Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten vanhempien poissaolot töistä
02.10.2021 |
Mikä on "normaali" määrä olla pois töistä, sairaan lapsen kanssa?
Meillä saa olla 5 päivää omalla ilmoituksella ja välillä tuntuu, että pienten lasten äidit käyttävät tätä hyväkseen.
Ensin ollaan viisi päivää pois, tullaan pariksi päiväksi töihin ja taas viisi päivää.
Tiedän, että korona vaikuttaa tähänkin, mutta silti.
Laskin että muutama äiti ovat olleet kesäloman jälkeen vain viikon yhtäsoittoa töissä. Muuten päivä silloin, toinen tällöin. Ja loppuajat poissa.
Ja työt pitää kuitenkin tehdä, meidän lapsettomien tai joilla on isot lapset.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lasten takia porukka yllättävän vähän poissa. Toki etätyö mahdollistaa työn tekemisen silloinkin, joten joka nuha ei välttämättä muille näy.
Minulla on vilkas 3-vuotias, ja tiedän kyllä työkavereita, jotka tekevät etätöitä nuhaisen lapsen kanssa. Mutta itse en mitenkään pysty kuvittelemaan, miten he sen tekevät? Suostuuko se lapsi katsomaan telkkua koko päivän?
Sinulla ei selvästikään ole tilanne hallussa. Äitiyden ja työn yhdistäminen on liian vaativaa.
No ei varmastikaan ole minulla tilanne hallussa. Kerro nyt ihan konkreettisesti, mitä kolmevuotias tekee päivän vanhempansa tehdessä töitä.
Esim. leikkii leluilla, piirtää, katsoo lastenohjelmia, nukkuu päiväunia, syötte yhdessä - kai sinulla on lounas- ja kahvitauot.
Olisipa kiva nähdä se ihmeolento, joka puolen tunnin ruokatauolla ja vartin kahvitauolla tekee ruoat lapselle ja itselleen, järjestää piirustusvälineet ja lastenohjelmat koko päiväksi sekä nukuttaa lapsen päiväunille.
Samoin kuin se kolmevuotias ihmeolento, joka kykenee olemaan vaatimatta vanhempaansa seuraksi tämän työskennellessä samassa talossa.
Oma lapseni ei moiseen kypsyyteen kykene, mutta jätti päiväunet kokonaan pois jo kaksivuotiaana.
En koe olevani ihmeolento, vaikka osaan tehdä asioita valmiiksi esim. edellisenä päivänä tai aamulla ennen työpäivän alkua. Siinä ei monta minuuttia mene, kun lämmittää edellispäivän päivällistä mikrossa lounaaksi.
Olisit heti sanonut että tässä on puhe edellispäivän päivällisen mikrottamisesta. Siihen pystyn kyllä minäkin. Minä luulin että me puhuimme kolmevuotiaan hoitamisesta työpäivän ohessa.
Mikrottele sinä vain niitä ruokiasi, se on helppoa jos ei ole lapsia ja työnä trollaus.
Kommentoin vain sanomaasi:
"Olisipa kiva nähdä se ihmeolento, joka puolen tunnin ruokatauolla ja vartin kahvitauolla tekee ruoat lapselle ja itselleen, järjestää piirustusvälineet ja lastenohjelmat koko päiväksi sekä nukuttaa lapsen päiväunille."
En nyt ihan ymmärrä, miksi ruoan lämmittäminen mikrossa olisi yhtään vaikeampaa kolmevuotiaan vanhemmalle kuin lapsettomallekaan? Piirustusvälineitä meillä ei tarvitse sen kummemmin järjestää ja lastenohjelmankin lapsi osaa ihan itse tabletilta tai televisiosta valita.
No olisit heti sanonut, että kolmevuotiaasi ei tarvitse päivän aikana aikuista yhtään mihinkään, vaan käyttää sujuvasti yksinään viihde-elektroniikkaa ja nukahtaa päiväunillekin itsekseen ruudun ääreen. Kertaakaan päivän aikana ei tule mieleen yhtään asiaa, jonka haluaisi kertoa vanhemmalleen, ei yhtään miksi-kysymystä, ei yhtään näytettävää piirrosta, ei yhtään ”miksei me ulkoilla tai tehdä mitään yhdessä” -kysymystä.
Meidän kolmevuotiaamme ei ole tuollainen, luojan kiitos.
Eri
Me kerrotaan lapselle jo edellispäivänä, että isi tekee töitä koko päivän, lapsi sitten osaa jo asennoitua siihen ettei yhteisiä leikkejä ole.
Itse olen ollut monessa työpaikassa mutta yhdessäkään en ole työskennellyt sellaisessa tyhjiössä ettei työkaveritkin välillä tulisi jotain juttelemaan, useissa paikoissa jopa pomo on tullut juttelemaan niitänäitä ja vaihtamaan kuulumisia työpäivän aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ei pitäisi olla sallittua olla poissa lapsen flunssien takia kuin poikkeustapauksissa. ensisijaisesti työaikoja järjestelemällä, niin, että lapsen kanssa on jompikumpi vanhemmista ja toinen töissä. esim. jos isä töissä päivällä niin äiti tekee työnsä illalla. tämän pitäisi olla normi, ja erityisen tärkeää sellaisissa työpaikoissa, joissa töitä ei voi siirtää eteenpäin.
Olet varmaan sitten keksinyt töihin ihmisrobotin, joka ei koskaan sairastu itse?
Koska muuten työpaikallasi ei ole tulevaisuutta jos yksittäiset sairastumiset romahduttaa korttitalon. Kyse ei ole kenenkään lapsista vaan ihmisistä. Kukaan ihminen ei ole aina joka päivä ja joka hetki työkykyinen vaikka työpaikalla niin vaadittaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän työpaikoilla kaikki naiset yksinhuoltajia, vai miksi tämä "pienten lasten vanhemmat" tarkoittaakin tarkemmin eriteltynä vain naisia?
Onko tosiaan vain lapsettomia miehiä? Vähän haiskahtaa naisvihalta. Tosiasiassa pienten lasten vanhempi on yhtä lailla isä kuin äiti.
Kyllä minä pienten lasten isänä olen poissa siinä missä lasten äitikin. Aina tapauskohtaisesti katsotaan kumman kalenterimerkinnät on sellaisia, että ne voi siirtää helpommin.
Mutta tosiaan kaikilla lapsilla ei ole kahta huoltajaa, mikä pitää myös huomioida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lasten takia porukka yllättävän vähän poissa. Toki etätyö mahdollistaa työn tekemisen silloinkin, joten joka nuha ei välttämättä muille näy.
Minulla on vilkas 3-vuotias, ja tiedän kyllä työkavereita, jotka tekevät etätöitä nuhaisen lapsen kanssa. Mutta itse en mitenkään pysty kuvittelemaan, miten he sen tekevät? Suostuuko se lapsi katsomaan telkkua koko päivän?
Sinulla ei selvästikään ole tilanne hallussa. Äitiyden ja työn yhdistäminen on liian vaativaa.
No ei varmastikaan ole minulla tilanne hallussa. Kerro nyt ihan konkreettisesti, mitä kolmevuotias tekee päivän vanhempansa tehdessä töitä.
Esim. leikkii leluilla, piirtää, katsoo lastenohjelmia, nukkuu päiväunia, syötte yhdessä - kai sinulla on lounas- ja kahvitauot.
Olisipa kiva nähdä se ihmeolento, joka puolen tunnin ruokatauolla ja vartin kahvitauolla tekee ruoat lapselle ja itselleen, järjestää piirustusvälineet ja lastenohjelmat koko päiväksi sekä nukuttaa lapsen päiväunille.
Samoin kuin se kolmevuotias ihmeolento, joka kykenee olemaan vaatimatta vanhempaansa seuraksi tämän työskennellessä samassa talossa.
Oma lapseni ei moiseen kypsyyteen kykene, mutta jätti päiväunet kokonaan pois jo kaksivuotiaana.
En koe olevani ihmeolento, vaikka osaan tehdä asioita valmiiksi esim. edellisenä päivänä tai aamulla ennen työpäivän alkua. Siinä ei monta minuuttia mene, kun lämmittää edellispäivän päivällistä mikrossa lounaaksi.
Olisit heti sanonut että tässä on puhe edellispäivän päivällisen mikrottamisesta. Siihen pystyn kyllä minäkin. Minä luulin että me puhuimme kolmevuotiaan hoitamisesta työpäivän ohessa.
Mikrottele sinä vain niitä ruokiasi, se on helppoa jos ei ole lapsia ja työnä trollaus.
Kommentoin vain sanomaasi:
"Olisipa kiva nähdä se ihmeolento, joka puolen tunnin ruokatauolla ja vartin kahvitauolla tekee ruoat lapselle ja itselleen, järjestää piirustusvälineet ja lastenohjelmat koko päiväksi sekä nukuttaa lapsen päiväunille."
En nyt ihan ymmärrä, miksi ruoan lämmittäminen mikrossa olisi yhtään vaikeampaa kolmevuotiaan vanhemmalle kuin lapsettomallekaan? Piirustusvälineitä meillä ei tarvitse sen kummemmin järjestää ja lastenohjelmankin lapsi osaa ihan itse tabletilta tai televisiosta valita.
No olisit heti sanonut, että kolmevuotiaasi ei tarvitse päivän aikana aikuista yhtään mihinkään, vaan käyttää sujuvasti yksinään viihde-elektroniikkaa ja nukahtaa päiväunillekin itsekseen ruudun ääreen. Kertaakaan päivän aikana ei tule mieleen yhtään asiaa, jonka haluaisi kertoa vanhemmalleen, ei yhtään miksi-kysymystä, ei yhtään näytettävää piirrosta, ei yhtään ”miksei me ulkoilla tai tehdä mitään yhdessä” -kysymystä.
Meidän kolmevuotiaamme ei ole tuollainen, luojan kiitos.
Eri
Me kerrotaan lapselle jo edellispäivänä, että isi tekee töitä koko päivän, lapsi sitten osaa jo asennoitua siihen ettei yhteisiä leikkejä ole.Itse olen ollut monessa työpaikassa mutta yhdessäkään en ole työskennellyt sellaisessa tyhjiössä ettei työkaveritkin välillä tulisi jotain juttelemaan, useissa paikoissa jopa pomo on tullut juttelemaan niitänäitä ja vaihtamaan kuulumisia työpäivän aikana.
Teidän kolmevuotiaanne siis muistaa, että ”ahaa, eilenhän siitä oli puhetta että tänään ei yhteisiä leikkejä ole?”
Minun kolmevuotiaani (ja myös hänen isommat sisaruksensa kolmevuotiaina) ovat kyllä protestoineet varsin kovalla huudolla, jos vanhemmasta ei ole ollut seuraa tylsyyden, ilon tai itsensä satuttamisen hetkellä. Ja mitä tulee edellisen päivän keskusteluihin, vilkas mielikuvitus on taikonut niistä milloin mitäkin.
Toki työkaverit välillä tulevat työpaikalla juttelemaan, mutta työkaverini eivät ole kolmevuotiaita. Ehkä lapset ovat erilaisia, mutta minun kaikki lapseni ovat vaatineet kolmevuotiaana paljon juttuseuraa, lukemista, leikkimistä ja arjen rutiineja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lasten takia porukka yllättävän vähän poissa. Toki etätyö mahdollistaa työn tekemisen silloinkin, joten joka nuha ei välttämättä muille näy.
Minulla on vilkas 3-vuotias, ja tiedän kyllä työkavereita, jotka tekevät etätöitä nuhaisen lapsen kanssa. Mutta itse en mitenkään pysty kuvittelemaan, miten he sen tekevät? Suostuuko se lapsi katsomaan telkkua koko päivän?
Sinulla ei selvästikään ole tilanne hallussa. Äitiyden ja työn yhdistäminen on liian vaativaa.
No ei varmastikaan ole minulla tilanne hallussa. Kerro nyt ihan konkreettisesti, mitä kolmevuotias tekee päivän vanhempansa tehdessä töitä.
Esim. leikkii leluilla, piirtää, katsoo lastenohjelmia, nukkuu päiväunia, syötte yhdessä - kai sinulla on lounas- ja kahvitauot.
Olisipa kiva nähdä se ihmeolento, joka puolen tunnin ruokatauolla ja vartin kahvitauolla tekee ruoat lapselle ja itselleen, järjestää piirustusvälineet ja lastenohjelmat koko päiväksi sekä nukuttaa lapsen päiväunille.
Samoin kuin se kolmevuotias ihmeolento, joka kykenee olemaan vaatimatta vanhempaansa seuraksi tämän työskennellessä samassa talossa.
Oma lapseni ei moiseen kypsyyteen kykene, mutta jätti päiväunet kokonaan pois jo kaksivuotiaana.
En koe olevani ihmeolento, vaikka osaan tehdä asioita valmiiksi esim. edellisenä päivänä tai aamulla ennen työpäivän alkua. Siinä ei monta minuuttia mene, kun lämmittää edellispäivän päivällistä mikrossa lounaaksi.
Olisit heti sanonut että tässä on puhe edellispäivän päivällisen mikrottamisesta. Siihen pystyn kyllä minäkin. Minä luulin että me puhuimme kolmevuotiaan hoitamisesta työpäivän ohessa.
Mikrottele sinä vain niitä ruokiasi, se on helppoa jos ei ole lapsia ja työnä trollaus.
Kommentoin vain sanomaasi:
"Olisipa kiva nähdä se ihmeolento, joka puolen tunnin ruokatauolla ja vartin kahvitauolla tekee ruoat lapselle ja itselleen, järjestää piirustusvälineet ja lastenohjelmat koko päiväksi sekä nukuttaa lapsen päiväunille."
En nyt ihan ymmärrä, miksi ruoan lämmittäminen mikrossa olisi yhtään vaikeampaa kolmevuotiaan vanhemmalle kuin lapsettomallekaan? Piirustusvälineitä meillä ei tarvitse sen kummemmin järjestää ja lastenohjelmankin lapsi osaa ihan itse tabletilta tai televisiosta valita.
No olisit heti sanonut, että kolmevuotiaasi ei tarvitse päivän aikana aikuista yhtään mihinkään, vaan käyttää sujuvasti yksinään viihde-elektroniikkaa ja nukahtaa päiväunillekin itsekseen ruudun ääreen. Kertaakaan päivän aikana ei tule mieleen yhtään asiaa, jonka haluaisi kertoa vanhemmalleen, ei yhtään miksi-kysymystä, ei yhtään näytettävää piirrosta, ei yhtään ”miksei me ulkoilla tai tehdä mitään yhdessä” -kysymystä.
Meidän kolmevuotiaamme ei ole tuollainen, luojan kiitos.
Millä tavalla lapsen satunnaiset kysymykset veisivät ihmiseltä työkyvyn?
Näin lyhyesti sanoen: arvostan sekä ammattiani että lastani niin paljon, että en hoida kahdenkeskisiä luottamuksellisia työtapaamisiani jutellen samanaikaisesti kolmevuotiaan kanssa, enkä toisaalta oleta kolmevuotiaan tuijottavan ruutua kahdeksaa tuntia ilman ulkoilua.
Me taas ei viedä kipeetä lasta ulkoilemaan 🤷🏼♀️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama ongelma. Kummasti loppui lasten sairastelut, kun jokaisesta poissaolo päivästä alettiin vaatimaan sairaslomalappu.
Aikaisemmi kolmessa viikossa oltiin paikalla kolme, neljä päivää. Nyt yksi poissaolo kolmen viikon aikana.
Eli kyllä niitä turhia poissaoloja on-ja paljon.
Meillä ei ole vähentynyt ja aina on vaadittu tuo lappu. Ekasta päivästä lähtien. Voi sitten jokainen miettiä tahollaan, miten sen saikkulapun hakeminen lapselle joka nuhasta kuormittaa terveydenhuoltoa.. puhelinvaihdetta ja vastaanottoja. Ihan älyvapaata kuluttaa yhteiskunnan rahoja sellaiseen. Kun se nuha/flunssa/ vatsakipu ei ole mitenkään aukottomasti edes diagnosoitavissa tai mitattavissa, eli toisinsanoen lapsen tai vanhemman oma sana riittää.
T. Sairaanhoitaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lasten takia porukka yllättävän vähän poissa. Toki etätyö mahdollistaa työn tekemisen silloinkin, joten joka nuha ei välttämättä muille näy.
Minulla on vilkas 3-vuotias, ja tiedän kyllä työkavereita, jotka tekevät etätöitä nuhaisen lapsen kanssa. Mutta itse en mitenkään pysty kuvittelemaan, miten he sen tekevät? Suostuuko se lapsi katsomaan telkkua koko päivän?
Sinulla ei selvästikään ole tilanne hallussa. Äitiyden ja työn yhdistäminen on liian vaativaa.
No ei varmastikaan ole minulla tilanne hallussa. Kerro nyt ihan konkreettisesti, mitä kolmevuotias tekee päivän vanhempansa tehdessä töitä.
Esim. leikkii leluilla, piirtää, katsoo lastenohjelmia, nukkuu päiväunia, syötte yhdessä - kai sinulla on lounas- ja kahvitauot.
Olisipa kiva nähdä se ihmeolento, joka puolen tunnin ruokatauolla ja vartin kahvitauolla tekee ruoat lapselle ja itselleen, järjestää piirustusvälineet ja lastenohjelmat koko päiväksi sekä nukuttaa lapsen päiväunille.
Samoin kuin se kolmevuotias ihmeolento, joka kykenee olemaan vaatimatta vanhempaansa seuraksi tämän työskennellessä samassa talossa.
Oma lapseni ei moiseen kypsyyteen kykene, mutta jätti päiväunet kokonaan pois jo kaksivuotiaana.
En koe olevani ihmeolento, vaikka osaan tehdä asioita valmiiksi esim. edellisenä päivänä tai aamulla ennen työpäivän alkua. Siinä ei monta minuuttia mene, kun lämmittää edellispäivän päivällistä mikrossa lounaaksi.
Olisit heti sanonut että tässä on puhe edellispäivän päivällisen mikrottamisesta. Siihen pystyn kyllä minäkin. Minä luulin että me puhuimme kolmevuotiaan hoitamisesta työpäivän ohessa.
Mikrottele sinä vain niitä ruokiasi, se on helppoa jos ei ole lapsia ja työnä trollaus.
Kommentoin vain sanomaasi:
"Olisipa kiva nähdä se ihmeolento, joka puolen tunnin ruokatauolla ja vartin kahvitauolla tekee ruoat lapselle ja itselleen, järjestää piirustusvälineet ja lastenohjelmat koko päiväksi sekä nukuttaa lapsen päiväunille."
En nyt ihan ymmärrä, miksi ruoan lämmittäminen mikrossa olisi yhtään vaikeampaa kolmevuotiaan vanhemmalle kuin lapsettomallekaan? Piirustusvälineitä meillä ei tarvitse sen kummemmin järjestää ja lastenohjelmankin lapsi osaa ihan itse tabletilta tai televisiosta valita.
No olisit heti sanonut, että kolmevuotiaasi ei tarvitse päivän aikana aikuista yhtään mihinkään, vaan käyttää sujuvasti yksinään viihde-elektroniikkaa ja nukahtaa päiväunillekin itsekseen ruudun ääreen. Kertaakaan päivän aikana ei tule mieleen yhtään asiaa, jonka haluaisi kertoa vanhemmalleen, ei yhtään miksi-kysymystä, ei yhtään näytettävää piirrosta, ei yhtään ”miksei me ulkoilla tai tehdä mitään yhdessä” -kysymystä.
Meidän kolmevuotiaamme ei ole tuollainen, luojan kiitos.
Millä tavalla lapsen satunnaiset kysymykset veisivät ihmiseltä työkyvyn?
Näin lyhyesti sanoen: arvostan sekä ammattiani että lastani niin paljon, että en hoida kahdenkeskisiä luottamuksellisia työtapaamisiani jutellen samanaikaisesti kolmevuotiaan kanssa, enkä toisaalta oleta kolmevuotiaan tuijottavan ruutua kahdeksaa tuntia ilman ulkoilua.
Siinä tapauksessa arvostat näitä kaikkia perumalla kaikki tapaamiset ja olemalla poissa töistä. Hurraa.
Kyllä. Sama juttu, jos olen itse sairaana. En tee töitä sairaana, teetkö sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lasten takia porukka yllättävän vähän poissa. Toki etätyö mahdollistaa työn tekemisen silloinkin, joten joka nuha ei välttämättä muille näy.
Minulla on vilkas 3-vuotias, ja tiedän kyllä työkavereita, jotka tekevät etätöitä nuhaisen lapsen kanssa. Mutta itse en mitenkään pysty kuvittelemaan, miten he sen tekevät? Suostuuko se lapsi katsomaan telkkua koko päivän?
Sinulla ei selvästikään ole tilanne hallussa. Äitiyden ja työn yhdistäminen on liian vaativaa.
No ei varmastikaan ole minulla tilanne hallussa. Kerro nyt ihan konkreettisesti, mitä kolmevuotias tekee päivän vanhempansa tehdessä töitä.
Esim. leikkii leluilla, piirtää, katsoo lastenohjelmia, nukkuu päiväunia, syötte yhdessä - kai sinulla on lounas- ja kahvitauot.
Olisipa kiva nähdä se ihmeolento, joka puolen tunnin ruokatauolla ja vartin kahvitauolla tekee ruoat lapselle ja itselleen, järjestää piirustusvälineet ja lastenohjelmat koko päiväksi sekä nukuttaa lapsen päiväunille.
Samoin kuin se kolmevuotias ihmeolento, joka kykenee olemaan vaatimatta vanhempaansa seuraksi tämän työskennellessä samassa talossa.
Oma lapseni ei moiseen kypsyyteen kykene, mutta jätti päiväunet kokonaan pois jo kaksivuotiaana.
En koe olevani ihmeolento, vaikka osaan tehdä asioita valmiiksi esim. edellisenä päivänä tai aamulla ennen työpäivän alkua. Siinä ei monta minuuttia mene, kun lämmittää edellispäivän päivällistä mikrossa lounaaksi.
Olisit heti sanonut että tässä on puhe edellispäivän päivällisen mikrottamisesta. Siihen pystyn kyllä minäkin. Minä luulin että me puhuimme kolmevuotiaan hoitamisesta työpäivän ohessa.
Mikrottele sinä vain niitä ruokiasi, se on helppoa jos ei ole lapsia ja työnä trollaus.
Kommentoin vain sanomaasi:
"Olisipa kiva nähdä se ihmeolento, joka puolen tunnin ruokatauolla ja vartin kahvitauolla tekee ruoat lapselle ja itselleen, järjestää piirustusvälineet ja lastenohjelmat koko päiväksi sekä nukuttaa lapsen päiväunille."
En nyt ihan ymmärrä, miksi ruoan lämmittäminen mikrossa olisi yhtään vaikeampaa kolmevuotiaan vanhemmalle kuin lapsettomallekaan? Piirustusvälineitä meillä ei tarvitse sen kummemmin järjestää ja lastenohjelmankin lapsi osaa ihan itse tabletilta tai televisiosta valita.
No olisit heti sanonut, että kolmevuotiaasi ei tarvitse päivän aikana aikuista yhtään mihinkään, vaan käyttää sujuvasti yksinään viihde-elektroniikkaa ja nukahtaa päiväunillekin itsekseen ruudun ääreen. Kertaakaan päivän aikana ei tule mieleen yhtään asiaa, jonka haluaisi kertoa vanhemmalleen, ei yhtään miksi-kysymystä, ei yhtään näytettävää piirrosta, ei yhtään ”miksei me ulkoilla tai tehdä mitään yhdessä” -kysymystä.
Meidän kolmevuotiaamme ei ole tuollainen, luojan kiitos.
Millä tavalla lapsen satunnaiset kysymykset veisivät ihmiseltä työkyvyn?
Näin lyhyesti sanoen: arvostan sekä ammattiani että lastani niin paljon, että en hoida kahdenkeskisiä luottamuksellisia työtapaamisiani jutellen samanaikaisesti kolmevuotiaan kanssa, enkä toisaalta oleta kolmevuotiaan tuijottavan ruutua kahdeksaa tuntia ilman ulkoilua.
Me taas ei viedä kipeetä lasta ulkoilemaan 🤷🏼♀️
Minä viimeksi eilen vein nuhaisen lapsen ulkoilemaan. Vilkas 3-vuotias, jolla ei ole muuta sairautta kuin nuhaa, vaatii kyllä päivittäisen liikuntansa tai hyppii seinille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lasten takia porukka yllättävän vähän poissa. Toki etätyö mahdollistaa työn tekemisen silloinkin, joten joka nuha ei välttämättä muille näy.
Minulla on vilkas 3-vuotias, ja tiedän kyllä työkavereita, jotka tekevät etätöitä nuhaisen lapsen kanssa. Mutta itse en mitenkään pysty kuvittelemaan, miten he sen tekevät? Suostuuko se lapsi katsomaan telkkua koko päivän?
Sinulla ei selvästikään ole tilanne hallussa. Äitiyden ja työn yhdistäminen on liian vaativaa.
No ei varmastikaan ole minulla tilanne hallussa. Kerro nyt ihan konkreettisesti, mitä kolmevuotias tekee päivän vanhempansa tehdessä töitä.
Esim. leikkii leluilla, piirtää, katsoo lastenohjelmia, nukkuu päiväunia, syötte yhdessä - kai sinulla on lounas- ja kahvitauot.
Olisipa kiva nähdä se ihmeolento, joka puolen tunnin ruokatauolla ja vartin kahvitauolla tekee ruoat lapselle ja itselleen, järjestää piirustusvälineet ja lastenohjelmat koko päiväksi sekä nukuttaa lapsen päiväunille.
Samoin kuin se kolmevuotias ihmeolento, joka kykenee olemaan vaatimatta vanhempaansa seuraksi tämän työskennellessä samassa talossa.
Oma lapseni ei moiseen kypsyyteen kykene, mutta jätti päiväunet kokonaan pois jo kaksivuotiaana.
En koe olevani ihmeolento, vaikka osaan tehdä asioita valmiiksi esim. edellisenä päivänä tai aamulla ennen työpäivän alkua. Siinä ei monta minuuttia mene, kun lämmittää edellispäivän päivällistä mikrossa lounaaksi.
Olisit heti sanonut että tässä on puhe edellispäivän päivällisen mikrottamisesta. Siihen pystyn kyllä minäkin. Minä luulin että me puhuimme kolmevuotiaan hoitamisesta työpäivän ohessa.
Mikrottele sinä vain niitä ruokiasi, se on helppoa jos ei ole lapsia ja työnä trollaus.
Kommentoin vain sanomaasi:
"Olisipa kiva nähdä se ihmeolento, joka puolen tunnin ruokatauolla ja vartin kahvitauolla tekee ruoat lapselle ja itselleen, järjestää piirustusvälineet ja lastenohjelmat koko päiväksi sekä nukuttaa lapsen päiväunille."
En nyt ihan ymmärrä, miksi ruoan lämmittäminen mikrossa olisi yhtään vaikeampaa kolmevuotiaan vanhemmalle kuin lapsettomallekaan? Piirustusvälineitä meillä ei tarvitse sen kummemmin järjestää ja lastenohjelmankin lapsi osaa ihan itse tabletilta tai televisiosta valita.
No olisit heti sanonut, että kolmevuotiaasi ei tarvitse päivän aikana aikuista yhtään mihinkään, vaan käyttää sujuvasti yksinään viihde-elektroniikkaa ja nukahtaa päiväunillekin itsekseen ruudun ääreen. Kertaakaan päivän aikana ei tule mieleen yhtään asiaa, jonka haluaisi kertoa vanhemmalleen, ei yhtään miksi-kysymystä, ei yhtään näytettävää piirrosta, ei yhtään ”miksei me ulkoilla tai tehdä mitään yhdessä” -kysymystä.
Meidän kolmevuotiaamme ei ole tuollainen, luojan kiitos.
Millä tavalla lapsen satunnaiset kysymykset veisivät ihmiseltä työkyvyn?
Siten että jos olet asiakaspuhelussa ja asiakas ja lapsi kysyvät sinulta kysymyksen samaan aikaan, on vaikea vastata niihin yhtä aikaa. Asiakas saattaa myös saada sellaisen fiiliksen, ettet keskity hänen asioihinsa, jos vastailet yhtenään lapsen satunnaisiin kysymyksiin.
Tai jos palaverissa on useampia henkilöitä, on hankalaa seurata keskustelua, jos joku keskeyttää satunnaisesti (=parin minuutin välein).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama ongelma. Kummasti loppui lasten sairastelut, kun jokaisesta poissaolo päivästä alettiin vaatimaan sairaslomalappu.
Aikaisemmi kolmessa viikossa oltiin paikalla kolme, neljä päivää. Nyt yksi poissaolo kolmen viikon aikana.
Eli kyllä niitä turhia poissaoloja on-ja paljon.Meillä ei ole vähentynyt ja aina on vaadittu tuo lappu. Ekasta päivästä lähtien. Voi sitten jokainen miettiä tahollaan, miten sen saikkulapun hakeminen lapselle joka nuhasta kuormittaa terveydenhuoltoa.. puhelinvaihdetta ja vastaanottoja. Ihan älyvapaata kuluttaa yhteiskunnan rahoja sellaiseen. Kun se nuha/flunssa/ vatsakipu ei ole mitenkään aukottomasti edes diagnosoitavissa tai mitattavissa, eli toisinsanoen lapsen tai vanhemman oma sana riittää.
T. Sairaanhoitaja
Parasta olisi, että työnantaja maksaisi palkkaa vain niistä päivistä, kun työntekijä on paikalla.
En ymmärrä, miksi työnantajan pitää maksaa palkkaa siitä, että joku äiti hoitaa Nico-Petteriään kotonaan! Millä tavalla firman tulos paranee siitä, että ihminen ei tule töihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama ongelma. Kummasti loppui lasten sairastelut, kun jokaisesta poissaolo päivästä alettiin vaatimaan sairaslomalappu.
Aikaisemmi kolmessa viikossa oltiin paikalla kolme, neljä päivää. Nyt yksi poissaolo kolmen viikon aikana.
Eli kyllä niitä turhia poissaoloja on-ja paljon.Meillä ei ole vähentynyt ja aina on vaadittu tuo lappu. Ekasta päivästä lähtien. Voi sitten jokainen miettiä tahollaan, miten sen saikkulapun hakeminen lapselle joka nuhasta kuormittaa terveydenhuoltoa.. puhelinvaihdetta ja vastaanottoja. Ihan älyvapaata kuluttaa yhteiskunnan rahoja sellaiseen. Kun se nuha/flunssa/ vatsakipu ei ole mitenkään aukottomasti edes diagnosoitavissa tai mitattavissa, eli toisinsanoen lapsen tai vanhemman oma sana riittää.
T. Sairaanhoitaja
tuostakin ongelmasta päästäisiin sillä, ettei niitä poissaoloja myönnettäisi lasten flunssien takia, vaan aina jompikumpi vanhemmista kotona ja toinen järjestelisi työvuoronsa niin, että pääsisi töihin. mikään muu on kummallista toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama ongelma. Kummasti loppui lasten sairastelut, kun jokaisesta poissaolo päivästä alettiin vaatimaan sairaslomalappu.
Aikaisemmi kolmessa viikossa oltiin paikalla kolme, neljä päivää. Nyt yksi poissaolo kolmen viikon aikana.
Eli kyllä niitä turhia poissaoloja on-ja paljon.Meillä ei ole vähentynyt ja aina on vaadittu tuo lappu. Ekasta päivästä lähtien. Voi sitten jokainen miettiä tahollaan, miten sen saikkulapun hakeminen lapselle joka nuhasta kuormittaa terveydenhuoltoa.. puhelinvaihdetta ja vastaanottoja. Ihan älyvapaata kuluttaa yhteiskunnan rahoja sellaiseen. Kun se nuha/flunssa/ vatsakipu ei ole mitenkään aukottomasti edes diagnosoitavissa tai mitattavissa, eli toisinsanoen lapsen tai vanhemman oma sana riittää.
T. Sairaanhoitaja
tuostakin ongelmasta päästäisiin sillä, ettei niitä poissaoloja myönnettäisi lasten flunssien takia, vaan aina jompikumpi vanhemmista kotona ja toinen järjestelisi työvuoronsa niin, että pääsisi töihin. mikään muu on kummallista toimintaa.
Ajattelepa: sitten lapsettomien pitäisi olla valmiita päivän varoitusajalla vaihtamaan työvuorojaan perheellisten kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lasten takia porukka yllättävän vähän poissa. Toki etätyö mahdollistaa työn tekemisen silloinkin, joten joka nuha ei välttämättä muille näy.
Minulla on vilkas 3-vuotias, ja tiedän kyllä työkavereita, jotka tekevät etätöitä nuhaisen lapsen kanssa. Mutta itse en mitenkään pysty kuvittelemaan, miten he sen tekevät? Suostuuko se lapsi katsomaan telkkua koko päivän?
Sinulla ei selvästikään ole tilanne hallussa. Äitiyden ja työn yhdistäminen on liian vaativaa.
No ei varmastikaan ole minulla tilanne hallussa. Kerro nyt ihan konkreettisesti, mitä kolmevuotias tekee päivän vanhempansa tehdessä töitä.
Esim. leikkii leluilla, piirtää, katsoo lastenohjelmia, nukkuu päiväunia, syötte yhdessä - kai sinulla on lounas- ja kahvitauot.
Olisipa kiva nähdä se ihmeolento, joka puolen tunnin ruokatauolla ja vartin kahvitauolla tekee ruoat lapselle ja itselleen, järjestää piirustusvälineet ja lastenohjelmat koko päiväksi sekä nukuttaa lapsen päiväunille.
Samoin kuin se kolmevuotias ihmeolento, joka kykenee olemaan vaatimatta vanhempaansa seuraksi tämän työskennellessä samassa talossa.
Oma lapseni ei moiseen kypsyyteen kykene, mutta jätti päiväunet kokonaan pois jo kaksivuotiaana.
En koe olevani ihmeolento, vaikka osaan tehdä asioita valmiiksi esim. edellisenä päivänä tai aamulla ennen työpäivän alkua. Siinä ei monta minuuttia mene, kun lämmittää edellispäivän päivällistä mikrossa lounaaksi.
Olisit heti sanonut että tässä on puhe edellispäivän päivällisen mikrottamisesta. Siihen pystyn kyllä minäkin. Minä luulin että me puhuimme kolmevuotiaan hoitamisesta työpäivän ohessa.
Mikrottele sinä vain niitä ruokiasi, se on helppoa jos ei ole lapsia ja työnä trollaus.
Kommentoin vain sanomaasi:
"Olisipa kiva nähdä se ihmeolento, joka puolen tunnin ruokatauolla ja vartin kahvitauolla tekee ruoat lapselle ja itselleen, järjestää piirustusvälineet ja lastenohjelmat koko päiväksi sekä nukuttaa lapsen päiväunille."
En nyt ihan ymmärrä, miksi ruoan lämmittäminen mikrossa olisi yhtään vaikeampaa kolmevuotiaan vanhemmalle kuin lapsettomallekaan? Piirustusvälineitä meillä ei tarvitse sen kummemmin järjestää ja lastenohjelmankin lapsi osaa ihan itse tabletilta tai televisiosta valita.
No olisit heti sanonut, että kolmevuotiaasi ei tarvitse päivän aikana aikuista yhtään mihinkään, vaan käyttää sujuvasti yksinään viihde-elektroniikkaa ja nukahtaa päiväunillekin itsekseen ruudun ääreen. Kertaakaan päivän aikana ei tule mieleen yhtään asiaa, jonka haluaisi kertoa vanhemmalleen, ei yhtään miksi-kysymystä, ei yhtään näytettävää piirrosta, ei yhtään ”miksei me ulkoilla tai tehdä mitään yhdessä” -kysymystä.
Meidän kolmevuotiaamme ei ole tuollainen, luojan kiitos.
Eri
Me kerrotaan lapselle jo edellispäivänä, että isi tekee töitä koko päivän, lapsi sitten osaa jo asennoitua siihen ettei yhteisiä leikkejä ole.Itse olen ollut monessa työpaikassa mutta yhdessäkään en ole työskennellyt sellaisessa tyhjiössä ettei työkaveritkin välillä tulisi jotain juttelemaan, useissa paikoissa jopa pomo on tullut juttelemaan niitänäitä ja vaihtamaan kuulumisia työpäivän aikana.
Teidän kolmevuotiaanne siis muistaa, että ”ahaa, eilenhän siitä oli puhetta että tänään ei yhteisiä leikkejä ole?”
Minun kolmevuotiaani (ja myös hänen isommat sisaruksensa kolmevuotiaina) ovat kyllä protestoineet varsin kovalla huudolla, jos vanhemmasta ei ole ollut seuraa tylsyyden, ilon tai itsensä satuttamisen hetkellä. Ja mitä tulee edellisen päivän keskusteluihin, vilkas mielikuvitus on taikonut niistä milloin mitäkin.
Toki työkaverit välillä tulevat työpaikalla juttelemaan, mutta työkaverini eivät ole kolmevuotiaita. Ehkä lapset ovat erilaisia, mutta minun kaikki lapseni ovat vaatineet kolmevuotiaana paljon juttuseuraa, lukemista, leikkimistä ja arjen rutiineja.
Kyllä meidän kolmevuotias muistaa jo käytyjä keskusteluita. Hän osaa myös yhdistää tietokoneen ja kuulokkeet isin työpäivään.
Ja kipeenä meidän molemmat lapset tykkää raahata tyynynsä ja peittonsa sohvalle ja lähinnä vaan koomailla siinä katsoen piirrettyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama ongelma. Kummasti loppui lasten sairastelut, kun jokaisesta poissaolo päivästä alettiin vaatimaan sairaslomalappu.
Aikaisemmi kolmessa viikossa oltiin paikalla kolme, neljä päivää. Nyt yksi poissaolo kolmen viikon aikana.
Eli kyllä niitä turhia poissaoloja on-ja paljon.Meillä ei ole vähentynyt ja aina on vaadittu tuo lappu. Ekasta päivästä lähtien. Voi sitten jokainen miettiä tahollaan, miten sen saikkulapun hakeminen lapselle joka nuhasta kuormittaa terveydenhuoltoa.. puhelinvaihdetta ja vastaanottoja. Ihan älyvapaata kuluttaa yhteiskunnan rahoja sellaiseen. Kun se nuha/flunssa/ vatsakipu ei ole mitenkään aukottomasti edes diagnosoitavissa tai mitattavissa, eli toisinsanoen lapsen tai vanhemman oma sana riittää.
T. Sairaanhoitaja
tuostakin ongelmasta päästäisiin sillä, ettei niitä poissaoloja myönnettäisi lasten flunssien takia, vaan aina jompikumpi vanhemmista kotona ja toinen järjestelisi työvuoronsa niin, että pääsisi töihin. mikään muu on kummallista toimintaa.
Ajattelepa: sitten lapsettomien pitäisi olla valmiita päivän varoitusajalla vaihtamaan työvuorojaan perheellisten kanssa!
nämä järjestelyt tehtäisiin tietenkin ensisijaisesti niiden kesken, joilla noita poissaoloja on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalia on se, että jos pieni lapsi sairastaa, häntä hoitamassa on kotona joku aikuinen. Monesti se on äiti tai isä.
Normaalia on myös se, jos päiväkoti-ikäinen lapsi sairastaa keskimäärin viikon kuukaudessa..
Tästä syystä meillä ei päiväkoti-ikäisten vanhemmille makseta mitään henkilökohtaisia lisiä, he ovat peruspalkalla vaikka 10 vuotta, jos lapsia tulee enemmän kuin yksi. Perusteluna on se, että kun ei saavuta tuloksia, ei ole tarpeen maksaa lisiä eikä tuloksia saavuta, jos tekee vain 75% työaikaa. Lisäksi ylennyksiä mietittäessä katsotaan kahden edellisen vuoden poissaolot ja kaikki säännöllisesti lasten takia poissaolevat on ehdoton ei. Kyllähän tätä pidetään vääränä tapana, mutta kun kysytään, että miten voit tehdä vaativampaa työtä, kun edes perustyöt eivät onnistu ajanpuutteen takia, niin vastaus on "minulla on pieniä lapsia, en aina ehdi". Selvä, meillä on yrityksen tavoitteet, ei kannata maksaa palkkaa tyhjästä.
Teidän firmassa ylennyksiä annetaan lähes viisikymppisille. Nuoremmilta kysytään, minkä ikäisiä lapsia heillä on. Melkoisen mielenkiintoinen työpaikka joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lasten takia porukka yllättävän vähän poissa. Toki etätyö mahdollistaa työn tekemisen silloinkin, joten joka nuha ei välttämättä muille näy.
Minulla on vilkas 3-vuotias, ja tiedän kyllä työkavereita, jotka tekevät etätöitä nuhaisen lapsen kanssa. Mutta itse en mitenkään pysty kuvittelemaan, miten he sen tekevät? Suostuuko se lapsi katsomaan telkkua koko päivän?
Sinulla ei selvästikään ole tilanne hallussa. Äitiyden ja työn yhdistäminen on liian vaativaa.
No ei varmastikaan ole minulla tilanne hallussa. Kerro nyt ihan konkreettisesti, mitä kolmevuotias tekee päivän vanhempansa tehdessä töitä.
Esim. leikkii leluilla, piirtää, katsoo lastenohjelmia, nukkuu päiväunia, syötte yhdessä - kai sinulla on lounas- ja kahvitauot.
Olisipa kiva nähdä se ihmeolento, joka puolen tunnin ruokatauolla ja vartin kahvitauolla tekee ruoat lapselle ja itselleen, järjestää piirustusvälineet ja lastenohjelmat koko päiväksi sekä nukuttaa lapsen päiväunille.
Samoin kuin se kolmevuotias ihmeolento, joka kykenee olemaan vaatimatta vanhempaansa seuraksi tämän työskennellessä samassa talossa.
Oma lapseni ei moiseen kypsyyteen kykene, mutta jätti päiväunet kokonaan pois jo kaksivuotiaana.
En koe olevani ihmeolento, vaikka osaan tehdä asioita valmiiksi esim. edellisenä päivänä tai aamulla ennen työpäivän alkua. Siinä ei monta minuuttia mene, kun lämmittää edellispäivän päivällistä mikrossa lounaaksi.
Olisit heti sanonut että tässä on puhe edellispäivän päivällisen mikrottamisesta. Siihen pystyn kyllä minäkin. Minä luulin että me puhuimme kolmevuotiaan hoitamisesta työpäivän ohessa.
Mikrottele sinä vain niitä ruokiasi, se on helppoa jos ei ole lapsia ja työnä trollaus.
Kommentoin vain sanomaasi:
"Olisipa kiva nähdä se ihmeolento, joka puolen tunnin ruokatauolla ja vartin kahvitauolla tekee ruoat lapselle ja itselleen, järjestää piirustusvälineet ja lastenohjelmat koko päiväksi sekä nukuttaa lapsen päiväunille."
En nyt ihan ymmärrä, miksi ruoan lämmittäminen mikrossa olisi yhtään vaikeampaa kolmevuotiaan vanhemmalle kuin lapsettomallekaan? Piirustusvälineitä meillä ei tarvitse sen kummemmin järjestää ja lastenohjelmankin lapsi osaa ihan itse tabletilta tai televisiosta valita.
No olisit heti sanonut, että kolmevuotiaasi ei tarvitse päivän aikana aikuista yhtään mihinkään, vaan käyttää sujuvasti yksinään viihde-elektroniikkaa ja nukahtaa päiväunillekin itsekseen ruudun ääreen. Kertaakaan päivän aikana ei tule mieleen yhtään asiaa, jonka haluaisi kertoa vanhemmalleen, ei yhtään miksi-kysymystä, ei yhtään näytettävää piirrosta, ei yhtään ”miksei me ulkoilla tai tehdä mitään yhdessä” -kysymystä.
Meidän kolmevuotiaamme ei ole tuollainen, luojan kiitos.
Eri
Me kerrotaan lapselle jo edellispäivänä, että isi tekee töitä koko päivän, lapsi sitten osaa jo asennoitua siihen ettei yhteisiä leikkejä ole.Itse olen ollut monessa työpaikassa mutta yhdessäkään en ole työskennellyt sellaisessa tyhjiössä ettei työkaveritkin välillä tulisi jotain juttelemaan, useissa paikoissa jopa pomo on tullut juttelemaan niitänäitä ja vaihtamaan kuulumisia työpäivän aikana.
Teidän kolmevuotiaanne siis muistaa, että ”ahaa, eilenhän siitä oli puhetta että tänään ei yhteisiä leikkejä ole?”
Minun kolmevuotiaani (ja myös hänen isommat sisaruksensa kolmevuotiaina) ovat kyllä protestoineet varsin kovalla huudolla, jos vanhemmasta ei ole ollut seuraa tylsyyden, ilon tai itsensä satuttamisen hetkellä. Ja mitä tulee edellisen päivän keskusteluihin, vilkas mielikuvitus on taikonut niistä milloin mitäkin.
Toki työkaverit välillä tulevat työpaikalla juttelemaan, mutta työkaverini eivät ole kolmevuotiaita. Ehkä lapset ovat erilaisia, mutta minun kaikki lapseni ovat vaatineet kolmevuotiaana paljon juttuseuraa, lukemista, leikkimistä ja arjen rutiineja.
Kyllä meidän kolmevuotias muistaa jo käytyjä keskusteluita. Hän osaa myös yhdistää tietokoneen ja kuulokkeet isin työpäivään.
Ja kipeenä meidän molemmat lapset tykkää raahata tyynynsä ja peittonsa sohvalle ja lähinnä vaan koomailla siinä katsoen piirrettyjä.
Hienoa! Kyllä meidänkin kolmevuotiaamme muistaa käytyjä keskusteluja. Mutta ikimaailmassa hän ei koomailisi sohvalla. Nuhaisena hän tykkää juosta ja kopitella palloa, ja kuumeessa hän kaipaa syliä.
Minä uskoisin, että useimmat kolmevuotiaat muistuttavat enemmän meidän lastamme. Mutta toki hienoa jos joku kolmevuotias on niin omatoiminen, että työnteko onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama ongelma. Kummasti loppui lasten sairastelut, kun jokaisesta poissaolo päivästä alettiin vaatimaan sairaslomalappu.
Aikaisemmi kolmessa viikossa oltiin paikalla kolme, neljä päivää. Nyt yksi poissaolo kolmen viikon aikana.
Eli kyllä niitä turhia poissaoloja on-ja paljon.Meillä ei ole vähentynyt ja aina on vaadittu tuo lappu. Ekasta päivästä lähtien. Voi sitten jokainen miettiä tahollaan, miten sen saikkulapun hakeminen lapselle joka nuhasta kuormittaa terveydenhuoltoa.. puhelinvaihdetta ja vastaanottoja. Ihan älyvapaata kuluttaa yhteiskunnan rahoja sellaiseen. Kun se nuha/flunssa/ vatsakipu ei ole mitenkään aukottomasti edes diagnosoitavissa tai mitattavissa, eli toisinsanoen lapsen tai vanhemman oma sana riittää.
T. Sairaanhoitaja
Parasta olisi, että työnantaja maksaisi palkkaa vain niistä päivistä, kun työntekijä on paikalla.
En ymmärrä, miksi työnantajan pitää maksaa palkkaa siitä, että joku äiti hoitaa Nico-Petteriään kotonaan! Millä tavalla firman tulos paranee siitä, että ihminen ei tule töihin?
En saisi sitten palkkaa ollenkaan kun teen työt kotona🤣. Jostain syystä firma maksaa mulla melkein 100k€ vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lasten takia porukka yllättävän vähän poissa. Toki etätyö mahdollistaa työn tekemisen silloinkin, joten joka nuha ei välttämättä muille näy.
Minulla on vilkas 3-vuotias, ja tiedän kyllä työkavereita, jotka tekevät etätöitä nuhaisen lapsen kanssa. Mutta itse en mitenkään pysty kuvittelemaan, miten he sen tekevät? Suostuuko se lapsi katsomaan telkkua koko päivän?
Sinulla ei selvästikään ole tilanne hallussa. Äitiyden ja työn yhdistäminen on liian vaativaa.
No ei varmastikaan ole minulla tilanne hallussa. Kerro nyt ihan konkreettisesti, mitä kolmevuotias tekee päivän vanhempansa tehdessä töitä.
Esim. leikkii leluilla, piirtää, katsoo lastenohjelmia, nukkuu päiväunia, syötte yhdessä - kai sinulla on lounas- ja kahvitauot.
Olisipa kiva nähdä se ihmeolento, joka puolen tunnin ruokatauolla ja vartin kahvitauolla tekee ruoat lapselle ja itselleen, järjestää piirustusvälineet ja lastenohjelmat koko päiväksi sekä nukuttaa lapsen päiväunille.
Samoin kuin se kolmevuotias ihmeolento, joka kykenee olemaan vaatimatta vanhempaansa seuraksi tämän työskennellessä samassa talossa.
Oma lapseni ei moiseen kypsyyteen kykene, mutta jätti päiväunet kokonaan pois jo kaksivuotiaana.
Lähityötä tekevänä teen illalla seuraavan päivän lounaan valmiiksi ja lämmitän sen lounastauolla. Miksi se ei onnistu etätyöläiseltä? Ovatko tottuneet tekeen kotihommat työajalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama ongelma. Kummasti loppui lasten sairastelut, kun jokaisesta poissaolo päivästä alettiin vaatimaan sairaslomalappu.
Aikaisemmi kolmessa viikossa oltiin paikalla kolme, neljä päivää. Nyt yksi poissaolo kolmen viikon aikana.
Eli kyllä niitä turhia poissaoloja on-ja paljon.Meillä ei ole vähentynyt ja aina on vaadittu tuo lappu. Ekasta päivästä lähtien. Voi sitten jokainen miettiä tahollaan, miten sen saikkulapun hakeminen lapselle joka nuhasta kuormittaa terveydenhuoltoa.. puhelinvaihdetta ja vastaanottoja. Ihan älyvapaata kuluttaa yhteiskunnan rahoja sellaiseen. Kun se nuha/flunssa/ vatsakipu ei ole mitenkään aukottomasti edes diagnosoitavissa tai mitattavissa, eli toisinsanoen lapsen tai vanhemman oma sana riittää.
T. Sairaanhoitaja
tuostakin ongelmasta päästäisiin sillä, ettei niitä poissaoloja myönnettäisi lasten flunssien takia, vaan aina jompikumpi vanhemmista kotona ja toinen järjestelisi työvuoronsa niin, että pääsisi töihin. mikään muu on kummallista toimintaa.
Ajattelepa: sitten lapsettomien pitäisi olla valmiita päivän varoitusajalla vaihtamaan työvuorojaan perheellisten kanssa!
nämä järjestelyt tehtäisiin tietenkin ensisijaisesti niiden kesken, joilla noita poissaoloja on.
Ei se nyt tietenkään noin mene. Vuoroja vaihdetaan niiden kanssa, jotka vuorossa ovat. Jos iltavuoroon tarvitaan vain yksi ihminen, ja lapsiperheellinen voi tehdä töitä vain illalla, niin sinut soitetaan töihin jo aamusta. Vai pitääkö sinun työnantajasi kärsiä sinun joustamattomuudestasi?
Siinä tapauksessa arvostat näitä kaikkia perumalla kaikki tapaamiset ja olemalla poissa töistä. Hurraa.