Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten vanhempien poissaolot töistä
02.10.2021 |
Mikä on "normaali" määrä olla pois töistä, sairaan lapsen kanssa?
Meillä saa olla 5 päivää omalla ilmoituksella ja välillä tuntuu, että pienten lasten äidit käyttävät tätä hyväkseen.
Ensin ollaan viisi päivää pois, tullaan pariksi päiväksi töihin ja taas viisi päivää.
Tiedän, että korona vaikuttaa tähänkin, mutta silti.
Laskin että muutama äiti ovat olleet kesäloman jälkeen vain viikon yhtäsoittoa töissä. Muuten päivä silloin, toinen tällöin. Ja loppuajat poissa.
Ja työt pitää kuitenkin tehdä, meidän lapsettomien tai joilla on isot lapset.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lasten takia porukka yllättävän vähän poissa. Toki etätyö mahdollistaa työn tekemisen silloinkin, joten joka nuha ei välttämättä muille näy.
Minulla on vilkas 3-vuotias, ja tiedän kyllä työkavereita, jotka tekevät etätöitä nuhaisen lapsen kanssa. Mutta itse en mitenkään pysty kuvittelemaan, miten he sen tekevät? Suostuuko se lapsi katsomaan telkkua koko päivän?
Sinulla ei selvästikään ole tilanne hallussa. Äitiyden ja työn yhdistäminen on liian vaativaa.
No ei varmastikaan ole minulla tilanne hallussa. Kerro nyt ihan konkreettisesti, mitä kolmevuotias tekee päivän vanhempansa tehdessä töitä.
Esim. leikkii leluilla, piirtää, katsoo lastenohjelmia, nukkuu päiväunia, syötte yhdessä - kai sinulla on lounas- ja kahvitauot.
Olisipa kiva nähdä se ihmeolento, joka puolen tunnin ruokatauolla ja vartin kahvitauolla tekee ruoat lapselle ja itselleen, järjestää piirustusvälineet ja lastenohjelmat koko päiväksi sekä nukuttaa lapsen päiväunille.
Samoin kuin se kolmevuotias ihmeolento, joka kykenee olemaan vaatimatta vanhempaansa seuraksi tämän työskennellessä samassa talossa.
Oma lapseni ei moiseen kypsyyteen kykene, mutta jätti päiväunet kokonaan pois jo kaksivuotiaana.
En koe olevani ihmeolento, vaikka osaan tehdä asioita valmiiksi esim. edellisenä päivänä tai aamulla ennen työpäivän alkua. Siinä ei monta minuuttia mene, kun lämmittää edellispäivän päivällistä mikrossa lounaaksi.
Olisit heti sanonut että tässä on puhe edellispäivän päivällisen mikrottamisesta. Siihen pystyn kyllä minäkin. Minä luulin että me puhuimme kolmevuotiaan hoitamisesta työpäivän ohessa.
Mikrottele sinä vain niitä ruokiasi, se on helppoa jos ei ole lapsia ja työnä trollaus.
Kommentoin vain sanomaasi:
"Olisipa kiva nähdä se ihmeolento, joka puolen tunnin ruokatauolla ja vartin kahvitauolla tekee ruoat lapselle ja itselleen, järjestää piirustusvälineet ja lastenohjelmat koko päiväksi sekä nukuttaa lapsen päiväunille."
En nyt ihan ymmärrä, miksi ruoan lämmittäminen mikrossa olisi yhtään vaikeampaa kolmevuotiaan vanhemmalle kuin lapsettomallekaan? Piirustusvälineitä meillä ei tarvitse sen kummemmin järjestää ja lastenohjelmankin lapsi osaa ihan itse tabletilta tai televisiosta valita.
No olisit heti sanonut, että kolmevuotiaasi ei tarvitse päivän aikana aikuista yhtään mihinkään, vaan käyttää sujuvasti yksinään viihde-elektroniikkaa ja nukahtaa päiväunillekin itsekseen ruudun ääreen. Kertaakaan päivän aikana ei tule mieleen yhtään asiaa, jonka haluaisi kertoa vanhemmalleen, ei yhtään miksi-kysymystä, ei yhtään näytettävää piirrosta, ei yhtään ”miksei me ulkoilla tai tehdä mitään yhdessä” -kysymystä.
Meidän kolmevuotiaamme ei ole tuollainen, luojan kiitos.
Eri
Me kerrotaan lapselle jo edellispäivänä, että isi tekee töitä koko päivän, lapsi sitten osaa jo asennoitua siihen ettei yhteisiä leikkejä ole.Itse olen ollut monessa työpaikassa mutta yhdessäkään en ole työskennellyt sellaisessa tyhjiössä ettei työkaveritkin välillä tulisi jotain juttelemaan, useissa paikoissa jopa pomo on tullut juttelemaan niitänäitä ja vaihtamaan kuulumisia työpäivän aikana.
Teidän kolmevuotiaanne siis muistaa, että ”ahaa, eilenhän siitä oli puhetta että tänään ei yhteisiä leikkejä ole?”
Minun kolmevuotiaani (ja myös hänen isommat sisaruksensa kolmevuotiaina) ovat kyllä protestoineet varsin kovalla huudolla, jos vanhemmasta ei ole ollut seuraa tylsyyden, ilon tai itsensä satuttamisen hetkellä. Ja mitä tulee edellisen päivän keskusteluihin, vilkas mielikuvitus on taikonut niistä milloin mitäkin.
Toki työkaverit välillä tulevat työpaikalla juttelemaan, mutta työkaverini eivät ole kolmevuotiaita. Ehkä lapset ovat erilaisia, mutta minun kaikki lapseni ovat vaatineet kolmevuotiaana paljon juttuseuraa, lukemista, leikkimistä ja arjen rutiineja.
Kyllä meidän kolmevuotias muistaa jo käytyjä keskusteluita. Hän osaa myös yhdistää tietokoneen ja kuulokkeet isin työpäivään.
Ja kipeenä meidän molemmat lapset tykkää raahata tyynynsä ja peittonsa sohvalle ja lähinnä vaan koomailla siinä katsoen piirrettyjä.Hienoa! Kyllä meidänkin kolmevuotiaamme muistaa käytyjä keskusteluja. Mutta ikimaailmassa hän ei koomailisi sohvalla. Nuhaisena hän tykkää juosta ja kopitella palloa, ja kuumeessa hän kaipaa syliä.
Minä uskoisin, että useimmat kolmevuotiaat muistuttavat enemmän meidän lastamme. Mutta toki hienoa jos joku kolmevuotias on niin omatoiminen, että työnteko onnistuu.
Minä taas kuvittelisin, että suurinosa kipeistä lapsista haluaisivat vain lötkötellä. 😂 Mutta tosiaan, aika harvoinhan sitä vieraita lapsia näkee sairaana.
Onneksi on aina se mahdollisuus, että ottaa "lapsi sairaana" vapaata niin onnistuu vilkkaiden sairastajienkin hoito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lasten takia porukka yllättävän vähän poissa. Toki etätyö mahdollistaa työn tekemisen silloinkin, joten joka nuha ei välttämättä muille näy.
Minulla on vilkas 3-vuotias, ja tiedän kyllä työkavereita, jotka tekevät etätöitä nuhaisen lapsen kanssa. Mutta itse en mitenkään pysty kuvittelemaan, miten he sen tekevät? Suostuuko se lapsi katsomaan telkkua koko päivän?
Sinulla ei selvästikään ole tilanne hallussa. Äitiyden ja työn yhdistäminen on liian vaativaa.
No ei varmastikaan ole minulla tilanne hallussa. Kerro nyt ihan konkreettisesti, mitä kolmevuotias tekee päivän vanhempansa tehdessä töitä.
Esim. leikkii leluilla, piirtää, katsoo lastenohjelmia, nukkuu päiväunia, syötte yhdessä - kai sinulla on lounas- ja kahvitauot.
Olisipa kiva nähdä se ihmeolento, joka puolen tunnin ruokatauolla ja vartin kahvitauolla tekee ruoat lapselle ja itselleen, järjestää piirustusvälineet ja lastenohjelmat koko päiväksi sekä nukuttaa lapsen päiväunille.
Samoin kuin se kolmevuotias ihmeolento, joka kykenee olemaan vaatimatta vanhempaansa seuraksi tämän työskennellessä samassa talossa.
Oma lapseni ei moiseen kypsyyteen kykene, mutta jätti päiväunet kokonaan pois jo kaksivuotiaana.
Lähityötä tekevänä teen illalla seuraavan päivän lounaan valmiiksi ja lämmitän sen lounastauolla. Miksi se ei onnistu etätyöläiseltä? Ovatko tottuneet tekeen kotihommat työajalla?
Siis hetkinen. Sä teet lähitöitä. Onko sulla 3-vuotias mukana työpaikalla? Jos ei ole, niin miksi ei onnistu? Oletko tottunut tekemään työt ilman lasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama ongelma. Kummasti loppui lasten sairastelut, kun jokaisesta poissaolo päivästä alettiin vaatimaan sairaslomalappu.
Aikaisemmi kolmessa viikossa oltiin paikalla kolme, neljä päivää. Nyt yksi poissaolo kolmen viikon aikana.
Eli kyllä niitä turhia poissaoloja on-ja paljon.Meillä ei ole vähentynyt ja aina on vaadittu tuo lappu. Ekasta päivästä lähtien. Voi sitten jokainen miettiä tahollaan, miten sen saikkulapun hakeminen lapselle joka nuhasta kuormittaa terveydenhuoltoa.. puhelinvaihdetta ja vastaanottoja. Ihan älyvapaata kuluttaa yhteiskunnan rahoja sellaiseen. Kun se nuha/flunssa/ vatsakipu ei ole mitenkään aukottomasti edes diagnosoitavissa tai mitattavissa, eli toisinsanoen lapsen tai vanhemman oma sana riittää.
T. Sairaanhoitaja
Parasta olisi, että työnantaja maksaisi palkkaa vain niistä päivistä, kun työntekijä on paikalla.
En ymmärrä, miksi työnantajan pitää maksaa palkkaa siitä, että joku äiti hoitaa Nico-Petteriään kotonaan! Millä tavalla firman tulos paranee siitä, että ihminen ei tule töihin?
Menit sitten töihin työpaikkaan, jossa noudatetaan jotain työehtosopimusta. Miksi? Mikset valinnut sellaista työpaikkaa, jossa ei noudateta mitään työehtosopimusta vaan mennään lain mukaan? Ettet vaan ajatellut, että täällähän maksetaan sairausajan palkkaa ja lomarahoja ja tuolla toisessa paikassa ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lasten takia porukka yllättävän vähän poissa. Toki etätyö mahdollistaa työn tekemisen silloinkin, joten joka nuha ei välttämättä muille näy.
Minulla on vilkas 3-vuotias, ja tiedän kyllä työkavereita, jotka tekevät etätöitä nuhaisen lapsen kanssa. Mutta itse en mitenkään pysty kuvittelemaan, miten he sen tekevät? Suostuuko se lapsi katsomaan telkkua koko päivän?
Sinulla ei selvästikään ole tilanne hallussa. Äitiyden ja työn yhdistäminen on liian vaativaa.
No ei varmastikaan ole minulla tilanne hallussa. Kerro nyt ihan konkreettisesti, mitä kolmevuotias tekee päivän vanhempansa tehdessä töitä.
Esim. leikkii leluilla, piirtää, katsoo lastenohjelmia, nukkuu päiväunia, syötte yhdessä - kai sinulla on lounas- ja kahvitauot.
Olisipa kiva nähdä se ihmeolento, joka puolen tunnin ruokatauolla ja vartin kahvitauolla tekee ruoat lapselle ja itselleen, järjestää piirustusvälineet ja lastenohjelmat koko päiväksi sekä nukuttaa lapsen päiväunille.
Samoin kuin se kolmevuotias ihmeolento, joka kykenee olemaan vaatimatta vanhempaansa seuraksi tämän työskennellessä samassa talossa.
Oma lapseni ei moiseen kypsyyteen kykene, mutta jätti päiväunet kokonaan pois jo kaksivuotiaana.
En koe olevani ihmeolento, vaikka osaan tehdä asioita valmiiksi esim. edellisenä päivänä tai aamulla ennen työpäivän alkua. Siinä ei monta minuuttia mene, kun lämmittää edellispäivän päivällistä mikrossa lounaaksi.
Olisit heti sanonut että tässä on puhe edellispäivän päivällisen mikrottamisesta. Siihen pystyn kyllä minäkin. Minä luulin että me puhuimme kolmevuotiaan hoitamisesta työpäivän ohessa.
Mikrottele sinä vain niitä ruokiasi, se on helppoa jos ei ole lapsia ja työnä trollaus.
Kommentoin vain sanomaasi:
"Olisipa kiva nähdä se ihmeolento, joka puolen tunnin ruokatauolla ja vartin kahvitauolla tekee ruoat lapselle ja itselleen, järjestää piirustusvälineet ja lastenohjelmat koko päiväksi sekä nukuttaa lapsen päiväunille."
En nyt ihan ymmärrä, miksi ruoan lämmittäminen mikrossa olisi yhtään vaikeampaa kolmevuotiaan vanhemmalle kuin lapsettomallekaan? Piirustusvälineitä meillä ei tarvitse sen kummemmin järjestää ja lastenohjelmankin lapsi osaa ihan itse tabletilta tai televisiosta valita.
No olisit heti sanonut, että kolmevuotiaasi ei tarvitse päivän aikana aikuista yhtään mihinkään, vaan käyttää sujuvasti yksinään viihde-elektroniikkaa ja nukahtaa päiväunillekin itsekseen ruudun ääreen. Kertaakaan päivän aikana ei tule mieleen yhtään asiaa, jonka haluaisi kertoa vanhemmalleen, ei yhtään miksi-kysymystä, ei yhtään näytettävää piirrosta, ei yhtään ”miksei me ulkoilla tai tehdä mitään yhdessä” -kysymystä.
Meidän kolmevuotiaamme ei ole tuollainen, luojan kiitos.
Eri
Me kerrotaan lapselle jo edellispäivänä, että isi tekee töitä koko päivän, lapsi sitten osaa jo asennoitua siihen ettei yhteisiä leikkejä ole.Itse olen ollut monessa työpaikassa mutta yhdessäkään en ole työskennellyt sellaisessa tyhjiössä ettei työkaveritkin välillä tulisi jotain juttelemaan, useissa paikoissa jopa pomo on tullut juttelemaan niitänäitä ja vaihtamaan kuulumisia työpäivän aikana.
Teidän kolmevuotiaanne siis muistaa, että ”ahaa, eilenhän siitä oli puhetta että tänään ei yhteisiä leikkejä ole?”
Minun kolmevuotiaani (ja myös hänen isommat sisaruksensa kolmevuotiaina) ovat kyllä protestoineet varsin kovalla huudolla, jos vanhemmasta ei ole ollut seuraa tylsyyden, ilon tai itsensä satuttamisen hetkellä. Ja mitä tulee edellisen päivän keskusteluihin, vilkas mielikuvitus on taikonut niistä milloin mitäkin.
Toki työkaverit välillä tulevat työpaikalla juttelemaan, mutta työkaverini eivät ole kolmevuotiaita. Ehkä lapset ovat erilaisia, mutta minun kaikki lapseni ovat vaatineet kolmevuotiaana paljon juttuseuraa, lukemista, leikkimistä ja arjen rutiineja.
Kyllä meidän kolmevuotias muistaa jo käytyjä keskusteluita. Hän osaa myös yhdistää tietokoneen ja kuulokkeet isin työpäivään.
Ja kipeenä meidän molemmat lapset tykkää raahata tyynynsä ja peittonsa sohvalle ja lähinnä vaan koomailla siinä katsoen piirrettyjä.Hienoa! Kyllä meidänkin kolmevuotiaamme muistaa käytyjä keskusteluja. Mutta ikimaailmassa hän ei koomailisi sohvalla. Nuhaisena hän tykkää juosta ja kopitella palloa, ja kuumeessa hän kaipaa syliä.
Minä uskoisin, että useimmat kolmevuotiaat muistuttavat enemmän meidän lastamme. Mutta toki hienoa jos joku kolmevuotias on niin omatoiminen, että työnteko onnistuu.
Voisiko olla, että myös (etä)töitä on erilaisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi hankala tilanne kaikille. Tiedän firmoja jotka ovat suoraan sanoneet etteivät voi tämän takia ottaa töihin lapsentekoikäisiä naisia tai naisia joilla pieniä lapsia. Firman talous ei kerta kaikkiaan kestä maksaa palkkaa jatkuvasti sairaslomalla olevalle.
No melko huonosti hoidettu/kannattamaton firma jos se yhdestä työntekijästä on noin kiinni. Yrittäjänä siirtäisin syyttävän katseen niistä äiti-ihmisistä pois esimerkiksi yrityksen kirjanpitoon ja liiketoimintamalliin, jos tilanne on noin tiukka.
Niin kauan kun projektien dedikset pitää ja hommat hoituu niin mulle on aivan sama vaikka työntekijäni olisivat kuussa. Meillä maksetaan tuloksesta, ei työpaikalla hengailusta.
Pienessä firmassa yhden työntekijän merkitys on iso. Hieman eri puhua firmasta missä on 5-10 työntekijää kuin +400 työntekijää, yhden ihmisen työpanoksen merkitys on erisuuruusluokkaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama ongelma. Kummasti loppui lasten sairastelut, kun jokaisesta poissaolo päivästä alettiin vaatimaan sairaslomalappu.
Aikaisemmi kolmessa viikossa oltiin paikalla kolme, neljä päivää. Nyt yksi poissaolo kolmen viikon aikana.
Eli kyllä niitä turhia poissaoloja on-ja paljon.Meillä ei ole vähentynyt ja aina on vaadittu tuo lappu. Ekasta päivästä lähtien. Voi sitten jokainen miettiä tahollaan, miten sen saikkulapun hakeminen lapselle joka nuhasta kuormittaa terveydenhuoltoa.. puhelinvaihdetta ja vastaanottoja. Ihan älyvapaata kuluttaa yhteiskunnan rahoja sellaiseen. Kun se nuha/flunssa/ vatsakipu ei ole mitenkään aukottomasti edes diagnosoitavissa tai mitattavissa, eli toisinsanoen lapsen tai vanhemman oma sana riittää.
T. Sairaanhoitaja
tuostakin ongelmasta päästäisiin sillä, ettei niitä poissaoloja myönnettäisi lasten flunssien takia, vaan aina jompikumpi vanhemmista kotona ja toinen järjestelisi työvuoronsa niin, että pääsisi töihin. mikään muu on kummallista toimintaa.
Ajattelepa: sitten lapsettomien pitäisi olla valmiita päivän varoitusajalla vaihtamaan työvuorojaan perheellisten kanssa!
nämä järjestelyt tehtäisiin tietenkin ensisijaisesti niiden kesken, joilla noita poissaoloja on.
Ei se nyt tietenkään noin mene. Vuoroja vaihdetaan niiden kanssa, jotka vuorossa ovat. Jos iltavuoroon tarvitaan vain yksi ihminen, ja lapsiperheellinen voi tehdä töitä vain illalla, niin sinut soitetaan töihin jo aamusta. Vai pitääkö sinun työnantajasi kärsiä sinun joustamattomuudestasi?
Parempi välillä näin, kuin säännöllisesti tehdä monen ihmisen työt. Seuraavalla kerralla lapsen sairastaessa se lapsiperheellinen tietysti tekee aamuvuoron ja puolisonsa illan, koska ymmärtävät, ettei noilla järjestelyillä häiritä muita tarpeettomasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lasten takia porukka yllättävän vähän poissa. Toki etätyö mahdollistaa työn tekemisen silloinkin, joten joka nuha ei välttämättä muille näy.
Minulla on vilkas 3-vuotias, ja tiedän kyllä työkavereita, jotka tekevät etätöitä nuhaisen lapsen kanssa. Mutta itse en mitenkään pysty kuvittelemaan, miten he sen tekevät? Suostuuko se lapsi katsomaan telkkua koko päivän?
Sinulla ei selvästikään ole tilanne hallussa. Äitiyden ja työn yhdistäminen on liian vaativaa.
No ei varmastikaan ole minulla tilanne hallussa. Kerro nyt ihan konkreettisesti, mitä kolmevuotias tekee päivän vanhempansa tehdessä töitä.
Esim. leikkii leluilla, piirtää, katsoo lastenohjelmia, nukkuu päiväunia, syötte yhdessä - kai sinulla on lounas- ja kahvitauot.
Olisipa kiva nähdä se ihmeolento, joka puolen tunnin ruokatauolla ja vartin kahvitauolla tekee ruoat lapselle ja itselleen, järjestää piirustusvälineet ja lastenohjelmat koko päiväksi sekä nukuttaa lapsen päiväunille.
Samoin kuin se kolmevuotias ihmeolento, joka kykenee olemaan vaatimatta vanhempaansa seuraksi tämän työskennellessä samassa talossa.
Oma lapseni ei moiseen kypsyyteen kykene, mutta jätti päiväunet kokonaan pois jo kaksivuotiaana.
En koe olevani ihmeolento, vaikka osaan tehdä asioita valmiiksi esim. edellisenä päivänä tai aamulla ennen työpäivän alkua. Siinä ei monta minuuttia mene, kun lämmittää edellispäivän päivällistä mikrossa lounaaksi.
Olisit heti sanonut että tässä on puhe edellispäivän päivällisen mikrottamisesta. Siihen pystyn kyllä minäkin. Minä luulin että me puhuimme kolmevuotiaan hoitamisesta työpäivän ohessa.
Mikrottele sinä vain niitä ruokiasi, se on helppoa jos ei ole lapsia ja työnä trollaus.
Kommentoin vain sanomaasi:
"Olisipa kiva nähdä se ihmeolento, joka puolen tunnin ruokatauolla ja vartin kahvitauolla tekee ruoat lapselle ja itselleen, järjestää piirustusvälineet ja lastenohjelmat koko päiväksi sekä nukuttaa lapsen päiväunille."
En nyt ihan ymmärrä, miksi ruoan lämmittäminen mikrossa olisi yhtään vaikeampaa kolmevuotiaan vanhemmalle kuin lapsettomallekaan? Piirustusvälineitä meillä ei tarvitse sen kummemmin järjestää ja lastenohjelmankin lapsi osaa ihan itse tabletilta tai televisiosta valita.
No olisit heti sanonut, että kolmevuotiaasi ei tarvitse päivän aikana aikuista yhtään mihinkään, vaan käyttää sujuvasti yksinään viihde-elektroniikkaa ja nukahtaa päiväunillekin itsekseen ruudun ääreen. Kertaakaan päivän aikana ei tule mieleen yhtään asiaa, jonka haluaisi kertoa vanhemmalleen, ei yhtään miksi-kysymystä, ei yhtään näytettävää piirrosta, ei yhtään ”miksei me ulkoilla tai tehdä mitään yhdessä” -kysymystä.
Meidän kolmevuotiaamme ei ole tuollainen, luojan kiitos.
Millä tavalla lapsen satunnaiset kysymykset veisivät ihmiseltä työkyvyn?
Näin lyhyesti sanoen: arvostan sekä ammattiani että lastani niin paljon, että en hoida kahdenkeskisiä luottamuksellisia työtapaamisiani jutellen samanaikaisesti kolmevuotiaan kanssa, enkä toisaalta oleta kolmevuotiaan tuijottavan ruutua kahdeksaa tuntia ilman ulkoilua.
Siinä tapauksessa arvostat näitä kaikkia perumalla kaikki tapaamiset ja olemalla poissa töistä. Hurraa.
Kyllä. Sama juttu, jos olen itse sairaana. En tee töitä sairaana, teetkö sinä?
Mä teen. Puheluja voi puhua ja ppt-kalvoja vääntää hyvin pienessä flunssassakin kotitoimistolta käsin. Toki ymmärrän, että esimerkiksi sairaanhoitaja ei voi mennä töihin pienessä flunssassa.
Eli eiköhän voida todeta, että jotkut voivat tehdä töitä sairaanakin, toiset taas eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä työskentelen sairaanhoitajana ja olen taasen huomannut, että työnantajille on ihan sama vaikka työntekijällä on paljon sairaslomia, siis oman tai lapsen sairauden takia. Ja kun tällainen työntekijä on määräaikaisella sopparilla, sitten vaan uusitaan soppari mukisematta. Sitten taasen itselläni saattaa olla vuodessa ehkä 1-2 saikkupäivää, ja minulla taasen ei uusita sopparia. Taidan minäkin alkaa olla poissa töistä jatkossa ihan vaan pienen nuhan takia, jos se kerta työnantajalke on ihan sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama ongelma. Kummasti loppui lasten sairastelut, kun jokaisesta poissaolo päivästä alettiin vaatimaan sairaslomalappu.
Aikaisemmi kolmessa viikossa oltiin paikalla kolme, neljä päivää. Nyt yksi poissaolo kolmen viikon aikana.
Eli kyllä niitä turhia poissaoloja on-ja paljon.Meillä ei ole vähentynyt ja aina on vaadittu tuo lappu. Ekasta päivästä lähtien. Voi sitten jokainen miettiä tahollaan, miten sen saikkulapun hakeminen lapselle joka nuhasta kuormittaa terveydenhuoltoa.. puhelinvaihdetta ja vastaanottoja. Ihan älyvapaata kuluttaa yhteiskunnan rahoja sellaiseen. Kun se nuha/flunssa/ vatsakipu ei ole mitenkään aukottomasti edes diagnosoitavissa tai mitattavissa, eli toisinsanoen lapsen tai vanhemman oma sana riittää.
T. Sairaanhoitaja
Parasta olisi, että työnantaja maksaisi palkkaa vain niistä päivistä, kun työntekijä on paikalla.
En ymmärrä, miksi työnantajan pitää maksaa palkkaa siitä, että joku äiti hoitaa Nico-Petteriään kotonaan! Millä tavalla firman tulos paranee siitä, että ihminen ei tule töihin?
Koska kye on isommasta kuvasta ja koko yhteiskunnasta. Millainen hyvinvointiyhteiskunta sellainen olisi, jossa nainen on ainoa, joka joutuu kantamaan kaiken vastuun taloudellisesti, psyykkisesti ja fyysisesti, uusien veronmaksajien kasvattamisesta? Että se työnantaja sitten jonain päivänä saa taas lisää niitä ihmisiä, joita hän voi palkata hänelle töihin, tuottamaan tulosta? Äitien selkänahasta kaikki vaan, sekö on oikeudenmukaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama ongelma. Kummasti loppui lasten sairastelut, kun jokaisesta poissaolo päivästä alettiin vaatimaan sairaslomalappu.
Aikaisemmi kolmessa viikossa oltiin paikalla kolme, neljä päivää. Nyt yksi poissaolo kolmen viikon aikana.
Eli kyllä niitä turhia poissaoloja on-ja paljon.Meillä ei ole vähentynyt ja aina on vaadittu tuo lappu. Ekasta päivästä lähtien. Voi sitten jokainen miettiä tahollaan, miten sen saikkulapun hakeminen lapselle joka nuhasta kuormittaa terveydenhuoltoa.. puhelinvaihdetta ja vastaanottoja. Ihan älyvapaata kuluttaa yhteiskunnan rahoja sellaiseen. Kun se nuha/flunssa/ vatsakipu ei ole mitenkään aukottomasti edes diagnosoitavissa tai mitattavissa, eli toisinsanoen lapsen tai vanhemman oma sana riittää.
T. Sairaanhoitaja
tuostakin ongelmasta päästäisiin sillä, ettei niitä poissaoloja myönnettäisi lasten flunssien takia, vaan aina jompikumpi vanhemmista kotona ja toinen järjestelisi työvuoronsa niin, että pääsisi töihin. mikään muu on kummallista toimintaa.
Ajattelepa: sitten lapsettomien pitäisi olla valmiita päivän varoitusajalla vaihtamaan työvuorojaan perheellisten kanssa!
Ennemminkin puolen tunnin varoitusajalla siitä, kun lapsi on aivastanut päiväkodissa :D
Kristiina xx kirjoitti:
Minä työskentelen sairaanhoitajana ja olen taasen huomannut, että työnantajille on ihan sama vaikka työntekijällä on paljon sairaslomia, siis oman tai lapsen sairauden takia. Ja kun tällainen työntekijä on määräaikaisella sopparilla, sitten vaan uusitaan soppari mukisematta. Sitten taasen itselläni saattaa olla vuodessa ehkä 1-2 saikkupäivää, ja minulla taasen ei uusita sopparia. Taidan minäkin alkaa olla poissa töistä jatkossa ihan vaan pienen nuhan takia, jos se kerta työnantajalke on ihan sama.
Hehehheheh ja hööhöhöhööhöö. Missä umpiossa arvon sairaanhoitaja elää? Tottakai uusitaan jokaisen soppari, joka on vähääkään kynnelle kykevä, koska sairaanhoitajia nyt vaan EI OLE.
Herää lähinnä kysymys mitä sä siellä työpaikalla oikeen teet, jos sun sopparia ei uusita? Koska tosiaan, jopa niiden ihan huonoimpien hoitajien sopparit uusitaan tai työtä niille löytyy aina, koska työvoimapula. Pitää olla ihan jotenkin tosi huonosti hoitanut työtehtävät tms, jos sinusta ei pidetä kynsin hampain kiinni. t. hoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama ongelma. Kummasti loppui lasten sairastelut, kun jokaisesta poissaolo päivästä alettiin vaatimaan sairaslomalappu.
Aikaisemmi kolmessa viikossa oltiin paikalla kolme, neljä päivää. Nyt yksi poissaolo kolmen viikon aikana.
Eli kyllä niitä turhia poissaoloja on-ja paljon.Meillä ei ole vähentynyt ja aina on vaadittu tuo lappu. Ekasta päivästä lähtien. Voi sitten jokainen miettiä tahollaan, miten sen saikkulapun hakeminen lapselle joka nuhasta kuormittaa terveydenhuoltoa.. puhelinvaihdetta ja vastaanottoja. Ihan älyvapaata kuluttaa yhteiskunnan rahoja sellaiseen. Kun se nuha/flunssa/ vatsakipu ei ole mitenkään aukottomasti edes diagnosoitavissa tai mitattavissa, eli toisinsanoen lapsen tai vanhemman oma sana riittää.
T. Sairaanhoitaja
tuostakin ongelmasta päästäisiin sillä, ettei niitä poissaoloja myönnettäisi lasten flunssien takia, vaan aina jompikumpi vanhemmista kotona ja toinen järjestelisi työvuoronsa niin, että pääsisi töihin. mikään muu on kummallista toimintaa.
Ajattelepa: sitten lapsettomien pitäisi olla valmiita päivän varoitusajalla vaihtamaan työvuorojaan perheellisten kanssa!
nämä järjestelyt tehtäisiin tietenkin ensisijaisesti niiden kesken, joilla noita poissaoloja on.
Ei kyllä ne tehtäisiin niiden kesken, jotka sillä hetkellä sattuisivat käytettävissä olemaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama ongelma. Kummasti loppui lasten sairastelut, kun jokaisesta poissaolo päivästä alettiin vaatimaan sairaslomalappu.
Aikaisemmi kolmessa viikossa oltiin paikalla kolme, neljä päivää. Nyt yksi poissaolo kolmen viikon aikana.
Eli kyllä niitä turhia poissaoloja on-ja paljon.Meillä ei ole vähentynyt ja aina on vaadittu tuo lappu. Ekasta päivästä lähtien. Voi sitten jokainen miettiä tahollaan, miten sen saikkulapun hakeminen lapselle joka nuhasta kuormittaa terveydenhuoltoa.. puhelinvaihdetta ja vastaanottoja. Ihan älyvapaata kuluttaa yhteiskunnan rahoja sellaiseen. Kun se nuha/flunssa/ vatsakipu ei ole mitenkään aukottomasti edes diagnosoitavissa tai mitattavissa, eli toisinsanoen lapsen tai vanhemman oma sana riittää.
T. Sairaanhoitaja
tuostakin ongelmasta päästäisiin sillä, ettei niitä poissaoloja myönnettäisi lasten flunssien takia, vaan aina jompikumpi vanhemmista kotona ja toinen järjestelisi työvuoronsa niin, että pääsisi töihin. mikään muu on kummallista toimintaa.
Ajattelepa: sitten lapsettomien pitäisi olla valmiita päivän varoitusajalla vaihtamaan työvuorojaan perheellisten kanssa!
nämä järjestelyt tehtäisiin tietenkin ensisijaisesti niiden kesken, joilla noita poissaoloja on.
Ei se nyt tietenkään noin mene. Vuoroja vaihdetaan niiden kanssa, jotka vuorossa ovat. Jos iltavuoroon tarvitaan vain yksi ihminen, ja lapsiperheellinen voi tehdä töitä vain illalla, niin sinut soitetaan töihin jo aamusta. Vai pitääkö sinun työnantajasi kärsiä sinun joustamattomuudestasi?
Työnantaja ei voi määrätä vaihtamaan vuoroa viimetingassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama ongelma. Kummasti loppui lasten sairastelut, kun jokaisesta poissaolo päivästä alettiin vaatimaan sairaslomalappu.
Aikaisemmi kolmessa viikossa oltiin paikalla kolme, neljä päivää. Nyt yksi poissaolo kolmen viikon aikana.
Eli kyllä niitä turhia poissaoloja on-ja paljon.Meillä ei ole vähentynyt ja aina on vaadittu tuo lappu. Ekasta päivästä lähtien. Voi sitten jokainen miettiä tahollaan, miten sen saikkulapun hakeminen lapselle joka nuhasta kuormittaa terveydenhuoltoa.. puhelinvaihdetta ja vastaanottoja. Ihan älyvapaata kuluttaa yhteiskunnan rahoja sellaiseen. Kun se nuha/flunssa/ vatsakipu ei ole mitenkään aukottomasti edes diagnosoitavissa tai mitattavissa, eli toisinsanoen lapsen tai vanhemman oma sana riittää.
T. Sairaanhoitaja
tuostakin ongelmasta päästäisiin sillä, ettei niitä poissaoloja myönnettäisi lasten flunssien takia, vaan aina jompikumpi vanhemmista kotona ja toinen järjestelisi työvuoronsa niin, että pääsisi töihin. mikään muu on kummallista toimintaa.
Ajattelepa: sitten lapsettomien pitäisi olla valmiita päivän varoitusajalla vaihtamaan työvuorojaan perheellisten kanssa!
nämä järjestelyt tehtäisiin tietenkin ensisijaisesti niiden kesken, joilla noita poissaoloja on.
Ei se nyt tietenkään noin mene. Vuoroja vaihdetaan niiden kanssa, jotka vuorossa ovat. Jos iltavuoroon tarvitaan vain yksi ihminen, ja lapsiperheellinen voi tehdä töitä vain illalla, niin sinut soitetaan töihin jo aamusta. Vai pitääkö sinun työnantajasi kärsiä sinun joustamattomuudestasi?
Parempi välillä näin, kuin säännöllisesti tehdä monen ihmisen työt. Seuraavalla kerralla lapsen sairastaessa se lapsiperheellinen tietysti tekee aamuvuoron ja puolisonsa illan, koska ymmärtävät, ettei noilla järjestelyillä häiritä muita tarpeettomasti.
Eri
Hyvä idea koska kaikkia töitähän pystyykin tekemään kahdessa tai useammassa vuorossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama ongelma. Kummasti loppui lasten sairastelut, kun jokaisesta poissaolo päivästä alettiin vaatimaan sairaslomalappu.
Aikaisemmi kolmessa viikossa oltiin paikalla kolme, neljä päivää. Nyt yksi poissaolo kolmen viikon aikana.
Eli kyllä niitä turhia poissaoloja on-ja paljon.Meillä ei ole vähentynyt ja aina on vaadittu tuo lappu. Ekasta päivästä lähtien. Voi sitten jokainen miettiä tahollaan, miten sen saikkulapun hakeminen lapselle joka nuhasta kuormittaa terveydenhuoltoa.. puhelinvaihdetta ja vastaanottoja. Ihan älyvapaata kuluttaa yhteiskunnan rahoja sellaiseen. Kun se nuha/flunssa/ vatsakipu ei ole mitenkään aukottomasti edes diagnosoitavissa tai mitattavissa, eli toisinsanoen lapsen tai vanhemman oma sana riittää.
T. Sairaanhoitaja
tuostakin ongelmasta päästäisiin sillä, ettei niitä poissaoloja myönnettäisi lasten flunssien takia, vaan aina jompikumpi vanhemmista kotona ja toinen järjestelisi työvuoronsa niin, että pääsisi töihin. mikään muu on kummallista toimintaa.
Ajattelepa: sitten lapsettomien pitäisi olla valmiita päivän varoitusajalla vaihtamaan työvuorojaan perheellisten kanssa!
nämä järjestelyt tehtäisiin tietenkin ensisijaisesti niiden kesken, joilla noita poissaoloja on.
Ei kyllä ne tehtäisiin niiden kesken, jotka sillä hetkellä sattuisivat käytettävissä olemaan :D
On tietenkin tärkeää pitää huolta siitä, että lapselliset vaihtavat ensisijaisesti vuoroja keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi hankala tilanne kaikille. Tiedän firmoja jotka ovat suoraan sanoneet etteivät voi tämän takia ottaa töihin lapsentekoikäisiä naisia tai naisia joilla pieniä lapsia. Firman talous ei kerta kaikkiaan kestä maksaa palkkaa jatkuvasti sairaslomalla olevalle.
No melko huonosti hoidettu/kannattamaton firma jos se yhdestä työntekijästä on noin kiinni. Yrittäjänä siirtäisin syyttävän katseen niistä äiti-ihmisistä pois esimerkiksi yrityksen kirjanpitoon ja liiketoimintamalliin, jos tilanne on noin tiukka.
Niin kauan kun projektien dedikset pitää ja hommat hoituu niin mulle on aivan sama vaikka työntekijäni olisivat kuussa. Meillä maksetaan tuloksesta, ei työpaikalla hengailusta.
Pienessä firmassa yhden työntekijän merkitys on iso. Hieman eri puhua firmasta missä on 5-10 työntekijää kuin +400 työntekijää, yhden ihmisen työpanoksen merkitys on erisuuruusluokkaa
Jos sun kahden hengen firma tarvitsee työntekijän, joka ei koskaan sairastu tai ole poissa, hanki suoraan robotti. Muuten firmallasi ei ole toivoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama ongelma. Kummasti loppui lasten sairastelut, kun jokaisesta poissaolo päivästä alettiin vaatimaan sairaslomalappu.
Aikaisemmi kolmessa viikossa oltiin paikalla kolme, neljä päivää. Nyt yksi poissaolo kolmen viikon aikana.
Eli kyllä niitä turhia poissaoloja on-ja paljon.Meillä ei ole vähentynyt ja aina on vaadittu tuo lappu. Ekasta päivästä lähtien. Voi sitten jokainen miettiä tahollaan, miten sen saikkulapun hakeminen lapselle joka nuhasta kuormittaa terveydenhuoltoa.. puhelinvaihdetta ja vastaanottoja. Ihan älyvapaata kuluttaa yhteiskunnan rahoja sellaiseen. Kun se nuha/flunssa/ vatsakipu ei ole mitenkään aukottomasti edes diagnosoitavissa tai mitattavissa, eli toisinsanoen lapsen tai vanhemman oma sana riittää.
T. Sairaanhoitaja
tuostakin ongelmasta päästäisiin sillä, ettei niitä poissaoloja myönnettäisi lasten flunssien takia, vaan aina jompikumpi vanhemmista kotona ja toinen järjestelisi työvuoronsa niin, että pääsisi töihin. mikään muu on kummallista toimintaa.
Ajattelepa: sitten lapsettomien pitäisi olla valmiita päivän varoitusajalla vaihtamaan työvuorojaan perheellisten kanssa!
nämä järjestelyt tehtäisiin tietenkin ensisijaisesti niiden kesken, joilla noita poissaoloja on.
Ei se nyt tietenkään noin mene. Vuoroja vaihdetaan niiden kanssa, jotka vuorossa ovat. Jos iltavuoroon tarvitaan vain yksi ihminen, ja lapsiperheellinen voi tehdä töitä vain illalla, niin sinut soitetaan töihin jo aamusta. Vai pitääkö sinun työnantajasi kärsiä sinun joustamattomuudestasi?
Työnantaja ei voi määrätä vaihtamaan vuoroa viimetingassa.
No eihän se pienen lapsen vanhempikaan sitten voi järjestellä työvuorojaan.
Mun lapsi sairasteli todella paljon ennen koronaa. Pahimmillaan oli joka toinen viikko jotain ja jatkuva korvatulehduskierre jota ei kuitenkaan julkisella noteerattu millään lailla.
Hoidettiin vuorotellen lasta isän kanssa ja isän työnantajalle kaikki oli ok mutta minä olin taas se joka joutui työnantajan syyniin poissaoloista vaikka jokaisesta poissaolosta oli todistus.
Sairastelut onneksi väheni lapsen mennessä eskariin ja minäkin vaihdoin työpaikkaa mutta sanonpahan nyt että eipä niitä sairasteluja kukaan valitse eikä taatusti halua eikä ne poissaolot ole mitään lomapäiviä.
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Minä työskentelen sairaanhoitajana ja olen taasen huomannut, että työnantajille on ihan sama vaikka työntekijällä on paljon sairaslomia, siis oman tai lapsen sairauden takia. Ja kun tällainen työntekijä on määräaikaisella sopparilla, sitten vaan uusitaan soppari mukisematta. Sitten taasen itselläni saattaa olla vuodessa ehkä 1-2 saikkupäivää, ja minulla taasen ei uusita sopparia. Taidan minäkin alkaa olla poissa töistä jatkossa ihan vaan pienen nuhan takia, jos se kerta työnantajalke on ihan sama.
Hehehheheh ja hööhöhöhööhöö. Missä umpiossa arvon sairaanhoitaja elää? Tottakai uusitaan jokaisen soppari, joka on vähääkään kynnelle kykevä, koska sairaanhoitajia nyt vaan EI OLE.
Herää lähinnä kysymys mitä sä siellä työpaikalla oikeen teet, jos sun sopparia ei uusita? Koska tosiaan, jopa niiden ihan huonoimpien hoitajien sopparit uusitaan tai työtä niille löytyy aina, koska työvoimapula. Pitää olla ihan jotenkin tosi huonosti hoitanut työtehtävät tms, jos sinusta ei pidetä kynsin hampain kiinni. t. hoitaja
Ehkä se on tynantajan ohjeistuksesta huolimatta mennyt nuhassa töihin 🤔
Minä taas toimistolla ollessanikin varaan asiakaspuheluihin tai -tapaamisiin erillisen neuvotteluhuoneen nimenomaan sen takia, että häiritseviä keskeytyksiä ei tulisi. Asiakastapaamisia tai -puheluita on keskimäärin 3-4 tuntia päivässä.
Eli eiköhän voida todeta, että töitä on erilaisia ja osassa keskeytykset häiritsevät enemmän kuin toisissa.