Onko teillä lapset kertoneet edellisistä elämistään?
Meillä yhdellä kolmesta lapsesta on tämä lahja. Poika on aiemmin asunut jossain Neuvostoliiton alueella. Hän on kertonut että kesäisin hän oli aina Mustanmeren rannalla lasten kesäleirillä. Lisäksi on kertonut paljon entisestä kodista. Rappukäytävään oli ruskea ovi, jossa ei ollut ikkunaa. Asunnossa oli yksi makuuhuone, jossa poika nukkui kahden sisarensa kanssa, vanhemmilla oli oma soppi olohuoneessa. Keittiössä oli punainen ruokapöytä ja vihreät tuolit. Myös perheen mummo oli usein pitkiä aikoja heidän luonaan, mummo asui maalaiskylässä jossa poikakin kävi usein.
Makuuhuoneen ikkunasta näkyi junarata, jota poika katseli usein, meillä poika on nytkin hirveän kiinnostunut junista, luulen että se on perua tästä entisestä elämästä. Koulusta poika on kertonut että kouluilla ei ollut nimeä kuten Suomessa vaan jokaisella koululla oli oma numero kuten koulu numero 16 jne. Nimiä poika ei ole maininnut mutta on sattumalta kuullut muutaman kerran nimen Artjom. Poika on silloin mennyt hyvin hiljaiseksi ja mietteliään näköiseksi. Olenkin miettinyt että onkohan poika ollut aiemmin nimeltään Artjom. Tai sitten joku muu lähipiiristä on ollut, isä tms.
Ja kun kävimme Pietarissa pojan ollessa 5-vuotias niin olimme puistossa ja istuimme penkillä syömässä eväitä, niin silloin poika totesi että nyt minulla on sellainen tunne että olen tullut kotiin. Hän saattaa olla asunut Pietarissa, olen yrittänyt poja kertomuksista päätellä kaupunkia mutta sitä en ole vielä saanut selvlle.
Poikaoli myös ihan vauvasta asti hirveän pelokas autossa. Heti kun vein autoon niin alkoi itkeä, muiden lasten kanssa ei ole ollut samanlasta. Poika myös kyseli myöhemmin paljon että ei kai vain ajeta kolari, ei kai auto törmää. Sanoin siihen että ei tietenään törmää, ollaan täällä autosa ihan turvassa. Siihen poika sanoi vain "eikä olla". Tästä olen päätellyt että hän on ehkä entisessä elämässä menehtynyt auto-onnettomuudessa.
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Näitä tarinoita on ollut aivan ihana kuulla!
Kommentit (798)
Vierailija kirjoitti:
Minun tyttärelleni ei kaksivuotiaana oltu kerrottu mitään uskonnoista tai elämänkatsomuksista eikä sanallakaan viitattu esim. jälleensyntymiseen. Kun tyttö kuuli, että hänen vaarinsa oli kuollut, hän kysyi heti: "Kenen vauva vaarista nyt tulee?".
Se tuntui aika karmivalta - ikään kuin hän olisi tiennyt jotain mitä me emme...
Ai ette ole KERTONEET lapselle? No onpas ihme sitten :O Lapsihan ei kuule eikä näe mitään muuta, kuin vain ne asiat joita lapselle on KERROTTU.
Vai väitätkö, että muistat kahden vuoden ajalta tarkalleen kaikki käymäsi keskustelut ja kaikki mahdolliset radiosta ja tv:stä tulleet ohjelmat ja sen, mitä on vaikka lapsen hoidossa ollessa lapsen kuullen puhuttu? Aikamoinen robotti kyllä olet, jos muistat kaiken niin tarkkaan ja voit olla varma, ettei mitään tuollaista ole koskaan lapsi voinut mistään kuulla 2 elinvuotensa aikana.
Vierailija kirjoitti:
On ihan hyvä olla skeptinen joidenkin asioiden suhteen, mutta onko aivan pakko tulla huutamaan tänne ketjuun, että olette hulluja, antakaa todisteita! Alkaa mennä hermo, kun lukee näitä järjettömiä väittelyjä.
Miksi emme siis edelleenkään saisi uskoa uudelleen syntymiseen? Voi olla, että lentäjäpoikatarinat ja muut ovat täyttä puppua, mutta mitä v*ttu sitten?
En minäkään hauku jeesukseen ja jumalaan uskovia hihhuleiksi, vaikka senhän perusteella he sitä olisivat (jos verrataan siis sitä, että täällä palstalla ei saa sanoa uskovansa uudelleen syntymiseen, koska sekopäitä, kun ei ole todisteita..)Vastatkaapas mammat mulle seuraavaan kysymykseen: Jos haukut jälleensyntymiseen uskovaa ihmistä sekopääksi, miksi et hauku kristittyä?
Ja nyt sitten v*ttu niitä vastauksia pöytään.
Voi kuule, Kristittynä voin kertoa, että hulluksi, sekopääksi ja tyhmäksi ventovieraat ateistit useimmiten vain haukkuvat. Keskustelu on mahdotonta.
Ehkä tässä nyt vaan haukutaan uudestisyntymiseen uskovia, kun aloitus kerran sitä koskee...
Jotkut sairaat luulee olevansa Jeesuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tietäisin tai tuntisin tosielämässä AP:n kaltaisen ihmisen, jolla olisi alaikäisiä lapsia, tekisin lastensuojeluilmoituksen välittömästi. Lapselle ei ole hyväksi olla sellaisten aikuisten seurassa, joilla päänupista vippaa noin kovasti. Jokaisella lapsella on oikeus mielenterveydeltään täysin terveisiin vanhempiin.
Ja miksiköhän tätäkin on alapeukutettu? Kyllä on mielestäni täysin perusteltua ottaa yhteyttä ammattiauttajiin siinä tapauksessa, jos lapsen vanhemmat tai huoltajat ovat mielenterveydeltään niin seonneita, että nämä hihhulivanhemmat uskovat kaikkiin demoneihin, maahisiin, spiritismiin riivattuihin nukkeihin ja tai riivattuihin esineisiin. Jos kyseessä on lapseton aikuinen ihminen, niin silloin tilanne ei ole niin vakava, mutta kun kyseessä on perheellinen aikuinen ihminen, joka syöttää samaa puppua lapsilleen, on tilanne paljon vakavampi. Aika helvetin alhaista opettaa vaikka lapsi pelkäämään demoneiden, maahisten, spiritismin, riivattujen nukkejen tai riivattujen esineiden vuoksi jotain sellaista asiaa, joiden pelolle ei todellisuudessa ole yhtään mitään perusteita. Tämä menee äärimmillään joillakin siihen pisteeseen, että se rajoittaa esim. lapsen harratuksia, lapsen mahdollisuuksia tavata kavereitaan ja jopa lapsen mahdollisuuksia koulunkäyntiin. Siinä alkaa silloin lapsenkin normaali elämä, normaali sosiaalinen kanssakäyminen yms. elämään kuuluvat normaalit asiat rajoittumaan ja kärsimään. Tuollaisessa tapauksessa on jo täysin perusteltua ottaa yhteyttä ammattiauttajiin, jotta lapsella olisi mahdollisuudet päästä täysipäisten huoltajien huollettavaksi ja jotta lapsella olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet päästä takaisin normaaliin elämään kiinni.
Lähetä ne stt intiaan tekemään huostia.
Mä en jaksanut lukea ketjua mutta halusin kysyä että olisko se lapsi nähnyt elävää unta? Itsellä oli lapsena niin eläviä unia että uskoin ne aamulla totena. Ihan hyvin voi jäädä valemuisto siitä.
On olemassa vain yksi oikea Jumala. Ja tällä vain yksi lapsi, Jeesus. Ja kun tämä Oikea Jumala loi ihmisen maan päälle, halusi tämä Jumala että ihminen ei tekisi omia valintojaan, vaan tottelisi Jumalaa, koska kaikkivoipaisesta rakkaudestaan huolimatta Jumala halusi että sillä olis kilttejä ihmismaskotteja palvomassa ja tottelemassa sitä.
No jostain tämän kaikkivoipaisen Jumalan "ulkopuolelta" maailmaan oli tullut Pahuus käärmeen muodossa ja olipa yksi puukin, josta sai tietoa syömällä sen hedelmiä. Noh nämä alkuihmisethän olivat sitten uteliaita ja halusivat tietoa, olla tottelemattomia. Ja huonosti kävi. Rajattoman rakkauden Jumala suuttui ihmisiin ja heitti pois paratiisista.
Sitten meni monia aikoja ja ihmiset sikisivät synnissä. Jumala ei ollut tyytyväinen, eivät ihmiset totelleet enää häntä.
Ja kun ihminen oli ainutkertaisen elämänsä elänyt niin käytännössä ei ollut kovin suuri enemmistö toteuttanut Jumalan antamia ohjeita ja päätyi kadotukseen.
Jumala päätti sitten päästään ainokaisen poikansa korjaamaan tilannetta Maan päälle. No kaveri tuli, saarnasi ja tapettiin. Muttei kuollutkaan ja antoi kaikkien ihmisten synnit anteeksi – kunhan nämä vaan uskoisivat häneen. Ja lähti sitten takaisin Faijansa luokse eikä ole tullut tiettävästi takaisin vaikka niin lupasikin. Toki hän tulisi samannäköisenä ja nimisenä ja tietty miehenä takaisin että hänen seuraajansa hänet tunnistaisivat. Valokuvia hänestä ei kyllä ole säilynyt, mutta ei ainakaan naisena eikä mustaihoisena kannattaisi palata. Tappaisivat varmasti herjaajana ja kerettiläisenä uudelleen nuo ihmiset...
No mitenkäs sitten ne kaikki miljardit ihmiset, jotka ovat sen ainutkertaisen elämänsä eläneet ennen Jeesusta, tai tietämättä koko Jumalan ainoasta erikoispojastaan? Kuinka heidät pelastetaan kadotukselta?
Jos joku ihan oikeasti väittää kristinuskon olevan looginen, reilu, järkevä, rakkaudellinen uskonto niin mä en oikein usko...
Mä rohkenen väittää että Jumala ilmenee ihmisille juuri sen kaltaisena peilinä, jolla kehitystasolla kyseinen ihminen on. Tuomitseva, mustavalkoinen ja sydämen myötätunnoltaan rajoittunut ihminen uskoo tuomitsevaan ja käskevään Jumalaan. Vanhemman sielun omaava ihminen kokee Jumalan laajempana, kaiken syleilevänä Elämänä. Ja sekin lienee vain rajoittunut näkemys tai kokemus.
Joo, mulla on paljon omakohtaisia kokemuksia ja muistoja aikaisemmista elämistä. En ole niihin koukussa, ne ei ole sekoittaneet mun päätä, olen normaalissa työssä ja pärjään elämässäni hyvin. Tulen kristillisestä perheestä mutta en kuulu kirkkoon itse koska en voi allekirjoittaa uskontunnustusta kokonaan enää.
Koen että kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita ja rakkaita Jumalalle, riippumatta mitenkään uskonnosta, ihonväristä, sukupuolesta tai siitä onko "nuori sielu vai "vanha" . Kaikki olemme matkalla Kotiin, kukin omaa tahtiaan ja omaa polkuaan. Jumala ilmentää itseään niin moninaisin tavoin ja kasvoin, että me emme voi saaranata yksittäisenä totuutena mitään niistä.
Peace and Love. Amen.
Sinänsä koko elämän ja elämän tarkoituksen selvittäminen mielellä ja pohdinnalla on melko mahdotonta. Mutta kyllä mun mielestä jälleensyntyminen (ei siis taikauskoinen ihmisestä hyttyseksi syntyminen) on kaikkein järkevin selitys sille, miksi esimerkiksi ihmiset, kansat ja uskonnot ovat jotenkin niin erilaisia ja eritasoisia moraalikäsityksiltään ja kehitykseltään.
Toiset vaan on olleet täällä useammin ja pikkuhiljaa sielun ääni alkaa päästä unohduksen verhon läpi persoonallisuuden maailmaan. Eli me olemme todellakin enemmän kuin vain tämä keho, tunteet ja ajatukset.
Jos olette joskus olleet kuolleen ihmisen, ruumiin äärellä, niin kyllä se on niin käsinkosketeltava tunne, että tuossa ei ole enää se sama ihminen, vain hänen kuorensa... Henki on ikuinen ja käy kokemassa lukuisia elämiä täällä tai toisilla planeetoilla ja viimein palaa takaisin Kotiin, Taivaallisen Isän ja Äidin luokse :)
Mikä järki tässä sitten on, en tiedä :) Mutta ei muissakaan selityksissä ole järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Kunnellut! kirjoitti:
Kyllä lapset n.2-3 vuotiaat alkavat ihan itsekseen jutella näitä asioita,ei johdattelemalla,kukaan ei yleesä kysy heltä mitään ,vaan juttu tulee ihan luonnostaan ja aikuiset suorastaan pelästyvät näitä juttuja,eivätkä tiedä mitä sanoisivat.Kun lapsi huomaa,että nämä aikaisemmat elämän puheet pelottavat aikuisia tai he eivät niitä usko,he lopettavat niistä puhumisen.Näin on ja kukaan kaksivuotias ei voi näitä mielikuvitukselllaankaan itse keksiä,he vain kertovat mitä muistavat,eivätkä niitä mistään saduista opi.He kyllä erottavat sadun ja totuuden hyvinkin,enkä ole kuullut lasten olleen edellisessä elämässä ikinä esim.punahilkka,lumikki,teräsmies tai muukaan satuolento.Kyllä nämä edellisen elämän kertomukset tulevat ihan yllättäen vanhemmillekkin,eikä kaikki niistä uskalla puhua.Läheskään kaikki lapset eivät niitä puhu eikä muistakkaan.Siitä kertoo vain muutama lapsi, kuulin tällaisen jutun vasta lapsen lapsen suusta,omat lapseni eivät kertoilleet mitään sellaista pienenä.Siksi luulen,että vain harva lapsikaan niitä muistaa.
2-3 vuotiaat puhuu aika paljon muutakin. Uskotko sinä siis kaiken mitä 2-3 vuotias sanoo?
Tässäkin ketjussa osa on aivan selviä keksittyjä provoja, mutta edellisiin elämiin uskovilla on niin vahva usko, etteivät kykene erottamaan valetta todesta, eivät tässä ketjussa eivätkä omien lastensa kanssa. Case closed!
Valtaosa lasten vanhemmista on todellakin niin tyhmiä, että silmät kirkkaana todellakin uskovat kaiken, minkä aivan pikkulapsikin sanoo. Jos se lapsi tulee sanomaan, että näki ulkona leikkiessään, kun yksisarvinen hevonen laskeutui taivaalta ja taikoi ilmaista jäätelöä ja karkkeja, niin vanhempi todella uskoo ja osa näistä tahvovanhemmista on lähtenyt jopa ulos kotinsa ympäristöön etsimään sitä yksisarvista. Ei hyvää päivää! :D :D :D :D :D.
No, tieteen maailmassa on lukemattomia tutkimuksia siitä, että lasten älykkyysosamäärä putoaa, koska tyhmät ihmiset tekevät enemmän lapsia kuin älykkäämmät ihmiset. Näkyyhän tuo lasten älykkyysosamäärän putoaminen jo pudonneissa PISA-tuloksissakin.
Mun kanit söi pahan tiedon puista jalkaa jakkarasta, mutta en silti hyljännyt niitä oman onnensa nojaan. Joten olen siis armollisempi kuin Jumala, mun kanssa kannattaa hengailla. Ja katso, ennen pitkää kanit oppivat olemaan järsimättä jakkaraa ja saivat jatkaa elämää paratiisissa, jossa ruokakin tuotiin rehkimättä kuppiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä on ihmisten suhtautuminen tähän asiaan. Tosiasia on kuitenkin, että ihmiskunnan historiakin muuttuu koko ajan , kun saamme uutta tietoa. Tällaiseen aisaan ei tarvitse uskoa, mutta mielen voi silti pitää avoimena.
Kukaan ei tiedä totuutta.
Jos ei olisi sellaisia ihmisiä joilla suhtautuminen on avointa, ja ajattelu asioita/ilmiöitä ennemmin mahdollisina kuin mahdottomina pitävää, elelisimme luolissa vieläkin.
Mitään kehitystä ei voi tapahtua jos asenne on: Huuhaata, foliota, höpöhöpöä, pitää olla tieteellisesti todistettua kaikki.
Ei tiedettäkään voi tehdä jos halutaan jumittua paikoilleen eikä uskalleta olla avoimia.
Oivoi, täällä on taas hurahtaneita olevinaan niin loogisia että. Tiede tapahtuu juuri mielikuvituksen avustuksella: Nähdään jotain, mitä voisi olla. Sen sijaan tiedekään ei perustu yksittäisten ihmisten höpöihin enkeleistä sun muista vaeltelevista sieluista, ellei niitä voida mitaten ja toistuvasti testaamaan. Ei ole jumiutumista vaatia todisteita jollekin, se juuri on halua TIETÄÄ asioita. Ei kukaan meistä voi sanoa tietävänsä kaikkea, mutta juuri siten tiede auttaa meitä oppimaan ja ymmärtämään.
Minä olen avoin ihminen, ateisti ja taiteilija. Mutta avoimmuus ja suvaitsevaisuus ei ole sama asia kuin harhaluulojen tukeminen ja kannustaminen, hiljaa nyökyttely valheille. Minusta on surullista, että nykyihminen voi todella olla näin tietämätön ja välinpitämätön faktoille, että ottaa pikkulapsien tarinat (jotka voi oppia peleistä, kurjoista, telkkarista, muiden tarinoista..) todesta, kun niille ei selvästikään ole faktapohjaa.
Laumassa oleminen ja tyhmyys ei tee jostain faktaa. Se että joukko ihmisiä uskoo todistamattomiin satuihin ei tee asiasta todellista.
Avatkaa silmänne ja mielenne totuudelle!
Mummoni ja pappani kuoleman välissä oli vuosi. Tämän jälkeen isäni oli nähnyt unta jossa pappa oli ollut, he olivat olleet jonkinlaisessa tilassa, jossa oli talo mitä mummo maalasi. Isä oli kysellyt että mikä paikka tämä on ja onko taivasta olemassa tai kuoleman jälkeistä elämää. Pappa sanoi että kuoleman jälkeen on erilaisia asteita, ja he olivat ensimmäisellä, jossa sielut ovat valopilkkuja, mutta isäni näkee heidän sielunsa vanhempinaan. Siellä ei ole miehiä tai naisia, tai esim. hitler ei ole hitler, koska kaikki saavat vapautuksen kehostaan ja he ovat vain yhtä, valopilkkuja. Jotkut jäävät aina ensimmäiselle asteelle, koska kukaan ei tiedä mitä on seuraavalla asteella. Toinen vaihtoehto on että voit syntyä uudestaan, mutta et voi päättää keneksi synnyt, siksi monet jäävät ensimmäiselle asteelle (ehkä tämä selittää "valopilkut" valokuvissa ja kummitukset ;) ).
Siis isäni osasi selittää asian paljon paremmin ja yksityiskohtaisemmin ja kertoi sellaisia asioita jota miettii että miten unessa voi keksiä kaikkea sellaista. Papan kuolemasta vuosi eteenpäin isä ja äiti sai pojan, vuosi sen jälkeen tytön.
Vierailija kirjoitti:
Mummoni ja pappani kuoleman välissä oli vuosi. Tämän jälkeen isäni oli nähnyt unta jossa pappa oli ollut, he olivat olleet jonkinlaisessa tilassa, jossa oli talo mitä mummo maalasi. Isä oli kysellyt että mikä paikka tämä on ja onko taivasta olemassa tai kuoleman jälkeistä elämää. Pappa sanoi että kuoleman jälkeen on erilaisia asteita, ja he olivat ensimmäisellä, jossa sielut ovat valopilkkuja, mutta isäni näkee heidän sielunsa vanhempinaan. Siellä ei ole miehiä tai naisia, tai esim. hitler ei ole hitler, koska kaikki saavat vapautuksen kehostaan ja he ovat vain yhtä, valopilkkuja. Jotkut jäävät aina ensimmäiselle asteelle, koska kukaan ei tiedä mitä on seuraavalla asteella. Toinen vaihtoehto on että voit syntyä uudestaan, mutta et voi päättää keneksi synnyt, siksi monet jäävät ensimmäiselle asteelle (ehkä tämä selittää "valopilkut" valokuvissa ja kummitukset ;) ).
Siis isäni osasi selittää asian paljon paremmin ja yksityiskohtaisemmin ja kertoi sellaisia asioita jota miettii että miten unessa voi keksiä kaikkea sellaista. Papan kuolemasta vuosi eteenpäin isä ja äiti sai pojan, vuosi sen jälkeen tytön.
Just tällaisten teorioiden takia on parempi uskoa siihen kadotukseen eli kaikki loppuu siihen. Ei hirveesti kiinnosta maalaaminen enää parin päivän alkuinnostuksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika jännä on ihmisten suhtautuminen tähän asiaan. Tosiasia on kuitenkin, että ihmiskunnan historiakin muuttuu koko ajan , kun saamme uutta tietoa. Tällaiseen aisaan ei tarvitse uskoa, mutta mielen voi silti pitää avoimena.
Kukaan ei tiedä totuutta.
Jos ei olisi sellaisia ihmisiä joilla suhtautuminen on avointa, ja ajattelu asioita/ilmiöitä ennemmin mahdollisina kuin mahdottomina pitävää, elelisimme luolissa vieläkin.
Mitään kehitystä ei voi tapahtua jos asenne on: Huuhaata, foliota, höpöhöpöä, pitää olla tieteellisesti todistettua kaikki.
Ei tiedettäkään voi tehdä jos halutaan jumittua paikoilleen eikä uskalleta olla avoimia.
Oivoi, täällä on taas hurahtaneita olevinaan niin loogisia että. Tiede tapahtuu juuri mielikuvituksen avustuksella: Nähdään jotain, mitä voisi olla. Sen sijaan tiedekään ei perustu yksittäisten ihmisten höpöihin enkeleistä sun muista vaeltelevista sieluista, ellei niitä voida mitaten ja toistuvasti testaamaan. Ei ole jumiutumista vaatia todisteita jollekin, se juuri on halua TIETÄÄ asioita. Ei kukaan meistä voi sanoa tietävänsä kaikkea, mutta juuri siten tiede auttaa meitä oppimaan ja ymmärtämään.
Minä olen avoin ihminen, ateisti ja taiteilija. Mutta avoimmuus ja suvaitsevaisuus ei ole sama asia kuin harhaluulojen tukeminen ja kannustaminen, hiljaa nyökyttely valheille. Minusta on surullista, että nykyihminen voi todella olla näin tietämätön ja välinpitämätön faktoille, että ottaa pikkulapsien tarinat (jotka voi oppia peleistä, kurjoista, telkkarista, muiden tarinoista..) todesta, kun niille ei selvästikään ole faktapohjaa.
Laumassa oleminen ja tyhmyys ei tee jostain faktaa. Se että joukko ihmisiä uskoo todistamattomiin satuihin ei tee asiasta todellista.
Avatkaa silmänne ja mielenne totuudelle!
Sun totuudellesi. Kerro mulle, mikä on todellisuuden luonne? Mitä aika on? Ai et osaa vastata vai? Ja silti luulet tietäväsi totuuden ja mikä on faktaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos tietäisin tai tuntisin tosielämässä AP:n kaltaisen ihmisen, jolla olisi alaikäisiä lapsia, tekisin lastensuojeluilmoituksen välittömästi. Lapselle ei ole hyväksi olla sellaisten aikuisten seurassa, joilla päänupista vippaa noin kovasti. Jokaisella lapsella on oikeus mielenterveydeltään täysin terveisiin vanhempiin.
Tulisi siinä monta lasua, kun jo pelkästään Intiassa on joku miljardi uskovaa. Länsimaiden kristityistäkin jälleensyntymiseen taitaa nykyisin uskoa joku parikymmentä prosenttia.
Saisit syytteen uskonrauhan rikkomisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun tyttärelleni ei kaksivuotiaana oltu kerrottu mitään uskonnoista tai elämänkatsomuksista eikä sanallakaan viitattu esim. jälleensyntymiseen. Kun tyttö kuuli, että hänen vaarinsa oli kuollut, hän kysyi heti: "Kenen vauva vaarista nyt tulee?".
Se tuntui aika karmivalta - ikään kuin hän olisi tiennyt jotain mitä me emme...
Ai ette ole KERTONEET lapselle? No onpas ihme sitten :O Lapsihan ei kuule eikä näe mitään muuta, kuin vain ne asiat joita lapselle on KERROTTU.
Vai väitätkö, että muistat kahden vuoden ajalta tarkalleen kaikki käymäsi keskustelut ja kaikki mahdolliset radiosta ja tv:stä tulleet ohjelmat ja sen, mitä on vaikka lapsen hoidossa ollessa lapsen kuullen puhuttu? Aikamoinen robotti kyllä olet, jos muistat kaiken niin tarkkaan ja voit olla varma, ettei mitään tuollaista ole koskaan lapsi voinut mistään kuulla 2 elinvuotensa aikana.
Kyllä me kaikki tiedetään, miten epävarmoja nämä jutut ovat. Silti niistä on kiva keskustella.
Olen tutkija itsekin, mutta en voi sietää skeptikkoja. Te pidätte muita ihmisiä itseänne typerämpinä vain, koska he eivät ole yhtä militantteja ja inhorealistisia kuin te.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummoni ja pappani kuoleman välissä oli vuosi. Tämän jälkeen isäni oli nähnyt unta jossa pappa oli ollut, he olivat olleet jonkinlaisessa tilassa, jossa oli talo mitä mummo maalasi. Isä oli kysellyt että mikä paikka tämä on ja onko taivasta olemassa tai kuoleman jälkeistä elämää. Pappa sanoi että kuoleman jälkeen on erilaisia asteita, ja he olivat ensimmäisellä, jossa sielut ovat valopilkkuja, mutta isäni näkee heidän sielunsa vanhempinaan. Siellä ei ole miehiä tai naisia, tai esim. hitler ei ole hitler, koska kaikki saavat vapautuksen kehostaan ja he ovat vain yhtä, valopilkkuja. Jotkut jäävät aina ensimmäiselle asteelle, koska kukaan ei tiedä mitä on seuraavalla asteella. Toinen vaihtoehto on että voit syntyä uudestaan, mutta et voi päättää keneksi synnyt, siksi monet jäävät ensimmäiselle asteelle (ehkä tämä selittää "valopilkut" valokuvissa ja kummitukset ;) ).
Siis isäni osasi selittää asian paljon paremmin ja yksityiskohtaisemmin ja kertoi sellaisia asioita jota miettii että miten unessa voi keksiä kaikkea sellaista. Papan kuolemasta vuosi eteenpäin isä ja äiti sai pojan, vuosi sen jälkeen tytön.
Just tällaisten teorioiden takia on parempi uskoa siihen kadotukseen eli kaikki loppuu siihen. Ei hirveesti kiinnosta maalaaminen enää parin päivän alkuinnostuksen jälkeen.
Ei se mummo siellä ikuisesti maalaa, papalla oli ollut joku hyvä selitys siitä ensimmäisestä asteesta. Harmi kun ei enää muista kunnolla isän tarinaa.
Jes, kaikkien aikojen lempiketjuni on löytynyt taas! Nämä ovat tosi mielenkintoisia juttuja ja tämän innoittamana olen lukenut näistä jonkin verran muualtakin. Löysin mm. jutun (teini?)tytöstä, joka muisti edellisen elämänsä hyvin ja kun alkoi etsimään nykyisen perheensä kanssa, lopulta löysi edellisen elämänsä tyttärensä, jonka pääsi sitten tapaamaan. Keskustelivat tämän lähes satavuotiaan tyttärensä kanssa menneistä.
Täällä kirjotetaan vastaan hirveesti tyyliin "hakekaa apua" "kuulostaa skitsofreeniselta" - nämä on ihan sellasta porukkaa jotka tarkotuksella häiritsee tällaisiakin kirjoituksia. Heille on ehkä jopa maksettu siitä. Internet on täynnä tällaista toimintaa.
WORD!!