Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten vanhempien poissaolot töistä
02.10.2021 |
Mikä on "normaali" määrä olla pois töistä, sairaan lapsen kanssa?
Meillä saa olla 5 päivää omalla ilmoituksella ja välillä tuntuu, että pienten lasten äidit käyttävät tätä hyväkseen.
Ensin ollaan viisi päivää pois, tullaan pariksi päiväksi töihin ja taas viisi päivää.
Tiedän, että korona vaikuttaa tähänkin, mutta silti.
Laskin että muutama äiti ovat olleet kesäloman jälkeen vain viikon yhtäsoittoa töissä. Muuten päivä silloin, toinen tällöin. Ja loppuajat poissa.
Ja työt pitää kuitenkin tehdä, meidän lapsettomien tai joilla on isot lapset.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama ongelma. Kummasti loppui lasten sairastelut, kun jokaisesta poissaolo päivästä alettiin vaatimaan sairaslomalappu.
Aikaisemmi kolmessa viikossa oltiin paikalla kolme, neljä päivää. Nyt yksi poissaolo kolmen viikon aikana.
Eli kyllä niitä turhia poissaoloja on-ja paljon.Meillä ei ole vähentynyt ja aina on vaadittu tuo lappu. Ekasta päivästä lähtien. Voi sitten jokainen miettiä tahollaan, miten sen saikkulapun hakeminen lapselle joka nuhasta kuormittaa terveydenhuoltoa.. puhelinvaihdetta ja vastaanottoja. Ihan älyvapaata kuluttaa yhteiskunnan rahoja sellaiseen. Kun se nuha/flunssa/ vatsakipu ei ole mitenkään aukottomasti edes diagnosoitavissa tai mitattavissa, eli toisinsanoen lapsen tai vanhemman oma sana riittää.
T. Sairaanhoitaja
tuostakin ongelmasta päästäisiin sillä, ettei niitä poissaoloja myönnettäisi lasten flunssien takia, vaan aina jompikumpi vanhemmista kotona ja toinen järjestelisi työvuoronsa niin, että pääsisi töihin. mikään muu on kummallista toimintaa.
Ajattelepa: sitten lapsettomien pitäisi olla valmiita päivän varoitusajalla vaihtamaan työvuorojaan perheellisten kanssa!
nämä järjestelyt tehtäisiin tietenkin ensisijaisesti niiden kesken, joilla noita poissaoloja on.
Ei kyllä ne tehtäisiin niiden kesken, jotka sillä hetkellä sattuisivat käytettävissä olemaan :D
On tietenkin tärkeää pitää huolta siitä, että lapselliset vaihtavat ensisijaisesti vuoroja keskenään.
Toki. Mutta kun kaksi lapsellista vaihtaa vuoroja keskenään ja heidän puolisonsa sopeuttavat omat vuoronsa uuteen tilanteeseen, voi siellä tulla muutama vuoronvaihto myös puolisoiden työpaikkojen lapsettomille.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama ongelma. Kummasti loppui lasten sairastelut, kun jokaisesta poissaolo päivästä alettiin vaatimaan sairaslomalappu.
Aikaisemmi kolmessa viikossa oltiin paikalla kolme, neljä päivää. Nyt yksi poissaolo kolmen viikon aikana.
Eli kyllä niitä turhia poissaoloja on-ja paljon.Meillä ei ole vähentynyt ja aina on vaadittu tuo lappu. Ekasta päivästä lähtien. Voi sitten jokainen miettiä tahollaan, miten sen saikkulapun hakeminen lapselle joka nuhasta kuormittaa terveydenhuoltoa.. puhelinvaihdetta ja vastaanottoja. Ihan älyvapaata kuluttaa yhteiskunnan rahoja sellaiseen. Kun se nuha/flunssa/ vatsakipu ei ole mitenkään aukottomasti edes diagnosoitavissa tai mitattavissa, eli toisinsanoen lapsen tai vanhemman oma sana riittää.
T. Sairaanhoitaja
tuostakin ongelmasta päästäisiin sillä, ettei niitä poissaoloja myönnettäisi lasten flunssien takia, vaan aina jompikumpi vanhemmista kotona ja toinen järjestelisi työvuoronsa niin, että pääsisi töihin. mikään muu on kummallista toimintaa.
Ajattelepa: sitten lapsettomien pitäisi olla valmiita päivän varoitusajalla vaihtamaan työvuorojaan perheellisten kanssa!
nämä järjestelyt tehtäisiin tietenkin ensisijaisesti niiden kesken, joilla noita poissaoloja on.
Ei kyllä ne tehtäisiin niiden kesken, jotka sillä hetkellä sattuisivat käytettävissä olemaan :D
On tietenkin tärkeää pitää huolta siitä, että lapselliset vaihtavat ensisijaisesti vuoroja keskenään.
Toki. Mutta kun kaksi lapsellista vaihtaa vuoroja keskenään ja heidän puolisonsa sopeuttavat omat vuoronsa uuteen tilanteeseen, voi siellä tulla muutama vuoronvaihto myös puolisoiden työpaikkojen lapsettomille.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
kyllä, silti moni lapseton kokisi tämän paremmaksi järjestelyksi kuin nykytilanteen, jossa perheellisten poissaolojen takia työkuormitus on aivan suuri töissä oleville. ja jos saat yhden ihmisen palkan, et tietenkään tee monen ihmisen töitä kaupan päälle ilmaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalia on se, että jos pieni lapsi sairastaa, häntä hoitamassa on kotona joku aikuinen. Monesti se on äiti tai isä.
Normaalia on myös se, jos päiväkoti-ikäinen lapsi sairastaa keskimäärin viikon kuukaudessa..
Tästä syystä meillä ei päiväkoti-ikäisten vanhemmille makseta mitään henkilökohtaisia lisiä, he ovat peruspalkalla vaikka 10 vuotta, jos lapsia tulee enemmän kuin yksi. Perusteluna on se, että kun ei saavuta tuloksia, ei ole tarpeen maksaa lisiä eikä tuloksia saavuta, jos tekee vain 75% työaikaa. Lisäksi ylennyksiä mietittäessä katsotaan kahden edellisen vuoden poissaolot ja kaikki säännöllisesti lasten takia poissaolevat on ehdoton ei. Kyllähän tätä pidetään vääränä tapana, mutta kun kysytään, että miten voit tehdä vaativampaa työtä, kun edes perustyöt eivät onnistu ajanpuutteen takia, niin vastaus on "minulla on pieniä lapsia, en aina ehdi". Selvä, meillä on yrityksen tavoitteet, ei kannata maksaa palkkaa tyhjästä.
Teidän firmassa ylennyksiä annetaan lähes viisikymppisille. Nuoremmilta kysytään, minkä ikäisiä lapsia heillä on. Melkoisen mielenkiintoinen työpaikka joka tapauksessa.
Miten niin kysytään? Näkeehän sen poissaolotilastoista, ketkä ovat olleet pois töistä hoitamassa sairasta lasta ja siitä, että osa ei saa tulostaan tehtyä millään. Silloinon turha kuvitella, että ylennyksen perusteeksi riittää se, että minulla on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama ongelma. Kummasti loppui lasten sairastelut, kun jokaisesta poissaolo päivästä alettiin vaatimaan sairaslomalappu.
Aikaisemmi kolmessa viikossa oltiin paikalla kolme, neljä päivää. Nyt yksi poissaolo kolmen viikon aikana.
Eli kyllä niitä turhia poissaoloja on-ja paljon.Meillä ei ole vähentynyt ja aina on vaadittu tuo lappu. Ekasta päivästä lähtien. Voi sitten jokainen miettiä tahollaan, miten sen saikkulapun hakeminen lapselle joka nuhasta kuormittaa terveydenhuoltoa.. puhelinvaihdetta ja vastaanottoja. Ihan älyvapaata kuluttaa yhteiskunnan rahoja sellaiseen. Kun se nuha/flunssa/ vatsakipu ei ole mitenkään aukottomasti edes diagnosoitavissa tai mitattavissa, eli toisinsanoen lapsen tai vanhemman oma sana riittää.
T. Sairaanhoitaja
tuostakin ongelmasta päästäisiin sillä, ettei niitä poissaoloja myönnettäisi lasten flunssien takia, vaan aina jompikumpi vanhemmista kotona ja toinen järjestelisi työvuoronsa niin, että pääsisi töihin. mikään muu on kummallista toimintaa.
Ajattelepa: sitten lapsettomien pitäisi olla valmiita päivän varoitusajalla vaihtamaan työvuorojaan perheellisten kanssa!
nämä järjestelyt tehtäisiin tietenkin ensisijaisesti niiden kesken, joilla noita poissaoloja on.
Ei kyllä ne tehtäisiin niiden kesken, jotka sillä hetkellä sattuisivat käytettävissä olemaan :D
On tietenkin tärkeää pitää huolta siitä, että lapselliset vaihtavat ensisijaisesti vuoroja keskenään.
Ja sinä voisit lukea tasa-arvolain ja muistaa, että sen sisältö koskee myös ääliöitä työnantajia.
Siksi työnantajan tulee tehdä kaikkensa minimoidakseen nämä vuoronvaihdot ja meillä jo sairauslomalapun vaatiminen lapsen sairastuessa vaikutti siihen, että poissaolot vähenivät. Lisäksi vaaditaan puolison työnantajalta todistus siitä, että puoliso on ko. ajan ollut töissä eikä siten pystynyt hoitamaan lasta. Jo näillä toimilla saatiin vanhemmat miettimään itse, kannattaako olla hoitamassa "sairasta" lasta vain hankkia kotiin hoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi hankala tilanne kaikille. Tiedän firmoja jotka ovat suoraan sanoneet etteivät voi tämän takia ottaa töihin lapsentekoikäisiä naisia tai naisia joilla pieniä lapsia. Firman talous ei kerta kaikkiaan kestä maksaa palkkaa jatkuvasti sairaslomalla olevalle.
No melko huonosti hoidettu/kannattamaton firma jos se yhdestä työntekijästä on noin kiinni. Yrittäjänä siirtäisin syyttävän katseen niistä äiti-ihmisistä pois esimerkiksi yrityksen kirjanpitoon ja liiketoimintamalliin, jos tilanne on noin tiukka.
Niin kauan kun projektien dedikset pitää ja hommat hoituu niin mulle on aivan sama vaikka työntekijäni olisivat kuussa. Meillä maksetaan tuloksesta, ei työpaikalla hengailusta.
Et taida olla työnantaja? Maksat palkkaa+ sivukuluja 4500 e/kk, et saa vastineeksi mitään ja silmä kirkkaana selität, että firma on hoidettu huonosti, kun sillä ei ole varaa vapaamatkustajaan eli siihen, että maksat toisen 4500 e/kk siitä, että nuo tekemättömät hommat tulevat tehtyä. Firman kassavirta pysyy "yhdenkertaisena" vaikka menot on tuplat.
Harvassa firmassa on niin paljon ylimääräistä rahaa, että voidaan koko vuoden ajan maksaa siitä, että joku työntekijöistä ei tee mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ei ole elämä herkkua pienten lasten vanhemmilla. Kun lapsi sairastaa niin joko työkaverit/työnantaja tai sitten lapsen päiväkodin henkilökunta valittaa ja närkästyy. Lopulta kuitenkin päiväkodin henkilökunta voittaa ja flunssainen lapsi pidetään kotona, koska jos jatkuvasti viet lapsen kipeänä päiväkotiin niin alkaa tulla jo lasu-ilmoitusta. Ja auta armias, jos perheessä on useampi lapsi, jotka sairastavat peräjälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama ongelma. Kummasti loppui lasten sairastelut, kun jokaisesta poissaolo päivästä alettiin vaatimaan sairaslomalappu.
Aikaisemmi kolmessa viikossa oltiin paikalla kolme, neljä päivää. Nyt yksi poissaolo kolmen viikon aikana.
Eli kyllä niitä turhia poissaoloja on-ja paljon.Meillä ei ole vähentynyt ja aina on vaadittu tuo lappu. Ekasta päivästä lähtien. Voi sitten jokainen miettiä tahollaan, miten sen saikkulapun hakeminen lapselle joka nuhasta kuormittaa terveydenhuoltoa.. puhelinvaihdetta ja vastaanottoja. Ihan älyvapaata kuluttaa yhteiskunnan rahoja sellaiseen. Kun se nuha/flunssa/ vatsakipu ei ole mitenkään aukottomasti edes diagnosoitavissa tai mitattavissa, eli toisinsanoen lapsen tai vanhemman oma sana riittää.
T. Sairaanhoitaja
tuostakin ongelmasta päästäisiin sillä, ettei niitä poissaoloja myönnettäisi lasten flunssien takia, vaan aina jompikumpi vanhemmista kotona ja toinen järjestelisi työvuoronsa niin, että pääsisi töihin. mikään muu on kummallista toimintaa.
Ajattelepa: sitten lapsettomien pitäisi olla valmiita päivän varoitusajalla vaihtamaan työvuorojaan perheellisten kanssa!
nämä järjestelyt tehtäisiin tietenkin ensisijaisesti niiden kesken, joilla noita poissaoloja on.
Ei kyllä ne tehtäisiin niiden kesken, jotka sillä hetkellä sattuisivat käytettävissä olemaan :D
On tietenkin tärkeää pitää huolta siitä, että lapselliset vaihtavat ensisijaisesti vuoroja keskenään.
Toki. Mutta kun kaksi lapsellista vaihtaa vuoroja keskenään ja heidän puolisonsa sopeuttavat omat vuoronsa uuteen tilanteeseen, voi siellä tulla muutama vuoronvaihto myös puolisoiden työpaikkojen lapsettomille.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
kyllä, silti moni lapseton kokisi tämän paremmaksi järjestelyksi kuin nykytilanteen, jossa perheellisten poissaolojen takia työkuormitus on aivan suuri töissä oleville. ja jos saat yhden ihmisen palkan, et tietenkään tee monen ihmisen töitä kaupan päälle ilmaiseksi.
Voi kun näkisin sen päivän, jona joku tekee työni puolestani sairastuessani. Mutta ei, aina ne siellä odottavat, ja itse myös selittelen joka suuntaan, miksi aikataulut paukkuvat.
Riippuu paljon alasta tämäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi hankala tilanne kaikille. Tiedän firmoja jotka ovat suoraan sanoneet etteivät voi tämän takia ottaa töihin lapsentekoikäisiä naisia tai naisia joilla pieniä lapsia. Firman talous ei kerta kaikkiaan kestä maksaa palkkaa jatkuvasti sairaslomalla olevalle.
No melko huonosti hoidettu/kannattamaton firma jos se yhdestä työntekijästä on noin kiinni. Yrittäjänä siirtäisin syyttävän katseen niistä äiti-ihmisistä pois esimerkiksi yrityksen kirjanpitoon ja liiketoimintamalliin, jos tilanne on noin tiukka.
Niin kauan kun projektien dedikset pitää ja hommat hoituu niin mulle on aivan sama vaikka työntekijäni olisivat kuussa. Meillä maksetaan tuloksesta, ei työpaikalla hengailusta.
Et taida olla työnantaja? Maksat palkkaa+ sivukuluja 4500 e/kk, et saa vastineeksi mitään ja silmä kirkkaana selität, että firma on hoidettu huonosti, kun sillä ei ole varaa vapaamatkustajaan eli siihen, että maksat toisen 4500 e/kk siitä, että nuo tekemättömät hommat tulevat tehtyä. Firman kassavirta pysyy "yhdenkertaisena" vaikka menot on tuplat.
Harvassa firmassa on niin paljon ylimääräistä rahaa, että voidaan koko vuoden ajan maksaa siitä, että joku työntekijöistä ei tee mitään.
Pienyrittäjille varmasti voi olla taloudellisesti kova paikka, jos työntekijä saa lapsia ja joutuu hoitamaan paljon sairaita lapsia.
Mutta sitten kun esitetään, että kaikki perheellistymisestä johtuvat kulut maksettaisiin samasta yhteisestä kassasta, ovat nämä työnantajat vielä enemmän kauhuissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lasten takia porukka yllättävän vähän poissa. Toki etätyö mahdollistaa työn tekemisen silloinkin, joten joka nuha ei välttämättä muille näy.
Minulla on vilkas 3-vuotias, ja tiedän kyllä työkavereita, jotka tekevät etätöitä nuhaisen lapsen kanssa. Mutta itse en mitenkään pysty kuvittelemaan, miten he sen tekevät? Suostuuko se lapsi katsomaan telkkua koko päivän?
Sinulla ei selvästikään ole tilanne hallussa. Äitiyden ja työn yhdistäminen on liian vaativaa.
No ei varmastikaan ole minulla tilanne hallussa. Kerro nyt ihan konkreettisesti, mitä kolmevuotias tekee päivän vanhempansa tehdessä töitä.
Esim. leikkii leluilla, piirtää, katsoo lastenohjelmia, nukkuu päiväunia, syötte yhdessä - kai sinulla on lounas- ja kahvitauot.
Todellakaan ei kolmevuotias vietä yksin leikkien ja piirrellen kahdeksaa tuntia, vaikka kuinka olisi lounas- tai kahvitaukoja välissä.
Ei varmasti jos siihen ei edes kannusteta. Jos asenne on tuo, tuskin lapsi osaa sitä vähän vanhempanakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalia on se, että jos pieni lapsi sairastaa, häntä hoitamassa on kotona joku aikuinen. Monesti se on äiti tai isä.
Normaalia on myös se, jos päiväkoti-ikäinen lapsi sairastaa keskimäärin viikon kuukaudessa..
Tästä syystä meillä ei päiväkoti-ikäisten vanhemmille makseta mitään henkilökohtaisia lisiä, he ovat peruspalkalla vaikka 10 vuotta, jos lapsia tulee enemmän kuin yksi. Perusteluna on se, että kun ei saavuta tuloksia, ei ole tarpeen maksaa lisiä eikä tuloksia saavuta, jos tekee vain 75% työaikaa. Lisäksi ylennyksiä mietittäessä katsotaan kahden edellisen vuoden poissaolot ja kaikki säännöllisesti lasten takia poissaolevat on ehdoton ei. Kyllähän tätä pidetään vääränä tapana, mutta kun kysytään, että miten voit tehdä vaativampaa työtä, kun edes perustyöt eivät onnistu ajanpuutteen takia, niin vastaus on "minulla on pieniä lapsia, en aina ehdi". Selvä, meillä on yrityksen tavoitteet, ei kannata maksaa palkkaa tyhjästä.
Teidän firmassa ylennyksiä annetaan lähes viisikymppisille. Nuoremmilta kysytään, minkä ikäisiä lapsia heillä on. Melkoisen mielenkiintoinen työpaikka joka tapauksessa.
Miten niin kysytään? Näkeehän sen poissaolotilastoista, ketkä ovat olleet pois töistä hoitamassa sairasta lasta ja siitä, että osa ei saa tulostaan tehtyä millään. Silloinon turha kuvitella, että ylennyksen perusteeksi riittää se, että minulla on lapsia.
Voihan olla, että miehellä on lapsia, mutta vaimo on ollut kotona niitä hoitamassa. Sitten vaimo palaa töihin, joten miehelle alkaa tulla poissaoloja lasten sairauden vuoksi. Perutaanko teillä jo saadut ylennykset? Teidän firmassa ei yksityisasioista kannata puhua kenellekään mitään.
Vanhanpiian vero pitäisi palauttaa, sano minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi hankala tilanne kaikille. Tiedän firmoja jotka ovat suoraan sanoneet etteivät voi tämän takia ottaa töihin lapsentekoikäisiä naisia tai naisia joilla pieniä lapsia. Firman talous ei kerta kaikkiaan kestä maksaa palkkaa jatkuvasti sairaslomalla olevalle.
No melko huonosti hoidettu/kannattamaton firma jos se yhdestä työntekijästä on noin kiinni. Yrittäjänä siirtäisin syyttävän katseen niistä äiti-ihmisistä pois esimerkiksi yrityksen kirjanpitoon ja liiketoimintamalliin, jos tilanne on noin tiukka.
Niin kauan kun projektien dedikset pitää ja hommat hoituu niin mulle on aivan sama vaikka työntekijäni olisivat kuussa. Meillä maksetaan tuloksesta, ei työpaikalla hengailusta.
Sinä vaikutatkin tosi tehokkaalta työntekijältä…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi hankala tilanne kaikille. Tiedän firmoja jotka ovat suoraan sanoneet etteivät voi tämän takia ottaa töihin lapsentekoikäisiä naisia tai naisia joilla pieniä lapsia. Firman talous ei kerta kaikkiaan kestä maksaa palkkaa jatkuvasti sairaslomalla olevalle.
No melko huonosti hoidettu/kannattamaton firma jos se yhdestä työntekijästä on noin kiinni. Yrittäjänä siirtäisin syyttävän katseen niistä äiti-ihmisistä pois esimerkiksi yrityksen kirjanpitoon ja liiketoimintamalliin, jos tilanne on noin tiukka.
Niin kauan kun projektien dedikset pitää ja hommat hoituu niin mulle on aivan sama vaikka työntekijäni olisivat kuussa. Meillä maksetaan tuloksesta, ei työpaikalla hengailusta.
Et taida olla työnantaja? Maksat palkkaa+ sivukuluja 4500 e/kk, et saa vastineeksi mitään ja silmä kirkkaana selität, että firma on hoidettu huonosti, kun sillä ei ole varaa vapaamatkustajaan eli siihen, että maksat toisen 4500 e/kk siitä, että nuo tekemättömät hommat tulevat tehtyä. Firman kassavirta pysyy "yhdenkertaisena" vaikka menot on tuplat.
Harvassa firmassa on niin paljon ylimääräistä rahaa, että voidaan koko vuoden ajan maksaa siitä, että joku työntekijöistä ei tee mitään.
Ei varmaan menestykään, jos yrittäjä on tuollainen olkiukkojen rakentelija. Jos sinulle perheellinen ihminen tarkoittaa samaa kuin ihminen, joka ei vuoden aikana tee mitään, en voi näin vaikeaan harhojen kokemiseen auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lasten takia porukka yllättävän vähän poissa. Toki etätyö mahdollistaa työn tekemisen silloinkin, joten joka nuha ei välttämättä muille näy.
Minulla on vilkas 3-vuotias, ja tiedän kyllä työkavereita, jotka tekevät etätöitä nuhaisen lapsen kanssa. Mutta itse en mitenkään pysty kuvittelemaan, miten he sen tekevät? Suostuuko se lapsi katsomaan telkkua koko päivän?
Sinulla ei selvästikään ole tilanne hallussa. Äitiyden ja työn yhdistäminen on liian vaativaa.
No ei varmastikaan ole minulla tilanne hallussa. Kerro nyt ihan konkreettisesti, mitä kolmevuotias tekee päivän vanhempansa tehdessä töitä.
Esim. leikkii leluilla, piirtää, katsoo lastenohjelmia, nukkuu päiväunia, syötte yhdessä - kai sinulla on lounas- ja kahvitauot.
Olisipa kiva nähdä se ihmeolento, joka puolen tunnin ruokatauolla ja vartin kahvitauolla tekee ruoat lapselle ja itselleen, järjestää piirustusvälineet ja lastenohjelmat koko päiväksi sekä nukuttaa lapsen päiväunille.
Samoin kuin se kolmevuotias ihmeolento, joka kykenee olemaan vaatimatta vanhempaansa seuraksi tämän työskennellessä samassa talossa.
Oma lapseni ei moiseen kypsyyteen kykene, mutta jätti päiväunet kokonaan pois jo kaksivuotiaana.
En koe olevani ihmeolento, vaikka osaan tehdä asioita valmiiksi esim. edellisenä päivänä tai aamulla ennen työpäivän alkua. Siinä ei monta minuuttia mene, kun lämmittää edellispäivän päivällistä mikrossa lounaaksi.
Olisit heti sanonut että tässä on puhe edellispäivän päivällisen mikrottamisesta. Siihen pystyn kyllä minäkin. Minä luulin että me puhuimme kolmevuotiaan hoitamisesta työpäivän ohessa.
Mikrottele sinä vain niitä ruokiasi, se on helppoa jos ei ole lapsia ja työnä trollaus.
Kommentoin vain sanomaasi:
"Olisipa kiva nähdä se ihmeolento, joka puolen tunnin ruokatauolla ja vartin kahvitauolla tekee ruoat lapselle ja itselleen, järjestää piirustusvälineet ja lastenohjelmat koko päiväksi sekä nukuttaa lapsen päiväunille."
En nyt ihan ymmärrä, miksi ruoan lämmittäminen mikrossa olisi yhtään vaikeampaa kolmevuotiaan vanhemmalle kuin lapsettomallekaan? Piirustusvälineitä meillä ei tarvitse sen kummemmin järjestää ja lastenohjelmankin lapsi osaa ihan itse tabletilta tai televisiosta valita.
No olisit heti sanonut, että kolmevuotiaasi ei tarvitse päivän aikana aikuista yhtään mihinkään, vaan käyttää sujuvasti yksinään viihde-elektroniikkaa ja nukahtaa päiväunillekin itsekseen ruudun ääreen. Kertaakaan päivän aikana ei tule mieleen yhtään asiaa, jonka haluaisi kertoa vanhemmalleen, ei yhtään miksi-kysymystä, ei yhtään näytettävää piirrosta, ei yhtään ”miksei me ulkoilla tai tehdä mitään yhdessä” -kysymystä.
Meidän kolmevuotiaamme ei ole tuollainen, luojan kiitos.
Eri
Me kerrotaan lapselle jo edellispäivänä, että isi tekee töitä koko päivän, lapsi sitten osaa jo asennoitua siihen ettei yhteisiä leikkejä ole.Itse olen ollut monessa työpaikassa mutta yhdessäkään en ole työskennellyt sellaisessa tyhjiössä ettei työkaveritkin välillä tulisi jotain juttelemaan, useissa paikoissa jopa pomo on tullut juttelemaan niitänäitä ja vaihtamaan kuulumisia työpäivän aikana.
Teidän kolmevuotiaanne siis muistaa, että ”ahaa, eilenhän siitä oli puhetta että tänään ei yhteisiä leikkejä ole?”
Minun kolmevuotiaani (ja myös hänen isommat sisaruksensa kolmevuotiaina) ovat kyllä protestoineet varsin kovalla huudolla, jos vanhemmasta ei ole ollut seuraa tylsyyden, ilon tai itsensä satuttamisen hetkellä. Ja mitä tulee edellisen päivän keskusteluihin, vilkas mielikuvitus on taikonut niistä milloin mitäkin.
Toki työkaverit välillä tulevat työpaikalla juttelemaan, mutta työkaverini eivät ole kolmevuotiaita. Ehkä lapset ovat erilaisia, mutta minun kaikki lapseni ovat vaatineet kolmevuotiaana paljon juttuseuraa, lukemista, leikkimistä ja arjen rutiineja.
Kyllä meidän kolmevuotias muistaa jo käytyjä keskusteluita. Hän osaa myös yhdistää tietokoneen ja kuulokkeet isin työpäivään.
Ja kipeenä meidän molemmat lapset tykkää raahata tyynynsä ja peittonsa sohvalle ja lähinnä vaan koomailla siinä katsoen piirrettyjä.Hienoa! Kyllä meidänkin kolmevuotiaamme muistaa käytyjä keskusteluja. Mutta ikimaailmassa hän ei koomailisi sohvalla. Nuhaisena hän tykkää juosta ja kopitella palloa, ja kuumeessa hän kaipaa syliä.
Minä uskoisin, että useimmat kolmevuotiaat muistuttavat enemmän meidän lastamme. Mutta toki hienoa jos joku kolmevuotias on niin omatoiminen, että työnteko onnistuu.
Minä taas kuvittelisin, että suurinosa kipeistä lapsista haluaisivat vain lötkötellä. 😂 Mutta tosiaan, aika harvoinhan sitä vieraita lapsia näkee sairaana.
Onneksi on aina se mahdollisuus, että ottaa "lapsi sairaana" vapaata niin onnistuu vilkkaiden sairastajienkin hoito.
Meidän lapsi tuntuu ainakin sairastavan niin, että yöllä on aivan veto poissa ja mietitään pitääkö lähteä sairaalaan. Aamulla sitten kuume laskee ja tyyppi kiipeilee ja juoksee ihan normaalisti sinne tänne. Ei toivoakaan että pysyisi paikallaan. Aina on pakko lähteä ulos että saa energian purettua. Illalla sitten kuume taas nousee ja nukkumaan mennessä on veto poissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tilannehan on sellainen, että uudessa normaalissa päiväkodista soitetaan hakemaan lapsi kesken päivän pois, jos tällä on nuha. Been there, done that.
Mitä sinä toivoisit työkaveriesi tekevän vastaavassa tilanteessa? Ottavan sen nuhaisen lapsen mukaan töihin?
Jos vaikka jäisi kokonaan pois töistä hoitamaan niitä lapsia ja luovuttaisi sen työpaikan sellaiselle joka oikeasti on paikalla.
Eikö näillä lapsilla ole isää, joka voisi vuorostaan olla sairaan lapsen kanssa kotona?Oletko jotenkin yksinkertainen? Eihän se poissaoloja vähennä, jos kotiin jääkin isä. Silloin vain eri henkilö on poissa töistä. Eiköhän kahden vanhemman perheissä poissaolot jaeta mahdollisuuksien mukaan. Jos isä on vaikka Kiinassa työmatkalla, niin hankala sieltä on sinkoutua lasta hoitamaan.
Ja vastatakseni kysymykseesi: ei, kaikilla lapsilla ei ole isää.
Kyllä kaikilla lapsilla on isä. Ei taida ihan olla biologia hallussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama ongelma. Kummasti loppui lasten sairastelut, kun jokaisesta poissaolo päivästä alettiin vaatimaan sairaslomalappu.
Aikaisemmi kolmessa viikossa oltiin paikalla kolme, neljä päivää. Nyt yksi poissaolo kolmen viikon aikana.
Eli kyllä niitä turhia poissaoloja on-ja paljon.Meillä ei ole vähentynyt ja aina on vaadittu tuo lappu. Ekasta päivästä lähtien. Voi sitten jokainen miettiä tahollaan, miten sen saikkulapun hakeminen lapselle joka nuhasta kuormittaa terveydenhuoltoa.. puhelinvaihdetta ja vastaanottoja. Ihan älyvapaata kuluttaa yhteiskunnan rahoja sellaiseen. Kun se nuha/flunssa/ vatsakipu ei ole mitenkään aukottomasti edes diagnosoitavissa tai mitattavissa, eli toisinsanoen lapsen tai vanhemman oma sana riittää.
T. Sairaanhoitaja
tuostakin ongelmasta päästäisiin sillä, ettei niitä poissaoloja myönnettäisi lasten flunssien takia, vaan aina jompikumpi vanhemmista kotona ja toinen järjestelisi työvuoronsa niin, että pääsisi töihin. mikään muu on kummallista toimintaa.
Ajattelepa: sitten lapsettomien pitäisi olla valmiita päivän varoitusajalla vaihtamaan työvuorojaan perheellisten kanssa!
nämä järjestelyt tehtäisiin tietenkin ensisijaisesti niiden kesken, joilla noita poissaoloja on.
Ei kyllä ne tehtäisiin niiden kesken, jotka sillä hetkellä sattuisivat käytettävissä olemaan :D
On tietenkin tärkeää pitää huolta siitä, että lapselliset vaihtavat ensisijaisesti vuoroja keskenään.
Ja sinä voisit lukea tasa-arvolain ja muistaa, että sen sisältö koskee myös ääliöitä työnantajia.
Siksi työnantajan tulee tehdä kaikkensa minimoidakseen nämä vuoronvaihdot ja meillä jo sairauslomalapun vaatiminen lapsen sairastuessa vaikutti siihen, että poissaolot vähenivät. Lisäksi vaaditaan puolison työnantajalta todistus siitä, että puoliso on ko. ajan ollut töissä eikä siten pystynyt hoitamaan lasta. Jo näillä toimilla saatiin vanhemmat miettimään itse, kannattaako olla hoitamassa "sairasta" lasta vain hankkia kotiin hoitaja.
Ja meillä väheni sairauspoissaolot, kun emme enää vaatineet saikkulappua, vaan omalla ilmoituksella voi olla 3 päivää pois... Enkä usko hetkeäkään, että sekä lapset että aikuiset ovat terveemmiksi tulleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lasten takia porukka yllättävän vähän poissa. Toki etätyö mahdollistaa työn tekemisen silloinkin, joten joka nuha ei välttämättä muille näy.
Minulla on vilkas 3-vuotias, ja tiedän kyllä työkavereita, jotka tekevät etätöitä nuhaisen lapsen kanssa. Mutta itse en mitenkään pysty kuvittelemaan, miten he sen tekevät? Suostuuko se lapsi katsomaan telkkua koko päivän?
Sinulla ei selvästikään ole tilanne hallussa. Äitiyden ja työn yhdistäminen on liian vaativaa.
No ei varmastikaan ole minulla tilanne hallussa. Kerro nyt ihan konkreettisesti, mitä kolmevuotias tekee päivän vanhempansa tehdessä töitä.
Esim. leikkii leluilla, piirtää, katsoo lastenohjelmia, nukkuu päiväunia, syötte yhdessä - kai sinulla on lounas- ja kahvitauot.
Olisipa kiva nähdä se ihmeolento, joka puolen tunnin ruokatauolla ja vartin kahvitauolla tekee ruoat lapselle ja itselleen, järjestää piirustusvälineet ja lastenohjelmat koko päiväksi sekä nukuttaa lapsen päiväunille.
Samoin kuin se kolmevuotias ihmeolento, joka kykenee olemaan vaatimatta vanhempaansa seuraksi tämän työskennellessä samassa talossa.
Oma lapseni ei moiseen kypsyyteen kykene, mutta jätti päiväunet kokonaan pois jo kaksivuotiaana.
En koe olevani ihmeolento, vaikka osaan tehdä asioita valmiiksi esim. edellisenä päivänä tai aamulla ennen työpäivän alkua. Siinä ei monta minuuttia mene, kun lämmittää edellispäivän päivällistä mikrossa lounaaksi.
Olisit heti sanonut että tässä on puhe edellispäivän päivällisen mikrottamisesta. Siihen pystyn kyllä minäkin. Minä luulin että me puhuimme kolmevuotiaan hoitamisesta työpäivän ohessa.
Mikrottele sinä vain niitä ruokiasi, se on helppoa jos ei ole lapsia ja työnä trollaus.
Kommentoin vain sanomaasi:
"Olisipa kiva nähdä se ihmeolento, joka puolen tunnin ruokatauolla ja vartin kahvitauolla tekee ruoat lapselle ja itselleen, järjestää piirustusvälineet ja lastenohjelmat koko päiväksi sekä nukuttaa lapsen päiväunille."
En nyt ihan ymmärrä, miksi ruoan lämmittäminen mikrossa olisi yhtään vaikeampaa kolmevuotiaan vanhemmalle kuin lapsettomallekaan? Piirustusvälineitä meillä ei tarvitse sen kummemmin järjestää ja lastenohjelmankin lapsi osaa ihan itse tabletilta tai televisiosta valita.
No olisit heti sanonut, että kolmevuotiaasi ei tarvitse päivän aikana aikuista yhtään mihinkään, vaan käyttää sujuvasti yksinään viihde-elektroniikkaa ja nukahtaa päiväunillekin itsekseen ruudun ääreen. Kertaakaan päivän aikana ei tule mieleen yhtään asiaa, jonka haluaisi kertoa vanhemmalleen, ei yhtään miksi-kysymystä, ei yhtään näytettävää piirrosta, ei yhtään ”miksei me ulkoilla tai tehdä mitään yhdessä” -kysymystä.
Meidän kolmevuotiaamme ei ole tuollainen, luojan kiitos.
Eri
Me kerrotaan lapselle jo edellispäivänä, että isi tekee töitä koko päivän, lapsi sitten osaa jo asennoitua siihen ettei yhteisiä leikkejä ole.Itse olen ollut monessa työpaikassa mutta yhdessäkään en ole työskennellyt sellaisessa tyhjiössä ettei työkaveritkin välillä tulisi jotain juttelemaan, useissa paikoissa jopa pomo on tullut juttelemaan niitänäitä ja vaihtamaan kuulumisia työpäivän aikana.
Teidän kolmevuotiaanne siis muistaa, että ”ahaa, eilenhän siitä oli puhetta että tänään ei yhteisiä leikkejä ole?”
Minun kolmevuotiaani (ja myös hänen isommat sisaruksensa kolmevuotiaina) ovat kyllä protestoineet varsin kovalla huudolla, jos vanhemmasta ei ole ollut seuraa tylsyyden, ilon tai itsensä satuttamisen hetkellä. Ja mitä tulee edellisen päivän keskusteluihin, vilkas mielikuvitus on taikonut niistä milloin mitäkin.
Toki työkaverit välillä tulevat työpaikalla juttelemaan, mutta työkaverini eivät ole kolmevuotiaita. Ehkä lapset ovat erilaisia, mutta minun kaikki lapseni ovat vaatineet kolmevuotiaana paljon juttuseuraa, lukemista, leikkimistä ja arjen rutiineja.
Eikö tässä ollut puhe sairaista lapsista? Eivät kovin sairaalta nuo sinun lapsesi vaikuta.
Riippuu paljon myös vanhempien töistä, kuinka paljon poissaoloja tulee. Meillä esim. molemmilla työpaikat lähellä kotia, joustavat työajat ja etätyö mahdollista. Lapset kyllä sairastivat päiväkodin alettua paljon, mutta poissaoloja töistä oli vähän. Väitän, että enemmän ne vanhat ämmät, jotka kyllä suurennuslasin kanssa kyttäsivät mun kotiin lähtöjä, olivat itse poissa. Eli lapset voivat sairastaa, mutta joustavat työajat ja etätyömahdollisuus mahdollistavat sen, ettei poissaoloja välttämättä silti ole tai työt kärsi yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tilannehan on sellainen, että uudessa normaalissa päiväkodista soitetaan hakemaan lapsi kesken päivän pois, jos tällä on nuha. Been there, done that.
Mitä sinä toivoisit työkaveriesi tekevän vastaavassa tilanteessa? Ottavan sen nuhaisen lapsen mukaan töihin?
Jos vaikka jäisi kokonaan pois töistä hoitamaan niitä lapsia ja luovuttaisi sen työpaikan sellaiselle joka oikeasti on paikalla.
Eikö näillä lapsilla ole isää, joka voisi vuorostaan olla sairaan lapsen kanssa kotona?Oletko jotenkin yksinkertainen? Eihän se poissaoloja vähennä, jos kotiin jääkin isä. Silloin vain eri henkilö on poissa töistä. Eiköhän kahden vanhemman perheissä poissaolot jaeta mahdollisuuksien mukaan. Jos isä on vaikka Kiinassa työmatkalla, niin hankala sieltä on sinkoutua lasta hoitamaan.
Ja vastatakseni kysymykseesi: ei, kaikilla lapsilla ei ole isää.
Kyllä kaikilla lapsilla on isä. Ei taida ihan olla biologia hallussa?
Tässä meidän kahden keskustelussa minä en ole se vähäjärkinen.
Ja sinä voisit lukea tasa-arvolain ja muistaa, että sen sisältö koskee myös ääliöitä työnantajia.