IL: Downin syndrooma saattaa olla matkalla kohti häviämistä. /Voiko tulevaisuudessa tarkoittaa myös muita ihmisryhmiä?

Vierailija kirjoitti:

Entä elämän laatu? Oma sekä sen lapsen? Muutaman erityisen lapsen vanhemman tiedän, ja aika lopussa ovat aina, sen lapsen takia. Valvomista, rikkoutuneita tavaroita, mustelmia, jatkuvaa meteliä, irronneita hiustukkoja, kakkavahinkoja, heitteillä olevia sisaruksia.... Oli aika pysäyttävät, kun erään tutun lapsi kuoli parikymppisenä. Jossain hoitolaitoksessa oli ollut jo vuosia. Tämä ihminen kertoi, että hän on helpottunut. Ei tarvitse enää olla huolissaan eikä pelätä soittoa, että "Elsa" on kuollut. Tabu tämäkin, mutta en usko, että hän on ainut joka on vastaavassa tilanteessa tuntenut samoin.

Oma isosiskoni sai jonkun sairaalabakteerin seurauksena kehitysvammaisuuden ja sairaaloissa käymiset olivat tuttuja. Lopulta hän kuoli 16-vuotiaana ja perhe koki helpotuksen, samalla suruntunteen miettiessään, että miten reilua elämä ei ollut meille, kun yksi perheenjäsenistä piti haudata aikaisemmin. Välillä on tullut mietittyä, että mitä jos siskoni olisikin ollut syöpäsairas pienestä alkaen. Syöpäsairaita kun kuitenkin voidaan nykyään parantaa ja joillakin syöpä voi muuttua krooniseksi niin, että on mahdollisuus elää pitkäänkin kunnes tulee viimeinen sairauskohtaus.

Vierailija kirjoitti:

Entä elämän laatu? Oma sekä sen lapsen? Muutaman erityisen lapsen vanhemman tiedän, ja aika lopussa ovat aina, sen lapsen takia. Valvomista, rikkoutuneita tavaroita, mustelmia, jatkuvaa meteliä, irronneita hiustukkoja, kakkavahinkoja, heitteillä olevia sisaruksia.... Oli aika pysäyttävät, kun erään tutun lapsi kuoli parikymppisenä. Jossain hoitolaitoksessa oli ollut jo vuosia. Tämä ihminen kertoi, että hän on helpottunut. Ei tarvitse enää olla huolissaan eikä pelätä soittoa, että "Elsa" on kuollut. Tabu tämäkin, mutta en usko, että hän on ainut joka on vastaavassa tilanteessa tuntenut samoin.

Minkäs voi asialle? Suurin osa erityisyyksistä on yllätyksiä. Ei niitä voi estää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä elämän laatu? Oma sekä sen lapsen? Muutaman erityisen lapsen vanhemman tiedän, ja aika lopussa ovat aina, sen lapsen takia. Valvomista, rikkoutuneita tavaroita, mustelmia, jatkuvaa meteliä, irronneita hiustukkoja, kakkavahinkoja, heitteillä olevia sisaruksia.... Oli aika pysäyttävät, kun erään tutun lapsi kuoli parikymppisenä. Jossain hoitolaitoksessa oli ollut jo vuosia. Tämä ihminen kertoi, että hän on helpottunut. Ei tarvitse enää olla huolissaan eikä pelätä soittoa, että "Elsa" on kuollut. Tabu tämäkin, mutta en usko, että hän on ainut joka on vastaavassa tilanteessa tuntenut samoin.

Oma isosiskoni sai jonkun sairaalabakteerin seurauksena kehitysvammaisuuden ja sairaaloissa käymiset olivat tuttuja. Lopulta hän kuoli 16-vuotiaana ja perhe koki helpotuksen, samalla suruntunteen miettiessään, että miten reilua elämä ei ollut meille, kun yksi perheenjäsenistä piti haudata aikaisemmin. Välillä on tullut mietittyä, että mitä jos siskoni olisikin ollut syöpäsairas pienestä alkaen. Syöpäsairaita kun kuitenkin voidaan nykyään parantaa ja joillakin syöpä voi muuttua krooniseksi niin, että on mahdollisuus elää pitkäänkin kunnes tulee viimeinen sairauskohtaus.

Joku taas voi tulla kehitysvammaiseksi 16- vuotiaana. Nämä kehitysvammaisia haukkuvat ja jopa kadehtivat eivät ymmärrä, että kuka tahansa voisi olla kehitysvammainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen elämä on arvokas ja tuntuu hurjalta ajatella, jos valtaa pitävät ihmiset voivat päättää kellä on oikeus elää ja kellä ei. Olen itsekin ollut joskus sitä mieltä, että "heikompi aines" kuuluu päästää päiviltä, mutta olen ymmärtänyt sen johtuvan omasta pahasta olosta ja itseinhosta. Kiinnostaisi tietää, mitä muiden samoin ajatelleiden päässä on liikkunut.

Minä taas ajattelin ennen noin, että kaikki elämä on arvokasta----kunnes päädyin hoitoalalle ja näin kaikenlaisia tapauksia. Mieli muuttui. Nyt taas ajattelen, että joillekin olisi ollut parempi olla syntymättä koskaan, osalle taas toivoisin eutanasiaa. Kun näkee tarpeeksi paljon kipua ja kärsimystä, ei haluaisi kenenkään elämää pitkittää jos se on turhaa. Kehitysvammaisten kohdalla säälittää esimerkiksi lapset jotka ovat niin vaikeasti vammaisia, että ilman nyky lääketiedettä eivät olisi selvinneet päivääkään. Ei ole elämää sellainen, että et kykene itse edes päätäsi tai muuta kroppaa liikuttamaan ja tarvitsen putket ja laitteet elämäsi ylläpitoon.

Kyllä ihmisellä pitäisi olla oikeus eutanasiaan, mutta mielestäni yksilön itse pitää siitä päättää. Ei niin, että vanhemmat tai lääkäri päättävät sen hänen puolestaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä elämän laatu? Oma sekä sen lapsen? Muutaman erityisen lapsen vanhemman tiedän, ja aika lopussa ovat aina, sen lapsen takia. Valvomista, rikkoutuneita tavaroita, mustelmia, jatkuvaa meteliä, irronneita hiustukkoja, kakkavahinkoja, heitteillä olevia sisaruksia.... Oli aika pysäyttävät, kun erään tutun lapsi kuoli parikymppisenä. Jossain hoitolaitoksessa oli ollut jo vuosia. Tämä ihminen kertoi, että hän on helpottunut. Ei tarvitse enää olla huolissaan eikä pelätä soittoa, että "Elsa" on kuollut. Tabu tämäkin, mutta en usko, että hän on ainut joka on vastaavassa tilanteessa tuntenut samoin.

Minkäs voi asialle? Suurin osa erityisyyksistä on yllätyksiä. Ei niitä voi estää.

Miksi siis ei estää niitä, jotka on estettävissä?

Mä pistän vielä pahemmaksi. Jos saisin valita nyt 100000€ tai ennemmän ja suostunko ottamaan eutanasia piikin 80-vuotiaana tai mahdollisimman pitkä elämä mahdollisesti viimeiset hoitokodissa sängyssä. Tekisin diilin tuosta, 80-vuotis päivästä. Perustelut: haluan rahaa käyttöön nyt seuraaviksi elinvuosiksi ja 80-vuotiaana voisin olla todella huonossa kunnossa tai kuollut muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä elämän laatu? Oma sekä sen lapsen? Muutaman erityisen lapsen vanhemman tiedän, ja aika lopussa ovat aina, sen lapsen takia. Valvomista, rikkoutuneita tavaroita, mustelmia, jatkuvaa meteliä, irronneita hiustukkoja, kakkavahinkoja, heitteillä olevia sisaruksia.... Oli aika pysäyttävät, kun erään tutun lapsi kuoli parikymppisenä. Jossain hoitolaitoksessa oli ollut jo vuosia. Tämä ihminen kertoi, että hän on helpottunut. Ei tarvitse enää olla huolissaan eikä pelätä soittoa, että "Elsa" on kuollut. Tabu tämäkin, mutta en usko, että hän on ainut joka on vastaavassa tilanteessa tuntenut samoin.

Minkäs voi asialle? Suurin osa erityisyyksistä on yllätyksiä. Ei niitä voi estää.

Miksi siis ei estää niitä, jotka on estettävissä?

Niin miksi estettäisi niitä, jotka eivät ole vaikeita vammoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä elämän laatu? Oma sekä sen lapsen? Muutaman erityisen lapsen vanhemman tiedän, ja aika lopussa ovat aina, sen lapsen takia. Valvomista, rikkoutuneita tavaroita, mustelmia, jatkuvaa meteliä, irronneita hiustukkoja, kakkavahinkoja, heitteillä olevia sisaruksia.... Oli aika pysäyttävät, kun erään tutun lapsi kuoli parikymppisenä. Jossain hoitolaitoksessa oli ollut jo vuosia. Tämä ihminen kertoi, että hän on helpottunut. Ei tarvitse enää olla huolissaan eikä pelätä soittoa, että "Elsa" on kuollut. Tabu tämäkin, mutta en usko, että hän on ainut joka on vastaavassa tilanteessa tuntenut samoin.

Minkäs voi asialle? Suurin osa erityisyyksistä on yllätyksiä. Ei niitä voi estää.

Miksi siis ei estää niitä, jotka on estettävissä?

Samoin kun miksei optimoida synnytys mahdollisimman turvalliseksi lapsen kannalta - sektio - ei synnytyksessä tulevaa vammaa. En suositte kaikille, niinkuin en halua suositella mitään muutakaan, mikä on ihan henkilökohtainen päätös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä elämän laatu? Oma sekä sen lapsen? Muutaman erityisen lapsen vanhemman tiedän, ja aika lopussa ovat aina, sen lapsen takia. Valvomista, rikkoutuneita tavaroita, mustelmia, jatkuvaa meteliä, irronneita hiustukkoja, kakkavahinkoja, heitteillä olevia sisaruksia.... Oli aika pysäyttävät, kun erään tutun lapsi kuoli parikymppisenä. Jossain hoitolaitoksessa oli ollut jo vuosia. Tämä ihminen kertoi, että hän on helpottunut. Ei tarvitse enää olla huolissaan eikä pelätä soittoa, että "Elsa" on kuollut. Tabu tämäkin, mutta en usko, että hän on ainut joka on vastaavassa tilanteessa tuntenut samoin.

Oma isosiskoni sai jonkun sairaalabakteerin seurauksena kehitysvammaisuuden ja sairaaloissa käymiset olivat tuttuja. Lopulta hän kuoli 16-vuotiaana ja perhe koki helpotuksen, samalla suruntunteen miettiessään, että miten reilua elämä ei ollut meille, kun yksi perheenjäsenistä piti haudata aikaisemmin. Välillä on tullut mietittyä, että mitä jos siskoni olisikin ollut syöpäsairas pienestä alkaen. Syöpäsairaita kun kuitenkin voidaan nykyään parantaa ja joillakin syöpä voi muuttua krooniseksi niin, että on mahdollisuus elää pitkäänkin kunnes tulee viimeinen sairauskohtaus.

Joku taas voi tulla kehitysvammaiseksi 16- vuotiaana. Nämä kehitysvammaisia haukkuvat ja jopa kadehtivat eivät ymmärrä, että kuka tahansa voisi olla kehitysvammainen.

Miksi alanuolet, kun tämä on totta?

Onko pakko pitää todella vaikeasti kehitysvammaista hengissä, joka ei ymmärrä syömisen ja oksentamisen eroa, eikä tunnista edes itseään nimeltään? Tuollainen on suoraan sanottuna karmeaa rääkkäystä ihmistä kohtaan. Yhteiskunnan ylihumanisoituminen oli pahimpia virheitä tässä maailmassa ja pidetään väkisin hengissä ihmistä, vaikka tilanne olisi mikä. Luulen sen vaikeasti kehitysvammaisenkin huutavan sisäisesti: "Tappkaa minut, tappakaa". Pelkkä kuorihan tuollainen on.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen elämä on arvokas ja tuntuu hurjalta ajatella, jos valtaa pitävät ihmiset voivat päättää kellä on oikeus elää ja kellä ei. Olen itsekin ollut joskus sitä mieltä, että "heikompi aines" kuuluu päästää päiviltä, mutta olen ymmärtänyt sen johtuvan omasta pahasta olosta ja itseinhosta. Kiinnostaisi tietää, mitä muiden samoin ajatelleiden päässä on liikkunut.

No en tiedä tätä palstaa seuranneena ja muutenkin maailman menoa seuranneena en ole saanut sellaista kuvaa, että yleinen mielipide olisi sellainen, jossa muut päättäisivät kenellä on oikeus elää. Ehkä jonkun yksittäisen ihmisen mielipide voi olla tuollainen. Poikkeuksena abortit.

Enemmänkin keskustelua on joskus käyty niin päin onko tuomittavaa, että sikiöseulontoja tehdään, ja pitäisikö ne kieltää jopa, joka on aikamoista diktatuuria vanhempia kohtaan, samoin kun abortin kieltäminen jopa varhaisessa vaiheessa.

Eihän eutanasiaa ole kai suunnitteillakaan siihen suuntaan, että muut saisivat päättää koska saat elää ja koska ei. Omia vapaaehtoisia päätöksiä ne ovat ja pitääkin olla ja sisältävät vielä rajoitteita eli et saa päättää abortista tai eutanasiasta ihan miten huvittaa.

Aika hyvin on jo lainsäädäntö ottanut huomioon miten toimitaan hoitokodeissa kun ollaan ehtoopuolella, eli kai moni on siitä samaa mieltä, että 90-vuotiasta ei kannata väkisin letkuissa pitää elossa ja oman hoitotahdonkin voi tehdä, joten en näe missä on se muiden päätös siitä, kuka saa elää.

Kummaa, kun ihmiset vetävät hirveän metelin, kun heidän kehitysvammaisen lapsen "annettiin kuolla" keuhkokuumeeseen. Tämä oli nyt esimerkkitapaus, jossa tytölle tuli ilmeisesti toistuvia keuhkokuumeita ja äiti syytti lääkäriä tappajaksi. Lääkärit kertoo faktoja ja ne riskit ovat olleet ennen lääkärin sanojakin olemassa. Ei kukaan keuhkoa syöpäsairaan lapsen hoitojen lopettamisesta, jos niistä ei saada mitään hyötyä ja annetaan mahdollisuuksien mukaan lapselle hyvät, viimeiset hetket ilman rankkoja hoitoja. Eläinkin on paljon paremmassa asemassa tässä: sen annetaan lähteä, sitä ei jätetä kitumaan ja odottamaan viimeistä päiväänsä. Ihminen on ihan luonnosta vieraantunut.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen elämä on arvokas ja tuntuu hurjalta ajatella, jos valtaa pitävät ihmiset voivat päättää kellä on oikeus elää ja kellä ei. Olen itsekin ollut joskus sitä mieltä, että "heikompi aines" kuuluu päästää päiviltä, mutta olen ymmärtänyt sen johtuvan omasta pahasta olosta ja itseinhosta. Kiinnostaisi tietää, mitä muiden samoin ajatelleiden päässä on liikkunut.

No en tiedä tätä palstaa seuranneena ja muutenkin maailman menoa seuranneena en ole saanut sellaista kuvaa, että yleinen mielipide olisi sellainen, jossa muut päättäisivät kenellä on oikeus elää. Ehkä jonkun yksittäisen ihmisen mielipide voi olla tuollainen. Poikkeuksena abortit.

Enemmänkin keskustelua on joskus käyty niin päin onko tuomittavaa, että sikiöseulontoja tehdään, ja pitäisikö ne kieltää jopa, joka on aikamoista diktatuuria vanhempia kohtaan, samoin kun abortin kieltäminen jopa varhaisessa vaiheessa.

Eihän eutanasiaa ole kai suunnitteillakaan siihen suuntaan, että muut saisivat päättää koska saat elää ja koska ei. Omia vapaaehtoisia päätöksiä ne ovat ja pitääkin olla ja sisältävät vielä rajoitteita eli et saa päättää abortista tai eutanasiasta ihan miten huvittaa.

Aika hyvin on jo lainsäädäntö ottanut huomioon miten toimitaan hoitokodeissa kun ollaan ehtoopuolella, eli kai moni on siitä samaa mieltä, että 90-vuotiasta ei kannata väkisin letkuissa pitää elossa ja oman hoitotahdonkin voi tehdä, joten en näe missä on se muiden päätös siitä, kuka saa elää.

Vierailija kirjoitti:

Kummaa, kun ihmiset vetävät hirveän metelin, kun heidän kehitysvammaisen lapsen "annettiin kuolla" keuhkokuumeeseen. Tämä oli nyt esimerkkitapaus, jossa tytölle tuli ilmeisesti toistuvia keuhkokuumeita ja äiti syytti lääkäriä tappajaksi. Lääkärit kertoo faktoja ja ne riskit ovat olleet ennen lääkärin sanojakin olemassa. Ei kukaan keuhkoa syöpäsairaan lapsen hoitojen lopettamisesta, jos niistä ei saada mitään hyötyä ja annetaan mahdollisuuksien mukaan lapselle hyvät, viimeiset hetket ilman rankkoja hoitoja. Eläinkin on paljon paremmassa asemassa tässä: sen annetaan lähteä, sitä ei jätetä kitumaan ja odottamaan viimeistä päiväänsä. Ihminen on ihan luonnosta vieraantunut.

Tavallaan ymmärrän äidin tuskan, kun lapsi kuolee keuhkokuumeeseen. Siihen seitsemänteen samana vuonna. Mutta ei se lääkärin vika ole, että se lapsi on ollut niin kovin sairas. On se lääkärillekin mahdoton paikka, kun on kovin sairas potilas, siinä määrin, että hoidat tai jätät hoitamatta, lopputulos on todenköisesti kuolema. Ja sit vielä kevamamma alkaa puuhata syytettä kuolemantuottamuksesta, kun haluaa edes sille lääkärille kostaa lapsensa kurjan kohtalon.

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko pitää todella vaikeasti kehitysvammaista hengissä, joka ei ymmärrä syömisen ja oksentamisen eroa, eikä tunnista edes itseään nimeltään? Tuollainen on suoraan sanottuna karmeaa rääkkäystä ihmistä kohtaan. Yhteiskunnan ylihumanisoituminen oli pahimpia virheitä tässä maailmassa ja pidetään väkisin hengissä ihmistä, vaikka tilanne olisi mikä. Luulen sen vaikeasti kehitysvammaisenkin huutavan sisäisesti: "Tappkaa minut, tappakaa". Pelkkä kuorihan tuollainen on.

Ai sinä olet se "tappakaa tappakaa"- tyyppi, olet kirjoittanut tuota samaa ennenkin.

Jos joku on pelkkä kuori niin ei hän kyllä silloin mitään kuolemantoiveita huuda sisäisesti eikä ulkoisesti. Eli kuinka se nyt onkaan, ovatko kehitysvammaiset pelkkiä kuoria vai tunteita omaavia ihmisiä jotka näköjään kuitenkin pitäisi teidän mielestänne tappaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko pakko pitää todella vaikeasti kehitysvammaista hengissä, joka ei ymmärrä syömisen ja oksentamisen eroa, eikä tunnista edes itseään nimeltään? Tuollainen on suoraan sanottuna karmeaa rääkkäystä ihmistä kohtaan. Yhteiskunnan ylihumanisoituminen oli pahimpia virheitä tässä maailmassa ja pidetään väkisin hengissä ihmistä, vaikka tilanne olisi mikä. Luulen sen vaikeasti kehitysvammaisenkin huutavan sisäisesti: "Tappkaa minut, tappakaa". Pelkkä kuorihan tuollainen on.

Ai sinä olet se "tappakaa tappakaa"- tyyppi, olet kirjoittanut tuota samaa ennenkin.

Jos joku on pelkkä kuori niin ei hän kyllä silloin mitään kuolemantoiveita huuda sisäisesti eikä ulkoisesti. Eli kuinka se nyt onkaan, ovatko kehitysvammaiset pelkkiä kuoria vai tunteita omaavia ihmisiä jotka näköjään kuitenkin pitäisi teidän mielestänne tappaa?

Kyllä vaikeasti vammaiselle usein tehdäänkin dnr päätös, mutta eutanasia ei ole mahdollista. Eikä vammainen huuda tosiaan mitään edes sisäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummaa, kun ihmiset vetävät hirveän metelin, kun heidän kehitysvammaisen lapsen "annettiin kuolla" keuhkokuumeeseen. Tämä oli nyt esimerkkitapaus, jossa tytölle tuli ilmeisesti toistuvia keuhkokuumeita ja äiti syytti lääkäriä tappajaksi. Lääkärit kertoo faktoja ja ne riskit ovat olleet ennen lääkärin sanojakin olemassa. Ei kukaan keuhkoa syöpäsairaan lapsen hoitojen lopettamisesta, jos niistä ei saada mitään hyötyä ja annetaan mahdollisuuksien mukaan lapselle hyvät, viimeiset hetket ilman rankkoja hoitoja. Eläinkin on paljon paremmassa asemassa tässä: sen annetaan lähteä, sitä ei jätetä kitumaan ja odottamaan viimeistä päiväänsä. Ihminen on ihan luonnosta vieraantunut.

Tavallaan ymmärrän äidin tuskan, kun lapsi kuolee keuhkokuumeeseen. Siihen seitsemänteen samana vuonna. Mutta ei se lääkärin vika ole, että se lapsi on ollut niin kovin sairas. On se lääkärillekin mahdoton paikka, kun on kovin sairas potilas, siinä määrin, että hoidat tai jätät hoitamatta, lopputulos on todenköisesti kuolema. Ja sit vielä kevamamma alkaa puuhata syytettä kuolemantuottamuksesta, kun haluaa edes sille lääkärille kostaa lapsensa kurjan kohtalon.

Tätä se yhteiskunnan tunteellistuminen ja ylihumanisoituminen teettää. Enää ei ole sijaa rationaalisuudelle. Mies heittäisi vaikka roskiin sen kehitysvammaisen lapsen. Naiset hoivavietin takia pitää hengissä tuollaisia taakkoja.

Täällä onkin näköjään tiettyjen Hitlerin fanien kokoontumisajot käynnissä. Muistan sinutkin toisesta keskustelusta.

Jos ihmisyyteen liitetään kyky tuntea empatiaa ja kiintymystä kuten usein liitetään niin voitaisiinko tästä vetää se johtopäätös, että te palstamiehet olette epäihmisiä, teiltä kun nämä ominaisuudet puuttuvat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummaa, kun ihmiset vetävät hirveän metelin, kun heidän kehitysvammaisen lapsen "annettiin kuolla" keuhkokuumeeseen. Tämä oli nyt esimerkkitapaus, jossa tytölle tuli ilmeisesti toistuvia keuhkokuumeita ja äiti syytti lääkäriä tappajaksi. Lääkärit kertoo faktoja ja ne riskit ovat olleet ennen lääkärin sanojakin olemassa. Ei kukaan keuhkoa syöpäsairaan lapsen hoitojen lopettamisesta, jos niistä ei saada mitään hyötyä ja annetaan mahdollisuuksien mukaan lapselle hyvät, viimeiset hetket ilman rankkoja hoitoja. Eläinkin on paljon paremmassa asemassa tässä: sen annetaan lähteä, sitä ei jätetä kitumaan ja odottamaan viimeistä päiväänsä. Ihminen on ihan luonnosta vieraantunut.

Tavallaan ymmärrän äidin tuskan, kun lapsi kuolee keuhkokuumeeseen. Siihen seitsemänteen samana vuonna. Mutta ei se lääkärin vika ole, että se lapsi on ollut niin kovin sairas. On se lääkärillekin mahdoton paikka, kun on kovin sairas potilas, siinä määrin, että hoidat tai jätät hoitamatta, lopputulos on todenköisesti kuolema. Ja sit vielä kevamamma alkaa puuhata syytettä kuolemantuottamuksesta, kun haluaa edes sille lääkärille kostaa lapsensa kurjan kohtalon.

Tätä se yhteiskunnan tunteellistuminen ja ylihumanisoituminen teettää. Enää ei ole sijaa rationaalisuudelle. Mies heittäisi vaikka roskiin sen kehitysvammaisen lapsen. Naiset hoivavietin takia pitää hengissä tuollaisia taakkoja.

Täällä onkin näköjään tiettyjen Hitlerin fanien kokoontumisajot käynnissä. Muistan sinutkin toisesta keskustelusta.

Jos ihmisyyteen liitetään kyky tuntea empatiaa ja kiintymystä kuten usein liitetään niin voitaisiinko tästä vetää se johtopäätös, että te palstamiehet olette epäihmisiä, teiltä kun nämä ominaisuudet puuttuvat?

Onhan niin vaikeasti kehitysvammaiset raskaita taakkoja läheisille. Eivät vain uskalla myöntää sitä ääneen. Jos kehitysvamma on tiedossa ennen lapsen syntymää, niin ei todellakaan pidä antaa tunteille sijaa ja jättää aborttia tekemättä. Monia terveiksi todettuja sikiöitä abortoidaan sosiaalisista syistä, mutta kukaan ei nosta asiasta meteliä. Vammaisen tai sairaan sikiön abortointiin on pätevät, sosiaaliset syyt. Tämä ei tietenkään tarkoita, että vammaiset ja sairaat loppuisi maailmasta. Miksi pitäisi tietoisesti synnyttää lapsi, jolla on rajalliset mahdollisuudet elämässä ja jonka elämä tulisi pyörimään hoitajien ehdoilla, jos on mahdollisuus ennaltaehkäistä tilanne valitsemalla abortti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummaa, kun ihmiset vetävät hirveän metelin, kun heidän kehitysvammaisen lapsen "annettiin kuolla" keuhkokuumeeseen. Tämä oli nyt esimerkkitapaus, jossa tytölle tuli ilmeisesti toistuvia keuhkokuumeita ja äiti syytti lääkäriä tappajaksi. Lääkärit kertoo faktoja ja ne riskit ovat olleet ennen lääkärin sanojakin olemassa. Ei kukaan keuhkoa syöpäsairaan lapsen hoitojen lopettamisesta, jos niistä ei saada mitään hyötyä ja annetaan mahdollisuuksien mukaan lapselle hyvät, viimeiset hetket ilman rankkoja hoitoja. Eläinkin on paljon paremmassa asemassa tässä: sen annetaan lähteä, sitä ei jätetä kitumaan ja odottamaan viimeistä päiväänsä. Ihminen on ihan luonnosta vieraantunut.

Tavallaan ymmärrän äidin tuskan, kun lapsi kuolee keuhkokuumeeseen. Siihen seitsemänteen samana vuonna. Mutta ei se lääkärin vika ole, että se lapsi on ollut niin kovin sairas. On se lääkärillekin mahdoton paikka, kun on kovin sairas potilas, siinä määrin, että hoidat tai jätät hoitamatta, lopputulos on todenköisesti kuolema. Ja sit vielä kevamamma alkaa puuhata syytettä kuolemantuottamuksesta, kun haluaa edes sille lääkärille kostaa lapsensa kurjan kohtalon.

Tätä se yhteiskunnan tunteellistuminen ja ylihumanisoituminen teettää. Enää ei ole sijaa rationaalisuudelle. Mies heittäisi vaikka roskiin sen kehitysvammaisen lapsen. Naiset hoivavietin takia pitää hengissä tuollaisia taakkoja.

Sinustakin voi tulla "taakka" ihan milloin vain jos joudut vaikka onnettomuuteen ja vammaudut vakavasti. Et ole haavoittumaton vaikka noin kovaa poikaa esitätkin. Mitä sinulle pitäisi mielestäsi tehdä siinä tilanteessa, pidetäänkö hengissä vai heitetäänkö roskiin? Viimeistään sitten iäkkäänä voit miettiä tätä kysymystä, koska muiden avun varaan jokainen meistä jossain vaiheessa joutuu jos tarpeeksi vanhaksi elää.

Itse valitsisin abortin ja olen hyvilläni, että se on mahdollista. Monet kehitykselliset vammat ja sairaudet aiheuttavat merkittävää kärsimystä sekä lapselle että tämän läheisille. Tavoittelen mahdollisimman onnellista elämää, eikä oman lapsen kärsimys ja ennenaikainen kuolema tätä tavoitetta edesauta. Kunnioitan myös sellaisten päätöksiä, jotka valitsevat toisin. Myös täysin terveitä sikiöitä abortoidaan.