Kertokaa minulle kiihkottomasti, miksi 2v jää päiväkotiin vauvan synnyttyä?

Nykymaailma on hirveän levoton ja täynnä sosiaalisia kontakteja ja ärsykkeitä. Sitten pannaan vielä taaperot päiväkotiin saamaan lisää virikkeitä. Ja sitten ihmetellään, kun on lapsella infektiokierre ja myöhemmin paniikkihäiriö ja ärtynyt suoli ja stressi jne. Harva asuu niin korvessa, ettei ole pihakavereita, kerhoa tai sukulaisten tai tuttavien vierailuja. 

Meidän 5v. on 3h päivässä hoidossa. Näkee kavereita ja saa tehdä monipuolisempia juttuja kuin osaisin kotona tarjota.
Meillä kuitenkin ensi syksynä on aika laittaa myös kuopus päivökotiin ja pääsee sisarensa varjolla lähipäiväkotiin. Seuraavaksi lähin päiväkoti on useiden kilometrien päässä, joten haluamme pitää ns. paikan varattuna seuraavallekin lapselle.
Ja ihan rehellisesti, käsi sydämellä, olisi helpompaa, jos pitäisin isomman myös kotona. Voisimme mennä ihan oman aikataulun mukaan eikä tarvitsisi aamuisin vauva kainolassa hoppuilla viemään lasta päiväkotiin ja kolmen tunnin päästä olla hakemassa.

Meillä  esikoinen HALUSI jäädä 2 pv/viikko tuttuun tarhaan. Jossa kaikki kaverit olivat.

Ja jos paikka olisi irtisanottu kokonaan, ei olisi päässyt enää samaan paikkaan sitten kun olisi aloittanut uudelleem.  Kyseessä ihana pieni yksityinen päiväkoti ( ruoka tehdään ITSE, 15 lasta ja 4 hoitajaa).  Tuollaista paikkaa ei voinut päästää käsistään.  

Nyt molemmat lapset ovat jo 16v ja 18 v ja vieläkin muistelevat ko. paikkaa lämmöllä.  ja molempien tämänhetkiset parhaat kaverit ovat juuri tuosta tarhasta.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:24"]

kamalia asioita tapahtuu, sairaudet, vaikeudet ja kuolema kuuluu elämään.

[/quote]

Tämä oli viisaasti sanottu. Vaikeudet ja surut kuuluvat elämään, ne tulevat vaikka olisikin pienen lapsen äiti. Ei siinä ole mitään syytä paniikkiin, vaan eletään sitä elämää sellaisena kuin se silloin on.  Täytyyhän ne elää läpi ja käsitellä muissakin elämäntilanteissa.

Ymmärrän sairaudet ja kuolmat jne., silloin tarvitaan tukea. Mutta, että jos ihan vaan haluataan tarjota lapselle elämyksiä, niin niitä ostetaan samalla tavoin kuin leffalippuja. Miksi meidän kaikkien pitäisi osallistua tähän?

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:04"]

Sanonpa vaan, että laiskat p****t vie 2-vuotiaan päiväkotiin ja jää itse vauvan kanssa kotiin. Ihan sairasta, että yhteiskunta tukee tällaista naurettavuutta.

Ja aivan turha tulla selittämään jostain vauvan sairaudesta, äidin masennuksesta tai sektiohaavoista. Kaikilla virikehoitolapsilla ei TODELLAKAAN voi olla noita marginaalisyitä perusteluina.

[/quote]

Marginaalisyyt?

Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsii 10-26% synnyttäneistä eli 50 lapsen päiväkodissa voisi hyvin olla 10 lasta, joiden äiti kärsii tästä.

Masennus on yleensäkin aika yleinen tauti. On arvioitu, että joka viides suomalainen kärsii masennuksesta. Toisin sanoen päiväkoti-ikäisten perheissäkin saattaa jompikumpi vanhempi olla kaikella todennäköisyydellä masentunut.

Erilaiset sairaudet kuten syöpä koskettavat myös lapsiperheitä esim. Hodginin lymfoomaan sairastuu juuri 20-30-uotiaat eli pikkulasten vanhemmat. Toisaalta isovanhempien sairaudetkin vaikuttavat pikkulapsiperheisiin, meillä kaikilla kun on vanhemmat ja monilla vielä isovanhemmatkin elossa. Kun saattohoidin isääni, olivat lapseni päiväkodissa (4v ja 2v) kolme päivää viikossa. Näiden sairauksien lisäksi perhettä voi kohdata onnettomuus esim. jalan tai selän leikkaus eivätkä nämäkään ole lainkaan harvinaisia tai marginaaleja tapauksia. Työkaverini on sairaslomalla jo kolmatta kuukautta selän ongelmien takia, ja hän on 37-vuotias.

Jos 50 lapsen päiväkodissa "virikelapsia" olisi noin 10 (ja tämä luku on kyllä yläkantissa), niin takuulla 8/10 perheissä on jokin näistä "marginaaleista" syistä taustalla, jo ihan tilastollisestikin. Ja ehkä ne kaksi ovat yrittäjän tai opiskelijan lapsia. Vauvan kanssa kun on helpompi tehdä töitä kuin aktiivisen taaperon.

Aivan varmasti mukaan mahtuu niitäkin, jotka ihan mukavuudenhalusta haluavat niitä lapsia lykkiä hoitoon, mutta itse kutsuisin nimenomaan heitä marginaaliseksi ryhmäksi. Kun saattohoidin isääni, sain jatkuvasti kuulla yhdeltä hoitajalta arvostelua lasten tuomisesta hoitoon. En tiedä, miksi asia nyppi häntä niin, ehkä hän ei tiennyt, että saattohoidin isääni tai sitten hänestä se ei ollut tarpeeksi hyvä syy tuoda lapsia hoitoon mutta en todellakaan kokenut itseäni tilivelvolliseksi hänelle. Päiväkodin johtajalle olin kertonut oikean syyn mutta pyytänyt, ettei asiasta keskuteltaisi yleisesti. En siis luottaisi täälläkään kerrottuihin hoitajien tarinoihin ja arvioihin. Kukapa kuuluttelee ympäriinsä mielenterveysongelmistaan, syöpähoidoistaan tai vauvan kehitysvammaisuudesta.

Tässä unohdetaan ne pienet reppanat, jotka laitetaan sinne päikkyyn ensimmäistä kertaa kun äiti jää vauvan kanssa kotiin. Sille kaksivuotiaalle jo pelkästään hoidon aloittaminen voi olla iso shokki, saati sitten kun siihen tulee vielä pienempi sisarus. Ei se kaksivuotias välttämättä jää sinne päiväkotiryhmään ollenkaan hymy huulilla vilkuttelemaan äidilleen, vaan itkien, ja itkeskelee siellä pitkin päivää äidinikävää. Sitä en vaan ymmärrä, miten joku voi tehdä lapselleen niin, kun ei ole pakko, kun on selvää ettei se lapsi nauti siellä olostaan.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 11:07"]

Tässä unohdetaan ne pienet reppanat, jotka laitetaan sinne päikkyyn ensimmäistä kertaa kun äiti jää vauvan kanssa kotiin. Sille kaksivuotiaalle jo pelkästään hoidon aloittaminen voi olla iso shokki, saati sitten kun siihen tulee vielä pienempi sisarus. Ei se kaksivuotias välttämättä jää sinne päiväkotiryhmään ollenkaan hymy huulilla vilkuttelemaan äidilleen, vaan itkien, ja itkeskelee siellä pitkin päivää äidinikävää. Sitä en vaan ymmärrä, miten joku voi tehdä lapselleen niin, kun ei ole pakko, kun on selvää ettei se lapsi nauti siellä olostaan.

[/quote]

Aika moni tällainen taapero olisi mielummin kotona, vaikka siellä olisi vähän 'tylsempää' ja äiti kiireinen. Eikä se tarhantätikään pysty yhtä lasta jatkuvasti huomioimaan eli se nyt ainakin on harhakuvitelmaa, että lasta jotenkin kasvatettaisiin parempaa tulevaisuutta varten päiväkodissa. Sitä paitsi luulisi jotenkin vaikuttavan äidikin mielenterveyteen se, että pieni, turvaa ja keskeisiä oppeja harjoitteleva lapsi on poissa, vaikka äiti itse on paikalla. 

Se oli jo iso taloudellisen hyvinvoinnin edistysaskel, ettei äitien tarvinnut palata töihin hetikohta lapsen synnyttyä vaan kotona saattoi olla muutaman kuukauden sijaan muutaman vuoden. Mutta nyt sitten on otettu jo seuraava jättiharppaus yltäkylläisyyden saralla - mihin Suomella ei edes ole varaa - eli äiti voi olla kotona, mutta lapsi sitten ei olekaan.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:25"]

Vähän ohiksena, mutta mun äiti on usean päiväkodin johtaja ja sanonut monesti, että nämä "virikelapset" ovat hoidossa haastavampia kuin tavallisessa päivähoidossa olevat. Lapsi vaistoaa, jos hän on päiväkodissa vain siksi, että olisi (kärjistetysti ilmaistuna) poissa tieltä.

[/quote]

Haastavia ne samat esikoiset ovat kotonakin. Onhan se ihan järkyttävä kriisi, kun joutuu kasvamaan hetkessä isoksi. Itse sain kaksi lasta tasan kahden vuoden ikäerolla ja hoidin molemmat kotona. Tukiverkkonani oli lasten isä, jonka kanssa olimme mahtava tiimi, mutta hänkin joutui tekemään täyttä työaikaa suurimman osan ajasta.

Voin sanoa ihan rehellisesti, että olin ekat kaksi vuotta esikoiselle täydellinen äiti. Imetin, luin, hellin 24/7. Kun pikkusisarus syntyi, kaikki muuttui. Siinä olivat vastakkain hormonihirviö ja maailman pahin uhmis. Monta kertaa teki mieli nostaa kädet ylös. Mutta näin jälkikäteen mietittynä olen todella iloinen siitä, että ymmärsin pitää esikoisen lähelläni ja ottaa vastaan kaiken sen vihan. Nykyään ovat hienoja lapsia molemmat.

Meillä lasten ikäero oli 1v 9kk, ja isompi jatkoi päiväkodissa 2pv/vko. Hoitoaika oli 9-15.

Syyt:
- alle kolmevuotiaalle ei saanut mitään kerhopaikkaa ja halusin itselleni mahdollisuuden pari kertaa viikossa levätä tai hoitaa asioita ilman karkailevaa 2-vuotiasta.
- isommalla oli ryhmäperhepäivähoitopaikka, ja jos olisin ottanut hänet äitiysloman ajaksi pois, olisin joutunut irtisanomaan paikan. Nyt kun pidin paikan, oli ilmiselvää että sain pienemmänkin lapsen samaan ryhmikseen palatessani itse töihin.

Meillä esikoinen meni kaksivuotiaana, vauvan synnyttyä yhdeksi/kahdeksi päiväksi viikossa hoitoon. Koska ollaan asuttu pienen lapsuus lähinnä ulkomailla ja eletty pikkuperheen piirissä tiiviisti (mummit ja ukit eivät ole täällä läsnä) todettiin, että lapsen on hyvä oppia olemaan muittenkin aikuisten kanssa ennen kuin koulu alkaa. (Täällä Ranskassahan koulu aloitetaan jo kolmevuotiaana.) Tyttö tykkäsi vaihtelusta ja toisaalta äidille oli myös ihanaa viettää vähän aikaa kaksin vauvan kanssa, muuten se oli semmoista hösöttämistä. Blogissa näitä ajatuksia suomalaisesta vanhemmuudesta lisää: chezhelena.com

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 14:08"]

Lapset ovat tosi erilaisia, vauvoina ja taaperoina. Arkea on ihan erilaista pyörittää hyvin ja paljon nukkuvan vauvan ja yksinkin välillä leikin keksivän taaperon kanssa kuin paljon itkevän tai rinnalla asuvan vauvan ja koko ajan leikkiseuraa haluavan ja lyhytpinnaisen taaperon kanssa. Kokemuksia ei voi yleistää!

[/quote]

Juuri näin! Siksi puhuisin hyvin varovaisesti siitä, miten "normaali äiti" kyllä jaksaa ja osaa nauttia molemmista lapsistaan yhtä aikaa. Varsinkin, jos tavoitteena on kannustaa ihmisiä pitämään taapero kotona. Parempi olisi puhua avoimesti, että tunteita on monenlaisia niin äideillä, vauvoilla kuin taaperoillakin.

Joskus voi olla hyvä ratkaisu viedä kaksivuotias hoitoon tunteitaan käsittelemään. Mutta usein - ainakin kun aika on kullannut muistot - ne huutopäivätkin tuntuvat tärkeiltä.

Minulle ei ole koskaan auennut tuo äitien logiikka, että esikoiselle ei haluta sanoa 'odota, äiti vaihtaa vaipan', mutta esikoiselle sanotaan mielummin 'mene päiväkotiin odottamaan, kun äiti touhuaa päivän vauvan kanssa'. Ei siellä päiväkodissa ainakaan ole aikuisen syliä tarjolla yhtään sen paremmin kuin vauvaa hoitavalla äidillä.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 14:32"]

Minulle ei ole koskaan auennut tuo äitien logiikka, että esikoiselle ei haluta sanoa 'odota, äiti vaihtaa vaipan', mutta esikoiselle sanotaan mielummin 'mene päiväkotiin odottamaan, kun äiti touhuaa päivän vauvan kanssa'. Ei siellä päiväkodissa ainakaan ole aikuisen syliä tarjolla yhtään sen paremmin kuin vauvaa hoitavalla äidillä.

[/quote]

Ei tietenkään. Mutta mielestäni on vähän valheellista hehkuttaa sitäkään, miten esikoinen saa kaiken saman huomion kuin ennenkin ja lisäksi vauva kaiken saman mitä esikoinen aikanaan. Perhe muuttuu kasvaessaan, ja välillä elämä taaperon ja vauvan kanssa on rankkaa ja täynnä riittämättömyyden tunteita. Mutta se on elämää, joka kannattaa kokea yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 14:31"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 14:08"]

Lapset ovat tosi erilaisia, vauvoina ja taaperoina. Arkea on ihan erilaista pyörittää hyvin ja paljon nukkuvan vauvan ja yksinkin välillä leikin keksivän taaperon kanssa kuin paljon itkevän tai rinnalla asuvan vauvan ja koko ajan leikkiseuraa haluavan ja lyhytpinnaisen taaperon kanssa. Kokemuksia ei voi yleistää!

[/quote]

Juuri näin! Siksi puhuisin hyvin varovaisesti siitä, miten "normaali äiti" kyllä jaksaa ja osaa nauttia molemmista lapsistaan yhtä aikaa. Varsinkin, jos tavoitteena on kannustaa ihmisiä pitämään taapero kotona. Parempi olisi puhua avoimesti, että tunteita on monenlaisia niin äideillä, vauvoilla kuin taaperoillakin.

Joskus voi olla hyvä ratkaisu viedä kaksivuotias hoitoon tunteitaan käsittelemään. Mutta usein - ainakin kun aika on kullannut muistot - ne huutopäivätkin tuntuvat tärkeiltä.

[/quote]

Tarvitseeko riittävän hyvän äidin edes nauttia koko ajan lapsistaan? Minusta tässä äitiyttä glorifioidaan rankasti. Totuus on, että omatkin lapset on välillä kamalia ja niihin väsyy. Oli päiviä, jolloin olin valmis heittämään omat kolme lastani ikkunasta ulos, koska olisin halunnut vain nukkua tai olla rauhassa. Minusta nämä ovat ihan normaaleja äidin tunteita ja niin on lupa tuntea. Jos joka paikassa toistetaan, että äidin kuuluu olla aina iloinen, jaksava ja nauttia lapsistaan niin kyllä siinä helposti sitten työnnetään se taapero päiväkotiin. Se, mitä tuntee ja mitä niistä tunteista näyttää lapsille, on eri asia. Elämään kuuluu kaikenlaiset tunteet ja niin myös äitiyteen.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:55"]

Opettajatuttava ei meinannut saada alle 3-v esikoistaan päykkäriin vauvan synnyttyä, mutta sai lopulta tahtonsa läpi. Tuohon aikaan kaupungissa oli politiikka, että pieniä ei oteta hoitoon tälläisissa tapauksissa.

Syy hoitoonvientiin oli se, ettei äiti ehdi lepäämään, jos taapero on kotona. Tai siis ennakoi näin tapahtuvan, asioistahan sovittiin tietenkin jo ennen vauvan syntymää.

[/quote]

Opettajat muuten ovat niitä pahimpia tapauksia, jotka vierittävät oman lapsensa kasvatusvastuun muille ja vievät lapsensa päivähoitoon jo aivan pienestä pitäen "oppimaan". En voi käsittää tätä. Toisten lapsia kyllä "opetetaan ja kasvatetaan", mutta sitten niiden omien lasten kanssa ei haluta/viitsitä7jakseta olla. Lähipiirissäni monta tällaista tapausta...:(

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 14:42"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 14:32"]

Minulle ei ole koskaan auennut tuo äitien logiikka, että esikoiselle ei haluta sanoa 'odota, äiti vaihtaa vaipan', mutta esikoiselle sanotaan mielummin 'mene päiväkotiin odottamaan, kun äiti touhuaa päivän vauvan kanssa'. Ei siellä päiväkodissa ainakaan ole aikuisen syliä tarjolla yhtään sen paremmin kuin vauvaa hoitavalla äidillä.

[/quote]

Ei tietenkään. Mutta mielestäni on vähän valheellista hehkuttaa sitäkään, miten esikoinen saa kaiken saman huomion kuin ennenkin ja lisäksi vauva kaiken saman mitä esikoinen aikanaan. Perhe muuttuu kasvaessaan, ja välillä elämä taaperon ja vauvan kanssa on rankkaa ja täynnä riittämättömyyden tunteita. Mutta se on elämää, joka kannattaa kokea yhdessä.

[/quote]

Kuule, elämä voi olla rankkaa ja täynnä riittämättömyyden tunnetta ihan ilman lapsiakin. Eikä kaikkia muitakaan noita tunteita kokevia yhteiskunta tue. Minusta tämä on sillä tavalla surullista, että järjestelmän tolkuton hyväksikäyttö johtaa väistämättä siihen, että päiväkotisysteemiin tulee lisää rajoituksia ja se ei välttämättä ole kenenkään etu. Eikä sekään välttämättä ole kenekään etu, että äiti ei selvinnyt voittajana niistä vaikeista tunteista ja hetkistään, vaan joutui valitsemaan kiertotien. 

Mun kaveri sai juuri vauvan, mutta 2,5-vuotias isompi sisarus jatkaa perhepäivähoidossa. Kyllä minäkin sitä vähän ihmettelin mielessäni, mutten sanonut mitään. Äiti itse perusteli, etä isommalla lapsella on siellä seuraa. Kai se sitten on vaan helpompi noin, en osaa sanoa. Itsestä tuntuu ajatus siitä, että veisi alle 3-vuotiaan päivähoitoon ja itse on kotona, aika kurjalta. Mutta mikäs minä olen toisten ratkaisuista mitään sanomaan, voin vaan todeta, mitä itse tekisin.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 14:48"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 14:42"]

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 14:32"]

Minulle ei ole koskaan auennut tuo äitien logiikka, että esikoiselle ei haluta sanoa 'odota, äiti vaihtaa vaipan', mutta esikoiselle sanotaan mielummin 'mene päiväkotiin odottamaan, kun äiti touhuaa päivän vauvan kanssa'. Ei siellä päiväkodissa ainakaan ole aikuisen syliä tarjolla yhtään sen paremmin kuin vauvaa hoitavalla äidillä.

[/quote]

Ei tietenkään. Mutta mielestäni on vähän valheellista hehkuttaa sitäkään, miten esikoinen saa kaiken saman huomion kuin ennenkin ja lisäksi vauva kaiken saman mitä esikoinen aikanaan. Perhe muuttuu kasvaessaan, ja välillä elämä taaperon ja vauvan kanssa on rankkaa ja täynnä riittämättömyyden tunteita. Mutta se on elämää, joka kannattaa kokea yhdessä.

[/quote]

Kuule, elämä voi olla rankkaa ja täynnä riittämättömyyden tunnetta ihan ilman lapsiakin. Eikä kaikkia muitakaan noita tunteita kokevia yhteiskunta tue. Minusta tämä on sillä tavalla surullista, että järjestelmän tolkuton hyväksikäyttö johtaa väistämättä siihen, että päiväkotisysteemiin tulee lisää rajoituksia ja se ei välttämättä ole kenenkään etu. Eikä sekään välttämättä ole kenekään etu, että äiti ei selvinnyt voittajana niistä vaikeista tunteista ja hetkistään, vaan joutui valitsemaan kiertotien. 

[/quote]

Kuten sanottu, olen hoitanut omat lapseni kotona ja ottanut vastaan ne hyvät ja pahat tunteet. Mutta minä en tajua, mikä jumalaton kilpailu tämä on, ja miksi joka asiassa äidit pitää jakaa voittajiin ja häviäjiin.

Omat lapseni olen kyllä kotona hoitanut ja ovat hoidon aloittaessaan olleet "nuorimmillaan" 2,5v . Edelleen 2v 8kk lapseni olisi ennemmin kanssani kotona kuin päiväkodissa, itkee hoitoon jäädessään ja kotipäivinä on kiinni kovasti minussa, vaikka muuten sosiaalinen tapaus onkin. Olen surullinen, kun en voinut olla pitempään poissa työelämästä. Jos voisin valita, olisin edelleen kotona hoitovapaalla siihen saakka kun nuorinkin on täyttänyt 3v. Alle 3-vuotiaat virikehoitolapset ehdottomasti pois päivähoidosta, pienten ryhmissä huutava pula hoitopaikoista!