Lue keskustelun säännöt.
IL: Downin syndrooma saattaa olla matkalla kohti häviämistä. /Voiko tulevaisuudessa tarkoittaa myös muita ihmisryhmiä?
02.10.2021 |
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/5bbea8a1-ef61-43f5-b4f3-3f70a90975e9
Downin syndroomasta kärsiviä ihmisiä ei ehkä synny tulevaisuudessa. Mitä mieltä olette tästä?
Kehitysvammaisten ja nepsy-ihmisten keskuudessa aina välillä nousee keskustelua siitä, että heidän ei haluta tekevän lapsia (siirtää geenejä) tai halutaan ”parantaa heidät”. Voisiko aborttien tekeminen tulevaisuudessa koskea myös esim. autistisia? Mitä ajatuksia teille herää siitä, että ihmisryhmiä saattaisi kadota tulevaisuudessa?
Kommentit (600)
Kehitysvammaisia on niin monen tasoisia. On näitä jotka kykenevät melko itsenäiseen elämään, sitten ihan niitä jotka eivät tästä maailmasta juuri mitään ymmärrä. Downin syndrooman variaatioita on yhtä monta kuin on sairastaviakin, pelkkä down ei ole yhtä kuin salkkareiden Salla (sekö se oli). Mutta mikään ei poista sitä faktaa, että nykyään kehy lapsille aloitetaan pienestä pitäen kaikenlaiset terapiat ja tukitoimet, on fyssaria, musiikki-puheterapiaa, tukihenkilöitä, vuorohoitoa jne. Siihen lisäksi mahdolliset peg-ruoat ja tarvikkeet, vaipat, pyörätuolit ja apuvälineet.. Näitä eivät todellakaan vanhemmat maksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se surullista, jois sairaiden ihmisten sijasta syntyy terveitä?
Miten niin "sijasta"? Ei se mitenkään vaikuta terveiden syntymiseen, jos syntyy myös vammaisia.
Selväähän se on, ettäjos tunnistetaan down, raskaus keskeytetään ja hankkiudutaan uudelleen raskaaksi, jolloin sairaan sijasta syntyy terve.
Eihän vammaisen ja terveen synnyttäminen mitenkään sulje toisiaan pois. Monella vammaisella on terveitä sisaruksia.
Vanhemmilla on rajalliset resurssit ja down-lapsi vie aikaa muilta lapsilta, joten niitä ei hankita yhtä montaa lasta kuin ilman down-lasta tai niitä terveitäkään ei ehditä hoitamaan yhtä hyvin. Kaikki kärsivät, perhe, vanhemmat ja myös terveet lapset sekä yhteiskunta.
En ole kuullut, että kukaan olisi kärsinyt down-lapsesta. Varsinkaan sisarukset.
Täällä yksi, hei!
Minulla on down-sisko, erittäin rakas ja olemme läheisiä. Mutta voin rehellisesti sanoa, että olen jollain tasolla kyllä lapsuudessani kärsinyt siitä, että siskollani on down. Meillä on kaksi vuotta ikäeroa. Olin siis vielä todella pieni hänen syntyessään. Erityislapsena hän tarvitsi paljon huomiota ja etenkin syliä, kun ei pystynyt liikkumaan "normaalin" vauvan tavoin. Eli itse jouduin pärjäämään paljon itsenäisemmin kuin muut lapset jo nuorena. En tietenkään näistä alkuajoista paljoa muista, mutta lapsuudenmuistoja on paljon siitä, miten kuuli aina "Ei nyt, Sofia tarvitsee sitä ja tätä, voitlo tehdä itse?". Kouluun mennessäni mukaan tuli kiusaaminen, sillä sekä siskoani että minua kiusattiin rankasti hänen erilaisuutensa takia. Aikuisiällä olen myös huomannut sen (ja tiedän, kuulostaa kauhealta enkä ole mitenkään katkera, mutta huomioin asian rehellisyyden nimissä kuitenkin), että rahallisesti olemme myös eri asemassa. Olen tosi kiitollinen, että siskoni on saanut oman kodin hänelle sopivasta hoitokodista, mutta onhan tuo asuminen hurjan kallista, kun taas itse maksan vuokrani opintolainalla ja työkeikoilla. En missään nimessä syytä tästä vanhempiani, sillä tottakai haluan siskolleni mahdollisimman hyvät oltavat, mutta kun "kärsimyksestä" ja eriarvoisuudesta on kyse, niin onhan se ihan eri tilanne kun yhden lapsen asumisesta vanhemmat maksavat kymmeniä tuhansia vuodessa ja toiselle ei jää mitään apuja.
En silti vaihtaisi siskoani "terveeseen", koska hän on ihana ja rakas ja upea nainen, mutta on myös väärin sanoa ettei sisarukset kärsi down-sisaruksesta.
Tämä sama tarina voisi olla sisarusparista myös ilman kromosomipoikkeamaa.
Puhutko sisarusparista, jossa toisella olisi vaikkapa jokin nepsy-diagnoosi? No, Aspergerin ja normaalin rajamailla kyllä itse maksan niistä vähäisistä rahoista vuokran sekä laskut. Opintotuellakin piti pärjätä ja sai miettiä, että riittääkö rahat seuraaviin talvivaatteisiin. Joo, kirpputorit toki kiersin, joten ei tarvitse sitä ehdottaa. Opintolainaakin tuli nostettua sen verran kuin koin tarvitsevani. Enkä käytä rahoja nyt työttömänäkään turhiin juttuihin, ja harkitsen aina, jos jotain kallista haluaisin ja miettisin, että löytyisikö halvemmalla samoilla ominaisuuksilla oleva tuote. Näin esimerkiksi viimeksi tehokasta tehosekoitinta harkitessa vertailun ja katselin ahkerasti tarjouksia.
Itse silti kritisoin tuota kehitysvammaisten saamaa liikaa tukea, kun olisi paljon muitakin, jotka tarvitsivat apua ja varmasti olisivat hyödyllisempi kohde kuin kehitysvammaiset. Joo, kyllä kehitysvammaisiakin pitää auttaa, mutta miksi heille pitäisi jotakin aromahevosterapiaa tuoda suoraan nenän eteen kuin Manulle illallinen? Kuitenkaan ei sitten olla valmiita tekemään mitään niissä terapioissa, vaan tuijotetaan fysioterapiassa tabletin näyttöä sen sijaan, että kumottaisiin.
Minulla itselläni suurempi vaiva on tällä hetkellä reumaperäinen sairaus kuin AS-piirteisyys. Eipä hirveämmin apuja heru, eikä edes ymmärtäväistä kohtelua. Kuitenkin tuo sairaus vaikuttaa työkykyyni jollain lailla ja väsyn helposti. Aiemmin olen kyennyt tekemään jopa 12 tunnin työpäivää, mutta nykyään tilanne voisi olla toisenlainen, jos koko ajan tekisi mieli vain nukkua. Saisinpa itsekin samanlaista hyysäämistä kuin kehitysvammaiset. Varmasti sekin olisi tuottavampaa.
Sinä jaksat tuota aromahevosterapiaa hokea jokaisessa vammaisuutta koskevassa ketjussa. Ei niitä terapioita kovin helposti saa. Ei ole vammaisten syy, että sinulla on sairaus.
Mun tuttava ainakin saa lapsilleen kaiken, mitä keksii pyytää. Ovat siis kehitysvammaisia ne lapset. Jos ei saa kolmatta tablettia samalle vuodelle tarjottimella, niin sitten on valitus kierros käynnissä niin kauan, että se kolmas iPad saadaan seinään heitettäväksi. Ja mikä onkaan suurempi vääryys, kun taksikuski kieltäytyi kuljettamasta toista lasta huonon käytöksen takia (jatkuvaa kirkunaa, penkkien potkimista ja muuta riehumista jne). Puheterapiassa käyvät, vaikka vuosiin eivät ole edistyneet. Fysioterapia junnaa paikallaan, vaikka äiti hehkuttaa edistysaskeleita. Plus kaikki muut lääkkeet ja lääkärit ja tutkimukset...
On kyllä yhteiskunnalle kallis perhe. Ja lasten kasvaessa tarvitsevat varmasti muutakin apua, kun toinen lapsista on kookas (ja voimakas) ja käyttäytyy aggressiivisesti. Olisi kiva tietää, miten nuo lapset kokevat elämänlaatunsa.
Tämä selittääkin sen, miksi normaaliälyinen lapsi ei pääse puhe- tai fysioterapiaan, vaikka heillä olisi vaiva sellainen, että on toivoa korjata se. Kevat meneekin heidän ohi.
Muistan Toisenlaiset frendit-sarjan: todella paljon toimintaa asukkailla, matkustettiin ja varmaan ohjaajien kanssakin jotain puuhailtiin. Samaan aikaan vanhukset makaavat p**kaisissa vaipoissa vahvasti lääkittynä vailla virikkeitä. Hoidon heikko tasoa ei vain ulotu vanhuksiin, vaan myös mt-potilaalle todetaan, että hoida itsesi lääkityksellä kotona. Psykiatrin juttusille ei pääse.
Kevojen aggressiivisuus on tabu. Toki oli niitäkin paikkoja, joissa oli hyvätasoisia kevoja eikä koko ajan pelkoa saada turpaan psykoosipotilaalta. Nykyinen imo vie keinot hoitajilta. Ei saa rajoittaa, mutta sitten tuleekin vastaan raivoissaan olevia omaisia, kun tyttöä hyväksikäytetään tai aikuinen lapsi on lihonut, oheissairaudet ovat pahentuneet, lapsen sallitaan syödä mielin määrin makeaa vaikka on diabetes jne. Haluttiin aikuinen keva asumaan itsenäisesti omaan asuntoon, mutta silti oletettiin, että henkilökunta siivoaa ja pyykkää. Ei se tullut kuuloonkaan, ellei keva antanut suostumusta tähän. Vanhemmat sitten valittaa sotkuisista asunnoista ja tilaavat siivousfirman tai siivoavat itse aikuisen lapsen kodin.
Muistan myös hirveän valituksen aamiaisesta palvelutalolla omaisten osalta. Ensin oltiin tyytymättömiä aamiaiseen ja lisättiin tarjolle myslit, jogurtit, puurot, kananmunat ja erilaisia leikkeleitä. Jos kuitenkin tiettynä päivänä ei ollut kananmunia tarjolla, niin tästä tuli hirveä valitus. Oikeasti jotkut vanhemmat ihan pokkana tulivat työpaikalle katsomaan, että onhan taatusti kananmunia tarjolla. Kukaan ei taatusti kuollut nälkään, kun tarjonta oli melkein kuin hotellissa.
Aivan syystäkin lähdin kehitysvamma-alalta pois ja mietin jotain muuta alaa. Teen tosin nyt töitä fyysisesti vammaisen henkilökohtaisena avustajana, ja meillä ihan kemiat pelaa ja työajan ulkopuolellakin saatamme vaihtaa kuulumisia. Varmaan joillakin voi olla liian vaativa avustettava. Omalla kohdalla onneksi käynyt tuuri, eikä valita pienistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella itsekästä tietentahtoen tehdä lapsia jos on esim kummallakin geeniperimässä useita sairauksia, esim mt tms. Tai tietentahtoen pitää lapsi joka on varmuudella vammainen. Vaikka se oma lapsi onkin, niin sitä ei olla itse hoitamassa lapsen loppuelämän ajan, vaipat, hoidot, tuet ym menevät yhteiskunnan piikkiin ja mahdolliset laitospaikat ym maksavat maltaita. Mielestäni jos ihan tietäen tehdään nämä ratkaisut niin se menisi sitten omasta pussista, ei muiden.
Jatkan vielä, että on eri asia jos lapsi vammautuu vaikka synnytyksessä, mutta että nähdään vaikka se kromosomipoikkeis ultrassa ja päätetään pitää lapsi. Kaikki downit ei todellakaan ole niitä leppoisia ja melko itsenäisesti pärjääviä, vaan siellä on vuodepotilaasta erittäin aggressiivisiin jättiläisiin olevalla skaalalla.
Down vuodepotilaana on todella harvinaista. Ei juuri koskaan ole. Myöskään aggressiivisia downit ole kuin äärimmäisen harvoin ja silloinkin se johtuu muusta kuin siitä syndroomasta. Jättiläisiä downit eivät ole koskaan, he jäävät aina pienikokoisiksi.
Et ole koskaan tainnut käydä kehitysvammaisten yksikössä....
Suurimman osan työhistoriastani olen ollut kehitysvammaisten yksiköissä. Aiemmin laitoksissakin. Olen tavannut tai hoitanut kymmeniä, kenties sataa downia. Kaikenikäisiä, kaikentasoisia. Uskoisin tietäväni millaisia he ovat ja millaisia taas eivät.
Ja noista sadasta sinulle ei ole koskaan tullut vastaan isoa downia joka hermostuessaan rikkoo huoneet ja ovet ja pienet hoitajat eivät ole voineet kuin odotella rauhottumista.
Jännä. Minulle ja monelle työkaverilleni tämä on arkipäivää.Isoa downia ei ole, kuten tiedät jos olet alalla. Olen tehnyt töitä myös haastavasti käyttäytyvien osastoilla. Olen ollut ryhmäkodissa, joka oli profiloitu psyykkisesti sairaille kehitysvammaisille. Olen nähnyt raivokohtauksia saavia ja nähnyt kun ovet potkitaan rikki. Kertaakaan tällainen raivoaja ei ole ollut down. Aika jännä, jos teille on sellaisia sattunut. Tulee mieleen, että et ole ammattiin kouluttautunut ja luulet kaikkia kehitysvammaisia downeiksi. Siihen viittaa myös tuo puheesi isoista downeista.
Alalla olen ja eri yksiköissä myöskin toiminut. Downin osaan erottaa ihan koulutuksellanikin jo muista kehitysvammaisista ja kyllä, isoja ja pelkkää lihasta olevia downeja on tullut vastaan useinkin. Se että väität kaikkia downeja pieniksi, aina, on väärin, koska ei se sairaus tarkoita että jäädään 150cm ja pullaa puputtaviksi pehmoiksi. Vartaloita on erilaisia jo luonnostaan ja geenit vaikuttaa. Mitä odotat jos 190cm isä ja 180cm äiti saavat ison pojan jolla on down ja aggressiivisuutta aina kun jokin vastustaa. Tämäkö ei voi olla mahdollista jos olet melkein sataa downia hoitanut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella itsekästä tietentahtoen tehdä lapsia jos on esim kummallakin geeniperimässä useita sairauksia, esim mt tms. Tai tietentahtoen pitää lapsi joka on varmuudella vammainen. Vaikka se oma lapsi onkin, niin sitä ei olla itse hoitamassa lapsen loppuelämän ajan, vaipat, hoidot, tuet ym menevät yhteiskunnan piikkiin ja mahdolliset laitospaikat ym maksavat maltaita. Mielestäni jos ihan tietäen tehdään nämä ratkaisut niin se menisi sitten omasta pussista, ei muiden.
Jatkan vielä, että on eri asia jos lapsi vammautuu vaikka synnytyksessä, mutta että nähdään vaikka se kromosomipoikkeis ultrassa ja päätetään pitää lapsi. Kaikki downit ei todellakaan ole niitä leppoisia ja melko itsenäisesti pärjääviä, vaan siellä on vuodepotilaasta erittäin aggressiivisiin jättiläisiin olevalla skaalalla.
Down vuodepotilaana on todella harvinaista. Ei juuri koskaan ole. Myöskään aggressiivisia downit ole kuin äärimmäisen harvoin ja silloinkin se johtuu muusta kuin siitä syndroomasta. Jättiläisiä downit eivät ole koskaan, he jäävät aina pienikokoisiksi.
Et ole koskaan tainnut käydä kehitysvammaisten yksikössä....
Suurimman osan työhistoriastani olen ollut kehitysvammaisten yksiköissä. Aiemmin laitoksissakin. Olen tavannut tai hoitanut kymmeniä, kenties sataa downia. Kaikenikäisiä, kaikentasoisia. Uskoisin tietäväni millaisia he ovat ja millaisia taas eivät.
Ja noista sadasta sinulle ei ole koskaan tullut vastaan isoa downia joka hermostuessaan rikkoo huoneet ja ovet ja pienet hoitajat eivät ole voineet kuin odotella rauhottumista.
Jännä. Minulle ja monelle työkaverilleni tämä on arkipäivää.Isoa downia ei ole, kuten tiedät jos olet alalla. Olen tehnyt töitä myös haastavasti käyttäytyvien osastoilla. Olen ollut ryhmäkodissa, joka oli profiloitu psyykkisesti sairaille kehitysvammaisille. Olen nähnyt raivokohtauksia saavia ja nähnyt kun ovet potkitaan rikki. Kertaakaan tällainen raivoaja ei ole ollut down. Aika jännä, jos teille on sellaisia sattunut. Tulee mieleen, että et ole ammattiin kouluttautunut ja luulet kaikkia kehitysvammaisia downeiksi. Siihen viittaa myös tuo puheesi isoista downeista.
Alalla olen ja eri yksiköissä myöskin toiminut. Downin osaan erottaa ihan koulutuksellanikin jo muista kehitysvammaisista ja kyllä, isoja ja pelkkää lihasta olevia downeja on tullut vastaan useinkin. Se että väität kaikkia downeja pieniksi, aina, on väärin, koska ei se sairaus tarkoita että jäädään 150cm ja pullaa puputtaviksi pehmoiksi. Vartaloita on erilaisia jo luonnostaan ja geenit vaikuttaa. Mitä odotat jos 190cm isä ja 180cm äiti saavat ison pojan jolla on down ja aggressiivisuutta aina kun jokin vastustaa. Tämäkö ei voi olla mahdollista jos olet melkein sataa downia hoitanut?
No ei. Downit jäävät aina pieniksi, tosin ylipainoa kertyy monelle.
Job kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh, en jaksa. Oma autisti lapseni osasi varmasti matematiikan ja omien mielenkiintojen osalta jo enemmän kuin moni palstalainen koko aikuisiällä. Jos yhteiskunnalla ei kiinnosta hänen taitojaan hyödyntää, koska ei taida small talkia ja mielellään mene väenpaljouteen, niin sillehän emme mitään mahda. En vaihtaisi ikinä häntä ei-autistiseen versioon hänestä enkä ole eläessäni toivonut, että kunpa hän ei olisi syntynyt. Uskon että vammaisten vanhemmat ajattelevat suurin osa samalla tavalla. Se oma lapsi on ihminen, kokonaisuus, josta erityisyys on osa häntä.
Toisaalta: autismiperimä ei välttämättä kerro, onko lapsi lievästi asperger tai syvästi kehitysvammainen.
Meillä on viidestä lapsesta kolmella autismin kirjon diagnoosi, kahdella kehitysvamma, yhdellä asperger.
Kolmella lapsella on myös epilepsia(yksi muuten terve).
Jos olisimme tienneet etukäteen nämä geneettiset rasitteet, tuskin olisimme lapsia tehneet.
No, kaikkea ei vielä geenitesteillä voi tietää, mutta tiedon lisääntyessä aina vain enemmän.
Autismia ei voi seuloa geenitesteillä, sen aiheuttaa usean eri geenin yhteisvaikutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella itsekästä tietentahtoen tehdä lapsia jos on esim kummallakin geeniperimässä useita sairauksia, esim mt tms. Tai tietentahtoen pitää lapsi joka on varmuudella vammainen. Vaikka se oma lapsi onkin, niin sitä ei olla itse hoitamassa lapsen loppuelämän ajan, vaipat, hoidot, tuet ym menevät yhteiskunnan piikkiin ja mahdolliset laitospaikat ym maksavat maltaita. Mielestäni jos ihan tietäen tehdään nämä ratkaisut niin se menisi sitten omasta pussista, ei muiden.
Jatkan vielä, että on eri asia jos lapsi vammautuu vaikka synnytyksessä, mutta että nähdään vaikka se kromosomipoikkeis ultrassa ja päätetään pitää lapsi. Kaikki downit ei todellakaan ole niitä leppoisia ja melko itsenäisesti pärjääviä, vaan siellä on vuodepotilaasta erittäin aggressiivisiin jättiläisiin olevalla skaalalla.
Down vuodepotilaana on todella harvinaista. Ei juuri koskaan ole. Myöskään aggressiivisia downit ole kuin äärimmäisen harvoin ja silloinkin se johtuu muusta kuin siitä syndroomasta. Jättiläisiä downit eivät ole koskaan, he jäävät aina pienikokoisiksi.
Et ole koskaan tainnut käydä kehitysvammaisten yksikössä....
Suurimman osan työhistoriastani olen ollut kehitysvammaisten yksiköissä. Aiemmin laitoksissakin. Olen tavannut tai hoitanut kymmeniä, kenties sataa downia. Kaikenikäisiä, kaikentasoisia. Uskoisin tietäväni millaisia he ovat ja millaisia taas eivät.
Ja noista sadasta sinulle ei ole koskaan tullut vastaan isoa downia joka hermostuessaan rikkoo huoneet ja ovet ja pienet hoitajat eivät ole voineet kuin odotella rauhottumista.
Jännä. Minulle ja monelle työkaverilleni tämä on arkipäivää.Isoa downia ei ole, kuten tiedät jos olet alalla. Olen tehnyt töitä myös haastavasti käyttäytyvien osastoilla. Olen ollut ryhmäkodissa, joka oli profiloitu psyykkisesti sairaille kehitysvammaisille. Olen nähnyt raivokohtauksia saavia ja nähnyt kun ovet potkitaan rikki. Kertaakaan tällainen raivoaja ei ole ollut down. Aika jännä, jos teille on sellaisia sattunut. Tulee mieleen, että et ole ammattiin kouluttautunut ja luulet kaikkia kehitysvammaisia downeiksi. Siihen viittaa myös tuo puheesi isoista downeista.
Alalla olen ja eri yksiköissä myöskin toiminut. Downin osaan erottaa ihan koulutuksellanikin jo muista kehitysvammaisista ja kyllä, isoja ja pelkkää lihasta olevia downeja on tullut vastaan useinkin. Se että väität kaikkia downeja pieniksi, aina, on väärin, koska ei se sairaus tarkoita että jäädään 150cm ja pullaa puputtaviksi pehmoiksi. Vartaloita on erilaisia jo luonnostaan ja geenit vaikuttaa. Mitä odotat jos 190cm isä ja 180cm äiti saavat ison pojan jolla on down ja aggressiivisuutta aina kun jokin vastustaa. Tämäkö ei voi olla mahdollista jos olet melkein sataa downia hoitanut?
No ei. Downit jäävät aina pieniksi, tosin ylipainoa kertyy monelle.
Voi hyvä luoja.. ajattele ihan kuinka ajattelet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella itsekästä tietentahtoen tehdä lapsia jos on esim kummallakin geeniperimässä useita sairauksia, esim mt tms. Tai tietentahtoen pitää lapsi joka on varmuudella vammainen. Vaikka se oma lapsi onkin, niin sitä ei olla itse hoitamassa lapsen loppuelämän ajan, vaipat, hoidot, tuet ym menevät yhteiskunnan piikkiin ja mahdolliset laitospaikat ym maksavat maltaita. Mielestäni jos ihan tietäen tehdään nämä ratkaisut niin se menisi sitten omasta pussista, ei muiden.
Jatkan vielä, että on eri asia jos lapsi vammautuu vaikka synnytyksessä, mutta että nähdään vaikka se kromosomipoikkeis ultrassa ja päätetään pitää lapsi. Kaikki downit ei todellakaan ole niitä leppoisia ja melko itsenäisesti pärjääviä, vaan siellä on vuodepotilaasta erittäin aggressiivisiin jättiläisiin olevalla skaalalla.
Down vuodepotilaana on todella harvinaista. Ei juuri koskaan ole. Myöskään aggressiivisia downit ole kuin äärimmäisen harvoin ja silloinkin se johtuu muusta kuin siitä syndroomasta. Jättiläisiä downit eivät ole koskaan, he jäävät aina pienikokoisiksi.
Et ole koskaan tainnut käydä kehitysvammaisten yksikössä....
Suurimman osan työhistoriastani olen ollut kehitysvammaisten yksiköissä. Aiemmin laitoksissakin. Olen tavannut tai hoitanut kymmeniä, kenties sataa downia. Kaikenikäisiä, kaikentasoisia. Uskoisin tietäväni millaisia he ovat ja millaisia taas eivät.
Ja noista sadasta sinulle ei ole koskaan tullut vastaan isoa downia joka hermostuessaan rikkoo huoneet ja ovet ja pienet hoitajat eivät ole voineet kuin odotella rauhottumista.
Jännä. Minulle ja monelle työkaverilleni tämä on arkipäivää.Isoa downia ei ole, kuten tiedät jos olet alalla. Olen tehnyt töitä myös haastavasti käyttäytyvien osastoilla. Olen ollut ryhmäkodissa, joka oli profiloitu psyykkisesti sairaille kehitysvammaisille. Olen nähnyt raivokohtauksia saavia ja nähnyt kun ovet potkitaan rikki. Kertaakaan tällainen raivoaja ei ole ollut down. Aika jännä, jos teille on sellaisia sattunut. Tulee mieleen, että et ole ammattiin kouluttautunut ja luulet kaikkia kehitysvammaisia downeiksi. Siihen viittaa myös tuo puheesi isoista downeista.
Alalla olen ja eri yksiköissä myöskin toiminut. Downin osaan erottaa ihan koulutuksellanikin jo muista kehitysvammaisista ja kyllä, isoja ja pelkkää lihasta olevia downeja on tullut vastaan useinkin. Se että väität kaikkia downeja pieniksi, aina, on väärin, koska ei se sairaus tarkoita että jäädään 150cm ja pullaa puputtaviksi pehmoiksi. Vartaloita on erilaisia jo luonnostaan ja geenit vaikuttaa. Mitä odotat jos 190cm isä ja 180cm äiti saavat ison pojan jolla on down ja aggressiivisuutta aina kun jokin vastustaa. Tämäkö ei voi olla mahdollista jos olet melkein sataa downia hoitanut?
Downin on mahdollista olla jopa normaalipainoinenkin kuten nähdään siitä suomalaisesta mallista ja australialaisesta mallista. Oliko jopa down-kehonrakentajakin maailmalla? Vaikeaa tosin, jos on perso ylensyönnille ja on lihottavat lääkitykset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh, en jaksa. Oma autisti lapseni osasi varmasti matematiikan ja omien mielenkiintojen osalta jo enemmän kuin moni palstalainen koko aikuisiällä. Jos yhteiskunnalla ei kiinnosta hänen taitojaan hyödyntää, koska ei taida small talkia ja mielellään mene väenpaljouteen, niin sillehän emme mitään mahda. En vaihtaisi ikinä häntä ei-autistiseen versioon hänestä enkä ole eläessäni toivonut, että kunpa hän ei olisi syntynyt. Uskon että vammaisten vanhemmat ajattelevat suurin osa samalla tavalla. Se oma lapsi on ihminen, kokonaisuus, josta erityisyys on osa häntä.
Autismi on hiukan eri asia kuin Downin syndrooma.
Aloituksessa puhuttiin autismista. Ja jotkut Pertti kurikan nimipäivät -yhtyeen miehetkin tainneet saada enemmän aikaan kuin moni palstamamma ja -ukko, joten en näe sitäkään esteenä mihinkään, jos yhteisö ympärillä vain mahdollistaa osallistumisen.
No mitäs ne ovat muuta saaneet aikaan kuin yhden kiintiöbändin, joka pääsi säälistä edustamaan? Umpihuonoahan se musiikki oli, mutta sitä ylistettiin vain, koska oli kehitysvammaisten tekemää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei eli ruvetaan sitten seulomaan kaikki ”ei halutut” pois.
Lista :
- down syndrooma
- nepsyt
- adhd
- alkoholistit
- narkkarit
- työttömät
- reumageenin omaavat
- syöpägeenin omaavat
- lihavat
- anorektikot
- ruokavalio foobikot
- allergikot
- masentuneet ym muut mt tyypit
- alle 150 cm ja yli 180 cmMontako jää jäljelle vauvapalstalaisista?
Läski voi laihduttaa. Juoposta tai narkomaamista voi tulla raitis. Masennus, anoreksia ja syöpä voivat parantua, kehitysvamma voi. Työttömyydestä voi päästä eroon. Neurokirjon ihmisillä voi olla jotakin toivoa kuntoutuksessa ja todennäköisesti hyödyllisempää kuin kevan aromaheppamusiikkaterapiat.
Kehitysvamma EI VOI parantua. Sori, kun unohdin tuon kirjoittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh, en jaksa. Oma autisti lapseni osasi varmasti matematiikan ja omien mielenkiintojen osalta jo enemmän kuin moni palstalainen koko aikuisiällä. Jos yhteiskunnalla ei kiinnosta hänen taitojaan hyödyntää, koska ei taida small talkia ja mielellään mene väenpaljouteen, niin sillehän emme mitään mahda. En vaihtaisi ikinä häntä ei-autistiseen versioon hänestä enkä ole eläessäni toivonut, että kunpa hän ei olisi syntynyt. Uskon että vammaisten vanhemmat ajattelevat suurin osa samalla tavalla. Se oma lapsi on ihminen, kokonaisuus, josta erityisyys on osa häntä.
Autismi on hiukan eri asia kuin Downin syndrooma.
Aloituksessa puhuttiin autismista. Ja jotkut Pertti kurikan nimipäivät -yhtyeen miehetkin tainneet saada enemmän aikaan kuin moni palstamamma ja -ukko, joten en näe sitäkään esteenä mihinkään, jos yhteisö ympärillä vain mahdollistaa osallistumisen.
No mitäs ne ovat muuta saaneet aikaan kuin yhden kiintiöbändin, joka pääsi säälistä edustamaan? Umpihuonoahan se musiikki oli, mutta sitä ylistettiin vain, koska oli kehitysvammaisten tekemää.
Missäs viipyy ke hariministerit? Eduskuntaan pitää saada puolet kiintiöke hareita. Seuraava presidenttikin voisi olla down, kun ollaan jo naispresidentti nähty ja homopresidentitkin on vielä haave.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella itsekästä tietentahtoen tehdä lapsia jos on esim kummallakin geeniperimässä useita sairauksia, esim mt tms. Tai tietentahtoen pitää lapsi joka on varmuudella vammainen. Vaikka se oma lapsi onkin, niin sitä ei olla itse hoitamassa lapsen loppuelämän ajan, vaipat, hoidot, tuet ym menevät yhteiskunnan piikkiin ja mahdolliset laitospaikat ym maksavat maltaita. Mielestäni jos ihan tietäen tehdään nämä ratkaisut niin se menisi sitten omasta pussista, ei muiden.
Jatkan vielä, että on eri asia jos lapsi vammautuu vaikka synnytyksessä, mutta että nähdään vaikka se kromosomipoikkeis ultrassa ja päätetään pitää lapsi. Kaikki downit ei todellakaan ole niitä leppoisia ja melko itsenäisesti pärjääviä, vaan siellä on vuodepotilaasta erittäin aggressiivisiin jättiläisiin olevalla skaalalla.
Down vuodepotilaana on todella harvinaista. Ei juuri koskaan ole. Myöskään aggressiivisia downit ole kuin äärimmäisen harvoin ja silloinkin se johtuu muusta kuin siitä syndroomasta. Jättiläisiä downit eivät ole koskaan, he jäävät aina pienikokoisiksi.
Et ole koskaan tainnut käydä kehitysvammaisten yksikössä....
Suurimman osan työhistoriastani olen ollut kehitysvammaisten yksiköissä. Aiemmin laitoksissakin. Olen tavannut tai hoitanut kymmeniä, kenties sataa downia. Kaikenikäisiä, kaikentasoisia. Uskoisin tietäväni millaisia he ovat ja millaisia taas eivät.
Ja noista sadasta sinulle ei ole koskaan tullut vastaan isoa downia joka hermostuessaan rikkoo huoneet ja ovet ja pienet hoitajat eivät ole voineet kuin odotella rauhottumista.
Jännä. Minulle ja monelle työkaverilleni tämä on arkipäivää.Isoa downia ei ole, kuten tiedät jos olet alalla. Olen tehnyt töitä myös haastavasti käyttäytyvien osastoilla. Olen ollut ryhmäkodissa, joka oli profiloitu psyykkisesti sairaille kehitysvammaisille. Olen nähnyt raivokohtauksia saavia ja nähnyt kun ovet potkitaan rikki. Kertaakaan tällainen raivoaja ei ole ollut down. Aika jännä, jos teille on sellaisia sattunut. Tulee mieleen, että et ole ammattiin kouluttautunut ja luulet kaikkia kehitysvammaisia downeiksi. Siihen viittaa myös tuo puheesi isoista downeista.
Alalla olen ja eri yksiköissä myöskin toiminut. Downin osaan erottaa ihan koulutuksellanikin jo muista kehitysvammaisista ja kyllä, isoja ja pelkkää lihasta olevia downeja on tullut vastaan useinkin. Se että väität kaikkia downeja pieniksi, aina, on väärin, koska ei se sairaus tarkoita että jäädään 150cm ja pullaa puputtaviksi pehmoiksi. Vartaloita on erilaisia jo luonnostaan ja geenit vaikuttaa. Mitä odotat jos 190cm isä ja 180cm äiti saavat ison pojan jolla on down ja aggressiivisuutta aina kun jokin vastustaa. Tämäkö ei voi olla mahdollista jos olet melkein sataa downia hoitanut?
No ei. Downit jäävät aina pieniksi, tosin ylipainoa kertyy monelle.
Voi hyvä luoja.. ajattele ihan kuinka ajattelet.
Minä tiedän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh, en jaksa. Oma autisti lapseni osasi varmasti matematiikan ja omien mielenkiintojen osalta jo enemmän kuin moni palstalainen koko aikuisiällä. Jos yhteiskunnalla ei kiinnosta hänen taitojaan hyödyntää, koska ei taida small talkia ja mielellään mene väenpaljouteen, niin sillehän emme mitään mahda. En vaihtaisi ikinä häntä ei-autistiseen versioon hänestä enkä ole eläessäni toivonut, että kunpa hän ei olisi syntynyt. Uskon että vammaisten vanhemmat ajattelevat suurin osa samalla tavalla. Se oma lapsi on ihminen, kokonaisuus, josta erityisyys on osa häntä.
Autismi on hiukan eri asia kuin Downin syndrooma.
Aloituksessa puhuttiin autismista. Ja jotkut Pertti kurikan nimipäivät -yhtyeen miehetkin tainneet saada enemmän aikaan kuin moni palstamamma ja -ukko, joten en näe sitäkään esteenä mihinkään, jos yhteisö ympärillä vain mahdollistaa osallistumisen.
No mitäs ne ovat muuta saaneet aikaan kuin yhden kiintiöbändin, joka pääsi säälistä edustamaan? Umpihuonoahan se musiikki oli, mutta sitä ylistettiin vain, koska oli kehitysvammaisten tekemää.
Missäs viipyy ke hariministerit? Eduskuntaan pitää saada puolet kiintiöke hareita. Seuraava presidenttikin voisi olla down, kun ollaan jo naispresidentti nähty ja homopresidentitkin on vielä haave.
Onhan meillä jo rodullistetut kansanedustajina. Joo, onhan ne myös ammatiltaan avaruusinssejä ja aivokirurgeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella itsekästä tietentahtoen tehdä lapsia jos on esim kummallakin geeniperimässä useita sairauksia, esim mt tms. Tai tietentahtoen pitää lapsi joka on varmuudella vammainen. Vaikka se oma lapsi onkin, niin sitä ei olla itse hoitamassa lapsen loppuelämän ajan, vaipat, hoidot, tuet ym menevät yhteiskunnan piikkiin ja mahdolliset laitospaikat ym maksavat maltaita. Mielestäni jos ihan tietäen tehdään nämä ratkaisut niin se menisi sitten omasta pussista, ei muiden.
Jatkan vielä, että on eri asia jos lapsi vammautuu vaikka synnytyksessä, mutta että nähdään vaikka se kromosomipoikkeis ultrassa ja päätetään pitää lapsi. Kaikki downit ei todellakaan ole niitä leppoisia ja melko itsenäisesti pärjääviä, vaan siellä on vuodepotilaasta erittäin aggressiivisiin jättiläisiin olevalla skaalalla.
Down vuodepotilaana on todella harvinaista. Ei juuri koskaan ole. Myöskään aggressiivisia downit ole kuin äärimmäisen harvoin ja silloinkin se johtuu muusta kuin siitä syndroomasta. Jättiläisiä downit eivät ole koskaan, he jäävät aina pienikokoisiksi.
Et ole koskaan tainnut käydä kehitysvammaisten yksikössä....
Suurimman osan työhistoriastani olen ollut kehitysvammaisten yksiköissä. Aiemmin laitoksissakin. Olen tavannut tai hoitanut kymmeniä, kenties sataa downia. Kaikenikäisiä, kaikentasoisia. Uskoisin tietäväni millaisia he ovat ja millaisia taas eivät.
Ja noista sadasta sinulle ei ole koskaan tullut vastaan isoa downia joka hermostuessaan rikkoo huoneet ja ovet ja pienet hoitajat eivät ole voineet kuin odotella rauhottumista.
Jännä. Minulle ja monelle työkaverilleni tämä on arkipäivää.Isoa downia ei ole, kuten tiedät jos olet alalla. Olen tehnyt töitä myös haastavasti käyttäytyvien osastoilla. Olen ollut ryhmäkodissa, joka oli profiloitu psyykkisesti sairaille kehitysvammaisille. Olen nähnyt raivokohtauksia saavia ja nähnyt kun ovet potkitaan rikki. Kertaakaan tällainen raivoaja ei ole ollut down. Aika jännä, jos teille on sellaisia sattunut. Tulee mieleen, että et ole ammattiin kouluttautunut ja luulet kaikkia kehitysvammaisia downeiksi. Siihen viittaa myös tuo puheesi isoista downeista.
Alalla olen ja eri yksiköissä myöskin toiminut. Downin osaan erottaa ihan koulutuksellanikin jo muista kehitysvammaisista ja kyllä, isoja ja pelkkää lihasta olevia downeja on tullut vastaan useinkin. Se että väität kaikkia downeja pieniksi, aina, on väärin, koska ei se sairaus tarkoita että jäädään 150cm ja pullaa puputtaviksi pehmoiksi. Vartaloita on erilaisia jo luonnostaan ja geenit vaikuttaa. Mitä odotat jos 190cm isä ja 180cm äiti saavat ison pojan jolla on down ja aggressiivisuutta aina kun jokin vastustaa. Tämäkö ei voi olla mahdollista jos olet melkein sataa downia hoitanut?
Downin on mahdollista olla jopa normaalipainoinenkin kuten nähdään siitä suomalaisesta mallista ja australialaisesta mallista. Oliko jopa down-kehonrakentajakin maailmalla? Vaikeaa tosin, jos on perso ylensyönnille ja on lihottavat lääkitykset.
Kyllä down voi olla normaalipainoinen. Lyhyitä he ovat aina. Heille on jopa omat kasvukäyrät lapsuuden aikana. Lihasvoima on heikko, joten siksikään he eivät seiniä saa rikottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella itsekästä tietentahtoen tehdä lapsia jos on esim kummallakin geeniperimässä useita sairauksia, esim mt tms. Tai tietentahtoen pitää lapsi joka on varmuudella vammainen. Vaikka se oma lapsi onkin, niin sitä ei olla itse hoitamassa lapsen loppuelämän ajan, vaipat, hoidot, tuet ym menevät yhteiskunnan piikkiin ja mahdolliset laitospaikat ym maksavat maltaita. Mielestäni jos ihan tietäen tehdään nämä ratkaisut niin se menisi sitten omasta pussista, ei muiden.
Jatkan vielä, että on eri asia jos lapsi vammautuu vaikka synnytyksessä, mutta että nähdään vaikka se kromosomipoikkeis ultrassa ja päätetään pitää lapsi. Kaikki downit ei todellakaan ole niitä leppoisia ja melko itsenäisesti pärjääviä, vaan siellä on vuodepotilaasta erittäin aggressiivisiin jättiläisiin olevalla skaalalla.
Down vuodepotilaana on todella harvinaista. Ei juuri koskaan ole. Myöskään aggressiivisia downit ole kuin äärimmäisen harvoin ja silloinkin se johtuu muusta kuin siitä syndroomasta. Jättiläisiä downit eivät ole koskaan, he jäävät aina pienikokoisiksi.
Et ole koskaan tainnut käydä kehitysvammaisten yksikössä....
Suurimman osan työhistoriastani olen ollut kehitysvammaisten yksiköissä. Aiemmin laitoksissakin. Olen tavannut tai hoitanut kymmeniä, kenties sataa downia. Kaikenikäisiä, kaikentasoisia. Uskoisin tietäväni millaisia he ovat ja millaisia taas eivät.
Ja noista sadasta sinulle ei ole koskaan tullut vastaan isoa downia joka hermostuessaan rikkoo huoneet ja ovet ja pienet hoitajat eivät ole voineet kuin odotella rauhottumista.
Jännä. Minulle ja monelle työkaverilleni tämä on arkipäivää.Isoa downia ei ole, kuten tiedät jos olet alalla. Olen tehnyt töitä myös haastavasti käyttäytyvien osastoilla. Olen ollut ryhmäkodissa, joka oli profiloitu psyykkisesti sairaille kehitysvammaisille. Olen nähnyt raivokohtauksia saavia ja nähnyt kun ovet potkitaan rikki. Kertaakaan tällainen raivoaja ei ole ollut down. Aika jännä, jos teille on sellaisia sattunut. Tulee mieleen, että et ole ammattiin kouluttautunut ja luulet kaikkia kehitysvammaisia downeiksi. Siihen viittaa myös tuo puheesi isoista downeista.
Alalla olen ja eri yksiköissä myöskin toiminut. Downin osaan erottaa ihan koulutuksellanikin jo muista kehitysvammaisista ja kyllä, isoja ja pelkkää lihasta olevia downeja on tullut vastaan useinkin. Se että väität kaikkia downeja pieniksi, aina, on väärin, koska ei se sairaus tarkoita että jäädään 150cm ja pullaa puputtaviksi pehmoiksi. Vartaloita on erilaisia jo luonnostaan ja geenit vaikuttaa. Mitä odotat jos 190cm isä ja 180cm äiti saavat ison pojan jolla on down ja aggressiivisuutta aina kun jokin vastustaa. Tämäkö ei voi olla mahdollista jos olet melkein sataa downia hoitanut?
Voi sentään kun down ei voi olla pelkkää lihasta. Heillä on alentunut lihasvoima.
Vierailija kirjoitti:
Job kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh, en jaksa. Oma autisti lapseni osasi varmasti matematiikan ja omien mielenkiintojen osalta jo enemmän kuin moni palstalainen koko aikuisiällä. Jos yhteiskunnalla ei kiinnosta hänen taitojaan hyödyntää, koska ei taida small talkia ja mielellään mene väenpaljouteen, niin sillehän emme mitään mahda. En vaihtaisi ikinä häntä ei-autistiseen versioon hänestä enkä ole eläessäni toivonut, että kunpa hän ei olisi syntynyt. Uskon että vammaisten vanhemmat ajattelevat suurin osa samalla tavalla. Se oma lapsi on ihminen, kokonaisuus, josta erityisyys on osa häntä.
Toisaalta: autismiperimä ei välttämättä kerro, onko lapsi lievästi asperger tai syvästi kehitysvammainen.
Meillä on viidestä lapsesta kolmella autismin kirjon diagnoosi, kahdella kehitysvamma, yhdellä asperger.
Kolmella lapsella on myös epilepsia(yksi muuten terve).
Jos olisimme tienneet etukäteen nämä geneettiset rasitteet, tuskin olisimme lapsia tehneet.
No, kaikkea ei vielä geenitesteillä voi tietää, mutta tiedon lisääntyessä aina vain enemmän.
Autismia ei voi seuloa geenitesteillä, sen aiheuttaa usean eri geenin yhteisvaikutus.
Ei voikaan toistaiseksi.
Job kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Job kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh, en jaksa. Oma autisti lapseni osasi varmasti matematiikan ja omien mielenkiintojen osalta jo enemmän kuin moni palstalainen koko aikuisiällä. Jos yhteiskunnalla ei kiinnosta hänen taitojaan hyödyntää, koska ei taida small talkia ja mielellään mene väenpaljouteen, niin sillehän emme mitään mahda. En vaihtaisi ikinä häntä ei-autistiseen versioon hänestä enkä ole eläessäni toivonut, että kunpa hän ei olisi syntynyt. Uskon että vammaisten vanhemmat ajattelevat suurin osa samalla tavalla. Se oma lapsi on ihminen, kokonaisuus, josta erityisyys on osa häntä.
Toisaalta: autismiperimä ei välttämättä kerro, onko lapsi lievästi asperger tai syvästi kehitysvammainen.
Meillä on viidestä lapsesta kolmella autismin kirjon diagnoosi, kahdella kehitysvamma, yhdellä asperger.
Kolmella lapsella on myös epilepsia(yksi muuten terve).
Jos olisimme tienneet etukäteen nämä geneettiset rasitteet, tuskin olisimme lapsia tehneet.
No, kaikkea ei vielä geenitesteillä voi tietää, mutta tiedon lisääntyessä aina vain enemmän.
Autismia ei voi seuloa geenitesteillä, sen aiheuttaa usean eri geenin yhteisvaikutus.
Ei voikaan toistaiseksi.
Eikä tulevaisuudessakaan. Autismille ei ole yksittäistä aiheuttajaa. Ei virhegeeniä, jota seuloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella itsekästä tietentahtoen tehdä lapsia jos on esim kummallakin geeniperimässä useita sairauksia, esim mt tms. Tai tietentahtoen pitää lapsi joka on varmuudella vammainen. Vaikka se oma lapsi onkin, niin sitä ei olla itse hoitamassa lapsen loppuelämän ajan, vaipat, hoidot, tuet ym menevät yhteiskunnan piikkiin ja mahdolliset laitospaikat ym maksavat maltaita. Mielestäni jos ihan tietäen tehdään nämä ratkaisut niin se menisi sitten omasta pussista, ei muiden.
Jatkan vielä, että on eri asia jos lapsi vammautuu vaikka synnytyksessä, mutta että nähdään vaikka se kromosomipoikkeis ultrassa ja päätetään pitää lapsi. Kaikki downit ei todellakaan ole niitä leppoisia ja melko itsenäisesti pärjääviä, vaan siellä on vuodepotilaasta erittäin aggressiivisiin jättiläisiin olevalla skaalalla.
Down vuodepotilaana on todella harvinaista. Ei juuri koskaan ole. Myöskään aggressiivisia downit ole kuin äärimmäisen harvoin ja silloinkin se johtuu muusta kuin siitä syndroomasta. Jättiläisiä downit eivät ole koskaan, he jäävät aina pienikokoisiksi.
Et ole koskaan tainnut käydä kehitysvammaisten yksikössä....
Suurimman osan työhistoriastani olen ollut kehitysvammaisten yksiköissä. Aiemmin laitoksissakin. Olen tavannut tai hoitanut kymmeniä, kenties sataa downia. Kaikenikäisiä, kaikentasoisia. Uskoisin tietäväni millaisia he ovat ja millaisia taas eivät.
Ja noista sadasta sinulle ei ole koskaan tullut vastaan isoa downia joka hermostuessaan rikkoo huoneet ja ovet ja pienet hoitajat eivät ole voineet kuin odotella rauhottumista.
Jännä. Minulle ja monelle työkaverilleni tämä on arkipäivää.Isoa downia ei ole, kuten tiedät jos olet alalla. Olen tehnyt töitä myös haastavasti käyttäytyvien osastoilla. Olen ollut ryhmäkodissa, joka oli profiloitu psyykkisesti sairaille kehitysvammaisille. Olen nähnyt raivokohtauksia saavia ja nähnyt kun ovet potkitaan rikki. Kertaakaan tällainen raivoaja ei ole ollut down. Aika jännä, jos teille on sellaisia sattunut. Tulee mieleen, että et ole ammattiin kouluttautunut ja luulet kaikkia kehitysvammaisia downeiksi. Siihen viittaa myös tuo puheesi isoista downeista.
Alalla olen ja eri yksiköissä myöskin toiminut. Downin osaan erottaa ihan koulutuksellanikin jo muista kehitysvammaisista ja kyllä, isoja ja pelkkää lihasta olevia downeja on tullut vastaan useinkin. Se että väität kaikkia downeja pieniksi, aina, on väärin, koska ei se sairaus tarkoita että jäädään 150cm ja pullaa puputtaviksi pehmoiksi. Vartaloita on erilaisia jo luonnostaan ja geenit vaikuttaa. Mitä odotat jos 190cm isä ja 180cm äiti saavat ison pojan jolla on down ja aggressiivisuutta aina kun jokin vastustaa. Tämäkö ei voi olla mahdollista jos olet melkein sataa downia hoitanut?
Voi sentään kun down ei voi olla pelkkää lihasta. Heillä on alentunut lihasvoima.
Tule sanomaan se tuonne meidän yksikön downille joka saa ovet paiskaamalla pois paikoiltaan, rautaiset pöydät heiteltyä kuin olisivat pehmoleluja, löhönojatuolit kumoon vain kippaamalla.. Ei juuri yhden ihmisen voimin siirrellä jos päättää johonkin jumittaa/tarttua kiinni.
Ai niin, hän on alle 15 ja lihasta enemmän kuin monessa terveessä samanikäisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella itsekästä tietentahtoen tehdä lapsia jos on esim kummallakin geeniperimässä useita sairauksia, esim mt tms. Tai tietentahtoen pitää lapsi joka on varmuudella vammainen. Vaikka se oma lapsi onkin, niin sitä ei olla itse hoitamassa lapsen loppuelämän ajan, vaipat, hoidot, tuet ym menevät yhteiskunnan piikkiin ja mahdolliset laitospaikat ym maksavat maltaita. Mielestäni jos ihan tietäen tehdään nämä ratkaisut niin se menisi sitten omasta pussista, ei muiden.
Jatkan vielä, että on eri asia jos lapsi vammautuu vaikka synnytyksessä, mutta että nähdään vaikka se kromosomipoikkeis ultrassa ja päätetään pitää lapsi. Kaikki downit ei todellakaan ole niitä leppoisia ja melko itsenäisesti pärjääviä, vaan siellä on vuodepotilaasta erittäin aggressiivisiin jättiläisiin olevalla skaalalla.
Down vuodepotilaana on todella harvinaista. Ei juuri koskaan ole. Myöskään aggressiivisia downit ole kuin äärimmäisen harvoin ja silloinkin se johtuu muusta kuin siitä syndroomasta. Jättiläisiä downit eivät ole koskaan, he jäävät aina pienikokoisiksi.
Et ole koskaan tainnut käydä kehitysvammaisten yksikössä....
Suurimman osan työhistoriastani olen ollut kehitysvammaisten yksiköissä. Aiemmin laitoksissakin. Olen tavannut tai hoitanut kymmeniä, kenties sataa downia. Kaikenikäisiä, kaikentasoisia. Uskoisin tietäväni millaisia he ovat ja millaisia taas eivät.
Ja noista sadasta sinulle ei ole koskaan tullut vastaan isoa downia joka hermostuessaan rikkoo huoneet ja ovet ja pienet hoitajat eivät ole voineet kuin odotella rauhottumista.
Jännä. Minulle ja monelle työkaverilleni tämä on arkipäivää.Isoa downia ei ole, kuten tiedät jos olet alalla. Olen tehnyt töitä myös haastavasti käyttäytyvien osastoilla. Olen ollut ryhmäkodissa, joka oli profiloitu psyykkisesti sairaille kehitysvammaisille. Olen nähnyt raivokohtauksia saavia ja nähnyt kun ovet potkitaan rikki. Kertaakaan tällainen raivoaja ei ole ollut down. Aika jännä, jos teille on sellaisia sattunut. Tulee mieleen, että et ole ammattiin kouluttautunut ja luulet kaikkia kehitysvammaisia downeiksi. Siihen viittaa myös tuo puheesi isoista downeista.
Alalla olen ja eri yksiköissä myöskin toiminut. Downin osaan erottaa ihan koulutuksellanikin jo muista kehitysvammaisista ja kyllä, isoja ja pelkkää lihasta olevia downeja on tullut vastaan useinkin. Se että väität kaikkia downeja pieniksi, aina, on väärin, koska ei se sairaus tarkoita että jäädään 150cm ja pullaa puputtaviksi pehmoiksi. Vartaloita on erilaisia jo luonnostaan ja geenit vaikuttaa. Mitä odotat jos 190cm isä ja 180cm äiti saavat ison pojan jolla on down ja aggressiivisuutta aina kun jokin vastustaa. Tämäkö ei voi olla mahdollista jos olet melkein sataa downia hoitanut?
Voi sentään kun down ei voi olla pelkkää lihasta. Heillä on alentunut lihasvoima.
Tule sanomaan se tuonne meidän yksikön downille joka saa ovet paiskaamalla pois paikoiltaan, rautaiset pöydät heiteltyä kuin olisivat pehmoleluja, löhönojatuolit kumoon vain kippaamalla.. Ei juuri yhden ihmisen voimin siirrellä jos päättää johonkin jumittaa/tarttua kiinni.
Ai niin, hän on alle 15 ja lihasta enemmän kuin monessa terveessä samanikäisessä.
Höpö höpö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On todella itsekästä tietentahtoen tehdä lapsia jos on esim kummallakin geeniperimässä useita sairauksia, esim mt tms. Tai tietentahtoen pitää lapsi joka on varmuudella vammainen. Vaikka se oma lapsi onkin, niin sitä ei olla itse hoitamassa lapsen loppuelämän ajan, vaipat, hoidot, tuet ym menevät yhteiskunnan piikkiin ja mahdolliset laitospaikat ym maksavat maltaita. Mielestäni jos ihan tietäen tehdään nämä ratkaisut niin se menisi sitten omasta pussista, ei muiden.
Jatkan vielä, että on eri asia jos lapsi vammautuu vaikka synnytyksessä, mutta että nähdään vaikka se kromosomipoikkeis ultrassa ja päätetään pitää lapsi. Kaikki downit ei todellakaan ole niitä leppoisia ja melko itsenäisesti pärjääviä, vaan siellä on vuodepotilaasta erittäin aggressiivisiin jättiläisiin olevalla skaalalla.
Down vuodepotilaana on todella harvinaista. Ei juuri koskaan ole. Myöskään aggressiivisia downit ole kuin äärimmäisen harvoin ja silloinkin se johtuu muusta kuin siitä syndroomasta. Jättiläisiä downit eivät ole koskaan, he jäävät aina pienikokoisiksi.
Et ole koskaan tainnut käydä kehitysvammaisten yksikössä....
Suurimman osan työhistoriastani olen ollut kehitysvammaisten yksiköissä. Aiemmin laitoksissakin. Olen tavannut tai hoitanut kymmeniä, kenties sataa downia. Kaikenikäisiä, kaikentasoisia. Uskoisin tietäväni millaisia he ovat ja millaisia taas eivät.
Ja noista sadasta sinulle ei ole koskaan tullut vastaan isoa downia joka hermostuessaan rikkoo huoneet ja ovet ja pienet hoitajat eivät ole voineet kuin odotella rauhottumista.
Jännä. Minulle ja monelle työkaverilleni tämä on arkipäivää.Isoa downia ei ole, kuten tiedät jos olet alalla. Olen tehnyt töitä myös haastavasti käyttäytyvien osastoilla. Olen ollut ryhmäkodissa, joka oli profiloitu psyykkisesti sairaille kehitysvammaisille. Olen nähnyt raivokohtauksia saavia ja nähnyt kun ovet potkitaan rikki. Kertaakaan tällainen raivoaja ei ole ollut down. Aika jännä, jos teille on sellaisia sattunut. Tulee mieleen, että et ole ammattiin kouluttautunut ja luulet kaikkia kehitysvammaisia downeiksi. Siihen viittaa myös tuo puheesi isoista downeista.
Alalla olen ja eri yksiköissä myöskin toiminut. Downin osaan erottaa ihan koulutuksellanikin jo muista kehitysvammaisista ja kyllä, isoja ja pelkkää lihasta olevia downeja on tullut vastaan useinkin. Se että väität kaikkia downeja pieniksi, aina, on väärin, koska ei se sairaus tarkoita että jäädään 150cm ja pullaa puputtaviksi pehmoiksi. Vartaloita on erilaisia jo luonnostaan ja geenit vaikuttaa. Mitä odotat jos 190cm isä ja 180cm äiti saavat ison pojan jolla on down ja aggressiivisuutta aina kun jokin vastustaa. Tämäkö ei voi olla mahdollista jos olet melkein sataa downia hoitanut?
Voi sentään kun down ei voi olla pelkkää lihasta. Heillä on alentunut lihasvoima.
Tule sanomaan se tuonne meidän yksikön downille joka saa ovet paiskaamalla pois paikoiltaan, rautaiset pöydät heiteltyä kuin olisivat pehmoleluja, löhönojatuolit kumoon vain kippaamalla.. Ei juuri yhden ihmisen voimin siirrellä jos päättää johonkin jumittaa/tarttua kiinni.
Ai niin, hän on alle 15 ja lihasta enemmän kuin monessa terveessä samanikäisessä.Höpö höpö
:'D
Isoa downia ei ole, kuten tiedät jos olet alalla. Olen tehnyt töitä myös haastavasti käyttäytyvien osastoilla. Olen ollut ryhmäkodissa, joka oli profiloitu psyykkisesti sairaille kehitysvammaisille. Olen nähnyt raivokohtauksia saavia ja nähnyt kun ovet potkitaan rikki. Kertaakaan tällainen raivoaja ei ole ollut down. Aika jännä, jos teille on sellaisia sattunut. Tulee mieleen, että et ole ammattiin kouluttautunut ja luulet kaikkia kehitysvammaisia downeiksi. Siihen viittaa myös tuo puheesi isoista downeista.