Lue keskustelun säännöt.
Pienten lasten vanhempien poissaolot töistä
02.10.2021 |
Mikä on "normaali" määrä olla pois töistä, sairaan lapsen kanssa?
Meillä saa olla 5 päivää omalla ilmoituksella ja välillä tuntuu, että pienten lasten äidit käyttävät tätä hyväkseen.
Ensin ollaan viisi päivää pois, tullaan pariksi päiväksi töihin ja taas viisi päivää.
Tiedän, että korona vaikuttaa tähänkin, mutta silti.
Laskin että muutama äiti ovat olleet kesäloman jälkeen vain viikon yhtäsoittoa töissä. Muuten päivä silloin, toinen tällöin. Ja loppuajat poissa.
Ja työt pitää kuitenkin tehdä, meidän lapsettomien tai joilla on isot lapset.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalia on se, että jos pieni lapsi sairastaa, häntä hoitamassa on kotona joku aikuinen. Monesti se on äiti tai isä.
Normaalia on myös se, jos päiväkoti-ikäinen lapsi sairastaa keskimäärin viikon kuukaudessa..
Tästä syystä meillä ei päiväkoti-ikäisten vanhemmille makseta mitään henkilökohtaisia lisiä, he ovat peruspalkalla vaikka 10 vuotta, jos lapsia tulee enemmän kuin yksi. Perusteluna on se, että kun ei saavuta tuloksia, ei ole tarpeen maksaa lisiä eikä tuloksia saavuta, jos tekee vain 75% työaikaa. Lisäksi ylennyksiä mietittäessä katsotaan kahden edellisen vuoden poissaolot ja kaikki säännöllisesti lasten takia poissaolevat on ehdoton ei. Kyllähän tätä pidetään vääränä tapana, mutta kun kysytään, että miten voit tehdä vaativampaa työtä, kun edes perustyöt eivät onnistu ajanpuutteen takia, niin vastaus on "minulla on pieniä lapsia, en aina ehdi". Selvä, meillä on yrityksen tavoitteet, ei kannata maksaa palkkaa tyhjästä.
Teidän paskafirma onkin varmaan niitä, jotka nyt ulisee koko ajan työvoimapulaa, kun "jostain käsittämättömästä" syystä ette saa pidettyä työntekijöitä ettekä houkuteltua uusia, kun sana on kiertänyt siitä, että tuohon firmaan ei kannata mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama ongelma. Kummasti loppui lasten sairastelut, kun jokaisesta poissaolo päivästä alettiin vaatimaan sairaslomalappu.
Aikaisemmi kolmessa viikossa oltiin paikalla kolme, neljä päivää. Nyt yksi poissaolo kolmen viikon aikana.
Eli kyllä niitä turhia poissaoloja on-ja paljon.Meillä ei ole vähentynyt ja aina on vaadittu tuo lappu. Ekasta päivästä lähtien. Voi sitten jokainen miettiä tahollaan, miten sen saikkulapun hakeminen lapselle joka nuhasta kuormittaa terveydenhuoltoa.. puhelinvaihdetta ja vastaanottoja. Ihan älyvapaata kuluttaa yhteiskunnan rahoja sellaiseen. Kun se nuha/flunssa/ vatsakipu ei ole mitenkään aukottomasti edes diagnosoitavissa tai mitattavissa, eli toisinsanoen lapsen tai vanhemman oma sana riittää.
T. Sairaanhoitaja
tuostakin ongelmasta päästäisiin sillä, ettei niitä poissaoloja myönnettäisi lasten flunssien takia, vaan aina jompikumpi vanhemmista kotona ja toinen järjestelisi työvuoronsa niin, että pääsisi töihin. mikään muu on kummallista toimintaa.
Ajattelepa: sitten lapsettomien pitäisi olla valmiita päivän varoitusajalla vaihtamaan työvuorojaan perheellisten kanssa!
nämä järjestelyt tehtäisiin tietenkin ensisijaisesti niiden kesken, joilla noita poissaoloja on.
Ei kyllä ne tehtäisiin niiden kesken, jotka sillä hetkellä sattuisivat käytettävissä olemaan :D
On tietenkin tärkeää pitää huolta siitä, että lapselliset vaihtavat ensisijaisesti vuoroja keskenään.
Ja sinä voisit lukea tasa-arvolain ja muistaa, että sen sisältö koskee myös ääliöitä työnantajia.
Siksi työnantajan tulee tehdä kaikkensa minimoidakseen nämä vuoronvaihdot ja meillä jo sairauslomalapun vaatiminen lapsen sairastuessa vaikutti siihen, että poissaolot vähenivät. Lisäksi vaaditaan puolison työnantajalta todistus siitä, että puoliso on ko. ajan ollut töissä eikä siten pystynyt hoitamaan lasta. Jo näillä toimilla saatiin vanhemmat miettimään itse, kannattaako olla hoitamassa "sairasta" lasta vain hankkia kotiin hoitaja.
Teillä ei ole muuten oikeuksia vaatia puolison työnantajalta täsmälleen yhtään mitään. Meiltä on joku sekopäätyöpaikka koittanut sellaisia kysellä vaan ei me sellaiseen soopaan aleta työaikaa käyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama ongelma. Kummasti loppui lasten sairastelut, kun jokaisesta poissaolo päivästä alettiin vaatimaan sairaslomalappu.
Aikaisemmi kolmessa viikossa oltiin paikalla kolme, neljä päivää. Nyt yksi poissaolo kolmen viikon aikana.
Eli kyllä niitä turhia poissaoloja on-ja paljon.Meillä ei ole vähentynyt ja aina on vaadittu tuo lappu. Ekasta päivästä lähtien. Voi sitten jokainen miettiä tahollaan, miten sen saikkulapun hakeminen lapselle joka nuhasta kuormittaa terveydenhuoltoa.. puhelinvaihdetta ja vastaanottoja. Ihan älyvapaata kuluttaa yhteiskunnan rahoja sellaiseen. Kun se nuha/flunssa/ vatsakipu ei ole mitenkään aukottomasti edes diagnosoitavissa tai mitattavissa, eli toisinsanoen lapsen tai vanhemman oma sana riittää.
T. Sairaanhoitaja
Parasta olisi, että työnantaja maksaisi palkkaa vain niistä päivistä, kun työntekijä on paikalla.
En ymmärrä, miksi työnantajan pitää maksaa palkkaa siitä, että joku äiti hoitaa Nico-Petteriään kotonaan! Millä tavalla firman tulos paranee siitä, että ihminen ei tule töihin?
Samalla voidaan lopettaa myös sairausajan palkan maksaminen. Ehkä myös lomat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lasten takia porukka yllättävän vähän poissa. Toki etätyö mahdollistaa työn tekemisen silloinkin, joten joka nuha ei välttämättä muille näy.
Minulla on vilkas 3-vuotias, ja tiedän kyllä työkavereita, jotka tekevät etätöitä nuhaisen lapsen kanssa. Mutta itse en mitenkään pysty kuvittelemaan, miten he sen tekevät? Suostuuko se lapsi katsomaan telkkua koko päivän?
Sinulla ei selvästikään ole tilanne hallussa. Äitiyden ja työn yhdistäminen on liian vaativaa.
No ei varmastikaan ole minulla tilanne hallussa. Kerro nyt ihan konkreettisesti, mitä kolmevuotias tekee päivän vanhempansa tehdessä töitä.
Esim. leikkii leluilla, piirtää, katsoo lastenohjelmia, nukkuu päiväunia, syötte yhdessä - kai sinulla on lounas- ja kahvitauot.
Olisipa kiva nähdä se ihmeolento, joka puolen tunnin ruokatauolla ja vartin kahvitauolla tekee ruoat lapselle ja itselleen, järjestää piirustusvälineet ja lastenohjelmat koko päiväksi sekä nukuttaa lapsen päiväunille.
Samoin kuin se kolmevuotias ihmeolento, joka kykenee olemaan vaatimatta vanhempaansa seuraksi tämän työskennellessä samassa talossa.
Oma lapseni ei moiseen kypsyyteen kykene, mutta jätti päiväunet kokonaan pois jo kaksivuotiaana.
En koe olevani ihmeolento, vaikka osaan tehdä asioita valmiiksi esim. edellisenä päivänä tai aamulla ennen työpäivän alkua. Siinä ei monta minuuttia mene, kun lämmittää edellispäivän päivällistä mikrossa lounaaksi.
Olisit heti sanonut että tässä on puhe edellispäivän päivällisen mikrottamisesta. Siihen pystyn kyllä minäkin. Minä luulin että me puhuimme kolmevuotiaan hoitamisesta työpäivän ohessa.
Mikrottele sinä vain niitä ruokiasi, se on helppoa jos ei ole lapsia ja työnä trollaus.
Kommentoin vain sanomaasi:
"Olisipa kiva nähdä se ihmeolento, joka puolen tunnin ruokatauolla ja vartin kahvitauolla tekee ruoat lapselle ja itselleen, järjestää piirustusvälineet ja lastenohjelmat koko päiväksi sekä nukuttaa lapsen päiväunille."
En nyt ihan ymmärrä, miksi ruoan lämmittäminen mikrossa olisi yhtään vaikeampaa kolmevuotiaan vanhemmalle kuin lapsettomallekaan? Piirustusvälineitä meillä ei tarvitse sen kummemmin järjestää ja lastenohjelmankin lapsi osaa ihan itse tabletilta tai televisiosta valita.
No olisit heti sanonut, että kolmevuotiaasi ei tarvitse päivän aikana aikuista yhtään mihinkään, vaan käyttää sujuvasti yksinään viihde-elektroniikkaa ja nukahtaa päiväunillekin itsekseen ruudun ääreen. Kertaakaan päivän aikana ei tule mieleen yhtään asiaa, jonka haluaisi kertoa vanhemmalleen, ei yhtään miksi-kysymystä, ei yhtään näytettävää piirrosta, ei yhtään ”miksei me ulkoilla tai tehdä mitään yhdessä” -kysymystä.
Meidän kolmevuotiaamme ei ole tuollainen, luojan kiitos.
Eri
Me kerrotaan lapselle jo edellispäivänä, että isi tekee töitä koko päivän, lapsi sitten osaa jo asennoitua siihen ettei yhteisiä leikkejä ole.Itse olen ollut monessa työpaikassa mutta yhdessäkään en ole työskennellyt sellaisessa tyhjiössä ettei työkaveritkin välillä tulisi jotain juttelemaan, useissa paikoissa jopa pomo on tullut juttelemaan niitänäitä ja vaihtamaan kuulumisia työpäivän aikana.
Teidän kolmevuotiaanne siis muistaa, että ”ahaa, eilenhän siitä oli puhetta että tänään ei yhteisiä leikkejä ole?”
Minun kolmevuotiaani (ja myös hänen isommat sisaruksensa kolmevuotiaina) ovat kyllä protestoineet varsin kovalla huudolla, jos vanhemmasta ei ole ollut seuraa tylsyyden, ilon tai itsensä satuttamisen hetkellä. Ja mitä tulee edellisen päivän keskusteluihin, vilkas mielikuvitus on taikonut niistä milloin mitäkin.
Toki työkaverit välillä tulevat työpaikalla juttelemaan, mutta työkaverini eivät ole kolmevuotiaita. Ehkä lapset ovat erilaisia, mutta minun kaikki lapseni ovat vaatineet kolmevuotiaana paljon juttuseuraa, lukemista, leikkimistä ja arjen rutiineja.
Kyllä meidän kolmevuotias muistaa jo käytyjä keskusteluita. Hän osaa myös yhdistää tietokoneen ja kuulokkeet isin työpäivään.
Ja kipeenä meidän molemmat lapset tykkää raahata tyynynsä ja peittonsa sohvalle ja lähinnä vaan koomailla siinä katsoen piirrettyjä.
Kiitos vahvistuksesta, arvelinkin, ettei sinulla lapsia ole.
Vierailija kirjoitti:
Tuttullani oli lapsilla ns. ripuli lähes joka viikon maanantaina ja perjantaina. Sitten vielä ne lasten oikeatkin sairaudet ja omat päälle. Jos ei sairauslomalappua vaadita niin aivan varmasti jokainen käyttää tätä systeemiä hyväkseen. Monet laskevat kuinka paljon vuodessa voi sairastaa niin ettei aleta palkasta vähentämään.
Sairaalan työpaikka ruokalassa kuulin kun joku kysyi työkaverilta että onko jo lakisääteiset sairauslomat tullut pidettyä.
Miksi sinä taukki tulet ulisemaan, mitä "jokainen" tekee vaikka et noin piinallisen selvästi tajua mistään mitään? Meillä asiantuntijatyöpaikalla ihan ylivoimainen enemmistö niin omassa kuin lapsensa ollessa sairaana tekevät töitä sen mukaan, mitä pystyvät. Kokonaan väki on tekemättä töitä sitten, kun oikeasti on pää pöntössä oksentamassa. Minkään sairaslomalapun vaatimisessa ei olisi järjen hiventäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttullani oli lapsilla ns. ripuli lähes joka viikon maanantaina ja perjantaina. Sitten vielä ne lasten oikeatkin sairaudet ja omat päälle. Jos ei sairauslomalappua vaadita niin aivan varmasti jokainen käyttää tätä systeemiä hyväkseen. Monet laskevat kuinka paljon vuodessa voi sairastaa niin ettei aleta palkasta vähentämään.
Sairaalan työpaikka ruokalassa kuulin kun joku kysyi työkaverilta että onko jo lakisääteiset sairauslomat tullut pidettyä.
Miksi sinä taukki tulet ulisemaan, mitä "jokainen" tekee vaikka et noin piinallisen selvästi tajua mistään mitään? Meillä asiantuntijatyöpaikalla ihan ylivoimainen enemmistö niin omassa kuin lapsensa ollessa sairaana tekevät töitä sen mukaan, mitä pystyvät. Kokonaan väki on tekemättä töitä sitten, kun oikeasti on pää pöntössä oksentamassa. Minkään sairaslomalapun vaatimisessa ei olisi järjen hiventäkään.
Käsittääkseni matalapalkkatöissä saikutellaan huomattavasti enemmän kuin asiantuntijatöissä ihan tilastojenkin valossa. Lähihoitaja kaupungilla oli jonkun tilaston mukaan keskimäärin kuukauden saikulla vuodessa. Asiantuntija vain murto-osan tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lasten takia porukka yllättävän vähän poissa. Toki etätyö mahdollistaa työn tekemisen silloinkin, joten joka nuha ei välttämättä muille näy.
Minulla on vilkas 3-vuotias, ja tiedän kyllä työkavereita, jotka tekevät etätöitä nuhaisen lapsen kanssa. Mutta itse en mitenkään pysty kuvittelemaan, miten he sen tekevät? Suostuuko se lapsi katsomaan telkkua koko päivän?
Sinulla ei selvästikään ole tilanne hallussa. Äitiyden ja työn yhdistäminen on liian vaativaa.
No ei varmastikaan ole minulla tilanne hallussa. Kerro nyt ihan konkreettisesti, mitä kolmevuotias tekee päivän vanhempansa tehdessä töitä.
Esim. leikkii leluilla, piirtää, katsoo lastenohjelmia, nukkuu päiväunia, syötte yhdessä - kai sinulla on lounas- ja kahvitauot.
Olisipa kiva nähdä se ihmeolento, joka puolen tunnin ruokatauolla ja vartin kahvitauolla tekee ruoat lapselle ja itselleen, järjestää piirustusvälineet ja lastenohjelmat koko päiväksi sekä nukuttaa lapsen päiväunille.
Samoin kuin se kolmevuotias ihmeolento, joka kykenee olemaan vaatimatta vanhempaansa seuraksi tämän työskennellessä samassa talossa.
Oma lapseni ei moiseen kypsyyteen kykene, mutta jätti päiväunet kokonaan pois jo kaksivuotiaana.
En koe olevani ihmeolento, vaikka osaan tehdä asioita valmiiksi esim. edellisenä päivänä tai aamulla ennen työpäivän alkua. Siinä ei monta minuuttia mene, kun lämmittää edellispäivän päivällistä mikrossa lounaaksi.
Olisit heti sanonut että tässä on puhe edellispäivän päivällisen mikrottamisesta. Siihen pystyn kyllä minäkin. Minä luulin että me puhuimme kolmevuotiaan hoitamisesta työpäivän ohessa.
Mikrottele sinä vain niitä ruokiasi, se on helppoa jos ei ole lapsia ja työnä trollaus.
Kommentoin vain sanomaasi:
"Olisipa kiva nähdä se ihmeolento, joka puolen tunnin ruokatauolla ja vartin kahvitauolla tekee ruoat lapselle ja itselleen, järjestää piirustusvälineet ja lastenohjelmat koko päiväksi sekä nukuttaa lapsen päiväunille."
En nyt ihan ymmärrä, miksi ruoan lämmittäminen mikrossa olisi yhtään vaikeampaa kolmevuotiaan vanhemmalle kuin lapsettomallekaan? Piirustusvälineitä meillä ei tarvitse sen kummemmin järjestää ja lastenohjelmankin lapsi osaa ihan itse tabletilta tai televisiosta valita.
No olisit heti sanonut, että kolmevuotiaasi ei tarvitse päivän aikana aikuista yhtään mihinkään, vaan käyttää sujuvasti yksinään viihde-elektroniikkaa ja nukahtaa päiväunillekin itsekseen ruudun ääreen. Kertaakaan päivän aikana ei tule mieleen yhtään asiaa, jonka haluaisi kertoa vanhemmalleen, ei yhtään miksi-kysymystä, ei yhtään näytettävää piirrosta, ei yhtään ”miksei me ulkoilla tai tehdä mitään yhdessä” -kysymystä.
Meidän kolmevuotiaamme ei ole tuollainen, luojan kiitos.
Eri
Me kerrotaan lapselle jo edellispäivänä, että isi tekee töitä koko päivän, lapsi sitten osaa jo asennoitua siihen ettei yhteisiä leikkejä ole.Itse olen ollut monessa työpaikassa mutta yhdessäkään en ole työskennellyt sellaisessa tyhjiössä ettei työkaveritkin välillä tulisi jotain juttelemaan, useissa paikoissa jopa pomo on tullut juttelemaan niitänäitä ja vaihtamaan kuulumisia työpäivän aikana.
Teidän kolmevuotiaanne siis muistaa, että ”ahaa, eilenhän siitä oli puhetta että tänään ei yhteisiä leikkejä ole?”
Minun kolmevuotiaani (ja myös hänen isommat sisaruksensa kolmevuotiaina) ovat kyllä protestoineet varsin kovalla huudolla, jos vanhemmasta ei ole ollut seuraa tylsyyden, ilon tai itsensä satuttamisen hetkellä. Ja mitä tulee edellisen päivän keskusteluihin, vilkas mielikuvitus on taikonut niistä milloin mitäkin.
Toki työkaverit välillä tulevat työpaikalla juttelemaan, mutta työkaverini eivät ole kolmevuotiaita. Ehkä lapset ovat erilaisia, mutta minun kaikki lapseni ovat vaatineet kolmevuotiaana paljon juttuseuraa, lukemista, leikkimistä ja arjen rutiineja.
Kyllä meidän kolmevuotias muistaa jo käytyjä keskusteluita. Hän osaa myös yhdistää tietokoneen ja kuulokkeet isin työpäivään.
Ja kipeenä meidän molemmat lapset tykkää raahata tyynynsä ja peittonsa sohvalle ja lähinnä vaan koomailla siinä katsoen piirrettyjä.Kiitos vahvistuksesta, arvelinkin, ettei sinulla lapsia ole.
Nyt taisit kommentoida väärään kommenttiin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttullani oli lapsilla ns. ripuli lähes joka viikon maanantaina ja perjantaina. Sitten vielä ne lasten oikeatkin sairaudet ja omat päälle. Jos ei sairauslomalappua vaadita niin aivan varmasti jokainen käyttää tätä systeemiä hyväkseen. Monet laskevat kuinka paljon vuodessa voi sairastaa niin ettei aleta palkasta vähentämään.
Sairaalan työpaikka ruokalassa kuulin kun joku kysyi työkaverilta että onko jo lakisääteiset sairauslomat tullut pidettyä.
Miksi sinä taukki tulet ulisemaan, mitä "jokainen" tekee vaikka et noin piinallisen selvästi tajua mistään mitään? Meillä asiantuntijatyöpaikalla ihan ylivoimainen enemmistö niin omassa kuin lapsensa ollessa sairaana tekevät töitä sen mukaan, mitä pystyvät. Kokonaan väki on tekemättä töitä sitten, kun oikeasti on pää pöntössä oksentamassa. Minkään sairaslomalapun vaatimisessa ei olisi järjen hiventäkään.
Käsittääkseni matalapalkkatöissä saikutellaan huomattavasti enemmän kuin asiantuntijatöissä ihan tilastojenkin valossa. Lähihoitaja kaupungilla oli jonkun tilaston mukaan keskimäärin kuukauden saikulla vuodessa. Asiantuntija vain murto-osan tästä.
Asiantuntijatyössä jäädään flunsassa kotiin töihin etänä. Sillä ei ole mitään merkitystä merkitäänkö sitä edes sairaslomapäiväksi. Matalapalkkatöissä tuo ei onnistu. Ja räkäinen asiantuntija kotona etänä töitä tekemässä ei ole haitaksi kenellekään. Sitä vastoin räkäinen lähihoitaja vanhusten hoitokodissa voi olla heikkokuntoisille kuolemaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli sama ongelma. Kummasti loppui lasten sairastelut, kun jokaisesta poissaolo päivästä alettiin vaatimaan sairaslomalappu.
Aikaisemmi kolmessa viikossa oltiin paikalla kolme, neljä päivää. Nyt yksi poissaolo kolmen viikon aikana.
Eli kyllä niitä turhia poissaoloja on-ja paljon.Meillä ei ole vähentynyt ja aina on vaadittu tuo lappu. Ekasta päivästä lähtien. Voi sitten jokainen miettiä tahollaan, miten sen saikkulapun hakeminen lapselle joka nuhasta kuormittaa terveydenhuoltoa.. puhelinvaihdetta ja vastaanottoja. Ihan älyvapaata kuluttaa yhteiskunnan rahoja sellaiseen. Kun se nuha/flunssa/ vatsakipu ei ole mitenkään aukottomasti edes diagnosoitavissa tai mitattavissa, eli toisinsanoen lapsen tai vanhemman oma sana riittää.
T. Sairaanhoitaja
tuostakin ongelmasta päästäisiin sillä, ettei niitä poissaoloja myönnettäisi lasten flunssien takia, vaan aina jompikumpi vanhemmista kotona ja toinen järjestelisi työvuoronsa niin, että pääsisi töihin. mikään muu on kummallista toimintaa.
Hyvin harvalla ihmisellä on loppupeleissä vuorotyö. Eli miten vaihtaisit työvuoroja jos kaikki on töissä 9-17?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lasten takia porukka yllättävän vähän poissa. Toki etätyö mahdollistaa työn tekemisen silloinkin, joten joka nuha ei välttämättä muille näy.
Minulla on vilkas 3-vuotias, ja tiedän kyllä työkavereita, jotka tekevät etätöitä nuhaisen lapsen kanssa. Mutta itse en mitenkään pysty kuvittelemaan, miten he sen tekevät? Suostuuko se lapsi katsomaan telkkua koko päivän?
Sinulla ei selvästikään ole tilanne hallussa. Äitiyden ja työn yhdistäminen on liian vaativaa.
No ei varmastikaan ole minulla tilanne hallussa. Kerro nyt ihan konkreettisesti, mitä kolmevuotias tekee päivän vanhempansa tehdessä töitä.
Esim. leikkii leluilla, piirtää, katsoo lastenohjelmia, nukkuu päiväunia, syötte yhdessä - kai sinulla on lounas- ja kahvitauot.
Todellakaan ei kolmevuotias vietä yksin leikkien ja piirrellen kahdeksaa tuntia, vaikka kuinka olisi lounas- tai kahvitaukoja välissä.
Ei varmasti jos siihen ei edes kannusteta. Jos asenne on tuo, tuskin lapsi osaa sitä vähän vanhempanakaan.
Mitähän osaa vanhempana sellainen lapsi, joka jo kolmevuotiaana "koomaa" koko päivän ruudun äärellä tarvitsematta toisen ihmisen seuraa... kuulostaa jonkin sortin internet-ajan susilapselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lasten takia porukka yllättävän vähän poissa. Toki etätyö mahdollistaa työn tekemisen silloinkin, joten joka nuha ei välttämättä muille näy.
Minulla on vilkas 3-vuotias, ja tiedän kyllä työkavereita, jotka tekevät etätöitä nuhaisen lapsen kanssa. Mutta itse en mitenkään pysty kuvittelemaan, miten he sen tekevät? Suostuuko se lapsi katsomaan telkkua koko päivän?
Sinulla ei selvästikään ole tilanne hallussa. Äitiyden ja työn yhdistäminen on liian vaativaa.
No ei varmastikaan ole minulla tilanne hallussa. Kerro nyt ihan konkreettisesti, mitä kolmevuotias tekee päivän vanhempansa tehdessä töitä.
Esim. leikkii leluilla, piirtää, katsoo lastenohjelmia, nukkuu päiväunia, syötte yhdessä - kai sinulla on lounas- ja kahvitauot.
Olisipa kiva nähdä se ihmeolento, joka puolen tunnin ruokatauolla ja vartin kahvitauolla tekee ruoat lapselle ja itselleen, järjestää piirustusvälineet ja lastenohjelmat koko päiväksi sekä nukuttaa lapsen päiväunille.
Samoin kuin se kolmevuotias ihmeolento, joka kykenee olemaan vaatimatta vanhempaansa seuraksi tämän työskennellessä samassa talossa.
Oma lapseni ei moiseen kypsyyteen kykene, mutta jätti päiväunet kokonaan pois jo kaksivuotiaana.
En koe olevani ihmeolento, vaikka osaan tehdä asioita valmiiksi esim. edellisenä päivänä tai aamulla ennen työpäivän alkua. Siinä ei monta minuuttia mene, kun lämmittää edellispäivän päivällistä mikrossa lounaaksi.
Olisit heti sanonut että tässä on puhe edellispäivän päivällisen mikrottamisesta. Siihen pystyn kyllä minäkin. Minä luulin että me puhuimme kolmevuotiaan hoitamisesta työpäivän ohessa.
Mikrottele sinä vain niitä ruokiasi, se on helppoa jos ei ole lapsia ja työnä trollaus.
Kommentoin vain sanomaasi:
"Olisipa kiva nähdä se ihmeolento, joka puolen tunnin ruokatauolla ja vartin kahvitauolla tekee ruoat lapselle ja itselleen, järjestää piirustusvälineet ja lastenohjelmat koko päiväksi sekä nukuttaa lapsen päiväunille."
En nyt ihan ymmärrä, miksi ruoan lämmittäminen mikrossa olisi yhtään vaikeampaa kolmevuotiaan vanhemmalle kuin lapsettomallekaan? Piirustusvälineitä meillä ei tarvitse sen kummemmin järjestää ja lastenohjelmankin lapsi osaa ihan itse tabletilta tai televisiosta valita.
No olisit heti sanonut, että kolmevuotiaasi ei tarvitse päivän aikana aikuista yhtään mihinkään, vaan käyttää sujuvasti yksinään viihde-elektroniikkaa ja nukahtaa päiväunillekin itsekseen ruudun ääreen. Kertaakaan päivän aikana ei tule mieleen yhtään asiaa, jonka haluaisi kertoa vanhemmalleen, ei yhtään miksi-kysymystä, ei yhtään näytettävää piirrosta, ei yhtään ”miksei me ulkoilla tai tehdä mitään yhdessä” -kysymystä.
Meidän kolmevuotiaamme ei ole tuollainen, luojan kiitos.
Eri
Me kerrotaan lapselle jo edellispäivänä, että isi tekee töitä koko päivän, lapsi sitten osaa jo asennoitua siihen ettei yhteisiä leikkejä ole.Itse olen ollut monessa työpaikassa mutta yhdessäkään en ole työskennellyt sellaisessa tyhjiössä ettei työkaveritkin välillä tulisi jotain juttelemaan, useissa paikoissa jopa pomo on tullut juttelemaan niitänäitä ja vaihtamaan kuulumisia työpäivän aikana.
Teidän kolmevuotiaanne siis muistaa, että ”ahaa, eilenhän siitä oli puhetta että tänään ei yhteisiä leikkejä ole?”
Minun kolmevuotiaani (ja myös hänen isommat sisaruksensa kolmevuotiaina) ovat kyllä protestoineet varsin kovalla huudolla, jos vanhemmasta ei ole ollut seuraa tylsyyden, ilon tai itsensä satuttamisen hetkellä. Ja mitä tulee edellisen päivän keskusteluihin, vilkas mielikuvitus on taikonut niistä milloin mitäkin.
Toki työkaverit välillä tulevat työpaikalla juttelemaan, mutta työkaverini eivät ole kolmevuotiaita. Ehkä lapset ovat erilaisia, mutta minun kaikki lapseni ovat vaatineet kolmevuotiaana paljon juttuseuraa, lukemista, leikkimistä ja arjen rutiineja.
Eikö tässä ollut puhe sairaista lapsista? Eivät kovin sairaalta nuo sinun lapsesi vaikuta.
Ei lapsi välttämättä ole sairas, että päiväkodista soitetaan ja pyydetään hakemaan pois. Riittää että nenä valuu kylmällä ilmalla ja aivastaa kerran. Hoidettava se lapsi on joka tapauksessa, oli sairas tai ei.
Alapeukuttajille tiedoksi: juuri viimeksi eilen olin päivän nuhaisen kolmivuotiaan kanssa kotona. Toki juttelimme, luimme, leikimme, teimme kotitöitä ja myös ulkoilimme. Hulluksihan se nuhainen kolmevuotias tulee jos on päivän tekemättä mitään. Sen ikäisellä on kiivain kehitysvaihe menossa niin motorisesti, kielellisesti kuin sosiaalisestikin. Ja ainakin minun lapseni juoksee vähän lievemmässä kuumeessakin ympäri kotia.
- Se, jonka lapsen sairausastetta tässä arvioidaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen todella niitä, jotka ajattelevat sairaan lapsen hoitamista kotona jonkinlaisena lomana. Koko päivän kuuntelet kitinää ja hermo on kireällä sekä itsellä että lapsella, koko ajan on joku huonosti, ei nuku kun on kipeä olo, mutta on väsykiukku päällä koko ajan. Ei kelpaa ruoka eikä lääkkeet.
Niin rakkaita onkin, niin kyllä menen aina mieluummin töihin kun hoidan sairaita uhmaikäisiä kotona😅 Siitä on loma kaukana!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lasten takia porukka yllättävän vähän poissa. Toki etätyö mahdollistaa työn tekemisen silloinkin, joten joka nuha ei välttämättä muille näy.
Minulla on vilkas 3-vuotias, ja tiedän kyllä työkavereita, jotka tekevät etätöitä nuhaisen lapsen kanssa. Mutta itse en mitenkään pysty kuvittelemaan, miten he sen tekevät? Suostuuko se lapsi katsomaan telkkua koko päivän?
Mulla myös 3v ja joudun antaa touhuta vapaasti eli kämppäkin näyttää siltä työpäivän jälkeen. Eli hyppii sohvalla, sohvatyynyistä tehty maja, keittiössä tiskattu, vessassa pesty barbeja. Ym. Aivan kauheaa, mulla kuopus yskinyt koko syyskuun. Koskaan en ole ollut turhaan poissa kun niitä sairaspoissaoloja tulee kuitenkin. En tiedä miten terveyskeskus, ei mulla mitenkään olisi aina varaa hommata saikkulappua yksityiseltä. On meillä ihan lusmujakin, yhden 13v oli oksentanut aamuyöllä niin jäi toinen kouluttaja pois ja yksin jouduin arvailla hänenkin osuuksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa niistä valittelijoista jotka joutuvat tekemään saikulla olevien työt taitaa olla jossain matalapalkkaduunissa🤔 Ei meillä ainakaan yksikään pysty tekemään toisen konsultin/asiantuntijan hommia, koska kaikilla on omat projektit ja tonttinsa. Jokainen saikkupäivä on siis itseltään pois, koska hommat kasaantuu ja työt seisoo. Eli kyllä se "saikuttaminen" koituu ihan omaksi tuhoksi😅 siksi kukaan ei ole poissa ilman pätevää syytä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen todella niitä, jotka ajattelevat sairaan lapsen hoitamista kotona jonkinlaisena lomana. Koko päivän kuuntelet kitinää ja hermo on kireällä sekä itsellä että lapsella, koko ajan on joku huonosti, ei nuku kun on kipeä olo, mutta on väsykiukku päällä koko ajan. Ei kelpaa ruoka eikä lääkkeet.
Niin rakkaita onkin, niin kyllä menen aina mieluummin töihin kun hoidan sairaita uhmaikäisiä kotona😅 Siitä on loma kaukana!
Siis tämä!! Kitisevä kuumepallero joka menee pitkin seiniä yhtenä hetkenä ja sulaa ulisemaan keskelle lattiaa seuraavana ja mikään ei kelpaa ja itku on taattu about 80% päivästä. Joo ei kiitos, mieluummin aina töissä kun kotona kipeän lapsen kanssa jos vaan voi valita😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lasten takia porukka yllättävän vähän poissa. Toki etätyö mahdollistaa työn tekemisen silloinkin, joten joka nuha ei välttämättä muille näy.
Minulla on vilkas 3-vuotias, ja tiedän kyllä työkavereita, jotka tekevät etätöitä nuhaisen lapsen kanssa. Mutta itse en mitenkään pysty kuvittelemaan, miten he sen tekevät? Suostuuko se lapsi katsomaan telkkua koko päivän?
Mulla myös 3v ja joudun antaa touhuta vapaasti eli kämppäkin näyttää siltä työpäivän jälkeen. Eli hyppii sohvalla, sohvatyynyistä tehty maja, keittiössä tiskattu, vessassa pesty barbeja. Ym. Aivan kauheaa, mulla kuopus yskinyt koko syyskuun. Koskaan en ole ollut turhaan poissa kun niitä sairaspoissaoloja tulee kuitenkin. En tiedä miten terveyskeskus, ei mulla mitenkään olisi aina varaa hommata saikkulappua yksityiseltä. On meillä ihan lusmujakin, yhden 13v oli oksentanut aamuyöllä niin jäi toinen kouluttaja pois ja yksin jouduin arvailla hänenkin osuuksiaan.
Ja mistähän sinä tiedät, että tuo 13-vuotiaan oksentamisen tapauksessa kyseessä oli lusmu, kun et varmaan tiedä sen lapsen terveystilannetta? Nimittäin melko monessa työehtosopimuksessa pitkäaikaissairasta tai vammaista lasta saa ja on ihan oikea käytännön pakkokin jäädä hoitamaaan myös yli 10-vuotiaana esim. oksennustaudissa. Viime kädessä lakikin takaa sen, että työntekijällä on oikeus tilapäiseen poissaoloon työstä, jos hänen välitön läsnäolonsa on välttämätöntä hänen perhettään kohdanneen, sairaudesta tai onnettomuudesta johtuvan, ennalta arvaamattoman ja pakottavan syyn vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lasten takia porukka yllättävän vähän poissa. Toki etätyö mahdollistaa työn tekemisen silloinkin, joten joka nuha ei välttämättä muille näy.
Minulla on vilkas 3-vuotias, ja tiedän kyllä työkavereita, jotka tekevät etätöitä nuhaisen lapsen kanssa. Mutta itse en mitenkään pysty kuvittelemaan, miten he sen tekevät? Suostuuko se lapsi katsomaan telkkua koko päivän?
Sinulla ei selvästikään ole tilanne hallussa. Äitiyden ja työn yhdistäminen on liian vaativaa.
No ei varmastikaan ole minulla tilanne hallussa. Kerro nyt ihan konkreettisesti, mitä kolmevuotias tekee päivän vanhempansa tehdessä töitä.
Esim. leikkii leluilla, piirtää, katsoo lastenohjelmia, nukkuu päiväunia, syötte yhdessä - kai sinulla on lounas- ja kahvitauot.
Todellakaan ei kolmevuotias vietä yksin leikkien ja piirrellen kahdeksaa tuntia, vaikka kuinka olisi lounas- tai kahvitaukoja välissä.
Ei varmasti jos siihen ei edes kannusteta. Jos asenne on tuo, tuskin lapsi osaa sitä vähän vanhempanakaan.
Mitähän osaa vanhempana sellainen lapsi, joka jo kolmevuotiaana "koomaa" koko päivän ruudun äärellä tarvitsematta toisen ihmisen seuraa... kuulostaa jonkin sortin internet-ajan susilapselta.
Tuskin ne niistä piirretyistä kauheesti oppii. Eikä noi mun lapset kuumeessa jaksa mitään, infektioastmakin hillitsee kivasti leikkihaluja. Kun mun lapset on kipeitä niin ne ihan oikeesti on kipeitä.
Jos joku energiapiikki tulee niin sitten rakentavat ehkä legoilla.
Ja sen seuran takia ne varmaan mielummin ovatkin olkkarissa kattomassa telkkaria kuin lastenhuoneessa kattomassa leffoja vaikka siellä ois sänkykin, kun meidän tietokone on myös olkkarissa, eli iskä on kokoajan fyysisesti samassa tilassa.
Eikä se työpäivä koko päivää kestä ja kolmisen tuntia työpäivästä on tehty jo ennen kuin lapset edes herää 😊
Korona-aika on muuttanut valtavasti tätä sairastelurumbaa. Olen yhden lapsen yksinhuoltaja ja ennen arki meni suht kivuttomasti vaikka lapsi välillä sairastelikin. Minulla on hyvä turvaverkko ja monesti korkeintaan ekan päivän olin poissa lapsen sairauden vuoksi ja sinä päivänä järjestelin seuraavien päivien hoidovuorot isovanhempien ja muiden sukulaisten kanssa. Pienessä kuumeessa ja nuhassa olevan lapsen kun pystyi aikaisemmin huoletta viemään lähisukulaiselle huilimaan. Välillä sain järjesteltyä niin, ettei tullut poissaoloja, joten pomo ei joka kerta edes tiennyt että lapseni on oli sillä hetkellä sairaana.
Korona-aikana sairastuminen on tarkoittanut sitä, että koska jokainen köhä ja nuha on automaattisesti korona-epäily ja koska olen ainoa, joka asuu lapseni kanssa, se on ollut automaattisesti minä, joka olen jäänyt kotiin lähes koko sairastamisen ajaksi, sillä lasta ei ole voinut viedä kenellekään muulle enää hoitoon.
Tämä on ainakin itselläni lisännyt reilusti sairaspoissaoloja, mutta onneksi työpaikassani on ymmärretty koronan aiheuttama poikkeustilanne, jossa hyvällä tukiverkolla ei juurikaan ole merkitystä, kun sitä ei pysty hyödyntämään.
Oma äitini on onneksi korkeasta iästään huolimatta suhtautunut koronaan melko rennosti, ja hänelle olen välillä vienyt flunssaista lasta hoitoon kunhan koronatesti on ollut nega. Mutta moni ei negatestinkään jälkeen halua kipeää lasta luokseen, sillä flunssan tarttuminen on tietänyt hänellekin sitten koronatestiä ja eristyksissä oloa tulosten odottamisen ajan. Tämä siis on ymmärrettävää, enkä siitä syytä muita. Olen vain kiitollinen että töissä on tämä ymmärretty ja normia isommista poissaolomääristä huolimatta sain ylennyksenkin muutama kuukausi sitten :)
Oikeastiko olette kateellisia ja katkeria toisten sairaspoissaoloista?
Onko teillä itsellänne niin vähän töitä että joudatte kyttäämään ja pitämään kirjaa toisten poissaoloista?
On valitettavaa mutta tavallista että pienet lapset sairastavat PALJON. Ja siis jopa 10 infektiotautia vuodessa. Varsinkin jos lapsella on astmaa ja allergioita niin infektiot voivat olla pahojakin, eikä niistä yhden huilipäivän turvin toivuta. Infektiokierre ei ole mikään myytti, vaan tosi asia.
Joissakin perheissä on useita pieniä lapsia jotka sairastavat yhtä aikaa ja erikseen. Siinä on helposti vanhemmat lujilla kun työnantajat hiillostavat poissaoloista ja saattaa jopa palkattomana mennä osa päivistä jos on pidempään yhtäjaksoisesti poissa.
En usko että kukaan vanhempi nauttii siitä kun ilmoittaa töihin olevansa poissa lapsen sairauden vuoksi. Kyllä jokainen tietää että ne työt on jonkun muun tehtävä jos itse on pois.
Ei lapsi välttämättä ole sairas, että päiväkodista soitetaan ja pyydetään hakemaan pois. Riittää että nenä valuu kylmällä ilmalla ja aivastaa kerran. Hoidettava se lapsi on joka tapauksessa, oli sairas tai ei.