Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä lapset kertoneet edellisistä elämistään?
23.11.2014 |
Meillä yhdellä kolmesta lapsesta on tämä lahja. Poika on aiemmin asunut jossain Neuvostoliiton alueella. Hän on kertonut että kesäisin hän oli aina Mustanmeren rannalla lasten kesäleirillä. Lisäksi on kertonut paljon entisestä kodista. Rappukäytävään oli ruskea ovi, jossa ei ollut ikkunaa. Asunnossa oli yksi makuuhuone, jossa poika nukkui kahden sisarensa kanssa, vanhemmilla oli oma soppi olohuoneessa. Keittiössä oli punainen ruokapöytä ja vihreät tuolit. Myös perheen mummo oli usein pitkiä aikoja heidän luonaan, mummo asui maalaiskylässä jossa poikakin kävi usein.
Makuuhuoneen ikkunasta näkyi junarata, jota poika katseli usein, meillä poika on nytkin hirveän kiinnostunut junista, luulen että se on perua tästä entisestä elämästä. Koulusta poika on kertonut että kouluilla ei ollut nimeä kuten Suomessa vaan jokaisella koululla oli oma numero kuten koulu numero 16 jne. Nimiä poika ei ole maininnut mutta on sattumalta kuullut muutaman kerran nimen Artjom. Poika on silloin mennyt hyvin hiljaiseksi ja mietteliään näköiseksi. Olenkin miettinyt että onkohan poika ollut aiemmin nimeltään Artjom. Tai sitten joku muu lähipiiristä on ollut, isä tms.
Ja kun kävimme Pietarissa pojan ollessa 5-vuotias niin olimme puistossa ja istuimme penkillä syömässä eväitä, niin silloin poika totesi että nyt minulla on sellainen tunne että olen tullut kotiin. Hän saattaa olla asunut Pietarissa, olen yrittänyt poja kertomuksista päätellä kaupunkia mutta sitä en ole vielä saanut selvlle.
Poikaoli myös ihan vauvasta asti hirveän pelokas autossa. Heti kun vein autoon niin alkoi itkeä, muiden lasten kanssa ei ole ollut samanlasta. Poika myös kyseli myöhemmin paljon että ei kai vain ajeta kolari, ei kai auto törmää. Sanoin siihen että ei tietenään törmää, ollaan täällä autosa ihan turvassa. Siihen poika sanoi vain "eikä olla". Tästä olen päätellyt että hän on ehkä entisessä elämässä menehtynyt auto-onnettomuudessa.
Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Näitä tarinoita on ollut aivan ihana kuulla!
Kommentit (798)
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 07:12"]
En ole arvannutkaan kuinka paljon epävakaata ja terapian tarpeessa olevaa väkeä tännekin kirjoittelee, vielä olis psykiatreille paljon työsarkaa.
[/quote]
Minä olen huomannut tuon iakapäiviä sitten, tosin ihan muussa yhteydessä kuin tässä ketjussa.
T. yksi sielunvaellukseen uskova
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 13:28"]
Täällä taitaa nyt olla vaan yksi sama hullu kertomassa tarinoita, joissa muka muidenkin lapset on hirveästi kertoneet samanlaisia stooreja :-D sekopää-apn yksinpuhelua puolet keskustelusta!
[/quote]
Ajatella - sinä ja yksi ainoa toinen on jo kirjoittanut lähes 600 kertaa! ;-)
Eräässä toisessa keskustelussa pohdittiin miten tyhmyys ilmenee. Mielestäni keskustelijan tyhmyyttä ja rajoittuneisuutta osoittaa se, ettei kykene antamaan mahdollisuutta millekään ajatukselle tai teorialle, jota ei ole tieteellisesti todistettu.
Olen itse akateemisesti koulutettu, ja vielä luonnontieteiden sektorilla, jossa nimenomaan empiirinen mitattava tieteentekeminen on keskiössä. Tästä huolimatta olen sitä mieltä, että se, että jotain asiaa ei ole (vielä) pystytty todistamaan ei tarkoita sitä, että se asia on absoluuttisen mahdoton.
Tuollaisella rajoittuneella suhtautumisella kaikkeen ihminen ei lentäisi, käyttäisi sukellusveneitä, lääketiede perustuisi lähinnä uskontoon jne. Kovin monet asiat, joita ihmiskunta on aikanaan pitänyt mahdottomana, tai olevan suorastaan saatanan tekosia, olisi jääneet keksimättä ja toteuttamatta.
On siis hyvä pitää mielensä avoimena kaikenlaisille ajatuksille ja teorioille. Paitsi silloin tietysti voi ottaa vahvemmin kantaa, jos jokin asia on hyvin vahvasti osoitettu ja todistettu olevan vai yhdellä tavalla. Esimerkiksi meidän tuntemassamme maailmassa avaruus on täynnä planeettoja, tähtiä, galakseja ja kukaan ei tiedä kuinka paljon näitä on ja onko jossain maankaltaista planeetta jossa olisi elämää. Todistusaineiston valossa on hyvin epätodennäköistä, että yhtäkkiä, kun mennään kauemmas maapallosta, tuntemamme avaruuden malli lakkaisi olemasta ja keskellä tyhjyyttä leijuisi vaikka huvipuisto. Tai että keskellä avaruutta yhtäkkiä olisi meri. Onhan nuokin tietysti mahdollisia, mutta nykytiedon valossa melko epätodennäköisiä skenaarioita maailmankaikkeudesta.
No tämä liittyy aiheeseen siten, että lienee kiistatonta, että ihmisen maallinen keho syntyy, elää aikansa ja kuolee, ja kuoleman jälkeen hajoaa (jos ei säilötä). Kukaan ei varmaankaan yritä kiistää tätä. Mutta kukaan ei ole pystynyt esittämään mitään todisteita siitä, että kuolemassa ihmisen persoona (tai henki tai sielu tms) lakkaa olemasta. Ainoana todisteena käytetään sitä, että muutakaan ei ole voitu todistaa. Tällä logiikalla lentämisen tai ääntä nopeammin liikkumisen pitäisi myös olla mahdottomia, koska aikanaan ei voitu todistaa että ne ovat mahdollisia.
Kun kerran kukaan ei pysty selkeästi todistamaan että kuoleman jälkeen ihmisen persoona tai "sielu" lakkaa olemasta, niin se jättää auki kaksi yhtä todennäköistä vaihtoehtoa -joko ihminen lakkaa olemasta sekä fyysisenä olentona että henkisenä persoonana, tai sitten henkinen puoli jatkaa olemassa oloaan jossain muodossa, jota ei fyysisestä maailmasta käsin voida tutkia.
No tietysti taas nämä kiihkouskovaiset, jotka ovat vakuuttuneita siitä ettei mitään fyysisen maailman ulkopuolista olemassa oloa ole, perustelevat asian sillä ettei koko sielua tai "henkistä olomuotoa" ole edes ihmisen eläessä, että ihminen on vain materiaa joka toimii sähköimpulssien varassa. Asia voi olla näin, mutta asia voi olla toisinkin -tätähän ei myöskään voida todistaa puoleen eikä toiseen.
Jäljelle jää siis vain se, mihin itse haluaa uskoa. Jos uskoo siihen, ettei ihminen jatka olemassaoloaan eikä kulje mitään kehityksen polkua kohti uusia haasteita ja jotain lopullista valaistumisen päämäärää, niin silloinhan tässä maallisessa olomuodossaan voi tehdä mitä vaan, kunhan ei jää kiinni ja joudu vankilaan. Ne taas, jotka uskovat että ihmisen teot punnitaan jälkikäteen, ja niistä joko oppii jotain tai sitten pääsee kertaamaan uudestaan asioita vaikkápa entistä kovemmin keinoin (niin, esim juuri syntymällä haasteellisiin oloihin ja elämään), pyrkivät elämään toisia kunnioittaen, toisia kuunnellen ja toisia mahdollisuuksien mukaan auttaen.
Toisten kunnioitukseen kuuluu myös se, että ei tyrmää ja hauku toisia sen takia, että joku toinen ei omaa samaa rajoittunutta maailmankatsomusta kuin itse, vaan pitää monia mahdollisuuksia auki ja keskustelun arvoisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkuperäiseen kysymykseen. ovat lapset kertoneet. vanhin kuvaili myös pienenä heti puhumaan opittuaan kuinka tipahti ylhäältä meidän perheeseen, jonka oli valinnut ei valojen perusteella. en alkanut väittämään vastaan koska itse lapsena muistin selvästi olleeni mukana peltotöissä jotka tehtiin viikatteilla ja hevosilla. osasin piirtää kartan "kotitalosta" sisältä ja ulkoa ja sen lähiseuduista. omat vanhempani naureskelivat silloin mielikuvitukselleni.
skeptisesti ajateltuna ihmisen mieli on aika arvaamaton, koska jouduin jo lapsena miettimään mitkä muistoistani ovat varmasti totta, kehitin itselleni kriittisen mielen josta on ollut paljon hyötyä. Myöhemmin olen huomannut että suurin osa ihmisistä uskoo kaiken mitä niille sanotaan tai vihjaillaan, eivätkä kyseenalaista mitään.
Maailmassa tapahtunee monenlaista mitä nykytiede ei vielä osaa selittää, mutta kyllä ne loogisella järjellä silti ovat kaikki selitettävissä.
Ei ole totta, joku vika päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena muistin elävästi tarinoita aiemmasta elämästäni tapahtumineen ja läheisine ihmisineen, joita kerroin täysin totena mm. äidille. Tämä sitten järkyttyneenä kielsi ja väitti vastaan, ettei kyseisiä asioita ole tapahtunut, vaikka olin niistä varmempi kuin sen hetkisestä todellisuudesta. Tätä tapahtui usein. Elin leikki-ikäisenä ehkä enemmän vanhassa elämässäni kuin nykyisessä.
Vitsi kun sä tunnut olevan lähellä ja tutumpi kun kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista lapsena muistaneeni mitään erityistä. Historia on kuitenkin aina kiinnostanut minua. Pikkulapsena ihailin valokuvia, joissa oli kotinäkymiä 1900-luvun alusta ja 1800-luvun lopusta. Suunnilleen 10-vuotiaana innostuin lukemaan Antiikin Roomasta kertovia historiallisia romaaneja. Quo Vadis-romaanin luin moneen kertaan. Myöhemmin aikuisena minulle on sanottu, että olisin ollut orja Antiikin Roomassa. Toinen selvänäkijä puolestaan veikkasi, että olin legioonalainen Rooman armeijassa. Ehkäpä sitten molempia. :D Tässä elämässä olen nainen ja olen aina pitänyt siitä, että on selkeät säännöt ja toimintaohjeet. Inhoan tilanteita, jotka ovat tulkinnallisia ja epäselviä.
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 20:29"]
Tämä ei liity uudelleensyntymiseen suorastaan. Sisarellani oli poika, joka kuoli viisivuotiaana tapaturmaisesti. Tästä on aikaa jo parikymmentä vuotta. Poika oli heti syntymästään asti todella hyväntuulinen, nauroi aina, ei kiukutellut koskaan ja oli kaikin puolin ihana, helppo lapsi. Hän valloitti kaikkien, vieraidenkin, sydämet. Hän oppi harvinaisen aikaisin kävelemään, puhumaan ja kaikkea muuta. Aivan kuin hänellä olisi ollut kiire johonkin.
Hän alkoi tosiaan puhua todella varhain, alle kaksivuotiaana puhui selkeitä lauseita. Hyvin usein hän katseli johonkin muiden "ohi" ja saattoi yhtäkkiä purskahtaa nauruun, aivan kuin olisi nähnyt jonkun vaikka pelleilevän. Ja kukaan muu ei siis nähnyt hänen katsomassaan suunnassa mitään. Kun hän oli isompi, kysyimme, mille hän nauroi ja hän sanoi: "no tolle!" Ja näytti tyhjyyteen, joskus katonrajaan.
Leikkiessään yksin hän puhui näkymättömälle kaverilleen jotain outoa kieltä. Kaikki ajattelivat sen olevan jotain siansaksaa, mutta jo lapsen kuoltua kerran ollessamme vuosien kuluttua Kauko-Idässä matkalla, kuulimme senkaltaista puhetta ja kaikki meistä kuulijoista katsoimme toisiamme: Kasperin kieli!
Hänellä oli aivan oma, ihana maailmansa ja tuon äkkinäisen poismenon jälkeen se ajatus antoi meille lohtua. Hän oli täällä vain käymässä ja antamassa meille hänet tunteneille valtavan määrän rakkautta ja iloa.
Lisään vielä, että lapsi oli terve kaikin puolin, jos sitä nyt joku epäilee. Ja hän oli oikesti niin valoisa, että pikkukaupungissamme tuo pikkupoika tunnettiin laajasti. Kauppareissuilla hän vei vanhusten sydämet, tarhakavereiden vanhemmat olivat myytyjä, kavereista ja hoitajista puhumattakaan. Tutut tunnistavat.
[/quote]
Miksi tätäkin on alapeukutettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on myös kuultu esikoiselta kaikenlaista tarinointia ihan 3-vuotiaasta asti, mitkä ovat herättäneet joskus ajatuksia siitä, että mahtaako olla oikeastikin jostain edellisestä elämästä ne jutut. Oudointa on kuitenkin se, miten hän yhä edelleen muistaa ja kertoo samoja asioita, mitä kertoi silloin kolmen vuoden ikäisenä (nyt 11-vuotias). Toisaalta niihinkin löytyy usein ihan loogisia selityksiä ja meidät leimattaisiin ihan hulluiksi, jos kaikelle kansalle kuulutettaisiin poikamme elävän edellisessä elämässään. Yksi oudoimmista on varmaankin se, kun poika kyseli useita kertoja vuosia sitten, olemmeko nähneet hänen äitiään missään. Kun selitimme, että minä olen hänen äitinsä, niin poika totesi: "Ei vaan sitä oikeaa äitiä, kuoliko hän sinne taloon?" En jaksa uskoa edellisiin elämiin, mutta se oli kieltämättä aika karmivaa kuultavaa. Etenkin, kun hän kysyi samaa kysymystä uudelleen muutaman vuoden kuluttua.
Ei tsiisus, taas av-mammat vauhdissa. :D Mä oon sit oletettavasti ollut ed. elämässäni joku hämähäkin uhriksi päätynyt kärpänen, koska pelkään kuollakseni hämähäkkejä... Tai Adolf Hitler, koska oon vähän propagandisti... Tai itsemurhakandidaatti, joka hyppäsi korkeasta rakennuksesta, koska mulla on korkean paikan kammo...
Valoja päälle nyt hyvät ihmiset! Lapsilla on vilkas mielikuvitus ja osassa teidän teorioistanne ei ole yhtään päätä eikä häntää, vähän tohon tapaan mitä listasin tohon alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän nuo kerro kovin paljon nykyisestäkään! Ilman facebookia en olisi ensinkään tietoinen heidän parisuhteistaan saati muusta elämisestä.
Minä tiedän hukkuneeni ja eläneeni sota-aikana
Onpa muuten huomattavaa, että ne, jotka edes jollain tasolla uskovat yliluonnolliseen/henkimaailmaan, ottavat nämä keskustelut aina paljon rennommin ja rauhallisemmin, kuin ne, jotka eivät usko. Ei-uskovat keiltävät koko aiheen välillä hyvin aggressiivisestikin, eivätkä pysty edes teorian tasolla meittimään, että ENTÄS JOS. Ja useammin he sortuvat myös suorastaan uskovien haukkumiseen ja älyn vähättelyyn. Uskovat taas.
Miettikääs Esko Valtaojaa. Siinä on valtavan älykäs, akateemisesti koulutettu ja oppinut mies, joka ymmärtää maailmankaikkeutta tieteellisesti hyvin pitkälle. Hän on sanonut, ettei usko yliluonnolliseen henkilökohtaisesti tieteen valossa, MUTTA jopa hän myöntää sen, että toisaalta tiede ei ole myöskään todistanut, että sitä ei varmasti ole olemassa. Ja hän haluaa pitää mielensä avoimena sen vuoksi, että hän saattaa olla väärässä.
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 11:52"]
Koska ihminen elää vain yhden kerran niin... päättelepä ihan itse.
Jos lapsella on vilkas mielikuvitus niin se on aivan eri asia.
[/quote]
Jaa-a.. Mistä tiedät että ihminen (persoona, sielu ymym..) elää vain kerran? Koska laulussakin sanotaan niin :D vai onko jotain tietoa asiasta, kun noin "faktaa" heittelet?
Elämän syntymiseen tarvitaan 3 elementtiä. Vesi. Hiili. Energia. Loppu onkin taidetta erilaisten alkuaineiden kanssa ja seka meteli soppa on valmis. Ainoa tosi fakta on se ettei nää aineet ikinä häviä ja pallo jossa eletää ei suurene eikä pienene. Energia syntyy ja lisääntyy ja kaikkee siltä väliltä... Joka kieltää että aineet vähenee ja loppuu olis syytä hakee vähä lisää huttusta sekottaan todellisuutta. Ihme bimboja nää skeptikot.