Kovin harvoin on tiedossa näin vammainen sikiö. Downejahan tämä ei koske.

Down on ihan riittävän vammainen siihen, että abortti on suositeltava vaihtoehto.

Miten määritellään riittävän vammainen ja kenen suosittelema? Sinähän sitä et päätä.

Etkä sinä voi päättää sitä, että terveenä syntyneet tiputetaan päälleen, jotta vammaisia olisi sun makuun riittävästi.

Eikö lääkärit suosittele aborttia down-sikiölle? Ei ole mun keksintöä tuo.

Ei lääkäri saa suositella tuollaista. Sinulla ei taida olla kaikki hyvin. Olen huolissani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummaa, kun ihmiset vetävät hirveän metelin, kun heidän kehitysvammaisen lapsen "annettiin kuolla" keuhkokuumeeseen. Tämä oli nyt esimerkkitapaus, jossa tytölle tuli ilmeisesti toistuvia keuhkokuumeita ja äiti syytti lääkäriä tappajaksi. Lääkärit kertoo faktoja ja ne riskit ovat olleet ennen lääkärin sanojakin olemassa. Ei kukaan keuhkoa syöpäsairaan lapsen hoitojen lopettamisesta, jos niistä ei saada mitään hyötyä ja annetaan mahdollisuuksien mukaan lapselle hyvät, viimeiset hetket ilman rankkoja hoitoja. Eläinkin on paljon paremmassa asemassa tässä: sen annetaan lähteä, sitä ei jätetä kitumaan ja odottamaan viimeistä päiväänsä. Ihminen on ihan luonnosta vieraantunut.

Tavallaan ymmärrän äidin tuskan, kun lapsi kuolee keuhkokuumeeseen. Siihen seitsemänteen samana vuonna. Mutta ei se lääkärin vika ole, että se lapsi on ollut niin kovin sairas. On se lääkärillekin mahdoton paikka, kun on kovin sairas potilas, siinä määrin, että hoidat tai jätät hoitamatta, lopputulos on todenköisesti kuolema. Ja sit vielä kevamamma alkaa puuhata syytettä kuolemantuottamuksesta, kun haluaa edes sille lääkärille kostaa lapsensa kurjan kohtalon.

Tätä se yhteiskunnan tunteellistuminen ja ylihumanisoituminen teettää. Enää ei ole sijaa rationaalisuudelle. Mies heittäisi vaikka roskiin sen kehitysvammaisen lapsen. Naiset hoivavietin takia pitää hengissä tuollaisia taakkoja.

Täällä onkin näköjään tiettyjen Hitlerin fanien kokoontumisajot käynnissä. Muistan sinutkin toisesta keskustelusta.

Jos ihmisyyteen liitetään kyky tuntea empatiaa ja kiintymystä kuten usein liitetään niin voitaisiinko tästä vetää se johtopäätös, että te palstamiehet olette epäihmisiä, teiltä kun nämä ominaisuudet puuttuvat?

Onko sinun määritelmäsi empatiasta ainoa oikea? Mun mielestä kärsimystä tulee vähentää, ei lisätä. Kyllä ne vammaiset kärsii, sekä henkisesti että fyysisesti. Siis jos järki riittää tuon ymmärtämiseen.

Kuulostaakos tuon kommentoimani kirjoittajan teksti roskiin heittämisineen ja taakkoineen siltä, että häntä tässä asiassa huolettaisi vammaisten kokema kärsimys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummaa, kun ihmiset vetävät hirveän metelin, kun heidän kehitysvammaisen lapsen "annettiin kuolla" keuhkokuumeeseen. Tämä oli nyt esimerkkitapaus, jossa tytölle tuli ilmeisesti toistuvia keuhkokuumeita ja äiti syytti lääkäriä tappajaksi. Lääkärit kertoo faktoja ja ne riskit ovat olleet ennen lääkärin sanojakin olemassa. Ei kukaan keuhkoa syöpäsairaan lapsen hoitojen lopettamisesta, jos niistä ei saada mitään hyötyä ja annetaan mahdollisuuksien mukaan lapselle hyvät, viimeiset hetket ilman rankkoja hoitoja. Eläinkin on paljon paremmassa asemassa tässä: sen annetaan lähteä, sitä ei jätetä kitumaan ja odottamaan viimeistä päiväänsä. Ihminen on ihan luonnosta vieraantunut.

Tavallaan ymmärrän äidin tuskan, kun lapsi kuolee keuhkokuumeeseen. Siihen seitsemänteen samana vuonna. Mutta ei se lääkärin vika ole, että se lapsi on ollut niin kovin sairas. On se lääkärillekin mahdoton paikka, kun on kovin sairas potilas, siinä määrin, että hoidat tai jätät hoitamatta, lopputulos on todenköisesti kuolema. Ja sit vielä kevamamma alkaa puuhata syytettä kuolemantuottamuksesta, kun haluaa edes sille lääkärille kostaa lapsensa kurjan kohtalon.

Tätä se yhteiskunnan tunteellistuminen ja ylihumanisoituminen teettää. Enää ei ole sijaa rationaalisuudelle. Mies heittäisi vaikka roskiin sen kehitysvammaisen lapsen. Naiset hoivavietin takia pitää hengissä tuollaisia taakkoja.

Täällä onkin näköjään tiettyjen Hitlerin fanien kokoontumisajot käynnissä. Muistan sinutkin toisesta keskustelusta.

Jos ihmisyyteen liitetään kyky tuntea empatiaa ja kiintymystä kuten usein liitetään niin voitaisiinko tästä vetää se johtopäätös, että te palstamiehet olette epäihmisiä, teiltä kun nämä ominaisuudet puuttuvat?

Onhan niin vaikeasti kehitysvammaiset raskaita taakkoja läheisille. Eivät vain uskalla myöntää sitä ääneen. Jos kehitysvamma on tiedossa ennen lapsen syntymää, niin ei todellakaan pidä antaa tunteille sijaa ja jättää aborttia tekemättä. Monia terveiksi todettuja sikiöitä abortoidaan sosiaalisista syistä, mutta kukaan ei nosta asiasta meteliä. Vammaisen tai sairaan sikiön abortointiin on pätevät, sosiaaliset syyt. Tämä ei tietenkään tarkoita, että vammaiset ja sairaat loppuisi maailmasta. Miksi pitäisi tietoisesti synnyttää lapsi, jolla on rajalliset mahdollisuudet elämässä ja jonka elämä tulisi pyörimään hoitajien ehdoilla, jos on mahdollisuus ennaltaehkäistä tilanne valitsemalla abortti.

Kovin harvoin on tiedossa näin vammainen sikiö. Downejahan tämä ei koske.

Down on ihan riittävän vammainen siihen, että abortti on suositeltava vaihtoehto.

Miten määritellään riittävän vammainen ja kenen suosittelema? Sinähän sitä et päätä.

Etkä sinä voi päättää sitä, että terveenä syntyneet tiputetaan päälleen, jotta vammaisia olisi sun makuun riittävästi.

Eikö lääkärit suosittele aborttia down-sikiölle? Ei ole mun keksintöä tuo.

Ei lääkäri saa suositella tuollaista. Sinulla ei taida olla kaikki hyvin. Olen huolissani.

Huolissasi mistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummaa, kun ihmiset vetävät hirveän metelin, kun heidän kehitysvammaisen lapsen "annettiin kuolla" keuhkokuumeeseen. Tämä oli nyt esimerkkitapaus, jossa tytölle tuli ilmeisesti toistuvia keuhkokuumeita ja äiti syytti lääkäriä tappajaksi. Lääkärit kertoo faktoja ja ne riskit ovat olleet ennen lääkärin sanojakin olemassa. Ei kukaan keuhkoa syöpäsairaan lapsen hoitojen lopettamisesta, jos niistä ei saada mitään hyötyä ja annetaan mahdollisuuksien mukaan lapselle hyvät, viimeiset hetket ilman rankkoja hoitoja. Eläinkin on paljon paremmassa asemassa tässä: sen annetaan lähteä, sitä ei jätetä kitumaan ja odottamaan viimeistä päiväänsä. Ihminen on ihan luonnosta vieraantunut.

Tavallaan ymmärrän äidin tuskan, kun lapsi kuolee keuhkokuumeeseen. Siihen seitsemänteen samana vuonna. Mutta ei se lääkärin vika ole, että se lapsi on ollut niin kovin sairas. On se lääkärillekin mahdoton paikka, kun on kovin sairas potilas, siinä määrin, että hoidat tai jätät hoitamatta, lopputulos on todenköisesti kuolema. Ja sit vielä kevamamma alkaa puuhata syytettä kuolemantuottamuksesta, kun haluaa edes sille lääkärille kostaa lapsensa kurjan kohtalon.

Tätä se yhteiskunnan tunteellistuminen ja ylihumanisoituminen teettää. Enää ei ole sijaa rationaalisuudelle. Mies heittäisi vaikka roskiin sen kehitysvammaisen lapsen. Naiset hoivavietin takia pitää hengissä tuollaisia taakkoja.

Sinustakin voi tulla "taakka" ihan milloin vain jos joudut vaikka onnettomuuteen ja vammaudut vakavasti. Et ole haavoittumaton vaikka noin kovaa poikaa esitätkin. Mitä sinulle pitäisi mielestäsi tehdä siinä tilanteessa, pidetäänkö hengissä vai heitetäänkö roskiin? Viimeistään sitten iäkkäänä voit miettiä tätä kysymystä, koska muiden avun varaan jokainen meistä jossain vaiheessa joutuu jos tarpeeksi vanhaksi elää.

Niitä tilanteita varten on olemassa hoitotestamentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä elämän laatu? Oma sekä sen lapsen? Muutaman erityisen lapsen vanhemman tiedän, ja aika lopussa ovat aina, sen lapsen takia. Valvomista, rikkoutuneita tavaroita, mustelmia, jatkuvaa meteliä, irronneita hiustukkoja, kakkavahinkoja, heitteillä olevia sisaruksia.... Oli aika pysäyttävät, kun erään tutun lapsi kuoli parikymppisenä. Jossain hoitolaitoksessa oli ollut jo vuosia. Tämä ihminen kertoi, että hän on helpottunut. Ei tarvitse enää olla huolissaan eikä pelätä soittoa, että "Elsa" on kuollut. Tabu tämäkin, mutta en usko, että hän on ainut joka on vastaavassa tilanteessa tuntenut samoin.

Oma isosiskoni sai jonkun sairaalabakteerin seurauksena kehitysvammaisuuden ja sairaaloissa käymiset olivat tuttuja. Lopulta hän kuoli 16-vuotiaana ja perhe koki helpotuksen, samalla suruntunteen miettiessään, että miten reilua elämä ei ollut meille, kun yksi perheenjäsenistä piti haudata aikaisemmin. Välillä on tullut mietittyä, että mitä jos siskoni olisikin ollut syöpäsairas pienestä alkaen. Syöpäsairaita kun kuitenkin voidaan nykyään parantaa ja joillakin syöpä voi muuttua krooniseksi niin, että on mahdollisuus elää pitkäänkin kunnes tulee viimeinen sairauskohtaus.

Joku taas voi tulla kehitysvammaiseksi 16- vuotiaana. Nämä kehitysvammaisia haukkuvat ja jopa kadehtivat eivät ymmärrä, että kuka tahansa voisi olla kehitysvammainen.

Miksi alanuolet, kun tämä on totta?

Miten voi tulla kehitysvammaiseksi 16-vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Mä lähtisin Hollantiin tai Sveitsiin vaikeasti kehitysvammaisen lapsen kanssa. Tiedän läheltä miten rankkaa sellainen elämä on.

Viittaat ilmeisesti eutanasiaan. Eutanasia tehdään henkilön omasta pyynnöstä. Henkilön on oltava täysi-ikäinen ja täysijärkinen. Vaikeasti kehitysvammaiselle EI tehdä eutanasiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummaa, kun ihmiset vetävät hirveän metelin, kun heidän kehitysvammaisen lapsen "annettiin kuolla" keuhkokuumeeseen. Tämä oli nyt esimerkkitapaus, jossa tytölle tuli ilmeisesti toistuvia keuhkokuumeita ja äiti syytti lääkäriä tappajaksi. Lääkärit kertoo faktoja ja ne riskit ovat olleet ennen lääkärin sanojakin olemassa. Ei kukaan keuhkoa syöpäsairaan lapsen hoitojen lopettamisesta, jos niistä ei saada mitään hyötyä ja annetaan mahdollisuuksien mukaan lapselle hyvät, viimeiset hetket ilman rankkoja hoitoja. Eläinkin on paljon paremmassa asemassa tässä: sen annetaan lähteä, sitä ei jätetä kitumaan ja odottamaan viimeistä päiväänsä. Ihminen on ihan luonnosta vieraantunut.

Tavallaan ymmärrän äidin tuskan, kun lapsi kuolee keuhkokuumeeseen. Siihen seitsemänteen samana vuonna. Mutta ei se lääkärin vika ole, että se lapsi on ollut niin kovin sairas. On se lääkärillekin mahdoton paikka, kun on kovin sairas potilas, siinä määrin, että hoidat tai jätät hoitamatta, lopputulos on todenköisesti kuolema. Ja sit vielä kevamamma alkaa puuhata syytettä kuolemantuottamuksesta, kun haluaa edes sille lääkärille kostaa lapsensa kurjan kohtalon.

Tätä se yhteiskunnan tunteellistuminen ja ylihumanisoituminen teettää. Enää ei ole sijaa rationaalisuudelle. Mies heittäisi vaikka roskiin sen kehitysvammaisen lapsen. Naiset hoivavietin takia pitää hengissä tuollaisia taakkoja.

Sinustakin voi tulla "taakka" ihan milloin vain jos joudut vaikka onnettomuuteen ja vammaudut vakavasti. Et ole haavoittumaton vaikka noin kovaa poikaa esitätkin. Mitä sinulle pitäisi mielestäsi tehdä siinä tilanteessa, pidetäänkö hengissä vai heitetäänkö roskiin? Viimeistään sitten iäkkäänä voit miettiä tätä kysymystä, koska muiden avun varaan jokainen meistä jossain vaiheessa joutuu jos tarpeeksi vanhaksi elää.

Kuka haluaa elää puolidementtisenä marinoituen pissavaipassa sängyssä maaten, mahdollisesti kovissa kivuissa? Ja siis todellakin muiden armoilla.

Lääkärit ei saa suositella aborttia vaikka sikiö olisi täysin elinkelvoton, voivat kertoa faktat ja vaihtoehdot, mutta päätös on aina lopulta vanhempien.

Miten ihmeessä tämmöinen ketju, josta Hitlerkin olisi ylpeä saa olla täällä?

Mun ketju kermansaven astioista kyllä poistettiin….

Kaikkea kehitysvammaisuuteen liittyvää surua ja kärsimystä ei sikiöseulonnoilla koskaan saada pois, mutta vähäkin on paljon! En ymmärrä miksi ihmiset fokusoi tuohon vammaisen yksilön tappamiseen/poistamiseen, kun todella isossa osassa tapauksia perhe tekee keskeytyksen, käsittelee asiaa, toipuu, yrittää uudelleen ja syntyy terve (tai ainakin huomattavasti terveempi, kromosomeiltaan normaali) lapsi tilalle. Eli sairaan, kärsimystä sisältävän ja muille aiheuttavan elämän tilalle syntyy toinen elämä, ei täydellinen mutta paljon paremmat mahikset kuin kromosomihäiriöisellä olisi ollut. Lopputuloksena maailman keskimääräinen terveys lisääntyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä lähtisin Hollantiin tai Sveitsiin vaikeasti kehitysvammaisen lapsen kanssa. Tiedän läheltä miten rankkaa sellainen elämä on.

Viittaat ilmeisesti eutanasiaan. Eutanasia tehdään henkilön omasta pyynnöstä. Henkilön on oltava täysi-ikäinen ja täysijärkinen. Vaikeasti kehitysvammaiselle EI tehdä eutanasiaa.

Eikä heitä tulisi missään nimessä pitää väkisin hengissä. Sairasta.

Ei ketään pidetä väkisin hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on isoja oppimisvaikeuksia joten olen tietyllä tavalla vammainen minäkin. Kun te voitte sanoa täällä ihan suoraan niitä mielipiteitä joita olette esittäneet, niin kai te voitte sanoa nyt minullekin, että olisi ollut parempi jos äitini olisi tehnyt abortin. Eihän niissä mielipiteissä teidän mielestänne ole mitään kyseenalaista.

En minäkään mikään erityisen tuottava yksilö ole ollut kun minulla on vaikeuksia pärjätä monissa yksinkertaisissakin töissä, nykyään olen kyllä työssä mutta kuitenkin. Koska tätäkin on täällä käytetty perusteluna sille kenen elämä on arvokasta ja kenen ei, niin menenhän siihen arvottomien kategoriaan sitten minäkin. Ja kyllä, olen itsekin välillä miettinyt, että olisi parempi ettei minua olisi olemassa mutta siitä huolimatta se jotenkin kylmää, että tässäkin keskustelussa niin moni on oitis valmis tuomitsemaan tietynlaisten ihmisten elämän arvottomaksi. Ihan inhimilliset tunteet kun minullakin on vaikka tämmöistä sekundalaatua olenkin. Lisäksi minä kaikesta kyvyttömyydestäni huolimatta tunnen historiaa ja meillähän on ihan täältä sivistyneestä Euroopasta ei mitenkään kovin kauan sitten esimerkki siitä, että mihin tällainen ajattelutapa voi johtaa. Aika helposti sekin sitten lopulta kävi kun vauhtiin päästiin.

Minkälaisia nämä oppimisvaikeutesi ovat käytännössä? Kerran törmäsin naisen blogiin, ja tällä naisella oli mm. vaikea hahmotushäiriö ja adhd, mutta silti kirjoitti polustaan kampaajalinjalla ja siitä, miten paljon sekin vaati työtä ja työtä. Ja nykytilanne on se, että on yrittäjä. Todella hieno suoritus noilla korteilla, kun itse en osaisi kuvitella itseäni kampaajana, vaikka minullakin ilmeisesti lieviä hahmotuksen vaikeuksia, jos on psykologiin uskomista, vaikka on minuun voinut luottaa ajessani mopoa teininä, ja osaan arvioida, onko auto hyvin kaukana vai lähellä ennen kuin ohitan suojatien. Junalla kulkeminenkaan ei ole painajaismaista.

Minulla on diagnoosi laaja-alaisista oppimisvaikeuksista (entinen heikkolahjaisuus) eli käytännössä olen vammainen. Mieluummin olisin kehitysvammainen ja täysin tietämätön tyhmyydestäni. Nyt olenkin melkein väliinputoaja, jolla on kyllä ammatillinen tutkinto tavallisesta ammattikoulusta. En vain jaksaisi tehdä ravintola-alan töitä. Ei minusta taida koskaan tulla yhteiskunnalle hyödyllistä ihmistä, vaikka kuinka haluaisin. Tiedän, että surkuttelemalla tilannetta mikään ei tule nenän eteen Manulle illallinen. Olen vain realisti. Laiskuus on ollut helpoin tie, ja kotona asuessakin käytin suurimman osan ajasta tietokoneella, enkä jaksanut lukea kokeisiin, koska "ei jää päähän".

On se yrittäjyyskin pyörinyt mielessä, mutta eipä tällainen idiootti taida sellaisena pärjätä, kun matematiikka oli helpotettu aine, vaikka ymmärrän vielä 2 + 2 = 4. Prosentteja osaan laskea laskimen avulla. Mutta annas kun mennään x:n ja y:n ratkaisemiseen, niin johan alkaa olla hepreaa. Työn pitäisi olla sellaista, jota voisin tehdä itse ja ei tarvitsisi päätä käyttää. Valitettavasti vain kiusaamisen takia olen tullut salaperäiseksi ja helposti olen pelännyt kömpelyyteni paljastuvan. Käteni suoraan sanoen vapisee joissakin asioissa. Kouluun ei tekisi mieli enää mennä, kun jäi traumoja yhdestä työssäoppimisjaksosta lautasten kantelun takia, mutta se oli pakko suorittaa. Peruskoululaisena vihasin ryhmätöitä ja ei kiinnosta edelleenkään, jos niissä käydään jotain turhia aiheita. Esimerkkinä kansanopiston lyhyessä työelämäkoulutuksessa turhauduin joihinkin tunnelässytysleikkeihin, kun olisin halunnut keskittyä "oikeisiin" asioihin.

Et kuulosta kirjoituksesi perusteella yhtään heikkolahjaiselta, vaan että on ehkä jotain muuta psyyken ongelmaa (kerroitkin tuosta kiusaamisesta, vapinasta ja turhautumisesta ja tavasta reagoida silloin).

Tuskin psykologi tai lääkäri tekee mututuntumalta tällaisia päätöksiä. Onhan se ihan faktaa, että kykyprofiilini on suoraan sanoen sekamelska. Älykkyyteni on siellä heikon keskitason ja heikon rajamailla. Tuoreimmat tulokset muistan: looginen päättelykyky ja yleistietous hyvä, palikoita koostaessa havaittiin lieviä hahmotuksen vaikeuksia ja kielelliset taidot alle ikätason. On niin raskasta tiedostaa oma tyhmyytensä. Jos olisin kehitysvammainen, niin en välttämättä edes tajuaisi, mistä jäisin. Saisin myös tyhmyyteni silloin anteeksi, eikä ihmiset kuvailisi minua viisaaksi tai fiksuksi. Tai sitten pitää olla sokea, ettei matalaa älykkyyttäni tajuta.

Onhan minulla myös autismin piirteitä. Yhdistän nämä enemmän Aspergeriin yrittäessäni olla sosiaalinen. Enpä ole koskaan ollut suosiossa, ja peruskoulussa luovutinkin, vaikka oli joitain ihmisiä, joiden kanssa tulin toimeen ja välillä oltiin yhdessä samassa näytelmäkerhossa. Silti olen sosiaalisesti tumpelo, enkä jaksaisi jauhaa small talkkia. Olen verbaalisesti huono, mikä olisi aika huono yhdistelmä vaikkapa riitojen selvittelyssä. Minulla pitäisi olla vuorosanat tuollaisissa tilanteissa. Toisaalta taas pystyn väittelemään jonkun erimielisen kanssa, esim. viimeisimmässä kannabiksen laillistamista puoltavassa keskustelussa en mennyt lukkoon vastustajan sanoista, vaan jatkoin argumentointia niin kauan kuin faktoja riitti. Tykkään puhua esim. politiikasta. Ehkä tämä kiinnostus politiikasta puhumisen on tullut yhteiskuntaopin kautta, jossa pärjäsin arvosanalla 8 ollessani yläkoululainen.

Keskiarvo oli 7,5, ja ilman helpotuksia selvisin 6-8. Silti vain olen helvetin tyhmä, enkä ole tottunut tekemään mitään haluamani eteen ja tiedän, etten osaa saati kykene. Pelkään itselleni vaikeita tai epämieluisia asioita. Tuntuu, että sanat ei loksahda paikoilleen, vaikka ymmärtäisin, mitä luen. Olen dementikko. Esim. sanaa "evoluutio" jouduin kokoamaan sanoiksi useita päiviä kunnes opin sen selittämään. Oikeasti, yläkoulussa en osannut psykologille kertoa sitä käsitettä testatessa. Tiesin sen vain liittyvän biologiaan, muttei ollut sanoja, millä selittää, vaikka osaan puhua. Tuntuu, että kuva jää heti mieleen. Niin on jäänyt esim. kasvihuoneilmiöstä.

On myönnettävä se fakta, että monelle ammattikoulualalle olen tyhmä. Toisaalta tavallisella työpaikalla kukaan ei osannut aavistaa tätä, missä tein kassatarjoilijan töitä. Nyt mietin jotain muuta ammatinvalintapsykologin kanssa, ja vaihtoehtoja on tullut: datanomi sekä logistiikka-ala. Välinehuoltajaankin perehdyin itse netin kautta, mitä olen alkanut taas harkitsemaan, mutta pidän asiaa vielä kysymysmerkkinä. Ajattelin lähteä kurssille opettelemaan korujen tekoa ja miettiä, että jos oppisin hyvin niiden tekoa, voisin harkita käsityöammattia yrittäjänä. Toki tekisin toistakin työtä, sillä olen töissä ollut aina tunnollinen, ahkera ja reipas. Tuntuisi pahalta, jos joutuisin jonnekin työkeskukseen, jossa tuntisin itseni muukalaiseksi.

Tietysti voi. Ei rodunjalostus ole mikään uusi ajatus, se oli hyvin suosittua mm. 1930-luvulla.

R o k o t t a m a t t o m a t varmaan on seuraava ryhmä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Down-ihmiset eivät ole sairaita eivätkä KÄRSI syndroomastaan. Heillä voi toki olla muita, syndroomaan liityviä sairauksia, esim. sydänvaivat.

Downin syndrooma EI ole perinnöllinen.

Eivätkö? Mun siskopuolella  on down ja kärsii, kun ei saa tehdä lapsia. On hyvin paljon normaalin kolmekymppisen oloinen, asuu äitini ja isäpuoleni asunnon yhteydessä olevassa erillisessä yksiössä "omassa" kodissa , käy leffoissa ja  bilettää. Tai tahtoisi bilettää mutta  kokee että ei sovi yökerhoissa porukkaan. On todella huumonrintajuinen ja mielestäni hirmu fiksu.

Jenkeissähän tehdään dwn-lapsille kauneusleikkauksia joilla  syndroooman piirteet hävitään, harmi että asumme suomessa sillä siskopuoli jos kuka ansaitsi tuollaisen operaation!

Mutta sitten ihmiset eivät voi olla ajatustenlukijoita, jos lapsi on "normaalin" näköinen ja käyttäytyy eri lailla kuin muut. Miten sitten luulisit ihmisten kohtelevan siskosi?

Hei, minäkin olisin halunnut köyhänä lapsena saada yhteiskunnan pussista rahaa vaikkapa Linnanmäkeen, minne en koskaan päässyt äidin kanssa. Köyhä lapsi jos kuka olisi taatusti ansainnut sen. Yhtä syytön köyhä lapsikin on perhetaustaansa kuin kehitysvammainen vammaansa, mutta eipä edellä mainitulle tuoda kultatarjottimelta kaikkea mahdollista kuten kehitysvammaisille.