Vanhemmat tarvitsee tukea!! Suomen tilanne on perseestä.

Suurin osa vetelistä vanhemmista tarvitsisi ennen muuta talikosta ahteriin.

Mulla on yksi lapsi. 3-vuotias. En ikimaailmassa olisi tajunnut, että olen lapsen kanssa aivan loppu. Mies on toki, mutta tekee pitkää päivää. Mummot ja mammat asuu kaukana. Olin aina ajatellut olevani se pärjääjä. Ainahan olen pärjännyt. Juossut maratoninkin 4 kertaa, opiskellut 2 tutkintoa ja tehnyt aina jotain yleishyödyllistä/vapaaehtoistyötä muun työn ohessa. Mutta ei.

Kun  laspi tuli, olin seota.Onneksi sain perhetyöstä 2x viikko kotiapua 4h kerrallaan puoli vuotta. Syynä äidin väsymys ja verkostojen puute. Nukuin kaikki ne tunnit.

Ei näitä voi ennustaa. Minä jos kuka olen energinen ja aikaansaava ja voimakas. Jopa ammattini olisi (psykologi ja sairaanhoitaja) olisi ennakoinut jaksamista, kun työkaluja pulmiin löytyisi.

Mutta ei elämää voi ennustaa. Ei. Vaikka niin kovin haluatte niin uskoa.

Minulla ei ole vielä lapsia, mutta jos joskus on, niin tietenkin toivoisin että olisi jonkunlaista apua saatavilla jos tuntee sitä tarvitsevansa. Silloin kun olin lapsi, kävi meilläkin kodinhoitaja. Äitini on kertonut että se oli hemmetin iso apu rankoimpina aikoina. Ap

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 01:03"]

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 00:26"]Yhteiskunnan tarjoama kotiapulainen (vaikka sillä 9 € päiväpalkalla) jokaiseen lapsiperheeseen. [/quote] Mitä jos omasta pussista maksat sen kotiapulaisen. Saatte jo ihan liikaa veroeuroja kersastanne ja vielä pitäisi saada ilmainen orja. Huh huh.

[/quote]

Tajuatko ettei minulla pienipalkkaisena ole varaa maksaa kotiapulaisesta? Minä tienaan nettona 8,20 euroa tunnissa. Jätänkö maksamatta vuokran, päivähoitomaksut vai ruuan, jotta pystyn maksamaan kotiapulaiselle edes minimipalkan plus työnantajalle velvoitetut muut maksut?

Kukaan ei ennustamaan pyydä vaan suunnittelemaan tulevaisuutta varten. Esim juuri se että jos tulee ongelmia tai tarvitsee apua niin onko meillä joku joka auttaa ja jos ei niin onko siinä vaiheessa itsellä sisua niin plajon että vaikka kuinka olisi pohjalla niin rämpii menemään.

Ei sitä kaikkea tajua jos ei itse joudu kokemaan. Itsellä 1.lapsi oli helppo mutta 2. olikin sitten tosi vaikea tapaus. Lapsi oli lähes kaikelle allerginen ja oireili kovina vatsakipuina ja iho-ongelmina. Nukkui huonosti ja itki todella paljon ja usein. Onneksi olin ottanut hänelle vakuutuksen jotta pääsimme yksityisellepuolelle selvittämään syitä kun yleiseltä puolelta ei mitään apua tullut. 

Mies oli jatkuvasti töissä ja kävi vieraissa.Kotona hän ei tehnyt mitään muuta kuin kävi nukkumassa. Minä olin lasten kanssa ilman mitään apua. Välillä vaan istuin keittiön lattialla ja itkin ja itkin, olin täysin poikki. Samaan aikaan minula oli myös erittäin pahoja migreenikohtauksia jopa päivittäin ja kestäen useita tunteja kerrallaan. Vieläkin joskus ihmettelen että siitä järjissä sentään selvisin enkä tehnyt mitään peruuttamatonta. Eli aina ei voi tietää etukäteen millaisia tilanteita voi tulla eteen ja KAIKKEEN EI VOI varautua. Jos joku muuta väittää niin ei ymmärrä elämästä kyllä yhtään mitään.

Juu mummoille vastikkeellinen eläke niin että joka päivä pitää siivota ja hoitaa lapsenlapsia 15-21 niin että vanhemmat voi olla rauhassa. Jos ei ole lapsenlapsia tai he asuvat liian kaukana niim mummo sijoitetaan perheeseen jolta ei omasta takaa mummoa löydy. Tässähän ratkeaisi vanhusten yksinäisyysongelma samalla.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 01:26"]

Siihen aikaan ei haluttu niitä rusinoita pullasta. Nykysin vanhemmat halua kaiken maailman edut ja avut mutta omalla ehdoillaan. Apu mitä tarjotaan jos ei ole just sitä kun itse haluaa ni alkaa vinkuminen. Sama on että ennen esim lapsia komensi kaikki jos olivat tuhmia tekemässä mutta nykysin vanhemmat jos esim ärähdät niin alkaa vinkuminen ettei meidän ainopetterille saa sanoa mistään mitään. Ja jos kasvatusneuvon annat joka helpottaisi elämää niin sitäkään ei oteta kiitollisena vastaan kun 'meillä tehdään tämä näin!!!!' Ihan sama vaikka se wanha tapa veisi enemmän aikaa energiaa ja resursseja

[/quote]

Tuollaisia vanhempia on epäilemättä myös paljon, mutta nykyaika on erilaista kuin ennen, se on hysteeristä kyttäystä, mitä lastenkasvatukseen tulee. Yksi tapaus lähiaikoina muistuu heti mieleen, äiti ärähti lapselleen ja vieressä seisova täti heti syyllisti. Ajan henki on nykyään se, että neuvola, päiväkoti, koulu ja ympäröivä yhteiskunta (eli kuka tahansa ulkopuolinen) kyttäävät aivan erilaille kuin ennen, ja vanhemmuuden suorittaminen on tarkkaa puuhaa. Ennen myös vanhempien virheitä katsottiin enemmän sormien läpi.

"Meillä tehdään näin", sanotaan ehkä silloinkin, jos koetaan neuvojen olevan hyödyttömiä. Jos esim. neuvo on se, että kyllä tuon ikäisen jo pitäisi osata tämä... ja neuvoja ei tajua, että vasta nyt on mahdollisuus opettaa lapselle ko taito, esim vaikka pyörälläajo. Koska aiemmin kun muut lapset opettelivat ajamaan pyörällä, lapsi opetteli vasta pukemaan.

Itse en anna neuvoja, ellen ole täysin varma, että siitä on oikeasti jotain hyötyä, jos neuvoa kysytään, tai jos samalla tarjoudun ottamaan jotain vastuuta neuvoista. Esim. tarjoudun opettamaan lapsen pyöräilemään. Ja pikkuvirheistä en vanhemmille tölväise, koska virheettömiä vanhempia ei ole.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 01:55"]

Kukaan ei ennustamaan pyydä vaan suunnittelemaan tulevaisuutta varten. Esim juuri se että jos tulee ongelmia tai tarvitsee apua niin onko meillä joku joka auttaa ja jos ei niin onko siinä vaiheessa itsellä sisua niin plajon että vaikka kuinka olisi pohjalla niin rämpii menemään.

[/quote]

Ihan järkeviä minimivaatimuksia ja kysymyksiä mietittäväksi ennen lastentekoa. Ja jos tukiverkko on mummo, ja mummo kuolee, niin pärjäämmekö me kumminkin. Ehkä ei ole enää niin helppoa, mutta pärjäämme.

Joskus kuitenkin varasuunnitelmat epäonnistuvat. Tiedän perheen, joka sai kodinhoitajan auttamaan, koska kahdella lapsella kolmesta todettiin erityisyyttä. Saivat tukea sen ajan, että lasten tuet saatiin kunnolla käyntiin. Mielestäni oikeutettua antaa tukea vastaavanlaisille perheille. Monestihan erityisyydet todetaan 4-vuotiaasta ylöspäin, jolloin perheessä on jo lapset tehty. Näissä perheissä voi myös kertaantua tuen tarve. Esim. että ennen oli rahaa palkata lastenhoitaja itse, nyt ei ole koska toinen joutui jättämään työnsä mahdollistaakseen terapiakuskaamiset ja palaverit.

Holtittomasti lisääntyjien ja kaljankittaajien joukossa on myös sellaisia, jotka yrittävät hoitaa asiansa mutta tarvitsisivat apua. Miten me sitten nämä kaksi ryhmää erotamme toisistaan, miten me sen ylipäätään määrittelemme, ja päätämmekö antaa apua vain tietyille vai kaikille vai annammeko kaljankittaajien määrittää asia myös kunnollisten puolesta, siinäpä asia pohdittavaksi.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 02:05"]

Ei sitä kaikkea tajua jos ei itse joudu kokemaan.

[/quote]

Eikä sitä joudu kokemaan, jos tekee fiksuja päätöksiä.

Siis oikea kysymyshän nyt on, että MIKSI kotiapulainen maksaa 30e/h. 10e tunnista on ihan hyvä palkka yksinkertaisesta rutiininomaisesta työstä. Suomessa vain työvoiman palkkaaminen on tehty niin kalliiksi ja vaikeaksi.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 23:22"]

Kuten joku oli jossain kommentoinut, perinteiset kodinhoitajat perheille jotka kokevat tarvitsevansa. MUTTA ei voi, eihän nyt siihen voi resursseja tuhlata. Ja 10 vuotta sitten muistan kun tuttavien lapset olivat jonkun päivän viikosta "sijais-mummolla", kävivät uimassa, syömässä tai olivat vain "mummon" kotona. Se oli erittäin hyvä ratkaisu. Vanhemmat saivat levätä. Haluan että tälle tilanteelle tehtäisiin jotain, ja pian! En todellakaan halua lukea enää lehdistä kuinka jompikumpi vanhemmista on seonnut ja tappanut lapsensa tai itsensä.

[/quote]

Älkää tehkö hemmetin itsekkäästi niitä lapsia ja adoptoikaa vaikka ulkomailta orpoja tai suomesta!

Ja kyllähän kodinhoitajan voit hankkia mutta tukea siihen et ansaitse senttiäkään! Olisit miettinyt ennen lapsia että  he vievät minimissään 18v ja tulot ja nuoruuden pois.

Kuulostat jo tuolla perusteella erittäin huonolta vanhemmalta ja varmaan ei kumppanisi kanssa kauhean onneliselta kuulosta.

Jos haluat kodinhoitajan niin MENE TÖIHIN! Tai säästä rahaa.   Taas itsekkyyden takia kun lapsi syntyy niin lisäätte oikeasti kärsiville (afrikkalaiset,muut köyhissä maissa olevat) nälkää ja kuolemaa.

Toivottavasti nyt on hyvä olo!        

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 01:45"]

Mulla on yksi lapsi. 3-vuotias. En ikimaailmassa olisi tajunnut, että olen lapsen kanssa aivan loppu. Mies on toki, mutta tekee pitkää päivää. Mummot ja mammat asuu kaukana. Olin aina ajatellut olevani se pärjääjä. Ainahan olen pärjännyt. Juossut maratoninkin 4 kertaa, opiskellut 2 tutkintoa ja tehnyt aina jotain yleishyödyllistä/vapaaehtoistyötä muun työn ohessa. Mutta ei.

Kun  laspi tuli, olin seota.Onneksi sain perhetyöstä 2x viikko kotiapua 4h kerrallaan puoli vuotta. Syynä äidin väsymys ja verkostojen puute. Nukuin kaikki ne tunnit.

Ei näitä voi ennustaa. Minä jos kuka olen energinen ja aikaansaava ja voimakas. Jopa ammattini olisi (psykologi ja sairaanhoitaja) olisi ennakoinut jaksamista, kun työkaluja pulmiin löytyisi.

Mutta ei elämää voi ennustaa. Ei. Vaikka niin kovin haluatte niin uskoa.

[/quote]

Lol kuulostat aivan joltain 12vuotiaalta ketä olisi vasta tutustunut maailmaan ja ketä olisi vetänyt kahvia ekaa kertaa.

Nuo ammatin paperit yms muut ei kerro yhtään mistään kestävyydestä tai itsekurista. Jos itsekuria olisi ollut ja kestävyyttä olisit saanut aikaan jotain kunnon asiaa johon olisit keskittynyt ja auttanut köyhiä yms ja ET TODELLAKAAN OLISI HANKKINUT ITSEKKÄÄSTI LASTA.

Luulen, etteivät ne lapset ole se ongelma vaan se, että lasten lisäksi pitää luoda uraa (tienata mahdollisimman hyvin), ostaa omakotitaloja, kesämökkejä ja autoja, näyttää mahdollisimman täydelliselta jne. Tyytykää vähempään.

Jossainhan todettiin, ettei uupunut äiti lähtökohtaisesti tapa ketään. Kyse on muista mielenterveysongelmista, ja niitä ei kukaan kotiapulainen hoida. Vaadin lisää rahaa mielenterveystyöhön, eikä valtion rahoittamia kotiapulaisia.

Suomessa on jo subjektiivinen oikeus päivähoitoon. Jos joku sen lisäksi tarvitsee lastenhoitoapua tai siivousapua vielä kotonakin, niin palkatkoon siivoojan tai lastenhoitajan! Että valtion pitäisi vielä imuroida mattimeikäläisten kodit ja silittää miehen paidat... Uskomatonta, mitä ihmiset kehtaavatkin vaatia valtion kassasta...

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 04:00"]Siis oikea kysymyshän nyt on, että MIKSI kotiapulainen maksaa 30e/h. 10e tunnista on ihan hyvä palkka yksinkertaisesta rutiininomaisesta työstä. Suomessa vain työvoiman palkkaaminen on tehty niin kalliiksi ja vaikeaksi.
[/quote]

Ei saatan ny repesin... Sinun mielestä jonkun pitää tulla paska palkalla siivoamaan sun perheen sotkut kun et ite jaksa tai et tienaa itse tarpeeksi palkata seis itse siivoajan tai apulaista nykyisellä hinnalla? Millä sitten näiden siivoojien pitäis palkata apua oman perheen avuksi kun niska limassa painaa päivän töitä paskalla palkalla tuodakseen ruokaa perheen pöytään ihan vaan että sun elämä ois helpompaa?

Ainiin jatkan vielä että jos se siivoaminen on niin yksinkertaista ja rutiininomaista niin itse varmasti sen jaksat tehdä

Miksi me ihmiset ei osata pyytää apua ja antaa apua toisillemme ilman yhteiskunnan väliintuloa.

mun mielestä meidän olis hyvä uskaltaa olla enempi toistemme apuna. Kantaa yhteistä huolta ja vastuuta. 

Me kytätään liikaa ja ollaan sit vahingoniloisia, jos jollain menee huonosti...vähän samoin kuin ilkutaan läskiksi tai liian laihoiksi tai rumiksi lähimmäisiä tai vieraita.

meillä on tällainen vahingonilo ja ilkkuminen kulttuurissa..aika usea voi katso peiliin ja kuunnella omaa ääntään.

ollaan niin helposti kateellisia ja asiAt pitäis tehdä tietyllä lailla....( katson itsekin peiliin ja näen).

hyväksyvämpää ja empaattisempaa ja armollisempaa ilmapiiriä kaipaan. Sallitaan epätäydellisyys muille ja itselle ja autetaan. Silloin olisi helpompaa. Silloin ei tarvitsisi pistää hengettömäksi vastoinkäymisten takia...kun olisi tunne, että saa epäonnistua ja saa apua...on mahdollisuuksia.

Täällä palstalla kuultua...kun on lapsi hankittu, niin siitä pitää pystyä ITSE huolehtimaan...älä hanki, jos et pysty. Ymymym... Hirmu julmaa ja kylmää ajattelua. Empatia puuttuu.

miksi ei tarjoa apua?

voimia jokaiselle. 

Siksi ei tarjota apua koska jos sitä tarjoaa niin nyrpistetään nokkaa eikä apu kelpaa ja jos kelpaa niin sitten teet kaikki väärin. Ja minusta ei ole mitää epäempaattista siinä että jos lapsen hankit niin itse kasvatat koska lisääntyminen on oma päätös. Ja jos vanhempia on kaksi niin ei tartte 'yksin pärjätä' kun tilanteessa on kaksi. Jos yksinhuoltaja on niin ymmärtää jos apua kaipaa ja tahtoo edes hetken rauhan silloin tällöin. Itse perheellistymisen valitsee ja jos sen valitsee niin pitää miettiä että entä jos? Entä jos ei ole sitä tukiverkkoa? Entä jos puoliso kuolee tai tulee ero? Entä jos lähtee työt alta ja tulee rahasta tiukkaa? Jne. Kaikkea ei voi aavistaa ja kaikkeen ei voi varautua mutta minusta nämä on ne asiat mitä pitää miettiä kun lapsen tähän maailmaan pykää. Ja Suomessa kuitenkin pääsee jo päiväkotiin ja on neuvolaa ja lääkäriä jne jne jne ihan omasta takaa niin perhe saa kyllä tukea jo ihan tarpeeksi

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 23:22"]Kuten joku oli jossain kommentoinut, perinteiset kodinhoitajat perheille jotka kokevat tarvitsevansa. MUTTA ei voi, eihän nyt siihen voi resursseja tuhlata. Ja 10 vuotta sitten muistan kun tuttavien lapset olivat jonkun päivän viikosta "sijais-mummolla", kävivät uimassa, syömässä tai olivat vain "mummon" kotona. Se oli erittäin hyvä ratkaisu. Vanhemmat saivat levätä. Haluan että tälle tilanteelle tehtäisiin jotain, ja pian! En todellakaan halua lukea enää lehdistä kuinka jompikumpi vanhemmista on seonnut ja tappanut lapsensa tai itsensä.
[/quote]

Tosi hyvä aloitus! Mutta kyllä nykyaikana annetaan pientä apua. Tiedän yhdenki erotapauksen jossa toinen osapuoli ei pysty huolehtimaan lapsista ja tämä parempi puolisko joka hoitaa lapset saa lastensuojelulta ilmaisen lastenhoitajan kerran pari kuussa että vanhempi pääsee joskus vapaalle. Monissa perheissä joissa ei oleedes erottu, toinen vanhemmista (usein mies) ei kanna juurikaan vastuuta lastenhoidosta ja näissä tapauksissa pitäis sama tuki olla mahdollista sille jonka harteilla vastuu lepää.