Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä lapset kertoneet edellisistä elämistään?
23.11.2014 |
Meillä yhdellä kolmesta lapsesta on tämä lahja. Poika on aiemmin asunut jossain Neuvostoliiton alueella. Hän on kertonut että kesäisin hän oli aina Mustanmeren rannalla lasten kesäleirillä. Lisäksi on kertonut paljon entisestä kodista. Rappukäytävään oli ruskea ovi, jossa ei ollut ikkunaa. Asunnossa oli yksi makuuhuone, jossa poika nukkui kahden sisarensa kanssa, vanhemmilla oli oma soppi olohuoneessa. Keittiössä oli punainen ruokapöytä ja vihreät tuolit. Myös perheen mummo oli usein pitkiä aikoja heidän luonaan, mummo asui maalaiskylässä jossa poikakin kävi usein.
Makuuhuoneen ikkunasta näkyi junarata, jota poika katseli usein, meillä poika on nytkin hirveän kiinnostunut junista, luulen että se on perua tästä entisestä elämästä. Koulusta poika on kertonut että kouluilla ei ollut nimeä kuten Suomessa vaan jokaisella koululla oli oma numero kuten koulu numero 16 jne. Nimiä poika ei ole maininnut mutta on sattumalta kuullut muutaman kerran nimen Artjom. Poika on silloin mennyt hyvin hiljaiseksi ja mietteliään näköiseksi. Olenkin miettinyt että onkohan poika ollut aiemmin nimeltään Artjom. Tai sitten joku muu lähipiiristä on ollut, isä tms.
Ja kun kävimme Pietarissa pojan ollessa 5-vuotias niin olimme puistossa ja istuimme penkillä syömässä eväitä, niin silloin poika totesi että nyt minulla on sellainen tunne että olen tullut kotiin. Hän saattaa olla asunut Pietarissa, olen yrittänyt poja kertomuksista päätellä kaupunkia mutta sitä en ole vielä saanut selvlle.
Poikaoli myös ihan vauvasta asti hirveän pelokas autossa. Heti kun vein autoon niin alkoi itkeä, muiden lasten kanssa ei ole ollut samanlasta. Poika myös kyseli myöhemmin paljon että ei kai vain ajeta kolari, ei kai auto törmää. Sanoin siihen että ei tietenään törmää, ollaan täällä autosa ihan turvassa. Siihen poika sanoi vain "eikä olla". Tästä olen päätellyt että hän on ehkä entisessä elämässä menehtynyt auto-onnettomuudessa.
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Näitä tarinoita on ollut aivan ihana kuulla!
Kommentit (798)
Osa 2
No, ystäväni vuosien takaa kuitenkin pompsahti samoihin aikoihin takasin elämääni ja otin riskin ja kerroin hänelle mitä olin kokenut. Kerroin koko tarinan ja hänellekin sanoin epäileväni omaa mielenterveyttäni.
Mutta mitä sanoi ystäväni?
Hän sanoi, että hei hätä ei ole tuollainen tässä on kirja sinulle lueppas tämä. Sanoi myöskin, että hän on lukenut kolme kirjaa tästä aiheesta. -Nyt kun kuulin tarinasi, niin en voi kun ihmetellä asiaa. Olet tainnut todellakin keskustella Jumalan kanssa-. Olin todella ihmeissäni vastauksesta.
Mutta ystäväni jatkoi, että jutellaan sitten kun olet lukenut tämän kirjan.
Kirjan nimi oli Keskusteluja Jumalan kanssa. Kirjoittaja joku Walsch, amerikkalainen.
Luin kirjan päivässä.
Mikä kirjassa oli todella todella outoa, tämä kyseinen ihminen oli kuullut täysin samat asiat Jumalalta kuin minä. Ei sinne päin, tai jotain vähän vaan ihan täysin.
Koko kirja olisi voinut olla itseni kirjoittama. Ongelma vain etten osaa kirjoittaa, mutta muuten, asiasisältö täysin sama.
Mitäs siitä sanotte?
Sanokaa hihhuliksi tai skitsofreenikoksi, mutta this is fuc**** happening.
Täällä on jotain muuta kuin ihminen ja tiede pystyvät päättelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 10:28"]
Höpöhommia, kannattaa ajoissa hakea apua lapsille ja koko perheelle jos tuollaisia juttuja alkavat puhumaan. Jotain on pahasti pielessä jos lapset alkavat tuollaisia puhelemaan, hae ap. apua heti.
Pyh pyh. Näistä on tehty ihan dokumentteja. Jotkut lapset muistaa asioita menneestä elämästään ja osassa tapauksia on pystytty saamaan selville kenen aikaisemmin kuolleen henkilön elämästä on ollut kyse. Ainakin tapaturmainen/yllättävä kuolema on ollut yhdistävä tekijä taustalla.
Sinuna ap etsisin netistä tietoa, lisää samanlaisia tapauksia on olemassa ympäri maailmaa.
Dokumentteja on kuule tehty merenneidoista ja muinaisista avaruusolennoistakin.
Vierailija kirjoitti:
Minun tyttärelleni ei kaksivuotiaana oltu kerrottu mitään uskonnoista tai elämänkatsomuksista eikä sanallakaan viitattu esim. jälleensyntymiseen. Kun tyttö kuuli, että hänen vaarinsa oli kuollut, hän kysyi heti: "Kenen vauva vaarista nyt tulee?".
Se tuntui aika karmivalta - ikään kuin hän olisi tiennyt jotain mitä me emme...
Tässä oikein hieno esimerkki siitä, miten vanhemmat siirtävät lapsiin omat käsityksensä sekä samalla tulevat halveksineeksi lapsen ajattelukykyä.
Lapsi on konkreettinen ja looginen. Hän ymmärtää, että elämä alkaa vauvana ja päättyy kuolemaan. Sen vuoksi on loogista, että hän ajattelee vaarista tulevan vauva, sillä ei lapsi kuitenkaan ymmärrä kuoleman konseptia sinällään = mennään oikeasti pois eikä tulla enää takaisin. Eli tämä sama kuin jos sanot lapselle "tyhjät tynnyrit kolisevat eniten" ja hän alkaa miettiä, kuka ne heitti ja miksi ne kolisevat. Et varmaan senkään edessä ole "huu, nyt lapseni tietää heittäjän, jota me emme"...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me kaikki tiedetään, miten epävarmoja nämä jutut ovat. Silti niistä on kiva keskustella.
Olen tutkija itsekin, mutta en voi sietää skeptikkoja. Te pidätte muita ihmisiä itseänne typerämpinä vain, koska he eivät ole yhtä militantteja ja inhorealistisia kuin te.
Tämän keskustelun aihe on yksi niistä harvoista asioista, joista kellään ei ole varmaa tietoa. Skeptikko voi hyvin "tietää" tietoisuuden sammuvan kuoleman jälkeen, siinä missä kristitty "tietää" kohtaavansa Jumalan.
Siksi on tavattoman kiinnostavaa lukea lasten kokemuksia reinkarnaatiosta. Mieluummin kuin skeptikkojen selityksiä siitä, kuinka kertomukset ovat saattaneet syntyä, tai fundamentalistikristittyjen selityksiä siitä, kuinka saatana on mennyt lapseen
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koska ei ole mitään edellisiä elämiä. Sinäkin voisit olla rohkaisematta lapsissasi sellaisia harhaista ajattelua.
Mistä tiedät? Voitko todistaa tämän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heikot polkee muita kirjoitti:
Täällä kirjotetaan vastaan hirveesti tyyliin "hakekaa apua" "kuulostaa skitsofreeniselta" - nämä on ihan sellasta porukkaa jotka tarkotuksella häiritsee tällaisiakin kirjoituksia. Heille on ehkä jopa maksettu siitä. Internet on täynnä tällaista toimintaa.
No tuo on kyllä jo vainoharhaa. Paranoidi skitsofrenia kenties? Että joku mystinen taho maksaa ihmisille, että käyvät häiritsemässä jälleensyntymiskeskusteluita? Kyllä varmasti.
Öö mikä tässä aiheessa on niin kamalaa, että moni haluaa väen väkisin, ettei siitä saisi keskustella? Tai yrittää vääntää asian siten, että se on lapselle vahingollista tai jopa mielenterveyden ongelma?
Minä en ole lapselleni tyrkyttämässä minkään uskonnon tai uskomuksen asioita, en hihhuloi New Agella, kristinuskolla, buddhalaisuudella, hindulaisuudella, islamilla enkä kerro entisitä elämistä minään totuutena. Koska totuuttahan me emme tiedä, kukaan.
Kirjoitin kuitenkin tuonne aiemmin, mitä lapseni totesi "entisen elämänsä" jutuista. Ja kerroin, millaisia mielikuvia itselläni on omista elämistäni. Otsikon mukaan. Ja kaipailen muidenkin kertomuksia aiheesta, ei vääntöä siitä, ovatko ne totta vai tarua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti on kertonut, että isoveli pienenä kuunnellessaan Novgorodin ruusu -kappaletta meni mietteliääksi ja kertoi "olen asunut tuolla ennen, meidän keittiön ikkunasta näkyi iso kirkon torni".
Mielestäni lapset nappaavat ympäröivästä maailmasta paljon asioita alitajuntaansa, televisiosta, puheista,... Ja sitten he uneksivat näitä asioita ja lapselle unennäkö on vielä vahva asia. Siksi niin moni lapsi saattaa puhua "vanhassa kodissa teimme sitä ja tätä" ja se tarkoittaakin jotain vahvaa unta, jonka on nähnyt.
Jossain oli tutkimuskin näistä pienten lasten unista, että ovat erityisen vahvoja eivätkä pienet lapset vielä täysin erota unia ja todellisuuksia niin suorasti kuin aikuiset.
Sitä se mielikuvitus teettää. Jos tätä jatkuu isommalla lapsella hae apua, lapsi voi olla skitsofrenikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatelkaas jos uudelleen syntyminen olisikin totta. Saatatte seuraavassa elämässä päätyä vaikka maasai-heimon lapseksi joka ympärileikataan. Tai köyhään valtioon, jossa jo pikkutyttönä sinua myydään. Tai johonkin kolmanteen maailmaan jossa tongit roskiksia. Miettikääs sitä.
Luin joskus kirjan joka käsitteli regressioterapialla saatuja entisten elämien kokemuksia. Siinä joku oli syntynyt leijonaksi, jolla oli niin tylsä elämä, että asteli tarkoituksella metsästäjän ansaan ja teki näin itsemurhan. Eli kyllä jotkut olivat eläneet eläiminäkin.
Toisilla se jälleensyntymä oli tapa korjata ja kokea itse edellisessä elämässä tehtyjä pahuuksia. Kun oli joskus tehnyt raakuuksia esim. katkonut kauloja tai teloittanut ihmisiä, niin oli syntynyt myöhemmin niskavaivaisena tai kokenut vammoja/sairauksia samoilla alueilla kuin edellisessä elämässään oli aiheuttanut toisille.
Kuolemien välissä oli ollut jossakin rakkaudellisessa välitilassa lepäämässä, eheytymässä rankasta elämästään ja katsomassa elämänsuunnitelmaa, että missä mennään: mitä opin ja mitä pitäisi vielä kehittää.
Kiintoisa aihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhemmat poikani puhuivat pienenä "vauvojen maasta" jossa ollaan ennenkuin synnytään tänne maailmaan. Olivat silloin 3-4vuotiaita. Nyt 12v poika alkoi n. 3-4v sitten puhumaan että on asunut Islannissa ja ollut pieni tyttö ja kuollut lapsena. Nyt just muutama päivä sitten korjasi että tarkoitti siis Irlantia " siis se missä on niitä tonttuja ja semmosia". Poika kertoi että hänellä oli hevonen joka oli tosi söpö ja muitakin eläimiä, asuivat maatilalla. Silloin ei ollut sähköjä eikä autoja vaan kuljettiin hevoskärryillä. Hänellä oli punertavan ruskeat pitkät hiukset ja hänen nimensä alkoi E:llä.
Poika on ihan tavallinen normaali poika, kiinnostunut tietokonepeleistä, parkourista, airsoftista ym, ei mistään yliluonnollisista asioista lainkaan. Poika ei edes itse ollut mitenkään kummissaan vaan puhui näistä muistoista ihan luonnollisina, sanoi että muistaa vaan nämä asiat ihan kuin tässäkin elämässä tapahtuneet.
Edellisessä elämässään tapaturmaisesti kuolleilla löytyy usein seuraavassa elämässä syntymämerkki joka viittaa vammaan johon muistaa kuolleensa. Onko teidän lapsilla tällaisia?
Pojalla on kyljessään aivan selkeä pistohaavan kuva, ollut syntymästä saakka. Se on jotenkin karmivan näköinen..En ole koskaan ottanut puheeksi sitä hänen kanssaan. Nyt hän on puhunut siitä usein, esim eilen päiväkodista tullessamme (on siis 5v) kertoi jotain "siitä mustelmasta johon sattuu, mutta se ei ole musta, se joka on tullut ennen kuin mä synnyin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa lisäääää! Nämä ovat kivoja.
Ei tosikoille ja hulluksihaukkujille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tietäisin tai tuntisin tosielämässä AP:n kaltaisen ihmisen, jolla olisi alaikäisiä lapsia, tekisin lastensuojeluilmoituksen välittömästi. Lapselle ei ole hyväksi olla sellaisten aikuisten seurassa, joilla päänupista vippaa noin kovasti. Jokaisella lapsella on oikeus mielenterveydeltään täysin terveisiin vanhempiin.
Ja miksiköhän tätäkin on alapeukutettu? Kyllä on mielestäni täysin perusteltua ottaa yhteyttä ammattiauttajiin siinä tapauksessa, jos lapsen vanhemmat tai huoltajat ovat mielenterveydeltään niin seonneita, että nämä hihhulivanhemmat uskovat kaikkiin demoneihin, maahisiin, spiritismiin riivattuihin nukkeihin ja tai riivattuihin esineisiin. Jos kyseessä on lapseton aikuinen ihminen, niin silloin tilanne ei ole niin vakava, mutta kun kyseessä on perheellinen aikuinen ihminen, joka syöttää samaa puppua lapsilleen, on tilanne paljon vakavampi. Aika helvetin alhaista opettaa vaikka lapsi pelkäämään demoneiden, maahisten, spiritismin, riivattujen nukkejen tai riivattujen esineiden vuoksi jotain sellaista asiaa, joiden pelolle ei todellisuudessa ole yhtään mitään perusteita. Tämä menee äärimmillään joillakin siihen pisteeseen, että se rajoittaa esim. lapsen harratuksia, lapsen mahdollisuuksia tavata kavereitaan ja jopa lapsen mahdollisuuksia koulunkäyntiin. Siinä alkaa silloin lapsenkin normaali elämä, normaali sosiaalinen kanssakäyminen yms. elämään kuuluvat normaalit asiat rajoittumaan ja kärsimään. Tuollaisessa tapauksessa on jo täysin perusteltua ottaa yhteyttä ammattiauttajiin, jotta lapsella olisi mahdollisuudet päästä täysipäisten huoltajien huollettavaksi ja jotta lapsella olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet päästä takaisin normaaliin elämään kiinni.
Siin on sulle projektia.
VALTION TULIS VÄLITTÖMÄSTI OTTAA HUOSTAAN KAIKKIEN USKONTOJEN EDUSTAJIEN LAPSET!!!
JA OPETTAA LAPSET USKOMAAN FAKTOIHIN KUTEN VALUUTTAAN ,
(jota on onnistuttu käyttämään enemmän, kuin sitä on . Onko velka onko koko maailman kattava velka tehty kenelle ???? alienit?!!)
JOKA TÄTÄ MAAILMAA TODELLISUUDESSA PYÖRITTÄÄ.
Käperry nurkkaan
itke
vedä alahuuli pään yli ja nielase.
gdfgdfdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 12:16"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 11:52"]
Koska ihminen elää vain yhden kerran niin... päättelepä ihan itse.
Jos lapsella on vilkas mielikuvitus niin se on aivan eri asia.
Kuinka sinä voit olla asiasta 100 % varma, kun maailman tiedemiehetkään eivät ole pystyneet asiaa todistamaan suuntaan tai toiseen? Todista väitteesi, on vain yksi elämä? Se, että sinä väität niin ei tee asiasta faktaa.
Maailmassa on monta ihmeellistä ja kummallista asiaa, ja vaikka sinä et niistä tiedäkään, se ei tee näistä asioista vähemmän tosia.
Samaa mieltä. Faktoja kehiin ja keskusteluihin!
Voi teidän kanssa. Faktaahan on ainoastaan se, että todisteita ei ole kuin yhdestä elämästä. Se ei ole järkevien ihmisten tehtävä todistaa, että on vain yksi elämä, vaan teidän hassujen pitää todistaa, että on jotain muutakin, koska te niin väitätte. Onnea matkaan. Lasten mielikuvitus muuten ei riitä todisteeksi.
Täällä yritetään keskustella asioista ja omista kokemuksista.
Jos et tiedä, ni oo hiljaa.
Kenenkään kelleen tartte mitään todistella :D Kun on tieto ;)
Onneksi omat vanhempani eivät olleet hihhuleita, ja harmi ettei lisääntyminen edellytä tietyntasoista henkistä suorituskykyä.
Tämä on ainutlaatuinen ketju. <3
Osa 1.
Iltaa,
Kommentoin nyt ensiksi heille jotka haukkuvat hihhuliksi ja pitävät aivan huuhaana koko ikarnaatiota, että olen samaa mieltä muutaman kommentoijan kanssa, että on kovin nuorista sieluista kysymys. Koska ovat nuoria, ovat myös kypsymättömiä kun elävät mahdollisesti ensimmäistä tai toista elämäänsä. Paljon on oppimista elämästä, tieteestä, ihmisyydestä, rakkaudesta, empatiasta ja kontrollin menettämisen pelosta näin alkuun. Onhan se pelottavaa, että tiede ei pysty kaikkea selittämään. Ymmärrän sen hyvin.
Mutta se miksi kirjoitan on se, että kerron kokemuksestani joka tapahtui noin 8 kk sitten.
Olen eronnut kirkosta vuosi sitten, suurten pettymysten, uskon puutteen ja uhman takia. Ja kai se kirkollisverokin vaikutti osaltaan tässä maailmantilanteessa ratkaisuuni ja sen helppouteen. Enhän nyt koskaan mikään "tosi"uskovainen ole ollutkaan. Rukoillut vaikeuksien edessä jne. Siis en kovin pyyteetön ja harras uskovainen tosiaankaan. Ehkä jopa päinvastoin...
Mutta noin 8 kk sitten tulin kotiin töistä illalla. Keitin rommitotin ja menin parvekkeelle tupakalle. Istuin siinä hetken ja katsoin, että ei hitto, missä oikein palaa. Taivas meni aivan mustan savupilven peittoon. Luulin että tosiaan jossain palaa ja olin jo näppäilemässä 112 kun ei paloautoja kuulunut. Mutta mitä sitten tapahtui :O
Savuverho raottui juuri ja juuri keskeltä, sieltä tuli ihan kirkas valo. Juu, oli täysikuu ja tottakai se on kirkas valo alaspäin silloin. Niinkuin itselleni sitä selittelin jälkeenpäin.
Mutta saman tien kun valo paistoi alas katuun kuulin äänen päässäni. Miehen äänen.
Ääni kysyi minulta mitä olen pitkään pyytänyt ja mistä haluan puhua kun olen sitä kaivannut... Whaaaat??Ensimmäinen kysymykseni oli onko tää sitä mitä luulen? Oikeasti? Ääni vastasi minulle, että mitä itse ajattelet?
Puhuimme äänen kanssa vaikeuksistani ja tiestäni tähän pisteeseen. Kysyin miksi minulle on tapahtunut kaikkea todella vaikeita asioita ja mikä on tehtäväni. Olenko oikealla poluilla ja mitä ihmiset/minä kaipaavat lisää. Miksi minä? Miksi puhut minulle? Kaikkia niitä kysyin ja paljon muuta.
Jumala kertoi, että vaikeammat tiet ovat varattuina sieluille joiden empatiakyky on kasvanut siihen pisteeseen, että on syntynyt valon lapseksi. Valon lapsen tehtävä on tuoda valoa tässä ajassa niihin paikkoihin missä sitä ei ole. Olen kuulemma menossa oikeaan suuntaan ja se mitä olen yritykseni kanssa tekemässä tulee onnistumaan koska motiivini eivät ole itsekkäät. Alku on vaikea, mutta tarkoitus on, että ihmiset saavat toivoa. Ihmiset saavat rakkautta ja välittämistä näinä pimeinä aikoina, aikana joka on alkanut jo. Jos me ihmiset emme muutu itsekkyydestä, rahanahneudesta ja vääristä motiiveista pois, tuhoamme kaiken. Kaiken hyvän muruset. Meillä on toivoa vieläkin. Se antaa uskoa tulevaisuuteen. Minun kuulemma pitäisi lukemalla opiskella enemmän tästä asiasta. Kirjoja ja materiaalia riittää kun osaa etsiä...Hmm...
"Keskustelimme" noin kaksi tuntia. Aika tuntui minuutilta.
Itkin sen jälkeen paljon.
Ja nukahdin lopulta.
Heräsin seuraavana aamuna ja kaikki tuntui edelleen todelta. Lohdulliselta itseasiassa. Luulin kyllä aluksi, että olen sairastunut skitsofreniaan.
Mutta en ole koskaan ollut ns. masentunut tai muutakaan diagnoosia ei ole. Mutta mitä se nyt takaisi, voihan sairaus puhjeta koska vaan joten pysyin vaiti ja jäin odottamaan jos tulisi uusi "kohtaus".
No, aikaa kului noin 1 kk. En uskaltanut puhua kenellekään. Ihmisethän pitäisivät minua aivan hihhulina ja hulluna :O Niinpä. Uutta kohtausta ei ole tullut koskaan. Ei vieläkään.
...Jatkuu