Vanhemmat tarvitsee tukea!! Suomen tilanne on perseestä.

Mikä tekee tämän päivän lapsista niin erityisiä ja hoitoa vaativia, vaikka perheessä on keskim. vain kaksi lasta on pitkät äitiys-ja perhevapaat, oikeus lyh. työaikaan alle 10v lasten vanhemmilla, lyhyet työajat, pitkät lomat, kodintöitä helpottavat kodinkoneet, kertak.vaipat, einekset ja kaupat ja muut palvelut lähes kellon ympäri auki.

Suurin syy lapsiperheen arjessa on usein vaanhempien netti-ja peliriippuvaisuus.

Ikävä kyllä. Se on myös tämän päivän suurin ongelma lastensuojelun asiakkaissa, kun aikaisemmin se oli alkoholi, huumeet jne.

Muistat todela väärin, ei 80-luvulla tai koskaan aikaisemmin yhteiskunta ole järjestänyt lapsiperheille "sijaismummoja" tai kodinhoitajia, vain siksi, että vanhemmat saisivat levätä tai omaa aikaa. Ei, vaan siihen tarvittiin pätevät syyt esim. sairaus jne. ja siitä myös maksettiin. Saman palvelun tämän päivän perheet saavat monilta järjestöiltä tai yrityksiltä. Maksua vastaan. Ja nykyisin on vielä verotuksessa kodinhoitovähennys.

Suuresti ihmettelen, miksi tämän päivän lapsiperheet eivät itse halua järjestää hoitorinkijä ja vastaavia, vielä 80-luvulle saakka se oli yleistä ja välttämätöntä, koska oli lyhyet äitiyslomat, eikä perhevapaita ollut, eikä edes työstä sairaanapsen hoitomahdollisuutta.  Luulisi tänä päivänä olevan helpompaa, kuin aikaisempi vuosikymmeninä, kun on hyvä kuntoisia eläkeläisiä ja opiskelijoita, jotka varmasti tulisivat auttamaan lapsi perheitä. Ja kustannuksetkin voitaisiin vähentää verotuksesta.

Toinen mikä nykyisin ajaa vanhemmat väsymyksen partaalle on se että lapsilla pitää olla jos jonkun sortin menoa ja harrastusta. ennen riitti että oli kerran viikkoon harrastus ja loppu viikosta sitten juostiin pihalla jne. Tuntuu että harrastusten määrä lapsilla on joku äitien "munanjatke"

"Olen syntynyt 80-luvulla ja äitini on kertonut, että siihen aikaan kun synnyin jokainen sai kotiapulaisen ilmaiseksi. Siivosi, pesi pyykkiä ja joskus oli ruoka valmiina. Äitini opiskeli ja kävi töissä ja isäni teki pitkiä päiviä töitä.  Erilaista on meininki nykyään kun äidin pitäisi itse pystyä tekemään kaikki oman terveytensä kustannuksella."

Kas kummaa kun minä en tuollaista muista. Omat lapseni on syntynyt 70-80 luvulla ja kotiapulaisen-paikkoja oli puhelinpylväät täynnä. Maalta nuoret tytöt tulivat kaupunkiin (ammattitaito ja moraali sitä sun tätä) ja minä ja ystäväni maksoivat kotiapulaiselle usein puolet tai enemmän palkastaan, sen lisäksi kotiapulainen sai ruuan perheestä ja asuin siellä.

Suurin osa perheistä jäi kunnallisen kodinhoitaja-avun ulkopuolelle, sillä siihen tarvittiin jokin lääketiet. tai sosiaalinen syy. Normaali perheet saivat kunnallisen kodinhoitajan esim. työnantajan pyynnöstä, kun vanhempia tarvittiin työelämässä. Ja silloinkin perhettä laskutettiin normaalihinta.

Luulen, entä teidän perheessä tämä "ilmainen kotiapulainen" on ollut esim. lastenhoitaja- tai talouskoulun työharjoittelija, joita siihen aikaan perheessä oli, nyt he ovat siirtyneet päiväkoteihin jne.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 10:29"]

Mikä tekee tämän päivän lapsista niin erityisiä ja hoitoa vaativia, vaikka perheessä on keskim. vain kaksi lasta on pitkät äitiys-ja perhevapaat, oikeus lyh. työaikaan alle 10v lasten vanhemmilla, lyhyet työajat, pitkät lomat, kodintöitä helpottavat kodinkoneet, kertak.vaipat, einekset ja kaupat ja muut palvelut lähes kellon ympäri auki.

Suurin syy lapsiperheen arjessa on usein vaanhempien netti-ja peliriippuvaisuus.

Ikävä kyllä. Se on myös tämän päivän suurin ongelma lastensuojelun asiakkaissa, kun aikaisemmin se oli alkoholi, huumeet jne.

Muistat todela väärin, ei 80-luvulla tai koskaan aikaisemmin yhteiskunta ole järjestänyt lapsiperheille "sijaismummoja" tai kodinhoitajia, vain siksi, että vanhemmat saisivat levätä tai omaa aikaa. Ei, vaan siihen tarvittiin pätevät syyt esim. sairaus jne. ja siitä myös maksettiin. Saman palvelun tämän päivän perheet saavat monilta järjestöiltä tai yrityksiltä. Maksua vastaan. Ja nykyisin on vielä verotuksessa kodinhoitovähennys.

Suuresti ihmettelen, miksi tämän päivän lapsiperheet eivät itse halua järjestää hoitorinkijä ja vastaavia, vielä 80-luvulle saakka se oli yleistä ja välttämätöntä, koska oli lyhyet äitiyslomat, eikä perhevapaita ollut, eikä edes työstä sairaanapsen hoitomahdollisuutta.  Luulisi tänä päivänä olevan helpompaa, kuin aikaisempi vuosikymmeninä, kun on hyvä kuntoisia eläkeläisiä ja opiskelijoita, jotka varmasti tulisivat auttamaan lapsi perheitä. Ja kustannuksetkin voitaisiin vähentää verotuksesta.

[/quote]

Kiitos tästä! Olen samoilla linjoilla kanssasi.

Oon nyt jonkun verran lukenut näitä keskusteluja täällä av:lla. Lapsettomuus on siis ainoa oikea vaihtoehto. Lapsen (vain yhden!) saa hankkia ainoastaan siinä tapauksessa, että tilillä makaa ylimääräinen 1000000€. Vanhempien on myös omistettava kristallipallo, josta voivat tarkistaa, ettei kumpikaan vanhemmista sairastu mihinkään koskaan eikä varsinkaan kuole. Lasta tulee imettää vähintään 2 vuotiaaksi ja on tarjottava ainoastaan itsekasvatettua ruokaa tai vaihtoehtoisesti luomua. Isän tai äidin tulee olla kotona lapsen kanssa eskariin asti ja senkin jälkeen tehdä vain osapäivätyötä, ettei lapsi joudu olemaan missään muualla hoidossa. Tämä kaikki ainoastaan omakustanteisesti. Isovanhempia ei saa rasittaa kysymällä kerran vuodessa hoitoavuksi, jotta vanhemmat pääsisivät kahdestaan ulos syömään. Sitä varten pitää palkata lastenhoitaja. Vanhempien tulee myös tarkistaa kristallipallostaan, ettei kumpikaan vaan joudu työttömäksi 45-vuotisen työuransa aikana. Jos kuitenkin kristallipallo pettää ja toinen joutuu työttömäksi, niin hei, kuka vaan saa tänä päivänä töitä, jos vaan itse haluaa ja on tarpeeksi aktiivinen. Massatyöttömyys on vain tekosyy lusmuilulle!

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 00:44"]

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 00:39"]

Nykyään olla niin pirun suoritus keskeisiä ja vaaditaan vaatimusten perään. Mikään ei riitä. Teit mitä teit, väärin teit ja tukeahan ei saa. Itse pitää pärjätä. Muuten on luuseri. Itsenäistyä pitää vähintään noin viisi vuotiaana. On mallillaan. Ei ihme et heikoimmat sekoaa.

[/quote]

Heikoimpien ei ole pakko hankkia lapsia. Vanhemmuus on vahvojen, neuvokkaiden ja energisten ihmisten homma.

[/quote] Sieg Heil, persu!

"Olen syntynyt 80-luvulla ja äitini on kertonut, että siihen aikaan kun synnyin jokainen sai kotiapulaisen ilmaiseksi. Siivosi, pesi pyykkiä ja joskus oli ruoka valmiina. Äitini opiskeli ja kävi töissä ja isäni teki pitkiä päiviä töitä.  Erilaista on meininki nykyään kun äidin pitäisi itse pystyä tekemään kaikki oman terveytensä kustannuksella. [/quote]

Ja taas utli tmä "äidin pitäisi itse". Ei pitäisi kun siksi se mies on siinä että mies tekee 50% töistä ja jos mies ei sitä tee niin älä semmoisen kanssa lapsia hanki"

Juu, ÄITI, ÄITI, missä tosiaan ovat ISÄT. Tuntuu siltä, että tämän päivän nuoret naiset polkevat ihan itse surutta tasa-arvon ja valitusta valituksen perään. Kuvittelevatko tämä naiset olensa korvaamattomia ja lapsen hoidon onnistuvan vain naisilta.

Muistan, kun isäni teki jo 60-LUVULLA kotitöitä ja hoiti meitä lapsia, kun äiti oli työelämässä mukana ja sama perinne on jatkunut omassa perheessä ja nyt lapseni perheissä. Ja ihan hyvin lapset ja koti on tullut hoidettua, vaikka mies on ollut siinä mukana. 

Ja missä on miehen oikeudet omaan lapseen ja hänen hoivaamiseen ja arkeen.

Ei ne lapset vaan yhtäkkiä tule sisälle ovista ja ikkunoista. Kyllä ne ihan itse pitää hankkia ja siinä on aika pitkä raskausaikakin valmistautua oman lapsen syntymään.

Tietysti on tilanteita, joissa apu tulisi tarpeen, on sairastumista, mielenterveysongelmia yms.mutta pääsääntöisesti pitäisi jokaisen pyrkiä hoitamaan lapsensa ihan itse. 

Tai voi toki maksaa vaikkapa mll:n hoitajalle hoidosta. Hän voi hyvin tulla vaikka kerran viikkoon tai sitten muuta kautta palkata hoitaja lapsille.

Ja onhan meillä jo subjektiivinen päivähoito-oikeus, jonne jokainen voi alle kouluikäisen lapsen laittaa jos haluaa vaikka 8-16

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 08:21"]

On Suomessa yhteiskunnan maksamia kodinhoitajia. Niistä vain 9/10 toimii vanhusten kotiapuna ja se yksi lapsiperheessä. Vastakkainasettelua ehkä mutta aiheesta. Jos vanhus sairastuu eikä pysty huolehtimaan kotihommista, lähettää sairaalan sossu kodinhoitajan avuksi. Jos perheenäiti sairastuu, tekee sairaalan sossu lasu-ilmoituksen, lasten tilannetta kotona lähetetään seurailemaan pari tätiä, joille sairas äiti keittelee kahvit kotitöidensä lomassa. Sitten ne tädit tekevät päätöksen, että lapset otetaan huostaan, koska äiti on sairas, koti sotkuinen ja kahvikin oli kitkerää.

[/quote]

Olen kyllä samaa mieltä siitä, että nykyisessä lastensuojelutoiminnassa on paljon parannettavaa. Mutta siihen kyllä pitää puuttua, että vanhuksen ja perheenäidin avuntarve laitetaan samalle viivalle. Jos vanhus ei pysty laittamaan itselleen ruokaa, siivoamaan kotiaan tai muista syödä lääkkeitään, niin siitä kärsii ihan vain kyseinen vanhus itse. Jos äiti ei kykene pyörittämään arkea, niin siitä kärsivät myös hänen lapsensa. Kyllä tällöin on yhteiskunnan vastuu yrittää selvittää, mistä ongelmat johtuvat ja miten ne saadaan parhaiten ratkaistua.

"Toinen mikä nykyisin ajaa vanhemmat väsymyksen partaalle on se että lapsilla pitää olla jos jonkun sortin menoa ja harrastusta. ennen riitti että oli kerran viikkoon harrastus ja loppu viikosta sitten juostiin pihalla jne. Tuntuu että harrastusten määrä lapsilla on joku äitien "munanjatke""

Juu, monet vanhemmat ihannoivat suoriteperusteita kasvatusta. Lapset eivät enää saa olla lapsia, vaan heidän kuvitellaan oppivat kaikki temput jo ennen esikoulua ja tulevan heistä Teemu Selänteitä tai Matti Nykäsiä. Moni lapsi on aikataulutettu niin, ettei hän osaa edes olla omassa seurassaan tai ilman ohjausta ja moni lapsi käy ylikierroksilla kun löyheilyyn ja lepoon ei ole riittävästi aikaa.

Sama koskee vanhempia, illat roikutaan netissä ja yöunet jäävät lyhyeksi ja sitten ollaan väsyneitä, kun arjen pyörittäminen enää onnistu, vaan huudetaan yhteiskunnan tai isovanhempien apua.

Hyvän kuvan vanhempien nettiriippuvuudesta saa esim. tällä palstalla ja kuinka myöhään jotkut vanhemmat täällä  roikkuvatkin ja turha vedota lapsiin, jotka valvottavat tai sairastavat, sillä kyseiset vanhemmat eivät suikaan ole lapselleen läsnä, kun vanhempi on keskittynyt nettiin.  Ei ihme jos vanhemmat ovat väsyitä, eivät jaksa pyörittää arkea.

Oma äitini oli mukana tällaisessa varamummo toiminnassa. Halusi käydä tapaamassa lapsia, koska omat lapset perheineen asutaan kaukana ja toiminta on tarkoitettu perheille, joissa isovanhemmat ei mukana lastenlasten elämässä. Hän oli ajatellut, että käy vaikkapa pari kertaa kuussa kylässä perheen luona, yhdessä ollaan, voi lukea lapsille satuja, voidaan pelata porukalla lautapelej, jutella, ovi joskus käydä vaikka tunteroisen lasten kanssa ulkoilemassa, hänelle oli ihan ok, että äiti kävisi pikaisesti itsekseen kaupassa, mutta sen isompaa vastuuta ei lapsista halunnut kantaa.

Mutta kaikki nämä perheet (yhteensä 4) halusivat itselleen vain ilmaisen lastenvahdin. Tämä varamummo toiminta on ilmaista siis.  Eli miksi sen avun pitäisi automaattisesti olla sitä, että äiti/isä saa ilmaisen lastenhoitajan ja pääsee itsekseen jonnekin. Eikö sekin olisi hyvä, että joku käy toisinaan pelaamassa lasten kanssa,lukee vaikka satua että äiti ehtii tehdä jonkin homman, juttelee ja ollaan yhdessä?

Äitini kertoi, että joillekin oli osunut myös mukava perhe kohdalle, jotka ymmärsivät varamummotoiminnan idean. Nykyisin äitini käy yksinäisen vanhuksen luona.

No voi jumalauta, kerroin vaan mitä mulle on sanottu! Heti ollaan nälvimässä ja vittuilemassa, tehkää elämällenne jotain jos noin kyrpii tai älkää lukeko tätä palstaa! 

T: Se 80-luvulla syntynyt

101 jatkaa: Mun mies kyllä tekee oman osansa ja äitini hoitaa vauvaa välillä. Hyvin siis menee!

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 08:48"]

 Väitätkö sinä, että esim. vammaisen lapsen vanhempi ei saa Suomessa apua? Ihanko oikeasti? Ja mitä tulee miehen pettämiseen, ei se vastuu lapsista lopu vaikka parisuhde loppuisi. Ero ja lastenvalvojalle sopimaan asioista.

[/quote]

En väittänyt, sinä itse heitit tuon ;) Vaan kysyin lainaamaltani tarkennuksia. Hänhän väitti, ettei voi joutua tilanteisiin, jos tekee fiksuja valintoja. Eli nyt tuossa eräässäkin tapauksessa tehnyt toista lasta.

Ja mitä tulee miehen liukenemiseen, joku aiempi jo kysyikin, että millä keinoilla ne pakotetaan vastuuseen.

Vantaalla ainakin oli 80-luvulla mahdollisuus saada kotiapulainen/lastenhoitaja (tai millä lie nimikkeellä ollut) ihan ilman terv./sos. syytä. Olisiko ollut kuntakohtaista?

nykyajan vanhemmat ovat aika mukavuudenhaluisia ja vaalenapunaiset lasit silmillään,ei verkostoiduta sellaisten ihmisten kanssa keneltä saisi apua ja kenelle itse voisi vastavuoroisesti antaa apua,isovanhempien apu ei kelpaa tai jos kelpaa niin sitä arvostellaan,nykyajan isät ovat aika aktiivisia ja osaavia jos äidit antaisivat isien tehdä oamlla tavallaan sitä lastenkasvatusta ja lasten kanssa olemista,muistakaa myös kolmannet sektorit,mll.n perhekummitoiminta ym

Vähän OT, mutta meillä oli "varamummo". Ihan ok ihminen. Jaksoi käydä noin vuoden, lapset alussa 1 ja 3,5v. Mummo ilmoitti lopettavansa yhteyden tekstiviestillä, kun lapset eivät olleetkaan sellaisia kun hän oli ajatellut. Vaan sotkevat ja pitävät ääntä ja hänen koiransa ei voi sietää lapsia. Oli odottanut, että lapset istuvat kauniissa vaatteissa hiljaa sohvalla, kun hän lukee tai keskustelee heidän kanssaan. Lapset edelleen ihmettelevät minne mummo katosi ja miksi, mitä he tekivät väärin, että ei enää nähdä.

Onko ihme, jos ihmiset väsyvät/turhautuvat kun todellisuus ja kuvitelmat ovat esimerkiksi näin kaukana toisistaan? Kaikki asiat jää yhden ihmisen vastuulle. Jos vielä oin sairas lapsi ja mies, jolla vain "oma elämä" menee kaiken ohi, niin en yhtään ihmettele jos palaa loppuun. Yhteiskunta ja sossut arvostelevat kaiken lisäksi valintojasi. Mistä sitä voi ennakkoon tietää, että mies pettää, lapsi on sairas tai sairastuu itse? En jaksa uskoa kenenkään tekevän vääriä valintoja tahallaan, tyhmyyttään ja ymmärtämättömyyttään kylläkin, mutta kun toisen elämää ei voi kukaan elää.

Mä hoidin muutamankin tuttavan lapsia, jotta vanhemmat saivat hengäsdystauon ja omat lapseni sai leikkikaveria.

En enää kyllä hoida kenenkään lapsia. Yhdenkin kaverin kolmea lasta hoidin aika usein paria tuntia, kerran koko päivänkin. Harvemmin hän edes kuulumisia kysyy. Tapaamiset ei sovi juuri koskaan, paitsi jos kysyisin lapsia hoitoon niin heti kyllä sopisi tuoda.

Eli ei voi olettaa, että kukaan loputtomiin jaksaa toisten lapsia hoitaa.

...

Enää ei varsinaisia kodinhoitajia enää ole, koska perheissä on aivan toisenlaiset ongelmat kuin 70-80-luvulla, jolloin monet vanhemmat olivat usein työn uuvuttamia, koska eipä juuri kotitöitä helpottavia kodinkoneita ollut, jopa perheet vaatteet ommeltiin itse, oli pitkät työpäivät ja lyhyet lomat ja äitiysloma oli lyhyt, eikä kunnallista päivähoito-oikeutta ollut esim. alle 3-vuotiaalle lapselle, vaikka lapsen molemmat vanhemmat olivat töissä ja tekivät pitkää päivää.

Tämän päivän "kodinhoitajat" eivät tee suorittavaa työtä kuin lääketiett. tai muissa sosiaall. tapauksissa, koska perhe tarvitsee aivan muita avuja, jotta siitä olisi perheelle hyötyä, muussa tapauksessa se on pojaton suo. Nykyään joudutaan kädestä pitäen neuvomaan miten pyörittää arkea ja saada aika riittämään. Jopa pyydetään sulkemaan tietokone ja netti ja tehdään yhdessä kodinhoitajan kanssa ruokaa, pestään pyykkiä jne. kun omat avut eivät siihen riitä, eikä ole ymmärrystä hakea peli-ja nettiriippuvaisuuteen tai omaan ajanhallintaan apua.