Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä lapset kertoneet edellisistä elämistään?
23.11.2014 |
Meillä yhdellä kolmesta lapsesta on tämä lahja. Poika on aiemmin asunut jossain Neuvostoliiton alueella. Hän on kertonut että kesäisin hän oli aina Mustanmeren rannalla lasten kesäleirillä. Lisäksi on kertonut paljon entisestä kodista. Rappukäytävään oli ruskea ovi, jossa ei ollut ikkunaa. Asunnossa oli yksi makuuhuone, jossa poika nukkui kahden sisarensa kanssa, vanhemmilla oli oma soppi olohuoneessa. Keittiössä oli punainen ruokapöytä ja vihreät tuolit. Myös perheen mummo oli usein pitkiä aikoja heidän luonaan, mummo asui maalaiskylässä jossa poikakin kävi usein.
Makuuhuoneen ikkunasta näkyi junarata, jota poika katseli usein, meillä poika on nytkin hirveän kiinnostunut junista, luulen että se on perua tästä entisestä elämästä. Koulusta poika on kertonut että kouluilla ei ollut nimeä kuten Suomessa vaan jokaisella koululla oli oma numero kuten koulu numero 16 jne. Nimiä poika ei ole maininnut mutta on sattumalta kuullut muutaman kerran nimen Artjom. Poika on silloin mennyt hyvin hiljaiseksi ja mietteliään näköiseksi. Olenkin miettinyt että onkohan poika ollut aiemmin nimeltään Artjom. Tai sitten joku muu lähipiiristä on ollut, isä tms.
Ja kun kävimme Pietarissa pojan ollessa 5-vuotias niin olimme puistossa ja istuimme penkillä syömässä eväitä, niin silloin poika totesi että nyt minulla on sellainen tunne että olen tullut kotiin. Hän saattaa olla asunut Pietarissa, olen yrittänyt poja kertomuksista päätellä kaupunkia mutta sitä en ole vielä saanut selvlle.
Poikaoli myös ihan vauvasta asti hirveän pelokas autossa. Heti kun vein autoon niin alkoi itkeä, muiden lasten kanssa ei ole ollut samanlasta. Poika myös kyseli myöhemmin paljon että ei kai vain ajeta kolari, ei kai auto törmää. Sanoin siihen että ei tietenään törmää, ollaan täällä autosa ihan turvassa. Siihen poika sanoi vain "eikä olla". Tästä olen päätellyt että hän on ehkä entisessä elämässä menehtynyt auto-onnettomuudessa.
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Näitä tarinoita on ollut aivan ihana kuulla!
Kommentit (798)
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on hyvä mielikuvitus. Minä lapsena kuvittelin eläneeni Ankkalinnassa.
Itkitkö ja ikävöit sinne kolmevuotiaana? Kaipasit äitisi Iineksen kiharoita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei!
Olen huojentunut, että löysin tämän keskustelun... Tietääkö kukaan, onko Suomessa ketään, joka ihan tosissaan tutkisi tällaisia ilmiöitä? Tai mistä saisin neuvoa miten suhtautua kolmevuotiaan poikani höpinöihin...
Hän on alkanut puhella ilmeisesti Saksaan viittaavia asioita. Kysyi kerran isältään "Miks et juo sitä olutta missä on lapsi mukissa?" Ihmeteltiin, että mitä se semmonen olut on, kunnes googlen avustuksella löysin Berliner Kindl oluen logon. Eihän tätä olutta edes myydä Suomessa!? Eikä olla koskaan käyty Saksassa...
Päivittelee myös usein, että me ollaan liian hiljasia ja sanoipa kerran, että haluaa takaisin sinne, missä soi iloinen musiikki ja ihmiset tanssivat. Kysyin, että "aijaa, milloin me siellä oltiin?". Hän vastasi naurahtaen "No ette te siellä ollu! Vaan minä!"
Kaikista radikaalein ja hätkähdyttävin tapahtuma on painajainen, jonka hän on nyt kahdesti nähnyt.
Siinä hänet kertomansa mukaan ahdistetaan nurkkaan, jossakin "pelottavassa, tummassa, kylmässä huoneessa, jossa ei ole huonekaluja" ja häneen pistetään piikki, jonka jälkeen "kaikki loppuu", eli hän herää. Ensimmäisellä kerralla, kun hän kertoi tarinan, en ajatellut sen kummemmin mitään, mutta nyt kun painajainen toistui viime yönä, en enää tiedä mitä ajatella tai miten reagoida?
Mä en ole minkään sortin uskovainen, enkä taatusti ole rohkaissut, aivopessyt lapsiani mihinkään suuntaan. Lapseni eivät myöskään ole koskaan osallistuneet mihinkään uskonnolliseen ohjaukseen, opetukseen. Eivät koulussa, eivätkä kotona, eivät tarhoissa, eivät eskareissa. Olen vain kertonut, lapsentasoisesti, että ihmiset uskovat myriadeihin jumaliin ja kannattavat lukuisia eri uskonsuuntauksia, filosofioita, ja lisännyt että kun he ovat mieleltään kyllin kypsiä, he voivat itse tutkailla eri uskontoja ja ateistisia suuntauksia, mitä ikinä, jos vain haluavat, ja päättää sitten itse haluavatko uskoa johonkin vaiko eivät. Kuitenkin esikoiseni ryhtyi 2-3-vuotiaana kertomaan olleensa ennen mies, jonka nimen myös kertoi. Etunimen ja sukunimen, asuinpaikkakunnan ja kertoi myös, mitä oli harrastanut ja tehnyt työkseen ollessaan tuo toinen ennen syntymistään nykyiseen elämäänsä, elämäämme. Kyse ei ollut mistään pikku huulenheitosta; tämä edellisen elämän tyyppi elämänvaiheineen viipyi esikoisen puheissa koko lapsuusajan. Noin 14-vuotiaana esikoinen lakkasi puhumasta tästä ed.elämän persoonastaan, eikä sen koommin ole millään halunnut aiheesta puhua. Ei sillä, että olisi painostettukaan puhumaan. Kaikki tätä ed. elämän persoona koskeva pulputus tuli häneltä spontaanisti, ohjailematta ja yllättäin. Esim. ruokapöydässä 3-vuotiaana:"Kun olin XXX silloin ennen, en tykännyt että mulle tehtiin tätä ruokaa!".
Toinen lapsemme "muistanut" entisistä elämistään (?) myös joitakin väläyksiä, muttei läheskään semmoista tarinaa ole iskenyt kuin esikko.
Kolmas ja neljäs eivät muista mitään. "Muista".
Pitää varmaan itsekin sanoa aluksi, että en ole, enkä koskaan ole ollut uskovainen.
Eikä tää varsinaisesti liity edelliseen elämään, kun itsellä ei ole mitään sellaisia muistoja ollut, mutta muuten jännä tunne elämän jatkumosta:
Teininä ja nuorena aikuisena mietin usein haikeasti lapsuutta. Saattoi tulla sellaisia muutaman sekunnin "paniikkikohtauksia", kun tajusin, että en enää koskaan voi käpertyä äidin syliin kuuntelemaan satua, että en ylipäätään enää koskaan voi tuntea sitä stressittömyyttä ja lapsuuden vapautta. Aina kun tällainen haikeudenpuuskaus tuli, jotenkin samalla sekunnilla, ikään kuin joku ääni päässäni olis sanonut, että älä huoli, ei toi oo totta - ehdit vielä kokea monta kertaa lapsena olemisen...... Ja nykyään en jostain syystä enää edes ahdistu vanhenemisesta, kun ajattelen, että me kierretään ympyrää.... tai päästään sinne taivaan kotiin lapsiksi, who knows...
Ei ole lapsi kertonut, mutta itselleni tulee kotoisa ja kaihoisa olo kun näen esim. 40 -luvun autoja tai vaatteita.
Olen syntynyt -80 -luvun lopussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä arvasin jo ennen kuin aloin ketjua lukea, että paskaa tulee ap:lle niskaan ja ravakasti =D
Ehkä minulla on ennalta näkemisen lahja, tai sitten vaan nää palstalaiset on niin arvattavia ;)
Minä olen kuulemma ollut edellisessä elämässäni lännenmies. Ilmankos olin aina pienenä halunnut katsoa kaikki länkkärielokuvat isäni kanssa. :)
Myös tämä nainen joka kertoi edellisestä elämästäni, sanoi että olin pelastanut silloisen vaimoni hengen, että olimme tavanneet hänen kanssaan jo lännenmiesaikoina ja nyt sen takia uudestaan tässä elämässä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt löytyi mielenkiintoinen aihe. Olen viimeaikoina ollut kuoleman kanssa tekemisissä ja sen seurauksena mielenkiinnosta alkanut etsimään keskusteluja, tutkimuksia ja kokemuksia kuolemaan liittyen. Paljon on kuolemanrajakokemuksia sekä uudelleensyntymisiä joita on vaikea selittää tieteen pohjalta. Maailmalla on paljon meedioita jotka väittävät kommunikoivansa kuolleiden henkien kanssa ja yksi hyvin mielenkiintoinen tapaus on Matt Fraser (kannattaa käydä youtubessa katsomassa). Kaveri latelee hyvin yksityiskohtaisia tietoja ihmisten elämästä ja sai minut ainakin miettimään, että miten se nuo kaivaa? Todella taitava silmänkääntäjä tai sitten ihan jotain muuta...
Olen skeptikko. En ole missään määrin uskovainen. Uskon, että ihminen on luonut uskonnon pitääkseen jonkinlaisen punaisen langan elämässään johon heikkoina hetkinä olisi helppo turvautua. Vahinkin ihminen murtuu joskus ja silloin kaipaa jotain johon turvautua. Uskonto on sellainen. En kuitenkaan halua kiistää etteikö olisi olemassa jotain mitä me emme osaa käsittää.
Olen myös erittäin avarakatseinen ja katson maailmaa omien kokemuksieni kautta, en sen valossa mitä muut minulle kertovat. Minulla ei ole kokemusta tai muistikuvia mahdollisesta entisestä elämästäni, mutta on useita selittämättömiä muita asioita joista en pahemmin ole puhunut. Hulluksi leimaavat muuten.
Yksi näistä sattui vuosia sitten. Näin noihin aikoihin todella vauhdikkaita unia ja minulla on yleensä aika vilkas mielikuvitus. Kuitenkin kaikki unet päättyivät metsään jossa katselin kettuperheen elämää hetken aikaa niiden pesän ulkopuolella. Pesä oli kallion sisällä ja sen suuaukko oli erikoisen muotoinen. Muistan miltä se metsä näytti ja kerroin siitä vaimollenikin, että on aika jännä uni kun toistuu usein. Joskus rouva osti jonkin kettukortinkin minulle kun ketuista nyt tuli unta nähtyä ja sen enempiä en tätä pohtinut. Mielikuvituksen tuotoksia kaikki siis.
Olin kuitenkin joitakin kuukausia myöhemmin koulutuksessa Englannissa. Se oli pieni kylä jossa ei ollut iltaisin mitään tekemistä. Niinpä lähdin yhtenä iltana vain kävelemään kylää ympäriinsä ja aivan sattumalta törmäsin pienen taidekaupan ikkunan luokse. Olin siitä jo ohi kävelemässä, mutta jostain syystä käännyin katsomaan tauluja ikkunassa. Ja siinä se oli. Aivan suoraan maisema unestani. Jokaikistä pienintä yksityiskohtaa myöten kettuperhe pesäkolonsa ulkopuolella leikkimässä. Luolan suuaukon muoto, kettujen lukumäärä, kivet suuaukon ympärillä, maisema kokonaisuudessaan, siis kaikki oli täsmälleen samalla tavalla kuin unessani ja miten sen olin vaimolleni kuvaillut. Rehellisesti sanottuna meinasi tulla paskat housuun. Katselin talua ikkunassa ja soitin siitä samalla kotiin rouvalle, että se uni jota näin toistuvasti on nyt silmieni edessä kankaalle maalattuna. Meinaan, että on todella pelottava törmätä tuollaiseen asiaan. Mikä todennäköisyys siis on, että uni jonka näet toistuvasti pöllähtää silmien eteen jonkin toisen maalaamana kaikkien yksityiskohtien kanssa?
Palasin seuraavana päivänä liikkeen aukiollessa ja ostin tuon taulun itselleni. Harmikseni taulu ei ollut alkuperäinen vaan taiteilijan itsensä teettämä jäljennös, kopio tms. En myöskään saanut taiteilijan yhteystietoja koska olisin mielelläni kuullut mistä tämä asetelma on saanut alkunsa. Pitää kaivaa taulu esille ja alkaa etsimään josko taitelijan jostain löytäisi =)
DaMach kirjoitti:
No nyt löytyi mielenkiintoinen aihe. Olen viimeaikoina ollut kuoleman kanssa tekemisissä ja sen seurauksena mielenkiinnosta alkanut etsimään keskusteluja, tutkimuksia ja kokemuksia kuolemaan liittyen. Paljon on kuolemanrajakokemuksia sekä uudelleensyntymisiä joita on vaikea selittää tieteen pohjalta. Maailmalla on paljon meedioita jotka väittävät kommunikoivansa kuolleiden henkien kanssa ja yksi hyvin mielenkiintoinen tapaus on Matt Fraser (kannattaa käydä youtubessa katsomassa). Kaveri latelee hyvin yksityiskohtaisia tietoja ihmisten elämästä ja sai minut ainakin miettimään, että miten se nuo kaivaa? Todella taitava silmänkääntäjä tai sitten ihan jotain muuta...
Olen skeptikko. En ole missään määrin uskovainen. Uskon, että ihminen on luonut uskonnon pitääkseen jonkinlaisen punaisen langan elämässään johon heikkoina hetkinä olisi helppo turvautua. Vahinkin ihminen murtuu joskus ja silloin kaipaa jotain johon turvautua. Uskonto on sellainen. En kuitenkaan halua kiistää etteikö olisi olemassa jotain mitä me emme osaa käsittää.
Olen myös erittäin avarakatseinen ja katson maailmaa omien kokemuksieni kautta, en sen valossa mitä muut minulle kertovat. Minulla ei ole kokemusta tai muistikuvia mahdollisesta entisestä elämästäni, mutta on useita selittämättömiä muita asioita joista en pahemmin ole puhunut. Hulluksi leimaavat muuten.
Yksi näistä sattui vuosia sitten. Näin noihin aikoihin todella vauhdikkaita unia ja minulla on yleensä aika vilkas mielikuvitus. Kuitenkin kaikki unet päättyivät metsään jossa katselin kettuperheen elämää hetken aikaa niiden pesän ulkopuolella. Pesä oli kallion sisällä ja sen suuaukko oli erikoisen muotoinen. Muistan miltä se metsä näytti ja kerroin siitä vaimollenikin, että on aika jännä uni kun toistuu usein. Joskus rouva osti jonkin kettukortinkin minulle kun ketuista nyt tuli unta nähtyä ja sen enempiä en tätä pohtinut. Mielikuvituksen tuotoksia kaikki siis.
Olin kuitenkin joitakin kuukausia myöhemmin koulutuksessa Englannissa. Se oli pieni kylä jossa ei ollut iltaisin mitään tekemistä. Niinpä lähdin yhtenä iltana vain kävelemään kylää ympäriinsä ja aivan sattumalta törmäsin pienen taidekaupan ikkunan luokse. Olin siitä jo ohi kävelemässä, mutta jostain syystä käännyin katsomaan tauluja ikkunassa. Ja siinä se oli. Aivan suoraan maisema unestani. Jokaikistä pienintä yksityiskohtaa myöten kettuperhe pesäkolonsa ulkopuolella leikkimässä. Luolan suuaukon muoto, kettujen lukumäärä, kivet suuaukon ympärillä, maisema kokonaisuudessaan, siis kaikki oli täsmälleen samalla tavalla kuin unessani ja miten sen olin vaimolleni kuvaillut. Rehellisesti sanottuna meinasi tulla paskat housuun. Katselin talua ikkunassa ja soitin siitä samalla kotiin rouvalle, että se uni jota näin toistuvasti on nyt silmieni edessä kankaalle maalattuna. Meinaan, että on todella pelottava törmätä tuollaiseen asiaan. Mikä todennäköisyys siis on, että uni jonka näet toistuvasti pöllähtää silmien eteen jonkin toisen maalaamana kaikkien yksityiskohtien kanssa?
Palasin seuraavana päivänä liikkeen aukiollessa ja ostin tuon taulun itselleni. Harmikseni taulu ei ollut alkuperäinen vaan taiteilijan itsensä teettämä jäljennös, kopio tms. En myöskään saanut taiteilijan yhteystietoja koska olisin mielelläni kuullut mistä tämä asetelma on saanut alkunsa. Pitää kaivaa taulu esille ja alkaa etsimään josko taitelijan jostain löytäisi =)
Oliko tuore taulu, vai oletko sen kenties itse aikoinaan maalannut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannattas kuunnella mitä ne lapset kertoo eikä arvostella niitä mitä ne sanoo.
Ensimmäinen joka kirjoitti edellisistä elämistä herätti asiasta kiinnostusta kirjallaan
Have You Lived Before This Life? -= 'oletko elänyt ennen tätä elämää'-L. Ron Hubbard julkaistu 1958.
https://duckduckgo.com/?q=Have+You+Lived+Before+This+Life++L.+Ron+Hubba…
Yleensä naiset jotka muistavat edellisiä elämiään ovat
lähes kaikki olleet egyptiläisiä prinsessoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole koska ei ole mitään edellisiä elämiä. Sinäkin voisit olla rohkaisematta lapsissasi sellaisia harhaista ajattelua.
Mistä sinä voit varmaksi tietää onko vai eikö? Tiedätkö maailmankaikkeudesta kaiken? Kannattaa ottaa yhteyttä pian tutkijoihin jotka eivät ole asiasta varmoja. Heitä varmasti ilahduttaa että sinulla on tieto ja varmasti hyvät perustelut.
DaMach kirjoitti:
No nyt löytyi mielenkiintoinen aihe. Olen viimeaikoina ollut kuoleman kanssa tekemisissä ja sen seurauksena mielenkiinnosta alkanut etsimään keskusteluja, tutkimuksia ja kokemuksia kuolemaan liittyen. Paljon on kuolemanrajakokemuksia sekä uudelleensyntymisiä joita on vaikea selittää tieteen pohjalta. Maailmalla on paljon meedioita jotka väittävät kommunikoivansa kuolleiden henkien kanssa ja yksi hyvin mielenkiintoinen tapaus on Matt Fraser (kannattaa käydä youtubessa katsomassa). Kaveri latelee hyvin yksityiskohtaisia tietoja ihmisten elämästä ja sai minut ainakin miettimään, että miten se nuo kaivaa? Todella taitava silmänkääntäjä tai sitten ihan jotain muuta...
Olen skeptikko. En ole missään määrin uskovainen. Uskon, että ihminen on luonut uskonnon pitääkseen jonkinlaisen punaisen langan elämässään johon heikkoina hetkinä olisi helppo turvautua. Vahinkin ihminen murtuu joskus ja silloin kaipaa jotain johon turvautua. Uskonto on sellainen. En kuitenkaan halua kiistää etteikö olisi olemassa jotain mitä me emme osaa käsittää.
Olen myös erittäin avarakatseinen ja katson maailmaa omien kokemuksieni kautta, en sen valossa mitä muut minulle kertovat. Minulla ei ole kokemusta tai muistikuvia mahdollisesta entisestä elämästäni, mutta on useita selittämättömiä muita asioita joista en pahemmin ole puhunut. Hulluksi leimaavat muuten.
Yksi näistä sattui vuosia sitten. Näin noihin aikoihin todella vauhdikkaita unia ja minulla on yleensä aika vilkas mielikuvitus. Kuitenkin kaikki unet päättyivät metsään jossa katselin kettuperheen elämää hetken aikaa niiden pesän ulkopuolella. Pesä oli kallion sisällä ja sen suuaukko oli erikoisen muotoinen. Muistan miltä se metsä näytti ja kerroin siitä vaimollenikin, että on aika jännä uni kun toistuu usein. Joskus rouva osti jonkin kettukortinkin minulle kun ketuista nyt tuli unta nähtyä ja sen enempiä en tätä pohtinut. Mielikuvituksen tuotoksia kaikki siis.
Olin kuitenkin joitakin kuukausia myöhemmin koulutuksessa Englannissa. Se oli pieni kylä jossa ei ollut iltaisin mitään tekemistä. Niinpä lähdin yhtenä iltana vain kävelemään kylää ympäriinsä ja aivan sattumalta törmäsin pienen taidekaupan ikkunan luokse. Olin siitä jo ohi kävelemässä, mutta jostain syystä käännyin katsomaan tauluja ikkunassa. Ja siinä se oli. Aivan suoraan maisema unestani. Jokaikistä pienintä yksityiskohtaa myöten kettuperhe pesäkolonsa ulkopuolella leikkimässä. Luolan suuaukon muoto, kettujen lukumäärä, kivet suuaukon ympärillä, maisema kokonaisuudessaan, siis kaikki oli täsmälleen samalla tavalla kuin unessani ja miten sen olin vaimolleni kuvaillut. Rehellisesti sanottuna meinasi tulla paskat housuun. Katselin talua ikkunassa ja soitin siitä samalla kotiin rouvalle, että se uni jota näin toistuvasti on nyt silmieni edessä kankaalle maalattuna. Meinaan, että on todella pelottava törmätä tuollaiseen asiaan. Mikä todennäköisyys siis on, että uni jonka näet toistuvasti pöllähtää silmien eteen jonkin toisen maalaamana kaikkien yksityiskohtien kanssa?
Palasin seuraavana päivänä liikkeen aukiollessa ja ostin tuon taulun itselleni. Harmikseni taulu ei ollut alkuperäinen vaan taiteilijan itsensä teettämä jäljennös, kopio tms. En myöskään saanut taiteilijan yhteystietoja koska olisin mielelläni kuullut mistä tämä asetelma on saanut alkunsa. Pitää kaivaa taulu esille ja alkaa etsimään josko taitelijan jostain löytäisi =)
Kannattaa tehdä tämä pian, ties vaikka taitelija on edelleen elossa ja saat mahdollisuuden kysyä asiaa.
Mikä taitelijan nimi on, helppoa tänä päivänä löytää googlesta ihminen yhteystietoineen 👍.
Tarina on ihana ja toivon että saat selvitettyä sen. Mistä toisiaan tietää että jos taulu on vanha, oletko sen itse edellisessä elämässäsi maalannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen pienestä pitäen ollut todella kiinnostunut japanin kielestä ja kulttuurista ja minulla on edelleen aivan hysteerinen kauhu kaikkia ydinjuttuja - etenkin ydinpommeja - kohtaan. Näin ihan pienestä pitäen unia sienipilvistä ja sotilaista ja palaneista ihmisistä, vaikka olen varma, etten saanut sellaisia kuvia televisiosta niin nuorena katsoa (70-luku ja yksi TV-kanava, jota harvakseltaan katsottiin).
Liekö kuolin sitten jossain Hiroshimassa tai Nagasakissa tai vaihtoehtoisesti selvisin hengissä ja elin siellä elämäni loppuun saakka, en tiedä. Mutta joka kerta Japanissa käydessä tuntuu, kuin olisi saapunut kotiin, vaikken kummassakaan noista pommitetuista kaupungeista olekaan vielä ehtinyt käydä.
Huh, tuli hirvittävän paha olo kun istuimme taaperon kanssa iltapuurolla.
Hän on siitä asti kun oppi puhumaan toistanut sanaa ”myrkkypuuro”, ensin tosin epäselvästi ja oletimme, että sana merkitsi jotain muuta, mutta nyt kun on oppinut puhumaan kunnolla niin sanaa ei voi enää ohittaa. Lapsi ei ole vielä päivähoidossa eikä hänellä ole vanhempia leikkikavereita, joilta olisi kuullut tämän.
Päätin sitten illalla kuunnella kunnolla ja kysyä tästä ”myrkkypuurosta”. Lapsi kertoi, että hänen entinen äitinsä oli syöttänyt hänelle edellisessä kodissa myrkkypuuroa ja hän oli tullut hyvin hyvin kipeäksi. Yritin kysyä missä tämä edellinen koti oli ja oliko siellä muita kuin entinen äiti ja lapsi, mutta lapsen kiinnostus aiheeseen loppui. Sanaa ”myrkky” emme ole käyttäneet/tarvinnet kotona eikä lapsi katso telkkaria tai Youtubea.
Nyt en enää saa unta.
Mielestäni tämän palstan aloituksessa ei pyydetty kertomaan lasten leikkituokioista, ei kysytty, kuka uskoo jälleensyntymään vaan lasten tarinoita, jotka voivat viitata jälleen syntymään. Voisitteko lopettaa jankkaamisen kumpaankaan suuntaan ja odotetaan niitä juttuja, joita pyydettiin.
156
Kyllä näitä on ollut muutama muukin, joskus vuosikymmeniä sitten luin esim. murhatuksi tulleista, jotka muistivat kuolemansa ja se murha oli todella mennyt kuten he kertoivat. Olen myös tuntenut henkilöitä, joiden poika oli jatkuvasti kysellyt jotain ihmeellistä ja perhe selvitti edellisen henkilöllisyyden. Oli elänyt n. 12 km päässä aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 02:08"]
Olipas rasittavat sivut 12-15..floodaus on myös netiketin vastaista. Ja kun lainaa toista kommentoijaa ei tarvitse lainata kymmenen viestinketjua..voi vaikka ihan itse lyhentää sen vain siihen viimeisimpään vastaukseen.
Asiaan takaisin kiitos.
Ainoat asialliset viestit ketjussa ovat sisältäneet kehotuksia hakeutua terapiaan tai muistaa lääkkeiden otto säännöllisesti. Muut kuuluisi lähinnä jonnekin hihhuleiden palstoille, enkeleidennäkijöiden ym. maahistenhalaiijoiden joukkoon.
Entäpä jos itse pysyisit muilla sivuilla ja jättäisit tämän sivuston meille, jotka olemme kiinnostuneet kaikenlaisista. Jo aloitus viittasi sellaiseen, mitä ilmeisesti pidät huuhaana, minä olen utelias vaikka en ihan kaikkea uskokaan.
Ei. Meidän lapset eivät kärsi mielenterveysongelmista.
asia on vain niin että jollei ole näistä oudoista asioista henkilökohtaisesti kokemusta niin luonnollisestihan sitä ihminen miettii selitystä asioille minkä itse pystyy käsittämään. kyllä minäkin olen kokenut parikin selittämätöntä asiaa, mutta olen silti hyvin skeptinen omien ja muiden kokemuksista. ja hyvä niin, kyllä järjen käyttö on sallittua eikä kaikkea pidä sokeasti uskoa...