Väsynyt lapsen opettajaan

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 15:32"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 13:16"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 13:01"]

Heh, opettajan vika kun kakara on kuriton.

[/quote]

Ei ole opettajan vika. Missä sanoin niin. Lapsella on ongelmia, ja me niihin kotona puutumme. Mutta mitä me vanhempana voimme tehdä jos opella ei ole keinoja eikä hän ota vastaan niitä keinoja mitä me tarjoamme (eikä esitä mitään itse tilalle). Voisitko sinä kertoa? ap

[/quote]

AP kertoi, että he keskustelevat lapsen kanssa kun tämä on käyttäytynyt koulussa sopimattomasti. Eivät halua käyttää rangaistuksia. Nyt näyttää selvästi siltä ettei tämä keskustelu ole riittävä seuraus. Opettaja ei halua teidän kanssa enää keskustella kun te ette muuta tapojanne, vaikka teille kuinka sanoo mitä koululla tapahtuu.

Meidän poika oli 6-vuotiaana samanlainen. Puhutteluista ei ollut mitään hyötyä. Vasta kun alettiin antamaan kotiarestia, alkoi poika miettiä miten tulee käyttäytyä. Toiset lapset ovat niin kovapäisiä ettei pelkkä puhuttelu ja anteeksipyytäminen vaikuta mitenkään. Pitää keksiä semmoinen seuraus, joka oikeasti harmittaa lasta, esim. pelikielto.

[/quote]

Meillä on kotona käytössä pelikielto. Open ainoat keinot ovat, keskustelkaa kotona lapsen kanssa sääntöjen noudattamisesta. Ja antaa jälki-istuntoa. Mutta olen miettinyt, onko oikein rangaista lasta sekä jälki-istunnolla että pelikiellolla, 2 rangaistusta yhdestä rikkomuksesta. Miten meidän pitää muuttaa tapojamme? Kotona on selkeät rajat, niitä pitää noudattaa ja lapsi näin tekeekin. Palkitsemme hyvästä käytöksestä  ja huonosta saa rangaistuksen, kotona tarvitsee todella harvoin rangaista. Lapsi toimii paremmin positiivisella palautteella. Mutta ehkä psykologilla on hyviä vinkkejä ja voi testata lasta. Rehtori taas voi työnjohdollisesti puuttua opettajan toimintaan jos aihetta on. ap

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 15:42"]

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta suosittelen pyytämään toimintaterapeutin konsultaation. Usein toimintaterapeutit tekevät myös kouluhavainnointikäynnin, jonka jälkeen antavat neuvoja opettajalle, kuinka kyseisen lapsen kanssa kannattaa toimia.

[/quote]

Täällä toimintaterapeutit hoitaa vain alle kouluikäisiä. ap

Lapsen käyttäytymismishäiriöt, sopeutumis- ja oppimisvaikeudet eivät läheskään aina ole kiinni kasvatuksellisista asioista. Kaiken kaikkiaan vanhempien tai opettajan syyllistäminen (puhumattakaan oppilaan syyllistämisestä!) ei vie asioita eteenpäin.

Kun lapsella on ongelmia koulussa, syyt siihen tulisi kartoittaa perusteellisesti ja laatia virallinen suunnitelma, kuinka edetään. Tässä tapauksessa toimeen ryhtymisen vastuu on koulun puolella.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 13:51"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 13:44"]

Minkä ikäinen lapsesi on? Meillä aloitettiin nelosella palkintojen anto. Silloin sai kahden hyvän viikon jälkeen joku pieni 2-3e arvoinen palkinto. Ja nyt vitosella pidennettiin aikaa kolmeen viikkoon. Oikei tai väärin, se on toiminut. Jopa opettajan mielestä. Lapsi on ruvennut miettimään, että kannattaako todella ärsyyntyä vai kävellä ärsyttävistä tilanteista pois. Itsehillintä on selvästi kehittynyt. Joskus tulee lipsahduksia, ja se nollaa viikot ja aloitetaan alusta se kolmen viikon jakso. Lipsahduksia on tullut vain pari ja nekään eivät ole olleet mitään hirmuisen suuria, mutta nollattiin viikot ja tsempattiin se seuraava kolme viikkoa.

[/quote]

Palkitseminne on käytössä ja ope tietää sen. Silti hänestä saa nyhtää positiivista palautetta ja sitä tietoa onko lapsella mennyt hyvin. Joskus ihmettelen, että mistä oikein saa palkkansa. Siitä kun seisoo luokan edessä ja monotonisesti luettelee opetussuunnitelman vaatimat asiat? ap

[/quote]

Miksi niille ongelmakimpuille pitäisi antaa positiivista palautetta kun käyttäytyvät normaalisti kun eivät ne hyvät ja asialliset oppilaatkaan aina sellaista saa? Minulta ei liikene pisaraakaan myötätuntoa häirikköoppilaille tai heidän selitteleville vanhemmilleen. Kilteillä ja tunnollisillakin lapsilla tulee olla oikeuksia! 

Tavallaan ymmärrän ap:ta ja sitten taas en. Ymmärrän sen, että ärsyttää jatkuva negatiivinen palaute ja open haluttomuus toimia lapsen hyväksi. Se on yksinkertaisesti huonoa asennetta, josta kyllä antaisin palautetta rehtorille asti. Miten vaikeaa on tehdä tehostetun tuen päivitykset, kun on 3 kk aikaa? En tiedä, montako päivitystä kyseisen open on pitänyt tehdä tässä syksyn aikana, mutta itse olen päivittänyt ja luonut uusia tässä syksyn aikana 11 kpl ja tämän lisäksi tavannut kaikki vanhemmat vanhempainvarteissa. Yksi yhteinen vanhempainiltakin on ehditty pitää. Tottahan se on vaatinut iltoja mutta ammatinvalintakysymys sekin.

Toisaalta nousee karvat pystyyn ajatuksesta, että open pitää toimia jonkinlaisena ammattiviihdyttäjänä, jotta saadaan työrauha. Armille pitää puhua nätisti, Ismolle tiukasti, Juuliaa pitää ohjata kädestä pitäen, Einolle pitää antaa lisätehtäviä ja muistaa tehdä se huomaamattomasti tai tulee raivarit, Urho pitää laittaa käytävään, vaikka se on kiellettyä mutta vanhemmat vaativat, Daniel saa leikkiä palikoilla kun keskittyy niin parhaiten, Dinalla ei saa taas olla pulpetilla edes penaalia, kun muuten kiinnostuu vain niistä jne. Lopulta jäljellä on ne kaksi oppialsta, jotka eivät tarvitse yhtään mitään erikoishuomiota, jotka osaavat ihan ilman sirkustemppuja istua ja kuunnella ohjeita, kunhan se ope joskus ehtisi päästä niihin ohjeisiin asti. Mutta ei, kun pitää ensin huomioida nämä erikoiskohtelua vaativat lapset ja jos joskus päästään ohjeisiin, pitää ne jälleen 16 oppilaalle toistaa yksilöllisen tuen muodossa ja ne kaksi tuijottelevat hämmentyneenä ja miettivät, pitäisikö tässä jo alkaa tehdä hommaa vai edelleenkö vain kuunnellaan, kun asiaa tavataan monella eri tavalla, jotta yksilölliset tarpeet toteutuisivat.

Yläkoulun opettajana toivoisin tasoluokkia. On uskomatonta, että lapsi, jolla ei ole mitään diagnoosia ja joka pystyy oppimaan asiat normaalissa luokassa, tarvitsee kuitenkin erikoistukea, joka ymmärtääkseni ap:nkin tapauksessa on lähinnä erikoishuomiota. Asiat pitää sanoa hänelle tietyllä tavalla tai tehdä hänelle tietyllä tavalla. Jos näin ei toimi, lapsi ilmeisesti häiriköi ja vanhemmat syyttävät tästä opettajaa, kun ei tueta oikealla tavalla.

Kannatan kyllä positiivista palautetta. Mutta se ei tarkoita, etteikö niitä negatiivisia saisi huomioida. Koulumaailmassa on oltava reilu eikä Urhoa voi kehua asiasta, josta muut eivät saa mitään palautetta. En usko, että Urhokaan olisi onnellinen, jos hänelle todettaisiin joka välissä että tänään käyttäydyit niin kuin muut, hienoa. Eikö tuokin ole vähättelyä? Kyllä kodin pitää tietää jos Urho on mokannut ja kodin asenne on todella ratkaiseva näissä asioissa. Jos opettajaa vähätellään, hänen merkinnöilleen tuhahdellaan ja naureskellaan, niin ei ole ihme, että Urho on koulussa levoton. Vanhemmat ovat vieneet sen auktoriteetin opettajalta osoittamalla, etteivät pidä opettajaa arvossa eivätkä välitä tämän merkinnöistä. Hyvää kasvatuskumppanuutta on nimenomaan puolin ja toisin kertoa tapahtumista ja reagoida niihin yhtenäisellä tavalla.

En ole omankaan lapseni opettajan kanssa samalla sivulla mutta en ikinä sano sitä oman lapseni kuullen. Me aikuiset olemme tiimi, ja lapsen on helpompi totella aikuisia, kun tietää, että kotona reagoidaan opettajan sanomisiin. Jotain vikaa täytyy olla muussakin kuin vain opettajassa, jos lapsi kerta toisensa jälkeen käyttäytyy huonosti. Erikoisesti pisti silmään tuo ajatus siitä, että erityisopettaja on luokanopettajan kaveri ja siksi myötäilee. Jos kaksi aikuista on samalla kannalla, pitäisi ehkä kotonakin miettiä, mitä vielä voitaisiin tehdä. Nyt nimittäin vaikuttaa siltä, että koti on päättänyt, miten lasta pitää koulussa tukea ja koulu ei tähän syystä tai toisesta suostu. Ehkä kumpikin puoli voisi löytää keskustelemalla jonkinlaisen kompromissin.

mulle tulee tästä mieleen eräs perhe, jossa sukupuoliroolit todella, todella pahasti vinossa vanhemmilla ja kaikki, siis ihan kaikki, lapsen käyttäymis ja suoraansanoen mt-ongelmat ovat opettajan vika - ja nimenomaan sen takia, että opettaja on... nainen!

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 15:34"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 14:46"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 13:13"]

Minä katosn, että päävastuu kasvatuksesta ja lapsen käytöksen ohjaamisesta on kotona. Toki koulu tukee sitä ja on mukana, mutta päävastuussa ovat vanhemmat. Onko kuraattori/koulupsykologi/terkkari mukana asiassa? Jos ei, voisit kysyä, saisiko sieltä apua. Jos lapsi tarvitsee ammattilaisen apua jollain osa-alueella, niin siinäkin vanhempien on oltava ensisijaisesti aktiivisia.

[/quote]

Tottakai kasvatusvastuu on ensisijaisesti vanhemmilla, mutta kun ne vanhemmat eivät pysty olemaan paikalla koulupäivän aikana. Mielestäni on melko kummallista, että kotona ollaan saatu kehitystä aikaiseksi pitkäjänteisellä työllä ihan ilman mitään pedagogista koulutusta, mutta koulussa eivät kouluttautuneet kasvatuksen ammattilaiset saa mitään aikaan. Ja kyllä, ymmärrän, että oppilaita on paljon ja opettajilla vähän aikaa per lapsi, mutta on se nyt kumma, jos vanhempien pitää antaa opettajalle toimintaohjeita siitä, miten lapsen kanssa ollaan!

En ole ap, mutta ihan samojen ongelmien kanssa tässä painitaan.

[/quote]

Ja näille alapeukuttajille tiedoksi, että mitään erityiskohtelua tai lässyttämistä ei olla kaivattu eikä kaivata. Päinvastoin, erikseen piti anella, että jos lapsi ei osaa olla tunnilla hiljaa, laittakaa se rauhoittumaan käytävään. Ja kun vihdoin oltiin saatu opettajat tajuamaan, että se on tämän lapsen kohdalla toimiva ratkaisu, meni pari kuukautta, ja yhtäkkiä oli koulussa unohdettu käyttää meidän neuvomaamme keinoa ja taas oli wilma täynnä merkintöjä.

Mikä hitto siinä on, että edes annetut neuvot eivät kelpaa käytettäviksi, mutta energiaa on kuitenkin purnata ja valittaa wilman kautta? Soittaisivat edes, niin voitaisiin jutella asioista aikuisten kesken. Parin sanan viesti wilmassa ei oikein kerro, mitä on tapahtunut ja miten asiaa on käsítelty.

[/quote]

lain mukaan lasta ei saa laittaa käytävään, ellei siellä ole toista aikuista valvomassa. Harvalla koululla on tähän resursseja.

Tämä on juuri tyypillinen esimerkki siitä, miten ne vanhempien hyvää tarkoittavat neuvot eivät välttämättä ole koulumaailmassa toteutettavissa.

[/quote]

Siinä tapauksessa laki on älytön, enkä ymmärrä, miksi toivettani ei voi toteuttaa, jos se auttaa sekä minun lastani rauhoittumaan että muita keskittymään opetukseen. Eikö se, että nimenomaan pyydän toimimaan näin, ole merkki siitä, että ymmärrän ja hyväksyn sen, että lastani ei siellä käytävässä erikseen valvo kukaan. Miksi pitäisikään? Ei minun lapseni riehu siellä käytävässä, ei karkaile, ei riko paikkoja. Se on vain keino irrottaa hänet hetkeksi luokkatilanteesta, hän voi hiljentyä ja palata sitten luokkaan takaisin. Maalaisjärki ei pysty tajuamaan, miksi tämä jo 80-luvulla mainiosti toiminut opetustilanteen rauhoituskeino on poistettu opettajien käytöstä.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 16:08"]

mulle tulee tästä mieleen eräs perhe, jossa sukupuoliroolit todella, todella pahasti vinossa vanhemmilla ja kaikki, siis ihan kaikki, lapsen käyttäymis ja suoraansanoen mt-ongelmat ovat opettajan vika - ja nimenomaan sen takia, että opettaja on... nainen!

[/quote]

Meille on ihan sama mitä sukupuolta ope on. ap

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 15:44"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 15:26"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 14:02"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 13:56"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 13:51"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 13:44"]

Minkä ikäinen lapsesi on? Meillä aloitettiin nelosella palkintojen anto. Silloin sai kahden hyvän viikon jälkeen joku pieni 2-3e arvoinen palkinto. Ja nyt vitosella pidennettiin aikaa kolmeen viikkoon. Oikei tai väärin, se on toiminut. Jopa opettajan mielestä. Lapsi on ruvennut miettimään, että kannattaako todella ärsyyntyä vai kävellä ärsyttävistä tilanteista pois. Itsehillintä on selvästi kehittynyt. Joskus tulee lipsahduksia, ja se nollaa viikot ja aloitetaan alusta se kolmen viikon jakso. Lipsahduksia on tullut vain pari ja nekään eivät ole olleet mitään hirmuisen suuria, mutta nollattiin viikot ja tsempattiin se seuraava kolme viikkoa.

[/quote]

Palkitseminne on käytössä ja ope tietää sen. Silti hänestä saa nyhtää positiivista palautetta ja sitä tietoa onko lapsella mennyt hyvin. Joskus ihmettelen, että mistä oikein saa palkkansa. Siitä kun seisoo luokan edessä ja monotonisesti luettelee opetussuunnitelman vaatimat asiat? ap

[/quote]

Mitä ihmettä! Luuletko, että hän siellä vain sinun lastasi varten?! Aivan käsittämätöntä. Jos ette saa omaa lastanne edes lahjomalla käyttäytymään, kuinka opettaja siihen pystyisi? Hänen todella kuuluu opetussuunnitelman mukaan opettaa monia aineita - ja muillekin lapsille. Hänen päätehtävänsä ei ole kehua sinun lastasi, jos tämä on pystynyt istumaan 5 minuuttia häiritsemättä oppituntia. Opettajat eivät ehtisi opettaa, jos he viestisivät kaiken aikaa kaltaistesi äitien kanssa.

[/quote]

Ei opettajan päätehtävä ole olla siellä minun lastani varten. Mutta opettaja tietää, että lapseni tarvitsee tehostettua tukea. Opettajan tulee tällöin toimia lapseni kanssa erilailla kuin muiden. Lapsellani on lakisääteinen oikeus tukeen jota hän nyt ei saa. Opettaja ei tue häntä kuin negatiivisesti. Me vanhemmat olemme tarjonneet opelle keinoja joilla pärjäämme kotona ja joita menestyksekkäästi käytämme. Ei käy kun niistä on vaivaa. Olemme pyytäneet erittyämistä kun lapsi alisuoriutuu. Ei käy, kun se on niin hankalaa. Aika jännä muuten, ope oli viikon pois syksyllä. Lapsi ei saanut yhtään negatiivista palautetta sen viikon aikana. Mistähän johtui? ap

[/quote]

sijaisilla ei ole pääsyä wilmaan...

[/quote]

Luokassa oli koko viikon oman koulun ope jolla on pääsy wilmaan... ap

[/quote]

harvoin kuitenkaan laittavat wilmaan palautetta tuollaisessa tilanteessa

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 16:01"]

Tavallaan ymmärrän ap:ta ja sitten taas en. Ymmärrän sen, että ärsyttää jatkuva negatiivinen palaute ja open haluttomuus toimia lapsen hyväksi. Se on yksinkertaisesti huonoa asennetta, josta kyllä antaisin palautetta rehtorille asti. Miten vaikeaa on tehdä tehostetun tuen päivitykset, kun on 3 kk aikaa? En tiedä, montako päivitystä kyseisen open on pitänyt tehdä tässä syksyn aikana, mutta itse olen päivittänyt ja luonut uusia tässä syksyn aikana 11 kpl ja tämän lisäksi tavannut kaikki vanhemmat vanhempainvarteissa. Yksi yhteinen vanhempainiltakin on ehditty pitää. Tottahan se on vaatinut iltoja mutta ammatinvalintakysymys sekin.

Toisaalta nousee karvat pystyyn ajatuksesta, että open pitää toimia jonkinlaisena ammattiviihdyttäjänä, jotta saadaan työrauha. Armille pitää puhua nätisti, Ismolle tiukasti, Juuliaa pitää ohjata kädestä pitäen, Einolle pitää antaa lisätehtäviä ja muistaa tehdä se huomaamattomasti tai tulee raivarit, Urho pitää laittaa käytävään, vaikka se on kiellettyä mutta vanhemmat vaativat, Daniel saa leikkiä palikoilla kun keskittyy niin parhaiten, Dinalla ei saa taas olla pulpetilla edes penaalia, kun muuten kiinnostuu vain niistä jne. Lopulta jäljellä on ne kaksi oppialsta, jotka eivät tarvitse yhtään mitään erikoishuomiota, jotka osaavat ihan ilman sirkustemppuja istua ja kuunnella ohjeita, kunhan se ope joskus ehtisi päästä niihin ohjeisiin asti. Mutta ei, kun pitää ensin huomioida nämä erikoiskohtelua vaativat lapset ja jos joskus päästään ohjeisiin, pitää ne jälleen 16 oppilaalle toistaa yksilöllisen tuen muodossa ja ne kaksi tuijottelevat hämmentyneenä ja miettivät, pitäisikö tässä jo alkaa tehdä hommaa vai edelleenkö vain kuunnellaan, kun asiaa tavataan monella eri tavalla, jotta yksilölliset tarpeet toteutuisivat.

Yläkoulun opettajana toivoisin tasoluokkia. On uskomatonta, että lapsi, jolla ei ole mitään diagnoosia ja joka pystyy oppimaan asiat normaalissa luokassa, tarvitsee kuitenkin erikoistukea, joka ymmärtääkseni ap:nkin tapauksessa on lähinnä erikoishuomiota. Asiat pitää sanoa hänelle tietyllä tavalla tai tehdä hänelle tietyllä tavalla. Jos näin ei toimi, lapsi ilmeisesti häiriköi ja vanhemmat syyttävät tästä opettajaa, kun ei tueta oikealla tavalla.

Kannatan kyllä positiivista palautetta. Mutta se ei tarkoita, etteikö niitä negatiivisia saisi huomioida. Koulumaailmassa on oltava reilu eikä Urhoa voi kehua asiasta, josta muut eivät saa mitään palautetta. En usko, että Urhokaan olisi onnellinen, jos hänelle todettaisiin joka välissä että tänään käyttäydyit niin kuin muut, hienoa. Eikö tuokin ole vähättelyä? Kyllä kodin pitää tietää jos Urho on mokannut ja kodin asenne on todella ratkaiseva näissä asioissa. Jos opettajaa vähätellään, hänen merkinnöilleen tuhahdellaan ja naureskellaan, niin ei ole ihme, että Urho on koulussa levoton. Vanhemmat ovat vieneet sen auktoriteetin opettajalta osoittamalla, etteivät pidä opettajaa arvossa eivätkä välitä tämän merkinnöistä. Hyvää kasvatuskumppanuutta on nimenomaan puolin ja toisin kertoa tapahtumista ja reagoida niihin yhtenäisellä tavalla.

En ole omankaan lapseni opettajan kanssa samalla sivulla mutta en ikinä sano sitä oman lapseni kuullen. Me aikuiset olemme tiimi, ja lapsen on helpompi totella aikuisia, kun tietää, että kotona reagoidaan opettajan sanomisiin. Jotain vikaa täytyy olla muussakin kuin vain opettajassa, jos lapsi kerta toisensa jälkeen käyttäytyy huonosti. Erikoisesti pisti silmään tuo ajatus siitä, että erityisopettaja on luokanopettajan kaveri ja siksi myötäilee. Jos kaksi aikuista on samalla kannalla, pitäisi ehkä kotonakin miettiä, mitä vielä voitaisiin tehdä. Nyt nimittäin vaikuttaa siltä, että koti on päättänyt, miten lasta pitää koulussa tukea ja koulu ei tähän syystä tai toisesta suostu. Ehkä kumpikin puoli voisi löytää keskustelemalla jonkinlaisen kompromissin.

[/quote]

On muussakin vikaa, mutta niin on opettajassakin. Ja on tullut huomattua, että ei korppi korpin silmää noki, ei uskaltanut erkkaope sanoa poikkisanaa ystävälleen. Muta se on sitten kai jo toinen tarina. Kotona emme keskustele näistä lasten kuullen, emme välitä heille asennettamme, kehumme opea ja koulua. Reagoimme aina opetajan viesteihin jotka ovat aina: keskustelkaa kotona sääntöjennoudattamisesta. No, me keskustelemme ja teemme enemmänkin. Mitä tekee opettaja? Koulumaailma ei ole reilua. Minun lapsi tarvitsee positiivista vahvistamista jotta pystyy käyttäytymään kuin muut. Jos Ida ei sitä vaadi niin onko reilua jättää molemmat ilman? Tällä opettajall ei ole ollut eikä ole minkäänlaista auktoriteettia. Valitettavasti sen huomasi ekana koulupäivänä, on hyvin epävarma, hiljainen ja etäinen. Opettajana tiedät, että kollegoita on kaikenlaisia, osa motivoituneita työhönsä, osa ei. Osa pärjää haastavan luokan kanssa hyvin, osa erittäin hyvin, osa surkeasti ja osa ei lainkaan. ap

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 16:09"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 15:34"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 14:46"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 13:13"]

Minä katosn, että päävastuu kasvatuksesta ja lapsen käytöksen ohjaamisesta on kotona. Toki koulu tukee sitä ja on mukana, mutta päävastuussa ovat vanhemmat. Onko kuraattori/koulupsykologi/terkkari mukana asiassa? Jos ei, voisit kysyä, saisiko sieltä apua. Jos lapsi tarvitsee ammattilaisen apua jollain osa-alueella, niin siinäkin vanhempien on oltava ensisijaisesti aktiivisia.

[/quote]

Tottakai kasvatusvastuu on ensisijaisesti vanhemmilla, mutta kun ne vanhemmat eivät pysty olemaan paikalla koulupäivän aikana. Mielestäni on melko kummallista, että kotona ollaan saatu kehitystä aikaiseksi pitkäjänteisellä työllä ihan ilman mitään pedagogista koulutusta, mutta koulussa eivät kouluttautuneet kasvatuksen ammattilaiset saa mitään aikaan. Ja kyllä, ymmärrän, että oppilaita on paljon ja opettajilla vähän aikaa per lapsi, mutta on se nyt kumma, jos vanhempien pitää antaa opettajalle toimintaohjeita siitä, miten lapsen kanssa ollaan!

En ole ap, mutta ihan samojen ongelmien kanssa tässä painitaan.

[/quote]

Ja näille alapeukuttajille tiedoksi, että mitään erityiskohtelua tai lässyttämistä ei olla kaivattu eikä kaivata. Päinvastoin, erikseen piti anella, että jos lapsi ei osaa olla tunnilla hiljaa, laittakaa se rauhoittumaan käytävään. Ja kun vihdoin oltiin saatu opettajat tajuamaan, että se on tämän lapsen kohdalla toimiva ratkaisu, meni pari kuukautta, ja yhtäkkiä oli koulussa unohdettu käyttää meidän neuvomaamme keinoa ja taas oli wilma täynnä merkintöjä.

Mikä hitto siinä on, että edes annetut neuvot eivät kelpaa käytettäviksi, mutta energiaa on kuitenkin purnata ja valittaa wilman kautta? Soittaisivat edes, niin voitaisiin jutella asioista aikuisten kesken. Parin sanan viesti wilmassa ei oikein kerro, mitä on tapahtunut ja miten asiaa on käsítelty.

[/quote]

lain mukaan lasta ei saa laittaa käytävään, ellei siellä ole toista aikuista valvomassa. Harvalla koululla on tähän resursseja.

Tämä on juuri tyypillinen esimerkki siitä, miten ne vanhempien hyvää tarkoittavat neuvot eivät välttämättä ole koulumaailmassa toteutettavissa.

[/quote]

Siinä tapauksessa laki on älytön, enkä ymmärrä, miksi toivettani ei voi toteuttaa, jos se auttaa sekä minun lastani rauhoittumaan että muita keskittymään opetukseen. Eikö se, että nimenomaan pyydän toimimaan näin, ole merkki siitä, että ymmärrän ja hyväksyn sen, että lastani ei siellä käytävässä erikseen valvo kukaan. Miksi pitäisikään? Ei minun lapseni riehu siellä käytävässä, ei karkaile, ei riko paikkoja. Se on vain keino irrottaa hänet hetkeksi luokkatilanteesta, hän voi hiljentyä ja palata sitten luokkaan takaisin. Maalaisjärki ei pysty tajuamaan, miksi tämä jo 80-luvulla mainiosti toiminut opetustilanteen rauhoituskeino on poistettu opettajien käytöstä.

[/quote]

jestas mikä vanhempi! Sääli sitä opettajaa, jonka luokalla lapsesi on.

Minä minöä minä minä  -ilmeisesti olet siirtänyt oman, itsekeskeisen asenteesi myös lapseesi. Se ehkä on se suurin ongelma?

Niin, tällä palstalla valitus ei auta mitään. Pyydät palaveriin rehtorin kanssa joka on koulun esimies. Esität näkökulmasi hänelle. Hän voi keskustella opettajan kanssa. Lopuksi kokoonnutte yhteen päättämään miten jatkossa edetään. Päivitetään tehostetun tuen suunnitelma ja kirjataan toimenpiteet tuesta. Jos mikään tuki ei auta, on siirto erityisen tuen piiriin eli käytännössä erityisluokalle. Se pitää muistaa että joillakin isossa ryhmässä työskentely ei vaan onnistu.

Luuletko, että sinun lapsesi on ainoa hankaluuksien aiheuttaja? Sinulla on yksi typerä mukula, luokassa niitä voi olla 25. Opettaja on todennäköisesti paljon kyllästyneempi sinuun kuin sinä opettajaan.

Koulussa on säännöt, joiden mukaan käyttäydytään. Jos ei toimi kuten kuuluu, sitten saa nuhtelun, jälki-istunnon ja lopulta vanhempansa kouluun puhutteluun. Kasvatustyö lähtee kotoa, ei koulusta. Koulussa opiskellaan erilaisia oppiaineita, ei käyttäytymistä.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 16:18"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 16:09"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 15:34"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 14:46"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 13:13"]

Minä katosn, että päävastuu kasvatuksesta ja lapsen käytöksen ohjaamisesta on kotona. Toki koulu tukee sitä ja on mukana, mutta päävastuussa ovat vanhemmat. Onko kuraattori/koulupsykologi/terkkari mukana asiassa? Jos ei, voisit kysyä, saisiko sieltä apua. Jos lapsi tarvitsee ammattilaisen apua jollain osa-alueella, niin siinäkin vanhempien on oltava ensisijaisesti aktiivisia.

[/quote]

Tottakai kasvatusvastuu on ensisijaisesti vanhemmilla, mutta kun ne vanhemmat eivät pysty olemaan paikalla koulupäivän aikana. Mielestäni on melko kummallista, että kotona ollaan saatu kehitystä aikaiseksi pitkäjänteisellä työllä ihan ilman mitään pedagogista koulutusta, mutta koulussa eivät kouluttautuneet kasvatuksen ammattilaiset saa mitään aikaan. Ja kyllä, ymmärrän, että oppilaita on paljon ja opettajilla vähän aikaa per lapsi, mutta on se nyt kumma, jos vanhempien pitää antaa opettajalle toimintaohjeita siitä, miten lapsen kanssa ollaan!

En ole ap, mutta ihan samojen ongelmien kanssa tässä painitaan.

[/quote]

Ja näille alapeukuttajille tiedoksi, että mitään erityiskohtelua tai lässyttämistä ei olla kaivattu eikä kaivata. Päinvastoin, erikseen piti anella, että jos lapsi ei osaa olla tunnilla hiljaa, laittakaa se rauhoittumaan käytävään. Ja kun vihdoin oltiin saatu opettajat tajuamaan, että se on tämän lapsen kohdalla toimiva ratkaisu, meni pari kuukautta, ja yhtäkkiä oli koulussa unohdettu käyttää meidän neuvomaamme keinoa ja taas oli wilma täynnä merkintöjä.

Mikä hitto siinä on, että edes annetut neuvot eivät kelpaa käytettäviksi, mutta energiaa on kuitenkin purnata ja valittaa wilman kautta? Soittaisivat edes, niin voitaisiin jutella asioista aikuisten kesken. Parin sanan viesti wilmassa ei oikein kerro, mitä on tapahtunut ja miten asiaa on käsítelty.

[/quote]

lain mukaan lasta ei saa laittaa käytävään, ellei siellä ole toista aikuista valvomassa. Harvalla koululla on tähän resursseja.

Tämä on juuri tyypillinen esimerkki siitä, miten ne vanhempien hyvää tarkoittavat neuvot eivät välttämättä ole koulumaailmassa toteutettavissa.

[/quote]

Siinä tapauksessa laki on älytön, enkä ymmärrä, miksi toivettani ei voi toteuttaa, jos se auttaa sekä minun lastani rauhoittumaan että muita keskittymään opetukseen. Eikö se, että nimenomaan pyydän toimimaan näin, ole merkki siitä, että ymmärrän ja hyväksyn sen, että lastani ei siellä käytävässä erikseen valvo kukaan. Miksi pitäisikään? Ei minun lapseni riehu siellä käytävässä, ei karkaile, ei riko paikkoja. Se on vain keino irrottaa hänet hetkeksi luokkatilanteesta, hän voi hiljentyä ja palata sitten luokkaan takaisin. Maalaisjärki ei pysty tajuamaan, miksi tämä jo 80-luvulla mainiosti toiminut opetustilanteen rauhoituskeino on poistettu opettajien käytöstä.

[/quote]

jestas mikä vanhempi! Sääli sitä opettajaa, jonka luokalla lapsesi on.

Minä minöä minä minä  -ilmeisesti olet siirtänyt oman, itsekeskeisen asenteesi myös lapseesi. Se ehkä on se suurin ongelma?

[/quote]

Mikä on sinun ratkaisusi tähän ongelmaan? Minä en pysty olemaan luokassa paikalla valvomassa lapseni käytöstä, se on opettajan tehtävä ja työ. Minä luen wilma-viestit, reagoin niihin, keskustelen lapsen kanssa, rankaisen pelikiellolla ja televisiokiellolla ja kotiarestilla, jos tarve on. Opettajalla ei ole ratkaisua siihen, miten lapsi hiljenee luokassa. Minun mielestäni ratkaisu on silloin poistaa hänet luokasta, jotta muut saavat keskittyä opetukseen. Miten se on itsekeskeistä, jos en halua, että lapseni häiritsee muita? Miten on minä minä -asenne ongelmana, jos nimenomaan haluan, että lastani rangaistaan väärästä käytöksestä ja että se tehdään heti, jos hölinä jatkuu ensimmäisen sanomisen jälkeen? Valitettavasti kotona puhuttu ja sovittu ei aina pysy lapsen muistissa koko koulupäivän ajan. Silloin on opettajan tehtävä keksiä joku vaihtoehtoinen keino, jos minun ehdottamani ei sovi, sillä kuten todettu, minä en silloin ole paikalla. Jos opettajalla ei ole mitään ideoita, sillekään minä en voi mitään. 

Lapsen käyttäytymismishäiriöt, sopeutumis- ja oppimisvaikeudet eivät läheskään aina ole kiinni kasvatuksellisista asioista. Kaiken kaikkiaan vanhempien tai opettajan syyllistäminen (puhumattakaan oppilaan syyllistämisestä!) ei vie asioita eteenpäin.

Kun lapsella on ongelmia koulussa, syyt siihen tulisi kartoittaa perusteellisesti ja laatia virallinen suunnitelma, kuinka edetään. Tässä tapauksessa toimeen ryhtymisen vastuu on koululla.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 16:29"][quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 16:18"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 16:09"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 15:34"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 14:46"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 13:13"]

Minä katosn, että päävastuu kasvatuksesta ja lapsen käytöksen ohjaamisesta on kotona. Toki koulu tukee sitä ja on mukana, mutta päävastuussa ovat vanhemmat. Onko kuraattori/koulupsykologi/terkkari mukana asiassa? Jos ei, voisit kysyä, saisiko sieltä apua. Jos lapsi tarvitsee ammattilaisen apua jollain osa-alueella, niin siinäkin vanhempien on oltava ensisijaisesti aktiivisia.

[/quote]

Tottakai kasvatusvastuu on ensisijaisesti vanhemmilla, mutta kun ne vanhemmat eivät pysty olemaan paikalla koulupäivän aikana. Mielestäni on melko kummallista, että kotona ollaan saatu kehitystä aikaiseksi pitkäjänteisellä työllä ihan ilman mitään pedagogista koulutusta, mutta koulussa eivät kouluttautuneet kasvatuksen ammattilaiset saa mitään aikaan. Ja kyllä, ymmärrän, että oppilaita on paljon ja opettajilla vähän aikaa per lapsi, mutta on se nyt kumma, jos vanhempien pitää antaa opettajalle toimintaohjeita siitä, miten lapsen kanssa ollaan!

En ole ap, mutta ihan samojen ongelmien kanssa tässä painitaan.

[/quote]

Ja näille alapeukuttajille tiedoksi, että mitään erityiskohtelua tai lässyttämistä ei olla kaivattu eikä kaivata. Päinvastoin, erikseen piti anella, että jos lapsi ei osaa olla tunnilla hiljaa, laittakaa se rauhoittumaan käytävään. Ja kun vihdoin oltiin saatu opettajat tajuamaan, että se on tämän lapsen kohdalla toimiva ratkaisu, meni pari kuukautta, ja yhtäkkiä oli koulussa unohdettu käyttää meidän neuvomaamme keinoa ja taas oli wilma täynnä merkintöjä.

Mikä hitto siinä on, että edes annetut neuvot eivät kelpaa käytettäviksi, mutta energiaa on kuitenkin purnata ja valittaa wilman kautta? Soittaisivat edes, niin voitaisiin jutella asioista aikuisten kesken. Parin sanan viesti wilmassa ei oikein kerro, mitä on tapahtunut ja miten asiaa on käsítelty.

[/quote]

lain mukaan lasta ei saa laittaa käytävään, ellei siellä ole toista aikuista valvomassa. Harvalla koululla on tähän resursseja.

Tämä on juuri tyypillinen esimerkki siitä, miten ne vanhempien hyvää tarkoittavat neuvot eivät välttämättä ole koulumaailmassa toteutettavissa.

[/quote]

Siinä tapauksessa laki on älytön, enkä ymmärrä, miksi toivettani ei voi toteuttaa, jos se auttaa sekä minun lastani rauhoittumaan että muita keskittymään opetukseen. Eikö se, että nimenomaan pyydän toimimaan näin, ole merkki siitä, että ymmärrän ja hyväksyn sen, että lastani ei siellä käytävässä erikseen valvo kukaan. Miksi pitäisikään? Ei minun lapseni riehu siellä käytävässä, ei karkaile, ei riko paikkoja. Se on vain keino irrottaa hänet hetkeksi luokkatilanteesta, hän voi hiljentyä ja palata sitten luokkaan takaisin. Maalaisjärki ei pysty tajuamaan, miksi tämä jo 80-luvulla mainiosti toiminut opetustilanteen rauhoituskeino on poistettu opettajien käytöstä.

[/quote]

jestas mikä vanhempi! Sääli sitä opettajaa, jonka luokalla lapsesi on.

Minä minöä minä minä  -ilmeisesti olet siirtänyt oman, itsekeskeisen asenteesi myös lapseesi. Se ehkä on se suurin ongelma?

[/quote]

Mikä on sinun ratkaisusi tähän ongelmaan? Minä en pysty olemaan luokassa paikalla valvomassa lapseni käytöstä, se on opettajan tehtävä ja työ. Minä luen wilma-viestit, reagoin niihin, keskustelen lapsen kanssa, rankaisen pelikiellolla ja televisiokiellolla ja kotiarestilla, jos tarve on. Opettajalla ei ole ratkaisua siihen, miten lapsi hiljenee luokassa. Minun mielestäni ratkaisu on silloin poistaa hänet luokasta, jotta muut saavat keskittyä opetukseen. Miten se on itsekeskeistä, jos en halua, että lapseni häiritsee muita? Miten on minä minä -asenne ongelmana, jos nimenomaan haluan, että lastani rangaistaan väärästä käytöksestä ja että se tehdään heti, jos hölinä jatkuu ensimmäisen sanomisen jälkeen? Valitettavasti kotona puhuttu ja sovittu ei aina pysy lapsen muistissa koko koulupäivän ajan. Silloin on opettajan tehtävä keksiä joku vaihtoehtoinen keino, jos minun ehdottamani ei sovi, sillä kuten todettu, minä en silloin ole paikalla. Jos opettajalla ei ole mitään ideoita, sillekään minä en voi mitään. 
[/quote]
Ei opettaja voi toimia lainvastaisesti vain jos sinä toivot niin. Haloo!!

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 13:13"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 12:59"]

Millaisia ongelmia? Itsehillintä ongelmia?

[/quote]

Keskittymisongelmaa, alisuoriutumista ja matala ärsytyskynnys. ap

[/quote]

Eli suomeksi sanottuna ap:n lapsi riehuu tunnilla, häiritsee muita eikä keskity koulutehtäviin ja riidanhaastaja.

Ei olisi mikään ihme, jos opettaja ei enää jaksaisi lastasi. Ihmisiä ne opettajatkin ovat. Todennäköisesti myöskään ap:n ehdotukset eivät ole kelvanneet opettajalle, koska ne eivät tue lapsen kehitystä. Otatte keskusteluun psykologin tai kuraattorin mukaan. Ja lapselle heti ammattiapua, ettei käytöshäiriö pääse pahemmaksi. 

Kokeilkaa 3kk teholiikuntaa, eikä ainakaan lääkemääräyksiä terveelle eloisalle oppijalle.

Millaisia ongelmia? Itsehillintä ongelmia?

Keskittymisongelmaa, alisuoriutumista ja matala ärsytyskynnys. ap

[/quote]

Eli suomeksi sanottuna ap:n lapsi riehuu tunnilla, häiritsee muita eikä keskity koulutehtäviin ja riidanhaastaja.

Ei olisi mikään ihme, jos opettaja ei enää jaksaisi lastasi. Ihmisiä ne opettajatkin ovat. Todennäköisesti myöskään ap:n ehdotukset eivät ole kelvanneet opettajalle, koska ne eivät tue lapsen kehitystä. Otatte keskusteluun psykologin tai kuraattorin mukaan. Ja lapselle heti ammattiapua, ettei käytöshäiriö pääse pahemmaksi. 

[/quote]ä

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 13:16"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 13:01"]

Heh, opettajan vika kun kakara on kuriton.

[/quote]

Ei ole opettajan vika. Missä sanoin niin. Lapsella on ongelmia, ja me niihin kotona puutumme. Mutta mitä me vanhempana voimme tehdä jos opella ei ole keinoja eikä hän ota vastaan niitä keinoja mitä me tarjoamme (eikä esitä mitään itse tilalle). Voisitko sinä kertoa? ap

[/quote]

En ole lukenut koko ketjua, joten pyydän anteeksi jo etukäteen, jos toistan jo sanottuja.

Mutta kannattaa hommata kokoon kunnon hoitopalaveri. Opettaja on jopa ihan velvollinen opetuslain mukaan järjestämään lapselle tukea, joko oma-aloitteisesti tai oppilashuoltotyöryhmän kautta (jossa mukana mm. koulupsykologi, mahd. erityisopettaja, kuraattori).

Onko teillä hoitavaa tahoa tai terapeuttia? Jotain, jota voisi pyytää palavereihin mukaan, joka antaisi vähän ns. ulkopuolista näkökulmaa. Voi olla, että opettajan ja teidän vanhempien kommunikaatio ei nyt syystä tai toisesta toimi ideaalisti, vaan sinä koet hänen olevan passiivinen valittaja ja hän ehkä katsoo teidän vaativan liikaa erityispanostusta lapsellenne ja puolustelevan hänen käytöstään.

En sano, että noin ON, mutta taitaa siltä kumminkin teistä kummastakin vaikuttaa.

Sinänsä on ihan ok opettajalle valita se linja, että ei alvariinsa laittele kiitoksia wilmaan. Se on yksilöllistä, miten paljon opettajat kehuvat - eikä sitä kannata ottaa kettuiluksi.

Mutta totta kai opettajan pitäisi olla yhteistyöhaluinen ja edes kokeilla ehdotetuista keinoista jotain. En tiedä, mitä olet ehdottanut - ehkä ehdotuksesi eivät ole olleet kovin toteuttamiskelpoisia - mutta siinäkin olisi nyt todella hyvä, että niitä ehdotuksia tulisi pohtimaan palaveriin joku "ulkopuolinen" - lainausmerkit siksi, että tokikaan lapsenne terapeutti tai diagnosoinut lääkäri ei ole ulkopuolinen, mutta silti ei samalla lailla tunnesiteessä lapseen, että puolustelisi tai vaatisi liikaa.

Tsemppiä, tiedän omasta kokemuksesta hyvin, miten ryydyttävää ja masentavaa on saada tiheästi huonoa palautetta lapsesta ja murehtia sitä, miksei mikään konsti tunnu toimivan. Minä en epäile yhtään, ettetkö tekisi kaikkea lapsesi käytöstä oikoaksesi!

terveisin as-lapsen äiti

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 12:57"]

Lapsella on ongelmia käytöksessä koulussa. Olemme istuneet palavereissa. Koskaan koululla/opettajalla ei ole antaa mitään ehdotuksia miten tukea lasta. Valittaa samalla virrellä milloin mistäkin, mutta ei tee mitään asian eteen itse. Tunnen olevani keinoautomaatti kun yritän tarjota opelle sitä ja tätä mitä voisi lapsen kanssa kokeilla jotta hommat sujuisi. Mikään ei kuitenkaan kelpaa opelle, sama narina jatkuu. Opettaja on asenteeltaan todella negatiivinen. On kirjallisesti sanonut, että jakaa nihkeästi kehuja ja positiivisia viestejä wilmassa. Pitää kuulemma mennä hommat erityisen hyvin ennen kuin kehuu. Miten tällaisen opettajan kanssa voi tehdä?

Lapsella on rajat kotona. Kaikki koulussa tapahtunut käsitellään kotona, pohditaan omaa käytöstä, mikä siihen on johtanut ja mitä käytöksestä on seurannut. Palkitaan hyvästä käytöksestä itse herkästi, ja mieluummin tuetaan positiivisesti kuin huudellaan heti sanktioita ja rangastuksia mikä taas tuntuu olevan koulun tyyli. 

Alan olla aika keinoton mitä tehdä. 

[/quote] kasvatusneuvolaan, opettaja opettaa